Aalto-yliopiston tutkijatohtori Maarit Laihonen on tuttu näky juoksemassa pikkupakkasessa avosandaalit jalassa pitkin Arabianrantaa Helsingin itäisen kantakaupungissa – kuuluisassa punavihreässä kuplassa. Hän puhuu paljon, vaikka etenemme reipasta kymmenen kilometrin tuntivauhtia kohti Vanhankaupunginkoskea, Helsingin syntysijaa.
Paljasjalkajuoksulle on syynsä. Laihosen polvivammalle tekee hyvää juosta paljain jaloin tai korkeintaan läpsyvillä sandaaleilla.
Paljaat varpaat vilkkuvat nytkin, kun puhumme ydinvoimasta. Se näyttäytyy hyvin erilaisena erilaisissa maantieteellisissä ja maailmankatsomuksellisissa kuplissa. Enemmistön totuus Arabianrannassa on toinen kuin Pyhäjoella.
Esittelemme Maarit Laihosen työtä ja henkilöä erilaisten sosiaalisten ja ammatillisten kuplien kautta.
Helsingin punavihreä kupla: Itäisessä kantakaupungissa vihreät ja vasemmistoliitto saivat viime kuntavaaleissa yhteensä lähes 60 prosenttia annetuista äänistä. Täällä Pekka Haavisto voitti Sauli Niinistön viime presidentinvaaleissa. Selvä enemmistö vastustaa ydinvoimaa.
Maarit Laihosen osallistuvan havainnoinnin yksi esikuva David Graeber tunnetaan hyvin hänen omassa akateemisessa kuplassaan. Tunnettu anarkisti on tutkinut muun muassa talouden valtaa vastustavaa Occupy Wall Street -protestiliikettä. (The Guardian)
Pyhäjoella arvostetun London School of Economicsin antropologian professoria ei tunneta.
Pyhäjoen ydinvoimalan poliittisesta päätöksenteosta väitellyt ja Pyhäjoen protestileiriä tutkinut Laihonen on eloisa ihminen, joka kuitenkin miettii tarkkaan sanomisiaan. Nauru on usein hänen ensimmäinen reaktionsa. Sen jälkeen tulee analyyttisempi näkemys asiasta.
Juostessaan hän kertoo olevansa tekemässä lähtöä vuodeksi Massachusettsin osavaltiossa sijaitsevaan Harvardin yliopistoon. Kyse on väitelleiden tutkijoiden vaihto-ohjelmasta.
Harvardin liberaalikupla: Maailman arvostetuin yliopisto Harvard sijaitsee Cambridgessa Yhdysvaltain itärannikolla. Täällä Hillary Clinton sai runsaat 89 prosenttia äänistä Yhdysvaltain viime presidentinvaaleissa. Donald Trumpia äänesti alle 7 prosenttia. Kaupunki on hyvin voimakas liberaalien eli demokraattien kupla. Suhtautuminen ydinvoimaan on siellä selvästi kielteisempää kuin maassa keskimäärin.
Harvard tiedetään Pyhäjoellakin. Yliopistojen painoarvoa mittaavalla ns. Shanghain listalla (Academic Ranking of World Universities) se on useana vuonna peräkkäin rankattu maailman arvostetuimmaksi yliopistoksi.
– Kirjoitan Harvardissakin ydinvoiman vastustajien leiristä Pyhäjoella. Siellä kiinnostaa lisäksi tämä Rosatom-kuvio.
Vajaa kaksi vuotta aiemmin Tšernobylin ydinonnettomuuden 30-vuotispäivänä huhtikuun lopulla 2016 Pyhäjoen punavihreässä kuplassa oli tilanne päällä.
Ydinvoiman vastustajien leireily Hanhikivenniemellä jatkunut edellisestä keväästä asti. Monia pyhäjokisia ärsyttänyt työmaan häirintä oli räjähtänyt väkivaltaiseksi yhteenotoksi aktivistien ja poliisien välillä.
Kivenmurikat lensivät kohti mellakkavarusteisia poliiseja ja tapahtumia seuraavat toimittajatkin saivat osansa kivisateesta.
Ydinvoimapolitiikasta myöhemmin samana vuonna Aalto-yliopistossa tohtoriksi väittelevä Maarit Laihonen seurasi tapahtumia leirin sisältä. Hän ei osallistunut kivien heittelyyn, mutta kertoo olleensa yksi aiemmin kiinniotetuista.
Pohjoisen viherpunainen kupla: Pohjois-Suomen maaseudulle tyypillisesti keskusta ja vasemmistoliitto saivat Pyhäjoella viime kuntavaaleissa yhteensä 80 prosenttia annetuista äänistä. Presidentinvaaleissa vihreiden Pekka Haavisto sai vain viitisen prosenttia. 75 prosenttia kuntalaisista kannattaa kyselytutkimusten mukaan ydinvoimalaa. Venäläisten 1960-luvulla rakentaman terästehtaan ansiosta seudulla on pitkä teollinen perinne ja myönteinen suhtautuminen venäläiseen teknologiaan.
Maarit Laihonen kertoo ymmärtäneensä, että Pyhäjoella 2015-2016 toiminut ydinvoiman vastustajien leiri saattoi näyttäytyä varsinkin paikallisille helposti helsinkiläisten sosiaalipummien harrasteluna.
Enemmistö pyhäjokisista suhtautui varauksellisesti muualta tulleisiin mielenosoittajiin.
Kunnanvaltuustossa laitostoimittajan vaihtuminen länsimaisesta venäläiseksi Rosatomiksi lisäsi ydinvoimalan kannatusta entisestään, koska seudulla on vuosikymmenten kokemus venäläisestä terästeollisuusteknologiasta.
Jopa paikalliset ydinvoiman vastustajat ovat halunneet erottua aktivisteista, joiden toimintatapoja ei ole täysin hyväksytty.
Kaverikupla: Laihonen on ahkera, perusteellinen ja peräänantamaton ihminen. Tutkijan työ on hänelle elämän keskeisin asia. Muita tärkeitä asioita ovat luontosuhde, ekologisesti kestävä elämäntapa, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus. Laihosen kanssa voi helposti syventyä pitkiin keskusteluihin siitä, mikä ihmiskunnalla meni mönkään ja miten asiat voisi mahdollisesti korjata.
Maarit Laihonen tiesi jo 14-vuotiaana Uudessakaupungissa haluavansa tutkijaksi.
– Sitä ennen halusin lentäjäksi, astronautiksi tai aivokirurgiksi. Mutta ensimmäisen filosofian kirjan avattuani en ole halunnut tosissani tehdä muuta.
Hän on suorittanut Vaasan yliopistossa kauppatieteen maisterin tutkinnon kansainvälisestä johtamisesta. Vuonna 2010 hän siirtyi väitöskirjatutkijaksi Aalto-yliopiston johtamisen laitokselle.
Laihosen tarkoituksena oli erikoistua tutkijana isoihin teollisuuden aloihin. Ydinvoimaan hänellä ei ollut minkäänlaista suhdetta.
Sitten tuli Fukushiman ydinkatastrofi Japanissa vuonna 2011 ja yhtäkkiä Laihosta alkoi kiinnostaa ydinvoimassa aivan kaikki.
Hän päätti keskittyä väitöskirjatyössään nimenomaan ydinvoimaan. Siitä alkaen se on ollut hänen elämässään koko ajan läsnä.
– Aikamoinen riippakivi siitä on tullutkin, hän hymyilee.
Fennovoiman kupla: Yhtiön vuonna 2007 alkanut tarina on monesti meinannut loppua. Aina hanke on kuitenkin saatu jatkumaan. Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen lokakuussa 2012 saksalainen energiayhtiö E.ON vetäytyi hankkeesta. Uudeksi vähemmistöosakkaaksi ja laitostoimittajaksi löytyi venäläinen Rosatom. Uuden periaatepäätöksen ehtona oli, että vähintään 60 prosenttia ydinvoimayhtiön omistuksesta tulee Euroopan talousalueelta. Sekavien käänteiden jälkeen “kotimaisuusehto” täyttyi, kun energiayhtiö Fortum lähti mukaan. Fennovoima odottaa saavansa valtioneuvostolta rakentamisluvan voimalaitokselle vuoden 2019 aikana eli 12 vuotta hankkeen aloittamisesta.
Maarit Laihosen väitöskirja Ydinvoiman poliittinen esileikki (Aalto-yliopisto 2016) tarkastelee yhteiskunnallisen hyvän määrittymistä ydinvoimaa koskevassa poliittisessa päätöksenteossa vuosina 2007–2014.
Tutkimuksen mukaan ydinvoimaa koskevassa poliittisessa päätöksenteossa ei oteta huomioon hyvän monimuotoisuutta, vaan hyvä määrittyy vallalla olevan politiikan mukaisesti. Laihonen puhuukin oikeuttamisteatterista.
Hanhikiven hankkeessa on valtion voimakkaasta tuesta huolimatta riittänyt käänteitä vuosien varrella. Fennovoimalaistenkin usko on välillä ollut tiukalla.
Laihoselle oli yllätys miten vähän Fukushiman ydinonnettomuus lopulta vaikutti Fennovoiman hankkeeseen ja ydinvoimakeskusteluun Suomessa.
Venäjän valtion ydinvoimakorporaatio Rosatomin mukaan tulosta hän oli todella yllättänyt, mutta jälkeenpäin ihmettely on lakannut.
Siitä eteenpäin on Laihosen mukaan ollut selvää, että projekti pelastetaan keinolla millä hyvänsä.
– Kyllähän typeriä päätöksiä tehdään koko ajan, mutta harvoin median eteen marssitetaan elinkeinoministeriä selittämään samalla tavalla. Entä jos paljastuisi lapsityövoiman käyttöä jonkun hallituksen ajaman hankkeen taustalta? Tulisiko silloinkin ministeri kertomaan että kyllä meidän vaan täytyy hyväksyä tämä ?
Ydinvoimakupla: Ydinvoimasta ovat alalla työskentelevien ohella Suomessa kiinnostuneet lähinnä ydinvoiman vastustajat, Laihosen tapaiset tutkijat ja harvat toimittajat. Tavallista ihmistä ydinvoima ei jaksa kiinnostaa. Paitsi aina vähän aikaa sen jälkeen, kun tapahtuu jotain Tsernobylin tai Fukushiman kaltaista. Suuren yleisön kosketuspinta ydinvoimaan jää tv-sarjan Homer Simpsonin työpaikan, Springfieldin ydinvoimalan tasolle. Ydinvoimasta on tullut vitsi. Satiirisessa sarjassa paikkaillaan jäähdytystorneja purukumilla ja kaikki reaktoriytimen sulamiset on estänyt Homer vahingossa.
Istumme lenkin jälkeen kahvilla Kurvissa, Helsingin itäisen kantakaupungin ytimessä. Maarit Laihonen kertoo väitöskirjan julkisuuteen saamisen olleen räväkällekin tutkijalle työlästä. Nainen on saanut huomata elävänsä kuplassa, jossa kuvittelee ydinvoiman olevan kiinnostava asia.
– Muita tavatessani huomaan, ettei se ole. Suurin osa ihmisistä ei edes tiedä tai muista kaikkia Fennovoiman tarinan kummallisia käänteitä. Se ei vaan kiinnosta.
Paljon enemmän palautetta on tullut hänen oleskelustaan Pyhäjoen ydinvoiman vastaisella leirillä. Kriittisimmässä palautteessa väitöskirja on kyseenalaistettu nimenomaan Laihosen Pyhäjoen toiminnan vuoksi.
Laihonen arvelee näyttäytyvänsä monelle huonona tutkijana. Osa ehti haukkua väitöskirjan jo ennen kuin sitä oli edes painettu.
– Sellaistakin nimetöntä palautetta tuli, että koska olit siellä protestileirillä, väitöskirjasi on varmasti aivan paska, sanoo Laihonen eikä voi pidättää hillitöntä naurua.
Pyhäjoen aktivistileirille hän ajautui väitöskirjansa ansiosta.
Keväällä 2015 Laihonen oli puhumassa Helsingin yliopistolla anarkismia aatteena tunnetuksi tekevän A-ryhmän Häiriöitä-luentosarjassa Fennovoimasta. Siellä hän sai kontakteja Pyhäjoella leireileviin ydinvoiman vastustajiin.
Aktivistikupla: Keskeisiä toimijoita Pyhäjoella 2015–2016 järjestetyllä aktivistileirillä olivat aluksi Hyökyaalto-verkosto ja Maan ystävät. Myöhemmin leiri ilmoitti itsenäistyvänsä. Valmistelevien töiden häirintä huipentui keväällä 2016 Reclaim the Cape -toimintaviikkoon. Ydinvoimalan rakentamista Pyhäjoelle alusta saakka vastustanut Pro Hanhikivi -yhdistys ei osallistunut aktivistien toimintaan.
Käytyään paikkakunnalla hän päätti ryhtyä dokumentoimaan aktivistien toimintaa. Seuraavan vuoden aikana hän vietti Hanhikivenniemellä yhteensä kaksi kuukautta.
Aktivisti ei ole oikea sana kuvaamaan Laihosen suhdetta ydinvoimaan, mutta selkeästi hän sympatisoi Pyhäjoella vuosina 2015–2016 leireillyttä ydinvoiman vastaista joukkoa, eli viimeisintä tutkimuskohdettaan.
– On valtavan kiehtovaa, mikä saa ihmiset tuolla tavalla liikkeelle. Sain olla sellaisten ihmisten kanssa, joihin pystyin luottamaan. Se oli voimakas kokemus.
Pystyykö tutkija pysyttelemään puolueettomana tarkkailijana tällaisessa tilanteessa?
– Talvella asuttiin tosi pienessä tilassa ja aika perheenomaisissa oloissa. Jos haluaa ymmärtää tuollaista yhteisöä, totta kai siinä tulee osaksi sitä.
Pyhäjoella alkeellisissa oloissa hän joutui opettelemaan uudenlaisen tavan elää.
– Kuudelta oli aamupuuro ja sitten lähdettiin ydinvoimalatyömaalle katsomaan, että mitäs koneita täällä tänään on. Ihmisten kirjo oli valtavan moninainen, vaikka kaikki olivat samalla asialla.
Mielenosoitukset kärjistyivät poliisiauton polttamiseen sekä poliisien ja mielenosoitusta dokumentoineiden toimittajien ja kuvaajien kivittämiseen.
Asialla oli ilmeisesti puolenkymmentä leiriläisten joukossa ollutta ulkomaalaista, joita kukaan ei ole kertonut tuntevansa. Tämä episodi kääntyi mielenosoittajia vastaan.
– Olen puhunut tästä paljon monen luotettavana pitämäni ihmisen kanssa, mutta minulle ei ole ikinä selvinnyt, keitä ne ihmiset olivat, Laihonen sanoo.
Ennen kuin tapahtumat kärjistyivät mielenosoittajat esiintyivät klovnipuvuissa. Se näytti hyvältä mediassa, joka suhtautui vuoden kestouutiseen kiinnostuneen myötäsukaisesti myös pohjoisessa.
Klovnimoodin vaihtuminen väkivallaksi käänsi kuitenkin yleisen mielipiteen selkeästi aktivisteja vastaan.
Asia on jäänyt mysteeriksi. Oliko mielipideilmaston muuttaneiden tapahtumien takana maailmaa kiertäviä "ammattianarkisteja" vai oliko kenties kyse ydinvoimaa ajavien tahojen tahallisesta provokaatiosta?
Hanhikiven kevään 2016 Reclaim the Cape -leirin tapahtumat vyöryivät viimeisen toimintaviikon aikana sananmukaisesti Laihosen yli.
– Viimeisenä kohtalokkaana torstaina käytössä olivat jo etälamauttimet ja ne kuuluisat projektiiliaseet, jotka tunnetusti ovat maailmalla tappaneet ihmisiä. Minua itseäni raahattiin alaleuasta ollessani jo käsiraudoissa ja potkittiin selkään, vaikka en tehnyt muuta vastarintaa kuin yritin muun muassa huutaa, että käsirautojen tilalle kiristetyt nippusiteet olivat niin tiukalla, ettei käsissäni kiertänyt veri, hän kirjoitti blogissaan.
Tutkijan näkökulmasta poliisi on selkeästi osa ydinvoimaa koskevaa poliittista päätöksentekoa.
– Poliisilla on velvollisuus suojella yksityisomaisuutta, kun joku haluaa rakentaa ydinvoimaa. Kun metsänhakkuuta vastustavia aktivisteja roudattiin pois työmaalta, siinä suojeltiin jonkun yksityistä etua yli metsän säilymisen edun.
Poliisin mukaan ydinvoiman vastainen toiminta Pyhäjoella oli ollut keväästä 2015 kevääseen 2016 pääsääntöisesti passiivista vastarintaa ja haitantekoa. Poliisilla oli molempina kesinä alueella satakunta häiriötehtävää, mutta kaikki sujui kuitenkin kevääseen 2016 asti maltillisesti. Silloin leirin toimintatavat poliisin mukaan muuttuivat.
Poliisin anarkismikupla: Eniten julkisuutta saaneen anarkismin suuntauksen eli kapinallisen anarkismin päämäärä on yleinen kapina, joka kehittyy anarkistiseksi vallankumoukseksi. Identiteettiä rakennetaan tappeluilla esimerkiksi poliisin kanssa. Poliisi suhtautuu kapinalliseen anarkismiin vakavasti. Anarkistisessa ihanneyhteiskunnassa ei ole poliiseja eikä armeijaa.
Oulun poliisin valvonta- ja hälytystoimintayksikön johtaja ylikomisario Arto Aution mukaan poliisille ei jäänyt tapahtumien muuttuessa väkivaltaisiksi muuta (Kaleva) vaihtoehtoa kuin purkaa leiri.
– Mitta tuli täyteen. Kyse ei ollut enää mielipiteen ilmaisusta, vaan poliisia vastaan kohdistuneesta väkivaltaisesta toiminnasta. Se oli lopussa ihan puhdasta anarkiaa. Ihmisiä yllytettiin tulemaan Pyhäjoelle taistelemaan kapitalismia vastaan. Leiri oli enää fasadi tälle rikolliselle toiminnalle, sanoo Autio.
Ylikomisario kertoo kokeneensa ongelmaksi saman asian, mikä Laihosta tutkijana erityisesti kiinnosti: leiri ei ollut järjestäytynyt.
– Ei ollut mitään vastuullista tahoa, jonka kanssa keskustella. Kyse oli sosiaalisessa mediassa koolle kutsutusta kollegiosta, jolla ei ollut johtajaa. Se näyttäytyi loppuaikoina hyvin aggressiivisena joukkona. Käyttivätköhän tässä nyt ilkeämieliset ja anarkismiin taipuvaiset henkilöt hyväuskoisia hyväksi, sanoo Autio.
Laihosta poliisin lausunnot ja epätieteellisyys selvästi ärsyttävät.
– Erityisesti poliisi on kunnostautunut nimeämään toimintaviikon osallistujia ammattianarkisteiksi, joiden ainoana tavoitteena on mellakoida ja terrorisoida. Tähän on media innolla yhtynyt, sanoo Laihonen.
Laihosen kuva anarkismista on toinen kuin Autiolla tai suurimmalla osalla mediaa.
Yhdessä kolmen muun kirjoittajan kanssa Laihonen on pyrkinyt korjaamaan anarkismin kielteistä imagoa Suomen Kuvalehdessä (Voi vaatia tilaamisen) julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Teksti julkaistiin pidempänä versiona anarkistien Takku-sivustolla.
Median suhtautuminen 2016 kevään mielenosoituksiin pohdituttaa Laihosta muutenkin. Hän olisi kaivannut toimittajilta etnografisempaa lähestymistapaa. Siis käytännössä samanlaista kokonaisvaltaista, omiin havaintoihin ja tulkintoihin perustuvaa otetta kuin hänellä tutkijana oli saman aiheen parissa.
Käytännössä jatkuvassa aikapaineessa työskentelevillä toimittajilla ei tietenkään tällaiseen ole samaa mahdollisuutta kuin vuosien perspektiivillä työskentelevällä tutkijalla.
Arvosteluun oman tutkimuksensa puolueellisuudesta Laihonen vastaa terävästi. Hänen mukaansa mikään tutkimus ei ole objektiivista. Jopa luonnontieteilijät tekevät valintoja, kun säätävät laboratorio-olosuhteet tietynlaisiksi.
– Matematiikassakaan ei ole absoluuttista totuutta. Tärkeintä tieteessä on pyrkimys objektiivisuuteen, sanoo Laihonen.
Tutkimuksen kupla: Leiriä koskeva tutkimus on organisaatiotutkimusta. Siinä tarkastellaan muun muassa valtasuhteiden rakentumista leirin jokapäiväisessä toiminnassa, sen kommunikaation muotojen ymmärtämistä ja ihmisten sitoutumista. Joukkona ihmisiä leiri ei Laihosen mukaan eroa mitenkään jonkin ison firman osastosta. Tutkimuksen avulla voidaan esimerkiksi selvittää, miten organisaatiot voisivat onnistua paremmin tai olla parempia ihmisille. Tieteelliseltä pohjaltaan organisaatiotutkimus on sosiologiaa.
Reclaim the Cape -leirissä Laihosta kiinnosti erityisesti se, miten liike organisoituu, kun sillä ei ole taustaa virallisissa organisaatioissa.
– Tällaista tutkimusta voidaan soveltaa vaikkapa yritysten tai muiden organisaatioiden työilmapiirin kehittämiseen.
Leirissä on toki piirteitä jotka työelämän organisaatioista puuttuvat. Suoranaisia pääsyvaatimuksia ei ollut, vaan leiri oli avoin kaikille asian takana seisoville ja leirin perusarvot jakaville.
Laihosen tutkimus pyrkii leirin kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja kuvaamiseen sisältä päin.
Osallistuvaan havainnointiin ei automaattisesti kuulu osallistua ryhmän kaikkeen toimintaan.
Laihonen sai kuitenkin sakot perehtymisestä leiriläisten edesottamusten keholliseen kokemiseen. Käytännössä tämä tarkoitti kahliutumista kuorma-auton lavalle tutkimusmielessä.
– Minä halusin tietää, miltä se tuntuu. Blokkaustoiminta oli keskeinen osa sitä leiriä ja saattaa olla rankka kokemus. Voit könöttää siellä jonkun auton tai koneen päällä pitkiä aikoja.
Kauniina marraskuisena aamuna Laihonen juoksi liikkuvan kuorma-auton kyytiin ja kytki itsensä kettingeillä kiinni sen lavalle. Pari tuntia vierähti pikku pakkasessa könöttäessä, kunnes poliisit tulivat poistamaan hänet paikalta..
– Auringonnousua oli mukava katsella, mutta toisaalta se oli hämmentävä ja vähän pelottavakin kokemus. En ole tehnyt sellaista koskaan aiemmin, nauraa Laihonen hersyvästi.
Hän sai haitanteosta virkamiehelle 20 päiväsakkoa eli yhteensä 120 euroa sakkoa. Tuomio luettiin vajaa kaksi viikkoa ennen tapahtumien kärjistymistä Pyhäjoella.
Ydinvoima ei jätä Laihosta rauhaan, vaikka muutakin kiinnostaisi välillä tehdä.
Vuosi Cambridgessa Massachusettsissa kulunee kuitenkin pitkälti Hanhikiven merkeissä.
– Leiriä koskevat käsikirjoitukset haluan työstää loppuun. Toivottavasti ainakin kolme vuotta saan näiden asioiden kanssa työskennellä. Täällä Harvardissa toivon saavani pari käsikirjoitusta valmiiksi ja lähetettyä ne akateemisiin journaaleihin, kertoo Laihonen asetuttuaan Bostonin kyljessä sijaitsevaan yliopistokaupunkiin.
Hän kuvailee Harvard-piirien kiinnostusta tutkimukseensa innostuneesti.
– Täällä kannustetaan syvälliseen pitkäjänteiseen ymmärrykseen. Keskustelulle tutkimuksesta annetaan runsaasti aikaa ja tilaa, sanoo Laihonen.
Hän on iloisesti yllättynyt tutkimuksensa saamasta vastaanotosta. Suomen tapahtumat tuntuvat merkityksellisiltä, kun ne kiinnostavat kauempanakin.
– Parhaimpia ajatuksia ja arvokkaimpia aineistoja kannustetaan täällä säästämään myös kirjojen kirjoittamiseen. Kirjoja luetaan toisin kuin akateemisia artikkeleita, jotka saattavat jäädä unholaan jopa omalta tiedeyhteisöltä. Kukaan sen ulkopuolella ei niitä varmasti lue, toteaa Laihonen.
Laihoselta saattaa siis ilmestyä myös kirja, jossa leiriä voidaan peilata esimerkiksi Fennovoiman vaiheikasta tarinaa ja Pro Hanhikiven vuosikausien työtä vasten.
Laihosen huone harvardilaisessa opiskelijakommuunissa sijaitsee kaupungin läpi virtaavan Charles Riverin rannalla. Jokirannan suositut lenkkeilyalueet ovat hänelle jo tuttuja. Paljasjalkajuoksu jatkuu yhä.
– Avojaloin juoksen viiteen lämpöasteeseen saakka. Siitä viiteen pakkasasteeseen saakka juoksen pelkillä sandaaleilla. Jonnekin -10 – 15 asteen tienoille saakka mennään sukat sandaaleissa. Sitä kovemmilla pakkasilla lenkki jää väliin.