Työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu suomalaisvanhemmilta pääosin melko hyvin, kertoo Tilastokeskuksen julkaisema tutkimus.
Työn ja perheen yhteensovittaminen 2018 -tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla vanhemmista on kuitenkin vähintään jonkin verran hankaluuksia yhteensovittamisessa.
Vanhempien koulutustausta ja lasten määrä vaikuttivat arvioihin. Työn ja perheen yhteensovittaminen koettiin vaikeammaksi korkeammin koulutettujen vanhempien ja useamman lapsen perheissä. Myös vuorotyötä tekevillä työn ja perheen yhteensovittaminen sujui muita heikommin.
Vanhemmilta kysyttiin tutkimuksessa myös tarkemmin syitä, jotka vaikeuttavat työn ja perheen yhteensovittamista. Eniten yhteensovittamista vaikeuttivat pitkät työpäivät, vaativa tai uuvuttava työ sekä ennustamattomat tai vaikeat työajat.
Miehillä paremmat vaikutusmahdollisuudet työaikoihin
Kaksi kolmasosaa palkansaajista kertoi pystyvänsä yleensä vaikuttamaan työnsä alkamis- tai päättymisajankohtiin, jotta saisi lasten hoidon järjestettyä. Miehistä näin ilmoitti 71 prosenttia ja naisista 63 prosenttia.
Joka neljäs nainen kertoi, ettei pysty vaikuttamaan työnsä alkamis- tai päättymisajankohtiin. Miehistä näin kertoi 16 prosenttia.
Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista kolme neljäsosaa koki voivansa yleensä vaikuttaa työnsä alkamis- ja päättymisajankohtiin, mutta korkeintaan perusasteen suorittaneista näin koki vain noin puolet.
Kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevilla oli vähiten vaikutusmahdollisuuksia työn alkamis- ja päättymisajankohtiin. Ammattikunnittain huonoiten vaikuttamaan pystyivät palomiehet, poliisit, opettajat, siivoojat ja hoitoalan työntekijät. Parhaiten pystyivät vaikuttamaan johto- ja asiantuntijatehtävissä olevat.
Vanhemmilta kysyttiin myös, kuinka paljon he pystyvät vaikuttamaan työpäivänsä pituuteen.
Keskimäärin 43 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että heillä oli erittäin tai melko hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työpäivänsä pituuteen. Miehistä lähes puolet oli tätä mieltä, naisista 37 prosenttia.
Ammattiaseman suhteen mahdollisuudet vaikuttaa työpäivän pituuteen olivat hyvin erilaiset. Yrittäjistä 71 prosenttia piti vaikutusmahdollisuuksiaan erittäin tai melko hyvinä, kun taas työntekijäammateissa toimivista palkansaajista vain 25 prosenttia.
Alle 35-vuotiaat vanhemmat kokivat vaikutusmahdollisuutensa työpäivän pituuteen vähäisemmäksi kuin vanhempiin ikäryhmiin kuuluvat.
Miehet saavat helpommin vapaata lasten hoitamiseksi
Lomien ja vapaiden ajankohtaan voitiin vaikuttaa paremmin kuin työpäivän pituuteen. Vastaajista 62 prosenttia oli sitä mieltä, että heillä oli erittäin tai melko paljon vaikutusmahdollisuutta lomien ja vapaiden ajankohtiin.
Miehistä 67 prosenttia ja naisista 56 prosenttia piti vaikutusmahdollisuuksiaan hyvinä.
Kaksi kolmesta vastaajasta myös kertoi, että heillä on yleensä tarvittaessa mahdollisuus järjestää vapaata lasten hoitamiseen. Toisaalta 18 prosenttia ei pitänyt vapaapäivän järjestymistä mahdollisena ja viisi prosenttia ei tiennyt, onko se mahdollista. Kuntasektorin palkansaajat ja vuorotyötä tekevät sanoivat muita useammin, että vapaapäivän järjestäminen lasten hoitamiseksi ei ole mahdollista tai onnistuu harvoin.
Miehet kertoivat naisia useammin vapaapäivien saamisen olevan mahdollista lasten hoitamiseksi.
– Käytännössä naiset kuitenkin jäävät enemmän hoitamaan sairaita lapsia kotiin. Korkeammin koulutetuissa perheissä työnjako on tältä osin tasaisempaa, Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikön yliaktuaari Tarja Nieminen toteaa.
Esimerkiksi vuonna 2017 Tasa-arvobarometriin vastanneista alle 12-vuotiaiden lasten isistä 30 prosenttia ja äideistä kahdeksan prosenttia ei ollut edellisten kahden vuoden aikana jäänyt kertaakaan hoitamaan sairasta lasta.
Naiset ja miehet lyhentävät työaikaa eri tavoin
Työssä nyt tai aikaisemmin olleista alle 15-vuotiaiden lasten vanhemmista noin 40 prosenttia sanoi tehneensä joskus työuransa aikana lyhyempää työaikaa hoitaakseen lapsiaan. Naisista lyhyempää työaikaa oli tehnyt puolet ja miehistä 28 prosenttia.
Jos vanhemmista vain toinen oli lyhentänyt työaikaansa, se oli tavallisemmin äiti.
Miehillä tavallisinta oli työpäivien pituuden lyhentäminen kokoaikatyössä, kun taas naiset olivat siirtyneet useammin osa-aikatyöhön tai työskennelleet vain satunnaisesti.
Niistä lapsiperheiden vanhemmista, jotka eivät olleet lyhentäneet työaikaa lastenhoidon takia työuransa aikana, lähes kolmasosa olisi kuitenkin halunnut tehdä niin. Lyhyemmän työajan tekemistä estivät useimmiten taloudelliset syyt ja se, että töiden järjestäminen osa-aikaiseksi olisi ollut hankalaa.
Tutkimus on osa Tilastokeskuksen Työvoimatutkimusta. Tutkimukseen haastateltiin yli 13 000 ihmistä. Kohderyhmänä olivat alle 15-vuotiaiden lasten vanhemmat. Tutkimusta rahoittivat Eurostat, Tilastokeskus, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Väestöliitto.
Lue lisää: