Tamperelainen pariskunta oli lähdössä mökille Päijät-Hämeeseen Hämeenkoskelle, mutta syysmyrsky sai heidät toisiin aatoksiin. Reissu siirtyi, mikä koitui kissapentueen pelastukseksi.
Myöhäisempi saapuminen mökille paljasti kissamaisen yllätyksen. Kuistilla makoili taljan päällä laiha emokissa ja viisi pentua – neljä pikkuista poikakissaa ja yksi tyttökissa.
Pariskunta toimitti maatiaispentueen eläinsuojeluyhdistykseen, jolla oli tiedossa sijaiskoti Lahdesta. Ekuksi ristitty emokissa makoilee nyt pentujensa kanssa tyytyväisenä Mustosen perheen kodinhoitohuoneessa, pahvilaatikossa lampaantaljan päällä.
– Jos pariskunta ei olisi löytänyt pentuetta, ne olisivat jäätyneet, kertoo äiti Emmi Mustonen.
Muita lemmikkejä perheellä ei ole.
Mustosen perhe on esimerkki kissojen sijaiskodista, joita on Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton arvion mukaan satoja. Tarkkaa tilastointitapaa ei ole, joten tarkkaa määrää on vaikea sanoa.
– Sanoisin, että kissojen sijaiskotien määrä on enemmänkin lisääntynyt kuin vähentynyt. Mielestäni sijaiskodin tarjoaminen kissoille ja muille eläimille on todella hienoa, kunhan vain ihmisten elämäntilanne ja valmiudet ovat siihen riittävät, toteaa SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli.
Eläinsuojeluyhdistysten liitolla on oma oppaansa eläinten sijaiskodille. Sijaiseläimet voivat olla kissojen lisäksi esimerkiksi koiria, kaneja tai pieniä jyrsijöitä.
Lähin eläinsuojeluyhdistys korvaa eläimestä aiheutuneet eläinlääkäri- ja lääkekulut sekä matolääkkeet tositteita vastaan. Yhdistys korvaa myös sijoitetun eläimen ruokkimisesta aiheutuneet menot, jos hoitopaikan kanssa näin sovitaan.
Luopumisen vaikeus
Sijaiskoti on nimensä mukaisesti väliaikainen. Sijaiskodilla tulisi olla valmius ottaa eläin hyvin lyhyelläkin varoitusajalla. Hoitoon pitäisi sitoutua ennalta arvaamattomaksi ajaksi. Aika voi vaihdella viikoista useisiin kuukausiin ja jopa vuoteen, muistutetaan SEY:sta.
Myös aktiivisuutta eläimen uuden omistajan sekä eläinsuojeluyhdistyksen kanssa toivotaan.
Kissanpennut kaipaavat hoivaa ja rauhaa, joten ne viedään mieluummin sijaiskotiin kuin löytöeläintalolle. Ainakin Päijät-Hämeessä on ollut varsin helppoa löytää kissojen sijaiskoteja, joista aktiivisia on parikymmentä.
– Otamme huomioon sijaiskotien elämäntilanteet. Jos ihmisillä on muuta menossa, ei kissoja ole silloin pakko tietenkään vastaanottaa, muistuttaa Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Annikki Aaltonen.
Lahtelaisessa Mustosen perheessä hoidetaan nyt jo kolmatta kissapentuetta. Varjopuolena on jatkuva luopuminen, vaikka aiemmat pennut ovat löytäneetkin hyvät kodit ja Mustoset pitävät yhteyttä uusiin omistajiin.
Pentujen luovutusikä on alimmillaan 12 viikkoa. Nyt toiveissa on jopa se, että emokissan omistaja tunnistaisi Hämeenkoskelta pentuineen löytyneen lemmikkinsä.
– Lapset ovat ehdottaneet kyllä, joko meillekin otettaisiin edes yksi kissa, paljastaa äiti Emmi Mustonen.
– Tykkään eläimistä. Kyllä näihin aina kiintyy, sanoo Minnea Mustonen pontevasti viereltä.
– Eikö meille voisi nyt jäädä joku näistä, kysyy Anton Mustonen.
– Katsotaan nyt, kuuluu äidin vastaus.
Ilmeistä päätellen tuon vastauksen lapset ovat tainneet kuulla aiemminkin.
Lue myös: