BOA VISTA Henkilöauto ylittää vaivoin sadekauden jäljiltä jääneet valtavat vesilammikot, kun saavumme Boa Vistan kaupungin laidalla sijaitsevaan leiriin. Pihalla seisova punaisten polkupyörien rivistö kertoo, mikä on seudun suosituin kulkuneuvo.
Tuuheat palmupuut varjostavat piikkilangalla aidattua aluetta, joka tarjoaa suojaa Brasiliaan paenneille venezuelalaisille lapsiperheille. Veljeys ilman rajoja -avustusjärjestön ylläpitämä hätäsuoja on suunniteltu 250 ihmisille, mutta tällä hetkellä asukkaita on 284.
– Emme yksinkertaisesti voineet torjua apua sitä tarvitsevilta, joten yritämme saada kaiken toimimaan näille ihmisille. Mutta tämä on ehdoton enimmäismäärä, sanoo avustusjärjestön koordinaattorina toimiva Vanessa Epifânio.
Tulijoita olisi moninkertainen määrä.
Venezuelan vastaisella rajalla sijaitsevaan pieneen Roraiman osavaltioon on parin viime vuoden aikana saapunut kymmeniä tuhansia kotimaansa talousahdinkoa pakenevia venezuelalaisia. Moni heistä elää äärimmäisessä köyhyydessä kadulla toivoen löytävänsä itselleen elannon tai pääsevänsä edes tilapäiseen hätämajoitukseen.
Aiemmin Venezuelasta pakeni rikkaampaan väestönosaan kuuluvia, joista moni muutti Latinalaisen Amerikan lisäksi Yhdysvaltoihin ja Espanjaan. Nyt pakolaisten määrä on lisääntynyt ja vuorossa ovat köyhemmät. He suuntaavat lähialueille kuten Brasiliaan, jonne on maantieyhteys Venezuelasta.
Pakolaisuuden taustalla on Venezuelan hallituksen ajama sosialistinen talouspolitiikka, joka on romahduttanut maan talouden. Venezuelalla on maailman suurimmat todennetut öljyvarat, mutta tällä hetkellä jopa 90 prosenttia sen väestöstä elää köyhyydessä ja kaikesta on pulaa – niin ruoasta kuin lääkkeistäkin.
Työ on tärkeintä jaloilleen pääsemisessä
Boa Vistan keskustan tuntumassa 18-vuotias venezuelalaisnuorukainen Gabriel Ramírez syö muoviastiasta puuroa. Tienposkeen on kyhätty leiri, johon on raahattu muutama patja ja muovituoli.
Koko penkka on täynnä samanlaisia seurueita. Toiset ovat pystyttäneet telttoja tai virittäneet muovipressuja puihin katokseksi paahtavan auringon suojaksi.
Ciudad Guyanan kaupungista kotoisin oleva Ramírez kertoo paenneensa Brasiliaan kotimaansa kurjuutta puolisonsa kanssa noin kolme kuukautta sitten. Siitä lähtien he ovat asuneet kadulla ja tulleet toimeen avustusjärjestöjen ja muiden venezuelalaisten tarjoamalla ruoalla.
Viereisestä Brasilian armeijan ylläpitämästä hätäsuojasta ei ole vielä löytynyt tilaa pariskunnalle. Ja suojaakin tärkeämpää olisi työ.
– Me kaikki haluamme töitä, jotta pääsisimme pois kadulta. Olen valmis lähtemään minne tahansa löytääkseni työtä. Äitini ja muu perheeni jäi Venezuelaan ja minun täytyy lähettää heille rahaa, Ramírez sanoo puolison nyökytellessä vieressä.
Työnhakuun lähteminen kauemmas rajaseudulta on kuitenkin monelle erittäin vaikeaa.
Kaukana luoteis-Brasiliassa sijaitseva Roraiman osavaltio on tieyhteyksiltään eristyksissä suurimmasta osasta laajaa maata. Kauemmaksi päästäkseen on hankittava kallis lentolippu, joka tuntuu monelle vailla mitään omaisuutta saapuneelle pakolaiselle lähes mahdottomalta.
Asenteet venezuelalaisia kohtaan kiristyvät
Brasilialainen Veljeys ilman rajoja -avustusjärjestö heräsi viime vuonna venezuelalaisten yhä kasvavaan avuntarpeeseen Brasilian rajaseudulla. Aiemmin järjestöllä on yli kymmenen vuoden kokemus orpolasten auttamisesta Afrikassa.
Lakimiehenä työskennellyt Vanessa Epifânio hylkäsi aiemman ammattinsa, jotta voisi toimia kokopäiväisesti pakolaisten hyväksi, ja muutti joulukuussa synnyinkaupungistaan, syvällä Amazonin sademetsässä sijaitsevasta Manauksesta Boa Vistaan.
– Minua motivoi rakkaus ihmisiä kohtaan. Venezuelalaiset eivät saavu ilman syytä, vaan he tulevat tänne nälän ajamina. Meidän kaikkien tulisi kuvitella itsemme heidän asemaansa ja olla inhimillisiä, Epifânio sanoo.
Kaikki syrjäisessä Boa Vistassa eivät ajattele samoin. Sinne on saapunut lyhyen ajan sisällä valtavasti venezuelalaisia, jotka ovat mullistaneet kaupungin elämän.
Moni Boa Vistan 300 000 asukkaasta syyttää tulijoiden lamauttaneen peruspalvelut kuten terveydenhuollon ja koulutuksen. Lisäksi kadulla elävien venezuelalaisten nähdään lisäävän turvattomuutta ja rikollisuutta aiemmin uneliaalta tuntuneessa osavaltion pääkaupungissa.
Brasilian hallitus on pystyttänyt kaupunkiin hätäsuojia yhteistyössä armeijan, YK:n avustusjärjestön ja paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Myös Veljeys ilman rajoja -järjestön kaltaisilla yksityisillä toimijoilla on omia suojiaan. Ne ovat pelastaneet yhteensä tuhansia ihmisiä pois kadulta. Suurin osa venezuelalaisista joutuu kuitenkin asumaan taivasalla.
Kun venezuelalaisten määrä on lisääntynyt, yhä useampi paikallisista asukkaista on alkanut vaatia tiukempaa kontrollia rajalle tai jopa sen sulkemista venezuelalaisilta kokonaan.
Raja on pysynyt vielä auki. Käytännössä kaikki tulijat pääsevät maahan ilman poikkeusta. Suurin osa heistä hakee Brasiliasta turvapaikkaa.
Muukalaisvastaisuus ja jopa suoran väkivallan uhka tulijoita kohtaan on kuitenkin kasvanut. Vanessa Epifânio tuomitsee yksiselitteisesti niin väkivallan kuin rajan sulkemisenkin.
– Haluamme tehdä selväksi, ettei rajan sulkeminen ole ratkaisu. Asiaa ei myöskään ratkaista uusia hätäsuojia rakentamalla, vaan kaikkein tärkeintä olisi saada venezuelalaisia sijoitettua muihin Brasilian osiin, Epifânio painottaa.
Samaa vaatii myös Roraiman paikallishallinto. Sen mukaan tulijat ovat vieneet Brasilian köyhimmän osavaltion talousromahduksen partaalle.
Tulijoiden siirtäminen kauemmas takkuaa
Brasilian hallitus päätti jo maaliskuussa ohjelmasta, jolla siirretään venezuelalaisia Roreimasta maan muihin osiin. Päämääränä on sekä helpottaa tulijoiden aiheuttamaa taakkaa rajaosavaltiolle että auttaa venezuelalaisia parempien työmahdollisuuksien pariin.
Presidentti Michel Temer on korostanut taakan jakamisen tärkeyttä, mutta tulokset ovat olleet vielä vaatimattomia. Puolessa vuodessa sotilaslentokoneilla on lennätetty São Pauloon, Rio de Janeiroon, Brasíliaan ja muihin maan suurkaupunkeihin vasta yhteensä reilut 800 venezuelalaista.
Myös Veljeys ilman rajoja -avustusjärjestö ponnistelee halukkaiden auttamiseksi rajaseudulta muualle Brasiliaan, parempien työmahdollisuuksien luokse. Se on perustanut oman ohjelmansa venezuelalaisten uudelleensijoittamista varten.
Puolessatoista kuukaudessa järjestö on lennättänyt 85 venezuelalaista uuden elämän alkuun eri puolille Brasiliaa. Koordinaattori Vanessa Epifânion mukaan tällä hetkellä 15 uutta perhettä odottaa lähtöä Roraimasta.
Järjestö järjestää venezuelalaisille asunnon huonekaluineen ja auttaa ruoan hankinnassa. Lisäksi se osoittaa perheelle tukihenkilön, joka auttaa lapsia koulunkäynnissä ja aikuisia työmarkkinoille pääsemisessä.
Avustusjärjestön tavoitteena on tarjota lähtijöille sellaiset lähtökohdat, joiden avulla he pystyisivät itse nostamaan elämänsä taas jaloilleen uudessa asuinpaikassaan ja sopeutumaan brasilialaiseen yhteiskuntaan.
– Tärkeintä on, että tulijat löytävät itselleen työtä, Epifânio summaa.
Lue lisää venezuelalaispakolaisista Brasilian rajaseudulla:
Lue lisää siitä, miksi venezuelalaiset pakenevat kotimaastaan: