BERLIINI Kysymys ärsytti aluksi. Olin palannut Suomeen asuttuani pari vuotta Keski-Euroopassa ja neuvolassa terveydenhoitaja tiedusteli, juodaanko teidän perheessä maitoa vai vettä ruuan kanssa.
Mietin, tarvitseeko viranomaisten todella valvoa niin yksityiskohtaisesti suomalaisten elämää. Holhoojavaltio! Mutta palasin silloin Suomeen Sveitsistä, jossa pelkkä suomalainen äitiyspakkaus tai kouluruoka koetaan jo valtion tunkeutumiseksi perhe-elämään.
Ei kai valtio voi päättää, mitä lapset syövät tai miten heidät puetaan, oli yleinen ajatus näistä hyvinvointivaltion peruspilareista.
Kaksi viikkoa sitten muutin Suomesta takaisin Keski-Eurooppaan, tällä kertaa Saksan pääkaupunkiin Berliiniin. Suomalaista viranomaista tuli nopeasti ikävä.
Saksa on moderni eurooppalaisvaltio, jossa on hyvä terveydenhoito, hyviä päiväkoteja ja kouluja. Noin periaatteessa. Ongelma on pääsy niihin.
Suomessa, kun nainen tulee raskaaksi, hän soittaa äitiysneuvolaan. Sen jälkeen neuvola kertoo, miten pitää syödä, juoda, urheilla ja millä viikoilla käydä neuvolan kokeissa tai lääkärissä.
Ultraääneen kutsutaan suoraan kotoa. Supistusten alettua puhelimessa kerrotaan minne mennä synnyttämään, ja neuvolasta tullaan kotiin vielä katsomaan vauvaa.
Berliinissä asuva kaverini etsi itse oman raskausajan kätilönsä ja lääkärinsä. Sairausvakuutus kattoi myös osan akupunktiosta ja raskausajan joogasta.
Saksassa vastaavia neuvoloita ei ole. Berliinissä asuva kaverini kertoo, että hän etsi raskaaksi tultuaan itse oman raskausajan kätilönsä ja lääkärinsä. Hoito oli monipuolista, ja sairausvakuutus kattoi myös osan akupunktiosta ja raskausajan joogasta.
Synnytyspaikan sai valita sairaalan, synnytyskodin tai oman kodin väliltä. Hän kehui hoidon olleen todella hyvää. Terveydenhoitaja tulee vaikka joka päivä synnytyksen jälkeisellä viikolla käymään kotona. Pakollinen sairausvakuutus kattaa hoidot.
Kuulostaapa kivalta! Tuttavani mukaan kaikki on kuitenkin oman aktiivisuuden takana. Mitään ei tule annettuna tai automaattisesti, kuten suomalaisneuvolassa. Hyvän hoidon saaminen vaatii työtä ja hiukan tuuriakin.
Berliinissä on paljon ihmisiä. Jalkaa on vaikea saada lääkärin oven väliin, mutta kun sen on kerran sinne saanut, tuttavani mukaan kaikki rullaa ensiluokkaisesti ja hoitoa on helppo saada.
Jalan pitää kuitenkin olla jo oven välissä siinä vaiheessa, kun se seuraava korvatulehdus iskee. Mekin, tuoreet maahanmuuttajat, olemme jo aloittaneet oman lääkärin etsimisen, vaikka kolmivuotias on pysynyt terveenä.
Berliinissä lääkäriasemat ovat usein yhden tai muutaman lääkärin vastaanottoja. Täällä ei ole Suomen terveysasemien tai suurten yksityisten terveystalojen kaltaisia paikkoja, joista saa usein nopeasti ajan jollekin lääkärille.
Berliinissä parhaan lääkärin löytää viidakkorummulla – pommitankin nyt puolituttuja Facebookissa tiedusteluilla hyvästä lastenlääkäristä. Päivähoitopaikan etsiminen on samanlainen savotta.
Lapselle voi valita vaikka metsäpäiväkodin, jossa vietetään kaikki päivät luonnossa.
Periaatteessa Berliini on lapsiperheen unelma. Päivähoidon maksuja on laskettu tasaisesti viime vuosien aikana. Lapselle voi valita vaikka metsäpäiväkodin, jossa vietetään kaikki päivät luonnossa.
Lapsellemme myönnettiin heti maksusitoumus berliiniläiseen päivähoitoon. Sen jälkeen olimme omillamme.
Kahden kuukauden soittelun, kirjeiden kirjoittamisen ja mielistelyn jälkeen paikka on yhä löytymättä. Asiaa vaikeuttaa se, etteivät päiväkodit pidä puhelinsoitoista. Pitäisi malttaa odottaa jonossa, joka voi kestää jopa vuoden.
Paikalliset tuttavani ovat laittaneet lapsensa päiväkotijonoihin jo raskausaikana.
Vapaus valita päiväkoti ja lääkäri tuntuu kovin paljon valinnanpakolta – ja vie kamalasti aikaa.
Voi myös miettiä järjestelmän tasavertaisuutta, jos perheen saamat palvelut riippuvat omasta neuvokkuudesta ja suhdeverkostoista.
Kaipaan jo viranomaista, joka osoittaisi päivähoitopaikan ja kysyisi, että kai teilläkin ruuan kanssa juodaan maitoa.