Kuntavaalien tulos on selvillä ja helsinkiläisen yökerhon lavalla hymyilee helpottunut puoluejohtaja.
– Olen niin onnellinen, kiitollinen ja ylpeä, Li Andersson julistaa vaalivalvojaisissa juhlivalle vasemmistoväelle.
Juhlaan on harvinainen syy. Vasemmistoliitto on viimein saanut vaalivoiton.
Vasemmistoliitto hakee uutta nousua
Turkulainen Andersson valittiin johtamaan vasemmistoliittoa vuonna 2016 kovin odotuksin.
Nuoren ensimmäisen kauden kansanedustajan ei tarvinnut tehdä enempää eikä vähempää kuin johtaa puolueensa vaalivoittoon 90-luvulta jatkuneen tappioputken jälkeen.
Odotuksiin vastattiin. Kuntavaaleissa 2017 vasemmistoliitto kasvatti kannatustaan.
Edellisen kerran näin oli tapahtunut vuonna 1992, kun SKDL:n seuraajaksi perustettu vasemmistoliitto sai kuntavaaleissa edeltäjäänsä paremman tuloksen. Silloin Li Andersson oli viisivuotias.
Nyt vaalivoitto pitäisi saada myös eduskuntavaaleissa.
Kannatusmittausten mukaan vasemmistoliitolla on siihen hyvät mahdollisuudet.
Li Andersson on keskiviikko-iltana haastateltavana Ylen puheenjohtajatentissä. Voit katsoa tentin suorana Yle Areenassa tai TV1:ssä klo 21.00.
Viime vaaleissa vasemmistoliitto kompastui velkakeskusteluun
Edelliset eduskuntavaalit menivät vasemmistoliitolta penkin alle.
Talouskeskusteluun keskittyneissä vaaleissa vasemmistoliitto erottautui vetämällä omaa velkaelvytykseen pohjautuvaa linjaansa, kun muut puolueet esittelivät leikkauslistoja.
Äänestäjiä linja ei vakuuttanut. Puolue kärsi historiansa pahimman vaalitappion. Se oli kirvelevä, mutta tappioihin puolue oli jo tottunut.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vasemmistolaiset aatteet ylipäätään ovat jääneet markkinatalouden jalkoihin ja menettäneet aiempaa painoarvoaan. Keskustelu vasemmiston kriisistä on ikiliikkuja, joka on käynnistynyt uudestaan jokaisen vaaleissa otetun pohjakosketuksen jälkeen.
Liikkuvia äänestäjiä ovat karkottaneet vasemmistoliittoon yhdistetyt tunkkaiset mielikuvat Neuvostoliittoon haikailevista taistolaisista. Vasemmistolaista politiikkaa toivovat taas ovat raivostuneet niistä kompromisseista, joita puolue on tehnyt hallitusvuosinaan 1990-luvun Lipposen ensimmäisestä hallituksesta lähtien.
Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen muodostetussa Kataisen monipuoluehallituksessa vasemmistoliitto istui yhdessä kokoomuksen kanssa. Kokoomusvetoiseen hallitukseen menemistä vastusti esimerkiksi vasemmistonuorten silloinen puheenjohtaja Li Andersson.
Näkemyserot muiden puolueiden kanssa johtivat lopulta siihen, että vasemmistoliitto marssi ulos hallituksesta kolmen vuoden yhteistyön jälkeen. Viimeinen pisara oli perusturvaa heikentävä säästöpaketti, jota puolue ei ollut valmis hyväksymään.
Hallituksen jättäminen ei seuraavissa vaaleissa auttanut. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kutistui kahteentoista edustajaan.
Kahdessa vuosikymmenessä eduskuntaryhmä on miltei puolittunut. Vielä vuonna 1995 edustajia oli 22.
Vasemmistoliiton nuorennusleikkaus
Häviämään tottuneessa puolueessa on nyt virinnyt uusi toivo. Vasemmistoliitto aikoo muuttaa hiljalleen sukupuuttoon kuolevan työväenliikkeen hautajaissaattueen punavihreiden nuorten riemumarssiksi.
Puolue on nuorentunut ja vihertynyt. Sen noin 11 000 jäsenen joukosta puolet on liittynyt puolueeseen vuoden 2011 vaalien jälkeen. Vasemmistoliiton mukaan jäsenmäärää kasvattavat erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset.
Perinteisten eriarvoisuuteen ja työntekijöiden asemaan liittyvien teemojen lisäksi puolue on alkanut puhua myös ilmastonmuutoksen torjunnasta ja feminismistä. Anderssonin valinta puolueen keulakuvaksi voimisti kuvaa vihervasemmistolaisesta linjasta.
