– On se niin väärin, että lyhäri saa vain pätkätöitä! Saako alennusta, jos hotellissa käyttää vain yhtä kolmasosaa sängystä?
Savolaislähtöinen, nykyisin Jyväskylässä asuva Kirsi Eitakari-Kuikka on tottunut heittämään huumoria lyhytkasvuisuudestaan.
– Tiesitkö muuten, että olen Tanhupallon kadoksissa ollut serkku? Tosin voitan. Olen 22 senttiä lyhyempi!
MTV3:n Putous-kisan hahmollaan voittaneella Kiti Kokkosella on mittaa 147 senttimetriä. Eitakari-Kuikka on 125-senttinen. Tanhupalloa ja Eitakari-Kuikkaa yhdistää ainakin tomeruus ja suorapuheisuus, josta haastatteluun kyykistyvä toimittajakin saa osansa.
– Nousepa ylös! En tykkää tuosta. Niin kuin puhuisit lapselle tai alempiarvoiselle.
Huumori helpottaa arjessa, ja Eitakari-Kuikka myöntää sen varjolla välillä myös huiputtavansa muita.
– Passuutan ihmisiä ja heittäydyn vähän blondiksi. Ihmiset ottavat välillä pyyntöni niin kauhean vakavasti. Aikoinaan työpaikalla ei saanut jättää takkia tuolin selkämykselle, vaan se olisi pitänyt viedä naulakkoon. Valitin, etten ylety. Kyllähän mä sen sinne jonnekin olisin saanut laitettua, hän höröttää.
Lyhärin haastava arki
Marketin tuulikaapissa Kirsi Eitakari-Kuikka pohtii, minkä kokoisen ostoskärryn hän ottaisi. Lastenkärryyn viikonlopun ostokset eivät mahdu, tavallinen ostoskärry on liian korkea.
– Oikeastaan tämä lastenkärry on vähän nolokin, mutta nyt ei ole vaihtoehtoa. Yleensä käytän sellaista sinkkukoria, naimisissa oleva nainen naureskelee.
Päät kääntyvät, kun Eitakari-Kuikka työntää pikkuisia ostoskärryjä. Ei ole tavatonta, että lyhytkasvuista katsotaan, kuvataan ja taputellaan joskus päähän.
– Älä ainakaan sano kääpiöksi! Se on satuhahmo, minä olen lihaa ja verta. Lyhäri on meidän oma nimitys, tosin lyhytdokumenttejakin kutsutaan kuulemma lyhäreiksi.
Eitakari-Kuikka on huomannut, että häntä on helppo lähestyä. Monet tulevat höpöttelemään. Hän myös itse moikkailee etenkin lapsia.
– Haluan, että meistä lyhäreistä tulee positiivinen kuva. Ettemme ole niitä stereotyyppisiä Pikku Myitä.
Kunnalla liikaa valtaa avustajiin
Kansalaisaloite vammaisten oikeuksien puolesta luovutettiin eduskunnalle helmikuun lopulla. Yli 70 000 allekirjoittajaa toivoo muutosta hankintalakiin. Henkilökohtaisimmat ja välttämättömimmät palvelut haluttaisiin jättää kilpailutuksen ulkopuolelle.
– Minusta on törkeää, että kunta päättää siitä, millaisen avun ja avustajan vammainen saa sinne kotiinsa. Silti avustettavan pitää itse hoitaa työnantajan tehtävät, tilittää avustajan palkat ja hoitaa kaikki paperityöt kaiken arjen raskauden päälle, Kirsi Eitakari-Kuikka summaa.
Avustajan vaihtuminen vie vammaiselta energiaa. Rutinoituneen ihmisen tilalle on vaikea saada hyvää.
– Nyt minulla on ollut sairastelukierre, ja kahden viikon aikana meillä on käynyt kaksi eri avustajaa. Ihan kamalaa! Aina pitäisi jaksaa selittää uudelle ihmiselle. Työ on fyysistä, koska minusta ja miehestäni ei ole kummastakaan esimerkiksi tavaroiden nosteluun tai viikon ruokatavaroiden hankintaan.
Korkealla ja kaukana
Lyhytkasvuisen arki on täynnä ponnisteluja, joita normaalikasvuiset – eli lyhärin näkökulmasta "pitkäläiset" – eivät tule edes ajatelleeksi. Esimerkiksi pullonpalautus on korkealla, samoin pankkiautomaatti ja kierrätyspisteiden luukut. Ilman avustajaa Kirsi Eitakari-Kuikka ei yllä myöskään kaupan pakastealtaaseen tai ylähyllyille.
On keksittävä kikkoja.
– Tiesitkö, että banaani on lyhytkasvuisen naisen paras ystävä? Kurkku käy myös, sanoo nainen ja iskee silmää.
Hän haroo apuvälineellään hedelmävaa'an numeropainiketta.
– Tämähän on nyt liian lyhyt!
Joskus huumori loppuu, ja oma lyhytkasvuisuus ärsyttää ja väsyttää.
– Stressaan jatkuvasti esimerkiksi vaatteiden hankinnasta. Ehkä kaksi prosenttia valmisvaatteista sopii. Vaikka suunnilleen sopivan vaatteen löytäisikin alennuksesta, päälle pitää kuitenkin laskea ompelijan tekemän lyhennyksen tai kavennuksen hinta.
Myös kenkien pitää olla erikoisvalmisteiset. Lasten koot eivät käy, koska lestin on oltava leveä. Kaupunki myöntää vuodessa kaksi paria erikoiskenkiä.
– Viimeksi 16-vuotiaana olen löytänyt valmiit talvikengät kaupasta.
Käänteinen lottovoitto
Kirsi Eitakari-Kuikan lyhytkasvuisuuden syy on peittyvästi periytyvä sairaus, rustohiushypoplasia. Hänen vanhempansa ja sisaruksensa ovat normaalimittaisia.
Lääkäri luonnehti Kirsi-vauvan syntymää vuonna 1973 lottovoitoksi. Eitakari-Kuikan äiti päätti ottaa asian positiivisesti. Sama myönteisyys on siirtynyt tyttärelle.
– Olen persoonaltani ollut aina vilkas, sinnikäs ja yltiöpositiivinen. Tällainen pienellä rungolla varustettu tosin uupuu helpommin kuin tavallinen talliainen. Pärjäämisestä maailmassa tulee välillä stressiä, kun aina pitäisi olla se iloinen ja hymyilevä, nainen pohtii.
Se, että Eitakari-Kuikka on monia muita napaan asti, ei ole estänyt opiskelua, työnsaantia eikä matkustelua.
– Lyhytkasvuisuus ei estä mitään, se on vain kynnys, jonka yli pitää ponnistella. Haluaisinkin sanoa vammaisten lasten vanhemmille, että tyrkätkää ne lapset ovesta ulos ja pistäkää ne itsenäistymään. Niin heille avautuu aivan uusi maailma.
