Luotsiyhtiö Finnpilot valmistelee Suomenlahdella uponneen luotsiveneen nostamista. Kaksi kutterinhoitajaa kuoli luotsiveneen kaaduttua perjantaina Porvoon majakan eteläpuolella.

Helsingin meripelastuslohkokeskus kertoi, että kaatunut luotsivene vajosi nostotoimenpiteiden aikana. Syytä veneen kaatumiseen ei vielä tiedetä.

Finnpilotin toimitusjohtaja Kari Kosonen kertoo, että yhtiön johtoryhmä vierailee tänään lauantaina Emäsalon luotsiasemalla ja keskustelee henkilöstön kanssa.

– Tämä tapaus on järkyttänyt meidän koko organisaatiomme turvallisuudentunnetta. Nyt täytyy kaikki liikenevät toimet keskittää tapahtuman selvittämiseen ja sitä kautta turvallisuudentunteen palauttamiseen, Kosonen sanoo.

Veneen nostoa suunnitellaan

Toimitusjohtajan mukaan yhtiö selvittää tänään veneen ylösnostamiseen liittyviä kysymyksiä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Hän arvioi, että onnettomuuden syyt lähtevät valkenemaan, kun vene saadaan tarkasteltavaksi.

Kososen mukaan Emäsalon luotsiasemalle meni kriisiapua jo eilen illalla. Nyt yhtiö arvioi kriisiavun jatkotarvetta.

Finnpilotilla on noin 330 työntekijää. Heistä noin 300 työskentelee kenttätehtävissä. Emäsalon luotsiasemalla on 23 työntekijää.

– Kaikki ovat ottaneet raskaasti, kun työkavereita menehtyi. Tämä on järkyttänyt syvästi kaikkia finnpilotlaisia, Kosonen kertoo.

Meripelastuslohkokeskus Helsinki sai perjantaina kello 17 aikoihin ilmoituksen luotsiveneen kaatumisesta Porvoon majakan eteläpuolella. Keli oli onnettomuuspaikalla huono ja voimakas merenkäynti teki pelastustehtävästä vaikean.

Päivi Turtiainen-Laakkonen tunnettiin pitkään joensuulaisen tanssiryhmän, tanssikoulun ja mallikoulun perustajana ja vetäjänä. Yhtä lailla hänet tunnettiin Pohjois-Karjalan varakkaimpiin kuuluvan liikemiessuvun miniänä, Autotalo Laakkosen omistajiin kuuluneen Jyrki Laakkosen vaimona.

Kauppahuone Laakkonen Oy:n toimitusjohtajanakin toiminut Jyrki Laakkonen menehtyi 50-vuotiaana kurkunpään syöpään elokuussa 2016. Perhe eli sairauden kanssa vajaan vuoden. Surutyötä Päivi Turtiainen-Laakkonen sanoo tehneensä siitä lähtien, kun tieto siitä tuli, ettei aviomies syövästä parane.

Rankkaa on ollut. Jos tällaisen tietäisi etukäteen, niin olisin sitä mieltä, ettei siitä koskaan selviä. Päivi Turtiainen-Laakkonen

– Rankkaa on ollut. Jos tällaisen tietäisi etukäteen, niin olisin sitä mieltä, ettei siitä koskaan selviä, Päivi Turtiainen-Laakkonen huokaa.

Monien leikkausten jälkeen Jyrki Laakkonen ei viimeisinä kuukausinaan pystynyt puhumaan lainkaan. Vaimo puhui, mies kirjoitti paperille vastauksen. Syöpäpotilaan kivut olivat välillä sietämättömiä. Päivi Turtiainen-Laakkonen istui vierellä, jopa kymmenen tuntia kerrallaan.

– Sitä vaan jaksaa siinä toisen rinnalla. Voi olla että ihmisen mieli sulkee sellaisen shokkivaiheen. Sen jälkeen tulee täysi tyhjyys.

Vanhemmat sairastuivat

Luopumisen kausi oli alkanut jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Päivi Turtiainen-Laakkosen vanhemmat sairastuivat syksyllä 2013. Isällä, kuvataiteilija Jorma Turtiaisella todettiin pitkälle edennyt muistisairaus. Äidillä Liljalla puolestaan aivokasvain. Perheen ainoan tyttären tehtäväksi tuli järjestää kummallekin paikka hoitokodista ja tyhjentää perheen pitkäaikainen koti.

Tässä vaiheessa Päivi Turtiainen-Laakkonen päätti, että oli aika luopua omasta yritystoiminnasta. 1980-luvulla perustettu tanssiryhmä Cat People sekä showtanssikoulu vaihtoivat omistajaa. Samassa yhteydessä myös mallitoimisto Craze siirtyi uudelle omistajalle.

– Minulla ei ollut oikein enää annettavaa. Tulee ikää, pitäisi uudistua ja pysyä ajan hermolla. Se ratkaisi asian, että vanhemmat sairastuivat vakavasti. Ei ollut oikein vaihtoehtoja, Turtiainen-Laakkonen sanoo.

– Oli aivan ihanaa tehdä töitä nuorten kanssa. Mutta se vaati valtavasti työtä, se oli elämäntapa. Intohimokin voi uuvuttaa.

Vanhuuden koti oli sekin vain väliaikainen

Reilu kymmenen vuotta sitten Päivi Turtiainen-Laakkosen perhe sai unelmakotinsa valmiiksi Joensuun Utrassa, Pielisjoen rannalla. Siitä piti tulla vanhuuden koti, josta ei koskaan muutettaisi minnekään. Toisin kävi.

Vielä Jyrki Laakkosen kuoleman jälkeen Päivi Turtiainen-Laakkonen ajatteli, ettei muuta pois talosta. Mutta hautajaisten jälkeen valtaisa tyhjyys iski vasten kasvoja. Perheen kolme poikaa olivat jo aiemmin ennättäneet muuttaa pois kotoa. Nyt jäljellä oli yhtäkkiä vain talon emäntä itse. Talo täynnä muistoja, jotka itkettivät jatkuvasti. Oli tullut aika laittaa talo myytäväksi.

Muutamassa vuodessa koko elämä oli mennyt uusiksi. Päivi Turtiainen-Laakkonen totesi olevansa raskaiden johtopäätösten äärellä.

– Tein itselleni selväksi sen, että synnymme tänne yksin ja lähdemme täältä yksin. Vaikka meillä on lapset, aviomies tai aviovaimo ja vanhemmat, niin silti olemme täällä aina yksin.

– Pitää hyväksyä se, ettei ala taistelemaan sellaista asiaa vastaan, jolle ei mahda mitään. Vasta silloin pääsee eteenpäin.

Päätin, että mitä hyvää vastaan tulee, kaikki otan. Päivi Turtiainen-Laakkonen

Jyrki Laakkosen kuoleman jälkeen Päivi Turtiainen-Laakkonen vietti paljon aikaa yksin kotona. Ensimmäinen talvi oli raskas. Joka aamu täytyi miettiä uudelleen, miten päivän ylipäätään jaksaa. Mutta kuten joka vuosi, kevät tuli ja luonto alkoi vihertää.

– Päätin, että mitä hyvää vastaan tulee, kaikki otan. Nyt ulos ja kokemaan kaikkea! Se on auttanut säilyttämään oman pään ja järjen.

– Tämä on sellaista taistelua varmasti koko loppuelämä. Tapahtuipa elämässä mitä tahansa hyviä asioita, niin nämä asiat tuskin unohtuvat koskaan. Niiden kanssa oppii olemaan, ja suru muuttaa muotoaan.

Uudet unelmat eivät vielä selvillä

55-vuotias Päivi Turtiainen-Laakkonen sanoo, ettei vielä oikein tiedä, mistä haaveilee nyt. Talolle pitäisi löytää uusi omistaja, ja sen jälkeen hän aikoo muuttaa Joensuun keskustaan. Päivät täyttyvät pienistä askareista ja omien vanhempien asioiden hoitamisesta. Perheen aikuisia poikia äiti tapaa usein, ja erityisenä valopilkkuna on ensimmäinen lapsenlapsi Eino.

Isäni sanoi aina, että kun on oikein rehellinen, kiltti ja hyvätapainen, niin se tuottaa jotain hyvää elämässä tai sitten seuraavassa elämässä. Päivi Turtiainen-Laakkonen

Oma luovuus tuntuu toistaiseksi olevan kuin telakalla, takki on tyhjä. On otettava päivä kerrallaan.

– Olen miettinyt tässä vuoden aikana, että ihmiset selviävät sodan traumoista ja pahoista asioista. Meidät on rakennettu sillä tavalla. Kyllä me vaan selviämme vaikeistakin tilanteista.

– Isäni sanoi aina, että kun on oikein rehellinen, kiltti ja hyvätapainen, niin se tuottaa jotain hyvää elämässä tai sitten seuraavassa elämässä, Päivi Turtiainen-Laakkonen hymyilee.

Hän aikoo luottaa isän sanoihin.

Päivi Turtiainen-Laakkonen on Radio Suomen Sunnuntaivieraana 10. joulukuuta 2017 klo 15.03.

Israelin ilmaiskussa Gazaan on kuollut kaksi ihmistä tänään lauantaina, palestiinalaisviranomaiset kertovat.

Isku tehtiin palestiinalaisen Hamas-islamistijärjestön tukikohtaan varhain lauantaina, mutta uutistoimisto AFP:n mukaan ruumiit löydettiin tunteja myöhemmin. Kuolleet ovat tiettävästi Hamasin jäseniä.

Israelin armeija vahvistaa, että se on iskenyt neljään Hamasin kohteeseen lauantaina. Armeijan mukaan iskut olivat vastaus Gazasta perjantaina ammuttuihin raketteihin.

Israelin ja palestiinalaisten välillä on kuohunut sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi keskiviikkona.

Gazasta ammuttiin myöhään perjantaina Israelin puolelle kolme rakettia, joista yksi osui Sderotin kaupunkiin. Aiemmin Israelin armeija teki ilmaiskun Gazaan.

Viime päivien levottomuuksissa on tähän mennessä kuollut neljä ihmistä.

Lue lisää:

Gazasta raketteja, Israel teki ilmaiskun

Israelin joukot ja palestiinalaiset ovat ottaneet yhteen – Ensimmäinen kuolonuhri Gazan rajalla

Hamas raivostui Trumpin toimista – kehotti palestiinalaisia uuteen intifadaan ja julisti perjantain "raivon päiväksi"

Törölä-koti nököttää mäen päällä Ylitornion SOS-Lapsikylässä, jossa samankaltaiset punaiset omakotitalot ovat liki toisiaan. Oven avaa Tuomo Perälä, joka on tällä hetkellä neljän lapsen sijaisisä.

Heti eteisessä näkösällä on tämän perheen valokuvaseinä, jossa jokaisen kuva on omissa kehyksissään, nekin ihan liki toisiaan: kaksi tyttöä, kaksi poikaa sekä toisiaan halaavat äiti ja isä – Tuomo ja hänen vaimonsa Suvi Ritola-Perälä. Ihan kuin missä tahansa perheessä.

Perhe vain ei ole mikä tahansa perhe. Se on hieman erilainen. Lapset eivät ole vanhempien biologisia lapsia, eivätkä välttämättä asu tässä kodissa aikuisiksi asti. Lapsikylävanhemmat ovat sijaisvanhempia työkseen, mutta eivät pidä sitä työnä.

– Kyllähän tämä elämäntapa on, ei tätä rahasta tehdä. Se on normaali-isän hommaa. Jos sen ottaa työnä, niin siitä ei silloin tule mitään. Pelkkänä työnä sitä ei jaksaisikaan, Perälä toteaa.

Ylitornion SOS-Lapsikylässä on vain kaksi sijaisisää. Isät eivät ole Suomen lapsikylissä varsinaisesti harvinaisia, mutta heitä on selvästi vähemmän kuin äitejä.

Perinteiset kylät muuttuvat, mutta yhteisöllisyys säilyy

SOS-lapsikylän yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että myös apua löytyy aina läheltä. SOS-Lapsikylän tavoitteena on auttaa heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja lisätä lapsiperheiden hyvinvointia. Lapsen paras paikka on kotona, omien vanhempiensa kanssa. Aina se ole mahdollista ja silloin apuun tarvitaan esimerkiksi sijaisvanhempia.

SOS-Lapsikylä tarjoaa sijaiskodin yli 200 lapselle ja kaikkiaan sen lastensuojelupalvelujen piirissä on vuosittain 400 lasta ja nuorta.

SOS-Lapsikylän lapsioikeuslakimies Mirjam Araneva kirjoittaa blogissaan lastensuojelun tarpeesta. Hänen mukaansa 1990-luvun laman jälkeinen yhteiskunnallinen nousu ei suinkaan tarkoittanut lastensuojelun tarpeen vähenemistä. Aranevan mukaan päinvastoin asiakasmäärät ja kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat lisääntyneet lisääntymistään riippumatta kulloinkin vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta.

SOS-Lapsikylä toimii Suomessa kymmenellä paikkakunnalla. Lapsikyliin rekrytoidaan jatkuvasti uusia sijaisvanhempia. Viestintäpäällikkö Aija Rikala kertoo, että koteihin haetaan ensisijaisesti pariskuntia, mutta toinen voi käydä töissä muuallakin.

Haku on päällä koko ajan muun muassa siksi, että kyse on erityisestä tehtävästä, joka vaatii pitkäkestoisen rekrytoinnin valmennuksineen. Usein sijaisvanhemmuutta harkitseva tarvitsee myös pitkän miettimisajan.

Sen lisäksi Suomessa on kova pula perhehoitopaikoista, ja tähän tarpeeseen myös SOS-Lapsikylät haluavat vastata luomalla uusia kyliä uusine vanhempineen. Perinteisen tyylisten lapsikylien rakentaminen ei enää kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin.

– Nyt ollaan menossa enemmän integroituun malliin, jossa kodit ovat muun asutuksen joukossa. Idea on, että asutaan esimerkiksi ihan normaaleissa, toisiaan lähellä sijaitsevissa kerrostaloissa, mutta niin että Lapsikylän yhteisöllisyys säilyy. Läheltä löytyy aina tukea, sanoo Viestintäpäällikkö Aija Rikala.

Kiintymyksestä luopumiseen – tunteita on mukana paljon

Ylitorniolla on asuttu perinteisessä kylässä jo pian 40 vuotta. Joka kodissa eletään omalla tavallaan, vaikka saman organisaation alla ollaankin.

Törölä-koti sai nuorimman asukkaansa, nelivuotiaan pojan, pari vuotta sitten. Poika kutsuu sijaisvanhempiaan mutkattomasti isäksi ja äidiksi. Myös muihin lapsiin on vahva suhde.

– Kyllä siinä syntyy kiintymyssuhde ja pakkokin se on syntyä, koska se vaikuttaa siihen hoitoon. Etenkin nuorimman kohdalla on syntynyt sellainen suhde ja häntä pitää omana poikana, vaikka hän vähän niin kuin lainassa onkin, sijaisisä hymyilee.

– Ja varmaan joskus palautuu omaan kotiinkin, ainakin toivotaan näin, Perälä jatkaa.

Hämmentävä toive mieheltä, joka hoivaa rakkaudella lapsia, jotka eivät ole omia. Mutta kun kyse on huostaanotetuista lapsista, on aina elettävä sen tosiasian kanssa, että lapset voivat päästä takaisin biologisten vanhempiensa luo.

– Kyllähän se varmasti raskasta on, mutta siihen vain pitää sopeutua. Sen aika tulee, kun tulee, ja sitten vietetään semmoista suruaikaa hetki, Perälä naurahtaa haikeutta äänessään.

Omat lapset aikuistuivat: Tuli liian hiljaista

Tuomo Perälä on alkuperäiseltä ammatiltaan elektroniikka-asentaja. Hän on ollut omien, nyt jo aikuisten lastensa yksinhuoltaja, mikä on kokemuksena helpottanut sijaisisän rooliin astumista. Omien lasten aikuistuminen oli myös sysäys sijaisisyyteen.

– Tuli liian hiljaista, kaipasi sitä normaalia perhe-elämää.

Hänen vaimonsa Suvi Ritola-Perälä puolestaan on koulutukseltaan sekä lähihoitaja että sosionomi. Sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan koulutus katsotaan eduksi sijaisvanhemmuudessa, mutta se ei toistaiseksi ole ehdoton edellytys kummankin vanhemman kohdalla.

Peräläkin pärjää hommassa erilaisesta työ- ja koulutustaustasta huolimatta eikä ole katunut alan vaihdosta.

– Hyvä, että tuli lähdettyä, hän toteaa ykskantaan.

"Työ on aika vaativaa" – osa biologisista vanhemmista ei hyväksy tilannetta

Sopivia sijaisvanhempia ei aina ole helppo löytää. SOS-lapsikylän viestintäpäällikkö Aija Rikala sanoo, että sijaisvanhemmuus herättää myös monenlaisia tunteita.

– Sitoutuminen voi olla yksi syy, miksi työ ei sovi kaikille. Sijaisvanhemmuus myös herättää monenlaisia tunteita. Joskus lapsen kokemukset voivat olla rankkojakin, ja niihin liittyvien tunteiden käsittely vaatii sijaisvanhemmilta osaamista, pohtii Rikala ja jatkaa:

– Mutta erityinen tehtävä tarjoaa myös sellaisia hienoja mahdollisuuksia, mitä tavallisessa työssä ei saa.

Tuomo Perälä ei pelännyt hommaan sitoutumista, mutta myöntää, että sijaisvanhemmat joutuvat myös hankalien tilanteiden eteen. Perälän mukaan homman ikävin puoli on se, kun biologiset vanhemmat eivät aina hyväksy tilannetta ja purkavat pahaa mieltään sijaisvanhempiin.

– Pitää vain yrittää pysyä rauhallisena ja keskustella heidän kanssaan rauhallisesti. Ei saa provosoitua heidän tekemisistään. Pitää olla hyvä neuvottelija, Perälä tietää.

Oma hommansa on myös byrokratia, joka muistuttaa joka päivä siitä, ettei lapsikylässä eletä ihan tavallista perhearkea. Jokaisesta lapsesta täytyy pitää asiakasrekisteriä, jonne kirjataan kaikki tapahtumat. Niin hyvät kuin huonotkin.

– Se, mitä ei lue rekisterissä, ei ole tapahtunut ollenkaan. Joka päivä pitää miettiä, onko nyt tänään sattunut jotain sellaista, joka pitäisi kirjata muistiin, huokaa Suvi Ritola-Perälä.

– Tämä työ on aika vaativaa. Tai oikeastaan väsyttävää ja rankkaa. Sehän siinä on normaaliin perhe-elämään verrattuna erilaista, että on paljon kaikkia palavereita ja tämmöisiä. Vievät paljon aikaa ja se on pois siitä muusta hommasta, Perälä vahvistaa.

"Jokainen voi kuvitella miltä se tuntuu, kun lapsella on hyvä olla"

Miten sijaisvanhemman työtä sitten jaksaa? Kysymykseen löytyy vastaus helposti.

– Kyllähän tämä antaa paljon. Tietää mistä nämä lapset ovat jääneet paitsi, mitä he tarvitsevat ja miten heitä on kohdeltu jos he tulevat kovinkin huonoista olosuhteista. Ja kun pystyt antamaan heille kodin, niin jokainen voi kuvitella, miltä se tuntuu, kun lapsella on hyvä olla, Perälä toteaa.

Lapsikylävanhemmillakin on lomaa joskus, vaikka muuten työtä tehdään 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa ja kaikkina juhlapyhinä. Neljä vuorokautta kuukaudessa vanhemmat ovat vapaalla.

– Mutta jos tähän hommaan lähdet, ja kun sitten lähdet lomille ja laitat nukkumaan, niin mietit että mitähän se meidän pikkupoika siellä tekee, onkohan se jo laittanut nukkumaan. Ei se mielestä jää pois koskaan. Tähän jää kiinni täysin, Perälä toteaa, muttei vaikuta olevan pahoillaan.

Porotilan isäntä Tapani Vähäkuopus ohjaa autonsa pienelle sivutielle ja pysäyttää sen verkkoaidan viereen. Itsenäisyyspäivänä satanut lumi on peittänyt mäntymetsän vaaleaan huntuun. Vähäkuopus avaa aidassa olevan portin ja astuu sisään.

– Tein näitä aitoja koko viime kesän. Tolpat raivasin taimikkometsästä ja iskin tänne maahan, sanoo Vähäkuopus.

Portilta alkava polku vie ylös kukkulalle, jonka päällä vastassa on lauma poroja. Vain yksi niistä astelee vieraiden luo. Sitä Vähäkuopus nimittää Urpoksi, vaikka oikeasti poroille ei ole tapana antaa nimiä.

– Tämä Urpo-poro on leikattu. Ostin sen täältä etelästä, missä se oli jo valmiiksi kesytetty. Sen vuoksi Urpo ei aristele ihmisiä samalla tavalla kuin nuo vasat tuolla metsikössä.

Tapani Vähäkuopus on yksi harvoista ihmisistä, joita voi Etelä-Suomessa nimittää porotilan isännäksi. Hänen tilallaan Kimolan kylässä Kouvolassa on kahdeksan poroa. Hän haluaisi ostaa niitä lisää, mutta porojen saaminen pohjoisesta on vaikeaa. Siellä moni on sitä mieltä, että poroja ei pitäisi olla lainkaan etelässä.

Siksi Vähäkuopus on joutunut hakemaan vasat salaa – ja usein pimeän aikana. Kukaan ulkopuolinen ei saa huomata, että eläviä poroja myydään etelään.

– Poroja minulle on tullut eri tiloilta, mutta en voi kertoa julkisesti, mistä kaikista paikoista. Poroja kyllä myydään, mutta mieluusti vain vakuumiin pakattuina. Sellaista ei tänne kuitenkaan kukaan tule katsomaan, naurahtaa Tapani Vähäkuopus.

Se, millä keinolla hän poronvasoja etelään tuo, jää epäselväksi. Hänen tavoitteenaan on kuitenkin perustaa Kimolan kylään Etelä-Suomen suurin porotila, jonka pääelinkeino on matkailu.

"Ujostelin, että minua pidetään hulluna"

Alun perin Tapani Vähäkuopus on porotilan poika Kuusamosta. Siellä hän oppi ruokkimaan, hoitamaan, erottelemaan ja myös teurastamaan poroja. Vaikka hänen isänsä jatkoi porotilan pitoa, Vähäkuopus muutti etelään 1990-luvulla laveamman leivän perässä. Lopullisesti hänet pakotti matkaan velkaantuminen, jonka vuoksi hän joutui ulosottoon ja myymään talonsa.

Saavuttuaan Etelä-Suomeen Vähäkuopus teki töitä muun muassa parvekelasiasentajana. Hän perustikin myöhemmin turvalasi-alan yrityksen. Vuodet yrittäjänä toivat leivän pöytään, mutta samalla kiireinen arki teki tehtävänsä niin henkisesti kuin fyysisesti. Selkä meni niin huonoon kuntoon, että kivut haittasivat öisin.

Pikkuhiljaa takaraivoon hiipi ajatus, että elämässä voisi tehdä jotain muutakin. Nuoruus poromiehenä palasi mieleen.

– Rupesin miettimään asiaa ihan vain omassa päässäni. Sitten tapasin tämän maa-alueen omistajan. Kerroin hänelle ideasta, mutta ujostelin alkuun, että pitääkö hän minua hulluna. Neuvottelut etenivät kuitenkin hyvässä hengessä, ja teimme maa-alueesta vuokrasopimuksen, sanoo Tapani Vähäkuopus.

Maanomistaja on Karoliina Ilonoja Kimolan kylästä. Häneltä Vähäkuopus vuokrasi tänä vuonna kymmenen hehtaaria mäntymetsää, jossa on paljon jäkälää ja poroille kelpaavia luonnonkasveja ja sieniä. Aluksi Tapani Vähäkuopuksen ajatuksena oli kasvattaa poroja lihaksi. Matkailu on kuitenkin taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto.

– Haaveilen kaukaisissa ajatuksissa siitä, että tulevaisuudessa tilalla olisi jopa sata poroa. Se vaatii paljon lisätilaa. Neuvottelen jo parhaillaan uusista vuokramaa-alueista, hän sanoo.

Tutkija tyrmää etelän porotilat

Poroisäntiä poronhoitoalueella edustavan Paliskuntain yhdistyksen mielestä poroja ei pitäisi tuoda etelään. Tarkasti rajatulla poronhoitoalueella Lapissa ja Kuusamon seutuvilla poronhoito on tärkeä elinkeino. Poronhoito on myös merkittävä kulttuurinen asia pohjoisessa. Paliskuntain yhdistyksestä sanotaan, ettei kielteisyys etelän porotiloihin johdu halusta rajoittaa porotalouden kilpailua.

– Periaate on, että poronhoitoalueen ulkopuolelle ei suositella porojen myymistä, koska se on eläinsuojelun kannalta kyseenalaista. Meillä on riittävästi huonoja kokemuksia porojen hoidosta Etelä-Suomessa ja ulkomailla, sanoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.

Suomesta poroja on viety joulupukin poroiksi muun muassa Englantiin ja Saksaan. Eläinlääkäri ja poroja vuosikymmeniä tutkinut dosentti Helsingin ylipistosta on sitä mieltä, ettei poroja pitäisi viedä edes Etelä-Suomeen. Hän kertoo, että siellä olosuhteet eivät sovi porolle. Sen lisäksi etelässä poroja on myös hoidettu niin huonosti, että ne ovat kuolleet.

– Poro on sopeutunut arktiseen ympäristöön. Sen kaikki elintoiminnot ja ravinto ovat soveltumia arktisiin olosuhteisiin ja kylmään ilmaan. Etelässä nämä olosuhteet eivät toteudu. Ravinto on puutteellista ja eläimet kärsivät liiasta lämmöstä, loisista ja stressistä, sanoo hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen Helsingin yliopistosta.

Paliskuntain yhdistyksen mukaan poronhoitoalueella poroja on keskimäärin kaksi kappaletta neliökilometrin alueella. Usein etelässä poroja on pidettykin pienissä aitauksissa, jotka eivät ravinnon yksipuolisuuden vuoksi sovi poroille. Vapaana porot syövät pohjoisessa jopa 300:a eri kasvilajia mustikanvarvuista koivunlehtiin. Syksyisin rasvakerrosta hankkiville poroille maistuvat sienet ja talvisin jäkälä, naava ja luppo.

– Poro on erittäin stressiherkkä. Suurin osa sen sairauksista johtuu stressistä. Sitä aiheuttaa jo pelkästään ihmisen läsnäolo ja tarhoissa oleminen. Porojen hoito etelässä on erikoisuuden tavoittelua, jota ei eläinlääkäripiireissä katsota hyvällä, jos puhutaan eläinten hyvinvoinnista, sanoo hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen.

Poroja saa pitää missä päin Suomea tahansa

Luonnonvarakeskuksen mukaan yli kymmenen poron tiloja on Etelä-Suomessa vain kourallinen. Yksi sellainen on Kokemäellä Satakunnassa sijaitseva Kriivarin porotila. Sen isäntä Juhani Lahtinen hankki 1990-luvun lopussa poroja pitämään huolta parikymmenhehtaarisesta perinnetilasta. Enimmillään poroja on ollut kolmisenkymmentä, mutta niiden määrää ovat verottaneet etenkin ilvekset.

Parhaillaan tilalla on kymmenkunta poroa.

– Porojen pitäminen etelässä vaatii tarpeeksi tilaa. Kolmekymmentä poroa oli meille enimmäismäärä. Ruokinnan onnistumisessa on oltava tarkkana, mutta varsin hyvin meillä on mennyt, sanoo Juhani Lahtinen.

Tapani Vähäkuopuksen mielestä etelän kasvuolosuhteet sopivat ravinnon puolesta mainiosti porojen hoitoon. Hän sanoo, että Lemmenkallion tilalla poroista pidetään hyvää huolta. Porot on rokotettu ja tilaa on riittävästi niille liikkua. Vasojen stressiä vähentää se, että Vähäkuopus viettää niiden kanssa aikaa ja totuttaa niitä ihmisiin.

– Täällä tarhaolosuhteissa ihminen voi vaikuttaa poron hyvinvointiin enemmän kuin luonnossa. Meillä on luonnossa enemmän ruokaa, ja kasvukausi on pitempi, joten kasvuolosuhteet ovat meillä paremmat kuin poronhoitoalueella. Samalla pystymme viljelemään porolle sopivaa heinää,sanoo Vähäkuopus.

– En näe tässä mitään ongelmaa. Minä näen tämän vain mahdollisuutena, hän lisää.

Poroja saa pitää missä päin tahansa Suomea. Vähäkuopus kertoo, että hän on sijoittanut tilan perustamiseen jo kymmeniä tuhansia euroja. Maksuja on koitunut kilometrin mittaisen aidan tekemisestä, porojen ostamisesta ja maavuokrista. Tulevaisuudessa hän aikoo hankkia leivän pöytään poromatkailulla. Lemmenkalliolle on tarkoitus rakentaa laavu, missä turistit saavat paistaa makkaraa, juoda nokipannukahvia, seurata poroja ja ottaa niistä kuvia.

Porotilan yleisöavajaisia on määrä viettää tammikuun lopulla. Vähäkuopus sanoo, että hän luottaa Kimolan kanavan avautumisen tulevaisuudessa tuovan asiakkaita myös porotilalle.

– Minun odotukset ovat aika suurista kävijämääristä. Jokainen meistä tietää, mikä poro on ja poro kiinnostaa ihmisiä, sanoo Tapani Vähäkuopus.

Samaan aikaan, kun Suomessa kipuillaan koulujen tulevaisuudesta ja Pisa-tulosten huonontumisesta, ahmivat kiinalaiset innolla tietoa koulujemme arjesta. Parisenkymmentä kiinalaisrehtoria vietti Hämeenlinnassa kaksi viikkoa opiskellen Hämeen ammattikorkeakoulussa (Hamk).

Rehtorit vierailivat myös kouluilla tutustuen koulujen arkeen. Kokemukset ja opit Suomesta vakuuttivat.

– Suomessa opetus perustuu siihen, että lapset ovat keskiössä ja aktiivisia. Suomessa myös oppilaiden taitoja kehitetään tiedon kartuttamisen lisäksi. Olemme huomanneet, että lapset ovat hyvin iloisia koulussa, sanoo Yang Liu, alakoulun rehtori Ningbon maakunnasta Kiinasta.

– Tämä matka on ollut todella tärkeä, olemme oppineet paljon, jatkaa Yang Liu.

Opetusalan koulutusviennille on juuri nyt paljon kysyntää, kerrotaan opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

– Tällä hetkellä erityisesti Kiinasta ja Latinalaisen Amerikan maista on kova kiinnostus kaikenlaiseen suomalaiseen koulutukseen ja siihen liittyvään osaamiseen, sanoo kehittämispäällikkö Jouni Kangasniemi OKM:n kansainvälisten asiain sihteeristöstä.

Tähän rakoon myös Hämeen ammattikorkeakoulu haluaa iskeä.

Hamk on vienut koulutusta etunenässä

Hämeen ammattikorkeakoulu on tehnyt määrätietoista työtä koulutusviennin kasvattamiseksi jo vuodesta 2010. Eri alojen koulutusta on myyty Brasiliaan, Kazakstaniin, Thaimaahan, Venäjälle, Etelä-Afrikaan ja nyt siis Kiinaan.

Koulutusta on annettu opettajankoulutuksen, hyvinvoinnin, liiketalouden ja biotalouden aloilla.

– Me haluamme olla kansainvälinen ammattikorkeakoulu, joka tarjoaa myös laadukasta opetusta kansainvälisesti. Haluamme hyödyntää sitä, että suomalainen osaaminen on hyvä vientituote, sanoo Hamkin vararehtori Heidi Ahokallio-Leppälä.

Hallitusohjelmassa koulutusviennille on annettu myös isot tavoitteet. Tarkoituksena on, että vuoteen 2019 mennessä koulutusta myydään 350 miljoonan euron arvosta. Jouni Kangasniemi OKM:stä sanoo, että hänen henkilökohtainen tuntumansa on, että tavoitteeseen päästään.

– Koulutusviennin tilastointi on vielä alkutekijöissään, koska uusia toimijoita on paljon eikä koulutusvienti alana ole vakiintunut vanhoihin mittareihin. Joka tapauksessa kasvuala tämä on.

Koulutusviennin arvon laskemisen hankaluudesta kirjoittaa myös Helsingin Sanomat.

Koulutusvienti on hyvä peili

Kiinalaisrehtorit sanovat, että heillä on paljon asioita kotiinviemisinä. Esimerkiksi paljon puhutut ilmiöoppiminen ja tekemällä oppiminen innostivat koulutuksessa.

– Opettajat täällä innostavat oppilaita tekemään asioita ja tekemällä lapset oppivat. Tämä on todella upeaa! sanoo puolestaan rehtori Wang Jianping.

Hamk arvioi saavansa koulutusviennistä tuloja tänä vuonna noin miljoonan euroa. Eurojen lisäksi kiinalaisrehtorit ovat antaneet Hamkille eväitä oman toiminnan kehittämiselle.

– Me löydetään näistä koulutuksista sellaista, mitä meidän täytyy jatkossa parantaa. He (kiinalaisrehtorit) ovat olleet meille hyvä peili, jonka kautta omaa toimintaa voi arvioida, pohtii vararehtori Heidi Ahokallio-Leppälä.

Japanilla on uusi päänvaiva: maan rannikkovesille entistä tiheämmin ajelehtivat pohjoiskorealaiset kalastusalukset.

Lauantaina Japanin poliisi pidätti kolme pohjoiskorealaista kalastajaa, joita epäillään laitevarkauksista. Japanin yleisradioyhtiö NHK:n mukaan kalastajien puuveneestä löytyi sähkögeneraattori, Japanissa valmistettu televisio ja muita laitteita.

Kalastajien vene havaittiin viime viikolla Pohjois-Japanin rannikolla asumattoman saaren kupeessa. Poliisi uskoo, että sähkögeneraattori on peräisin saarella sijaitsevasta varastosta.

Veneessä oli kymmenen miehistön jäsentä. Jotkut heistä myönsivät varastaneensa saarelta laitteita. Ne seitsemän, joita ei pidätetty, luovutettaneen NHK:n mukaan viranomaisille karkotusta varten.

Paikallisen kalastusosuuskunnan mukaan kyseiseltä saarelta on kadonnut tai tuhottu laitteita noin 70 000 dollarin eli 60 000 euron arvosta. Uutistoimisto AFP:n mukaan joukossa on esimerkiksi televisioita, jääkaappeja, pesukone, moottoripyörä ja sähkösaha.

Lisäksi saarelta on tiettävästi kadonnut lisää sähkögeneraattoreita, majakan aurinkopaneelien osia, peittoja ja sarjakuvajuliste.

Pohjoiskorealaisten alusten määrä kasvanut

Pohjoiskorealaisia kalastusaluksia on lipunut Japanin rannikolle viime aikoina erityisen paljon.

Pelkästään marraskuussa Japanin rannikkovartiosto rekisteröi 28 alusta, mikä on suurin määrä sitten dokumentoinnin alkamisen vuonna 2014, kertoo AFP. Viime vuoden marraskuussa aluksia oli neljä.

Japanin viranomaiset ovat tämän vuoden aikana pelastaneet merestä 42 pohjoiskorealaista kalastajaa, kun viime vuonna pelastettavia ei ollut lainkaan.

Asiantuntijat arvioivat, että osa pohjoiskorealaisista kalastajista matkustaa kauas avomerelle suurempien saaliiden toivossa "tyydyttääkseen maan hallitusta". Heidän veneensä ovat kuitenkin usein vanhoja ja kehnosti varusteltuja.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) kertoi tänään lauantaina Ylen TV 1:n Ykkösaamussa, että Suomen taloustilanne näyttää odotettua paremmalta. Kun valtion budjettia laadittiin vuosi sitten, muun muassa työllisyyskehitys arvioitiin huonommaksi kuin se tällä hetkellä on.

– Nyt mittarit näyttävät erilaisilta. Syksyllä velanotoksi arvioitiin silloisen ennusteen mukaan 4,5 miljardia. Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että Valtiokonttori arvioi tämän vuoden nettovelanoton tarpeeksi noin kolme miljardia.

Orpon mukaan ei ole kuitenkaan vielä täysin selvää, että velkatarve vähenee 1,5 miljardia. Lopullinen lukema varmistuu ensi vuoden puolella. Silti hän pitää ennusmerkkejä lupaavina.

– Velanoton tarpeen lasku näyttää todella merkittävältä. Kun ensi vuoden budjetti on rakennettu kolmen miljardin velkaantumiselle, niin uskon, että talouskasvua ja työllistymistä tukemalla meillä on mahdollisuus painaa ensi vuoden arvioitua kolmen miljardin velkaantumista vielä alemmaksi.

Valtiovarainministeri jatkaa tiukkaa talouslinjaa

Orpon mielestä valtion tulee kuitenkin jatkaa tiukkaa talouspolitiikkaa suhdannehuipusta huolimatta, jotta velkaantuminen loppuisi. Hän perustaa näkemyksensä valtiovarainministeriön kansantalousosaston ennusteeseen.

– Olemme reilusti yli kolmen prosentin kasvuluvuissa. Kasvumme pysyy hyvällä tasolla, mutta laskee kuitenkin parin prosentin luokkaan seuraavien kahden vuoden aikana.

Orpo toteaa, että tilanne ei ole hyvä, jos noususuhdanteen huipulla joudutaan ottamaan kolme miljardia velkaa.

– Jokainen ymmärtää, että jos parhaassa talouden vedossa velkaannutaan, niin asiat eivät ole hyvin.

Maksuton varhaiskasvatus 5-vuotiaille – "Iso tasa-arvoteko perheille"

Valtiovarainministeri on kuitenkin valmis sälyttämään seuraavalle hallitukselle noin 70 miljoonaa maksavan uudistuksen.

Orpo haluaa, että viimeistään seuraavan hallituksen aikana kaikki 5-vuotiaat lapset pääsevät maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin puolipäiväisesti eli kahdenkymmenen tunnin ajaksi viikossa.

– Me otimme sen ensiaskeleen, että varhaiskasvatusmaksuja alennettiin 70:llä miljoonalla. Lähes seitsemän tuhatta pienituloista perhettä pääsi maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin.

Orpon näkemyksen mukaan 5-vuotiaiden maksuttomasta varhaiskasvatuksesta ei koituisi lisäkustannuksia kunnille, vaan valtio ottaisi maksumiehen roolin.

– Ne lapset, jotka ovat nyt pienienkin maksujen vuoksi varhaiskasvatuksen ulkopuolella, tarvitsevat sitä kaikkein eniten. Tämä olisi iso tasa-arvoteko perheille.

"Yhteisvastuun lisääminen Suomelle vaikeaa"

Orpo arvioi Ykkösaamussa myös EU-komission tällä viikolla esittelemää ehdotusta rahaliiton syventämiseksi. Orpon mukaan Suomen tulee olla mukana kehittämässä EU:ta ja yhteistä valuuttaa, mutta yhteisvastuun lisääminen on Suomelle vaikeaa.

Komissio ehdottaa mm. Euroopan valuuttarahaston luomista kriisimaiden auttamiseen perustetusta Euroopan vakausmekanismi EVM:stä, EU:n valtiovarainministerin tehtävän perustamista, sekä uutta vakausjärjestelyä, jolla voitaisiin tukea investointeja talousvaikeuksiin joutuneissa jäsenmaissa.

– Yhteisvastuu on se mikä on meille vaikeaa. Mutta niin se on monelle muullekin maalle, kuten Saksalle, Hollannille ja Baltian maille. Varsinkin jos emme pysty pienentämään riskejä pankkisektorilla. Eteläisen Euroopan pankeissa on esimerkiksi järjestämättömiä luottoja paljon enemmän kuin Suomessa, hän muistutti.

Hallituksen kanta on että Suomi on valmis etenemään aluksi pankkiunioniin kuuluvan yhteisen talletussuojan rakentamisessa, mutta sitä ennen pankkisektorilla piilevät riskit on saatava purettua, totesi Orpo.

Komission esityksistä on määrä keskustella ensi viikolla pidettävässä EU-huippukokouksessa.

Orpo: Puhemiehestä ei vielä päätöstä

Orpo kertoi Ykkösaamussa kokoomuksen päättävän seuraavasta puhemiehestä vasta ensi vuoden puolella. Eduskunnan puhemies vaihtuu seuraavien valtiopäivien alussa ja paikka kuuluu eduskuntaryhmien tekemän päätöksen mukaan kokoomukselle.

Orpon mukaan puhemieskysymys ratkaistaan kokoomuksen eduskuntaryhmässä tammi-helmikuun vaihteessa, ennen eduskunnan järjestäytymistä.

– Ja siihen asti asiasta ei nyt kauheasti keskusteluja käydä, painotti Orpo Ykkösaamussa.

Joidenkin arvioiden mukaan ennakkosuosikki uudeksi puhemieheksi olisi kokoomuksen Ikka Kanerva. Orpon mukaan mitään ei kuitenkaan ole vielä sovittu.

– Itse ajattelin mietiskellä asiaa tuossa joulun ja loppiaisen välisenä aikana, ja käydä sitten keskusteluja ryhmän jäsenten kanssa.

Nykyinen puhemies, sinisten Maria Lohela putoaa tavalliseksi rivikansanedustajaksi, koska sinisten eduskuntaryhmä ei enää ole eduskunnan toiseksi suurin. Eduskuntaryhmät sopivat muutoksista syyskuussa.

Puhemiehen paikka on perinteisesti kuulunut eduskunnan toiseksi suurimmalle ryhmälle. Varapuhemiesten paikat saavat keskusta ja SDP.

Kun sirkka rasahtaa hampaidesi välissä, tunnetko tekeväsi eettisen ekoteon vai piston sydämessäsi? Sirkkojen syömistä pidetään usein eettisenä, ekologisena ja – trendikkäänäkin.

Suomessa saatiin tänä syksynä lupa sirkkojen kaupalliseen kasvattamiseen ja myyntiin. Markkinoille on tullut sirkkaleipää, ja pian kauppojen hyllyltä saa sirkkamakkaraa. Ensi vuonna Loviisassa avataan Euroopan suurin sirkkatehdas.

Sirkkaruuan on ajateltu turvaavan valkuaisen saamisen, kun maapallo ei enää kestä lihantuotantoa: hyönteisten kasvattamisen ruuaksi sanotaan aiheuttavan ilmaston kannalta vähemmän päästöjä kuin esimerkiksi karjan kasvattamisen.

Mutta onko sirkkojen syöminen ja tehotuotanto niin ekologista ja eettistä kuin helposti ajatellaan? Kysyimme tulevaisuudentutkijalta, biologilta ja filosofilta.

Heidän mielestään sirkkatehtailu vaatii paljon eettistä keskustelua, koska se tapahtuu elävien eläinten kustannuksella.

Tulevaisuudentutkija: Sirkat nähdään aminohappoketjuina – ei elävinä eläiminä

– Hyönteissyöntiä perustellaan sen ekologisuudella ja eettisyydellä avaamatta juurikaan sitä, mitä niillä tarkoitetaan, tutkijatohtori Minna Santaoja Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta sanoo.

Santaoja on pohtinut paljon sitä, millaisia ongelmia sirkkojen kasvatukseen saattaa liittyä. Hänen mielestään sirkkojen syönnissä on ensisijaisesti kysymys rahasta ja erikoisuuden tavoittelusta.

– Näyttää siltä että hyönteissyönnin edistämistä motivoivat talous ja kuriositeettikulinarismi. Kaiken nähneen länsimaisen kuluttajan lautaselle halutaan jotain uutta ja jännittävää, eikä siinä ole kyse ekologisuudesta tai eettisyydestä.

Santaojan mukaan ekologiselta kannalta on kaksi aivan eri asiaa, puhutaanko hyönteisten keräämisestä ravinnoksi jossakin, missä ne ovat perinteisesti kuuluneet ruokavalioon vai hyönteisten kasvattamisesta ravinnoksi teollisesti.

– Se riippuu siitä, paljonko energiaa ja vettä hyönteisten kasvatukseen tarvitaan, ja mitä hyönteiset syövät, eli kuinka ekologista niiden rehun tuotanto on. Hyönteisille ei voi syöttää ihan mitä tahansa jätteitä niiden ravintoarvojen kärsimättä.

Santaoja epäilee, että kun sirkkatehtaista tulee isoja tuotantolaitoksia, hyönteisiä aletaankin kasvattaa muiden tuotantoeläinten rehuksi, eikä siis ihmisravinnoksi, kuten alun perin on ollut tarkoitus.

– Se ei kuulosta kovin ekologiselta eikä eettiseltä.

Tulevaisuudentutkijan mielestä teollista tuotantoa eettisempi tapa tuottaa hyönteisiä syötäväksi voisi olla niiden kasvattaminen kotona. Silloin niitä voisi edes tarkkailla lähietäisyydeltä: näin hyönteisiä ei pidettäisi pelkkänä proteiinina.

Santaojan mukaan hyönteistuotantoon ei ole liitetty eettistä pohdintaa, koska hyönteisiä pidetään niin ala-arvoisina, "vähemmän" eläiminä.

– Hyönteiset pelkistyvät aminohappokoostumukseksi. Niistä puhutaan raaka-aineena, massana ja ravintoainepitoisuuksina, ei elävinä eläiminä, joilla voi ajatella olevan ainakin yksi intressi: hengissä säilyminen.

Santaoja vertaa hyönteisiä ruokakeskustelussa kaloihin: kaloistakin puhutaan kilogrammoina yksilöiden sijaan, vaikka eläintutkimus on jatkuvasti tuottanut lisätietoa kalojen henkisistä kyvyistä.

Jos kalat ovat ihmisten silmissä pahnanpohjimmaisia, hyönteiset ovat vielä alempana.

Sirkkojen syömisen eettisyyttä on perusteltu sillä, että niiden oletetaan tuntevan vähemmän kipua kuin muiden tuotantoeläinten. Hyönteisten tappamisen pakastamalla sanotaan jäljittelevän niiden luonnollista kuolemaa.

Santaoja ei kuitenkaan ole yhtään varma siitä, että hyönteiset tapetaan aina näin.

– Lehtijutuista saa käsityksen, että hyönteiskokki heittää paistinpannulle eläviä sirkkoja.

Biologi: Sirkkoja voi popsia hyvällä omallatunnolla

Hyönteiset tuntevat todennäköisesti kipua, vaikka siitä ei voida olla ihan varmoja. Niillä on erittäin kehittynyt hermosto ja hyvin herkkä tuntoaisti. Hajuaisti on parempi kuin koirilla. Näin kertoo metsäeläintieteen professori, biologi Kari Heliövaara Helsingin Yliopistosta.

– Emme kuitenkaan saa koskaan selville pystyvätkö hyönteisen aivot käsittelemään signaalia eli pystyvätkö sen aivot tuntemaan kipua.

Vaikka sirkkoihin sattuisi, niitä voi syödä hänen mielestään hyvällä omallatunnolla.

– Jos hyönteisiä ei syödä, niin herää kysymys, että mitä me sitten syömme. Proteiinin täytyy tulla jostakin.

Hänen mielestään sirkkojen, kuten muidenkin eläinten, kasvattaminen - myös tehotuotanto - on tarpeellista ja ekologisempaa kuin kasvien viljely. Kasviproteiinin viljely vie enemmän tilaa kuin hyönteistuotanto ja tuottaa ilmaston kannalta epäedullisia kaasuja.

– Ja jos kaikki alkavat viljellä soijapapuja, eihän meillä riitä tila.

Heliövaara uskoo, että jos sirkoista tulee tärkeä ravintoaine, sirkkoja aletaan pian myös jalostaa: tulevaisuudessa syödään geenimanipuloituja sirkkoja. Onhan sikoja, lehmiä ja lampaitakin jalostettu iät ja ajat.

Hän pitää ihmisen tarpeisiin kasvatettujen eläinten syömistä eettisesti parempana vaihtoehtona kuin metsästä ammuttua villieläintä.

– Se kun on joltain toiselta eläimeltä pois, biologi Heliövaara sanoo.

Filosofi: Sirkkoja pitää kohdella kohdella yksilöinä – kuten kaikkia eläimiä

– Hyönteisillä on mieli, tietoisuus ja kyky oppia. Ne osaavat ennakoida ja välttää tunnetasolla epämiellyttäviä asioita. Se viittaa siihen, että ne tuntevat kipua. Siksi hyönteisiä pitäisi kohdella yksilöinä, sanoo eläinetiikkaan ja moraalifilosofiaan perehtynyt filosofi Elisa Aaltola Itä-Suomen yliopistosta.

Hän korostaa, että ajatus hyönteisen mielestä ei ole uskon asia, eikä hänen henkilökohtainen mielipiteensä.

– Tällä hetkellä tiede näyttää vahvasti kertovan, että hyönteisillä on mieli, Aaltola sanoo.

Uusimman tutkimuksen mukaan pienet aivot eivät tarkoita sitä, että eläimellä ei olisi kehittynyttä mieltä.

– Aivosolujen määrän sijaan hyönteisten aivojen neuronipolkujen eli -yhteyksien suuri lukumäärä mahdollistaa pitkälle kehittyneet kognitiiviset taidot, Aaltola sanoo.

Hyönteisten aivot kiinnostavatkin tutkijoita juuri siksi, että ne ovat niin pienet ja tehokkaat. Hyönteisaivojen toiminnan ymmärtämisestä voi olla apua erilaisissa keinoälysovelluksissa.

Aaltolan mukaan tutkimus on osoittanut, että hyönteiset pystyvät varsin kehittyneisiin kognitiivisiin suorituksiin, eli ne kykenevät oppimaan.

– Esimerkiksi torakoiden on havaittu osaavan käyttää jopa työkaluja: ne käyttävät joitakin materiaaleja apunaan saalistamisessa tai esimerkiksi kaivamisessa.

Hyönteisten on myös havaittu seuraavan toisten hyönteisten käyttäytymistä. Ne oppivat toisiltaan esimerkiksi saalistustaitoja.

Hyönteiset osaavat myös tunnistaa muut yhteisönsä jäsenet: niillä on siis sosiaalinen ymmärrys muista ja se on "hurjan kehittynyt" kyky. Tällainen kyky saattaa viitata ymmärrykseen omasta asemasta suhteessa toisiin, mikä taas saattaa viitata itsetietoisuuteen.

Hyönteisten uskotaan osaavan jopa simuloida ulkoista todellisuutta ja suunnata toimintaansa sen mukaan mahdollisimman tehokkaasti. Sirkat pystyisivät siis suuntaamaan tietoisesti toimintaansa eli ne eivät toimi vain viettien, vaistojen tai reaktioiden varassa.

– Mielen omaavat oliot voivat itse vaikuttaa omaan reagointitapaansa. Ne pystyvät itse suuntaamaan omaa reaktiotansa, muokkaamaan omaa toimintaansa ja oppimaan.

Vaikka kasvitkin reagoivat, niillä ei ole mieltä. Ne ainoastaan reagoivat eli esimerkiksi avautuvat automaattisesti valossa ja sulkeutuvat pimeässä eli ne eivät voi itse vaikuttaa reaktiohinsa.

Aaltola kertoo, että käsitys siitä, että vain ihmisillä on mieli, on saanut alkunsa uskonnosta, jonka mukaan vain ihminen on jumalan kuva.

Keskeinen kysymys Aaltolan mielestä onkin se, että miksi syödä sellaisia olentoja, joilla on mieli, eikä keskittyä vain kasvikunnan tuotteisiin. Lihaa pitäisi syödä hänen mielestään vain äärimmäisessä hädässä – ja usein sellaista hätää ei ole.

Aaltolan mukaan kasviproteiini riittää ihmisten proteiinin tarpeen tyydyttämiseksi. Mutta jos valkuaisesta kuitenkin uhkaa tulla pulaa, filosofi pitää keinolihaa hyönteisten syömistä eettisempänä vaihtoehtona.

Yhdysvalloissa onkin parhaillaan käynnissä kilpamarssi keinolihantuotannon ja hyönteisteollisuuden kesken. Aaltolan mielestä sirkkatehtailu on paitsi epäeettistä, myös tehoton tapa hankkia proteiinia.

– Proteiinin saaminen hyönteisistä on työlästä, ja se vaatii valtavia lukumääriä hyönteisyksilöitä.

Hänen mielestään on ylipäätänsä vanhanaikaista satsata hyönteistuotantoon, jossa käytetään vanhoja ruuantuotantotapoja: sirkkatehtailu toistaa 1600-luvulla alkunsa saanutta eläinteollisuuden kaavaa, jossa eläimiä syötetään eläimillä, ja sitten ne tapetaan ihmisten syötäviksi.

Filosofi Aaltolan mielestä vanhanaikaisen ruuantuotantoteknologian sijaan pitäisi kehittää uudenlaisia ruuantuotantotapoja ja keskittyä kasviproteiinin tehokkaampaan tuottamiseen.

– Jos haluamme viimein muuttaa eläinkuvaa, joka pitää eläintä vain biologisena mekanismina, niin meidän pitäisi kriittisesti miettiä, miksi meidän pitäisi lainkaan syödä eläimiä.

HL-rakentajat oy:n toimitusjohtaja Mikko Juutin ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkosen ilmeet ovat vakavia. Eksote on juuri päättänyt purkaa Lappeenrannassa uuden sairaalarakennuksen urakkasopimuksen.

Kymmenkerroksinen ja noin sata metriä leveä sairaalarakennus oli viittä vaille valmis, mutta sen rakentaminen oli Eksoten mielestä viivästynyt kohtuuttomasti.

Tiistaina joulukuun viides päivä työmaa seisahtui.

– Sinne tuli vartijat paikalle. Ihan kuin jotain rikollisia olisi tultu.....

HL-rakentajien toimitusjohtaja Mikko Juutin lause jää kesken.

Työmaan haltuunotto

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote päätti itsenäisyyspäivän aattona käyttää Suomen oloissa erittäin harvinaista toiminpidettä. Se otti haltuunsa sairaalatyömaan, kun sen mielestä työmaan pääurakoitsija ei olisi kyennyt saattaamaan urakkaa loppuun.

Valmistumassa oli uusi kymmenkerroksinen moderni sairaalarakennus vanhan 1950-luvulla rakennetun sairaalan viereen. Koko laajennusosan hinta on noin 35 miljoonaa euroa. K-sairaalaksi nimettyyn sairaalaan tulisivat yleis- ja erikoislääketieteen päivystys sekä vuodeosastoja.

Alun perin K-sairaalan piti olla valmis jo syyskuussa 2017. Eksote antoi kuukauden lisäaikaa, mutta se ei riittänyt. Eksoten saaman tiedon mukaan uusi sairaala olisi valmis vasta maaliskuussa 2018.

Joulukuun viidentenä päivänä 2017 Eksoten hallitus päätti ottaa työmaan haltuunsa.

– Tähän oli pakko ryhtyä, kun havaittiin, että rakennusliikkeen ei ole mahdollista viedä sitä loppuun.

Työmaan haltuunotto on järeä ja äärimmäisen harvinainen toimenpide. Silloin urakoitsijan on poistuttava työmaalta välittömästi.

– Jos urakka viivästyy pahasti, urakoitsija syyllistyy työvirheisiin tai muutoin vaarantaa työn valmiiksi saattamista, tilaaja voi purkaa urakkasopimuksen, kertoo Talonrakennusteollisuus ry:n toimitusjohtaja Kim Kaskiaro.

Kun urakkasopimus puretaan, tilaaja ottaa työmaan haltuunsa ja jatkaa siinä itse pääurakoitsijana tai antaa urakan jollekin muulle. Tämä tapa perustuu rakennusalan yleisiin rakennusehtoihin, jotka sekä tilaaja että urakoitsija ovat hyväksyneet. Mahdollisesta työmaan haltuunotosta on urakoitsijalle kerrottava hyvissä ajoin.

Kim Kaskiaron mukaan myös urakoitsija voi purkaa urakkasopimuksen, mikäli urakoitsija ei esimerkiksi saa työstään sovittua korvausta.

Täysi yllätys

Työmaan pääurakoitsija HL-rakentajien toimitusjohtaja Mikko Juutin mukaan työmaan haltuunotto tuli heille täytenä yllätyksenä. Työmaalle jäi työkoneita, työkaluja, erilaisia rakennusmateriaaleja ja tietokoneita noin 600 000 euron arvosta. Niitä ei työmaalta saa pois.

Eksote oli huomauttanut pääurakoitsijaa lokakuussa ja kertonut purkavansa urakkasopimuksen, jos loppuaikataulua ei saada laadittua.

Juuti myöntää, että rakennustyömaa on viivästynyt. Siksi he eivät ole saaneet kaikkia rahoja Eksotelta, vaan HL-rakentajat on joutunut rahoittamaan työmaata itse.

– HL-rakentajat on rahoittanut tätä hanketta yli neljällä miljoonalla eurolla firman omasta pussista, kertoo Juuti.

Kaikkiaan HL-rakentajat on vaatinut Eksotelta 4,6 miljoonaa euroa. Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen tyrmää vaatimuksen.

– Sehän on täysin mahdoton väite, kun he ovat jääneet näin paljon jälkeen. He vaativat näitä viimeisiä maksueriä ilman mitään työsuorituksia. Siinä vaiheessa meidän oli ihan pakko sanoa, ettei me voida missään tapauksessa ilman työsuoritusta maksaa.

Itkosen mukaan HL-rakentajat oli tämän jälkeen ilmoittanut, ettei se voi viedä rakennusurakkaa loppuun, jos Eksote ei maksa.

– Se johti tähän pattitilanteeseen, ettei meillä ollut mitään muuta vaihtoehtoa, sanoo Itkonen.

"Kuin Moskovaan menisi"

Sekä sairaalarakennuksen rakentaja että tilaaja tuntuvat olevan hyvin erimielisiä rakentamisen viivästymiseen johtaneista syistä.

HL-rakentajien mukaan viivästykset alkoivat helmikuussa 2016. Kun rakentaminen alkoi, olivat rakennesuunnittelut vielä kesken. Suunnittelua on Juutin mukaan tehnyt konsulttiyhtiö, jonka työssä on ollut puutteita.

– Suunnitelmien myöhästymiset ovat aiheuttaneet viiveen. Rakennuttajakonsultti on täysin ammattitaidoton, sanoi toimitusjohtaja Mikko Juuti tiistaina, kun tieto työmaan haltuunotosta tuli.

Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkosen mukaan rakennuttajakonsultissa ei ole vikaa.

– Meillä ei ole mitään syytä lähteä rakennuttajakonsulttia arvioimaan uudelleen. Siltä puolelta kaikki on mennyt hyvin, kertoo Itkonen.

Etelä-Saimaa-lehdessä toimitusjohtaja Pentti Itkonen kertoi lisäksi, että työmaalta on havaittu kolme vesivahinkoa, joista Eksote aikoo esittää lisävaatimuksensa HL-rakentajille.

Itkosen mukaan rakennusliike HL-rakentajat yrittää esittää monenlaisia vakavia väitteitä, koska rakennusliikkeen kannalta tilanne on tukala.

HL-rakentajien Mikko Juuti on kokenut neuvottelutilanteet Eksoten kanssa hyvin vaikeiksi. Juutin mukaan pieni rakennusliike taistelee isoa Eksotea vastaan.

– Neuvottelupöydässä tuntuu kuin Moskovaan menisi. Sellainen talvisodan henki.

On hyvin todennäköistä, että työmaan haltuunottoa tullaan aikanaan käsittelemään käräjäoikeudessa. Ainakin Eksoten toimitusjohtaja Pentti Itkonen olettaa näin. Samoilla linjoilla on myös HL-rakentajat oy:n toimitusjohtaja Mikko Juuti.

Valmiiksi keväällä

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote on nyt ottanut työmaan haltuunsa ja saattaa työmaan loppuun. Pääurakoitsijana toiminut HL-rakentajat on poistunut työmaalta. Paikalla on vielä muita rakennusliikkeitä, jotka hoitavat omia urakoitaan loppuun.

– Siinä rakennusurakassa ei enää ole paljon jäljellä. Edetään niin, että keväällä sinne voidaan muuttaa ja ennen kesälomia toiminta käynnistää, sanoo Itkonen.

Irakin pääministeri Haider al-Abadi on julistanut maan vapaaksi äärijärjestö Isisistä.

Hän ilmoitti lauantaina, että hallituksen joukot ovat saaneet haltuunsa Irakin ja Syyrian välisen rajan.

– Täten julistan sodan Isisiä vastaan päättyneeksi, al-Abadi sanoi konferenssissa pääkaupunki Bagdadissa.

Isisin hallussa oli suurimmillaan lähes kolmannes Irakista vuonna 2014, mukaan lukien maan toiseksi suurin kaupunki Mosul.

Viimeisten kolmen vuoden aikana Irakin armeija on vallannut aluetta takaisin Yhdysvaltojen johtaman liittouman tuella. Armeija valtasi viimeisen Isisin hallussa olleen Rawan kaupungin marraskuussa.

Uutista korjattu klo 13.51: Ensimmäisestä lauseesta poistettu islamismi-sana (luki aiemmin, että "julistanut maan vapaaksi Isisistä ja islamismista").

Lue lisää:

Terrorismin trendit: Isis päätekijä Euroopassa, terrorismi pahinta Lähi-Idässä, Aasiassa ja Afrikassa

Maaseutu tuntuu yllättävän eläväiseltä, kun katsoo toimintaa Mietoisten maanmiesseuran talolla. Alkamassa ovat kymmenettä kertaa järjestettävät paikallisen naisten leijonaklubin joulumarkkinat. LC Ulricat viilettävät ohi violetit liivit liehuen. Yksi jakaa myyntipaikkoja, ja toinen antaa ohjeita joulupöytäarvonnasta. Tapahtuman tavoite on hankkia varoja hyväntekeväisyyteen.

Uusin Ulrica on Hanna Amedeo, joka viettää äidin sukutilalla osan vuodesta. Toinen koti on Sisiliassa. Ensimmäinen pesti on myydä kahvia, torttuja ja voileipiä.

– Hyväntekeväisyys on hyvin palkitsevaa ja kun kerätään rahaa lasten ja nuorten hyväksi, ilman muuta ilolla tulen mukaan, kertoo Heidi Amedeo.

Heidi Amedeo tulee Mynämäelle yleensä kesälomilla ja talvella. Vanhemmat ovat antaneet viljatilan pellot vuokralle ja tuottavat Sisiliassa oliiviöljyä siellä sijaitsevalla kesämökillään. Heidi toivoo, että maaseutu pysyisi elinvoimaisena.

– Mynämäessä kyllä näkyy lapsiperheitä ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Maalla on mukavaa. Maalle vetävät maaseudun rauha ja puhdas luonto.

Maatilan emännällä on usein päätyö muualla

Himmeleitä ja havupukkeja kannettiin ulos kaksin käsin Mietoisten markkinoilta.

Haluamme pitää juuristamme huolta, pitää maaseutu elävänä ja tuottaa puhdasta ruokaa. Maija-Liisa Verainen

Monilta pöydiltä löytyy leivonnaisia ja käsitöitä. Maatilojen naiset käyvät usein työssä muualla, mutta viljelevät jotain yhä tilallaan. Tällainen uudenlainen emäntä on Liisa-Maija Verainen, jolla on yrttitila.

– Meidän täytyy käydä töissä muualla, mutta haluamme pitää juuristamme huolta, pitää maaseutu elävänä ja tuottaa puhdasta ruokaa. Teemme työtä välillä muualla ja välillä viljellään maata, kertoo Verainen.

Nuoret ovat kiinnostuneita esimerkiksi rintamamiestaloista. Mynämäessä myös Uudenkaupungin autotehtaan läheisyys on lisännyt vetovoimaa paikkakunnalle.

– Mynämäessä on vuokrattu asuntoja heille ja taitaapa joku rakentaakin sinne, pohtii Verainen.

Mira Immonen ja Kalle Kuronen ovat tällainen pariskunta. He ovat muuttaneet kesällä Mietoisiin, sillä Kalle sai töitä autotehtaalta. Miran mielestä Mietoisissa on vähemmän lapsiperheitä kuin Joensuussa. Työtä ei siellä ollut, joten perheen täytyi muuttaa työn perässä.

– Tytöt saivat kivan päiväkotipaikan. Olemme tykänneet olla maaseudulla muutenkin, kertoo Mira, joka hakee ruotsin- ja saksankielen opettajan töitä.

Roope Lipasti on Anni Polva -kirjallisuuskilpailun voittaja vuonna 2017. Palkinto myönnettiin hänen Thorin pöly -kirjalleen. Sarjassa on aiemmin ilmestynyt Viikinkisolmu. Sarja on WSOY:n kustantama.

Lounais-Suomen Kirjailijat jakoi palkinnon kuudennen kerran. Palkinto on tarkoitettu lapsille tai nuorille kirjoittaville. Turkulainen Anni Polva on tunnettu erityisesti nuorille kirjoitetusta Tiina-sarjasta.

Voittokirjassa sekoittuvat suomalaisuus ja viikinkimytologia 

Anni Polva -palkinnon luovuttajat mainitsevat perusteluissaan, että Roope Lipasti Thorin pöly -kirja on varhaisnuorille sopiva historiallinen seikkailu- ja selviytymistarina. Thorin pöly kertoo kunnon seikkailutarinan, jossa nokkelasti sekoittuvat viikinkimytologia ja suomalaisuus.

– Se on tiivis, eheä ja jännittävä tarina omaperäisesti valitussa ajassa ja maailmassa. Taustalla pohditaan isän ja pojan suhdetta sekä yhdessä ja erikseen selviämisen haasteita tuon ajan oloissa, kerrotaan perusteluissa.

Kieltä kiitetään kauniiksi ja huolitelluksi.

Voittaja julkistettiin Anninpäivänä Turun pääkirjastossa lasten- ja nuortenosastolla. Valtakunnallinen kilpailu järjestetään joka toinen vuosi. Kilpailuun saapui tänä vuonna ennätysmäärä lasten ja nuorten sarjakirjoja.

Itsenäisyyspäivän lasten alpakkatapahtuma näyttää todistetusti olleen yhteydessä äärikansallismielisten 612-soihtukulkueen estämiseen. (612-kulkueen taustoista voit lukea tarkemmin tästä jutusta.)

Lastentapahtuman järjestäjän Aleksi Pahkalan salaiseen Facebook-ryhmään lähettämä viesti vahvistaa, että Helsingin Töölöntorille alun perin kaavaillun tilaisuuden tavoitteena oli häiritä 612-soihtukulkuetta.

Tuottaja-dj Heikki Eskola julkaisi perjantai-iltana blogissaan kuvakaappauksen Pahkalan Peli Poikki! -jengi nimiseen ryhmään lähettämästä viestistä. Viesti oli lähetetty 18. marraskuuta.

Asiasta kertoivat muun muassa Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja Iltalehti.

– Henkilökohtaisesti olen miettinyt, että kaiken huomion keskittäminen pois 612- ja "kohti vapautta" (lol) -miekkareista voisi olla paras keino ignoorata äärioikeiston hommat täysin ja kiinnittää median ja muun jengin huomio ihan muuhun, Pahkala kirjoitti.

– Poliisi tullee ohjaamaan molemmat miekkarit ihan muualle kuin miekkareilla on tarkoitus mennä, hän jatkoi.

Pahkala myös pyysi apua lastentapahtuman ideointiin. Hän myös pyysi, että ryhmän jäsenet eivät vielä kertoisi näistä asioista julkisesti.

– Vahingossa taitaa tosiaan olla samaan aikaan, kun 612-marssi olisi kokoontumassa, mutta mikään vastamielenosoitus tämä ei ole - haluamme Töölöön kivaa lapsille ja alpakoita halittavaksi jengille.

Yle haastatteli Pahkalaa asiasta maanantaina. Silloin Pahkala totesi, ettei kyseessä ole 612-kulkueen vastamielenosoitus.

Ryhmän entinen jäsen paljasti juonen

Heikki Eskola kertoo Ylelle, että hän on aiemmin toiminut vasemmistonuorissa. Hän sanoo olevansa vasemmistoliiton jäsen. Hän päätti paljastaa alpakkatapahtuman taustan, koska häntä ärsytti vasemmiston tapa käyttää tapahtuman siirrosta syntynyttä kohua lyömäaseena.

– Minä tiesin, että se perustuu valheeseen ja sitä alpakkajuttua rummutetaan joka puolella. Siitä tuli ikään kuin voiton symboli, vaikka se ei todellakaan ollut sitä, Eskola sanoo.

Eskola kertoo miettineensä Pahkalan viestin paljastamista usean päivän ajan. Asia häiritsi häntä niin paljon, että lopulta hän päätti kirjoittaa asiasta.

– Se oli vaikea päätös, koska tiesin, että siitä tulee hirveä myllytys tietysti Aleksia kohtaan. Kuitenkin tuntuu, että tein oikean ratkaisun lopulta.

Eskolan mukaan hän on saanut paljon positiivista ja kehuvaa palautetta totuuden kertomisesta. Hän kertoo eronneensa Peli Poikki! -ryhmästä paljastuksensa jälkeen, koska hän koki pettäneensä ryhmän jäsenten luottamuksen.

Eskolan mukaan Pahkala pyysi häntä poistamaan julkaisemansa kuvakaappauksen blogistaan. Hän sanoo kieltäytyneensä.

Eskolan mukaan Peli Poikki! -ryhmään kuuluu vasemmistolaisia, vihreitä ja liberaaleja. Ryhmässä on vajaat sata jäsentä.

Joukossa on Eskolan mukaan tapahtumatuotannon huippuammattilaisia ja monien eri ammattiryhmien edustajia. Valtakunnan poliitikkoihin hän ei ole ryhmässä törmännyt.

– Siellä välillä ihmiset postailee juttuja rasismista ja natseista ja kaikesta tällaisesta. Hyvä ryhmä se on mun mielestä. Ne ihmiset ovat oikeasti tosi aikaansaavia.

Pahkala vastasi Facebookissa

Aleksi Pahkala ei halunnut lauantaina kommentoida asiaa. Hän julkaisi Facebookissa pitkän tekstin, jossa hän perustelee toimintaansa ja sanoo seisovansa yhä Ylelle antamiensa kommenttien takana.

Pahkalan mukaan häneen kohdistuu nyt isoa maalitusta ja uhkailua.

Oikaisu 9.12.2017 kello 14.53: Aiemmin jutussa väitettiin Pahkalan väittäneen, ettei hänellä olisi käynyt mielessä, että Töölöntorilla järjestetään lastentapahtuman aikaan 612-kulkue. Tosiasiassa näin sanoi tapahtuman toinen järjestäjä.

Linkkejä kysymyksiin liittyviin uutisiin:

– Khufun pyramidin arvoituksesta kertoivat ainakin Yle ja Helsingin Sanomat.

– Eri alkoholijuomien vaikutustutkimuksesta uutisoi Kauppalehti.

– Tutkimus lahjoja antavasta urosnisäkkäästä löytyy Tekniikka & Talous -lehdestä.

– Hurrikaanien taltuttamiskeinoista uutisoi Yle.

– Yle tutustui Wihurin rahaston palkitseman tutkijan työhön.

– Turkin poikkeuksellisesta linnalöydöistä kirjoittivat ainakin Helsingin Sanomat ja Tekniikan Maailma.

– Tiedetuubi.fi kertoi Lappiin podonneen meteorin etsintäohjeista.

– Saastuneiden solulinjojen päätymisestä tutkimuskäyttöön uutisoi Yle.

– Aivoimplanteista kerrotaan Tekniikan Maailmassa.

– Iäkkäästä rypäleviinistä kertoivat ainakin Helsingin Sanomat ja Yle.

– Amissien geenimutaatio noteerattiin esimerkiksi Tiede-lehdessä.4

– Tukholmalaisprofessorin ehdotusta Itämeren kalapulan korjaamiseksi kuunneltiin Ylellä.

– Elämänsyntyteorioita pohdittiin Ylellä.

– Pää pois ja toinen tilanne? Italialaislääkärin hanketta on seurattu esimerkiksi MTV:llä.

– Eikö säteily olekaan niin vaarallista kuin sanotaan? Helsingin Sanomat avasi asiaa.

– Erikoisenmuotoinen asteroidi kävi näyttäytymässä. Tähdet ja avaruus noteerasi.

– Syksyn gravitaatioaallot noteerattiin useissa uutisvälineissä, myös Ylellä. Samoin kävi muun muassa Euroopan kohonneiden säteilyarvojen ja Pisa-tulosten kohdalla.

Anu Valtonen oli päivystämässä sijaisena joulupäivänä vuonna 2001. Vastaanotolle tuli nainen kissansa kanssa. Kissanomistajan mielestä muutaman kuukauden ikäinen maatiaiskissa olisi pitänyt lopettaa.

Nainen kertoi kissansa olevan villi ja pureskelleen sähköjohtoja.

– Heti kun näin kissan, minulle tuli siitä sellainen olo, että ei tämä voi näin mennä. Lisäksi kissa muistutti minulla silloin ollutta kissaa. Mietin, että jospa otankin tämän itselleni, kertoo Valtonen nyt.

Valtosen ehdotus kävi lemmikinomistajalle.

Meillä ei ole siitä arviotakaan. Päivi Lahti

Valtonen on nykyään pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri mikkeliläisessä Eläinklinikka Kurjessa. Hänen ottamansa muutaman kuukauden ikäinen Pipo-kissa on nyt 16-vuotias.

Valtonen kertoo tehneensä oikean päätöksen.

– Ei se ole ollut sen villimpi kuin mikään muukaan kissa. Se on tosi ihmisläheinen ja suloinen.

Tulee eteen jokaiselle eläinlääkärille

Lemmikki on ihmisen omaisuutta. Jokainen voi lopettaa lemmikkinsä, vaikka eläin olisi nuori ja terve. Valtosen mielestä käytösongelmissa ja sairaiden eläinten kohdalla omistajalla on oikeus päättää, kuinka pitkään he haluavat yrittää ja kuinka pitkälle eläintä hoidetaan.

Yleensä oma lemmikki lopetetaan lähes aina eläinlääkärissä. Kun vastaanotolle tuodaan virkeä ja hyvinvoiva eläin, osa eläinlääkäreistä kokee tilanteen tukalaksi omantunnon syistä.

– Tällainen tilanne tulee eteen jokaiselle eläinlääkärille uran aikana, toteaa eläinlääketieteellisen tiedekunnan opetuksen varadekaani Mirja Ruohoniemi Helsingin yliopistosta.

Ratkaisun pitää olla eläimen kannalta paras. Mirja Ruohoniemi

Alan toimijoilla ei ole tilastoja siitä, miten moni eläinlääkäri ottaa lemmikkejä itselleen lopetusuhan alta.

– Meillä ei ole siitä arviotakaan. Emme ole keskustelleet tästä liitossa, sanoo Suomen eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Päivi Lahti.

Eläinlääkäri Valtonen muistelee, että mieltä askarruttavia tapauksia hänelle on tullut vuodesta 2001 lähtien alle kymmenen.

Näissäkin tapauksissa lopettaminen on usein sittenkin ollut huonoista vaihtoehdoista paras. Valtosen mukaan esimerkiksi yksi hänen asiakkaansa muutti ulkomaille, eikä voinut ottaa kissojaan mukaan. Omistajan mielestä kissat eivät olisi voineet olla onnellisia kenenkään muun kanssa.

– Eläin saa kärsimyksettömän kuoleman eikä huonoa heitteillejättöä, Valtonen miettii.

Yle on kertonut aiemmin, että lemmikin voi lopettaa myös itse. Eläin pitää osata lopettaa lain vaatimalla tavalla mahdollisimman nopeasti, kivuttomasti ja lopetukseen soveltuvalla tavalla.

Aina eläimen kannalta paras ratkaisu

Eläinlääkärikoulutuksessa käydään etiikkaan ja eläimen lopettamiseen liittyviä asioita läpi erityisesti kolmantena opiskeluvuotena sekä harjoitteluvuoden aikana viidentenä opiskeluvuotena. Eläinlääkärin ratkaisuilla on yksi päätavoite.

– Ratkaisun pitää olla eläimen kannalta paras, Ruohoniemi huomauttaa.

Ruohoniemen mukaan pääsääntö on se, että eläinlääkäreitä koulutetaan keskustelemaan lemmikinomistajan kanssa lopetuksen lisäksi muista vaihtoehdoista. Koulutuksessa kiinnitetään huomiota siihenkin, kannattaako lemmikinomistajalle missäkin tilanteessa puhua lopettamisesta, nukuttamisesta vai eutanasiasta. Ne tarkoittavat samaa asiaa.

Yleensä kun omistaja saa miettiä asiaa, hän ymmärtää ratkaisun. Anu Valtonen

Eläinlääkärit kertovat omistajalle yleensä ainakin paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen toiminnasta.

Esimerkiksi Helsingin eläinsuojeluyhdistys Hesy otti hoitoonsa 421 avun tarpeessa olevaa lemmikkieläintä vuonna 2016. Helsingin Uutisten mukaan Hesylle tulleista eläimistä kissoja oli 374, kaneja 20 ja koiria 17. Muita eläinlajeja Hesylle tuoduista eläimistä oli kymmenen.

Mikkelissä Valtonen saattaa kysellä sopivaa paikkaa eläimelle myös tuntemiltaan ihmisiltä.

Erityisen vaikea paikka yksinasuville

Vaikka osa hankkiutuu lemmikeistään eroon näennäisen kevyin perustein, osa ei haluaisi millään hyväksyä eläimensä huonoa kuntoa.

Eläinlääkäri joutuu ottamaan asiakkaan kanssa puheeksi eläimen lopettamisen eläinsuojelullisista syistä. Eläinlääkäri Valtonen kohtaa tällaisia tapauksia yleensä pari vuodessa.

Tyypillinen tapaus on vanha kissa tai koira, jolla on monenlaisia vakavia sairauksia. Valtosen mukaan lemmikinomistaja on aina lopulta ollut samaa mieltä siitä, että eutanasia on hänen lemmikilleen paras vaihtoehto.

– Yleensä, kun omistaja saa miettiä asiaa, hän ymmärtää ratkaisun.

Viimeisenä keinonaan eläinlääkäri voi ilmoittaa mahdollisesta eläinsuojelurikoksesta viranomaisille.

Valtosen ja Ruohoniemen mukaan yksinasuvien on usein vaikeinta tehdä päätös.

– Lemmikki on ainut perheenjäsen ja sen kanssa on mennyt monta vuotta. Se on ollut tärkein olento tässä maailmassa. Eläimen kuolema voi olla isompi asia kuin ihmisen kuolema, Valtonen huomauttaa.

Eläin todella nukkuu pois

Eläinlääketieteen kehitys on tuonut lisää mahdollisuuksia. Eläinlääkäreiden on entistä vaikeampi määrittää raja, milloin eutanasia olisi lemmikille paras vaihtoehto.

Suurin osa eläinten lopetuksista tehdään kuitenkin vanhoille ja sairaille eläimille, ja eläinlääkäri ja omistaja ovat asiasta helposti yhtä mieltä.

Eläin voi nuorenakin sairastua niin vakavasti, että lopettaminen on paras vaihtoehto. Valtonen on joutunut saattamaan ikuiseen uneen sokean Repe-kissan, josta Yle on kertonut verkkojutussa sekä videolla.

Repe Sorsan mukaan nimetty tyttökissa syntyi keskosena toukokuussa Martta-emolle Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa. Repe eli sokeudestaan huolimatta normaalia elämää. Repellä todettiin muita vakavia hermostollisia oireita syksyllä. Kissa lopetettiin marraskuussa.

Miten pitkään se on saattanut viedä, että surusta on päässyt yli. Anu Valtonen

Valtonen kertoo, että lopettaminen tehdään kahdessa vaiheessa. Ensin eläimelle annetaan rauhoitusainetta. Noin kymmenen minuutin jälkeen eläimelle annetaan yliannos nukutusainetta, joka pysäyttää aivotoiminnat, hengityksen ja sydämen. Koko toimenpiteeseen menee noin 20 minuuttia.

Valtosen mukaan lääkkeet ovat nykyään niin tehokkaita, että eläin kirjaimellisesti nukkuu pois.

Lopetus hoitoja halvempaa

Eläimen hoito voi maksaa enemmän kuin lopettaminen. Eläinlääkäriliiton puheenjohtajan Päivi Lahden mielestä näitä kahta asiaa ei kannata verrata toisiinsa.

– Lopetukset ovat yleensä melko yksinkertaisia toimenpiteitä. Lopetukset hinnoitellaan yleensä eläinsuojelullisista syistä niin, että omistajilla olisi varaa viedä eläimet lopetettavaksi ajoissa, eivätkä eläimet kärsisi turhaan.

Lemmikkien hoidon kalleutta on käsitellyt muun muassa Kuningaskuluttaja-ohjelma vuonna 2015. Lahti huomauttaa eläinlääkäripalvelujen olevan normaalia yritystoimintaa.

– Eläinlääkäripalvelun tuottamisessa kulut ovat suuret. Klinikkamaksulla katetaan muun muassa vuokrat, sähköt, siivous- ja huoltokulut sekä lääkemyynnistä tulevat tappiot. Henkilöstö-, laite ja tarvikekuluja on paljon. Eläinlääkärin laskussa on noin 20 prosenttia arvonlisäveroa.

Eläinlääkäri hoitaa myös ihmisiä

Vaikka eläimen lopettaminen olisi oikea ratkaisu, se sattuu. Osa lemmikinomistajista saattaa purkaa suruaan psykologille.

Moni hankkii lemmikin kuoleman jälkeen uuden lemmikin ja tulee sen kanssa tutun eläinlääkärin luo. Vaikka käynti on aiempaa iloisempi, surutyö jatkuu. Eläinlääkäri hoitaa eläinten lisäksi ihmisiä.

– Näistä asioista puhutaan jälkikäteenkin. Voidaan sitä surua käsitellä. Mitä se on vaatinut, miten koville se on ottanut ja miten pitkään se on saattanut viedä, että surusta on päässyt yli. Miten surun kanssa on oppinut elämään, Valtonen kuvailee.

Ennen kuolemaa on elämää. Eläinlääkäri Valtosen mielessä on vielä monta vuotta yhteistä elämää Pipo-kissan kanssa.

– Se on suhteellisen terve. Toivon, että Pipo elää yli 20-vuotiaaksi.

Tuhannet ihmiset kerääntyivät tänään lauantaina Pariisissa kadunvarsille seuraamaan Ranskan suosituimman rocktähden Johnny Hallydayn hautajaissaattoa.

Hallydayn valkoinen arkku ajettiin Pariisin pääkadun Champs-Élysées'n päästä päähän. Mukana saattueessa oli 700 Harley-Davidson-moottoripyörää. Hallydayn yhtye soitti instrumentaaliversioita hänen suurimmista hiteistään, ja väkijoukko lauloi mukana.

Monet paikalle tulleista olivat pukeutuneet motoristihenkisiin nahkatakkeihin, sillä Hallyday tunnettiin Harley-Davidson-intoilijana.

74-vuotias Hallyday kuoli keuhkosyöpään keskiviikkona. Ranskaa puhuvien maiden ulkopuolella hän on suhteellisen vähän tunnettu nimi, mutta kotimaassaan "Ranskan Elvikseksi" kutsuttu laulaja oli kansallisaarteen asemassa. Hallyday myi vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana yli sata miljoonaa levyä.

Uutistoimisto AFP arvioi, että Ranskassa ei ole nähty vastaavaa maansurua sitten laulaja Edith Piafin kuoleman.

Presidentti Emmanuel Macronin päätöksellä Hallydaylle järjestettiin valtiolliset hautajaiset, ja Macron piti itse muistopuheen hautajaiskirkon portailla. Entiset presidentit Francois Hollande ja Nicolas Sarkozy osallistuivat niin ikään hautajaisseremoniaan.

Hallydayn muistoksi Eiffel-tornin kyljessä lukee viikonlopun ajan "Kiitos Johnny", ja esimerkiksi jalkapallo-otteluiden alussa soitetaan Hallydayn hittejä.

Lisää aiheesta:

"Ranskan Elvis" on poissa - Johnny Hallyday on kuollut

Hannele Vahantilalle on kertynyt muutaman viime vuoden aikana kiloja. Kymmenen, jos tarkkoja ollaan.

Hollolalaislääkärin verenpaine on noussut ja osaksi arkea ovat tulleet verenpainelääkkeet.

– Sinne sohvalle tottuu työpäivän jälkeen. Siellä on niin mukava napostella. Sitten kertyy se kymppi painoa, niin kuin minullekin. Sitten liikkuminen käy entistä työläämmäksi.

Vielä reilu kaksi vuotta sitten Vahantila liikkui kolme tuntia päivässä ja juoksi maratoneja.

Kuusikymppinen yksityislääkäri on aina liikkunut paljon. Ennen töihin lähtöä hänellä oli tapana juosta kymmenen kilometrin lenkki, ja työmatkat Hollolasta Lahteen ja Nastolaan taittuivat polkupyörällä.

Kaksi vuotta sitten hän innostui punttisalitreenistä, hankki personal trainerin ja ryhtyi nostamaan rautaa. Painonnoston seurauksena Vahantilan kaularankaan tuli välilevynpullistuma. Edessä oli kuuden viikon sairasloma.

Vahantila lysähti sohvalle potemaan hermokipuja, eikä noussut sen koommin.

– Töitä kävin hoitamassa sen verran, mitä pystyin. Muuta en voinut tehdä. Sitten lössähti kaikki.

Sohvan pohjalla Vahantila löysi uusia piirteitä itsestään.

– En tiennyt, että olen herkkusuu. Sohvalla on mahtavaa olla ja napsia. Olen huomannut, että olenkin aika heikko tyyppi luonteeltani.

Painoindeksi näytti 27,5. Hälyttävämpi muutos oli kuitenkin mielialassa ja omassa jaksamisessa.

– Painon tuoma ongelma on, ettei jaksa. Laittaa sukat jalkaan, niin maha ottaa vastaan. Arki muuttuu epämukavaksi. Minähän kuolen tätä menoa sydän- ja verisuonisairauksiin ja kohta on diabetes.

Lokakuussa Vahantila täytti 60. Lääkäri päätti tehdän käännöksen elämässään ja kertoi siitä julkisesti. Hän koki, ettei ole oikeutettu saarnaamaan asiakkailleen liikakiloista, jos omalle vyötärölle on kertynyt kiloja.

Vahantila teki julkisen laihdutuslupauksen Facebookissa.

– Tein sellaisen kuntotestin, että katsoin peiliin ja totesin, että herraisä, mitkä makkarat vyötäröllä. Olen tehnyt kotikäyntejä kohta 30 vuotta ja yhdeksänkin kerrosta olen juossut laukut kainalossa. Nyt menen yhden tai kerrosta, loput hissillä. Kun ei jaksa. Henki loppuu ja jalat ovat hapoilla.

Vahantila tarttui käsipainoihin muutama viikko sitten, eikä oikeastaan tiennyt mihin ryhtyi. Hän kun oli aina ollut hyvässä kunnossa.

– En ole ennen tämmöistä kokenut. En olisi voinut ikinä ymmärtää, kuinka vaikeata se on.

Vahantila on viimeisen kahden vuoden aikana yrittänyt elämäntaparemonttia muutamaan otteeseen. Täysillä, hieman veren maku suussa. Kun tuloksia ei ole tullut nopeasti, myös treenaaminen on jäänyt.

– Alitajunnassa jyskyttää, että olisi pakko tehdä. Ja kuitenkaan ei saa tehtyä.

Entinen maratoonari ei nauttinutkaan juoksemista enää.

– Ennen sain endorfiinipaukkuja, kun juoksin. Nyt, kun kunto on romahtanut ja lähtee liikkumaan, niin eihän niitä tule. Tulee vain tuska, että tämä on inhottavaa. Ettei voi, eikä halua.

Julkisen punkeroksi tunnustautumisen jälkeen vastaanotolle on tullut asiakkaita, jotka ovat myöntäneet olevansa samassa tilanteessa Vahantilan kanssa.

– On toisaalta hyvä, että on itsellä samanlainen ongelma. Voin ottaa esille, että olen nyt itse tekemässä tällaista remonttia, koska sairastun, kun olen tässä kunnossa.

Vahantilan mukaan moni tarvitsee lääkärin, jolle voi sanoa suoraan, että auta, olen ylipainoinen. Ja että on lääkäri, joka vastaa: niin minäkin.

– On mahtavaa näyttää, että on niitä läskejä täälläkin, mutta kyllä ne lähtee!

Liian moni kärsii ylipainon takia häpeästä, Vahantila sanoo. Hän toivookin, että myös julkisuudessa käytäisiin enemmän keskustelua ylipainosta.

Kilot saattavat yllättää kenet tahansa.

– Sehän se olisikin, että se kymmenen kiloa tulisi kerralla. Mutta kun se tulee pikku hiljaa, niin että siihen tottuu, hän huokaa.

Nyt Vahantila on päättänyt tehdä remontin toisin. Hän käy reippaalla kävelyllä kahdesti viikossa, ja kaksi kertaa viikossa ohjelmassa on lihaskuntotreeniä.

Herraisä, mitkä makkarat vyötäröllä. Hannele Vahantila

Vahantilan poika on tehnyt ohjelman, jota äiti orjallisesti noudattaa. Treenit on merkattu kalenteriin, ja Vahantila suhtautuu ohjelmaan kuin työhönsä.

Ei liian raskaasti, mutta kurinalaisesti.

– Se on sillä tavalla, että kaikki elokuvat, ystävät ja muu tulee sen jälkeen, kun mä olen ensin tehnyt kävelyt ja treenit. Se on vähän kuin työ.

Kahdessa viikossa on kadonnut 1,3 kiloa.

Himoliikkujaksi Vahantila ei enää halaja. Hän haluaisi olla terve.

Tavoitteena on pudottaa kymmenen kiloa kesään mennessä. Sen jälkeen vyötärö alkaa olla siinä kunnossa, että intohimoinen juoksija pystyy taas nauttimaan lenkkipoluista, Vahantila sanoo.

– Entisestä elämästä tiedän, että se palkitsee. Että sitä oikein odottaa ja siitä nauttii.

Ensihoitajana Rovaniemen Finnhems-tukikohdassa työskentelevä Ilkka Pulkkinen on osa-aikainen tutkija, joka parhaillaan selvittää sitä, mikä vaikutus jäänpoistolaitteilla olisi potilaiden kannalta. Tukikohtaan on tänä vuonna tehty noin 1800 hälytystä ja matkaan on päästy 1100 kertaa. Sää on pakottanut pysymään maassa 700 kertaa ja noin puolessa tapauksista kyse on jäätävästä kelistä.

– Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että jäänpoistokopterille olisi tarvetta. Jos potilas ei esimerkiksi aivoverenkiertohäiriötapauksessa pääse sairaalaan nopeasti niin se on yhteiskunnallisesti kallista ja myös epäinhimillistä, toteaa Pulkkinen.

Jäänpoistolaitteilla varustettuja koptereita on Rajavartiolaitoksellla ja Puolustusvoimilla, mutta ei Lapissa vaan eteläisemmässä Suomessa. Lapissa ainoaksi vaihtoehdoksi erityisesti marras-joulukuussa jää usein ambulanssikyyti ja se voi kestää tunteja.

"Jokainen minuutti maksaa"

Jos kopteri ei pääse ilmaan, Finnhemsin maayksikkö lähtee ajamaan potilasta kuljettavaa paikallista ambulanssia vastaan laitteiden ja henkilökunnan kanssa. Tien päällä tavataan ja matka jatkuu yhdessä kohti Lapin keskussairaalaa Rovaniemellä. Pulkkinen muistaa eräänkin matkan sydänoireisen potilaan kanssa.

– Potilas oli Enontekiöllä ja sieltä kun lähdettiin erittäin huonossa kelissä kuljettamaan niin sairaalaan pääsy kesti neljä, viisi tuntia. Me tapasimme potilaan tuolla Kittillän kohdalla. Jos olisimme päässeet helikopterilla vaikka Kittilän lentosemalle vastaan niin olisi saatu tunnin, puolentoista aikahyöty. Puhumattakaan että olisi päästy potilaan luokse, tuhansia kilometrejä Lapin teillä ajanut Pulkkinen sanoo.

Erityisen tärkeää nopea sairaalaanpääsy on esimerkiksi silloin, kun on tarve liuotushoidolle.

– Helikopteri on aivoverenkiertohäiriöpotilaan ainoa järkevä mahdollisuus selvitä sairaalaan niin, että vauriot ovat mahdollisimman pienet. Jokainen minuutti maksaa tällaisessa tilanteessa. Jos potilas jää pysyvään laitoshoitoon tilanteen jälkeen, niin se on yhteiskunnallisestikin kallista verrattuna siihen, että hänet saataisiin aiemmin hoitoon ja hän voisi säilyttää toimintakykynsä.

Pikkukentät auki etäohjauksella

Alkutalvesta kilpistyvät jäätävyysongelmat helpottuvat kun Perämeri jäätyy. Lentämisen voi estää myös sumun tai rankan vesi- tai lumisateen aiheuttama heikko näkyvyys. Kun näkyvyys heikkenee, on siirryttävä mittarilentoon, mutta se taas vaatii lennonjohtopalveluita. Lapin pienemmillä kentillä niitä on tarjolla vain osapäiväisesti, jos silloinkaan.

– Tulevaisuudessa on mahdollista, että kentän mittarilentolaitteistoja voitaisiin käyttää etänä, Pulkkinen kertoo. Ivalon lentokentän valot voitaisiin napsauttaa päälle vaikkapa Tampereelta ja hoitaa sieltä myös lennonjohto etänä pohjoisen tyhjälle kentälle.

Toinen helikopterin käytettävyyttä lisäävä seikka olisi helikopterin suunnistusjärjestelmään lisättävät GPS-karttapisteet, joiden avulla kone voisi laskeutua kun näkyvyys on huono.

– Lapin keskussairaalan laskupaikalle tällaista ollaan luomassa, Pulkkkinen kertoo. Hänen mukaansa karttapisteiden luonti maksaa kymmeniä tuhansia euroja.

"Vuosi vuodelta enemmän harmia"

Lapin pelastuslaitoksella on käytössä Finnhemsin lääkintäkoptereiden lisäksi Rajavartiolaitoksen koptereita sekä Sodankylästä lentävä Aslak-pelastuskopteri. Koptereita käytetään niin liikenneonnettomuuksissa kuin maastopelastustehtävissä tiettömissä erämaissa.

- Ja kun niillä onnettomuuksillakin on tapana sattua huonon sään ja huonon kelin aikaan. Jäätävät olosuhteet ja toisaalta näkyväisyys on ollut suurin haitta tämän syksyn tehtävissä ja tuntuu, että ne vuosi vuodelta aiheuttavat enemmän harmia, toteaa Lapin pelastusjohtaja Martti Soudunsaari.

Hän sanoo että kopterit ovat tärkeässä roolissa etenkin Itä- ja Pohjois-Lapin selkosilla. Lappi on maa-alaltaan kolmasosa Suomesta, parannusta kalustoon toivova pelastusjohtaja muistuttaa.

Luotsauksesta huolehtivan valtionyhtiö Finnpilotin luotsivanhin Olli Taipale kertoo, että luotsiveneellä työskentelevät ovat tottuneet toimimaan hankalissakin sääolosuhteissa. Sää ei ollut perjantaina Porvoon edustalla sattuneen luotsiveneturman aikaan hänen mielestään poikkeuksellinen, vaikka se huono olikin.

– Ihan normaali syyskeli luotsaustoiminnan kannalta. Tietysti pelastusoperaation kannalta asia on täysin toinen, eli ilman muuta sää on haastava, mutta keli on tuollainen meidän toiminnassamme monesti syksyn aikana ulkomerellä, hän sanoo.

Taipale on pahoillaan turmassa menehtyneiden työtoverien puolesta. Vakavat onnettomuudet ovat hänen mukaansa harvinaisia, joten Taipaleen oli aluksi vaikea ymmärtää tapahtunutta todeksi.

Edellinen luotsaukseen liittyvä vakava tilanne tapahtui Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan vuonna 2000. Tuolloin luotsivene oli vähällä kaatua Helsingin edustalla Harmajan eteläpuolella, kun se ei päässyt irti luotsattavana olleen Aurora-nimisen norjalaislaivan kyljestä.

– Hiukan on sellainen olo, että ei voi olla totta, ei voisi kuvitella, että jotain tällaista sattuu. Kyseinen venetyyppi on ollut pitkään käytössä yhtiössämme. Se tuntuu turvalliselta ja hyvältä veneeltä, Taipale pohtii Porvoon onnettomuutta.

– Huonoin puoli omassa luotsin ammatissani on alukselle kiipeäminen, se on tavallaan se luotsin työmatka. Luotsin varsinainen työhän alkaa vasta aluksessa, mutta yritämme tehdä sen niin turvallisesti kuin mahdollista yhteistyössä laivan miehistön kanssa, hän sanoo.

Aallokko estää luotsiveneen noston viikonloppuna

Rajavartiolaitoksen pelastussukeltajat löysivät kaksi kadoksissa ollutta kutterinhoitajaa menehtyneinä veneen sisätiloista myöhään perjantaina ja kahdeksan tuntia kestänyt pelastusoperaatio Suomenlahdella päättyi puolilta öin.

Kaatunut luotsivene vajosi nostotoimenpiteiden aikana, sen uppoamista ei oltu voitu estää.

Uponneen luotsiveneen nosto voidaan aloittaa aikaisintaan ensi viikolla, kerrotaan Onnettomuustutkintakeskuksesta.

– Viikonloppuna voimakas aallokko estää nosto-operaation, sanoo onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi.

Uponneen aluksen omistajan Finnpilotin viestintäpäällikön Sari Turkkilan mukaan nosto-operaatio on valmistelussa ja parhaillaan etsitään Otkesin kanssa parasta tapaa sen toteuttamiseksi.

Turkkila ei halua ottaa kantaa turmassa kuolleiden ikään tai sukupuoleen, mutta sanoo, että käytännössä kaikki Finnpilotin luotsikutterinhoitajat ovat miehiä.

Luotsikutterinhoitajilla laivurintutkinto sekä koneenhoitajan pätevyys

Turkkilan mukaan kutterinhoitajien on oltava kotimaan kolmosalueen laivurintutkinnon suorittaneita eli heillä on pätevyys rannikkoalueella liikkumiseen.

– Lisäksi heillä on koneenhoitajan pätevyys eli osaaminen veneen moottorin pienempiin huoltotoimiin. Tehtäviä vaihdellaan, toinen kuljettaa vuoroin venettä ja toinen vastaa luotsin turvallisesta laivaan noususta ja sieltä pois tulosta.

Poliisi on aloittanut kuolemansyyntutkinnan ja Onnettomuustutkintakeskus puolestaan on aloittanut turvallisuustutkintalain mukaisen tutkinnan.

Onnettomuustutkintakeskus odottaa vielä turmaan liittyviä tallennetietoja, joiden perusteella alusten tarkka sijainti ja nopeus turmahetkellä selviävät.

Lue myös:

Luotsiyhtiö valmistelee turmaveneen nostamista – "Tämä on järkyttänyt syvästi kaikkia"

Kumpikin kaatuneen luotsiveneen kadoksissa olleista löytyi kuolleena Emäsalossa

Luotsivene kaatui Suomenlahdella – kaksi kateissa, venettä yritetään kääntää

Luotsit saattavat tulevaisuudessa pysytellä kuivalla maalla – "Köysitikkailla tuntee oman pienuutensa"