Kun Riitta Paterson syntyi, talvisota oli jo käynnissä.

Neuvostoliiton tykistötuli oli alkanut Karjalankannaksella kello 6:50. Iltapäivällä tasavallan presidentti Kyösti Kallio julisti maan olevan sotatilassa.

Paterson muistelee äidin kertoneen, että hän syntyi iltapäivällä. Hyvin pian sen jälkeen koti silloisessa Suistamon kunnassa Karjalassa piti jättää.

– Eno juoksi meille ja sanoi, että nyt pitää mennä, pommitus alkaa.

Äiti, isoäiti ja muutaman tunnin ikäinen vauva ehtivät päivän viimeiseen evakkojunaan. Taakse jäi perheen vaatimaton mökki kosken vieressä.

Sitä junamatkaa äiti muisteli myöhemmin usein.

– Junassa oli kamalan kylmä. Minut oli kääritty kapaloon, ja ihmiset kävivät ihmettelemässä, miten vastasyntynyt vauva selviytyy 30 asteen pakkasessa, Paterson kertoo.

Vauva selviytyi, ja perhe asettui Karjalasta lähdön jälkeen ensin Vesannolle Savoon.

Lapsuutta leimasi köyhyys

Vesannon kodista Riitta Paterson muistaa välähdyksiä. Lehmiä ja pihapiirissä olleen savusaunan.

Tässä vaiheessa äiti ja isä erosivat. Siitä hän ei tiedä paljoa.

Äiti oli töissä tai etsi työtä jatkuvasti. Evakkolapsille järjestettiin päivähoitoa milloin missäkin.

– Välillä olin yhden opettajan hoidossa. Kerran olin koululla yötäkin, ja minulle oli laitettu luokkaan ihanan puhdas sänky.

Myöhemmin äiti meni uusiin naimisiin, ja perhe muutti Keski-Suomeen.

Vaajakosken Kanavuoressa oli vuoren sisään louhittu ammustehdas, jossa työskenteli paljon Pohjanmaalta tulleita.

Asunnot olivat nopeasti rakennettuja, parakkimaisia hökkeleitä. Seinien läpi kuului kaikki.

Koti oli järven rannassa, jossa pestiin sekä vaatteet että ihmiset. Naapuriperheen lapset asuivat Ruotsissa, mutta kävivät välillä vanhempiensa luona.

Se ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Suomalaisia lapsia lähetettiin talvi- ja jatkosodan aikana Ruotsiin jopa 70 000.

Meillä ei ollut kuin mäntysuopaa ja muistan ajatelleeni, että antaisin mitä tahansa, jos vain saisin tuollaisen saippuan. Riitta Paterson

Patersonin lapsuutta leimaava kokemus on jatkuva köyhyyden tunne. Teini-iästä mieleen on jäänyt väkevä muisto siitä, kun Ruotsissa asuneet lapset tulivat järvelle peseytymään.

– Heillä oli mukanaan saippuaa, joka vaahtosi ja tuoksui ihanalta. Meillä ei ollut kuin mäntysuopaa ja muistan ajatelleeni, että antaisin mitä tahansa, jos vain saisin tuollaisen saippuan.

Kanavuoren ja kodin ohi kulki jatkuvasti pitkiä tavarajunia. Ne kuljettivat sotakorvauksia Neuvostoliittoon.

Kun junia ei enää kulkenut, lapsetkin tiesivät että sotakorvaukset oli maksettu.

Lehti-ilmoituksesta uusi suunta elämälle

Tultuaan täysi-ikäiseksi Riitta Paterson asui Jyväskylässä ja työskenteli tarjoilijana.

Ruthin Vintti oli suosittu kahvila, jossa kävi usein asiakkaina näyttelijöitä ja muita tunnettuja ihmisiä. Spede Pasanenkin tuli juttelemaan.

– Kahvilassa kävi myös ulkomaalaisia turisteja, mutta kukaan ei osannut puhua heidän kanssaan. Se hävetti minua niin, että halusin oppia puhumaan englantia.

Paterson oli käynyt lapsena kansakoulun, mutta opintojen jatkamiseen ei ollut rahaa.

Yhtenä vapaapäivänä hän istui junassa paikalle, johon joku oli jättänyt Helsingin Sanomat.

Silmiin osui englantilaisen perheen jättämä ilmoitus. Siinä haettiin kahta tyttöä kotiapulaisiksi Liverpoolin lähelle.

Paterson oli hyvin ujo. Silti hän houkutteli ystävänsä Eilan lähtemään mukaan ja vastasi ilmoitukseen.

Nuoret naiset pakkasivat laukkunsa ja lähtivät venäläisellä laivalla kohti tuntematonta maata.

– Jos olisin saanut käydä kouluja pidemmälle, olisin varmasti jäänyt Suomeen ja elämästäni olisi tullut ihan erilainen.

Uusi kotimaa, kulttuuri ja elintaso

Suomalaiset kotiapulaiset palkannut perhe oli vauras. Heillä oli autonkuljettaja, vakituinen kotiapulainen ja kaksi puutarhuria.

Tilapäisiä apulaisia palkattiin vuodeksi kerrallaan, ja vain suomalaiset kelpasivat.

– Rouva Corlett halusi aina suomalaisia, koska he ovat ahkeria, rehellisiä ja osaavat tehdä lettuja.

Uudet tulokkaat lähetettiin ensi töikseen kielikurssille.

Elämä Englannissa solahti pian omaan uomaansa. Kotiapulaisen työ vaihtui ravintola-alan opintoihin ja töihin.

Sitten Riitta ja James Paterson löysivät toisensa, menivät naimisiin ja perustivat perheen.

Koti oli Ashtonin kylässä, joka oli 1960-luvulla täynnä Shellin työntekijöitä. Siellä James Patersonkin työskenteli.

Eläkkeelle jäätyään Riitta Paterson osallistui hyväntekeväisyyttä varten järjestetyille pyöräilymatkoille Kuubassa ja Intiassa.

Intiassa hän näki kurjuutta, joka sai hänet sanattomaksi.

Pyöräilijät olivat pysähtynyt juomatauolle, kun nuori äiti tuli väkijoukon seasta lähelle vauva sylissään.

– Vauva oli aivan pieni, vastasyntynyt. Hän ojensi sitä minulle, että veisin lapsen mukanani pois.

Omien lasten ei onneksi tarvinnut kasvaa köyhyydessä. Paterson tietää, että Intiassakin elintaso on noussut.

– Uutisissa kerrottiin hiljattain, että lähes kaikki lapset pääsevät siellä nykyään kouluun.

Vielä yksi muutto ja paluu juurille

John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr tuijottavat katsojaa taulusta tyynesti.

Riitta Paterson on nähnyt Beatlesit Liverpoolin kaduilla. Kauempaa tosin, koska tungos oli melkoinen.

Taulu on nyt Tampereella, samoin 80 vuotta täyttävä rouva itse. Kaipuu kotimaahan kasvoi vuosien varrella.

– Brexit-sotku oli viimeinen sysäys. Silloin päätin kokeilla, millaista olisi asua Suomessa.

Aviomies halusi jäädä asumaan Englantiin, mutta käy kyläilemässä.

Paterson ei vielä tiedä, kumpaan maahan hän lopulta asettuu. Englannissa on tuttu kyläyhteisö, Suomessa juuret.

Niistä olisi pitänyt kysyä enemmän silloin kun äiti oli elossa, mutta nuorempana mielessä oli aina kaikkea muuta.

Suomi on muuttunut sillä välin, kun hän oli poissa. Sen huomaa pienistäkin asioista. Koiria on enemmän. Sähkö on halpaa.

Kaikki ei suinkaan ole toisin. Perunat ovat edelleen hyviä, parempia kuin Englannissa. Naapurit ovat avuliaita, mutta tuntemattomat eivät oikein osaa puhua toisilleen.

– Minä olen sitä vähän yrittänyt muuttaa. Kyllä ne sitten puhuvat, kun itse ensin aloittaa.

Samat lainalaisuudet muutosten ja pysyvyyden suhteen taitavat päteä Patersoniin itseensä.

Hillitty arvokkuus ja mieltymys teehen lienevät Englannista mukaan tarttuneita ominaisuuksia. Optimismi ja sisukkuus sen sijaan paljon vanhempaa perua.

Suunnitelmia riittää edelleen. Karjalassa olisi kiinnostavaa käydä, esimerkiksi Sortavalaan järjestetään paljon bussimatkoja.

Paterson kaatui viime talvena ollessaan hiihtämässä. Hän tarvitsee kävelemiseen keppiä, mikä jarruttaa tällä hetkellä matkojen ja muiden suunnitelmien toteuttamista.

Talvisodan lapsi on kuitenkin toiveikas.

– Lääkäri on luvannut, että ensi talvena pääsen taas hiihtämään.

Lue lisää:

Pentti Poutanen muistaa talvisodan ensimmäisen päivän, pommit putosivat kotikylän liepeille, keväällä lähdettiin evakkoon: "Koko ajan sai pelätä, tuoko vieras kuolinuutisen"

Talvisodan syttymisestä 80 vuotta - vuosipäivä näkyy Ylen ohjelmistossa

Yle Elävä arkisto: Talvisodan ankarat päivät 1939–1940

Marraskuun viimeinen päivä valkenee Lappeenrannassa pikkupakkasessa. Yöllä satanut lumi on peittänyt alleen mustat kadut.

Tasan 80 vuotta sitten sää oli toinen, leudompi. Myös kaikki muu oli toisin. Talvisota oli alkanut.

Tänään Lappeenrannassa, valtakunnallisessa talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa on puhuttu sodasta ja kunnioittu sen sankareita.

Mukana tilaisuudessa oli puhumassa myös Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen.

– Aion puhua yleensä talvisodan merkityksestä Suomelle. Tilaisuutta pidän kunnianosoituksena veteraaneille ja koko sodan aikaisille sukupolville, jotka yksituumaisesti maata ja sen itsenäisyyttä puolustivat, kenraali Kivinen sanoo.

Vaikka sotaan ei olisi suoraa kosketusta, on talvisodan henki suomalaisille tuttu. Sillä tarkoitetaan yhteishenkeä, jonka avulla pieni ja vähälukuinen Suomen kansa piti puolensa suurvaltaa vastaan.

– Kansakunta, joka vain pari vuosikymmentä aiemmin vuoden 1918 tapahtumissa oli revitty kahtia, yksissä tuumin määrätietoisesti puolusti tätä maata. Talvisota yhdisti kansaa tavalla, joka myöhemminkin on vaikuttanut identiteettiimme, Kivinen sanoo.

Yleinen asevelvollisuus säilyy

Puolustusvoimain komentaja uskoo, että yleisellä asevelvollisuudella on suuri merkitys maanpuolustustahtoon. Eurooppalaisessa vertailussa Suomessa maanpuolustustahto on kenraali Timo Kivisen mukaan toiseksi korkein Turkin jälkeen.

– Puolustusvoimien vastuulla on se, että hoidamme oman osuutemme mahdollisimman hyvin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei ole missään nimessä rikki, mutta me haluamme ennakoivasti viedä sitä ensi vuosikymmenelle siten, että järjestelmä toimii.

Toimiva järjestelmä taas syntyy koulutuksen jaksottamisella, varusmiesten arjen sujuvoittamisella, digitaalisuutta ja simulaattoreita hyödyntämällä. Yhtenä osana asevelvollisuuden kehittämiseen kuuluu myös selvitys siitä, onko naisten osallistuminen asepalvelukseen tulevaisuudessakin vapaaehtoispohjalla. Selvityksen laatii laajapohjainen parlamentaarinen komitea.

Tämän vuoden loppuun mennessä vapaaehtoisten naisten määrä on ennätyksellisen korkea, yli 700 henkilöä.

– Hallitusohjelmassa lukee myös, että asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Se on Puolustusvoimien näkökulma tähän. Jos nykymallia lähdetään muuttamaan, niin sen mahdollisen toisenkin mallin pitää taata nämä sotilaalliset maanpuolustuksen tarpeet. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että naisten määrä Puolustusvoimissa lisääntyy, sanoo kenraali Timo Kivinen.

Nainen kenraaliksi

Noin kymmenen seuraavaa vuotta kutsuntaikäisten nuorten miesten määrä kasvaa. Sen jälkeen kasvu pysähtyy ja kääntyy laskuun.

– Tämä ei ole Puolustusvoimien näkökulmasta vielä akuutti asia. Johtaako tämä jollain aikavälillä siihen, että kutsunnat laajenee, aika sen sitten näyttää, sanoo kenraali Timo Kivinen sanoo.

Suomen historian korkea-arvoisin naisupseeri on toistaiseksi everstiluutnantti. Karjalan lennoston hävittäjälentolaivueen komentajana toimiva Inka Niskanen ylennettiin everstiluutnantiksi kesäkuussa 2018.

Puolustusvoimien ylimmässä johdossa naisia ei siis vielä toistaiseksi ole.

– Kaikessa puolustusvoimien toiminnassa lähdetään tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Naisille varusmiespalvelus avattiin 90-luvun puolivälissä. Ehkä noin 10 vuoden päästä näemme ensimmäiset naiskenraalit. Aika sen näyttää. Mutta kenraaliylennyksiä en päätä minä tai kukaan sotilasjohdossa, vaan valtiojohto, sanoo Kivinen.

Työn ja elämän yhteensovittaminen

Lappeenrannasta kotoisin oleva Kivinen vierailee Etelä-Karjalassa aina, kun aika antaa periksi. Lappeenrannan historiaan oleellisesti kuuluvat rakuunat tekivät Timo Kiviseen vaikutuksen jo pienenä poikana.

– Kotitalomme oli Lappeenrannan lentokentän pohjoispuolella. Sotilaat kulkivat alueen ohi laukkaradalle harjoituksiin, ja me pikkupojat seurasimme sitä. Se on voinut hyvinkin vaikuttaa uravalintaan. Äitini on kertonut, että jo nuorena poikana olen sanonut, että minusta tulee sotilas. Ja näin siinä sitten kävi.

Kivisen pitkään uraan on kuulunut useita pestejä pääkaupunkiseudulla ja Kaakkois-Suomessa. Sen lisäksi hän on ollut erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa sotilasasiamiehenä Unkarissa.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivisellä on neljä aikuista lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Vaimonsa Maaritin kanssa Kivinen on ollut yhdessä 30 vuotta.

Kun Suomen sisällä on tullut muuttoja, Kivisen perhe on pysynyt aloillaan pääkaupunkiseudulla.

– Kun palvelin puolustusasiamiehenä Unkarissa, perhe oli mukana. Muuten olen ollut niin sanottu reppuri. Aina kun on ollut mahdollista, olen ollut kotona. Mutta muuten viikot ovat menneet palvelustehtävissä palveluspaikalla, Kivinen kertoo.

Kivinen tietää, että perheen ja upseerin uran yhteensovittaminen ei ole aina mutkatonta. Sotilas on siirtovelvollinen, mutta Kivisen mukaan Puolustusvoimissa pyritään siihen, että se sopii myös yksilön muuhun elämään.

– On siinä ollut omat haasteensa ja tiettyjä vaiheita, jolloin molempien vanhempien on pitänyt olla kotona, esimerkiksi silloin kun lapset olivat murrosiässä. Kerran olen sanonut esimiehelle, kun olin siirtymässä seuraavaan tehtävään, että nyt pitäisi olla kotona. Ja esimies ymmärsi sen, Kivinen kertoo.

"Yksikään ei pysty haasteisiin vastaamaan yksin"

Puolustusvoimat on viiden viime vuoden aikana keskittynyt valmiuden kehittämiseen. Maailmanpoliittinen tilanne ja kriisien luonne ovat muuttuneet, minkä vuoksi tuleva on vaikeammin ennakoitavaa.

– Tekemisen pitää olla normaalioloissa sellaisia, että jos joudutaan siirtymään kriisivaiheeseen, niin ei tarvitse tehdä muutoksia toimintatavoissa, Kivinen sanoo.

Komentaja painottaa myös kokonaisturvallisuuden mallia, joka hänen mukaansa on Suomessa hyvällä tolalla.

– Me elämme maailmassa, jossa uhat ovat moniulotteisia ja selvää sodan ja rauhan rajaa on välillä vaikea tunnistaa. Yksikään toimija tai viranomainen ei yksin pysty niihin turvallisuushaasteisiin vastaamaan, mitä maailmassa on. Meillä on hyvä lähtökohta kokonaisturvallisuuskonseptin kautta vastata niihin haasteisiin, mitä maailmassa koemme, Kivinen sanoo.

Suomi jakaa rajaa Venäjän kanssa 1 340 kilometriä. Kivinen muistuttaa, että kysymykset rajaturvallisuudesta kuuluvat ensisijaisesti Rajavartiolaitokselle.

– Kun katsoo historiaa taaksepäin, niin meillä on toiminut rajavartiointi hyvin ja lähtökohta on, että näin on jatkossakin, Kivinen toteaa.

Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydénin kanssa Kivinen on yhteyksissä lähes viikoittain ja puolustusyhteistyö on tiivistä nyt ja myös tulevaisuudessa.

Venäjälle yhteyttä hoitaa komentajan sijaan puolustusministeriö.

– Kun turvallisuustilanne muuttui Ukrainan kriisin jälkeen, niin EU-tasolla päätettiin, että suorat sotilaskontaktit on jäädytetty.

Sivusta seuraaja?

Kun Timo Kivinen nimitettiin Puolustusvoimien komentajaksi 1. elokuuta 2019, hänestä kirjoitettiin paljon eri medioissa. Jutuissa myös kuvailtiin Kivistä ja kysyttiin luonnehdintoja tutuilta.

Jutuissa häntä kutsuttiin sivusta seuraajaksi, jolla ei ole tarvetta tuoda omaa mielipidettä esille ja jolla ei ole vahvoja mielipiteitä.

Pitävätkö luonnehdinnat paikkansa?

Kivinen purskahtaa nauruun.

– No joku on voinut nähdä asiat noinkin. Olen jäävi arvioimaan itseäni. Varmaan niissä asioissa, joissa on keskustelun varaa, niin annan tilaa. Mutta jos on asioita, joissa keskustelun varaa ei ole, niin silloin kyllä alaiseni ja muut tietävät, mikä on linja.

Entäpä kotioloissa?

– Siihen taas vaimoni olisi paras arvioimaan sitä. Kotiympäristö on tietysti erilainen kuin työympäristö. Mutta näissä tehtävissä ollaan 24 tuntia palveluksessa, seitsemänä päivänä viikossa. Palvelusasiat ovat aina mukana, oli sitten palveluspaikalla joukko-osastoissa tai kotona, Kivinen sanoo.

Kasisali on neljän vuosikymmenen ajan ollut avoin paikka nuorten omalle toiminnalle; työpajoille, toisten tapaamiselle ja keikoille.

Sen siipien suojassa ovat kasvaneet esimerkiksi Apulanta, Tehosekoitin, Karkkiautomaatti ja artistit Cheek, Brädi ja Nikke Ankara.

Koko paikkaa ei olisi ehkä olemassakaan, elleivät 1980-luvun alun lahtelaiset punkkarit olisi keksineet liittoutua eläkeläisten kanssa.

Punkkarit olivat iskeneet silmänsä vanhaan huonekalutehtaaseen osoitteessa Sammonkatu 8. Kaupungin päättäjiin piti saada painetta, jotta tila myönnettäisiin nuorten käyttöön.

– Torille järjestettiin tapahtuma, jossa olivat mukana kaikki kansalaisjärjestöt, eläkeläiset ja nuoret bändisällit, kertoo Lahden kaupungin nuorisonohjaaja Pekka Pusa.

Nuoret laitettiin torille örveltämään

Tarina kertoo, että nuoria kehotettiin menemään torille mahdollisimman äänekkäästi örveltämään, jotta päättäjät ymmärtävät, että nuorille täytyy saada oma tila.

Me oltiin naurun aihekin, kun meillä oli teinityttöjä keikoilla. Mutta meitähän se ei yhtään haitannut. Tehosekoittimen Hannu Kilkki

Lopulta kaupunginvaltuuston kokoukseen päätyivät punkkarit, eläkeläiset ja muut kansalaisjärjestöt kuuntelemaan, ymmärtävätkö päättäjät varmasti tilojen tarvetta.

Ratkaisevaa oli kuitenkin se, että eläkeläisetkin saivat päivätanssinsa.

– Vaikka Kasisalista tehtiin nuorisokeskus, päätökseen lisättiin ponsi, että eläkeläisten pitää saada käyttää tiloja päivisin, kun nuoret ovat koulussa, Pusa kertoo.

1980-luvun alussa elävän musiikin yhdistys Musart toi Suomen ykkösartistit Kasisalille.

– Kaikki Juice Leskistä, Popedaa ja Hassisen konetta lukuun ottamatta esiintyivät täällä. Hanoi Rocks, Yö, Dingo – kaikki kävivät Kasisalilla.

Kiireisimpinä iltoina sama bändi esiintyi kahteen kertaan, sillä kaikkia kiinnostuneita ei voitu ottaa samaan aikaan sisälle.

– Vähän riskillä mentiin ja otettiin 600 ihmistä sisälle.

Elävän musiikin yhdistyksellä ja diskotoimikunnalla oli kädenvääntöä, sillä kummatkin halusivat viikonloppuillat omaan käyttöönsä. Diskoja oli niin usein, että Etelä-Suomen sanomissa oli ilmoitus erikseen, jos diskoa ei järjestetty.

1990-luvun punk-kausi ja Tehosekoittimen nousu

Pahimpaan lama-aikaan Kasisalilla järjestettiin Amnesty Rock II -tapahtuma. Kasisalilla soitti kolme päijäthämäläistä bändiä; Tehosekoitin, Karkkiautomaatti ja Apulanta.

Tehosekoitinta oli jo soitettu radiossa, ja Apulanta soitti tuona iltana ensimmäisen keikkansa Lahdessa.

Tehosekoittimen Hannu "Hanski" Kilkki oli tutustunut Kasisalin punkkareihin jo aikaisemmin. Kilkkiä itseään kiinnosti lähinnä soittaminen ja musiikin tekeminen eikä hän kiljuakaan kaihtanut, mutta Kasisali oli avoin myös voimakkaasti kantaaottaville ja ideologisille nuorille.

– Mua viehätti se tekeminen. Ei kauheasti kyselty auktoriteeteilta, voidaanko tehdä näin, vaan tehtiin, mitä haluttiin.

Tehosekoitin painatti itse paitoja ja levyjä ja myi niitä Kasisalilla. Kun soittotaito kasvoi, kasvoi myös yleisömäärä.

– HC-punkkiin verrattuna me oltiin softia kamaa, kun laulettiin tytöistä. Me oltiin naurun aihekin, kun meillä oli teinityttöjä keikoilla. Mutta meitähän se ei yhtään haitannut.

Tehosekoitin jätti Kasisalin taakseen, kun bändiä alettiin kosiskella myös muualle Suomeen. Hanski Kilkki arvostaa paikkaa, joka antoi nuorille mahdollisuuden harjaannuttaa taitojaan.

Aloittelijat autettiin alkuun ja sen jälkeen apua annettiin nuorisokeskuksesta, jos se oli tarpeen.

– Kun pidettiin paikat kunnossa ja siivottiin oksennukset pois, nuorisokeskuksen tädit pysyivät tyytyväisenä.

Vuonna 2004 Tehosekoitin ilmoitti laittavansa pillit pussiin. Ensi kesänä uusia ja vanhoja faneja kuitenkin hellitään, kun Teharit palaavat festarilavoille.

2000-luvun alun rap-skene ja 5th Elementin synty

Kun HC-punk jylläsi Kasisalilla 1990-luvun lopussa, kävi rap-musiikista kiinnostunut Tommi Rautanen imemässä oppia punkkareilta.

Rautasta ja Sami Pusaa harmitti, ettei Lahdessa järjestetty rap-keikkoja. He päättivät järjestää sellaisia itse.

Vaikka meidän tapahtuma ei olisi kiinnostanut pätkääkään, kaikki tiesi siitä silti. Tommi Rautanen, 5th Element

Rap-musiikkiin kuuluu neljä elementtiä: graffiti, breakdance, DJ-työskentely ja rap. Lahtelaiset keksivät viidennen elementin: bileet.

Näin syntyi kollektiivi 5th Element, jonka riveistä ovat ponnistaneet muun muassa Brädi, Nikke Ankara, Aste ja olympiastadionin kahdesti täyteen myynyt Cheek.

Ilmiö kasvoi heti isoksi ja 5th Element aloitti katumarkkinoinnin omista tapahtumistaan. Kasisalin lavalla painettiin parisataa keikkaa.

– Kun tarjosimme flyereita ja vastaus oli se, että mulla on jo, me sanottiin, että vie kaverillekin. Jos kaverillakin oli jo, me sanottiin, että vie mutsillesi. Vaikka meidän tapahtuma ei olisi kiinnostanut pätkääkään, kaikki tiesi siitä silti, kertoo Rautanen.

Jo ensimmäinen 5th Elementin keikka myytiin Rautasen mukaan loppuun. Kun yleisöä riitti, alkoi myös muita rap-artisteja kiinnostaa Kasisalilla esiintyminen.

– Täällä ovat esiintyneet Fintelligens, Redrama, Paleface – kaikki. Mä en pysty nimeämään edes yhtä sen aikakauden artistia, joka ei olisi käynyt Kasisalilla.

Ei Cheekiä ilman Kasisalia?

Sittemmin Lahtea on tituleerattu Suomen rap-pääkaupungiksi. Musiikkikenttää on yhdistänyt sekä punkin että hip hopin aikakautena omaehtoisuus ja yhteishenki artistien välillä.

Tommi Rautanen arvelee, että ilmiötä nimeltä Cheek ei olisi ilman Kasisalia.

– Ilmiötä ei olisi olemassa ilman sen kundin valtavia taitoja. Mutta se, että Jarella oli mahdollisuus päästä esiintymään johonkin säännöllisesti, on vaikuttanut merkittävästi Cheekin nousuun ja koko Lahti-rap-ilmiön syntyyn, sanoo Rautanen.

Vielä kerran lahtelaisista rap-artisteista koostuva kollektiivi Lahti United nousee Kasisalin lavalle lauantaina 30. marraskuuta viimeiselle Kasisalin keikalle.

Siihen Kasisalin historia päättyy.

Sammonkatu 8:ssa toimiville nuorten työpajoille etsitään paraikaa uusia tiloja. Tiloista ei ole löytynyt hometta, mutta vanhassa rakennuksessa on sisäilmaongelmia.

Sekä Hannu Kilkki että Tommi Rautanen toivovat, että nuoret saavat uuden oman tilan Lahden keskustasta.

Nuorisonohjaaja Pekka Pusa kertoo, että nuorisopalveluissa mietitään parhaillaan, mistä nousee seuraava nuoria liikuttava ilmiö, ja miten kaupunki voi siihen vastata.

Kuuntele koko haastattelu: Kasisali synnytti monta ilmiötä - nyt ovi menee säppiin

Lähteenä on käytetty myös: Ville Similä-Mervi Vuorela: Valtio vihaa sua (Like 2015)

Nuori mies ei sanonut oikeudessa sanaakaan. Kun hän kääntyi katsomaan itkevää Kaisa Juntusta, silmät olivat tyhjät.

– Tuijotin hänen käsiään. Ajattelin, että noiden käsien kautta siskoni on kuollut. Välinpitämätön asenne tuntui hirveältä.

Oli kulunut reilu puoli vuotta siitä, kun 23-vuotias mies oli surmannut kolme naista ravintolan edustalle Imatralla. Uhrit olivat toimittajat Katri Ikävalko ja Anne Vihavainen sekä Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilen-Jäppinen.

36-vuotias Katri Ikävalko oli Kaisa Juntusen sisko.

Oikeus tuomitsi miehen syylliseksi kolmeen murhaan. Vankilan sijaan mies määrättiin pakkohoitoon. Juntunen järkyttyi nähdessään miehen ilmeen.

– Surmaaja hymyili. Tuomio oli hänelle kuin voitto. Ihan kuin hän olisi päässyt tavoitteeseensa.

Kaisa Juntunen halusi, ettei kukaan joutuisi enää koskaan kokemaan samanlaista tuskaa.

Viimeinen sunnuntai

Kun sisko käynnisti auton ja sanoi Kaisa Juntuselle heipat, kumpikaan siskoksista heistä ei tiennyt, että se olisi viimeinen kerta.

Oli sunnuntai. Juntusella oli vapaapäivä ja hän oli hoitanut päivän ajan siskonsa 5-vuotiasta poikaa. He olivat rakentaneet yhdessä lumiukon. Ehti tulla pimeä.

– Katri tuli pihaan iloisena ja nauravaisena kuten aina. Kun he lähtivät siitä, sanoin että ajakaa varovasti.

Kaisa Juntunen meni sisään jatkamaan pakkaamista. Hän oli saanut siskoltaan lainaan isot matkalaukut, sillä aamulla hän lentäisi tyttärensä ja miehensä kanssa lomalle Teneriffalle.

Viikon kuluttua siskoa ei enää ollut.

4.12.2016

Kun Jukka Leminen heräsi kotonaan Imatralla, vaimon puoli parisängystä oli tyhjä.

Anne Vihavainen oli edellisenä päivänä lähtenyt työkavereidensa kanssa juhlimaan toimittajien pikkujoulua teatteriin Helsinkiin. Hänen oli pitänyt palata yöksi kotiin Imatralle.

– En ollut yhtään huolissani. Ajattelin, että ehkä olin käsittänyt väärin ja hän oli jäänyt Helsinkiin yöksi, Leminen kertoo.

Vaimon sukulaistyttö soitti ennen yhdeksää aamulla. Ravintola Vuoksenvahdin edustalla oli ammuttu kolme ihmistä. Anne oli nähty siellä. Onko Anne tullut kotiin?

Jukka Leminen yritti soittaa vaimolleen. Ei vastausta. Nyt hän huolestui. Anne vastasi aina puhelimeen. Leminen näppäili poliisin numeron. Ei vastausta sieltäkään.

Hän pyöri hetken levottomana ympäri asuntoa. Sitten aikaan joku ajoi pihaan.

– Menin katsomaan, onko se taksi vai poliisiauto. Se oli poliisi. Silloin tiesin, että Anne on kuollut.

Teneriffalla noin 5000 kilometrin päässä Imatralta Kaisa Juntunen oli lähdössä aamupalalle.Loma miehen ja tyttären kanssa oli jo pitkällä, paluu kotiin odotti parin päivän päässä.

Etelä-Saimaan toimittajana Lappeenrannassa työskentelevä Juntunen päätti lukea oman lehtensä uutiset ennen aamiaista.

– En ikinä tee niin lomalla. Nyt tuli jokin ihmeellinen ennakkoaavistus. Pyysin miestä ja tytärtä menemään jo edeltä aamupalalle.

Imatralla oli ammuttu kolme naista. Juntunen laittoi äidilleen tekstiviestin. Ei kai ketään tuttuja?

Äiti oli ruokakaupassa puhelin kädessään. Hänen toisen tyttärensä – Katrin – mies oli juuri soittanut ja kertonut uutisen, jota ei voinut edes ymmärtää.

Kaisa Juntunen sai viestiinsä vastauksen, jossa oli vain yksi sana: "Katri".

Juntunen soitti heti äidilleen.

– Toisessa päässä oli kauhea järkytys ja epäusko. Lysähdin hotellihuoneen lattialle. Se oli kuin sähköshokki.

Aurinko paistoi, muut ihmiset uivat ja nauroivat. Kaisa Juntunen

Vasta edellisenä iltana Juntunen oli nähnyt siskonsa Facebookiin laittaman kuvan, jossa tämä hymyili iloisena toimittajien teatterimatkalla Helsingissä. Juntunen olisi itsekin ollut siellä, ellei olisi lähtenyt lomalle Teneriffalle.

Katri Ikävalko oli hänelle paitsi pikkusisko, myös työkaveri. He työskentelivät saman konsernin lehdissä toimittajina. Ikävalkon kotitoimitus oli Uutisvuoksi Imatralla, mutta hän teki välillä työpäiviään Etelä-Saimaassa Lappeenrannassa.

Juntunen oli kysynyt Facebookissa, oliko teatteriesitys ollut hyvä. Vastausta ei tullut.

Perhe sai järjestettyä aikaistetun paluulennon Suomeen, mutta vasta seuraavalle päivälle. Kaisa Juntunen lähetti miehensä ostamaan minipullon konjakkia, koska tv-sarjoissakin tehdään niin.

– Mieleen tuli ihan ihmeellisiä ajatuksia. Oli aivan absurdia kävellä siellä se yksi päivä shokissa. Aurinko paistoi, muut ihmiset uivat ja nauroivat.

Jo sinä päivänä Kaisa Juntunen kuitenkin päätti, että näiden kolmen yhteiskunnan rakentajan – kahden toimittajan ja yhden kuntapoliitikon – elämäntyön pitäisi jatkua.

Kolme vuotta myöhemmin Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen istuvat täpötäydessä kahvilassa Imatran keskustassa.

Vaihdetaan perhekuulumisia, nauretaan ja pohditaan, onko Kaisan tukka keltainen. Oma tytär on värjännyt sen edellisenä päivänä.

Kaksikko tunnetaan, he saavat iloisia tervehdyksiä ympäri kahvilaa.

Juntunen lämmittää käsiään kahvikupin ympärillä. Tässä kahvilassa hän kävi välillä yhdessä Katrin kanssa.

– Katri oli kahvikissa. Välillä tulen tänne ja tilaan latten, koska se oli Katrin suosikki.

Pöydällä on pino hakemuksia. On se aika vuodesta, kun Juntusen ja Lemisen perustama Valon Vuoksi -yhdistys jakaa apurahansa mielenterveystutkimukseen. Tänä vuonna summa on 5000 euroa. Nyt pitäisi päättää, kuka apurahan saa. Valinnassa ovat apuna psykiatrian alan asiantuntijat.

Katkeruuteen käpertyminen olisi helppoa. Sen sijaan Imatran kolmoissurman uhrien perheet ja ystävät jakavat joka vuosi apurahan, jotta Imatran tragedia ei enää koskaan toistuisi. Että surmaajan kaltaiset ihmiset saisivat apua ajoissa.

Pahaa ei kosteta pahalla

Kolmoissurman uhrien perheet perustivat Valon Vuoksi -yhdistyksen surmien jälkeen.

– Meillä on ajatus, että pahaa ei kosteta pahalla. Hän oli hirveän sairas, ja tiedon kautta opitaan hoitamaan esimerkiksi väkivaltaisia persoonallisuuksia, toteaa Juntunen.

– Hänellä ei ollut edes mitään motiivia, hän vain oli sekopää. Jos on pönttö aivan himmeänä, siihen pitää pystyä puuttumaan ennen kuin jotain hirveää tapahtuu, lisää Valon Vuoksi -yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Jukka Leminen.

Vielä kolme vuotta sitten Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen eivät edes tunteneet toisiaan.

Katrin nimen pitäisi olla lasten kokeissa, lehtijutuissa, whatsapp-viesteissä. Missä vain muualla mutta ei siinä. Kaisa Juntunen

Arkku oli kaunis, helmenharmaa. Katrin näköinen.

Kaisa Juntunen sai hoidettua pakolliset asiat. Katri Ikävalkon kaksi pienintä lasta olivat mukana valitsemassa arkkua äidilleen. Siitä tuli riitaa, he olisivat halunneet erilaiset. Tilanne toi pilkahduksen hymyä surun painavan peiton alle.

– 5-vuotias sanoi, että pistetään äiti puoliksi. Kaiken surun keskellä lapset pitivät elämänkipinää yllä.

Terapeutti kävi aluksi Juntusen kotona. Oli vaikea lähteä liikkeelle. Pelastus oli koira, joka oli pakko viedä lenkille. Aina lenkiltä tullessa oli pikkuisen parempi olla.

Hautausmaalle hän ei halunnut hautajaisten jälkeen mennä. Siskon nimeä hautakivessä oli vaikea katsoa.

– Sen pitäisi olla lasten kokeissa, lehtijutuissa, whatsapp-viesteissä. Sen pitäisi olla lentolipuissa. Missä vain muualla mutta ei siinä. Suunnittelimme Katrin kanssa ihania matkoja, joista melkein kaikki jäivät toteutumatta.

Huulipunaa kahvimukissa

Uutisvuoksen toimituksessa Imatralla Katrin työpiste oli tyhjä. Pöydällä seisoi kahvimuki. Se oli vielä kahvia puolillaan. Mukin reunaan olivat painuneet Katrin huulipunanjäljet.

Vieressä oli lehtiö muistiinpanoineen. Ihan kuin Katri olisi noussut vain hetkeksi käymään jossakin.

Kukkia oli valtavasti. Liljojen tuoksu ällötti Kaisa Juntusta. Se leijui ympärillä koko ajan. Kotona kaikki kukat eivät edes mahtuneet maljakoihin, maitotölkeistä piti askarrella lisää.

Surmattujen toimittajien perheet oli kutsuttu Uutisvuoksen toimitukseen hakemaan pois heidän henkilökohtaiset tavaransa. Kukaan ei ollut tohtinut koskea niihin.

Kaisa Juntunen halasi Vihavaisen miestä Jukka Lemistä ja tunsi tärinän. Se ei näkynyt ulospäin vaan tuli jostain syvältä sisältä. He kaikki tärisivät. Järkytys oli niin suuri.

Oli silti hyvä nähdä ihmisiä, jotka olivat samassa tilanteessa.

– Jukan kanssa juttu alkoi kulkea. Oivalsin, ettei kukaan ole tässä yksin, Juntunen kertoo.

Tuntui kauhealta, ettei hänestä jäisi mitään. Jukka Leminen

Jukka Leminen pohti, miten voisi säilyttää jotain Annesta.

– Anne ei pitänyt siitä, että ihmisiä kehuttiin heidän kuolemansa jälkeen. Hänen mielestään ihmistä pitää kehua tarpeeksi elämänsä aikana.

Leminen tiesi, ettei Anne haluaisi hautaa eikä kiveä sen päälle. Vaimon mielestä ihminen oli osa luonnon kiertokulkua, mitään merkkiä ei tarvitse jäädä. Muistolehto olisi hänelle oikea paikka, ja Leminen halusi kunnioittaa sitä.

– Tuntui kauhealta, ettei hänestä jäisi mitään.

Juntusella oli samanlaisia ajatuksia Katrista. Valon Vuoksi -yhdistys oli perustettu jo kuukauden kuluttua surmista.

– Siinä kohtaa tuli jokin tarmonpuuska. Jos idean olisi jättänyt hautumaan, se ei ehkä olisi toteutunut.

Vaaleanpunaiset kengät

Surmista oli kulunut kuukausi, kun Juntunen meni takaisin töihin. Työpaikalla vastassa olivat Katrin sisäkengät.

Ne olivat vaaleanpunaiset ja söpöt. Sellaiset, joita Kaisa Juntunen ei itse ostaisi. Katri rakasti rimpsuja. Siinä siskokset olivat erilaisia. Juntunen veti kengät jalkaansa ja sitoi roosanväriset silkkinauhat rusetille.

Hänen työpöydällään odottivat Katrin käsivoide ja kahvimuki. Mukissa – tässäkin – näkyivät Katrin huulipunan jäljet.

Isku tuli joka kerta, kun siskon nimi pomppasi esiin hakiessa toimitusjärjestelmästä arkistojuttua tai kuvaa.

– Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisi ehkä kannattanut olla vähän pidempään pois töistä. Samassa työyhteisössä muillakin oli se suru.

Kahvilaa vastapäätä on Pub Vahti, entinen Vuoksenvahti. Jukka Leminen ei oikeastaan haluaisi olla täällä. Hän liikkuu surmien tapahtumapaikan kulmilla vain yhdistyksen asioissa.

– Kesällä ravintolan edessä on terassi. Ihmiset pitävät hauskaa. Sellaista en voi katsoa ollenkaan.

Alussa Jukka Leminen hukutti surunsa töihin. Hän ohjelmoi työkseen metallintyöstökoneita. Tarkkuutta vaativa työ vei kaiken huomion, silloin ei pystynyt ajattelemaan muuta.

Yhteinen elämä Anne Vihavaisen kanssa kesti melkein 30 vuotta. Viikon vaikein päivä oli – ja on yhä – perjantai. Se oli Annen lempipäivä. Siksi Leminen käy muistolehdossa Annen luona yleensä perjantaisin.

Muistan aina, minkä työn hän on tehnyt tämän kaupungin eteen. Ulla-Maija Tuomela

Pub Vahdin edessä on poliisiauto. Melkoinen sattuma. Kahvilassa vieläpä istuu tauolla poliisi, joka saapui kolme vuotta sitten surmapaikalle ensimmäisenä.

Kaisa Juntunen käy moikkaamassa ja halaamassa.

Kahvilan ovi käy. Tulija on Juntusen ja Katri Ikävalkon äiti Birgit Joronen. Hän ottaa laukustaan nipun vuosikalentereita. Vuoden 2020 tammikuuta koristaa kolme pientä lasta, joista pienin on vasta vauva. Katrin lapset vuosia sitten.

Kaikki valokuvat ovat Katrin ottamia. Kuvat kalenteriin on valinnut hänen vanhin tyttärensä, joka on nyt 15-vuotias.

Jokaisen kuvan yhteydessä on resepti. Ne ovat Anne Vihavaisen käsialaa. Reseptit on julkaistu aiemmin hänellä omalla ruokapalstallaan Uutisvuoksessa.

Yhdistyksen myöntämä apuraha koostuu kalenterin tuotoista. Kalenterimyyntiä hoitaa Birgit Joronen. 200 kalenterista on jäljellä on enää muutamia.

Tiinan silta

Valon Vuoksi ottaa vastaan myös lahjoituksia yrityksiltä ja tavallisilta ihmisiltä. Niillä on ostettu hiljattain kitara ja basso Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin lasten ja nuorten taloihin, joissa hoidetaan psyykkisesti oireilevia nuoria. Kesällä heille hankittiin virveleitä.

– Musiikkiterapeutti oli käyttänyt soittimiin ja psykiatri virveleihin omia rahojaan. On upeaa tavata ihmisiä, jotka tekevat työtään sydämellä, toteaa Kaisa Juntunen.

Imatran keskustaa puetaan jouluasuun. Kävelykadun iso joulukuusi saa valot.

Kuusen viereisellä esiintymislavalla Valon Vuoksi pitää tänä sunnuntaina vuotuisen adventtirauhanjulistuksensa. Se on samalla muistojuhla Imatran kolmoissurman uhreille. Vuosipäivä on tiistaina 3.12.

Eikä Imatran kaupunkikaan näitä naisia unohda. Kivenheiton päässä keskustasta virtaa Vuoksi. Se myötäilee Imatranajon katurataa, jonka ylittää Tiinan silta. Silta on nimetty Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Tiina Wilen-Jäppisen mukaan.

Valon Vuoksi -yhdistyksen rahastonhoitajan Ulla-Maija Tuomelan lenkkipolku kulkee usein Tiinan sillan ohi. Wilen-Jäppinen oli Tuomelan hyvä ystävä melkein 20 vuotta.

– Tiina tulee mieleeni aina, kun kuljen tästä. Muistan iloisia asioita ja vanhoja kommelluksia, joille voi jo nauraakin, Tuomela kertoo.

Silta kertoo yhden tarinan kolmoissurmassa menehtyneen kuntapoliitikon kädenjäljistä kaupungissa. Imatranajo lopetettiin vuonna 1986, kun pieni poika sai surmansa moottoripyörän sinkouduttua katsomoon.

– Imatranajon käynnistäminen oli Tiinan unelma. Hän teki monta vuotta töitä sen eteen ja oli sinnikäs. Hän halusi viedä asiat loppuun.

Imatranajo alkoi uudestaan vuonna 2016. Wilen-Jäppinen avasi radan ajamalla sen läpi omalla moottoripyörällään. Katuradan ylittävä silta ristittiin Tiinan sillaksi kolmoissurman jälkeen. Sillan kupeessa on myös muistokivi.

– Sitä katsoessani muistan, minkä työn hän on tehnyt tämän kaupungin eteen. Hän halusi aina nostaa Imatraa esiin.

Kaisa Juntunen on tuntenut vihaa. Surmaaja vilahti joskus unissa. Jukka Leminen taas on halunnut sulkea surmaajan täysin pois mielestään. Siksi hän ei mennyt oikeudenkäyntiin.

– En halunnut nähdä sitä miestä. En mainita hänen nimeään enkä tietää, miltä hän näyttää. Ihmettelen, miksen osaa vihata häntä, Leminen sanoo.

Nykyään surmaajaa ei mieti enää kumpikaan. Kun yhdistyksen väeltä kysyy suurimmasta asiasta, jonka se on saanut aikaan, vastaus on vertaistuki.

– Alussa pystyimme puhumaan raadollisimmatkin asiat. Tietyt asiakirjat ovat salaisia, eikä niistä voi puhua kenenkään muun kanssa. Yhdessä olemme yrittäneet ymmärtää, toteaa Juntunen.

Kaikilla surman uhreilla on lapsia. Tiina Wilen-Jäppisen ja Anne Vihavaisen lapset ovat nuoria aikuisia. Katri Ikävalkon nuorinkin on jo koululainen. Isommat ovat alkaneet kiinnostua yhdistyksen toiminnasta ja mielenterveystyöstä. Lapset ovat muistuttaneet tulevaisuudesta ja siitä, että elämän on mentävä eteenpäin.

– Olkoon kenen tahansa lapsia, he tekevät joka tapauksessa elämästä lohdullisemman. Pysyy se ajatus, ettei maailma tähän lopu, sanoo Jukka Leminen.

Työtä yhdistyksellä riittää. Siitä saatiin muistutus viimeksi lokakuun alussa, kun nuori mies hyökkäsi Savon ammattiopiston tiloihin kauppakeskus Hermannissa Kuopiossa.

Kouluhyökkäyksessä kuoli yksi ja loukkaantui kymmenen henkilöä. Kaisa Juntunen tuntee valtavaa myötätuntoa uhrien läheisten suuntaan.

– Nämä kouraisevat paljon syvemmin kuin ennen. Tuntuu sydänjuuria myöten pahalta, kun tietää sen tuskan. Tuli ajatus, että taas on jäänyt yksi mielenterveysongelmainen ihminen hoitamatta.

Mielenterveyden ammattilaisten mielestä yhdistyksen perustaminen on täydellisen sopiva avain surun käsittelyyn.

– Suru on kääntynyt voimavaraksi. Kun taakka menee moneen osaan, se on helpompi käsitellä. Samassa tilanteessa yksin jäävät voivat lamaantua niin, että toimintakyky menee, sanoo Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka.

Sydänmaanlakka pitää Valon Vuoksen myöntämää apurahaa, lahjoituksia ja koko viestiä erittäin tärkeinä. Ettei mitään sellaista enää koskaan tapahtuisi.

Viimeksi Kuopion kouluhyökkäyksen jälkeen Sydänmaanlakka pohti sitä, kuinka Suomessa voitaisiin puuttua tehokkaammin lasten ja nuorten alkaviin mielenterveysongelmiin. Kotona mielen murtumista ei välttämättä huomata.

– Kaikissa joukkosurmissa on takana eristäytymisen polku. Vanhempien silmissä lapsi haluaa kuitenkin säilyttää kasvonsa ja voi esittää viimeiseen saakka, että kaikki on hyvin.

Syrjäytyneiden nuorten kanssa työskennellessään Sydänmaanlakka on huomannut, että nuori avautuu helpommin ihmiselle, johon ei ole tunnesidettä. Silti voi käydä niin, ettei nuori tule kuulluksi. Sydänmaanlakka toivoo kouluilta tarkempaa silmää ja ryhdikkäämpää otetta.

– Työpaikoilla tartutaan heti, jos jollakin on paljon sairauspoissaoloja. Sama malli pitäisi olla myös koulumaailmassa. On hyvin koulu- ja rehtorikohtaista, kuinka oppilaiden pitkiin poissaoloihin suhtaudutaan.

Töissä Kaisa Juntunen laittaa aina jalkaansa siskonsa vaaleanpunaiset kengät.

Katrin kahvimukia hän varjelee. Sitä ei astianpesukoneessa pestä. Ja kahvi mukissa on aina tuoretta.

– Kuulen Katrin äänen joka kerta, kun meinaan ottaa painunutta kahvia. Ääni sanoo, että vanhaa kahvia ei juoda. Sitä en tee enää koskaan.

Terapia loppui viime kesänä. Juntunen on alkanut nukkua paremmin. Katri on silti mielessä jatkuvasti. Kerran autoa ajaessa radiosta tuli biisi, joka sai Juntusen itkemään.

– Piti ajaa tien sivuun. En ymmärtänyt, miksi itkin. Sitten tajusin, että Katrihan piti tästä musiikista.

Viimeisiä valokuvia Katrista Juntunen ei pysty katsomaan. Vieläkin tulee ajatuksia, että nyt pitää soittaa Katrille. Kolme vuotta on sittenkin lyhyt aika.

– Aion mennä vielä joskus Etelä-Ranskaan. Katri oli tosi innostunut Ranskasta ja ehti oman perheensä kanssa reissun tehdä. Yksi hänen suuri unelmansa toteutui, kun hän pääsi katsomaan laventelipeltoja.

Oikeudenkäynnin jälkeen koko perhe istui Katri Ikävalkon kodin olohuoneessa raskain mielin. Tuomio oli ollut kaikille suuri pettymys. Lapsilla oli paljon kysymyksiä.

Äkkiä Ikävalkon mies sanoi, että nyt voisi olla hyvä hetki jakaa Katrin ostamat joululahjat. Hän oli löytänyt ne vasta joitakin viikkoja aiemmin. Katri oli käynyt jouluostoksilla vain muutamia päiviä ennen kuolemaansa.

Mies haki lahjat. Jokaiselle Katrin lapselle oli lahja, samoin äidille, Kaisa-siskolle ja muille rakkaille. Juntunen sai Body Shopin käsivoiteita ja hänen tyttärensä pussilakanat.

– Se tuntui ihmeelliseltä. Aivan kuin Katri olisi tullut meitä lohduttamaan. Pakettitarra on ollut siitä asti minulla jääkaapin ovessa.

Räntäsateen kastelema mies punaisessa puserossa pelmahtaa ovesta. Paitaa koristaa kuva, joka näyttää pelikorttien herttakuninkaalta – mutta kuninkaan sijaan siinä on joulupukki. Kulman kirjain on S, niin kuin Santa.

Pussista mies nostelee lisää paitoja: on T-paita välkkyvillä valoilla, neule jossa ovat Jeesus ja joulupukki kuin kaverikuvassa ja vähän perinteisempi ruma jouluneule.

Tommi Haapaniemi on joulufani ja jouluneulekeräilijä. Hän ei pahastu, vaikka puhutaan rumista jouluneuleista. Itsekin hän kirjoittaa hakusanoiksi "ugly christmas sweaters" etsiessään uusia neuleita netistä.

Haapaniemen keräily on riistäytynyt jo vähän käsistä. Jouluisia vaatteita on kaapeissa ja varastoissa jo useita kymmeniä.

Jouluneuleiden vetovoimaa on vaikea selittää.

– Eihän se ole käyttövaate niin kuin esimerkiksi talvitakki, enkä ehkä tarvitse niitä lisääkään. Neuleisiin laitetuilla rahoilla olisi voinut tehdä vaikka matkan, Haapaniemi summaa.

Mutta se jokin jouluneuleissa on. Se, jonka vuoksi Haapaniemellä on jo ensi vuoden joulun jouluaaton "the neule" verkkokaupasta tilattuna.

Kolmas jouluneulekalenteri

Tommi Haapaniemen jouluvaatteet eivät ole pelkästään neuleita. On t-paitoja, kauluspaitoja, yöpukuja, oloasuja, onepiece-haalareita, kolme pukua, solmioita sekä muutama rusetti.

Haapaniemi hankki ensimmäisen jouluneuleensa viitisen vuotta sitten. Nyt hän naurahtaa, että harrastuksen mittasuhteet ovat kasvaneet osittain myös tuttavien ja kaverien yllytyksestä.

– Muutama vuosi sitten postasin sosiaalisessa mediassa ensimmäiset jouluneulekuvani. Kaveri sanoi silloin, että seuraavalle vuodelle sitten joulukalenteri – ja joka päivälle kuva, jossa on joku uusi jouluinen vaate. Haaste oli vastaanotettu.

Tänä vuonna somessa ilmestyy Tommin kolmas jouluneulekalenteri. Se jatkuu tapaninpäivään 26. joulukuuta asti, koska tavalliset 24 päivää ei tekijälle riitä.

Jouluaaton "luukku" on kuitenkin se erityinen.

– Aatto on tärkeä päivä ja asun pitää olla erityinen.Yleensä jouluaattona julkaisen parikin kuvaa eri vaatteissa, Haapaniemi sanoo.

Jouluneuleharrastus saa joulun jatkumaan

Jouluneulevillitys tuli Suomeen muutama vuosi sitten, eikä hypetykselle näy loppua. Tänäkin vuonna tarjonta tuntuu yhä kasvavan.

Tommi Haapaniemen mukaan jouluneuleiden maltillisempaa laitaa edustavat perinteiset norjalaisvillapaitatyyppiset neuleet, mutta niiden lisäksi on pikkutuhmia ja huumorijoulupuseroita, sekä paitoja, joissa on led-valoja.

– Soivia joulupuseroita en vielä ole löytänyt, mutta niitäkin varmaan on, Tommi Haapaniemi naurahtaa.

Haapaniemi sanoo, että häntä harmitti ennen, kun joulun viettäminen tuntui jäävän vähän lyhyeksi. Viime vuosina jouluneulevillitys on kuitenkin auttanut jatkamaan joulun tunnelman ylläpitoa: joulun jälkeen alennusmyynneistä voi tehdä edullisia löytöjä ja seuraavan vuoden kalenteriin saa kauneimmat kuvat otettua talvisäässä jo tammi-helmikuussa.

Mitä aidompi 80-luvun pusero, sen parempi

New Yorkissa vuosia asunut muotitoimittaja, brändikonsultti Claudia Cifu muutti perheineen takaisin Suomeen viime keväänä. Hän yllättyi, miten Suomen syksyssä ovat näkyneet amerikkalaiset vaikutteet; Halloween on saanut yhä enemmän jalansijaa, samoin Black Friday ja nyt myös jouluneuleet.

Yhdysvalloissa jouluneulekulttuuri on nimenomaan "ugly christmas sweater" -perinnettä. Illanvietoissa sekä yritysten ja yhteisöjen pikkujouluissa on teemana ja pukukoodina rumat joulupuserot.

– Silloin kaikki tietävät, että tullessa pitää olla "ugly sweater" yllä ja illan päätteeksi rumin paita palkitaan, Cifu sanoo.

Alkuperäinen idea oli etsiä mahdollisimman aito "ugly sweater" 80-luvulta, jolloin niitä oikeasti tehtiin. Claudia Cifu

Cifun mukaan varsinkin aikaisemmin on ollut vallalla trendi, että mitä aidompi 80-luvun pusero, sen parempi. Juhliin valmistauduttiin etsimällä sopivaa vanhaa paitaa kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista.

– Nyt markkinaraon ovat huomanneet isot brändit ja jouluneuleita markkinoidaan myös teineille, jotka puolestaan ovat hyvin perillä näistä populaarikultturin ilmiöistä. Mutta se alkuperäinen idea oli etsiä mahdollisimman aito "ugly sweater" 1980-luvulta, jolloin niitä oikeasti tehtiin.

Cifu kertoo olleensa mukana juhlissa, joissa vähän ylenkatsottiin uuden paidan ostajaa. Uusi paita paljasti, ettei teemaan oltu paneuduttu tarpeeksi huolellisesti.

Neule päälle jouluiseen perhekuvaan

Tommi Haapaniemi tunnustaa, että osaa jouluvaatteista tulee pidettyä päällä vain kerran. On hän sitäkin puolta pohtinut ja vähän se omatuntoa kolkuttaa. Haapaniemi päätyikin tarjoamaan neuleitaan esimerkiksi pienen joukon teemabileisiin lainalle.

Claudia Cifun mielestä jouluneulevillitys on hyvä asia hauskanpidon ja hulluttelun kannalta, mutta sen kaupallisuutta hän suree.

– Jos ostaa uuden paidan ja käyttää sitä kerran niin, eihän se ole oikein hyvä juttu. Jos taas löytäisi vanhan paidan, jolla on tarina tai sen hankkimisella on tarina, niin voisihan sekin tuoda illanviettoon hauskuutta, Cifu sanoo.

Cifun mukaan perhepotretit ovat tärkeä osa amerikkalaista jouluperinnettä ja niihin satsataan paljon. Kuvia lähetetään tervehdyksenä tuttaville. Hän pohtii, voisiko ajatusta jalostaa meilläkin jouluneuleiden kohdalla.

– Voisi olla traditio, että ystäväporukalla tai perheellä laitetaan samat rumat jouluneuleet päälle joka joulu ja otetaan kuva. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat, mutta vaatteet pysyvät. Tällainen yhdessä tekeminen toisi iloa ja hyviä muistoja.

Piristykseksi pimeään aikaan

Jouluneuleet eivät osoittautuneet Suomessa yhden joulun villitykseksi.

Claudia Cifu arvelee, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Hän ei pidä ajatusta pahana, jos paitoihin vain suhtauduttaisiin vähän eettisemmin.

– Se on kiva juttu. Teemajuhlat on ihan hauskoja: ihmiset tykkää pukeutua ja panostaa laittautumiseen yhä enemmän. Se muokkaa suomalaista kulttuuria vapautuneempaan suuntaan niin, ettei aina tarvita niin suurta syytä kokoontumiselle ja hauskan pitämiselle yhdessä.

Ne seuraavat kalenteria, joista se on hauskaa ja kivaa. Eihän sitä ole pakko seurata. Tommi Haapaniemi

Tommi Haapaniemi on samaa mieltä. Synkkyyttä on sään puolesta riittämiin. Eikä se, että aikuinen mies on hurahtanut jouluneuleisiin, ole aiheuttanut näkyvästi edes paheksuntaa.

– Varmasti on monia, jotka eivät ymmärrä tätä ollenkaan. Ei se minua haittaa. Aluksi pohdin vähän kriittisesti omien kuvieni postaamista, mutta sitten ajattelin, että ne seuraavat kalenteria, joista se on hauskaa ja kivaa. Eihän sitä ole pakko seurata.

Iloisilla neuleilla ja jouluvaloilla saadaan piristystä pimeään aikaan.

– Kun yllättävänkin pienillä jutuilla voi pimeyttä piristää, niin mikäs siinä.

Postin poikkeustilanteiden johtaja Jarmo Ainasoja, 44, on tullut tutuksi suurelle yleisölle työtaistelun ja muiden Postin ongelmien aikana. Ainasoja on mihin vuorokaudenaikaan vain selittänyt, milloin posti kulkee ja milloin taas ei.

Postin sisällä hän on vuosia sammuttanut tulipaloja. Jos sähkökatko, vesivahinko, it-viat tai palohälytykset ovat estäneet postin kulkua, on soitettu hätäpuhelu Ainasojalle.

Hänellä kuvataan olevan lehmän hermot. Tämän syksyn työtaistelu oli kuitenkin rankin tilanne uralla, Ainasoja myöntää. Univelka on kova.

– Olen tehnyt elo-syyskuun ulosmarssista alkaen käytännössä yhtä työpäivää. Minulla ei ole ollut vapaapäiviä.

Siviilissä Jarmo Ainasoja on akaalainen perheenisä. Vaimo ja kolme teini-ikäistä lasta ovat tottuneet Postin poikkeustilanteisiin.

– Kotona olen silloin miedosti ilmaistuna poissaoleva.

Tulipalojen sammuttamista

Stressaavin hetki poikkeusjohtajalle oli, kun neuvottelut eivät tuoneet sopua ja lakko alkoi.

2,5 viikon lakon aikana Ainasoja nukkui muutaman tunnin yöunia. Yhtenä yönä hän sai nukuttua ruhtinaalliset kuusi tuntia. Muut ajat piti järjestää kuljetuksia ja työvoimaa niin, että mahdollisimman suuri osa lähetyksistä kulki edes jotenkin.

– Katsoimme kriittisimmät toiminnot, että postiverkko pysyy pystyssä. Jos henkilöstö ei ole paikalla, aika vähän on tehtävissä muuta kuin odottaa.

Paketit kulkivat lakon aikana Ainasojan mukaan yllättävän hyvin, mutta kirjeitä jäi runsaasti jakamatta.

"Keskityn vain olennaisiin"

Lakon aikana Ainasoja keskittyi vain yhteen asiaan kerrallaan.

– Olen täysin tehtäväorientoitunut ja putkinäköinen. Menen päämäärää kohti. Keskityn vain olennaisiin asioihin ja suljen muut asiat ulkopuolelle.

Postin ympärillä on käynyt kohu koko syksyn. Milloin työntekijät ovat syyttäneet työnantajaa työehtoshoppailusta, milloin liitot kiistelleet keskenään. Perjantaina omistajaohjauksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi ja oppositio on vaatinut myös pääministerin eroa.

Ainasoja ei lakon aikana seurannut poliittisia uutisia tai tes-vääntöä kovinkaan tarkasti. Hän palasi uutisten ääreen katsomaan lähinnä, menevätkö sovintoehdotukset läpi.

Muuten hän ei pohtinut julkista keskustelua tai poliittista riitaa, koska se olisi vain vienyt ajatuksia pois kriisin ratkaisuista.

– Tunnistan asiat, joihin en voi vaikuttaa. En käytä niihin asioihin aikaa.

Keskittyminen säästää Ainasojaan mukaan liialta stressiltä, mutta on vaatinut sisäistä jumppaa.

– Olen puhelias ja haluaisin sanoa mielipiteeni monesta asiasta. Mutta jos se mitä sanoisin, ei johda päämäärääni, en käytä siihen aikaa.

Yhteiskuntatieteiden maisteri on ollut ennen Postia työntekijäliitto Akavassa töissä ja opiskelijapolitiikassa mukana. Sen jälkeen hän ei ole ollut poliittisesti aktiivinen. Ainasojan mielestä jokainen voi toimia oikeuksiensa puolesta, jos laki sen mahdollistaa.

Hän pitäytyi lakon aikana tiukasti omassa ruudussa. Työntekijäpuolelta ei tullut Ainasojan mukaan lakon aikana huonoa palautetta ja välit olivat asialliset.

Ainasojan mukaan lakko oli niin rankka kaikille osapuolille, että toipumiseen menee hetki aikaa.

Kotona kuittaillaan unohduksista

Keskittyminen ja stressi näkyivät Ainasojan mukaan muistissa, mistä kotona tulee kuittailua.

– Tänä aamuna etsittiin lompakkoa, eilen autonavaimia. Minulla niitä unohduksia tulee pykälää enemmän kuin muilla.

Ainasoja vertaa tilannetta lapsuuden Commodore-tietokoneen ilmoitukseen, että ämpärissä on liikaa tavaraa ja sitä loiskuu vähän yli.

Ainasoja nauttii ongelmien ratkaisuista, ja toinen osa työstä keskittyy tulevaisuuteen. Ainasojan tehtävä on viedä eteenpäin projekteja, joilla Posti varautuu murrokseen, jossa kirjeet vähenevät ja paketit lisääntyvät.

Ei sekään ihan helppo tehtävä.

Postin "päätonttu"

Kun sopu syntyi, Ainasoja oli Tampereen postikeskuksessa. Hetki painui mieleen.

– Seisoin omassa työhuoneessa pöytäni ääressä ja katsoin Ylen lähetystä. Kun sopu syntyi, olo tuntui kovin kevyeltä.

Hetken helpotuksen jälkeen alkoi taas kova työ. Ainasoja vastaa kolmatta vuotta peräkkäin Postin joulusta. Hän kuvaa itseään päätontuksi. Päätonttu pääsee lomalle vasta, kun viimeinenkin paketti tai kirje on jaettu.

Tänä vuonna Ainasoja toivoo, että viimeiset kuittaukset tulisivat hänelle jo aatonaattona.

– Se on se hetki, kun lyödään haarukka joulukinkkuun. Olen lähipiirissä tunnettu siitä, että joka jouluaatto voivottelen vatsaani, kun tulee ylensyötyä.

Kahdeksan pallogrilliä

Ainasojalla on kaksi keinoa säädellä stressiä: käydä salilla ja grillata. Nyt hän ei ehtinyt juuri salille, mutta grilli kävi välillä kuumana Akaassa.

– Minulla on kahdeksan pallogrilliä, Ainasoja naurahtaa.

Kahdeksan?

– Jokaisella grillillä on sielunsa ja kaikkia voi käyttää eri tavalla. Pitäähän sitä leluja olla, Ainasoja sanoo.

Grillatessa hän kuuntelee Rammsteinin ja Sonata Arctican kaltaista raskasta musiikkia. Kun hiilet ovat kuumana, ruoka alkaa tuoksua ja kuulokkeista kuuluu heviä, poikkeusjohtaja alkaa rentoutua.

Perjantaina illansuussa Jarmo Ainasoja on menossa jonottamaan pojalleen uutta prosessoria alennusmyynnistä. Poika maksaa itse ostoksen, mutta isä on luvannut hoitaa jonottamisen.

– Täytyy maksaa perheelle vähän takaisin.

Lue lisää:

Postilaisten ahdistus purkautui helpotukseen, Teppo Nummela menee heti yövuoroon – "Tämä on ollut kuin Apollo 13, selvitäänkö vai ei"

Näin sopu käytännössä vaikuttaa: Joulupostit ehtivät perille ennen joulua, pysähdyksissä olleet laivat tänään liikkeelle

Ministeri Sirpa Paatero erosi, oppositio vaatii Rinteen eroa, Rinne: osaavan ministerin ero on vaikea paikka – Yle seuraa hetki hetkeltä

Oppositio hermostui Posti-sopan uudesta käänteestä: Halla-aho väläyttää Rinteen eroa, Orpon mukaan pääministeri "ei ansaitse luottamusta"

Suomalaisilta on siirretty 10 miljoonaa näytettä biopankkeihin ilman suostumusta – jopa kuolleiden näytteitä voidaan luovuttaa kansainvälisten lääkejättien käyttöön

Sadat tuhannet suomalaiset ovat antaneet luvan verinäytteensä lisäämisestä biopankkeihin. Monelle on kuitenkin voinut jäädä epäselväksi, millaisiin tarkoituksiin näytettä voidaan käyttää. Biopankeista löytyy myös 10 miljoonaa näytettä, joiden käyttöön ei kysytty kansalaisten lupaa.

Marko, 19, tanssii ensimmäisenä suomalaisena Mariinskissa – venäläinen tosi-tv-julkkis tärkeä tuki maan ymmärtämisessä

Balettitanssija, kulttuurivieras Marko Juusela saa tietää usein vasta päivää ennen, missä hän huomenna tanssii.

Kalifornialaisella Esthelalla, 10, on salaisuus, jota ei tiedä yksikään luokkakaveri: hänen kotinsa on autossa

Los Angelesissa elää kodittomana noin 60 000 ihmistä. Asunnottomuusongelma kuuluu Yhdysvaltain vaikempiin, ja sitä luonnehditaan kriisiksi. 10-vuotiaan Esthela Brownin perhe parkkeeraa autonsa yöksi avustusjärjestön valvomalle parkkipaikalle, mutta äiti Helen pitää huolen, että kodittomuus ei näy tyttäristä ulospäin. Aamulla unihiekat pyyhitään kosteuspyyhkeillä.

Lasten huostaanotto rikkoi Riikan äitiyden – ”Äidin ei pitäisi joutua kysymään lapseltaan, mikä hänen lempiruokansa on”

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmat kokevat usein tulevansa syrjäytetyiksi. Lasten sijoittamisen tai huostaanoton jälkeen vanhemmille tarjottu tuki vaihtelee paikkakunnasta riippuen. "Käyttäisin ehkä sanaa kidutus", Ylen haastattelema äiti kuvailee kolmen lapsensa huostaanottoprosesseja.

Kari Enqvistin kolumni: Elämän tarkoitus ei ole päästä golfkentälle mahdollisimman rikkaana

Ei kannata aliarvioida järkevien ja hyväntahtoisten ihmisten määrää, sillä tavallisille hyväntahtoisille ihmisille elämä ei ole kilpailu eikä kamppailulaji, kirjoittaa Kari Enqvist. Tämän kolumnin voi myös kuunnella äänikolumnina.

Ylen kyselyn mukaan keskustan kansanedustajat haluavat selvyyden Posti-kohun tapahtumista ennen kuin päättävät, nauttivatko pääministeri Antti Rinne ja hänen edustamansa SDP heidän luottamuksestaan.

Suurin osa Ylelle vastanneista keskustan kansanedustajista sanoo, että hallitusyhteistyö riippuu lähipäiville luvatun selvityksen lopputuloksesta. Pääministeri Rinteen on määrä vastata opposition välikysymykseen tiistaina.

Yle kysyi soittokierroksella keskustan kansanedustajilta, millä ehdoilla puolue on valmis jatkamaan hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa ja voiko Antti Rinne jatkaa pääministerinä.

Puolet vastaajista on sitä mieltä, että asia on selvitettävä perin pohjin ennen ratkaisuja.

– Tilanne pitää saada selväksi pohjamutia myöten, että luottamus saadaan palautettua, yksi vastaajista sanoo.

Puolet tavoitetuista kansanedustajista taas ei halua kommentoida tilannetta. Toisaalta yksikään vastaajista ei ilmaissut tässä vaiheessa epäluottamusta pääministeriä kohtaan.

Kyselyä varten tavoitettiin lauantaina 18 eli hieman runsaat puolet keskustan 31 kansanedustajasta. Kyselyyn sai vastata nimettömänä.

”Paine on nyt SDP:n leirissä”

Nykyhallitukselle myönteisimmät äänenpainot korostavat, että vielä ei tarvitse pohtia, jatkaako keskusta hallituksessa vai ei. Osa vastaajista mainitsee, että myöskään pääministerin asemaa ei tarvitse vielä miettiä.

– Meillä ei ole riittävästi tietoa eli johtopäätöksiä on vaikea vetää. Odotetaan tätä selvitystä ensin, yksi vastaaja toteaa.

Pari kysymyksiin vastanneista keskustan kansanedustajista huomauttaa, että paine on nyt SDP:llä.

– Ennen kaikkea SDP:n leirissä on painetta hoitaa tämä asia kuntoon. Näkisin, että tämä on aika paljon myös heidän sisäinen asiansa, toinen vastaaja sanoo.

– Jos selvityksestä ei tule puhtaita papereita, niin demareiden täytyisi itse ymmärtää toimia, kolmas huomauttaa.

Puolet tavoitetuista kansanedustajista ei suostu kommentoimaan hallitustilannetta lainkaan. Yleisin perustelu vastaamatta jättämiselle oli se, että asiasta tiedottamisen hoitavat heidän mukaansa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen ja puolueen puheenjohtaja Katri Kulmuni.

Lisää aiheesta:

Keskustan Kulmuni vaatii neuvotteluja hallituksen yhtenäisestä linjasta – Antti Rinne Posti-kohusta: "Minä en ainakaan valehtele"

Orpo odottaa hallituskumppaneiden reaktiota Rinteen toimintaan – kääntyykö peukku ylös vai alas?

Perussuomalaisten Juho Eerola: Ennenaikaiset vaalit sopisivat perussuomalaisille

Voiko Posti-kohu todella kaataa pääministerin? Politiikan tutkijat arvioivat, kuinka vahvalla pohjalla opposition vaatimus Rinteen erosta on

Teollisuuden laaja lakko voi toteutuessaan vaikuttaa bensiinin ja lääkkeiden saatavuuteen Suomessa.

Usean työntekijäliiton antama lakkovaroitus uhkaa sulkea viennille tärkeitä teollisuuden tuotantolaitoksia. Kolmen päivän työnseisaus alkaisi reilun viikon päästä, maanantaina 9. joulukuuta, ellei sovintoa löydy ennen sitä.

Lakossa olisi mukana lähes 100 000 työntekijää muun muassa teknologiateollisuudessa, kemianteollisuudessa sekä mekaanisessa metsäteollisuudessa. Tuotanto keskeytyisi tai kärsisi huomattavia häiriöitä esimerkiksi osassa Outokummun, Koneen, Orion Pharman, SSAB:n, UPM:n, John Deeren, Kemiran, Tikkurilan, Abloyn, Stora Enson, Wärtsilän ja Valmetin tuotantolaitoksia.

Teollisuusliiton mukaan merkittävimmät alasajettavat laitokset olisivat Nesteen öljyjalostamot Porvoossa ja Naantalissa. Neste ei suostunut kommentoimaan mahdollista alasajoa, sen aikataulua tai vaikutuksia.

Kemianteollisuuden toimitusjohtajan Mika Aallon mukaan lakko saattaa näkyä bensa-asemilla, varsinkin jos lakko pitkittyy.

– Pienellä viiveellä saattaa tulla vaikutuksia maa-, meri- ja ilmailuliikenteeseen, sanoo Aalto.

Työntekijäpuolella lakkovaroituksen teollisuuden aloille on antanut Teollisuusliitto, toimihenkilöitä edustava Ammattiliitto Pro sekä ylempien toimihenkilöiden YTN. Rakennusliitto on puolestaan ilmoittanut tukilakosta, johon osallistuvat Teollisuusliiton lakon alaisissa toimipaikoissa työskentelevät jäsenet.

Loppuuko syöpälääke apteekeista?

Lakko sulkisi lääkevalmistaja Orion Pharman lääkevalmistetoiminnot ja logistiikan Espoossa sekä lääkeainevalmistuksen Oulussa, sanoo toimitusketjusta vastaava johtaja Liisa Hurme.

– Koska lakko koskisi myös logistiikkatoimintoamme, saattaa lakolla olla vaikutusta lääkkeiden saatavuuteen Suomen markkinoilla sekä lähimarkkinoilla. Pelkäämme potilaiden puolesta, sanoo Hurme.

Hurmeen mukaan kriittisin on Orionin Oulun tehdas, jossa valmistetaan lääkeaineita maailmanmarkkinoille. Tuotannossa on vakavien sairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkeaineita, joita ei valmisteta missään muualla maailmassa tai Orionilla on niissä merkittävä markkinaosuus.

Työnseisaus voisi Hurmeen mukaan vaikuttaa esimerkiksi erään syöpälääkkeen saatavuuteen maailmalla.

Alasajoja aloitetaan jo lähipäivinä

Työnantajapuoli arvioi, että lakko maksaisi toteutuessaan satoja miljoonia euroja.

Työnseisaus tulee kalliiksi, sillä prosessiteollisuuden alas- ja ylösajo kestää useamman päivän.

Esimerkiksi Orionilla kolmen päivän lakko tarkoittaa käytännössä vähintään kahden viikon tuotannon keskeytystä. Jos sovintoa ei tule ensi viikolla, alkaa Orionilla alasajo viikon loppupuolella.

Kemianteollisuuden toimitusjohtaja Mika Aalto muistuttaa, että yleensä huoltoseisokkeja suunnitellaan jopa vuosia etukäteen.

– Kemianteollisuuden tuotantoprosessit ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin liittyy korkeita lämpötiloja ja paineita sekä varovasti käsiteltäviä aineita. Tällaista prosessia ei voi sulkea samalla tavalla kuin lamppu laitetaan pois päältä katkaisijasta, sanoo Aalto.

Teollisuusliitosta arvioidaan, että esimerkiksi Nesteen öljynjalostamoiden alasajo aloitettaneen jo lähipäivinä.

Työnantaja pelkää mainekolhua

Aallon mukaan lakon vaikutukset vientiin olisivat merkittävät. Pelkästään kemianteollisuuden viennin arvo on noin 33 miljoonaa euroa päivässä.

Teknologiateollisuuden pääekonomisti Petteri Rautaporras pelkää, että suomalaisten yritysten maine saa kolhun maailmalla toimitushäiriöiden vuoksi.

– Globaalissa maailmassa asiakkaalla on hyvin vähän ymmärrystä. Toimitushäiriöt voivat johtaa uusien tilausten ja investointien menettämiseen, sanoo Rautaporras.

Metsäteollisuudessa työnseisaus saattaa pitkittyä: työnantajia edustava Metsäteollisuus ry on julistanut kuuden päivän työsulun 12.–18. joulukuuta. Työsulussa työnantaja ei päästä työntekijöitä töihin ja katkaisee palkanmaksun.

Suurimmat työnantajaliitot neuvotteluissa ovat Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus sekä Metsäteollisuus. Niiden on määrä jatkaa sovittelua ensi viikolla.

Lue lisää:

Teollisuusliiton Riku Aalto: Kiky-tunnit pois avaussopimuksesta ja kaikista muista

Lakkosuma kasvaa: Nyt Teollisuusliitto ja Pro ilmoittivat aloittavansa työtaistelut kahden viikon kuluttua – työnantaja: "Lakkoesitykset ovat täysin ylimitoitetut"

Kauppalehti: Lakko uhkaa reilun viikon päästä, työmarkkinatilanne Nesteen erittäin tarkassa seurannassa - ”Meillä on erilaisia skenaariomalleja, mitä otamme tarvittaessa käyttöön”

Metsäteollisuus vastaa työntekijöiden joulukuun lakkoon: kuuden päivän työsulku – "Kilpailemme Baltian maiden, Puolan ja Venäjän kanssa"

Haarakiila jää puoliväliin reittä. Jalkaterä lörpöttää. Sääri puristaa tai on makkaralla. Pahinta on, jos vyötärönauha rullaa sukkahousut yllättäin puolitankoon.

Jokainen sukkahousuja käyttävä on tehnyt hutiostoksia. Vaikka moni sukkahousuja inhoaakin, asuste pitää pintansa vuosikymmenestä toiseen.

Pelkästään Norlyn-merkin alla myydään Suomessa vuosittain miljoonia sukkahousupareja. Kun mukaan lasketaan muut merkit, päästään valtaviin määriin.

– On tosi rasittavaa, ettei sukkiksia voi sovittaa. Varsinkin, jos satsaa vähän kalliimpiin ja sitten ne eivät istukaan, sanoo tietokirjailija, stylisti Sohvi Nyman.

Hermo menee myös, jos sukkahousut hajoavat heti ensimmäisellä jalkaan vetäisyllä tai jos viimeistään lounastauolla säärtä koristaa silmäpako.

Mielikuva kertakäyttötuotteesta ei ole trendikäs vuonna 2019.

Sukkahousuille lisää käyttöikää

Orkla-konserniin kuuluvan Norlynin markkinointipäällikkö Anniina Vikman listaa kuusi vinkkiä, joilla estää sukkahousuja hajoamasta käsiin:

1. Uudet sukkahousut kannattaa ennen käyttöä kastella ja antaa kuivua. Pitkä paketissa olo kuivattaa elastaanikuidut, jolloin ne rikkoutuvat helpommin.

2. Jos kasteluun ei ole aikaa, sukkahousuja venytetään varovasti ennen pukemista. Vaikka elastaani ei saa kaipaamaansa kosteutta, kuidut kuitenkin saavat pituutta.

3. Erittäin ohuet sukkahousut on parasta pukea käsineet kädessä. Sormukset kannattaa aina riisua, kun rullaa sukkahousuja jalkaansa.

4. Kovettuneet ja karheat kantapäät ovat sukkahousujen surma. Myös varpaankynnet kannattaa pitää lyhyinä.

5. Sukkahousut kerätään käsiin. Kärkiosa asetellaan varovasti paikoilleen jalkaterään. Varpaille kannattaa jättää riittävästi tilaa. Housut rullataan ja vedetään varovasti ylös. Haarakiilan on oltava kunnolla paikoillaan ennen vyötärölle asti vetämistä.

6. Pesu aina pesupussissa.

Valitse kokoa isommat ja astetta tummemmat

Stylisti Sohvi Nyman rakastaa sukkahousuja. Hänen listaltaan löytyy vinkkejä kokoon ja väriin:

1. Naisilla on taipumus arvioida itsensä pienemmiksi kuin ovat, joten kannattaa ostaa hieman omaa kokoa isommat sukkahousut.

2. Vartalo rakastaa muotoilevia sukkahousuja. Olo on heti ryhdikäs, kun reidet eivät lölly. Napakat sukkikset tukevat myös vatsaa ja selkää.

3. Sääret näyttävät parhaimmilta ohuissa sukkahousuissa eli deniereiksi mielellään 15. Denier-määrä kertoo, paljonko 9000 metriä lankaa painaa grammoina. Mitä enemmän deniereitä, sen paksummat sukkahousut.

4. Kiiltävä imartelee juhlapukeutumisessa jalkoja. Hame myös laskeutuu hyvin, koska se ei tartu niin helposti kiiltävään pintaan.

5. Moni valitsee liian vaaleat sukkahousut. Paras väri on omaa ihonväriä hieman ruskeampi.

6. Sukkahousuilla voi säväyttää. Pikkujoulukauteen sopivat vaikkapa kultakimalteiset verkkosukkahousut. Niiden alle kannattaa pukea ihonväriset sukkahousut, ettei lookista tule joulukinkkufiilis.

Sukkahousujen ekologia ja teknologia

Valtaosa sukkahousuista on tekokuitua eli polyamidia ja elastaania. Raakaöljypohjainen tuotantoprosessi kuormittaa luontoa.

Ekologiset ja eettiset valinnat ohjaavat yhä enemmän kuluttajien ostopäätöksiä.

Markkinointipäällikkö Annina Vikmanin mukaan myös sukkahousujen käyttäjät kysyvät jo vastuullisuuden perään.

Orklan vastaus on esimerkiksi ensi vuonna lanseerattavat kierrätyskuitusukkahousut. Niiden tuotannosta syntyy 80 prosenttia vähemmän hiilidioksidipäästöjä perinteiseen polyamidiin verrattuna.

– Valmistusprosessissa pystytään säästämään yhtä lankakiloa kohden 159 litraa vettä.

Markkinoilla on jo olemassa kasvipohjaisia materiaaleja, mutta Vikmanin mukaan tuotantovolyymi ei vielä riitä vastaamaan kysyntään, eikä hinta ole vielä kaupallisella tasolla.

– Jos sukkahousuilta halutaan edelleen samat ominaisuudet kuin nyt, uudet materiaalit eivät vielä pysty korvaamaan kaikkia vanhoja, hän toteaa.

Markkinointipäällikkö näkee sukkahousujen kehityksessä valtavat mahdollisuudet. Yhdysvalloissa Spanx-yhtiö on 2019 lanseerannut sukkahousut käsivarsille.

Anniina Vikman uskoo myös älyteknologian tulevan osaksi asustetta. Voi olla, että sukkahousut pystyvät joskus mukautumaan täysin kantajansa ihonsävyyn tai vaikka viilentämään ihoa helteellä.

– Ehkä tulevaisuuden sukkahousut jopa mittaavat jalkojen verenkiertoa!

Yhdysvalloissa osa sähkötupakkaa polttavista teini-ikäisistä kärsii poikkeuksellisista nikotiinimyrkytyksistä.

Yliannostuksen oireita ovat paitsi oksentelu ja pääkipu myös huimaus ja mielenterveyden nyrjähtelyt. Jotkut nuoret ovat saattaneet sähkötupakkaa käyttäessään jopa kokonaan unohtaa senhetkisen olinpaikkansa.

Yliannostuksista ja niiden oireista kertoo Bostonin lastensairaalan nuorten päihde- ja riippuvuusohjelman johtaja Sharon Levy brittilehti The Guardianin jutussa.

– Nämä ovat melko uusia oireita nikotiinin käyttäjien keskuudessa. Tupakoitsijoilla ei ole vastaavia oireita, Levy luonnehtii.

Altistuminen korkeille nikotiinipitoisuuksille nuorena vaikuttaa haitallisesti aivojen kehitykseen ja aiheuttaa vakavaa riippuvuutta. Seurauksena voi olla esimerkiksi keskittymisvaikeuksia, joiden myötä nuori saattaa jäädä pois koulusta.

Sähkösavukkeesta voi saada ison määrän nikotiinia

Tuoreen nuorten tupakkatutkimuksen mukaan viisi miljoona amerikkalaisteiniä on käyttänyt sähkötupakkaa viimeisen kuukauden aikana ja heistä miljoona päivittäin. Sähkötupakkaa polttavien nuorten määrä on kasvanut Yhdysvalloissa dramaattisesti viime vuosina.

Ensimmäinen nikotiinimyrkytyksestä kärsinyt nuori potilas saapui Levyn klinikalle puolitoista vuotta sitten. Levy jutteli pojan kanssa markkinoita hallitsevan sähkötupakkamerkki Juulin käytöstä.

– Isoja määriä nikotiinia käytetään joskus tuholaistorjunnassa, ja hänen oireensa olivat melko samanlaisia kuin henkilöillä, jotka ovat altistuneet nikotiinille maataloudessa. Se viittasi siihen, että hän sai laitteen läpi paljon enemmän nikotiinia kuin on odotettavissa, Levy kertoo.

Nuorten nikotiinimyrkytyksissä ei siis välttämättä ole kyse vain nuorten yltiöpäisestä polttelusta, vaan siitä, että sähkösavukkeesta voi saada kerralla liian ison määrän nikotiinia.

Esimerkiksi Juul on tuonut markkinoille kapselin, jonka nikotiinipitoisuus on 5 prosenttia. Vielä vuonna 2015 nikotiinipitoisuudet olivat tavallisesti 1–2,4 prosenttia, The Guardian kirjoittaa.

Jo 47 sähkötupakkaan liittyvää kuolemaa Yhdysvalloissa

Viimeisen vuoden aikana Levy ja hänen kollegansa ovat hoitaneet klinikallaan 181 nuorta, joista kaikkien diagnoosiksi on kirjattu "nikotiinin käyttöön liittyvä häiriö". Levyn mukaan melkein kaikki tapaukset ovat johtuneet sähkötupakasta.

Nuorten nikotiinimyrkytykset ovat vain uusin sähkötupakointiin liittyvä huoli – ja alle parin sadan nuoren otanta vain hiekanjyvänen kokonaiskuvassa.

Yhdysvalloissa on tähän mennessä raportoitu 2 290 sähkösavukkeisiin liittyvää keuhkosairautta. Tähän mennessä 47 henkilöä on kuollut sähkötupakoinnin seurauksena, kertoo Yhdysvaltain tautien valvonta- ja ehkäisykeskus.

Terveysviranomaisten mukaan syy kuolemiin on todennäköisesti E-vitamiiniasetaatti, jota voidaan käyttää sähkösavukkeessa yhdessä kannabiksen kanssa.

Sharon Levy Bostonin lastensairaalasta arvioi The Guardianille, että nyt uutisoidu keuhkosairaudet ja kuolemat ovat vain jäävuoren huippu. Levyn omat tutkimukset ovat osoittaneet, että myös sähkötupakkaa polttavat amerikkalaisteinit kärsivät jo keuhkosairauksista.

THL:n mukaan sähkötupakan säännöllinen käyttö on Suomessa vielä toistaiseksi vähäistä.

Osasyy Yhdyvaltain sähkötupakkakriisiin saattaa olla Eurooppaa löyhemmät mainontaan ja myyntiin liittyvät säännöt. Sähkösavuketta on pidetty tupakointia vaarattomampana, mutta sen vaikutuksia ei vielä tunneta tarkasti.

Lisää aiheesta:

Sekä tavallista että sähkötupakkaa käyttäville tulee enemmän terveyshaittoja kuin vain toista suosiville

Sähkötupakointi tappaa Yhdysvalloissa – onko Suomessa varautuminen parempaa? Terveydenhuollon asiantuntijat vastasivat yleisön kysymyksiin

USA:n viranomaiset uskovat löytäneensä syyllisen sähkötupakoitsijoiden kuolemiin liitettyyn keuhkosairauteen

Sähkösavukkeiden myynti romahtanut Suomessa jenkkikohun takia – Asiakkaat kyselevät: "Kuolenko nyt, kun vetäisen sähkötupakasta höyryt?"

Saksan politiikassa nähtiin lauantai-iltana todellinen uutispommi, kun hallituspuolue SPD julkaisi jäsenäänestyksensä tuloksen uusista puheenjohtajista.

Valituiksi tulivat Saskia Esken, 58, ja Norbert Walter-Borjans, 67.

Uudet demarijohtajat tietävät varmuudella vaikeuksia liittokansleri Angela Merkelin johtamalle hallitukselle.

Kaksikon tärkeä vaaliteema nimittäin oli, että SPD:n ei tule tehdä yhteistyötä kristillisdemokraattien kanssa. Kuinka nopeassa aikataulussa demarijohtajat tekevät käytännön ratkaisuja, siitä ei ole vielä selvyyttä.

Demarien kannatus romahtanut

Saksan sosiaalidemokraattien kannatus on tällä hetkellä historiallisen alhainen, sillä vuoden 2017 liittopäivävaaleissa demarit saivat hädin tuskin 20 prosentin kannatuksen.

Puolueen riveissä on jo pitkään kytenyt ajatus vapaaehtoisesta oppositioon menosta. Tuoreimpien mielipidemittausten mukaan demarien kannatus on laskenut 14 prosentin tuntumaan.

Kristillisdemokraattien ja SPD:n hallituksen taival on tähänkin asti ollut vaikeaa, erityisesti sen jälkeen kun Merkel ilmoitti luopuvansa politiikasta viimeistään vuonna 2021.

Eskenin ja Walter-Borjansin valinta vahvistetaan ensi viikolla järjestettävillä puoluepäivillä. Valinnan pitäisi olla enää pelkkä muodollisuus.

Kirjoitan sinulle, joka huollat lastasi yksin. Sinulle, joka elätät lastasi yhdellä palkalla.

Kunta maksaa sinulle elatustukea, joka hädin tuskin riittää kenkäpariin. Kirjoitan sinulle, jolla ei ole rinnallaan tai missään muuallakaan toista vanhempaa, johon tukeutua.

Sinä olet timantti.

Joka aamu kun heräät, elämälläsi on kallisarvoinen merkitys: että te perheenä peittoaisitte eriarvoisuuden.

Kokemuksesi ainoana vanhempana ovat olleet kovia, mutta ne ovat vain vahvistaneet parhaita ominaisuuksiasi. Sinä kieltäydyt mistä vain ja teet lapsesi eteen mitä vain. Sinusta näkee, että kun täytyy jaksaa, niin jaksat. Pyyhit kyyneleet, viet lääkäriin, paimennat hampaiden oikomiset ja hoidat sairaudet. Vahdit läksyt ja nukkumaanmenot.

Yksin jääminen ja kovat kokemuksesi ovat puristaneet sinusta timantin, jota ei riko mikään. Valvot talouden, asumisen, ruoan ja vaatteet, hommaat koulutarvikkeet ja urheiluvälineet. Kun lapsi tarvitsee jotakin, mitä kaverilla on, selität ettei ole rahaa, mutta sanot sen samaan sävyyn kuin että “tänään sataa”, jotta lapsi ei huolestuisi.

Kun menet ostoksille, rahattomuus näkyy sinussa. Myyjän katse pyyhkäisee sormuksetonta kättäsi ja hän vie sinut halpojen tavaroiden hyllylle. Häpeät, valikoit mitä voit ja lähdet.

Teet parhaasi, vaikka tiedät ettei se riitä. Yksi ei voi korvata kahta, mutta ehkä hyvä yritys palkitaan, ajattelet. Tarvitessa lainaat rahaa, pyydät sukulaisilta tai sosiaalitoimelta, häpeät ja jatkat elämää.

Mutta mitä yksinhuoltajan vähävaraisuus oikein tarkoittaa? Tilastokeskuksen mukaan yhden aikuisen ja yhden lapsen kotitalouksien mediaanitulot ovat 19 000 euroa vuodessa. Jos yhdellä vanhemmalla on kaksi lasta, mediaanitulot ovat 18 000 euroa.

Vertailun vuoksi: kahden vanhemman ja yhden lapsen taloudessa mediaanitulot ovat 28 900 euroa vuodessa. Jos kahdella vanhemmalla on kaksi lasta, mediaanitulot ovat 27 000 euroa vuodessa.

Yksinhuoltaja, olet timantti ja lapsi rinnallasi on toinen, kasvava timantti. Koet onnen tunteita ja ihailet lastasi, jonka taloudellinen asema on todennäköisesti muita heikompi. Tuet hänen taipumuksiaan minkä pystyt, vaikka koko maailma hokisi, miten surkeassa tilanteessa lapsesi elää. Joka aamu kun heräät, elämälläsi on kallisarvoinen merkitys: että te perheenä peittoaisitte eriarvoisuuden.

Sinulla on läheinen suhde lapseesi, läheisempi kuin mitä se olisi jos aikuisia olisi kaksi oman parisuhteensa kiemuroissa. Sinä voit suojella lastasi riidoilta, epäsovulta ja ahdistavalta ilmapiiriltä. Teillä on yhden vanhemmat arvot ja ihanteet, satukirjat ja todellisuus. Se tekee elämästä selkeää.

Saatat olla yksinäinen, sillä sinulla ei ole seuraa toisesta aikuisesta, mutta työnnät yksinäisyyden taka-alalle. Sinun on kestettävä vaikeuksia ja hyväksyttävä se tosiasia, että toista auttavaa käsiparia tai lompakkoa ei ole. Vaikeissa tilanteissa olette keskenänne. Ei ole muita.

Yksinhuoltajaperhe saa tuloja yli 2000 euroa vähemmän vuoden jokaisena kuukautena. Laskelma sisältää palkat, asumistuet, päivärahat, opintorahat jne. ja ottaa huomioon maksetut verot.

Huomattakoon, että mediaanitulo tarkoittaa, että puolet yksinhuoltajista saa tuloja mediaania vähemmän, ja monilla ei ole palkkatuloja lainkaan.

Joillekin vähävaraisuuden kokeneille muisto on katkera ja lähtemätön. Toiset pelastaa välittäminen, huumori ja se, että pienistä asioista osataan iloita – ominaisuus, joka säilyy läpi elämän.

Kun sinua vastaan kävelee väsynyt yksinhuoltaja, älä tuomitse häntä. Koeta nähdä hänet ihmisenä, eikä vain yksinhuoltajana. Avaa ovi, nosta väsyneistä käsistä pudonnut ostoskassi. Ojenna käsi, jos lapsi on kaatumaisillaan.

Usein riittää vain ystävällinen sana tai auttava ele oikealla hetkellä, ja hädässä oleva pärjää taas eteenpäin. Timantti tarvitsee vain hitusen valoa, vain muutaman säteen, ja se loistaa taas.

Heli Vaaranen

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Väestöliitossa johtavana asiantuntijana.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaina 01.12. klo 17.00 asti

Lue myös

Heli Vaarasen kolumni: Mitä jos jättäisit tänä jouluna joulunäytelmän näyttelemättä?

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC

Suomi on aktiivisesti vaikuttanut EU:n tulevan maatalouspolitiikan ilmasto- ja ympäristölinjausten lievennyksiin.

Suomi on EU:n puheenjohtajana ollut kokousasiakirjojen mukaan esittämässä unionin maataloustukiin muutoksia, joilla muun muassa lievennettäisiin maatalouden päästöjen kytkemistä unionin ilmastotavoitteisiin.

Esitykset ovat vastoin komission esittämiä ajatuksia siitä, että unionin maataloustuista melkein puolet käytettäisiin 2020-luvulla ilmastotalkoisiin.

EU:n seitsemän vuoden maatalousohjelmasta käytävät neuvottelut eivät tule yllätyksenä maatalouspolitiikan asiantuntijalle, professori Jyrki Niemelle Luonnonvarakeskuksesta.

– Vaarana on se, että yksikään EU-maa ei ole korottamassa merkittävästi omaan kunnianhimon tasoa. Kyllä tässä halutaan päästä mahdollisimman vähäisillä ympäristönormeilla eteenpäin.

Neuvotteluista puuttuu ympäristökunnianhimo

Maatalouden yhteisistä uuden tukikauden tavoitteista ollaan päästy sopuun. Näitä ovat muun muassa viljelijöiden tulotasosta huolehtimisen lisäksi ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen.

Siitä miten tavoitteisiin lopulta päästään, väännetään parhaillaan tiuhaan kättä jäsenmaiden, komission ja vielä vähän myöhemmin EU:n parlamentin kanssa. Viime metreillä olevalla EU:n monivuotisella budjetilla on myös iso vaikutus, kun yli kolmannes yli 150 miljardin rahoista käytetään maatalouteen.

Uudella tukikaudella jäsenmaille annetaan enemmän vapauksia toteuttaa yleisiä tavoitteita. Toisaalta ohjelma pakottaa nykyistä selvemmin tulotuen vastineeksi viljelijöitä pitämään peltoja muun muassa kasvipeitteisenä myös kasvukauden ulkopuolella.

Professori Niemen mukaan neuvotteluja ja mahdollista lopputulosta leimaa jäsenmaiden laaja haluttomuus lähteä kisaamaan Euroopan ekologisemman ja puhtaimman maatalousmaan tittelistä.

Monta tavoitetta pitäisi ratkaista samaan aikaan

Lähes 30 jäsenmaan joukossa Suomi neuvottelee tutuilla tavoilla. Suomi korostaa jäsenmaan vapautta päättää lähes nykyisen kaltaisen politiikan jatkosta.

Lisäpanoksen neuvotteluihin tuo se, että suomalaisten maatilojen kannattavuus ei ole parantunut viime vuosina ja tuista pitäisi saada aikaan mahdollisimman laaja maaseudun tukiohjelma.

Suomen tavoitteena on saada neuvotteluista ulos yksi prosenttiluku sille, kuinka paljon euroja on jatkossa ympäristöpanostusta. Suomi varmistaisi tällä muun muassa sen, että päätökset rahan kohteista voidaan päättää vapaammin Suomessa.

– Poliittinen realismi iskee, kun samalla ollaan huolissaan maatalouden kannattavuus- ja tulokehityksestä. Nämä nousevat korkeammalle, kuin ilmasto- ja ympäristöasiat, Niemi kiteyttää useiden kansallisten tavoitteiden yhtäaikaisen toteuttamisen vaikeuden.

Maatalous tarvitsee satoja miljoonia euroja lisää veronmaksajilta

Suomi joutuu myös laittamaan ajamansa linjan mukaisesti lisää rahaa maatalouden tukemiseen omasta budjetista. Suomi on ajanut tavoitetta, jossa EU säätelee mahdollisimman vähän tai ei laisinkaan uusia tehokkaampia ilmastotoimia suoraan EU:n budjetista.

Suomi ei halua käyttää suoria, täysin unionin rahoittamia tulotukia ilmastotalkoissa esimerkiksi turvepeltojen haittojen vähentämiseen tai luomutuotantoon. Tukia ollaan jakamassa ainakin perusesitystä enemmän muun muassa nuorille viljelijöille.

Kyse on arviolta noin miljardista eurosta puhdasta EU-rahaa. Suomi haluaa siirtää uuden niin sanotun ekojärjestelmän miljardin osaksi laajaa, pitkälti kansallisesti rahoitettavaa maaseutuohjelmaa.

Toisin kuin suorien tukien osalta, EU:ssa ollaan leikkaamassa sadoilla miljoonilla euroilla tukitoimista, joita Suomi haluaa myös jatkossa käyttää. Pääministeri Rinteen hallitus on hallitusohjelman mukaan sitoutunut turvaamaan tukien nykyisen tason.

Kyse on maaseutuohjelman ympäristökorvausten osalta satojen miljoonien lisälaskusta suomalaisille vuodesta 2021 alkaen. Muun muassa EU-budjetin loppusumma vaikuttaa lopulta siihen, kuinka paljon EU rahoittaa maaseudun kehittämisohjelmaa. Sen jälkeen selviää Suomen lisärahoituksen määrä.

– Hallitus on erittäin sitoutunut ympäristötavoitteisiin. Suomessa nähdään suurempana uhka se, että lähdemme pilkkomaan järjestelmää viljelijälle monimutkaisemmaksi kuin se, että joudutaan laittamaan vähän enemmän paukkuja rahoitukseen, sanoo ylitarkastaja Anna Schulman maa- ja metsätalousministeriöstä.

Ilmastotavoite vaatii merkittäviä muutoksia maatalouteen

Maatalousprofessori Niemi ei ole vakuuttunut Suomen valitsemasta linjasta.

Vielä voimassa olevalla tukikaudella erilaisten vesiensuojelutoimenpiteiden lisäksi tavoitteena on ollut myös vähentää maatalouden ilmastopäästöjä. Päästövähennykset ovat kuitenkin seurantojen mukaan jääneet saavuttamatta niin Suomessa kuin muualla Euroopassa.

Suomen hallitus on linjannut kunnianhimoisesta tavoitteesta pyrkiä vähentämään päästöt sille tasolle, kuin nielut vuonna 2035. Tasaisen tahdin taulukolla tavoite vaatii tällä hetkellä useiden prosenttien leikkauksia vuosittain, jotta Suomi saavuttaa hiilineutraalisuuden.

Maatalousperäiset päästöt vastaavat vähintään viidennestä Suomen kokonaispäästöistä.

– Jos tavoitetta oikeasti halutaan, se tarkoittaa sitä, että kunnianhimon tasoa pitää nostaa ja ilmastopuolen vaatimuksia pitäisi merkittävästi tiukentaa. Jos mennään lähes nykyisenlaisella ohjelmalla, tavoitteita ei missään nimessä saavuteta, arvioi Niemi ykskantaan.

Kunnianhimon nosto tarkoittaisi muun muassa sitä, että osa turvepelloista pitäisi saada pois lannanlevitys- ja maatalouskäytöstä. Hiilensidontaan pitäisi saada laajalti käyttöön muun muassa kerääjäkasveja.

Suomi voisi erottua muista ekologisella viljelyllä

Suomen kannattaisi professori Niemen mukaan miettiä vakavasti, pitäisikö suomalainen ruoantuotanto suunnata ilmasto- ja ympäristöystävälliseen suuntaan ja erottua muista EU-maista.

– Mahdollisuus siihen on nyt olemassa, ja ekologinen suunta voisi pitkällä tähtäimellä olla hyvä satsaus. Myös iso osa kuluttajista on valmiita maksamaan enemmän näistä tuotteista.

Niemi penää koko suomalaisen maatalouden muutosta.

Etenkin luomutuottajat ovat olleet huolissaan siitä, riittääkö raha jatkossa enää maaseutuohjelman kautta erityiseen luomutukeen. Luomun tukeminen on jatkossa enemmän kiinni siitä, miten jäsenmaat siihen suhtautuvat ja rahat siihen riittävät.

Luomuviljelyn jatko epävarma

Suomalaiset luomutuottajat haluaisivat tukea suoraan uuden ekojärjestelmän kautta. Suomi aikoo myös jatkossa rahoittaa luomua maaseutuohjelman kautta.

– Kysymys on siitä, että keskustelusta halutaan sulkea ulos vaihtoehtoja, joissa viljelijälle voitaisiin maksaa hyvistä ympäristöteoista kannustinta. Tuet halutaan pitää vain kustannusperusteisina, jotta ne eivät houkuttelisi viljelijöitä, harmittelee asiamies Reijo Käki Yhdistyneistä luomutuottajista.

Ylitarkastaja Anna Schulman pitää epätodennäköisenä, ettei luomulle löydy rahoitusta. Luomuala on kasvanut ja luomuohjelmaa ollaan päivittämässä.

– Siinä vaiheessa, kun koko kokonaisuus lyödään lukkoon, siinä vaiheessa lyödään lukkoon myös rahat, jotka luomuun olisi käytettävissä, Schulman tarkentaa ja viittaa viime kädessä eduskunnalta tulevaan maaseutuohjelman rahoitukseen.

Näillä näkymin näyttää siltä, että ensi vuosikymmenen maatalouspaketista tehdään päätökset keväällä. Tämän jälkeen Suomi valmistelee komissiolle oman esityksen yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Eduskunta tekee rahoituspäätöksen sen jälkeen.

Komissio vaatii, että Suomen suosimassa maaseutuohjelmassa 30 prosenttia rahoista käytetään ympäristötoimiin.

Maatalouspolitiikalta puuttuu tarkat tavoitteet

Saksalaisen, suomalaista Luonnonvarakeskusta vastaavan Thünen instituutin tutkija Nic Lampkinin mukaan luomun kohtalo on vielä EU:ssa epäselvä, mutta sen tukemiseen löytyy vahvat ilmastoperusteet.

– Tutkimustemme mukaan luomu on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää hehtaarikohtaisia hiilidioksidipäästöjä.

Lampikin pitää uusia maatalouspolitiikan tavoitteita hyvinä. Hän jää kuitenkin kaipaamaan esityksistä tarkemmin mitattavia vähennystavoitteita.

Lisäksi Lampkin toivoo, että EU:ssa päästään eroon yleisestä ajattelusta, jossa jäsenmaat valmistelevat liian löysiä ilmasto- ja ympäristötoimia sen takia, että varmistetaan mahdollisimman laaja viljelijöiden osallistuminen.

Lue myös:

Euroopan maatalouden ilmastopäästöt kasvussa, Suomi perää silti vapaaehtoisuutta ympäristötoimiin – Leppä: "Jäsenmaille enemmän liikkumavaraa"

Tätä menoa Suomen toinen iso ilmastonielu on toiveajattelua – Pelloista karkaa ilmaa lämmittävää hiiltä kuin autoista

Suomen EU-puheenjohtajuuden isoin hanke tasapainoilee köyhien ja rikkaiden maiden välillä, ja kummatkin ovat tyytymättömiä

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Joidenkin lahjapaketit ovat kauniita, toisilla paperi menee aina ruttuun eikä pysy kurissa kuin rullallisella teippiä. Se ei aina haittaa, usein jopa päinvastoin, lohduttaa markkinoinnin professori Jessica Rixom yhdysvaltalaisesta Nevadan yliopistosta Renosta.

Hänen johtamansa psykologinen tutkimus osoitti, että paketin ulkomuodolla on aivan toinen viesti omaiselle tai ystävälle kuin liike- tai muulle tuttavalle.

Huonosti kääräisty paketti joltakulta läheiseltä on saajalle loppujen lopuksi enemmän mieleen kuin viimeisen päälle taiteltu luomus, tutkijat totesivat.

He päättelivät, että elegantti paketti nostaa odotukset itse lahjasta niin korkealle, ettei sisältö usein kykene täyttämään niitä. Ruttuisella paketilla ei ole tällaista viestiä.

Aikaa ja vaivaa kannattaa edelleen uhrata niihin paketteihin, jotka annetaan tuttaville, tutkimus osoitti. He tulkitsevat huolimattoman paketin osoitukseksi siitä, ettei antaja arvosta heitä. Lähipiiri ei sellaista epäile.

Koelahjana kahvimuki

Koehenkilöiden avattaviksi annettiin huonosti ja hyvin tehtyjä paketteja. Jokaisessa oli muki, jossa oli koripallojoukkueen logo. Joukkue oli joko Miami Heat tai Orlando Magic.

Koeryhmään oli valittu vain Miami Heatin kannattajia.

Heille esitettiin joukko kysymyksiä siitä, kuinka paljon avatun paketin sisältö miellytti. Kömpelösti paperiin kääräistyt lahjat osoittautuivat mieluisemmiksi kuin tyylikkäät paketit.

Sillä ei ollut vaikutusta, kumman joukkueen muki paketista paljastui.

Rixomin tutkijarymä tulkitsee tuloksia niin, että ystävältä saadun paketin ulkomuoto todellakin päätellään vihjeeksi sisällöstä ja sen perusteella syntyy odotuksia.

Varmemmaksi vakuudeksi koehenkilöille näytettiin kuvia hyvin ja huonosti tehdyistä paketeista ja heitä pyydettiin kuvailemaan, mitä he paketissa olevalta lahjalta odottivat.

Sitten heille kerrottiin, että paketissa oli nappikuulokkeet, ja pyydettiin arvioimaan, vastasiko lahja heidän odotuksiaan.

Paketoinnin vaivat kannattaa kohdistaa tuttavien lahjoihin

Ensimmäisen testin tavoin myös toisessa kokeessa itse lahja sai huonomman arvion, jos paketti oli ollut näyttävä.

Ei siis kannata kääriä ystävän lahjaa pakettiin, joka on hienompi kuin itse lahja, Rixom neuvoo.

Tuttaville annetut hienot paketit toimivat päinvastoin: elegantti kääre antaa hohtoa lahjallekin, vaikka se olisikin vain jotakin pientä. He tuskin suuria lahjoja odottavatkaan.

Tutkimus on ilmestynyt Journal of Consumer Psychology -lehdessä.

Hongkongissa mielenosoittajat ovat palanneet kaduille poikkeuksellisen rauhallisen viikon jälkeen. Paikalla on kymmeniätuhansia mielenosoittajia ainakin kolmessa erillisessä mielenilmauksessa.

Mielenosoittajat ja kaupungin poliisivoimat ottivat muutamaan otteeseen yhteen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Poliisi käytti yöllä kyynelkaasua ensimmäistä kertaa viime viikonlopun aluevaalien jälkeen.

Tänään yksi mielenosoituskulkueista marssi Yhdysvaltain konsulaatin eteen kiittämään presidentti Donald Trumpia lakimuutoksesta, jolla tuetaan Hongkongin mielenosoittajia.

Mielenosoittajat ovat suivaantuneet Hongkongin hallintojohtajan Carrie Lamin peräänantamattomuuteen. Lam ei ole ollut valmis myönnytyksiin, vaikka demokratialiikettä kannattavat puolueet ottivat selkeän voiton aluevaaleissa.

Lue myös:

Trump allekirjoitti Hongkongin demokratiamielenosoittajia tukevan lain – Kiina kiukustui

Jokaisella äänellä oli merkitystä: Hongkongin demokratialiike syrjäytti Peking-mieliset aluevaaleissa

Demokratialiike on noussut Hongkongin aluevaalien voittajaksi

NAPOLI Oli leuto tammikuinen keskiviikkoaamu, aurinko oli vasta noussut. Viimeisillään raskaana oleva napolilainen Stefania D'Andrea odotti kaupungin laidalla sijaitsevan sairaalan naistenklinikalla vuoroaan keisarileikkaukseen.

Osaston käytävät olivat täynnä naisia samalla asialla. D'Andrealle kerrottiin, että hänen täytyisi odottaa. Leikkaussalissa oli ruuhkaa, sillä tavallista useampi gynekologi oli sopinut keisarileikkauksia samalle aamulle.

Odottaessaan D'Andrea tajusi, ettei ollut täysin käsittänyt, mitä hänelle oli tapahtumassa.

Vain kaksi päivää aiemmin, 36. raskausviikolla, D'Andrea oli käynyt kontrollikäynnillä raskauttaan seuranneen gynekologin eli naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin vastaanotolla. Tämä oli arvioinut, ettei D'Andrean synnytys voisi alkaa luonnollisesti tälle aiemmin annettujen, supistuksia ehkäisevien lääkkeiden takia.

Siispä lääkäri kehotti D'Andreaa tulemaan keisarileikkaukseen.

– Se yllätti. Minulla oli ollut supistuksia, mutta ne oli saatu hallintaan ja voin hyvin. Laskettuun aikaan oli yli kolme viikkoa, D'Andrea muistelee nyt kodissaan Napolissa, Scampian kaupunginosan laidalla.

D'Andrea empi lääkärin ehdotusta, mutta suostui. Hän oli toivonut alatiesynnytystä. Aikaa harkita ehdotusta ei kuitenkaan lääkärin mukaan ollut. Tämä ei myöskään kertonut leikkauksen mahdollisista riskeistä tai seuraamuksista.

D'Andrean tytär syntyi keisarileikkauksella tuona keskiviikkoiltapäivänä, 25. tammikuuta vuonna 2012 ja sai nimen Fiamma.

– Olisimme voineet vielä odottaa. Uskon, että lääkäri pelkäsi, että synnytys käynnistyisi itsestään, vaikka hän oli väittänyt muuta, D'Andrea sanoo.

Italiassa useampi kuin joka kolmas lapsi syntyy keisarileikkauksella eli sektiolla.

Tilasto vie maan listauksessa Puolan ja Unkarin tuntumaan, Euroopan kärkikolmikkoon. Suomi puolestaan on Euroopan maiden häntäpäässä. Vuonna 2017 suomalaisten synnytyksistä 16,7 prosenttia oli sektioita.

– Voidaan sanoa, että täällä [Italiassa] on keisarileikkausepidemia, sanoo nyt jo eläkkeellä oleva naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri sekä Genovan yliopiston tutkija Sandra Morano. Hän oli vuosina 2012–2017 mukana EU:n rahoittamassa tutkimushankkeessa, joka tähtäsi keisarileikkausten vähentämiseen.

Moranon mukaan keisarileikkausten määrä Italiassa on noussut räjähdysmäisesti. 1980-luvun noin kymmenestä prosentista noustiin piikkiin, 38 prosentin lukemaan noin kymmenen vuotta sitten. Italian terveysministeriön Ylelle toimittamien tilastojen mukaan vuonna 2018 yhä kolmannes synnytyksistä tehdään keisarileikkauksella.

Keisarileikkaukset ovat lääkäreille ja klinikoille suoranainen bisnes. tutkija Sandra Morano

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan keisarileikkaus tulee tehdä vain, jos se on lääketieteellisistä syistä perusteltua. Leikkausten määrä ei saisi järjestön mukaan kivuta 10–15 prosentin yläpuolelle, sillä turhat sektiot voivat vahingoittaa äidin ja lapsen terveyttä.

Äidille synnytyksen jälkeiset komplikaatiot ovat yleisempiä keisarileikkauksessa kuin alatiesynnytyksessä. Yleisimpiä haittoja ovat verenvuoto ja tulehdukset kuten kohtutulehdus. Leikkaus lisää myös veritulpan riskiä sekä mahdollisesti seuraavan raskauden riskejä.

Keisarileikkauksella syntyneillä lapsilla esiintyy muita enemmän allergioita ja astmaa. Suunnitellulla sektiolla syntyneellä lapsella on lisäksi lisääntynyt alttius syntymän jälkeisiin hengitysvaikeuksiin.

– Napoli on yksi iso kaaos, tutkija Sandra Morano huokaa.

Eniten sektioita tehdään Italiassa juuri Campanian alueella, jonka pääkaupunki Napoli on. Siellä yli puolet synnytyksistä oli keisarileikkauksia vuonna 2018.

Sektioiden määrä vaihtelee alueittain. Pohjois-Italiassa prosentuaalinen osuus on lähempänä ideaalia, etelään mentäessä se kasvaa.

Ilmiö selittyy osin terveydenhuollon alueellisilla eroilla. Roomasta etelään kunnat ostavat palveluja usein yksityisiltä klinikoilta.

Erityisesti Napolissa terveydenhuolto on suurelta osin yksityisten klinikoiden varassa. Niissä keisarileikkauksia tehdään eniten, Morano selittää.

Joissakin tapauksissa jopa hälyttävän paljon.

Vuonna 2017 Napolissa kolmelle yksityisklinikalle ja kolmeen julkiseen sairaalaan lähetettiin tarkastajat, sillä niiden keisarileikkausten määrät olivat pitkään keikkuneet yli 60 prosentissa.

Kun teet aamulla suunnitellun keisarileikkauksen, se on sitten alta pois. tutkija Sandra Morano

Lääketieteestä ei löydy syytä näin suurelle leikkausmäärälle. Tutkija Morano kertoo, että keisarileikkaukset ovat lääkäreille ja klinikoille suoranainen bisnes.

Kunnat maksavat yksityisille klinikoille korvausta sen mukaan, millaisia toimenpiteitä niissä tehdään. Keisarileikkauksesta maksetaan enemmän kuin tavallisesta alatiesynnytyksestä, Morano selittää.

Italiassa on tapana, että lääkärit työskentelevät julkisella tai yksityisellä puolella ja pitävät vielä omia, yksityisiä vastaanottoja. Heidän vastaanotollaan käyvät asiakkaat tulevat toimenpiteisiin klinikoille, joilla he työskentelevät.

Maassa on pidemmän aikaa käyty keskustelua julkisen sairaanhoidon kriisistä ja yksityisten palvelujen käytön vaikutuksista. On pohdittu, tehdäänkö yksityisillä terveysklinikoilla turhia toimenpiteitä, koska ne tuovat kassaan rahaa.

Keisarileikkaus on alatiesynnytystä helpompi vaihtoehto myös aikataulujen kannalta, tutkija Sandra Morano selittää.

– Kun teet aamulla suunnitellun keisarileikkauksen, se on sitten alta pois, hän sanoo.

Keisarileikkausten vähentämiseen tähtäävän hankkeen aikana Morano keskusteli aiheesta italialaisgynekologien kanssa. Napolilaisessa sairaalassa lääkärit olivat hänen mukaansa niin sisällä leikkauskulttuurissa, etteivät aluksi ymmärtäneet, miksi niiden määrä pitäisi saada laskuun.

Myös lääkäreiden selitykset kuulostivat Moranosta ihmeellisiltä.

– Napolissa joku lääkäri sanoi, että teki sen, koska naisen perhe uhkaili nostaa syytteen, jos naiselle tapahtuisi alatiesynnytyksessä jotain. Jotakuta olivat kuulemma työkaverit painostaneet.

Italiassa ihmetystä herätti vuonna 2016 yksityinen napolilaisklinikka Villa Cinzia, jonka synnytyksistä yli 90 prosenttia oli sektioita. Klinikan johtava lääkäri kertoi silloin sanomalehti La Repubblicalle olevansa ylpeä tuloksesta, sillä keisarileikkaus toi hänen mukaansa sekä äidille että lapselle turvaa ja hyötyä. Alatiesynnytyksessä puolestaan piili hänestä enemmän vaaroja.

Tunsin, että minun kehossani on jotain vikaa. Stefania D'Andrea

Moranon mukaan lääkäreissä oli myös niitä, jotka puolustautuivat ja kertoivat "vain suostuneensa naisten pyyntöön päästä leikkaukseen". Tätäkin selitystä Morano pitää tekosyynä. Hänen mukaansa naisen pyyntö on merkki siitä, että hän pelkää.

– On luonnollista, että synnytys pelottaa. Silloin lääkärillä on vastuu keskustella naisen kanssa, kertoa keisarileikkauksen riskeistä. Pyrkiä kääntämään pää.

Stefania D'Andrean tytär, nyt 8-vuotias Fiamma tahtoo huomiota. Hän haluaa viedä äitinsä toiseen huoneeseen ja näyttää tälle sinisestä afrikkalaistyylisestä kankaasta ompelemiaan nukenvaatteita. D'Andrea kaappaa lapsen kainaloon ja pyytää lasta vielä odottamaan hetken.

Hän kertoo olleensa tytön maailmaan saatelleen keisarileikkauksen jälkeen varma, ettei haluaisi lisää lapsia. Muistot raskaudesta ja synnytyksestä olivat ikävät. Leikkauksesta toipuminen vei aikaa, arpi vatsassa ärtyi usein ja punotti. Itsetunto oli maassa, olo epäonnistunut.

– Tunsin, että minun kehossani on jotain vikaa, sillä en pysty synnyttämään normaalisti. Se oli rankkaa minulle naisena. Ei siksi, että minusta naisen tarkoitus olisi vain synnyttää, vaan koska halusin sitä kovasti.

Leikkauksen tehneen lääkärin sanat satuttivat. Hän arvioi, että D'Andrean olisi keisarileikkauksen takia hankalaa ellei mahdotonta synnyttää enää alateitse.

Yle haastatteli D'Andrean lisäksi neljää muuta naista, joille oli tehty suunniteltu keisarileikkaus Roomassa tai Napolissa vuosina 2002–2018. Kaikkien raskautta oli seurannut lääkäri. Osa oli synnyttänyt julkisessa sairaalassa, osa yksityisklinikoilla.

Kolme näistä neljästä kertoi myöhempien kokemustensa ja konsultaatioidensa perusteella olevansa sitä mieltä, että keisarileikkaukseen päädyttiin heppoisin perustein. He myös kokivat, että leikkauksen seurauksista ei kerrottu tarpeeksi.

Raskausaika oli ihanaa, olin täynnä energiaa ja tunsin oloni hyväksi. Stefania D'Andrea

Stefania D'Andrea päätti etsiä tukea traumaansa kätilö Teresa De Pascalelta. De Pascale on perustanut 20 vuotta sitten Terraprena-nimisen odottavien äitien ja synnyttäneiden tukiyhdistyksen Napolissa.

– Kätilön tuki oli valtava apu traumasta selviämisessä, D'Andrea kertoo.

Tunnelma De Pascalen kanssa oli lämmin – hänelle saattoi uskoutua. Mikä tärkeintä, D'Andrea sai tietoa. Ehkäpä vika ei ollutkaan hänen kehossaan, eikä alatiesynnytys ollut automaattisesti poissuljettu.

Pian D'Andrea päätti aviomiehensä kanssa yrittää toista lasta. Raskauden aikana hän kävi De Pascalen yhdistyksen tiloissa muiden odottavien ja vasta äidiksi tulleiden kanssa. Juteltiin huolista ja peloista, tehtiin kevyitä joogaharjoituksia. Asiaankuuluvat lääketieteelliset tutkimukset teki yksityinen lääkäri.

– Raskausaika oli ihanaa, olin täynnä energiaa ja tunsin oloni hyväksi, D'Andrea muistaa.

Kun synnytys sitten omia aikojaan alkoi käynnistyä, De Pascale soitettiin D'Andrean kotiin tueksi. Myöhemmin he suuntasivat yksityisklinikalle, johon De Pascale ohjaa asiakkaansa synnyttämään. Perheen toinen lapsi, Leon-poika syntyi kätilön käsivarsille.

Napolilainen Teresa De Pascale, 69, on tehnyt töitä keisarileikkaustrendiä vastaan reilun kolmen vuosikymmenen pituisen uransa aikana. Hänestä on selvää, että Italian suuret keisarileikkausluvut kertovat epärehellisestä järjestelmästä.

Nykyään De Pascale tarjoaa yksityisiä kätilöpalveluja, mutta ennen sitä hän työskenteli vuosia Napolin lähellä julkisessa sairaalassa. Hän pyrki siihen, että naiset synnyttäisivät normaalisti: tarjosi vaihtoehtoisia synnytysasentoja, pyrki odottamaan synnytyksen luonnollista alkamista. Se suututti jotkut lääkärit.

– Italian lain mukaan kätilö avustaa synnytyksessä itsenäisesti. Vasta, jos synnytyksessä ilmenee ongelmia, lääkäri tulee paikalle ja voi päättää, miten jatketaan. Tai näin sen pitäisi mennä, De Pascale sanoo.

Niin asia ei kuitenkaan usein mene. De Pascalen mukaan lääkärit tekevät päätöksiä – joskus ei niinkään naisen, vaan omat intressit edellä.

Taustalla vaikuttaa myös ajattelun muutos: naiset valitsevat raskauttaan seuraamaan yhä useammin yksityisen lääkärin kuin kätilön.

– Tämä on luonut lääkäreille tilanteen, jossa he tienaavat hyvin. Koska vastuu on jaettu, on kuin ketään yksittäistä tahoa ei voisi syyttää, sanoo De Pascale.

Nyt 39-vuotias Stefania D'Andrea on jälleen raskaana. Seitsemännelle kuulle edennyt odotusaika on sujunut rauhaisasti, hän kertoo hymyillen. Tälläkin kerralla hän toivoo voivansa synnyttää luonnollisesti, ilman leikkausta.

Viime vuosina Napolin ja yleisemminkin Italian keisarileikkaustilastot ovat kääntyneet lievään laskuun. Se voi olla osittain valvonnan lisäämisen ja erilaisten ongelman kitkemiseen tähtäävien hankkeiden ansiota.

Tilanteessa on silti edelleen paljon parantamisen varaa. D'Andrean mukaan ongelmaan on hieman herätty, ja muun muassa naisia tukevaa yhdistystoimintaa on enemmän. Hän on itsekin liittynyt yhdistykseen, jossa naiset saavat kätilöiltä ja toisiltaan tietoa synnytyksestä ja vaihtoehdoista.

Yleisesti ottaen naiset jäävät näiden asioiden kanssa kuitenkin yhä yksin ja kaipaisivat enemmän tukea, D'Andrea pohtii.

– Esimerkiksi siinä, että ainoa vaihtoehto keisarileikkauksen jälkeen ei ole toinen keisarileikkaus.

Myös Italian keisarileikkauksia käsittelevässä julkisessa keskustelussa on hiljalleen tapahtunut muutosta. Aihe on esillä mediassa aiempaa useammin.

D'Andrean mukaan myös kätilöt ovat alkaneet taistella takaisin itsenäistä päätösvaltaansa synnytyksessä. Enää he eivät niin usein jää lääkärin jalkoihin, hän arvelee.

– Kaikki johtuu siitä, että näistä asioista on vihdoin alettu puhua julkisesti. Aiemmin niistä ei kuullut missään.

Lue lisää:

Suomalaiset ovat luomuilijoita, mutta synnytyspelko kasvaa – 5 mielenkiintoista asiaa synnytyksestä

Synnytyspelon vuoksi tehtävät keisarileikkaukset yleistyneet

Vähän ennen SDP:n vuoden 2008 puoluekokousta Jutta Urpilainen kiipesi Suomen Pankin portaita. Hän oli sopinut tapaamisen pääjohtaja Erkki Liikasen (sd.) kanssa.

32-vuotias kansanedustaja Jutta Urpilainen oli ilmoittautunut puheenjohtajakisaan.

Urpilainen tuli Helsingin keskustassa sijaitsevaan rahamaailman linnakkeeseen kädessään 20 erilaista kysymystä taloudesta. Puheenjohtajaehdokkaalla ja pääjohtajalla meni puolitoista tuntia kysymyksien ja vastausten pohdinnassa.

– Siitä minä opin hänet tuntemaan, Liikanen muistelee.

– Hän on hyvin asiasuuntautunut, vakava henkilö suhtautumisessaan työhönsä. Siinä ei ole mitään kevyttä.

Myöhemmin keväällä Urpilainen valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Hämeenlinnassa.

Puolueen historian nuorin, kokematon puheenjohtaja oli monelle järkytys. Vastaehdokas toisella kierroksella oli moninkertainen ministeri Erkki Tuomioja.

Tappion kärsinyt Tuomioja sanoi ymmärtäneensä, milloin täytyy siirtyä veteraanisarjaan.

Veteraanin ja nuoren puheenjohtajan kohtaamiset eivät jääneet kuitenkaan siihen.

Urpilainen oli SDP:n puheenjohtajana ensimmäinen nainen, kuten myöhemmin myös valtiovarainministerinä ja nyt Suomen komissaarina. Lasikatot poksahtelevat kokkolalaisen uralla, mutta Liikanen ei pidä häntä taktikkona tai pelurina.

– Poliitikot voi jakaa kahteen ääriryhmään. On sellaisia, joille politiikka on 80 prosenttia taktiikkaa ja 20 prosenttia asiaa ja sitten toinen ääripää, joille se on 20 taktiikkaa ja 80 prosenttia asiaa. Jutta kuuluu ehdottomasti tähän jälkimmäiseen, Erkki Liikanen arvioi.

Pohjalaiset ovat pohjalaisia, savolainen Liikanen virnuilee.

Kesärannassa riitelijöistä tuli kavereita

Suomella on ennen Urpilaista ollut kolme komissaaria: Erkki Liikanen (sd.) vuosina 1995–2004, nykyinen Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn (kesk.) 2004–2014 ja Sitran yliasiamieheksi nimitetty Jyrki Katainen (kok.) 2014–2019.

Aiempien komissaarien salkun keskiössä ovat olleet talousasiat. Nyt kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Urpilainen halkoo omaa, suomalaisille uutta latua.

Me istuttiin Kesärannassa kahdestaan ja käytiin läpi vaikeita asioita. Jyrki Katainen

Vuoden 2011 vaalien jälkeen Jyrki Kataisesta (kok.) tuli pääministeri ja Jutta Urpilaisesta valtiovarainministeri niin sanottuun sixpack- hallitukseen. Alkutaival oli keskinäistä kyräilyä.

– Muistan, että hallitusneuvotteluissa sosiaalidemokraatit puhuivat jaetusta johtajuudesta. Se tarkoitti, että heillä oli erilaisia näkemyksiä siitä, miten asioissa pitäisi edetä. Jutta oli monen tulen välissä, Katainen kertoo.

Yhteisöveron kevennys oli iso koetinkivi sekä hallitukselle että Urpilaiselle. Sitä pidettiin liiallisena myönnytyksenä työnantajille. Urpilainen sai lopulta demariryhmän tuen. Dynamiikka myös hallituskumppanien välillä muuttui.

– Me istuttiin Kesärannassa kahdestaan, käytiin läpi vaikeita asioita ja pohdiskeltiin politiikkaa myös laajemmin kuin pelkästään sitä budjettia, Katainen muistelee.

Keskinäinen arvostus ja luottamus johti kaveruuteen, joka näkyi myös työministerinä toimineen Lauri Ihalaisen (sd.) mukaan hallitustyössä. Ihalainen oli Urpilaisen tukija myös päätöksessä alentaa yhteisöveroa neljä prosenttiyksikköä. He olivat muutenkin tiivis työpari hallituksessa.

Ihalainen seurasi vierestä, kuinka nuoren valtiovarainministerin aika meni eurokriisin hoitamiseen.

– Hän hahmottaa nopeasti olennaisen. Sitkeä, mutta ei jääräpäinen, Ihalainen luonnehtii.

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön (SAK) entinen puheenjohtaja kuitenkin kuuli kokous- ja käytäväpuheista, että vastaehdokasta puuhataan. Nyt tiedetään, että SAK-laisissa Metalli- ja Paperiliitossa sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa (JHL) pohjustettiin Urpilaisen vaihtamista Ammattiliitto Pron puheenjohtajaan Antti Rinteeseen (sd.).

Taustalla olivat SDP:n liian alhaisena pidetyt kannatusluvut. Ehkä painavampi syy oli kuitenkin ammattiyhdistysliikkeen napamiesten tunne siitä, ettei heidän näkemyksiään kuunneltu.

Sivuun jääneet ay-johtajat suuttuivat

Entinen STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää (sd.) muistaa vieläkin, kun hän eräänä arkiaamuna käveli Senaatintorin poikki. Muutaman askeleen päässä valtioneuvoston linnasta hän sai viestin, että sovittu tapaaminen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen kanssa oli peruuntunut.

– Jutalle tuli maine, että hänellä ei ollut aikaa puhua ay-liikkeen kanssa. Se oli huono juttu, jos oli todella painavaa sanottavaa ja tapaamisaikaa oli oikein haettu.

Urpilaisen valtiovarainministerivuosina napina yltyi. SAK-laisten liitto- tai keskusjärjestöpuheenjohtajien ja Urpilaisen tapaamisia ei saatu aikaan.

Urpilaisen vinkkelistä nopeisiin kalenterimuutoksiin oli syynsä. Hänellä oli joka päivä Brysselin kriisikokousten varalta lentolaukku pakattuna ministeriauton takaluukussa.

Ay-liike on hyvin kansallinen, vaikka sillä on kansainvälisiä suhteita. Mikko Mäenpää

Kun Urpilainen valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Hämeenlinnan puoluekokouksessa, hän lupasi kehittää SDP:tä johtavaksi tulevaisuuspuolueeksi. Uudistaminen oli Mäenpään mielestä tärkeää ja sen Urpilainen hoiti hänen mielestään hyvin.

– SDP:ssä on kuitenkin tosiasia, että jos haluaa uudistaa puoluetta, niin pitää osata kuunnella niitä, jotka ovat perinteisiä vallankäyttäjiä, rahoittajia ja kannattajia

SAK-laiset ammattiyhdistysjohtajat purnasivat, että mitä hän nyt priorisoi, EU-kokousta, Kreikan tilannetta vai suomalaisen ay-liikkeen viestiä.

Mäenpää toivoi kansainvälisyyttä ja uudistuksia korostavalle Urpilaiselle jatkokautta.

– Tietyllä tavalla ay-liike on hyvin kansallinen, vaikka sillä on kansainvälisiä suhteita. Voi olla, että eurooppalaiset virtaukset ja sitä kautta tulevaisuus koetaan vieraana.

– Koetaan, että pitää vaan sopia palkat ja työsuhteiden ehdot ja SDP:n pitäisi tukea tätä, Mäenpää pohtii.

Urpilainen pohti viime metreille taisteleeko puheenjohtajuudesta

Joensuun puoluekokouksessa 2010 Urpilaisen työpariksi ja puoluesihteeriksi nousi Mikael Jungner. Demarien rautakourat kuuntelivat hölmistyneinä, kun eläväinen puoluesihteeri julisti SDP:n rakkauden puolueeksi.

Jungnerin mielestä liittojohtajat olivat takajaloillaan, koska Urpilainen ei ollut heidän käskytettävissään.

– Sieltä tuli jotain vaikkapa STX-telakkaan liittyyviä esityksiä, että telakka pitää ottaa Suomen valtion omistukseen. Ehdotusten sijaan työministeri Lauri Ihalainen, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori rakensivat ratkaisun, että telakka menee saksalaisomistukseen.

Jälkikäteen sekä STX-telakkaratkaisu että yhteisöveroalennus ovat saaneet kiitosta myös sosiaalidemokraateilta.

Urpilainen ei lähde puolittain mihinkään. Mikael Jungner

Syksyn 2013 aikana tieto vastaehdokkaaksi nousevasta Antti Rinteestä oli ehtinyt myös Jutta Urpilaisen korviin. Rinteen tukijat olivat onnistuneet saamaan läpi omia nimiään puoluekokousedustajiksi niin sanotuista puolueen sopupiireistä, joissa edustajista ei äänestetty.

Sekä Jungner että Ihalainen muistavat, että Urpilainen mietti alkuvuoteen 2014 asti lähteekö hän kamppailemaan puheenjohtajuudesta.

– Urpilainen mietti tosissaan eikä tiennyt haluaako jatkaa vai ei. Helmikuussa 2014, vain kolme kuukautta ennen puoluekokousta, tuli se varmuus, että kyllä haluaa. Se kuvaa hyvin Urpilaista. Hän ei lähde puolittain mihinkään, Jungner sanoo.

Ihalainen ja peruspalveluministeri Susanna Huovinen kannattivat Urpilaisen uudelleenvalintaa myös julkisesti.

– Olimme olleet hyvä työpari Jutan kanssa hallituksessa. Ajattelin, että silloin pitää tukea, kun on vaikeata, Ihalainen muistelee.

“Jätän väliin”

Kerrotaan, että Seinäjoella ennen puoluekokouksen puheenjohtajäänestystä naiskaksikko nappasi ulkoministeri Erkki Tuomiojan kyytiin. He vetosivat vielä matkalla kokouspaikalle, että hän käyttäisi puheenvuoron Urpilaisen puolesta.

Olihan Urpilainen valinnut Tuomiojan ulkoministeriksi siitä huolimatta, että tämä kutsui nuoren puheenjohtajan ensimmäistä kuntavaalien kampanjaa vuonna 2008 unelmahötöksi.

Vetoajille Tuomioja ei vastannut mitään eikä hän nytkään muista koko tilannetta.

– Minuun vedottiin molemmilta, sekä Urpilaisen että Rinteen, puolilta. Koska ei ollut syytä, en ottanut kantaa kummankaan puolesta.

Urpilaisen hyviä tai huonoja ominaisuuksia puheenjohtajana hän ei halua muistella.

– Jätän väliin.

Komissaarikuulemisia ja Urpilaisen onnistumista niissä hän on kuitenkin seurannut.

– Hän oli valmistautunut ja pärjäsi hyvin. Ainoa, jolle ei tullut mitään huomautuksia.

“Mitä ne plikat poraa?”

Seinäjoen puoluekokouksessa 2014 uudeksi puheenjohtajaksi kukitettiin Antti Rinne. Salin keskellä seisoi toistakymmentä naista ryhmähalissa.

Monet itkivät. Yksi heistä oli nykyinen Hyvinvointialan (HALI) toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas, Urpilaisen tukija.

– Äitini tuli siihen kysymään, että mitä ne plikat poraa. Sanoin, että äiti, nyt ei ole hyvä hetki tulla jeesustelemaan, Rajakangas muistelee.

Naiset eivät ole unohtaneet tätä juttua. Ulla-Maija Rajakangas

Urpilainen vaikutti selviävän tappiostaan paremmin kuin useimmat tukijansa. Hän nauratti puolueväkeä neuvomalla seuraajaansa: Älä sitten koskaan laita verkkosukkia valokuviin. Poseeraus verkkosukissa Iltalehden kuvissa oli aloittelevan puheenjohtajan julkisuusmoka. Se seuraa Urpilaista vieläkin.

Monille demarinaisille Urpilaisesta tuli esikuva, jota äijät vähättelevät.

Rajakangas sanoo kiinnittäneensä Jutta Urpilaiseen huomiota jo tämän kansanedustajavuosina. Pienessä porukassa hän oli houkuttelemassa nuorta poliitikkoa pyrkimään puheenjohtajaksi.

– Jutta on tunnollinen ja hoitaa ne asiat, mihin hänet valitaan. Enkä tarkoita niin kuin tyttö, joka tekee kaiken kuten pitää vaan, että hän ei tee mitään puolitehoisesti vaan täysillä aina.

Rajakangas uskoo, että Urpilainen oli aikaansa edellä puheenjohtajana ja SDP:n uudistajana. Unelmista puhuminen ei ole tänä päivänä enää kummallista vaan poliittista arkea. Yksi asia haittasi kuitenkin enemmän ja se johti väärinkäsityksiin.

– Linkki ay-liikkeen ja Urpilaisen väliltä puuttui.

Rajakankaan mukaan Urpilainen halusi, että SDP on puolue, jolla on puolueen tehtävät ja ammattiyhdistysliikkeellä on ammattiyhdistysliikkeen tehtävät. Se nähtiin perinteiden rikkomisena.

– Naiset ei ole unohtaneet tätä juttua. Minäkin olen surkutellut omassa demarikuplassani Seinäjoen tappiota. Muut lohduttavat, että nythän Jutta on siellä, missä hän on parhaimmillaan, EU-komissaarina.

Urpilainen oli aikoinaan mukana, kun alle 35-vuotiaiden kansalaisjärjestöä Eurooppanuoria perustettiin. Hänen puolisonsa, Juha Mustonen on järjestön ensimmäinen puheenjohtaja.

“Jutan kanssa ei mennä kaljalle”

Mutta keihin Urpilainen luottaa, keiden kanssa hän sparraa asioita ja keiden kanssa hän lähtee kaljalle?

– Jutan kanssa ei mennä kaljalle, tokaisee Jungner.

Hän syö mieluummin vaikka hyvää aamiaista kivijalka-kahvilassa.

Kysymykseen Urpilaisen poliittisesta lähipiiristä ei tahdo oikein tulla keneltäkään vastausta. Haastateltavat hiljenevät ja miettivät pitkään.

Yleisin veikkaus läheisimmiksi sparraajiksi ja luottohenkilöiksi ovat Urpilaisen isä, pitkäaikainen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Kari Urpilainen sekä puoliso, ulkoministeriön karriääridiplomaatti ja virkamies Juha Mustonen.

Perheen ulkopuolisista mainitaan vain Urpilaisen avustaja Arto Virtanen.

2010-luvulla syntyi jonkinlainen lähipiiri. Jutta Urpilainen, Mikael Jungner ja näyttävän EU-uran tehnyt nykyinen pääjohtaja Timo Pesonen puolisoineen lensivät politiikan arjesta monille yhteisille lomamatkoille. Heitä yhdisti tuolloin sosialidemokratia ja eurooppalaisuus.

– Me oltiin kuusikko, joiden oli luontevaa olla yhdessä. Työ ja vapaa-aika sekoittui, Jungner kertoo.

Perjantaina Timo Pesosen puoliso Milttonin Brysselin-toimiston vetäjä Kaisa Soro-Pesonen ilmoitti aloittavansa maanantaina työt komissaari Jutta Urpilaisen kabinetissa.

“Maailman köyhyyttä ei poisteta tällä salkulla”

Opettiko kotimaan politiikan kova koulu komissaarin huippuvirkaan nousseen Urpilaisen varovaiseksi?

Erkki Liikanen uskoo, että komissiossa Urpilaisen tausta voi olla eduksi.

– Se, että miehet on käyneet sun kimppuun, olet taistellut asioista ja pitänyt pääsi. Velat voi siinä mielessä muuttua omaisuudeksi, Suomen pankin entinen pääjohtaja ja ex-komissaari sanoo.

Kun pääministeri Antti Rinne esitti Urpilaista komissaariehdokkaaksi, hän sai puolueväen silmissä mahdollisuuden lievittää menneitä. Joidenkin arvioiden mukaan se oli samalla keino lähettää monen ihailema poliitikko mahdollisimman kauas.

Työ komissaarina voi kiinnittää Urpilaisen Brysseliin vuosiksi tai liki vuosikymmeneksi, kuten kävi sekä Erkki Liikaselle että Olli Rehnille. Hänen tehtävänsä kehityskomissaarina on uusi, vaativa ja laaja.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja tyrmää vähättelyt kehityskomissaarin salkun painoarvosta. Sitä on joissakin arvioissa pidetty kevyempänä kuin aiempia talouspainotteisia salkkuja.

– Oleellista on luoda Afrikka-strategia ja aito yhteistyökumppanuus Afrikan maiden kanssa. Tehtävässä on mukana myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muuttoliikkeiden hallinta. Kaikella tällä on suurempi paino kuin neljä vuotta sitten.

Entisten komissaarien Liikasen ja Kataisen mukaan kehityspolitiikan ja Afrikka-suhteiden merkitys on kasvanut isosti. Taustalla on myös ajankohtainen kysymys maahanmuutosta.

– Jutta ei maahanmuuttopolitiikasta sinänsä vastaa, mutta mitä paremmin köyhissä maissa menee, sitä vähemmän ihmisillä on tarvetta paeta vainoa ja huono-osaisuutta, Katainen sanoo.

Liikasen mielestä on kohtuutonta kysyä, mitä Urpilaisen pitäisi saada aikaan uudessa tehtävässään.

– Maailman köyhyyttä ei poisteta yksin tämän salkun avulla, mutta se on tärkeä tehtävä. Nämä ovat megaluokan kysymyksiä.

Hän nostaa esimerkiksi tutkimukset, joiden mukaan ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset kohdistuvat köyhiin Afrikan maihin, joilla ei ole pääsyä merelle. Tuottavuus supistuu ja mahdollisuudet nostaa elintasoa pysähtyvät.

Urpilaisen onnistuminen tulevina vuosina ei ole kiinni vain omasta tontista. On kyse myös siitä, miten muut, erityisesti komission puheenjohtaja häntä kuuntelevat.

Komission työtä johtaa ensi kertaa nainen, saksalainen Ursula von der Leyen.

Von der Leyenin tavannut Liikanen uskoo, että komission pomo ja Urpilainen tulevat hyvin keskenään toimeen.

– Von der Leyen on hyvin asiasuuntautunut, hyvin organisoitunut, hyvin vahva ja vakaumuksellinen eurooppalainen. Sitähän Juttakin on.

Jutta Urpilainen aloittaa kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavana komissaarina tänään 1. joulukuuta.

Lisää aiheesta:

Jutta Urpilaisen tie Brysseliin – Antti Rinne halusi eroon varjostaan

Ursula von der Leyen on jokeriehdokas EU-komission johtoon – Saksassa hänet tunnetaan omalinjaisena uudistajana

Analyysi: Jutta Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä

– Ihana, ihana! Törkeen makee! Sä oot täydellinen!

Nana Simelius kehuu poplaulaja Iltaa, joka vaihtelee asentoa ja heilauttelee vaaleita kiharoitaan salamavalon räpsyessä. Raisiolaisella teollisuusalueella sijaitsevalla studiolla on käynnissä promokuvaukset. Kuvia otetaan ensi vuonna ilmestyvää esikoisalbumia varten.

Avarassa tilassa häärää kuvaaja Simeliuksen lisäksi lavastajia, kampaaja-meikkaaja sekä levy-yhtiön edustajia. Taustalla soi tarkkaan valittu rauhallinen soulmusiikki luomassa tunnelmaa. Se saa kuvattavan rentoutumaan.

Hyväntuulinen ilmapiiri on yksi syy, miksi useat Suomen ykkösartistit vaivautuvat kuvattavaksi Raisioon saakka.

Nana Simelius, 33, on yksi käytetyimpiä poptähtien kuvaajia. Työparinsa eli miehensä Juhana Simeliuksen kanssa hän on tehnyt artisteille myös musiikkivideoita, joista on tullut kaksi Emma-palkintoa.

Niin ikään muotia ja mainoksia kuvaavan Simeliuksen johtoajatuksena on saada kuvissa esiin ihmiset ja heidän tarinansa.

Valokuvaaja uskoo, että hänellä on silmää ihmisten lukemiseen, sillä hän kasvoi ongelmien kanssa painineessa perheessä. Kun on elänyt vaikeuksien keskellä, niin mielellään kiinnittää huomiota kauniisiin asioihin.

– Kun on kirpeitä tuntoja, niin musta tuntuu, että se kauneus vaan voimistuu, miten asiat kokee.

Lukiopudokkaasta poptähtien kuvaajaksi

Nana muutti kotoa pois 15-vuotiaana. Se oli hänen mukaansa ainoa vaihtoehto, koska tilanne perheessä kriisiytyi mielenterveys- ja päihdeongelmien takia.

Ysiluokan jälkeen tyttö meni partioleirille eikä koskaan palannut kotiin. Leirin jälkeen hänen tavaransa ja tulevaisuutensa odottivat yksiössä. Muu perhe muutti taloon, johon hän ei mahtunut. Nanan mukaan kotoa pois muuttaminen ei ollut oma valinta vaan pakko.

Nana aloitti lukion, sillä 9,3 keskiarvolla se oli luonnollinen jatkumo opiskelulle. Koulun käyminen osoittautui lyhyessä ajassa kuitenkin omillaan elävälle teinille mahdottomaksi. Rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet kirjoihin ja elämiseen töissä käymisestä huolimatta. Puolen vuoden jälkeen lukio jäi.

– Siinä elämäntilanteessa musta otti kopin seurakunta, jossa kävin. Ystävät hakivat lattialleen nukkumaan ja laittoivat minulle ruokaa.

Lukion päättämisen jälkeen Simelius päätyi media-assistenttilinjalle, missä hän pääsi tutustumaan valokuvaukseen sekä liikkuvan kuvan tekemiseen. Opiskelujen alussa hän tapasi myös tulevan aviomiehensä Juhanan. Pari muutti Turkuun ja teki kaikkia mahdollisia töitä mitä oli tarjolla. Työvoimatoimiston kurssin kautta Nana päätyi harjoitteluun mainoskuvia tekevään Studio Valotukseen J-P Palmulaakson oppiin.

Valokuvaus vei mennessään, ja olihan sama maailma kulkenut Simeliuksen mukana lapsesta pitäen. Hän oli muusikkoisänsä kautta ollut tv-ohjelmien kulisseissa hämmästelemässä alan ammattilaisten työskentelyä.

– Mua kiinnosti aina se, miten asiat tehdään. Olen pienestä pitäen miettinyt, miten asiat on valaistu. Taustatiimit olivat niitä, mitkä mua siinä hommassa imuttivat.

Simelius ei koskaan ajatellut työnsä liittyvän mitenkään musiikkimaailmaan. Silti hän päätyi kymmenen vuotta sitten tekemään promokuvia Anna Abreun Just a pretty face? -albumille. Samaan aikaan hän alkoi tehdä töitä aviomiehensä kanssa yhteisen firman nimissä.

Sittemmin Simeliusten kuvattavina ovat olleet maamme ykkösartistit kuten Cheek, Jenni Vartiainen, Chisu ja Antti Tuisku.

Erityisesti Nana Simeliuksen mieleen on jäänyt yhteistyö räppäri Mikael Gabrielin kanssa. Hänen kanssaan on syntynyt kuvien lisäksi musiikkivideot kappaleisiin Riippumatto ja Kivi sakset seteli, joista jälkimmäisen video palkittiin Emma-palkinnolla yleisöäänestyksessä.

– Mikael Gabrielilla on samanlainen hyvä luova hulluus ja kokeilunhalu. Ja onhan meillä yhtymäkohtia joissain menneisyyden jutuissa.

Molemmilla on takanaan repaleinen nuoruus, sillä räppäri otettiin teini-ikäisenä huostaan kasvatuskotiin ja Simelius kasvoi osan lapsuudestaan ongelmaisessa kodissa.

Lupa leikkiä aikuisenakin

“Jokainen ohjaaja ja kuvaaja käsittelee usein yhtä isoa teemaa töissään jopa läpi elämänsä. Olen käsitellyt aina lapseutta. Ekasta lasten lyhäristä läpi tuhansien kuvien ja videoiden tähän päivään. Kasvua ja kasvamattomuutta.”

Näin Nana Simelius kirjoitti keväällä Instagram-tilillään. Hän kertoi siitä, kuinka joutui lapsena pitämään huolta vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Liian isoissa kengissä hoiperrellessa oma lapsuus jäi kesken.

Simelius pakeni vaikeita hetkiä kuvataiteen pariin sekä satuihin, joista mieleen ovat jääneet Zacharias Topeliuksen Vattumato sekä Narnian tarinat. Siskon kanssa hän lähti luontoon, missä he ottivat pokkarikameralla kuvia toisistaan.

– Koko valokuvainnostus alkoi pitkälle siitä, että tuli otettua paljon kuvia itsestä ja läheisistä. Ne olivat hyvin henkilökohtaisia terapeuttisia hetkiä.

Tällä hetkellä Simelius kertoo olevansa hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa, sillä perheessä on pystytty käsittelemään ongelmia avoimesti.

– “Selvitä” on mun mielestä vähän haastava sana. Vaikeistakin asioista voi mennä eteenpäin ja niiden kanssa voi tehdä sopua, Simelius pohtii.

Rankat kokemukset ovat jättäneet kuitenkin jälkensä. Kun lapsuus jää kesken, joutuu astumaan aikuisen saappaisiin liian aikaisin.

– Kun on kuullut paljon aikuisten asioita ja murheita, sitä on tietyillä osa-alueilla kypsä ja fiksu. Toisaalta on jäänyt vaille turvaa, rakkautta ja läsnäoloa.

Simeliuksella on ollut ajanjaksoja, jolloin hän on käsitellyt työssään kasvua ja kasvamattomuutta enemmänkin. Sittemmin aihe on jäänyt vähemmälle, mutta ajatus lapseudesta kulkee edelleen mukana hänen kuvissaan.

– Olen ajatellut sen tietoisesti, että minulla on lupa elää niitä asioita myöhemmin. Ihmettelen maailmaa ja ajattelen, että en ole valmis, ja minulla ei tarvitse olla valmiita vastauksia. Minulla on oikeus kasvaa ja fiilistellä. Olla kiukutteleva tai keskeneräinen.

Simelius on kääntänyt lapsenmielisyyden ja leikin voimavarakseen. Pariskunnan Raision kuvausstudiota hän kutsuu testilaboratorioksi, missä lavastuksena saattaa olla jättitikkareita, satoja ilmapalloja tai lunta keskellä kesää.

– Siellä kokeillaan, tehdään, leikitään ja pidetään hauskaa. Meidän jutun juoni löytyy ilon kautta.

Leikkimielisyys on säilynyt myös Simeliuksen ja hänen miehensä arjessa. Aikoinaan he kiersivät autoretkellä kaikki mahdolliset Suomen huvipuistot ja nykyisin HopLopissa he ryntäävät kahden lapsensa mukana liukumäkeen ja makaavat pallomeressä.

Lapsen maailman vilpittömyys kiehtoo Simeliusta, ja hänen mielestään lasten leikeistä voi ottaa mallia työhön ja muuhun elämään.

– Sehän on ihan järkyttävän hieno demokratia. Lapsilla on luontainen kyky ottaa muita huomioon ja leikithän on parasta isolla porukalla. Mitä enemmän jengiä, sitä hauskempaa. Siinä on myös tietty vilpittömyys. Ollaan mitä ollaan.

Valokuvaaja kuitenkin painottaa, ettei leikkimaailmassa huidella koko aikaa. Pariskunta tekee esimerkiksi parhaillaan videota mielenterveyskampanjaan, jossa kerrotaan koskettavia elämäntarinoita.

– Ei tässä olla mitään kokopäiväisiä eskapisteja, että paetaan todellista elämää. Se olisi ehkä traagista, Simelius pohtii.

Myös perhearki maadoittaa Simeliusta. Nykyään perhe asuu Turun maaseudun rauhassa ja se luo rutiineja ja turvallisuuden tunnetta. Pariskunta tekee töitä harkiten, ettei työn rooli kasva liian suureksi.

Valokuvaajan mukaan luovan alan erikoiset työajat voi yhdistää hyvinkin tavalliseen elämään. Perhearki on jotain sellaista, millä hän korjaa rikkinäistä lapsuuttaan.

– Perusturvaa voi myöhemminkin kasvattaa hyvässä parisuhteessa ja rakkaudessa sekä kahden pienen lapsen kanssa.

Ihmisten tarinat esiin valokuvissa

Silmiemme ohi vilisee satoja ja satoja valokuvia päivittäin. Elämme maailmassa, joka on täynnä kuvia ja niiden luomia viestejä.

Nana Simelius selaa ammattinsa ohella kiinnostuksella Instagramia ja inspiroituu ihmisten jakamasta sisällöstä. Vaikka sosiaalinen media ei ole ainoa paikka innoituksen hakemiseen, kuvavirrasta jää joka päivä jotain alitajuntaan.

– Sillä on aika iso merkitys, millaisessa kuvamateriaalissa mä marinoin itseni. Kuvatulvaa on todella paljon ja sieltä nousee esiin se, mihin on laitettu tosi paljon aikaa ja ajatusta.

Instagram-aikana puhutaan paljon siitä, miten viimeisen päälle puleeratut kuvat vääristävät todellisuutta. Samaa keskustelua on käyty jo pidempään käsitellyistä mainoskuvista.

Simelius sanoo pohtineensa asiaa paljon. Kun keskustelussa keskitytään esimerkiksi kuvankäsittelyyn, meikkaamiseen tai stailaamiseen, pointti on hänen mielestään väärä.

– He ovat taiteilijoita ja luovia ihmisiä, jotka haluavat kertoa tarinaa mahdollisimman mieleenpainuvalla tavalla.

Tällä hetkellä mainoksissa ei tyydytä pelkästään perinteisiin malleihin vaan kuviin etsitään mahdollisimman erilaisia ihmisiä. Simeliuksen mukaan tärkeintä on esitellä ihmisiä hyväksyttyinä ja sellaisina kuin he ovat. Tällöin he eivät jää näkymättömiksi yhteiskunnassa.

– Elämme todella tärkeää kehopositiivisuuden aikakautta. Enää ei suostuta siihen, että itsestä pitää ajatella negatiivisesti tai pitää tavoitella jotain sellaista, mitä ei itse ole. On lupa olla oma itsensä ja olla onnellinen omissa nahoissaan.

Tänä vuonna Simeliukset tekivät kuvat Aspa-säätiön Lupa olla upea -kampanjaan, joka liittyi Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeeseen. Siinä kysyttiin, voiko vammainen ihminen olla seksikäs. Kuvissa esiintyvät naiset on puettu kukkamekkoihin ja he poseeraavat kukkien keskellä.

Simelius kertoo, että hänen tekemistään kampanjoista on tullut kannustavaa palautetta. Yleisö haluaa nähdä erilaisia ihmisiä mahdollisimman laajalla kattauksella.

– Mä nään sen sellaisena happena, mitä me tällä hetkellä hengitetään. Ihmiset haluavat löytää itsensä niistä kuvista, videoista ja viesteistä.

Silmät uuden äärellä

Poplaulaja Ilta vaihtaa promokuvauksissa vaatteita jo kolmatta kertaa. Samaan aikaan lavasteet muutetaan uuteen uskoon. Nana Simelius selailee läppäriltä jo otettuja kuvia. Kuvauspäivä kestää koko päivän ja sen aikana kuvia kertyy tuhansia.

Simeliuksen kuvauksissa on poikkeuksellisen rauhallinen ja kannustava tunnelma. Hän aloittaa aina kuvauspäivät rukouksella itsekseen tai aviomiehensä kanssa. Simelius siunaa nimellä kuvauksiin tulevat sekä itse kuvaustilanteen.

Yksi asia on kuitenkin kielletty: kuvauksissa ei käytetä ilmaisua “tämä ei toimi”. Sen sijaan kysytään, tehtäisiinkö asiat toisin. Kuvattavan itsetuntoa ei haluta musertaa koko kuvaustiimin silmien edessä.

– Ihminen on haavoittuvainen, kun hän on kameran edessä ja jakamassa syviä tuntojaan. Me lähdemme siitä, että voiko tämän tehdä toisella tavalla. Ei jäädä negaatioon kiinni.

Nana Simelius kertoo olevansa miehensä kanssa ammatillisesti uuden äärellä. He haluavat teroittaa näkemystään, mihin kuuluu muun muassa kuvata vielä rohkeammin erilaisia ihmisiä ja tarinoita. Tässä ajassa he haluavat tuoda esiin vaikeitakin aiheita.

– Mehän ollaan ne silmät, jotka katsovat ihmistä. Tässä on hyvä paikka silmille, jotka näkevät ihmisen lempeästi ja ovat ihmisten puolella.

Ilmastokunnianhimo on kadoksissa isossa maatalousuudistuksessa – Suomi ajaa löysää ympäristölinjaa

Suomi on puolustanut EU:n maatalousuudistuksessa maatalouden vanhoja etuja ja unohtanut kunnianhimoisen ympäristöpolitiikan. Suomi on esittänyt lievennyksiä komission esityksille, joilla maatalouden ilmastotoimia tiukennetaan. Maataloudelle haetaan uudistuksessa lisää rahaa valtion kassasta. Yksi mahdollinen rahojen uusjaossa kärsivä on luomutuotanto.

Sähköpotkulaudat herättävät maailmalla raivoa – Suomessa ajettu jo yli 2,5 miljoonaa matkaa

Helsingissä, Turussa ja Tampereella vuosi 2019 tullaan muistamaan sähköpotkulaudoista. Näiden "skuuttien" turvallisuus ja ympäristövaikutukset huolettavat, mutta kymmenissä maissa toimivan potkulautayrittäjän mukaan kaupunkiliikenteen todellinen kauhu on kuitenkin henkilöauto. Se aiheuttaa henkilövahinkoja ja sille on pyhitetty omat kaistat ja parkkipaikat.

"Täällä on keisarileikkausepidemia" – Napolin alueella yli puolet lapsista syntyy sektiolla, joiden tehtailu muistuttaa jo bisnestä

Italiassa joka kolmas lapsi syntyy keisarileikkauksella. Eniten sektioita tehdään Campanian alueella, jonka pääkaupunki on Napoli. Kunnat maksavat yksityisille klinikoille korvausta toimenpiteiden mukaan, ja keisarileikkauksesta maksetaan alatiesynnytystä enemmän, sanoo tutkija Sandra Morano.

Tiedeuutisten joulukalenterin 1. luukku avautui

Tänään avautui Ylen tiedeuutisten joulukalenterin ensimmäinen luukku. Julkaisemme aina aamuisin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Ensimmäisen luukun takaa paljastuu joulun rähmäkäpäliä rauhoittava tutkimus, joka kertoo, että omaiselle tai ystävälle annettava joululahja kannattaakin paketoida hieman ruttuisemmin.

Mikael Gabrielin, Cheekin ja Jenni Vartiaisen luottokuvaaja Nana Simelius: "Rankka lapsuus opetti rakastamaan kauneutta"

Kulttuurivieras on myös palkittu musiikkivideoiden tekijä, joka aloittaa kuvauspäivänsä rukoushetkellä.

Tuuli tekee pakkasesta purevan

Suuressa osassa maata on tänään poutaista ja lämpötilat ovat pakkasen puolella lähes koko maassa. Tuuli lisää pakkasen purevuutta. Lapissa ja maan keskiosassa voi tulla lumisateita. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.