Suomessa asuu pysyvästi tai tilapäisesti rekisteröitynä noin 50 000 virolaista, joilla on äänioikeus synnyinmaansa vaaleissa. Hyvin harva käyttää tätä oikeuttaan.
Viime parlamentti- eli riigikogun vaaleissa äänensä antoi kolmisen tuhatta. Äänestysprosentti oli Virossa hieman yli 64, suomenvirolaisilla kuusi.
Näissä vaaleissa luku kaunistuu, arvioi ainakin Viron konservatiivinen kansanpuolue EKRE, suosiotaan mielipidekyselyissä roimasti kasvattanut oikeistopopulistinen puolue.
EKRE on ainoa virolainen puolue, jolla on Suomessa osasto. Sen puheenjohtaja Rudolf Jeeser pitää suomenvirolaisten aktiivisia yhteydenottoja vaalien lähestyessä varmana enteenä siitä, että äänestysprosentti nousee.
EKRE aikoo viedä virolaisia joukolla äänestämään Viron suurlähetystöön ensi viikonloppuna. Tiistaihin mennessä mukaan oli ilmoittautunut sata ihmistä.
Jeeser oli yksi virolaisista poliitikoista, jotka osallistuivat Viro-keskuksessa Helsingissä tiistaina pidettyyn puolueiden suureen vaalikeskusteluun. Vastaavaa Suomessa ei ole aiemmin järjestetty.
Kenen syy?
Keskustapuolueen tallinnalainen kansanedustajaehdokas Raimond Kaljulaid arvelee suomenvirolaisten vähäisen äänestysinnon yhdeksi syyksi tunnetta, että kotimaa on pettänyt heidät.
– Kun Virossa oli viimeksi talouskriisi, oikeistopuolueiden poliikka pakotti heidät lähtemään työn perässä Suomeen, Kaljulaid sanoo.
Nykyistä pääministeripuoluetta edustavan Kaljulaid kehut viime vuosien keskustajohtoiselle politiikalle eivät kelpaa Viron yhdistyneen vasemmistopuolueen edustajalle Nikolai Degtjarenkolle.
Vuosittainen inflaatio on keskustan johtaman hallituksen aikana ollut selvästi suurempi kuin oikeistolaisen reformipuolueen hallituskaudella, ja sen takia vaali-into on mikä on, Degtjarenko päättelee.
Sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Jevgeni Ossinovskin mielestä suomenvirolaisten passiivisuutta on turha dramatisoida. Hänen mielestään on luonnollista, että ulkomailla eläminen vähentää kiinnostusta Viron vaaleihin. Muissakin maissa käy samoin, hän sanoo.
Suomenvirolaisten toiveet ovat tutkimatta
Viron puoluekentän uuden tulokkaan, liberaalisen Viro 200 -puolueen puheenjohtaja Kristiina Kallas pitää niin ikään normaalina, että kahden kulttuurin välillä elävä ihminen ei ole kaiken aikaa täysin perillä Viron yhteiskunnallisista käänteistä.
– Toisaalta poliitikot eivät ole perillä heidän elämästään. Emme juurikaan tiedä, mitä heitä kiinnostaa ja mitä he toivovat Viron politiikalta ja poliitikoilta.
Suomeen, Ruotsiin ja muualle ulkomaille töihin muuttaneet ihmiset ovat Viron valtiolle varsin uusi ilmiö, jota ei ole tutkittu kunnolla, Kallas sanoo.
– He elävät ulkomailla, mutta seuraavat samalla, mitä Virossa tapahtuu, ja haluavat, että heidän lapsensa pääsevät osallisiksi Viron kulttuurista ja oppivat hyvin viron kieltä.
Kallas vaatii Viron valtiolta totista panosta siihen, että koulutusjärjestelmä ulotetaan tavalla tai toisella myös rajojen ulkopuolelle.
Koulutaloja ei tarvitse rakentaa, mutta hyvän virtuaalikoulun, elokuvien, teatterin ja muun virolaisuuden on oltava helposti kaikkien saatavilla, hän sanoo.
Suoraa demokratiaa vai oma vaalipiiri?
Toista uutta virolaispuoletta, elämänrikkauden puoluetta, Helsingin vaalikeskustelussa edustanut perustajajäsen Artur Talvik pitää passiivisuuden syynä sitä, ettei äänestämisen uskota muuttavan mitään.
– Virossa on yleistä ajatella, että "äh, minusta ei riipu mikään". Politiikkaan ei voi vaikuttaa, ja aina valitaan samat vanhat puolueet ja samat vanhat naamat, Talvik kuvailee äänioikeutettujen mietteitä.
Omaa puoluettaan hän vertaa Italian Viiden tähden liikkeeseen ja ehdottaa myös suomenvirolaisiakin aktivoivaksi lääkkeeksi suoraa demokratiaa. Kansalaisten on saatava tehdä päätöksiä myös vaalien välissä, hän sanoo.
Alkujaan korruption vastaisesta kansanliikkeestä syntyneen vapaapuolueen johtajan Kaul Nurmen mukaan todellisia syitä ulkovirolaisten poliittiseen passiivisuuteen on vaikea sanoa, koska niitä ei ole tutkittu.
Aktivoimiseen hänellä on varsin konkreettinen ehdotus. Vapaapuolue on punninnut aivan vakavissaan ajatusta, että ulkovirolaisille perustettaisiin oma vaalipiiri, hän kertoo.
– Suomessa asuu 74 000 Viron kansalaista, paljon enemmän kuin Viron pienimmissä vaalipiireissä. Se merkitsisi viittä tai kuutta paikkaa riigikogussa.
Vaalikynnys pudottaa pienpuolueet
Suomenvirolaiset kansanedustajat toisivat Viroon suomalaista politiikan kokemusta ja rikastaisivat parlamenttikeskustelua, ja lisäisivät ilman muuta suomenvirolaisten kiinnostusta poliittiseen vaikuttamiseen, Nurm uskoo.
Vapaapuolueen ehdotus ei ole Virossa järin keskusteltu, eikä ehkä keskustellakaan, sillä mielipidekyselyjen perusteella vapaapuolueen parlamenttitie on päättymässä. Virossa on viiden prosentin vaalikynnys eikä vaaliliittoja sallita.
Se karsii pieniä puolueita, vaali toisensa jälkeen muun muassa vihreät. Nurm uskoo, että neljän pienpuolueen vaaliliitto tarkoittaisi kullekin kahta tai kolmea paikkaa 101-paikkaisessa riigikogussa.
Todellisten valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen nostaisi äänestysprosenttia kaiken kaikkiaan, hän arvelee. Nykyisellään koti-Virossakin lähes neljä kymmenestä äänioikeutetusta jättää vaalit väliin.
Paluumuutto on lisääntynyt
Viroon on parin viime vuoden ajan muuttanut enemmän ihmisiä kuin sieltä on lähtenyt. Lähtijöitä on kuitenkin edelleen, ja he ovat ennen muuta nuoria ja nuorehkoja työikäisiä, 20–39-vuotiaita, kertoo Viron tilastokeskus.
Naisia on muuttajista aina ollut enemmän kuin miehiä, ja vaikka molempien sukupuolien paluumuutto on nyt plussan puolella, naisia palaa kolmanneksen vähemmän kuin miehiä.
Monella suomenvirolaisella välkkyy mielessä paluu kotimaahan – EKRE:n väitteen mukaan jopa 75 prosentilla. Mitä vaadittaisiin ajatuksen toteuttamiseen?
Reformipuolueen kansanedustaja, entinen pääministeri Taavi Rõivas pitää ratkaisevampana kysymyksenä Viron talouspolitiikkaa. Palkkojen pitää kasvaa, ja sen on tapahduttava ripeästi.
EKRE:n ajatusta Viron eroamisesta Euroopan unionista Rõivas sivaltaa kipakasti.
– Leijonanosa virolaisista äänestäisi epäilemättä EU:hun jäämisen puolesta, mutta sellaisen kansanäänestyksen riskit vaikuttaisivat kaikkein eniten juuri niihin, jotka asuvat Suomessa. Britannian esimerkki osoittaa, miten huolissaan ihmiset ovat, Rõivas sanoo.
Pendelöinnistä on tullut normaalia
Viro 200 -puolueen puheenjohtajan Kristiina Kallaksen mielestä se, että paljon virolaisia on muuttanut Suomeen, ei ole mitenkään traagista.
– Se on uusi todellisuus, johon ei vain Viron vaan suuren osan maailman maista pitää tottua. Ennen maastamuuttoa pidettiin traagillisena, koska lähtijät ja heidän jälkeläisensä eivät yleensä tulleet takaisin.
Nykyisin moni asuu jonkin aikaa ulkomailla, sitten kotimaassa ja jälleen ehkä ulkomailla, eli pendelöidään paljon enemmän kuin ennen. Suomi on sitä paitsi hyvin lähellä, ei missään Australiassa asti, Kallas sanoo.
Keskustan kansanedustajaehdokas Raimond Kaljulaid uskoo, että monet suomenvirolaiset etsivät tälläkin hetkellä mahdollisuuksia palata kotimaahan nimenmaan siksi, että haluavat viime kädessä elää Virossa.
– Virolta puuttuu sellainen sosiaalinen turvaverkko kuin Suomessa, Ruotsissa tai ylipäätään Pohjoismaissa. Se on Viron politiikan suurin haaste, ei vain seuraavalla vaalikaudella, vaan kymmenenä tai 25:nä ensi vuonna.
Viro on saanut taloudellisesti jalat alleen, ja Neuvostoliiton tilalle ovat vakiintuneet länsimaiset instituutiot; nyt pitää rakentaa vastaavasti sosiaalinen turvallisuudentunne, Kaljulaid sanoo.
Sellaisessa maailmassa hänellä on omakin suunnitelmansa.
– Minäkin nuorena ihmisenä haluan jossakin vaiheessa elää vähän aikaa ulkomailla. Mutta kun haaveilen, missä olen 60- tai 70-vuotiaana tai hyvällä onnella 80-vuotiaana, niin tahdon olla Hiidenmaan hiljaisuudessa ja rauhassa.
Monet suomalaisetkin ovat työtehtävissä ulkomailla, mutta haluavat lopuksi takaisin omaan mökkiin järven rannalle, Kaljulaid tuumii.
Lue myös: