Tiina Kuusisto päästää koirat ulos autosta ja suuntaa metsään. Kaikki on hyvin, kun hän saa olla koiriensa kanssa.
Lietolainen Kuusisto on aina viihtynyt paremmin eläinten kuin ihmisten kanssa.
– Eikä ole kyllä viimeisten kuukausien aikana mielipide muuttunut mihinkään, hän sanoo.
Yle julkaisi helmikuussa laajan jutun suojelukoirien väkivaltaisesta koulutuksesta. Siinä paljastettiin Oikeutta eläimille -järjestön välittämiä videoita, joissa koiria potkitaan, lyödään ja niille annetaan sähköiskuja.
Tiina Kuusisto aloitti järjestön laajan suojelukoirakampanjan. Hän oli yrittänyt puuttua väkivaltaiseen toimintaan jo aiemmin ottamalla yhteyttä valvontaeläinlääkäriin, eläinsuojeluvalvojaan ja Saksanpaimenkoiraliittoon.
Oli vuosi 2018, eikä mikään keino tuottanut tulosta. Saksanpaimenkoiraliiton vastaus oli viimeinen niitti. Sen mukaan liiton alaisissa tapahtumissa ei kohdeltu koiria väkivaltaisesti, eikä liitto voinut puuttua yksittäisten ihmisten tekemisiin.
Ensin Kuusistosta tuntui toivottomalta, mutta hän päättikin toimia. Hän halusi tehdä jotain konkreettista ja kertoa epäkohdista julkisesti.
Samalla hän teki valinnan kertoa asioista omalla nimellään ja kasvoillaan.
Helpotuksesta yöllisiin häirikköpuheluihin
Kun suojelukoirien koulutuksesta kertova juttu julkaistiin, Tiina Kuusisto oli helpottunut. Hän oli vihdoin saanut julki asiat, joista oli tiennyt jo pitkään.
– Oli ollut todella kurjaa elää sen tiedon kanssa. Kun asia sai arvoisensa huomion, pystyin vihdoin ajattelemaan, että ehkä asiat nyt muuttuvat.
Kuusisto sai valtavasti tukea ja positiivista palautetta. Oli kuitenkin toinenkin puoli. Monet suuttuivat ja loukkaantuivat.
Belgialainen sähköpantakauppias organisoi maalittamiskampanjan. Hän laittoi Kuusiston yhteystiedot jakoon ja kehotti ihmisiä lähettämään "kivoja viestejä". Maalittajat väittivät, että Kuusisto haluaisi kieltää koko suojelukoiraharrastuksen ja myös muut käyttökoirat.
Näin asia ei ollut. Kuusisto halusi puuttua vain väkivaltaan. Väärän tiedon jakaminen oli kuitenkin tehokasta. Alkoivat yölliset häirikköpuhelut ja viestitulva.
– Puhelin soi taukoamatta. Sieltä tuli uhkailua, että "etsin sinut mistä tahansa käsiini, jos laji kielletään". Oli tytöttelyä, ala-arvoisia seksistisiä kommentteja ja kehuiksi naamioituja uhkauksia.
Yhden yön aikana Kuusiston Facebook-profiilin kaikkien julkaisujen jokaiseen kommenttiin oli kirjoiteltu viestejä.
Valtaosa negatiivisesta palautteesta pysyi onneksi sosiaalisessa mediassa. Osa viesteistä olisi täyttänyt kunnianloukkauksen tunnusmerkit, mutta Kuusisto ei halunnut käyttää energiaansa rikosilmoitusten tekemiseen. Hän koki, ettei se veisi asiaa eteenpäin ja valtaosa väkivallalla uhkailevista pysytteli anonyymina.
Negatiivinen kommentointi tai sen runsaus ei tullut yllätyksenä. Jo muutama vuosi sitten Kuusisto jakoi koiraharrastajien keskusteluryhmään sähköpannan käyttöä käsittelevän viestin ja joutui negatiivisen ryöpyn kohteeksi.
Silloin se yllätti.
Samalla tuli tutuksi sosiaalinen eristäminen. Jos Kuusisto oli esimerkiksi ollut treenaamassa jonkun porukan kanssa, kaikki muut osallistujat tägättiin sosiaalisessa mediassa jaettuihin kuviin, mutta häntä ei. Asiat naamioitiin vitseiksi, mutta todellisuus oli toinen.
– Se on hiljentämistä ja merkityksellistä puuttujalle, vaikkei sitä usein mielletä isoksi asiaksi. Jos asialle olisi herkkä, voisi se vaikuttaa haluun tuoda epäkohtia julki. Itse koin oleellisemmaksi toimia omien eettisten ja moraalisten arvojeni mukaan.
Näin jälkikäteen Kuusisto on pohtinut paljon, miksi pidetään normaalina, että epäkohtien paljastaja joutuu kokemaan uhkailuja ja vastaanottamaan häirikköviestejä.
Videolla hän kertoo, miltä se tuntuu.
Hiljaista hyväksyntää
Kun asiat tuotiin julki, Kuusisto sai lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kertoivat törmänneensä suojelukoirien huonoon kohteluun.
Monet muutkin ovat asioista tienneet, mutta eivät ole uskaltaneet tai halunneet tehdä asialle mitään. Kuusiston mielestä se on surullista.
– Harrastuksesta pitäisi olla hyötyä koiran hyvinvoinnille. Joillekin ihmisille harrastus on kuitenkin sosiaalisesti niin tärkeä, että hyväksytään väkivaltaa, jotta oma laji säilyisi. Se on tosi kurjaa.
Osa väkivaltaista kohtelua todistaneista on päättänyt, että ei ole mukana toiminnassa, mutta varsinainen asiaan puuttuminen on jäänyt tekemättä. Syitä on monia: pelko Kuusistonkin kokemasta sosiaalisesta eristämisestä on yksi – toinen on se, ettei uskalleta myöntää omia virheitä.
– Luulen, että monesta ensimmäiset kerrat tuntuvat tosi pahalta. Asiaan on vaikeaa puuttua enää sen jälkeen, kun on itsekin syyllistynyt väkivaltaan.
Asialle on termikin: hiljainen hyväksyntä. Puuttumatta jättäminen ei ole passiivista toimintaa, se on aktiivinen teko.
Kuusisto toivoo, että ihmiset eivät antaisi itselleen lupaa olla puuttumatta. Hän muistuttaa, että omiin tekoihin kohdistuva kritiikki on usein pientä verrattuna siihen, mitä koirat kokevat.
Kevään mittaan esiintuloja on ollutkin: esimerkiksi Suomen Eläinsuojeluyhdistys julkaisi huhtikuussa suojelukoiraharrastajan anonyymin kirjeen, jossa kerrottiin omakohtaisia kokemuksia väkivallan käytöstä suojelukoirien koulutuksessa.
Tiina Kuusiston mielestä vastaavia tarvitaan etenkin silloin, kun ne tulevat lajin sisältä. Se murtaa vahvaa vaikenemisen kulttuuria.
– Jos ihminen kertoo tarinansa, hän on jo muuttanut omaa toimintaansa. Hän ei kohtele enää niin omaa koiraansa. Sellaista ihmistä on turha ampua.
Puuttumisen tapoja on monia ja jokainen voi valita niistä itselleen sopivan. Aina ei vaadita itsensä uhraamista, monissa tapauksissa esimerkiksi viranomaisille ilmoittaminen riittää.
Sitten on tapauksia, joissa normaalit keinot eivät riitä. Syvälle ja laajalle juurtuneiden toimintatapojen kitkeminen voi vaatia suunnitelmallisuutta – kuten suojelukoirien kohdalla.
– On kamalaa, että se pitää tehdä näin rajusti ja rumasti. Se on kuitenkin ainoa keino, jolla voi saada muutoksen.
Jokainen voi tehdä jotakin, muistuttaa Tiina Kuusisto videolla.
Puuttumisen ei kuuluisi tarvita rohkeutta
On kulunut noin kolme kuukautta siitä, kun keskustelu suojelukoirien koulutuksen epäkohdista ryöpsähti valloilleen.
Suojeluharrastus keskeytettiin hetkeksi, ja jatkossa lajia voi harrastaa vain, kun on suorittanut eettisen verkkokoulutuksen ja allekirjoittanut eettisen sitoumuksen. Siirtymäaikaa on elokuun loppuun asti. Lounais-Suomen poliisi myös tutkii yhdeksän ihmisen osuutta suojelukoirien väkivaltaisessa koulutuksessa.
Tiina Kuusisto tietää, että lyhyessä ajassa on saatu jo paljon aikaan: asia on ihmisten tiedossa ja liitoilla on paine muuttaa toimintaansa.
Hän ei kuitenkaan ole varma, riittääkö se vielä. Ratkaisut näyttävät paperilla hyviltä, mutta konkretia jää pieneksi.
Esimerkiksi palveluskoiraliitolla on selvä kanta, että sähköpannan käyttö on kielletty. Liiton olisi mahdollista jakaa sanktioita yksittäisille, videoilla näkyville ihmisille. Sitä kautta voisi näyttää, mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa.
– Nyt valitettavasti tuntuu, että halu on heikko. On surullista, että edes tämä ei riittänyt. Työmme ei tietenkään lopu ennen kuin väkivalta on poistettu kentiltä.
Tiina Kuusisto seisoo kevään ensimmäisenä hellepäivänä hiekkakuopalla ja katsoo, kun hänen koiransa viilentyvät vedessä.
Häntä on kiitelty rohkeudesta – hän uskalsi puuttua ja tuoda asian julki.
– Jotenkin ehkä harmittaakin, miten yleisin kommentti oli, että kiitos rohkeudestasi. Ei sen pitäisi olla niin. Ymmärrän, että se on, mutta ei pitäisi olla.
Kuusisto sanoo, että häneltä olisi vaatinut paljon enemmän olla hiljaa kaiken sen jälkeen, mitä hän oli nähnyt ja kuullut.
Tekisitkö kaiken uudestaan? Uhkailuista, yöllisistä puheluista ja muusta negatiivisesta palautteesta huolimatta.
– Tekisin kyllä. Ei ole edes vaikea kysymys.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu 23. toukokuuta kello 23.
Lue myös: