Satojen metrien jonot kerännyt, japanilaisen teamLab-kollektiivin näyttely Amos Rex -museossa päättyy tänään sunnuntaina. Viimeisenä päivänä museo pitää ovensa auki kello 17:ään saakka.
Tämän jälkeen Amos Rex sulkeutuu kuukaudeksi, kunnes belgialaisen surrealistin René Magritten näyttely avautuu helmikuun alussa.
Miksi teamLabin näyttelylle ei saada jatkoaikaa, Amos Rexin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Timo Riitamaa?
– Koska Magritten näyttely puskee päälle. Ripustusaika on jo nyt typistetty ihan minimiin eli tasan kuukauteen. TeamLabin näyttelyssä on paljon rakenteita, jotka pitää purkaa. Ja Magritte on niin iso nimi, että teosten tuominen ja ripustaminen on hirveän tarkkaan valvottua työtä, joka pitää tehdä huolellisesti.
– Emme myöskään voi ilmoittaa, että "hei, me pidetäänkin näitä (Magritten) tauluja kuukausi pidempään". Näyttelyä on suunniteltu jo vuosikausia yhteistyössä sveitsiläisen Luganon taidemuseon kanssa. Teoslainoja on muistaakseni yli 60 eri lainaajalta, eli kyseessä on tosi monimutkainen kalenteripalapeli. Nyt teokset ovat saatavilla.
Keskiviikosta lauantaihin näyttelyyn pääsi tavallista pidempään, kello 11–23. Eikö museon aukioloaikoja olisi voinut jatkaa vielä pidempään?
– Ongelmana on se, että museota ei voida pitää auki ammattitaidottomalla henkilökunnalla. Asiakaspalvelijat ovat saaneet kuukauden koulutuksen työhön.
– Henkilökunnan määrä on aikoinaan mitoitettu odotetulle noin 100 000 kävijälle, ja nyt ylitetään 250 000 kävijää. Väkeä on palkattu lisää, mutta henkilökunta tekee jo nyt niin paljon töitä kuin lainsäädäntö sallii ja ihmiset jaksavat.
Mikä voisi olla huippusuosion takana?
– Ensinnäkin se, että teamLabin kaltaista immersiivistä taidetta ei ole ennen Euroopassa juuri nähty. Osuimme oikeaan hetkeen. Toiseksi ihmiset ovat ottaneet museon ja sen arkkitehtuurin omakseen. Henkilökunnalla on iso osa siinä, että museokäynti on ollut ihmisille miellyttävä jonoista huolimatta.
– Sekin on varmasti vaikuttanut, että näyttely on ollut hyvin otollinen sosiaalisessa mediassa jakamiselle samalla tavalla kuin Yayoi Kusaman näyttely HAMissa muutama vuosi sitten. Siitä on tullut sellainen juttu, että näyttely markkinoi itse itseään.
Niin – kuinka instagrammable näyttelyn tulee nykypäivänä olla?
– Ei aina tarvitse olla! Omistajakin (museota ylläpitävä Konstsamfundet) on ilmoittanut, että taide edellä mennään. Emme valitse näyttelyjä sen perusteella, että tästä saa nyt hyviä Instagram-kuvia.
– Taidehan aina omaksuu uusimmat välineet käyttöönsä. Viime aikojen näyttelyt kertovat myös teknisestä kehityksestä.
René Magritten näyttely on ensimmäinen Suomessa. Minkälaisia yleisömääriä odotatte näyttelyyn?
– Sitä ei ole vielä tarkkaan laskettu. Näyttelyarkkitehtuuria suunniteltiin ennen kuin tiedettiin, että museosta tulee näin suosittu. Pelkään pahoin, että tilan kapasiteetti rajoittaa kävijämäärää.
– Parempi tilanne alkaa olla kesäkuussa, kun Amos Rexissä avautuu Ars Fennica -finalistien näyttely. Silloin museoon pystytään ottamaan huomattavasti enemmän kävijöitä kerralla.
Mitä tästä suosiosta on otettu opiksi?
– Huomenna käydään läpi koko päivä tästä näyttelystä saatuja kokemuksia. Palautteen perusteella näyttelyarkkitehtuuria, opasteita ja kävijäpolkua ulkoa näyttelytiloihin asti, kaikkea pientä, voidaan viilata.
– Jonot olivat aluksi kivoja, mutta siinä vaiheessa kun ne kääntyivät Simonkadun puolelle, ihmisten seisottaminen pakkasessa alkoi ainakin itseäni ahdistaa. Eli ratkaisuja pitäisi löytää.
– Esimerkiksi ajanvarausjärjestelmä ei ole helppo, kun museon kapasiteetti on pieni. Emme halua tehdä museota, jossa koko näyttely myydään etukäteen loppuun. Lapset ja nuoret ovat meille keskeinen kävijäryhmä, eivätkä he mieti kolme kuukautta etukäteen museossa käymistä.
Lue lisää:
Amos Rexin ensinäyttelyn näkee yli neljännesmiljoona katsojaa (31.12.)
Poikkeuksellinen ilmiö Suomessa: Museoon pääsyä jonotetaan kuin ilmaista muovisankoa (21.10.2018)