– Meille täällä on kaikki tarvittava: Mikkelissä on paljon tarjontaa lapsiperheille ja luontoon on helppo päästä vaikka takapihalta. Olen Pohjois-Suomesta ja kasvanut jokien keskellä. Siksi järvi on minusta ehdoton Saimaan helmi. Täällä ei ole rakennettu tiheään. On helpompi hengittää.
Anu Rytkönen ei uskonut muuttavansa pohjoisesta edes Mikkelin korkeudelle. Hänen miehensä työt kuitenkin pakottivat perheen lähemmäksi pääkaupunkia. Helsinki ei ole ollut Anu Rytköselle ikinä vaihtoehto vaikka hänen miehellään olisikin siellä töitä. Kaupunki tuntuu hänestä hektiseltä ja vieraalta.
Rytkönen on tehnyt uhrauksia sen eteen, että pysyisi kehä kolmosen ulkopuolella: kun mies on puolet viikosta töissä Helsingissä, hän pyörittää yksin taloutta kotona. Toisaalta hänen miehensä joutuu olemaan töiden takia erossa perheestä ja käyttämään aikaansa työmatkoihin.
Mikkeli on perheen kompromissi: kaupungista on helppo kulkea Helsinkiin, mutta toisaalta se on lähempänä pohjoisen sukulaisia kuin pääkaupunki.
Työn ja koulutuksen takia muuttaminen ovatkin yleisimmät syyt, miksi ihmiset vaihtavat paikkakuntaa. Ne myös suurelta osin selittävät, miksi pienet paikkakunnat kärsivät muuttotappiosta vuodesta toiseen.
Kun joillain tietyillä alueilla kärsitään asuntopulasta, toisilla alueilla on asuntoja tyhjillään. Presindentti Sauli Niinistö on ehdottanut tukea taantuvien seutujen asukkaille asuntojen arvon laskun vuoksi. Vanhoille taloille ehdotettiin uutisessa myös romutuspalkkiota.
Tarvitaanko Suomessa lisää Anu Rytkösen kaltaisia ihmisiä, joita urbaani elämä ei houkuttele?
"Miten pystytte suoriutumaan noin huonosti noin hyvillä korteilla"
Vaikka noin puolet alueiden väestökadosta selittää se, että uusia paikkakuntalaisia syntyy vähemmän kuin kuolee, trendi on selvä: pienemmiltä paikkakunnilta muutetaan isompiin ja asutus valuu pohjoisesta kohti etelää.
Suomessa tehdään vuodessa hieman alle miljoona muuttoa. Aktiivisimmin muutavat nuoret aikuiset (Tilastokeskus). Suuret kaupungit ovat houkutelleet asukkaita voimakkaasti tämän vuosikymmenen ajan. Aluetutkija Timo Aro totesi Ylen uutisessa, että parhaiten pärjäävät sellaiset kunnat, joilla on hyvät liikenneyhteydet ja korkeakoulu.
Kuntapäättäjät ja ELY-keskuksen edustajat sekä asiantuntijat ympäri valtakuntaa ovat huolissaan muuttotilastoista ja yrittävät miettiä, miten saisivat lopetettua väestökadon.
Etelä-Savon ELY-keskuksen elinkeinoalueen johtaja Juha Pulliainen ei kehota puhumaan katastrofista. Hänen mukaan Tilastokeskuksen tekemät arviot siitä, miltä eri paikkakunnilla näyttää reilu kahdenkymmenen vuoden päästä, ovat suorastaan optimistiset. Esimerkiksi Etelä-Savon alueella väkeä on ennusteen mukaan 12 000 asukasta vähemmän.
Väen väheneminen tuottaa pulmia kunnille. Kunnat eivät saa tarpeeksi verotuloja pitääkseen yllä entisenlaisia palveluita ja joutuvat siksi sulkemaan muun muassa pienempien alueiden terveyskeskuksia, kouluja ja kirjastoja. Yrityksillä ei ole tarpeeksi asiakkaita ja ne saattavat siksi joutua lopettamaan tai siirtämään toimintaansa.
Monilla alueilla yritysten ongelmana on myös löytää osaavaa työvoimaa. Ilmiö ruokkii itseään: kun työt ja koulutuspaikat lähtevät, ihmisten on lähdettävä niiden perässä, minkä vuoksi työ- ja koulutuspaikkoja joudutaan lopettamaan.
Kuulostaa huolestuttavalta. Juha Pullainen kaipaisikin enemmän positiivisia uutisia. Sitä, että kerrottaisiin, mikä pienemmillä paikkakunnilla on hyvin ja toimii. Uutiset muuttotappiosta toistuvat hänen mukaansa aina uusien tulosten myötä ja aiheuttavat ihmisissä tunteen, että kaikki menee huonosti.
Pulliaisesta muuttotappio on trendi, joka pitää hyväksyä ja yrittää sen jälkeen pelata mahdollisimman hyvin niillä korteilla, mitkä paikkakunnalle on jaettu. Kuntien täytyisi löytää omat vahvuutensa ja osata käyttää niitä hyödyksi.
– Joskus aikaisemmin meidän ministeriöstä sanottiin, että miten te pystytte suoriutumaan noin huonosti näin hyvillä korteilla.
Ihmisiä ei kuitenkaan voi pakottaa pysymään paikkakunnalla. Autioituuko siis puolet Suomesta?
Lojaliteettilahjoituksella voisi tukea itselle tärkeitä kuntia
Vaasan yliopiston aluetieteen lehtori Ilkka Luoto on kyllästynyt muuttotappioiden kauhisteluun. Hänen mukaansa keskusteluissa laitetaan usein turhaan vastakkain maaseutu ja kaupungit, vaikka kumpaakaan ei ole ilman toista.
Luoto haluaisi muuttotappioista keskustelun sijaan enemmän puhetta siitä, millaista muuta arvoa maaseudulla on asuinpaikan tarjoamisen lisäksi.
Kuvitellaan, että maailmassa puhkeaa valtava taloudellinen kriisi, joka vaikuttaisi ruuan jakeluun ympäri maailman. Missä silloin toivoisit asuvasi?
Jo nyt puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta ja ilmastopakolaisuudesta. Saatamme olla väestökatoa suurempien muutosten edessä.
Ilkka Luoto näkee maailman pelastuksena alueet, jotka kestävät muutoksia. Hänestä Suomi on yksi tällainen maa juuri maaseutunsa takia. Maassamme on paljon metsää ja peltoja, puhtaasta vedestä ei ole puutetta eikä koko maatamme ole rakennettu täyteen. Metsämme taistelevat hiilinieluina ilmaston lämpenemistä vastaan. Laaja maaseutumme turvaa urbaania elämää.
"Sammuttaako viimeinen lähtijä valot?" on kysymys, joka välillä esitetään, kun puhutaan tappiokuntien tilanteesta. Luoto ei ole huolissaan siitä, että maaseutu jäisi tyhjilleen. Muuttotappio perustuu siihen, miten maassamme rekisteröidään ihmiset asuinpaikan mukaan.
– Kuntaliitoksissa hallinnollisilla päätöksillä ihmisistä on tehty kaupunkilaisia sormia napsauttamalla. Muunlainen tilastointi meiltä puuttuu vaikka nykyinen elämä on monipaikkaista. Jaamme elämämme useaan paikkaan ja silti esimerkiksi maaseudun käyttö ei välttämättä näy tilastoissa.
Ihmiset saattavat asua kaupungeissa, mutta silti viettää paljon aikaa maaseudulla. Monet vetäytyvät kesämökeille luonnonrauhaan. Maaseudulle mennään virkistäytymään, harrastamaan ja liikkumaan.
Luodon mukaan yksi tapa ottaa huomioon se, etteivät ihmiset sitoudu vain yhteen paikkaan, olisi lojaliteettilahjoitus. Jokainen saisi maksaa tietyn prosentin kunnallisverostaan haluamaansa kuntaan. Näin veronmaksaja voisi antaa osan verorahoistaan esimerkiksi syntymäkunnalleen tai kesämökkikunnalleen.
Luodon mukaan yhteiskunta kehittyy teknologian, tuotannon ja asumisen kautta pitkällä aikavälillä. Trendit ovat lyhyempiä, mutta vaikuttavat myös yhteiskuntaan.
Kaupungistuminen on ollut trendi pidemmän aikaa, mutta kehitys ei ole yksiselitteistä. Nuoria maaseutu ja luonto kiinnostavat ja he haluavat yhdistää kaupunkielämän ja maaseudun tarjoaman luontokokemuksen. Tämä näkyy esimerkiksi kiinnostuksena kaupunkiviljelyyn (Luonnonvarakeskus) ja luomutuotteisiin.
Luoto toivoo, että maaseudun rooli tunnustettaisiin maassamme muunakin kuin muuttotappiokauhistelun aiheena. Maaseudun vahvuuksien näkeminen on pienen maan elinehto.
– Onko vahvuus metropoli-Suomi vai laajempi näkemys, missä ruraali ja urbaani kävelevät käsi kädessä auringonlaskuun voittajina?
Yrittäjien harteille pelastajan viitta
Etelä-Savon ELY-keskuksen elinkeinoalueen johtaja Juha Pulliainen ei halua antaa luovutusvoittoa muuttotappiolle, mutta sanoo, että alueilla täytyisi miettiä, mitä täällä halutaan. Jos monet haluavat muuttaa pois seudulta ja arvostavat aluetta esimerkiksi enemmän kesämökkikuntana, niin sitten jäljelle jäävien täytyy tyytyä siihen.
Jos muuttotappiota vastaan halutaan kuitenkin taistella, avainasemassa ovat Pulliaisen mielestä yrittäjät. Työttömyys on pikkuhiljaa vähentynyt, mutta nyt monella yrityksellä on ongelmana saada tarpeeksi työvoimaa. Työvoimapula on tuttua yrityksille koko maassa.
Yrittäjien täytyisi keksiä keinoja, joilla pystyisivät kilpailemaan osaavasta työvoimasta myös pienemmillä paikkakunnilla. Esimerkiksi Lidlin uutisoitiin kesällä mainostavansa palkkojaan saadakseen työntekijöitä. Ilman yrittäjiä paikkakunnat näivettyvät nopeasti.
Juho Lehtola on yksi Pieksämäen yrittäjätoivoista, joita muuttotappiokunnat tarvitsevat. Lehtola on innoissaan toimitiloistaan. On hienoa ilmoittaa asiakkaille osoitteeksi torin vieressä oleva Kauppakatu 1. Siksi Lehtola toivoisikin kaupungilta kädenojennusta yrityksille, jotta kaikille olisi mahdollista saada omia toimitiloja.
Lehtola muutti ensin työn perässä Pieksämäelle, mutta vaihtoikin kanttorina soittamisen yrittäjyyteen muutama vuosi sitten. Hän perusti Pieksämäkeen oman mainostoimiston. Nyt Räikee-mainostoimisto työllistää yhden henkilön Lehtolan lisäksi.
Yritys on vasta taaperoikäinen, mutta Lehtola on varma, että hän pärjää tulevaisuudessakin Pieksämäellä vaikka jotkut hänen kavereistaankin ovat kertoneet hänelle vaikeuksistaan löytää osaavaa työvoimaa väestökadon keskellä.
Juho Lehtolaa työvoiman löytäminen ei pelota, sillä hänestä yritysten täytyy tehdä enemmän yhteistyötä. Omasta yrityksestä ei tarvitse löytää kaikkea osaamista. Lehtolan toimisto sijaitseekin samassa paikassa monen muun pienen yrityksen kanssa yrittäjäyhteisössä. Yhteisö on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun hanke, jonka tavoitteena on auttaa yrityksiä kasvamaan ja verkostoitumaan.
Lehtola ei näe Helsinkiin muuttamista vaihtoehtona vuokrien kalleuden takia. Hän on siitä onnellisessa asemassa, että työ on sellaista, että asiakkaita saattaa olla ympäri Suomen.
– Pienellä paikkakunnalla apu on henkilökohtaisempaa. Kaupungin edustaja saattaa ihan käydä katsomassa ja kysymässä miten menee.
Yrittäjäyhteisö -hanke loppuu tänä vuonna ja monet yrittäjät ovat epätietoisia siitä, missä tulevat työskentelemään seuraavana vuonna. Lehtola kaipaakin yrittäjille enemmän tukea.
Monilla kunnilla on tiloja tyhjillään ja siksi yrittäjävalmennusten lisäksi kunnat voivat yrittää pitää yritykset paikkakunnalla esimerkiksi tarjoamalla yrittäjälle toimitilan. Lehtolasta olisi parasta, jos tuo tila kokoaisi samaan paikkaan muitakin paikkakunnan yritystoivoja.
Koemmeko olevamme jostakin?
Juha Pullainen ELY-keskuksesta pitää naiivina kysymystä siitä, tarvitseeko koko Suomi pitää asuttuna. Ihmisiä ei voi pakottaa asumaan missään. Kunnat voivat yrittää vaikuttaa asioihin, mutta muuttopäätöksen tekevät aina yksilöt. Usein muutetaan pois olosuhteiden pakosta, toiset kaipaavat kaupunkien tarjoamia mahdollisuuksia.
Anu Rytkönen ymmärtää nuorten halun muuttaa suurempiin kaupunkeihin. Hän itse lähti lukion jälkeen Hollantiin. Riippumatta siitä, missä Rytkönen asuu, mieleltään hän on kuitenkin lappilainen. Hänestä tärkeää olisi tarjota ihmisille mahdollisuus asua omalla kotipaikkakunnallaan.
– Lappi on harvaan asuttua, mutta ihmisillä on siellä juuret. Monet haluavat asua siellä. Tärkeää on, että ihmiset saisivat palvelua omalla paikkakunnallaan. On aivan mahdotonta kun esimerkiksi vanhukset joutuvat lähtemään palveluiden perässä monen sadan kilometrin päähän.
Rytkönen kokee, että vaikka hän on asunut usean vuoden Mikkelissä ja sitä ennen Savonlinnassa, ei muuttaminen ole ikinä helppoa.
– Tunnepuolella on helpointa siellä, mistä on lähtöisin. Kun menee uuteen kaupunkiin, joutuu etsimään paikkaansa. On vieraalla maalla.
Nähtäväksi jää, kuinka paljon tulevaisuudessa ihmiset kokevat uskollisuutta paikkoja kohtaan. Koemmeko olevamme jostain vai muutammeko entistä helpommin tulevaisuudessa?
Aluetutkimuksen lehtori Ilkka Luodon mukaan jo nyt paikkaidentiteetti ei ole enää niin selkeä. Mietimme paikkoja sen mukaan, miten niitä käytämme ja siksi usea paikka voi olla erilaisin tavoin tärkeä.
– Vastaan mystisesti, että paikkaidentiteetti ei ole tärkeä ja kuitenkin on. Liikkuvassa elämäntavassamme liitämme paikkoihin toimintoja ja tapoja olla. Kiinnitymme useisiin paikkoihin emotioinaalisesti. Yhä näemme, kuinka jotkut eläkeläiset muuttavat takaisin synnynseuduilleen nostalgian vuoksi.