Nuorten kasvava kiinnostus puoluetta kohtaan näkyy myös Ylen Taloustutkimuksella teettämän viimeisimmän kannatusmittauksen tausta-aineistosta. Puolueen kannattajista yli 30 prosenttia on alle 35-vuotiaita, kun taas esimerkiksi SDP:llä nuorten kannattajien osuus on vain hieman yli 13 prosenttia.
Erimielisyydet vanhojen ay-taustaisten duunarijäsenten ja uuden punavihreän sukupolven välillä eivät ole oppositiokaudella juuri näkyneet. Eri kannattajaryhmien toiveiden kanssa tasapainoilu muuttuu kuitenkin astetta vaikeammaksi, mikäli puolue nousee hallitukseen.
Silloin Andersson joutuu todelliseen tulikokeeseen.
Vasemmistoliitto on ollut puoluejohtajan painajainen
Vasemmistoliitto on aina ollut vaikea puolue johtaa. Puheenjohtajien ilona on ollut puolueen sisältä noussut ärhäkkä oppositio, jolla on historialliset juuret vasemmistoliittoa edeltäneiden vasemmistopuolueiden katkerassa keskinäisessä riitelyssä.
Vuonna 2006 puoluetta johtanut Suvi-Anne Siimes erosi tehtävästään kesken kauden riitaannuttuaan niin sanottujen entisten taistolaisten kanssa. Vuonna 2011 taas Kataisen hallitukseen menemistä vastustaneet kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erosivat vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ja muodostivat oman ryhmänsä.
Mikäli vasemmistoliitto vaalien jälkeen osallistuu hallitusneuvotteluihin, kysymys hallitukseen menemisestä tulee olemaan puolueelle vaikea.
Vasemmistoliitto toivoo SDP:n ja vihreiden varaan rakentuvaa punavihreää hallitusta, mutta kannatuskyselyiden perusteella hallituspohja kaipaisi vahvistukseksi joko keskustaa tai kokoomusta.
Kokoomus samassa hallituksessa on vasemmistoliitolle myrkkyä, mutta myöskään Juha Sipilän johtama keskusta ei herätä puolueessa lämpimiä tunteita. Keskustan katsotaan kallistuneen liikaa oikealle.
Vasemmistoliitto aikoo ratkaista vaikean hallituskysymyksen poikkeuksellisella tavalla. Hallitusneuvotteluiden tuloksen selvittyä puolue järjestää äänestyksen, jossa kaikki puolueen jäsenet voivat äänestää neuvottelutuloksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Äänestyksen lopputulosta on vaikea ennakoida, mutta jäsenistön hyväksymä neuvottelutulos riisuisi aseita puolueen sisällä muuten helposti heräävältä vastarinnalta.
Vasemmistoliitto on valmistautunut hallitusneuvotteluihin julkistamalla listan kärkitavoitteista ja kynnyskysymyksistä. Hallitukseen osallistumisen ehtona on muun muassa työttömyysturvan aktiivimallin purkaminen ja perusturvan heikennyksistä pidättäytyminen.
Vaaliohjelmassaan puolue lupaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamista ja yksinhuoltajien lapsilisän korottamista. Lupaukset rahoitettaisiin kiristämällä suurituloisimpien verotusta ja esimerkiksi ympäristölle haitallisia tukia karsimalla.
Vasemmistoliiton kannatusta on kirittänyt porvarihallituksen politiikka
Vasemmistoliitto on puolueena uusiutunut, mutta myötätuulta vaaleihin on antanut myös Sipilän hallitus. Porvarihallituksen aikana erot vasemmiston ja oikeiston välillä ovat tulleet jälleen näkyviksi.
Vaalikauden aikana säästöpäätöksistä ovat kärsineet erityisesti pienituloisimmat, ja vasemmistoliiton kannattajien joukossa pienituloisten osuus on suurempi kuin muilla puolueilla.
Taloustutkimuksen Ylelle tekemän viimeisimmän kannatusmittauksen tausta-aineiston mukaan puolueen kannattajista noin 30 prosenttia tienaa bruttona alle 25 000 euroa vuodessa, kun taas esimerkiksi kokoomuksella pienituloisimpia on kannattajista vain alle 10 prosenttia.
Ammattiaseman mukaan tarkasteltuna suurin kannattajaryhmä koostuu suorittavaa työtä tekevistä työntekijöistä. Viime vuosina myös erilaisissa asiantuntijatehtävissä työskentelevien toimihenkilöiden osuus vasemmistoliiton kannattajissa on kuitenkin kasvanut.
Puolueessa kehitystä tulkitaan niin, että perinteinen duunarikenttä ja korkeakoulutetut asiantuntijat painivat yhä enemmän samojen ongelmien parissa. Työn murros ja esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen koskevat sekä kaupan kassaa että tutkijaa.
Vasemmistoliitto ja vihreät samoilla linjoilla
Työelämän turvattomuudesta huolestuneille vasemmistoliitto tarjoaa ratkaisuksi anteliasta perustuloa. Puolueen perustulomallissa jokaiselle maksettaisiin 800 euroa kuukaudessa. Toisessa perustuloa kannattavassa puolueessa, vihreissä, perustuloa maksettaisiin 600 euroa kuukaudessa.
Sosiaaliturvan uudistaminen on seuraavan hallituksen työlistalla, mutta puhdasta perustuloa ajavat puolueet ovat vähemmistössä. Edes vasemmistoliiton toivomassa punavihreässä hallituksessa perustulo tuskin etenisi, sillä SDP haraa vastaan.
Vasemmistoliitto ja vihreät kamppailevat keskenään osin samoista arvoliberaaleista äänestäjistä. Perustulon lisäksi vasemmistoliitto on vihreiden kanssa samoilla linjoilla ilmastopolitiikassa. Ylen ilmastokyselyssä molemmat puolueet erottuvat vaatimalla muita puolueita kunnianhimoisempia ilmastotoimia.
Ylen kyselyssä maahanmuuttopolitiikasta eroja tulee puolueiden suhtautumisessa Euroopan ulkopuolelta tulevan työvoiman tarveharkintaan. Tarveharkinnalla tarkoitetaan sitä, että EU:n ulkopuolelta tuleville työnhakijoille myönnetään oleskelulupa vain, jos tehtävään ei ole saatavilla työvoimaa omasta takaa.
Vasemmistoliiton mielestä tarveharkinnasta ei tulisi luopua, kun taas vihreät olisi tähän valmis.
Kysymys tarveharkinnasta jakaa rivejä myös vasemmistoliiton sisällä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula oli ensimmäinen allekirjoittaja lakialoitteessa, joka vaati tarveharkinnasta luopumista. Puolueen ay-siivelle tämä ei käy.
Puoluettaan suositumpi puheenjohtaja
Tulevissa vaaleissa vasemmistoliiton valttikorttina on erittäin suosittu puheenjohtaja. Väittelyissä hyvin pärjäävä 31-vuotias Li Andersson nousee kärkeen kyselyissä, joissa kartoitetaan mielipiteitä puoluejohtajien onnistumisesta.
Suosio ei ole kuitenkaan heijastunut suoraan puolueen kannatukseen, joka on pysynyt samalla 8–9 prosentin tasolla koko vaalikauden ajan. Sekin riittäisi silti vaalivoittoon, kun vertailukohtana on edellisten vaalien 7,1 prosentin tulos.
Puolueen listoilla kansanedustajan paikkoja kärkkyy sekoitus perinteisempiä ay-taustaisia duunarikentän ehdokkaita ja nuoremman polven punavihreitä.
Paikastaan luopuu kaksi pitkän linjan vasemmistoliiton kansanedustajaa, perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toiminut Annika Lapintie Varsinais-Suomen vaalipiiristä sekä Kari Uotila Uudeltamaalta.
64-vuotiaan Uotilan tilalle saattaa nousta vielä kokeneempi vasemmistokonkari, kun samasta vaalipiiristä eduskuntaan pyrkii 72-vuotias entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Esko Seppänen.
Puolue houkuttelee myös kulttuuriväkeä listoilleen. Esimerkiksi Helsingin vaalipiirissä ehdolla ovat räppäri Heikki Kuula ja filosofi Tuomas Nevanlinna.
Politiikan ulkopuolelta tunnetuilla ehdokkailla puolueet pyrkivät tavoittelemaan myös sellaisia äänestäjiä, jotka eivät muuten äänestäisi puoluetta. Vasemmistoliiton ydinkannattajat äänestävät puoluetta uskollisesti, mutta vuosien mittaan tämä joukko on käynyt pieneksi.
Tulevissa vaaleissa vasemmistoliiton kohtalonkysymys on se, onnistuuko punavihreän muodonmuutoksen kokenut puolue houkuttelemaan taakseen myös niitä äänestäjiä, joille vasemmistolaisuus ei ole keskeinen osa identiteettiä.
Lue myös:
Etsi ehdokkaasi Ylen vaalikoneessa!(siirryt toiseen palveluun)