Petri Alava nostaa pöydälle viisi lasia.
Ensimmäisessä on siniharmaan sävyistä, pehmeähaituvaista tekstiilikuitua, toisessa samaa valkoisena. Kolmas lasi on täynnä ruskeaa jauhemaista ainetta ja neljäs lasi näyttäisi olevan samaa, mutta paksuna nesteenä. Viidennessä lasissa on taas pumpulimaista, valkoista kuitua.
Alava on tekstiiliteknologiayritys Infinited Fiberin toimitusjohtaja ja hän uskoo, että näissä viidessä lasissa on tekstiilinkierrätyksen tulevaisuus.
Lasit kuvaavat Infinited Fiberin teknologiaa, joka muuttaa tekstiilijätteen uudeksi kuiduksi – vanhasta farkusta tulee uuden farkun raaka-aine.
Salasana on kemia.
Revitty tekstiilijäte puhdistetaan ja siitä poistetaan kemiallisessa prosessissa kaikki ei-selluloosapohjainen materiaali, kuten nailon, elastaani ja polyesteri. Jäljelle jäävä selluloosa käsitellään kemiallisesti, liuotetaan nestemäiseksi ja siitä muodostetaan uusi kuitu.
Raaka-aineeksi sopii kaikki selluloosapohjainen materiaali, kuten puuvilla, viskoosi tai poistokartonki.
– Tässä mennään molekyylitasolle ja luodaan kokonaan uusi kuitu, joka on ominaisuuksiltaan kuin alkuperäinen. Haetaan prosessia, joka osaa erottaa kuidut toisistaan niin, ettei ole väliä, onko vaatteessa sekoitettu useampaa materiaalia, Alava sanoo.
Se voi olla mullistavaa, sillä pelkästään Suomessa syntyy vuosittain noin 70 000–100 000 tonnia tekstiilijätettä, josta valtaosa poltetaan sekajätteen mukana. Vain muutama prosentti kierrätetään uudelleen materiaalina, ja paidasta tulee silloinkaan harvoin uutta paitaa.
– Tekstiilinkierrätyksessä päädytään tällä hetkellä usein matalan jalostusarvon tuotteisiin, kuten autojen äänieristemattoihin tai siivousmoppeihin. Meidän kaltainen seuraavan sukupolven teknologia mahdollistaa sen, että pystytään palauttamaan raaka-aineen alkuperäinen arvo, Alava sanoo.
Iso investointi Suomeen
Infinited Fiberin liiketoiminta perustuu ensisijaisesti teknologian lisensointiin. Lisäksi yritys myy Infinnaksi nimettyä uusiokuituaan vaatebrändeille. Kuitua valmistetaan tällä hetkellä kahdessa pilottitehtaassa Valkeakoskella ja Espoossa.
Ensimmäinen pieni erä siitä valmistettuja farkkuja myytiin kuluttajille helmikuussa H&M-konsernin Weekday-brändin alla.
Huhtikuussa yhtiö julkisti laajentumissuunnitelman: teollisen mittakaavan lippulaivatehdas Suomeen vuoteen 2024 mennessä. 220 miljoonan euron investoinnille etsitään parhaillaan sopivaa paikkaa, ja samalla selvitetään rahoitusta. Investointipäätös on tarkoitus tehdä vuoden loppuun mennessä.
– Haluamme parantaa kuidun saatavuutta markkinoilla nyt alkutaipaleella, ja siksi rakennamme myös itse kaupallisen mittakaavan laitoksen. Tämä on samalla referenssi teollisuudelle, että toiminta voi olla kannattavaa, Alava sanoo.
Tehdas voisi tuottaa vuosittain 30 000 tonnia uusiokuitua, mihin se tarvitsee 35 000 tonnia puuvillapohjaista poistotekstiiliä. Mistä se saadaan?
Vastaus osoittaa, että Infinited Fiberin kaltaiset uudet teknologiat ovat vain tekstiilijätevuoren huippu.
Tekstiilijäte ei vielä kierrä
Suomessa maalataan tekstiilien kiertotalouden suunnitelmia nyt isolla pensselillä, mutta haasteena on, että maalattavaa on paljon.
Jotta Infinited Fiberin kaltaiset tekstiilijätettä hyödyntävät yritykset saavat raaka-aineensa, täytyy se ensin kerätä kuluttajilta ja yrityksiltä, lajitella mahdollisesti useampaan otteeseen ja sitten toimittaa jatkojalostukseen yrityksille muodossa, jossa ne voivat sitä hyödyntää.
Tämä kokonainen tekstiilien kiertotalouden ekosysteemi Suomesta vielä puuttuu.
Takarajana sen luomiselle on vuosi 2025, jolloin kotitalouksien tekstiilijätteen keräämisestä tulee EU-direktiivin nojalla pakollista. Suomi aikoo edetä nopeammin, sillä uudessa jätelaissa esitetään kotitalouksien tekstiilijätteen erilliskeräystä jo vuodesta 2023 alkaen.
Tällä hetkellä esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöt keräävät käyttökelpoisia vaatteita ja jotkut yritykset rikkinäistäkin, mutta käyttöikänsä päähän tulleille tekstiileille ei usein ole muuta paikkaa kuin sekajäte.
Kuntien jätelaitokset ovat jo tarttuneet edessä olevaan haasteeseen Lounais-Suomen jätehuollon johdolla, missä tekstiilijätteen keräystä on pilotoitu pitkään.
– Tarvitaan yhtenäinen kansallinen toimintamalli tekstiilien alkukeräyksestä riittävään jalostukseen ja yritysten hyödynnettäväksi. Yhteen asiaan keskittyminen ei auta, vaan tässä yritetään nyt samanaikaisesti rakentaa kaikkia osa-alueita kuntoon, sanoo LSJH:n toimitusjohtaja Jukka Heikkilä.
Suunnitelmat jo pitkällä
Suunnittelupöydällä tekstiilien kiertotalous toimisi näin:
Kunnalliset jätelaitokset keräisivät asukkaiden poistotekstiilin omalla alueellaan jätelain edellyttämällä tavalla.
Kerätystä tekstiilistä eroteltaisiin paikallisissa esilajittelukeskuksissa käyttökelpoiset vaatteet ja jatkojalostukseen kelpaamaton tekstiili, kuten likaiset tai pilaantuneet tekstiilit.
Jäljelle jäävä osuus kuljetettaisiin Turkuun perustettavaan poistotekstiilien jalostuslaitokseen, missä tekstiileistä poistettaisiin napit ja muu ylimääräinen, ne tilkutettaisiin ja avattaisiin kuiduksi.
Teollisuuden raaka-aineeksi sopivat avatut kuidut toimitettaisiin yrityksille, jotka jalostaisivat niistä uusia tuotteita. Esimerkiksi Infinite Fibren raaka-aineesta noin kolmasosa tulisi Lounais-Suomen jätehuollon perustamalta laitokselta.
Seuraava askel kohti tekstiilien kiertotaloutta otetaan kesällä, jolloin Paimiossa aloittaa toimintansa Lounais-Suomen jätehuollon ja Rester oy:n laitos. Sen kapasiteetti riittää käsittelemään noin 12 000 tonnia kotitalouksien ja yritysten tekstiilejä.
– Turussa esilajittelu on toiminut jo pitkään, ja meillä on varastossa viiden jätelaitoksen alueelta tavaraa valmiina hyödynnettäväksi laitoksessa, kun se saadaan pyörimään, Heikkilä sanoo.
Turusta tekstiilien kiertotalouskeskus
12 000 tonnia on kuitenkin vasta pieni siivu vajaan 100 000 tonnin tekstiilijätevuoresta, joka Suomessa vuosittain syntyy.
Siksi Lounais-Suomen jätehuolto aikoo rakennuttaa Turkuun täyden mittakaavan jalostuslaitoksen, jossa voitaisiin käsitellä kaikki Suomen kotitalouksista kerätty tekstiilijäte. Hankkeessa ovat mukana kaikki Suomen kuntien jätehuoltolaitokset.
Uudelle laitokselle on jo kaavoitettu paikka Turun Topinpuiston kiertotalousalueelta, ja avustusta 22 miljoonan euron investoinnille on haettu Business Finlandilta. Myös muita investointitukimahdollisuuksia selvitellään.
Heikkilän mukaan ilman tukea laitosta ei synny, koska jatkojalostetun tekstiilin arvosta ei ole täyttä varmuutta ja uusien arvoketjujen luominen vie vuosia.
– Meidän roolimme voi olla keräyksestä jatkojalostukseen asti, mutta ei tuotteiden valmistukseen. Suuri pullonkaula on se, että yritykset uskaltavat tehdä investointeja ja ottaa riskejä.
Lue myös:
Riittääkö tekstiilijätteelle hyödyntäjiä?
Tekstiilikierrätyksen ekosysteemin toimivuus nojaa siis siihen, että kierrätyskuitu kiinnostaa yrityksiä. Toistaiseksi hyödyntäjiä on vain vähän, sanoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Helena Dahlbo.
Yksi Suomessa pitkään toiminut yritys on Dafecor, joka valmistaa revitystä tekstiilijätteestä esimerkiksi öljynimeytysmattoja. Keski-Euroopassa tekstiilijätteestä puolestaan tehdään äänieristelevyjä ja autojen istuinpehmusteita.
– Jos Infinited Fiber saa täyden mittakaavan laitoksen Suomeen, niin kyllä se on hirvittävän iso askel, Dahlbo sanoo.
Myös tekstiiliteollisuus näkee kiertotaloudessa ison bisnespotentiaalin. Suomen tekstiili ja muoti -yhdistyksen johtava asiantuntija Satumaija Mäki sanoo, että Suomi voisi kurotella korkeammallekin ja pyrkiä profiloitumaan esimerkiksi kierrätyskankaan valmistajana.
– Jotta kierrätyskuidusta syntyy vaate, se pitää kehrätä langaksi, langasta tehdä kangasta tai neulosta, joka värjätään ja vasta siitä leikataan ja ommellaan tekstiilituotteet. Jos tämä arvoketju halutaan Suomeen, meiltä puuttuu vielä useampia palasia. Kuka uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen? Mäki pohtii.
Mäki kaipaisi enemmän kannustimia kokeilla ja kehittää, jotta neitseellisen materiaalin korvaaminen kierrätetyllä tulisi kannattavksi.
– Kaikki tekstiilialan kansainväliset toimijat etsivät tällä hetkellä ekologisempia vaihtoehtoja, joten kysyntää kyllä on, Mäki toteaa.
Lue myös:
Tutkijat toppuuttelevat puutekstiili-intoa – puukuiduilla vaikea korvata halpoja kilpailijoita
Kierrätysaste nousee hitaasti
Yksi tärkeä palapelin palanen on kuluttaja, jonka täytyy viedä ylimääräiset tekstiilinsä keräykseen, jotta ne ylipäätään saadaan kiertoon.
EU:n tavoite on, että 55 prosenttia kaikesta yhdyskuntajätteestä täytyy kierrättää vuonna 2025. Komissio valmistelee lisäksi erillistä kierrätystavoitetta tekstiileille.
Suomi yltää kaikessa yhdyskuntajätteessä viimeisimmän tilaston mukaan 43 prosenttiin.
– Kierrätysaste nousee pikkuhiljaa, mutta se vaatii jatkuvaa tiedottamista ja neuvontaa. Osa menee joka tapauksessa energiahyötykäyttöön, mutta jos puoletkin saataisiin laadukkaana materiaalina kiertoon, se olisi jo aika hyvä, LSJH:n Heikkilä sanoo.
Syken Helena Dahlbo uskoo, että kuluttajat kyllä saadaan keräysastioille, kun ne vain tuodaan tarjolle. Tekstiilijätevuoren pienentämisessä olennaisempaa olisi ajattelutavan muutos.
– Ihan ykkönen on vaatteiden elinkaaren pidentäminen. Tekstiilien täytyy kestää käyttöä, olla korjattavissa ja käytön jälkeen kierrätettävissä. Kiertotalousajattelun löytäminen muutenkin kuin pelkästään kierrätyksen osalta, siinä on tekemistä.
Espoossa Infinited Fiberin pilottitehtaalla Petri Alava esittelee kemiallisen kierrätysprosessin läpikäynyttä uusiokuitua, jota on hallissa useampi kärryllinen.
Tämäkin erä menee eteenpäin jollekin asiakkaista, joita H&M-konsernin lisäksi ovat sellaiset brändit kuin Tommy Hilfiger, Suominen ja Patagonia.
Myös lisenssineuvottelut ovat käynnissä useammalle taholle, ja yritys aikoo julkistaa ensimmäiset sopimukset pian.
Mutta kuka Infinna-vaatteeseen tulevaisuudessa pukeutuu? Kuka tahansa, jos Alavalta kysytään.
– Kuitu itsessään ei ole kallista. Emme tähtää niche-markkinoihin vaan siihen, että Infinna voisi korvata puuvillaa kenen tahansa päällä.
Lue myös: