Lopella syttyi lauantaina iltapäivällä maastopalon alku, jossa oli aineksia pahempaan. Kanta-Hämeen pelastuslaitos sai ilmoituksen keskisuuresta maastopalosta Räyskälän lentokentän alueelta, jossa on parhaillaan koolla vanhoillislestadiolaisten Suviseurat.

Alueelle on leiriytynyt noin 76 000 ihmistä.

– Heti ilmoituksen tultua meillä oli tieto, että maastoa palaa. Palorintaman leveys oli alle 30 metriä, mutta liekit olivat metrejä korkeita ja tuli levisi kävelyvauhtia tai nopeamminkin, kertoo Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Eero Hellgren.

Paikalle lähti kymmenen pelastuslaitoksen yksikköä Forssasta. Hellgren tiesi, että Suviseurojen organisaatio on varautunut hyvin myös tämänkaltaiseen tilanteeseen. Silti ensimmäinen ajatus oli, että tuli leviää vauhdilla, jos se pääsee tuulisessa säässä valloilleen rutikuivaan kangasmaastoon.

– Tällaisen kelin takia palo lähtee nopeasti leviämään, jos alkusammutus paikan päällä ei ole tarpeeksi tehokasta.

Tuli levisi seuroista vastakkaiseen suuntaan

Suviseurat on oma pieni kaupunki, jossa on 6 650 asuntovaunua, 2 000 asuntoautoa ja 6 500 telttaa.

– Toki kun on tällainen iso ihmismäärä ja paljon asuntovaunuja sekä asuntoautoja, se tuo oman mietintänsä tilanteeseen. Mutta tulen leviämissuunta oli poispäin alueesta, joten akuuttia vaaraa ei ollut, Hellgren kertoo.

Pelastuslaitoksella tehtiin riskianalyysi heti hälytyksen tultua.

– Aina kun hälytys tulee, tiedämme jo melko hyvin tulipohjan tarkan sijainnin, tulen leviämissuunnan ja tuulen suunnan. Osaamme sen mukaan tehdä ennakoivia toimenpiteitä jo ennen kuin pääsemme kohteeseen.

Suviseuroissa on huolehdittu turvallisuudesta myös määrittelemällä tarkasti, kuinka monta metriä asuntovaunujen väliin täytyy jättää.

– Jos yksi vaunu syttyy tuleen, tuli ei leviäisi seuraavaan. Järjestelyt on hyvin organisoitu, Hellgren kiittää.

Suviseuroilla on oma paloasema

Suviseuroilla on oma paloasema, jonne on tapahtuman ajaksi palkattu kolme ammattipalomiestä ja paloesimies. He kuuluvat vanhoillislestadiolaisiin ja työskentelevät tavallisesti omien kotipaikkojensa pelastuslaitoksilla.

Suviseurojen palokunta päivystää vuorokauden ympäri, ja sen käytössä on paloauto, joten alkusammutus sujui tehokkaasti tälläkin kertaa. Alkusammutuksen merkitystä ei koskaan voi korostaa liikaa, toteaa palomestari Eero Hellgren.

– Karkeasti sanottuna alkusammutus ratkaisee, pääseekö tulipalo leviämään vai ei. Tässä tapauksessa meidän pelastuslaitoksen yksiköillä oli kohteeseen matkaa 20–25 kilometriä, jolloin matkaan menee vähintään viisitoista minuuttia. Alkusammutustoimenpiteiden tekeminen on ensiarvoisen tärkeää.

Räyskälässä tuli saatiin nopeasti hallintaan, ja maastoa paloi lopulta vain parikymmentä neliömetriä.

Kalajoen suurpalo muistutti riskistä

Viime kesänä keskisuuri maastopalo levisi Kalajoella suureksi roihuksi, joka työllisti pelastuslaitoksia pari viikkoa. Heinä–elokuussa alueella paloi noin 230 hehtaaria metsää.

Tällä hetkellä olosuhteet eteläisessä Suomessa ovat tulen leviämiselle yhtä otolliset kuin Kalajoella vuosi sitten.

– Rutikuiva sää, metsäpaloindeksi on huipussaan. Jos tulta ei saada ajoissa kiinni, pahimmassa tapauksessa meillä on Kalajoelta hyvä huono esimerkki. Maastopalot voivat olla todella pitkäkestoisia, palomestari Hellgren sanoo.

– Uskaltauduin ensimmäistä kertaa kulkueeseen vuonna 2015, Jari sai minut mukaan, kertoo Harri Leppänen (pääkuvassa vasemmalla).

– Tänä päivänä on järkyttävän erilaista, kaksikymmentä vuotta sitten asenteet olivat perseestä, toteaa Jari Kiviranta.

Pride-viikko huipentui lauantaina Helsingissä järjestettyyn kulkueeseen eli Helsinki Prideen. Kulkue järjestettiin läsnätapahtumana kahden koronavuoden jälkeen. Helsinki Pride -yhteisön hallituksen puheenjohtajan Panu Mäenpään mukaan tapahtuma sujui hyvin. Häiriöitä ei ollut, vaikka niitä etukäteen pelättiin.

Yle seurasi kulkueen matkaa Senaatintorilta Kaivopuistoon. Kysyimme myös vanhemman polven edustajilta, miten asenteet ovat heidän mielestään muuttuneet tämän vuosituhannen aikana.

Lue lisää aiheesta:

Pääministeri: Translaki etenee syksyllä – seurasimme Helsingin Pride-kulkuetta, johon osallistui valtavasti ihmisiä

Kaikki kehot ja kunnot tervetulleita

Sateenkaariliput liehuvat lauantaina Inarissa, jossa nuoret järjestävät Suomen pohjoisimman Priden: "Tästä tuli suurempi kuin suunnittelimme"

Tamperelainen Oskari Laamanen saa joskus hulluja ideoita.

Viime kesänä, kaveriporukalla vietetyn mökkiviikonlopun aikana, mies heitti ilmoille ajatuksen eukonkantokisoihin osallistumisesta. Pikku hiljaa läppä alettiin ottaa tosissaan.

– Ja täällä sitä nyt ollaan, Laamanen virnistää eukonkannon MM-finaalin alla Pohjois-Savon Sonkajärvellä.

Laamasen kanssa kisamatkalle on lähtenyt hänen vaimonsa Sani, kolme kaveripariskuntaa ja yksi kannustaja. Pareista kaksi on avioitunut tänä kesänä, mutta rakkauden testaamisesta tempauksessa ei ole kuulemma kyse.

– Onpahan jotain muisteltavaa vanhempana! Varasimme ensi yöksi mökin, joten tästä tulee kiva yhteinen reissu, Sani Laamanen kertoo.

Hassuttelevat kaveriporukat ovat eukonkannon maailmanmestaruuskisojen kantavia voimia, sanoo lajin kokenein MM-edustaja Joni Juntunen.

– Usein aloitteen tekijänä on näissä ryhmissä joku kannettavista, Juntunen toteaa.

Menestystä tavoittelee pieni osa

Eukonkannon MM-kisoja on järjestetty vuodesta 1996 lähtien. Ison osan kilpailijajoukosta muodostavat Suomeen ihastuneet ulkomaalaiset, jotka palaavat uskollisesti kisaamaan kerta toisensa jälkeen.

Virolaisille Janno ja Anu Sildille matka Sonkajärvelle oli tänä vuonna seitsemäs peräkkäinen.

– Täällä tsempataan ja ollaan todella hyväntahtoisia kaikille, jotka laittavat itsensä tällä tavalla likoon. Monesta sonkajärveläisestä on tullut meille ystävä, Janno Sild kuvailee.

Harrastuksensa alkuvuosina Sildeille oli tärkeää, että he eivät vain osallistu MM-kisoihin, vaan pärjäävät niissä. He arvioivat, että nykyään maailmanmestaruutta jahtaa tosissaan 3-5 paria.

Seinäjokelaiset Olli-Pekka Perttu ja Sonya Zouiter olivat tänä vuonna yksi noista pareista.

– Meillä on tervettä kilpailuhenkeä! Olemme treenanneet suunnitelmallisesti, koska harvoin tulee mahdollisuus voittaa minkään lajin maailmanmestaruus, Zouiter sanoo.

Mestaruus ratkesi sadasosilla

Tämän vuoden kilpailut päättyivät Pertun ja Zouiterin osalta nelossijaan. Maailmanmestaruuden voitti lajin kestomenestyjä Taisto Miettinen yhdessä parinsa Katja Kovasen kanssa.

Miettinen ja Kovanen kukistivat tiukassa finaalissa liettualaisparin Vytautas Kirkliauskas - Neringa Kirkliauskiene 0,4 sekunnilla. Mitalikolmikon täydensivät Ilpo Haalisto ja Jenni Piippo.

Lauantain pääkisaa seurasi kisa-areenalla runsaat 2 500 katsojaa.

Eukonkannon MM-kisat järjestettiin nyt 25. kertaa. Koronapandemia perui vuosien 2020 ja 2021 kilpailut.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 3.7. klo 23:een saakka.

Lue myös:

Eukonkannon MM-kisat järjestetään tulevana kesänä vuoden tauon jälkeen – videolla Sonya Zouiter ja Olli-Pekka Perttu näyttävät, millaista treeniä "hupilaji" vaatii

New York Times -lehtikin sen tietää: suomalaiset ovat outoa urheilukansaa

Eukonkantoa Ylen Elävässä arkistossa

Puolustusvoimat valmistautuu ottamaan vastaan uuden saapumiserän varushenkilöitä poikkeuksellisessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.

Sota Ukrainassa näkyy Puolustusvoimissa esimerkiksi keskustelukulttuurin muutoksena.

– Keskustelemme Venäjästä ja Venäjän uhasta aikaisempaa avoimemmin, kertoo pääesikunnnan koulutuspäällikkö, eversti Kari Pietiläinen.

Pietiläisen mukaan Puolustusvoimat on läpinäkyvä organisaatio, jossa asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä.

Osa aiemmin asepalveluksen suorittaneista saattaa muistaa palvelusajaltaan, että Venäjästä ei ole puhuttu suoraan. Varusmiehille on saatettu oppitunneilla puhua esimerkiksi Suomea uhkaavasta "keltaisesta valtiosta".

Nyt kiertoilmaisusta ollaan luopumassa.

– Tällainen keltainen valtio, sellaista ei meidän opetuksessa jatkossa tule olemaan, Pietiläinen sanoo.

Suorasta puheesta huolimatta Puolustusvoimista muistutetaan, että Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa.

Palvelusta suorittavien mielialoja seurataan tehostetusti

Ensi maanantaina palveluksensa aloittaa noin 12 000 varusmiestä ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavaa naista.

Yksi tulevista alokkaista on rovaniemeläinen Samuel Vuolo, 18, joka on lähdössä Sodankylään suorittamaan palvelustaan.

Vuolo kertoo astuvansa palvelukseen hyvissä tunnelmissa.

– Ei minua oikeastaan pelota sota tai nämä, ei niitä oikeastaan kannata miettiä. Nyt käydään armeija ja sen jälkeen katsotaan, mikä on maailman tilanne ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Vuolo pohtii.

Ukrainan sodan myötä varusmiesten mielialoja on ryhdytty seuraamaan tehostetusti, eversti Pietiläinen kertoo. Palautetta saadaan esimerkiksi kyselyiden sekä jokaisessa joukko-osastossa toimivan varusmiestoimikunnan kautta.

– Palautetta saadaan myös Varusmiesliitosta, jonka kanssa pääesikunnan koulutusosastolla on säännöllisiä tapaamisia, Pietiläinen sanoo.

Ukrainan sodan takia on lisätty myös viestintää asepalveluksen suorittajille.

– Joukko-osastot tiedottavat aktiivisesti ja nostavat asioita esille säännöllisesti eri puhutteluissa ja koulutustilaisuuksissa.

Lisäksi Maavoimissa on laadittu niin kutsuttu sotilaan kortti, joka kertoo perusasioista tilanteeseen liittyen. Varushenkilöitä on myös kannustettu keskustelemaan huolta herättävistä asioista aktiivisesti.

Henkilökunnan ja vertaistuen lisäksi palvelustaan suorittavilla on käytettävissään sosiaalikuraattorien ja sotilaspappien verkosto sekä vertaistukena joukko-osastokohtaiset varusmiestoimikunnat.

– Meillä on koulutuksessa käytössä taistelijan mieli ja keho -ohjelma. Koulutuksissa käsitellään muun muassa sotaan liittyviä eettisiä kysymyksiä, Pietiläinen kertoo.

Itse varsinaiseen koulutukseen ei Ukrainan sodalla tai Suomen Nato-hakemuksella ole vaikutusta.

– Olemme kehittäneet koulutusta pitkäjänteisesti ja omista lähtökohdistamme Suomen tarpeisiin, Pietiläinen sanoo.

Varusmiesten maanpuolustustahto on korkea

Helsinkiläinen Elias Kellman, 20, on maanantaina lähdössä suorittamaan varusmiespalvelustaan Santahaminaan.

Kellman näkee varusmiespalveluksen suomalaisia yhdistävänä elämänvaiheena. Hän kertoo pitävänsä Puolustusvoimia tärkeänä Suomelle.

Puolustusvoimista kerrotaan, että kotiuttamisen yhteydessä pidettävien loppukyselyjen tuloksissa maanpuolustustahto ja palvelusmotivaatio ovat nousseet.

– Laajentunut Ukrainan sota on kirkastanut varusmiehille asevelvollisuuden ja varusmiespalveluksen merkitystä sekä tärkeyttä. Sama ilmiö havaittiin Venäjän hyökättyä Krimille ja Ukrainan sodan alettua vuonna 2014, Pietiläinen sanoo.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan suomalaisille teettämän kyselyn mukaan maanpuolustustahto oli tänä vuonna mittaushistorian korkein. Kyselyssä tiedusteltiin muun muassa: "Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten mielestänne puolustauduttava aseellisesti, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?"

Tähän kysymykseen myönteisesti vastasi 83 prosenttia vastaajista. Vuonna 2021 vastaava luku oli 68 prosenttia.

Voit keskustella aiheesta 3.7.2022 kello 23:een asti.

Lue lisää:

Sotkujen koronarajoitukset poistuivat – Säkylän sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja: "Munkkeja pitäisi riittää jokaiselle"

Niinistö lippujuhlan päivässä: "Olemme kaikissa olosuhteissa vastuussa oman maamme puolustuksesta"

Hellettä on piisannut ympäri Suomea juhannuksen jälkeisellä viikolla. Kesän toistaiseksi korkein lämpötila mitattiin tiistaina Porin lentoasemalla: 32,9 astetta. Lauantain korkein lämpötila jäi asteen verran tiistaina mitatusta ennätystä. Heinolassa mittari näytti 31,9 astetta.

Huomennakaan lämpöennätys tuskin enää rikkoutuu. Ylen meteorologi Anne Borgström kertoo, että yön aikana Suomeen virtaa lännestä kuivempaa ilmaa.

Tukala ilma siis väistyy, vaikka hellettä on yhä laajalti. Vain Itä-Suomessa koetaan enää yli 30 asteen lämpötiloja sunnuntaina.

– On selvästi helpompi olla, kun tukaluus on hävinnyt ja ilma on kuivempaa. Eikä ole niin hiostavaa, Borgström kuvailee.

Lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä liikkuu ukkoskuuroja lännestä itään. Huomenna nuo ukkoskuurot ovat Päijänteen itäpuolella: aamulla itä-Suomessa ja illalla itärajalla.

Tiistain jälkeen helteet ovat hetkeksi ohi

Maananantaina Suomeen virtaa taas lämmintä ilmaa. Hellettä on laajalti. Länsirannikolla voi tulla jokunen sadekuuro.

Tiistaina tapahtuu tuntuvin muutos säässä. Silloin lämpötilat jäävät lännessä paikoin kahteenkymmeneen asteeseen. Säästä tulee epävakaista.

– Tiistain jälkeen helteet ovat näillä näkymin ohi joksikin aikaa, Borgström sanoo.

Loppuviikosta lämpötilat ovat 20 asteen paikkeilla.

Jos arvelit, että helteet saavat ihmiset kyttäämään kaikkein eniten sähköisiä sääpalveluja olit väärässä.

Kuumuus pyörii kyllä ihmisten mielissä ja päivittäisissä puheissa, mutta esimerkiksi sääpalveluja tarjoavan Forecan kävijäpiikit ajoittuvat hellettä enemmän myrskyihin ja pyryihin, kertoo Forecan kuluttajapalveluista vastaava kaupallinen johtaja Tuomas Reivinen.

Sama ilmiö näkyy myös Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa. Suurin viime aikojen kävijäpiikki nähtiin vuosi sitten juhannuksena Aatu-rajuilman aikoihin, kertoo verkkopäätoimittaja Tuija Vuorinen Ilmatieteen laitokselta. Tuolloin Ilmatieteen laitoksen sivuilla oli liki 700 000 kävijää vuorokaudessa.

Reivisen mukaan Forecankin sääpalveluilla on Suomessa miljoonaluokan käyttäjämäärät.

– Moni tuntuu kesää kohden hellettä odottavan ja toiset pelkäävän, mutta helteet eivät sääpalveluissa näy niinkään suurena piikkinä. Pitkän tasaisen jakson aikana saattaa olla tavanomaista vähemmän käyttäjiä. Sateet, vaihtelevat säät ja voimakkaat myrskyt kiinnostavat enemmän, kuvailee Reivinen

Kiinnostus säätä kohtaan kasvaa kuitenkin kesän lomakaudella. Sääseuranta vilkastuu jo ennen juhannusta ja jatkuu elokuulle saakka, arvioi Reivinen.

– Hellejaksot vähän kasvattavat kävijämääriä, mutta yleisestikin kesä on sääennusteiden seuraamisessa aktiivista aikaa. Silloin on joka tapauksessa eniten käyttäjiä, sanoo myös Vuorinen.

Ilmatieteen laitoksen palvelussa eniten ihmisiä kiinnostavat oman alueen paikallissää sekä tutkakuvat, joiden avulla voi seurata esimerkiksi sadealueita. Kesällä myös varoituksia, kuten metsäpalovaroitusta, seurataan tarkoin.

Reivinen toteaa, että sadetutka on monille todella tarpeellinen, koska se näyttää kesän kuurosateet parhaiten ja sen avulla voi ennakoida sateen alkua ja loppua.

Sadetta, pilvisyyttä, tuulta ja lämpötilaa tarkkaillaan

Moni tarkastaa säätiedot useamman kerran päivässä.

– Kannattaa muistaa, että ihmiset katsovat säätietoja moniin eri tarkoituksiin, Vuorinen sanoo.

Eniten ihmisiä aktivoivat sääpalvelujen pariin olosuhteet, joilla on suurin vaikutus omaan arkeen.

Tavallisimmin seurataan Reivisen mukaan sadetta, lämpötilaa, tuulta ja pilvisyyttä ja niiden symbolit ovat yleensä sääsovelluksissa selkeimmin esillä. Palveluiden näkymää voi usein myös räätälöidä.

Eri ammattiryhmille ja harrastajille tietyt säätiedot ovat perustietojen lisäksi merkityksellisiä. Esimerkiksi ilmanpaine, -kosteus tai kastepiste eivät herätä massoissa suuria intohimoja.

– Veneilijät ovat kiinnostuneita tuulesta ja kiinteistönhuoltajat lumipyryistä, samoin sähköverkon ylläpitäjät. Monia kiinnostaa sadetutka ja kovat myrskyt, joissa voi puita kaatua. Myös kuurosateet, jotka voivat tulla yllättäen ja sataa runsaasti tiettyyn paikkaan, vilkastuttavat sääpalveluja, luettelee Reivinen.

Kun isompia myräköitä on näköpiirissä, sääpalvelujen tarjoaja varautuu jo ennalta kasvavaan kävijämäärään lisäämällä esimerkiksi serverikapasiteettia, ettei käyttäjätulva tuki palveluja.

Jyväskylän keskustassa Kaisu Noronen ja Aino Noronen kertovat seuraavansa säätä netistä päivittäin, Aino jopa harvemmin. Kummallakaan ei ole ladattuna sääsovelluksia. Sateet ajavat poutaa herkemmin säätietojen ääreen, koska se vaikuttaa muun muassa pukeutumiseen.

– Jos on luvattu sadetta, niin se saa hakeutumaan säätietojen ääreen. Katson netistä yleensä eri toimijoiden ennusteita, siitä on tullut tapa, sanoo Kaisu Noronen.

– Katson, onko aurinkoista ja mikä on lämpötila, kiteyttää käyttötottumuksensa 14-vuotias Aino Noronen.

Niin ikään Jyväskylän keskustassa jututettu Kirsi Ruohonen kertoo pärjäävänsä iltapäivälehden sivuilta löytyvillä säätiedoilla. Hän kurkkii ennusteita kännykästä harvakseltaan. Ruohosta kiinnostaa erityisesti lomasää, varsinkin, jos on osallistumassa tapahtumiin.

Torikahvilta tavatut Mikael Mäkinen ja Tero Tarvainen ovat sääpalvelujen käyttäjinä erilaisia.

Mikael kertoo, ettei hänellä ole puhelimessa sovellusta ja säätä hän tutkailee lähinnä Forecan sivuilta. Hellettä enemmän Mikael Mäkistäkin kiinnostavat sateet ja säästä pysyy hänen mukaansa kärryillä myös uutisia seuraamalla.

Terolla on aktiivisessa käytössä puhelimen oma sääsovellus ja hän tarkastelee sitä päivittäin.

– En ole sääaddikti, mutta päivittäin tulee katsottua, mitä on tarjolla. Talvioloissa sää kiinnostaa enemmän, vaikkapa silloin kun lämpötila on nollan lähellä. Silloin haluaa tietää, onko pakkasta vai loskaa. Kesäsää on minusta aina yleensä hyvä, summaa Tarvainen.

Sääpalvelujen mobiilikäyttö kasvaa

Säätä seuraavat kaikki ihmiset kaiken aikaa, kuvaa Forecan Tuomas Reivinen. Muutoksia sääpalvelujen käyttötottumuksissa on kuitenkin tapahtunut ja tapahtuu edelleen.

– On siirrytty seuraamaan säätä mobiililaitteista tietokoneiden sijaan ja sanomalehdistä käyttäjät ovat siirtyneet verkkoon.

Kovin vauhdikkaita trendejä ei kuitenkaan ole nähtävissä. Reivisen mukaan kyse on lähinnä siitä, kuinka nopeasti koko kansa siirtyy mobiiliin. Siirtymää siihen suuntaan on tapahtunut jatkuvasti viimeisen kymmenen vuoden ajan.

Reivinen tietää, että sään seuraaminenkin voi koukuttaa. Sadetutkan seuraajat ja myrskybongarit tarkistavat tilanteen monta kertaa päivässä. Vanhemmille ihmisille sääpäiväkirjan pitäminen voi olla harrastuksen tasoista toimintaa.

– Säätutkan käyttö voi olla addiktoivaa, kun on mahdollista seurata pilvien liikkeitä ja ennakoida, mihin sateet ovat menossa.

Sää tulee tarkistettua tosi usein, koska se on niin helppo vain kaivaa kännykkä taskusta ja nopeasti vilkaista säätiedot, Reivinen arvelee.

Venäjän iskut ukrainalaisiin siviilikohteisiin osoittavat, ettei Venäjällä ole ollut käytössään iskuihin vaadittavia täsmäaseita. Näin arvioi sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta.

– Todennäköisesti välitön syy siviilikohteisiin osuneisiin iskuihin on se, että Venäjältä puuttuu täsmäaseita, Käihkö sanoo puhelinhaastattelussa.

– Venäjä yrittää kohdistaa iskuja rintamalinjojen taakse kohteisiin, jotka liittyvät Ukrainan sodankäyntiin – esimerkiksi asevarikkoihin, aseteollisuuteen ja öljyvarastoihin. Täsmäaseiden puutteen takia he osuvat aika lailla väistämättä myös siviilikohteisiin.

"Iskut ovat osoitus terrorista"

Siviilikohteisiin osuneet iskut ovat Käihkön mukaan merkki myös terrorista ja siitä, ettei Venäjä piittaa ukrainalaisten siviilien hengestä.

– Siviilikohteisiin osuminen ei tunnu haittaavan Venäjää. Voidaankin sanoa, että Venäjä on sodan aikana syyllistynyt aika paljon myös terroriin. Kohdistamalla iskuja siviilikohteisiin tai osumalla niihin, Venäjä yrittää pakottaa Ukrainaa polvilleen.

Toissa yönä Odessan alueella Serhiivkan kaupungissa ainakin 21 ihmistä kuoli ja kymmeniä haavoittui, kun Venäjän ohjuksia osui kerrostaloon ja vapaa-ajan keskukseen.

Maanantaina Venäjän ilmaiskussa Krementšukin kaupungissa sijaitsevaan ostoskeskukseen kuoli 18 ihmistä.

Käihkön mukaan on vaikea arvioida, ovatko iskut osuneet siviilikohteisiin vahingossa.

– Esimerkiksi Krementšukin iskussa ostoskeskuksen lähellä oli ilmeisesti korjauspaja. Todennäköisesti Venäjä on yrittänyt kohdistaa iskujaan siihen mutta on osunut ostoskeskukseen.

Venäjä on kiistänyt iskut.

– Kyllähän me tiedämme, että Venäjä on jatkuvasti ja toistuvasti syyllistynyt sodan aikana sotarikoksiin, Käihkö jatkaa.

Odessan iskuja hän arvioi näin:

– Odessassa voi olettaa, että siellä on jokin sotilaskohde lähettyvillä tai sitten Venäjä ampui kaupunkiin sen takia, että he muistuttavat Venäjän kyvystä siviilien rankaisemiseen. Kyseessä on terrori, kun Venäjä yrittää pakottaa Ukrainaa tälläkin tavoin polvilleen.

Myös Britannian sotilastiedustelu on arvioinut, että Venäjä on käyttänyt Ukrainassa ohjuksia, joilla ei pysty tekemään tarkkoja iskuja.

Britannian sotilastiedustelun mukaan Venäjällä on pulaa tarkoista ja moderneista ohjuksista. Sotilastiedustelun mukaan Krementšukin iskussa käytettiin todennäköisesti Kh-32-ohjusta, joka on päivitetty versio neuvostoaikaisesta Kh-22-ohjuksesta.

Kh-32 ei ole optimaalinen tarkkoihin iskuihin maakohteissa, varsinkaan kaupungeissa, Britannian sotilastiedustelu toteaa.

Lue täältä tuoreimmat tiedot Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa

Lisää aiheesta:

Venäjä teki ohjusiskun Krementšukin kaupunkiin Ukrainassa – isku osui täpötäyteen ostoskeskukseen, useita kuoli ja haavoittui

Israelin armeija ilmoitti lauantaina, että se on ampunut alas kolme libanonilaisen Hizbollah-järjestön lennokkia.

Israelilaisen sotilaslähteen mukaan lennokit havaittiin pian. Ne eivät kantaneet aseita eivätkä siten aiheuttaneet vaaraa, armeijalähteet lisäävät.

Israel pitää Iranin tukemaa Hizbollah-ryhmää vakavimpana välittömänä uhkanaan.

Lennokit olivat matkalla Välimerellä sijaitsevalle Karishin kaasukentälle, jonne Israel rakensi kesäkuussa kaasunporauslautan.

Israelin mukaan kaasukenttä sijaitsee sen kansainväisesti tunnustetuilla aluevesillä. Libanon vuorostaan väittää, että kenttä on kiistellyllä vesialueella, joka kuuluu Libanonille.

Yhdysvallat välittäjänä Israelin ja Libanonin merirajakiistassa

Hizbollah on vahvistanut lähettäneensä lennokkeja kaasukentälle. Järjestön mukaan lennokkeja käytettiin tiedusteluun.

– Tehtävä on suoritettu ja viesti saatiin toimitettua perille, järjestön lausunnossa todetaan.

Hizbollahin arvellaan pyrkineen vaikuttamaan lennokeillaan Libanonin ja Israelin välisiin merirajaa koskeviin neuvotteluihin, joissa Yhdysvallat toimii välittäjänä.

Israelin puolustusministeri Benny Gantz sanoo, että Hizbollahin toimet estävät Libanonin hallintoa pääsemään neuvotteluissa sovintoon.

Yhdysvallat kertoi viime viikolla käytyjen edellisten neuvotteluiden sujuneen tuloksellisesti ja osapuolten lähentyneen toisiaan.

Yhdysvallat aikoo olla tulevina päivinä ja viikkoina yhteydessä osapuoliin.

Lauantaina Libanonin pääministeri Najib Mikati kertoi lehdistölle, että Libanonin korviin on kantautunut rohkaisevia tietoja koskien merirajakiistaa. Mikati kieltäytyi toistaiseksi kertomasta tarkempia yksityiskohtia ennen kuin maan hallinto saa virallisen vastauksen ehdotukseensa.

Espoon Hanasaaren parkkipaikalla kiinteäsiipinen drooni nousee ilmaan ja suuntaa vajaan tunnin lentomatkan päässä sijaitsevaan Tallinnaan. Kyseessä on EU:n rahoittama testilento, jossa selvitetään, miten hyvin maasta etänä ohjattava drooni ja sitä lähellä seuraava miehitetty lentokone pystyvät tekemään matkan turvallisesti perille.

EU on havahtunut miehittämättömän ilmailun nopeaan lisääntymiseen, ja uudistaa nyt lainsäädäntöä, jotta toiminta olisi turvallista.

Ensi vuonna tulee voimaan EU:n U-space-asetus, joka mahdollistaa suurempien drooni-liikennemäärien automaattiohjauksen. Tällöin kaupunkeihin ja varsinkin lentoasemien läheisyyteen voidaan perustaa ilmatilavyöhykkeitä, jotka on tarkoitettu droonien lentämiseen turvallisesti ja valvotusti.

Se on edellytys, jotta esimerkiksi rahtidroonit ja lentotaksit voivat aloittaa toiminnan kaupunkialueilla. Sähköllä toimivat droonit voivat olla vähähiilinen vaihtoehto monissa kuljetuksissa.

– Silloin kun liikennetiheys kasvaa isommaksi ja halutaan lentää näköyhteyden ulkopuolella esimerkiksi kaupunkialueella, tarvitaan U-space-ilmatilaa, jotta drooneja voidaan estää törmäämästä toisiinsa, sanoo EU:n rahoittaman GOF2.0-projektin suomalainen lentoturvallisuusvastaava Jonas Stjernberg.

EU varautuu siihen, että tavarankuljetuksista yhä suurempi osa hoidetaan lähivuosina miehittämättömillä ilma-aluksilla ja tulevaisuudessa myös ihmisten kuljettaminen tulee mahdolliseksi. Esimerkiksi Pariisin kesäolympialaisissa vuonna 2024 useat lentotaksiyritykset aikovat kuljettaa matkustajia Charles de Gaullen ja Le Bourget’n lentokenttien sekä kisapaikkojen välillä, tosin aluksi mukana on myös lentäjä.

Yhdysvaltalainen Joby Aviation arvioi, että sen operoima matka lentotaksilla tulee maksamaan saman kuin taksimatka autolla.

Toiminta edellyttää, että droonien on kyettävä lentämään samassa ilmatilassa muiden ilma-alusten kanssa turvallisesti, mutta myös tehokkaasti.

GOF2.0-projektissa testataan järjestelmiä ja menetelmiä, joilla drooni-ilmaliikennettä voidaan Euroopassa lisätä nykyisestä.

Tehtävä on haastava. Droonit eroavat teknisiltä ominaisuuksiltaan miehitetyistä ilma-aluksista. Ne kykenevät suorittamaan erilaisia liikkeitä, ne voivat pysähtyä ja lähteä nousemaan vaikkapa pystysuoraan, toisin kuin perinteiset lentokoneet.

Virtuaalisilla kuplilla vältetään törmäykset

U-space-ilmatilan perustamisen jälkeen droonilla lentäminen on merkittävästi nykyistä tarkemmin säädeltyä.

Lentäjän on ennen lennon aloittamista otettava yhteyttä ilmatilavyöhykettä valvovaan palveluntarjoajaan. Järjestelmän on hyväksyttävä lentosuunnitelma, ja vasta sen jälkeen kone voi nousta ilmaan. Vastaavanlainen lupa vaaditaan nykyisin lentokentältä lähtevältä lentokoneelta.

Lentoluvan saanut drooni lähettää jatkuvasti sijaintitietoa järjestelmään, joka seuraa ja valvoo lentoliikennettä alailmatilassa.

– Alkuvaiheessa droonit lentävät muutaman sadan metrin korkeudessa, mutta laitteiden ja tekniikoiden kehittyessä voidaan nousta korkeammallekin, sanoo liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ilmailusta vastaava johtaja Jari Pöntinen.

Mikäli toinen kone tulee liian lähelle, järjestelmä varoittaa lentäjiä ja tarvittaessa käskee tekemään muutoksia lentoreitteihin. Tätä kutsutaan virtuaaliseksi kuplaksi, jossa ilma-alusten on pidettävä vähimmäisetäisyys.

Mitä suuremmaksi kupla tehdään, sitä vähemmän alueelle mahtuu ilma-aluksia. Toisaalta pienempi välimatka toiseen koneeseen voi heikentää turvallisuutta, kun reagointiaika lyhenee.

Myös gps-signaalin katkeaminen voi olla kohtalokasta ruuhkaisessa liikenteessä. Droonit käyttävät lähinnä 4G- ja 5G-matkapuhelinverkkoja sijaintitiedon lähettämiseen.

Miehitettyjä lentoja johtava lennonjohtaja huomaa omalta päätteeltään, jos drooni ja lentokone ovat vaarassa joutua liian lähellä toisiaan. Lennonjohtaja ei johda yksittäisen droonin lentämistä, mutta hän voi tarvittaessa sulkea ilmatilan, eli määrätä kaikki ilmatilavyökkeellä olevat droonit laskeutumaan maahan. Droonien lento keskeytyisi esimerkiksi matkustajakoneen lähestyessä kenttää.

Oulussa testataan pian laboratorionäytteiden kuljettamista drooneilla

Myös Suomessa droonien käyttö hyötykuljetuksiin on lisääntymässä. Pääkaupunkiseudulla toimiva kuljetusyhtiö Wing aloitti viime vuonna makeistehtaan valmistamien suklaiden ja leipomotuotteiden lentokuljetukset drooneilla.

Seinäjoella puolestaan valmistellaan rahtikuljetusten aloittamista Euroopasta miehittämättömillä lentokoneilla.

Oulun seudulle on tulossa Suomen ensimmäinen droonien lennonjohdon testialue. Drolo-projektissa selvitetään, voitaisiinko esimerkiksi Hailuodon saarelta kuljettaa drooneilla laboratorionäytteet mantereelle Ouluun tutkittavaksi. Samalla selvitetään droonien käytön lisäämistä lentoaseman lähialueella ja satamassa.

Oulun testialueelta saatavia malleja on mahdollista hyödyntää, kun droonien käytön lisäämistä suunnitellaan esimerkiksi Helsingissä tai Tampereen seudulla.

Kehitteillä oleva alailmatilan droonien liikenteenohjausjärjestelmä toimii automaattisesti. Digitalisoituminen etenee myös perinteisen ilmailun puolella, kun lähivuosina Suomessakin otetaan käyttöön esimerkiksi ensimmäiset etälennonjohtokentät.

– Ehkäpä tulevaisuuden ilmaliikenteen ohjauskonsepti on sellainen, että ihminen voi aina puuttua tilanteeseen, mutta yhä enemmän lento-operaatioita automatisoidaan, pohtii Jonas Stjernberg.

Suomi on muuttamassa ilmailulainsäädäntöä

EU-asetus ei velvoita jäsenmaita perustamaan U-space-ilmatiloja, jos sellaiselle ei ole tarvetta.

Suomi on muuttamassa kansallista ilmailulainsäädöntöä niin, että U-space-ilmatilojen perustaminen tulee mahdolliseksi. Lakiehdotuksen mukaan liikenne- ja viestintävirasto Traficom voisi perustaa tällaisen ilmatilan enintään kolmeksi vuodeksi. Lain on tarkoitus tulla voimaan tammikuussa 2023.

Alueen perustaminen merkitsee rajoituksia myös harrastuslentämiselle.

– Siinä tulee vaatimuksia sekä miehittämättömälle että miehitetylle ilmailulle, ja täytyy pystyä täyttämään ilmatilan vaatimuksia, jos siellä mielii lentää, sanoo liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ylitarkastaja Esa Stenberg.

Harvassa droonissa on vielä paikkatietoa lähettäviä laitteita, mikä on vähimmäisedellytys lentämiselle U-space-ilmatilassa.

Voit keskustella aiheesta 4.6. klo 23 saakka.

Lue lisää:

Oulun seudulle tulee Suomen ensimmäinen droonien lennonjohdon testausalue – kaupunkiin rakennetaan oma ilmatila

Ovatko lentotaksit ilmailun tulevaisuutta? Helikopterin ja lentokoneen yhdistävät ilma-alukset tuovat nopeat yhteydet syrjäkylille

Ehkä jo ensi vuonna droonit kuljettavat Euroopasta tilatut paketit Seinäjoelle ja takaisin – brittiläis-bulgarialainen yritys luo lentoverkostoa, johon kuuluu myös Suomi

Paketit kulkevat tulevaisuudessa drooneilla – Pyhtäällä testataan, miten ne saadaan samaan ilmatilaan turvallisesti muun lentoliikenteen kanssa

Evijärven Vasikka-aholla Jorma Tolosen pihalla tuoksuu vastaleikattu nurmi.

Leikkaamista riittää, sillä vuonna 1948 rakennettua ryhdikästä taloa ympäröi puolen hehtaarin puisto, jonka aikanaan golfiin hurahtanut Tolonen rakensi harjoituskentäksi.

– Tähtäsin ammattilaiseksi, mutta totesin aika pian ettei se tule toteutumaan, naurahtaa Jorma Tolonen.

Golf-harrastus jäi, niin myös nurmikenttä, jota tällä hetkellä elävöittää viiden väylän frisbeegolfrata.

Nyt sekä talo että väylä etsii uutta käyttäjää.

Tolosella on asunnot Helsingissä, Kemijärvellä ja Evijärvellä. Kaiken kunnossa pitämiseen ei aika riitä, vaikka työ lakiasioiden parissa ei enää ole kokopäiväistä.

– Kaikille ihanille sukulaisille olen yrittänyt ehdottaa, että voisivat vapaa-ajan asuntona käyttää, mutta ei ole kiinnostusta.

Silti myyntipäätöstä piti kypsytellä.

Tilanne on tyypillinen monelle maaseudun asumukselle. Järki neuvoo myymään, tunne ei anna periksi ja yhteen perikuntaan voi mahtua monia mielipiteitä.

– Kun teen lakiasioita työkseni, olen törmännyt näihin usein. Osa haluaisi että myydään, osalle asialla on enemmän tunnearvoa ja usein kiinteistöt jäävät myymättä.

Remonttikohteillekin on kysyntää

Koronavuodet lisäsivät kiinnostusta maallemuuttoon ja yhä useampi haaveilee tukikohdasta kaukana kaupungin melskeestä.

Kysyntää maaseudun taloille kerrotaan olevan.

Ajellessa pitkin autioituvia sivukylien raitteja tarjontakaan ei näyttäisi olevan ongelma.

Mistä kenkä siis puristaa?

– Kohteita kyllä on, mutta ne ovat valitettavasti piilossa, meidän suurin haasteemme on löytää ne, summaa Landemia-hankkeen projektipäällikkö Tarja Vuorinen.

Landemia on Etelä-Pohjalaiset kylät ry:n hanke, joka pyrkii madaltamaan maallemuuton kynnystä. Sivukylillä on paljon asumattomia tai vähällä käytöllä olevia taloja, mutta vain harva on julkisessa myynnissä.

Todella paljon haetaan myös hyvin huonokuntoisia remonttikohteita. Toisenlaisiakin toki, mutta myös niitä. Tarja Vuorinen

Tarja Vuorinenkin nimeää tunnesyyt suurimmaksi esteeksi myynnille.

Lisäksi moni miettii, ketä voisi kiinnostaa vanha, syrjäinen talo, jonka moni nurkka repsottaa? Se on turha huoli, vakuuttaa projektipäällikkö Tarja Vuorinen.

– Todella paljon haetaan myös hyvin huonokuntoisia remonttikohteita. Toisenlaisiakin toki, mutta myös niitä.

Lue myös: Korona sai ihmiset etsimään turvallista asumista maaseudulta - "Meille riittävät päiväkoti, koulu, kauppa ja apteekki", sanoo Anni Torniainen

Etätyö auttaa maalle muuttoa

Elinvoimahaasteet ovat samankaltaisia kaikissa Suomen pienissä kunnissa, joilla ei ole mitään erityistä vetovoimatekijää, kuten esimerkiksi valtakunnallisesti kiinnostavaa turistikohdetta.

Tällä perusteella Landemian pilottikunniksi valikoituivat Etelä-Pohjanmaalla Evijärvi, Soini, Karijoki, Isojoki ja verrokkina Ilmajoki, jonka maaseutumaisuus houkuttaa Seinäjoen kyljessä.

Evijärven kuntaan kyselyjä niin sanotussa hiljaisessa myynnissä olevista kiinteistöistä tulee jonkin verran, kertoo Evijärven kunnan kehittäjäkoordinaattori Sanna Syrjälä.

Yhteinen rekisteri tulisi tarpeeseen ja sitä odotellessa kunnassa pyritään kehittämään palveluja ja muun muassa etätyömahdollisuuksia.

– Nyt on ensimmäinen kesä, kun meillä on koko kesä täynnä varauksia etätyötilaan, iloitsee Sanna Syrjälä.

Eikä pahitteeksi ole alleviivata omia vahvuuksiaan, kuten veden läheisyyttä Evijärvellä. Puhumattakaan tavallisista arjen asioista.

– Kuten se, että aina voi kauppaan mennessä ajaa parkkiin etuoven viereen, nauraa Sanna Syrjälä.

MTK:lla tekeilllä myyntialusta

Myös MTK:lla on meneillään valtakunnallinen Autiotalot ja hiljaiset kiinteistöt -hanke, jossa maaseudun autiotuville rakennuksille ollaan rakentamassa yhteistä alustaa verkkoon, yhteistyössä paikallisten hankkeiden kanssa.

MTK:n vt. elinvoimajohtaja Markus Lassheikki uskoo alustan tuovan helpotusta tyhjillään olevien kiinteistöjen omistajien ja niitä tarvitsevien kohtaanto-ongelmaan.

Kyse on myös maaseudun yritystoiminnan edistämisestä.

– Kysymys ei ole kiinteistöjen myynnistä, vaan kiinteistöjen hyötykäytön mahdollistamisesta, joka saattaa myöhemmin johtaa kiinteistökauppaan, kertoo Lassheikki tiedotteessa.

Nämähän on tyypillisiä kohteita sikäli, että sitten kun se sattuu kohdalle, niin se sattuu kohdalle. Jorma Tolonen

Alusta tulee siis toimimaan kohtaamispaikkana, mutta ei kilpaile kiinteistövälitysten kanssa. Käytännön järjestelyistä vastaavat asianosaiset itse. Alustan on määrä valmistua kevääseen 2023 mennessä.

Jorma Tolonen toivoo oman kiinteistönsä löytävän pian uudet asukkaat. Jos kauppoja ei heti synny, vuokrasopimuskin tulee kyseeseen, kunhan paikka pysyy asuttuna. Toistaiseksi ostajaa ei ole löytynyt.

– Nämähän on tyypillisiä kohteita sikäli, että sitten kun se sattuu kohdalle, niin se sattuu kohdalle.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 4. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lue myös:

Moni kakkoskodista kiinnostunut helsinkiläinen unelmoi pienestä talosta veden äärellä

Kysyimme, mitä tarvittaisiin, että suomalaiset muuttaisivat maalle - saimme 963 vastausta: työ on ykköstoive, yksinäisyys ja ihmisten asenteet pelottavat

Leikkipaikalta kuuluu ukrainankielistä laulua, kun pikkubussi kaartaa entisen kasarmirakennuksen pihalle Puolan pääkaupungin Varsovan ulkopuolella.

Lapset laulavat euroviisut voittanutta ukrainalaiskappaletta. Rakennus on vanha, mutta pihalle on pystytetty upouusia keinuja. Vanha kasarmi on nyt ukrainalaispakolaisten majapaikka.

Pikkubussista kiipeää ulos vapaaehtoisia, jotka ovat tulleet taltioimaan pakolaisten kokemuksia Venäjän hyökkäyssodasta.

Tarkoituksena on löytää Ukrainasta paenneita antamaan lausuntoja Venäjän mahdollisista sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Tutkijat alkavat kiertää pihapiirin rakennuksia ja koputtaa ovia huone kerrallaan.

Yhdestä huoneesta tulee ulos Kiovasta heti sodan alussa paennut Olena Bražnyk.

Hän haluaa kertoa tarinansa. Tšunja-koira jää huoneeseen. Sotapakolainen sekin.

Bražnyk todisti ensimmäisiä iskuja Kiovaan.

Hän saa eteensä 46-kohtaisen lomakkeen, jossa kysytään mitä Venäjän aiheuttamista tuhoista tai iskuista todistaja ehti nähdä.

Paenneilta kysytään kohtaamisista venäläissotilaiden kanssa: mitä he tekivät siviileille ja näiden omaisuudelle? Miten he puhuivat paikallisväestölle? Oliko ryöstelyä?

Bražnyk alkaa täyttää lomaketta.

– Ehkä syyllisiä ei saada tuomittua kansainvälisissä tuomioistuimissa, mutta uskon, että tieto auttaa tuomitsemaan heidät ainakin ihmisten mielissä, Bražnyk sanoo jätettyään lausuntonsa.

Ukrainan viranomaiset ovat tähän mennessä avanneet yli 16 000 tutkintaa Venäjän joukkojen mahdollisista sotarikoksista. Se on enemmän kuin yhden maan viranomaiset pystyvät yksin tutkimaan.

Moni Euroopan maa ja kansainvälinen rikostuomioistun ICC ovat tulleet avuksi. Ranska on lähettänyt Ukrainaan rikospaikkatutkijoita.

Historiallista on se, että todisteita kerätään samaan aikaan kun Venäjän hyökkäyssota vielä jatkuu. Tutkimuksia tehdään eri maissa yhteistyönä, rinnakkain ja osin päällekkäin.

Pakolaiskeskuksessa haastatteluja tekevä Pilecki-instituutti toimii Puolan hallituksen alaisuudessa, mutta ei tee varsinaista rikostutkintaa.

Instituutti tallentaa siviilien kokemuksia ensisijaisesti tutkijoita ja historiankirjoja varten, mutta tekee tiivistä yhteistyötä Puolan syyttäjäviranomaisen kanssa. Merkittävimmät lausunnot vinkataan eteenpäin Puolan viranomaisille virallista tutkintaa varten.

Myös Bražnyk on mahdollinen todistaja, kun hänen yhteystietonsa ja kokemuksensa on nyt saatu taltioitua.

Pakolaisten kokemusten kerääminen on hidasta ja sattumanvaraista. Vanhan kasarmin pakolaiskeskuksessa vain muutama haluaa tulla antamaan lausunnon. Moni kokee, ettei heillä ole mitään kerrottavaa.

Sitten pakolaiskeskuksen toisesta rakennuksesta löytyy kaksi henkilöä, jotka ovat nähneet sodan niin läheltä, että heillä on kännyköissään näyttää ruumiskuvia taisteluista.

Tunnen venäläisten ajattelua. Heitä ei kiinnosta siviilien kohtalo, he ampuivat minne sattuu. Mahammad Jahangorinov

Mustafa Kahraman ja Mahammad Jahangorinov ovat keskuksen harvoja miesasukkaita. Yleisen liikekannallepanon vuoksi ukrainalaiset 18–60-vuotiaat miehet eivät saa lähteä maasta, minkä vuoksi pakolaiset ovat valtaosin naisia ja lapsia.

Kahraman ja Jahangorinov olivat ennen sotaa Ukrainassa asuvia ulkomaalaisia siviilejä.

Sota teki heistä vierastaistelijoita. Molemmat miehet lähetettiin sodan alussa puolustamaan Kiovan lähialueita, Butšaa ja Irpiniä. Molemmissa Kiovan lähikaupungeissa kuoli myös siviilejä.

Entisestä neuvostotasavallasta Azerbaidžanista kotoisin oleva Jahangorinov puhuu loistavaa venäjää ja hyvää englantia. Hän opiskeli Kiovassa yliopistossa sodan syttyessä, mutta on asunut myös Venäjällä. Hän halusi jäädä puolustamaan Ukrainaa.

– Tunnen venäläisten ajattelua. Heitä ei kiinnosta siviilien kohtalo, he ampuivat minne sattuu, Jahangorinov kertoo kokemuksistaan venäläisjoukkoja vastaan.

Turkkilainen Kahraman oli sodan alettua käymässä Turkissa, mutta palasi taistelemaan. Perheen kotiin Sumyyn lähellä Venäjän rajaa ei enää päässyt, kun Venäjän hyökkäsi pohjoisesta.

Hänen ukrainalainen vaimonsa ja pariskunnan kaksi lasta jäivät keskelle hyökkäystä. He olivat Kahraminin mukaan yli kuukauden pommisuojassa piilossa.

Kahraman oli sen ajan puolustamassa Kiovan lähialueita. Hän kertoo nähneensä Butšassa ja Irpinissä lukuisia Venäjän tappamia siviiliuhreja. Uhrien auttaminen oli vaikeaa.

– Emme voineet tarkistaa, olivatko he elossa. Uhreihin oli piilotettu miinoja, Kahraman sanoo.

Venäläisjoukot miinoittivat Kiovan lähialueet ennen vetäytymistään huhtikuun alussa. Kansainväliset järjestöt arvioivat raivaamisen vievän vuosia.

Siellä oli paljon nuoria venäläisiä, joille komentajat sanoivat, että kyseessä on sotaharjoitus. Mustafa Kahraman

Turkkilaisen vierastaistelijan mukaan Venäjän joukkojen yksi taisteluetu Kiovan lähialueilla oli se, etteivät he yrittäneet välttää Ukrainan tavoin siviilikohteiden pommitusta. Kohteeksi joutuivat myös koulut ja asuintalot, joiden kellareissa oli siviilejä pommisuojissa.

Hän ottaa kännykkänsä esiin ja alkaa näyttää kuvia Butšan taisteluista. Yhdessä kuvassa näkyy neljän hyvin nuoren venäläissotilaan silvotut ruumiit. Yhdeltä puuttuu koko alaruumis.

Kahraman kertoi heidän tappaneen venäläiset panssarivaunuun, koska nämä eivät suostuneet tulemaan ulos antautumiskäskystä huolimatta. Hänen mukaansa moni venäläinen ei tiennyt, miten toimia rintamalla.

– Siellä oli paljon nuoria venäläisiä, joille komentajat sanoivat, että kyseessä on sotaharjoitus.

Kahramanin mukaan he löysivät useita venäläisiä rintamakarkureita metsistä ja muualta piileskelemästä.

Puolalaisille miesten todistus on kiinnostava, vaikka miehet toimivat sotilaina.

Pilecki-instituutin vapaaehtoiset haastateltavat antavat numeron, ja pyytävät lähettämään Irpinistä ja Butšasta otettuja kuvia ja videoita tutkijoille.

Todisteita mahdollisista Venäjän rikoksista kerätään ympäri Eurooppaa. Suomessa Poliisihallitus on jo aloittanut Suomeen paenneiden ukrainalaispakolaisten haastattelut mahdollisiin sotarikoksiin liittyen.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Måns Enqvist kertoo Ylelle puhelimitse, että juhannusviikolla oli kirjattu kaksi haastattelua. Suomeen on rekisteröity yli 25 000 pakolaista Ukrainasta.

Myös Suomessa on osin sattumanvaraista, keneltä kysytään sodan tapahtumista. Pakolaisia on ohjattu poliisin puheille muun muassa silloin, jos rekisteröinnin yhteydessä on kuultu jotain merkittävää.

Puolassa mittasuhteet ovat täysin toisenlaiset. Puolaan on saapunut helmikuun 24. päivän jälkeen 3,5 miljoonaa ukrainalaispakolaista. Osa heistä on jatkanut muualle Eurooppaan ja osa palannut takaisin Ukrainaan.

Puolalaistutkijat on keränneet tähän mennessä satoja silminnäkijäkertomuksia Ukrainasta paenneilta. Ne on arkistoitu niin, etteivät mahdolliset Venäjän hakkerit pääse tietoihin käsiksi, kertoo instituutin johtaja Magdalena Gawin toimistossaan Varsovassa.

Sotarikosten todistaminen tuomioon asti tulee Gawinin mukaan olemaan hyvin vaikeaa. Sota on kaaosta, ja todisteiden kerääminen yksittäisiä henkilöitä vastaan hidasta. Sotatoimista päättäviä on vielä vaikeampi saada tuomiolle.

Erityisen vaikeaa on Gawinin mukaan tutkia Venäjän joukkojen tekemiä mahdollisia raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa. Kaikki uhrit eivät halua puhua.

Sota on kaaosta. Monen on vaikea sanoa muuta kuin että perheenjäsen on kadonnut. Magdalena Gawin

Tähän mennessä hänen johtamansa instituutin haastatteluissa on paljastanut kolme tapausta, joissa on kerrottu raiskauksista.

– Näitä rikoksia on hyvin vaikea todistaa. Venäjä tietenkin kiistää kaiken, Gawin sanoo.

Insituutti tekee jonkin verran haastatteluita myös Ukrainassa. Gawinin mukaan ihmiset kertovat omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan ja siitä, mitä heidän lähipiirilleen tapahtui.

Ihmisiä on kadonnut ja ukrainalaisia on sodan aikana siirretty Venäjälle. Gawinin mukaan joidenkin haastateltujen koko perhe on kuollut.

– Sota on kaaosta. Monen on vaikea sanoa muuta kuin että perheenjäsen on kadonnut.

Vapaaehtoiset haastattelijat ovat pakolaiskeskuksessa tunteja, mutta lopulta vain viisi halusi kertoa kokemuksistaan.

Silminnäkijäkertomusten kerääminen on hidasta. Ukrainaa osaavia vapaaehtoisia on vaikea löytää. Yksittäiset kertomukset pitää vielä arkistoida ja kääntää eri kielille.

Gawinin mukaan se, millä lakitermeillä sodasta lopulta tuomioistuimissa puhutaan, on hyvin tärkeä kysymys.

– Uskon, että kyse on sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Mutta sodassa on piirteitä myös kansanmurhasta, Gawin sanoo.

Oikeusprosessit ovat pitkiä. Siksi puolalaisinsituutti kerää silminnäkijäkertomuksia rikostutkinnan rinnalla ja suunnittelee julkista arkistoa sodan kokeneiden kertomuksista.

Historoitsija Gawinin mukaan tieto itsessään on tehokas keino sotaa vastaan. Se, ettei unohdeta, mitä sota tarkoittaa siviileille.

Lue lisää:

Amnesty syyttää Venäjää sotarikoksista Harkovassa: Satoja siviilejä kuollut summittaisissa pommituksissa

Poliisiylijohtaja: Suomen poliisi hankkii todisteita ja tietoja Ukrainan pakolaisiin kohdistuneista sotarikoksista

Ukrainalaislehti: Irtisanottu ihmisoikeusvaltuutettu saattoi valehdella raiskauksista – tutkinnan kohteena myös Ylen haastattelema psykologi

Kesä 2022 tuoksuu ihmeelle, toivolle ja odotukselle. Pihoilla kukkivat omenapuut.

– Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi.

Hildan äiti Saara Tolonen asettelee kynttilän kerrallaan vaaleanvihreään prinsessakakkuun.

– Kuusi vuotta sitten lääkärit sanoivat, että sinä elät vain muutaman päivän. Mutta tässä sitä ollaan, kuusivuotias eskarilainen. Vai mitä muru, oletko sinä kuusi?

Tänään Hilda Aino Lyydia Tolonen on puettu vihreään prinsessamekkoon. Hän katselee kynttilöitä vaaleanpunaisessa syöttötuolissa - siinä, jonka äiti lupasi tyttärelleen, jos tämä ikinä oppisi istumaan.

Hilda näyttää nyökkäävän.

Hänellä on kromosomihäiriö Trisomia 18, hän on vaikeasti kehitysvammainen ja erittäin infektioherkkä. Ennen koronaa Hilda sairasti keuhkokuumeita tiuhaan ja vietti sairaalassa viikon tai pari lähes joka kuukausi.

Vain yksi kymmenestä trisomialapsesta selviää ensimmäisestä elinvuodesta.

– Hildan kuudes syntymäpäivä tuntuu aika uskomattomalta. Aika on mennyt nopeasti, mutta onhan siihen mahtunut todella paljon kaikenlaista. En sanoisi, etten päivääkään vaihtaisi pois, Saara muistelee.

Korona oli erityinen uhka

Kun kuvasimme Perjantai-dokkaria Hilda älä kuole kaksi ja puoli vuotta sitten, kevättalvella 2020, olimme kaikki todella peloissamme. Korona lähestyi Suomea ja infektioherkälle Hildalle se oli erityisen suuri uhka.

Tolosen uusperheeseen kuuluivat silloin Saaran pojat Anton, Samuel ja Daniel, Jukan tytär Iida sekä Saaran ja Jukan yhteiset lapset Hilda ja Iisak.

Viimeisenä kuvauspäivänä koululaiset tulivat kotiin uutisen kanssa: koulut suljettaisiin seuraavalla viikolla. Saara-äiti odotti viimeisillään perheen seitsemättä lasta. Oli selvää, että hänen olisi lähdettävä synnyttämään yksin.

Kesällä 2022 “koronavauvoja” on kaksi, kaksivuotias Selma ja puolivuotias Sylvi. Pahimmat pelot koronasta eivät ole toteutuneet, päinvastoin.

– Hildan näkövinkkelistä korona on ollut hyvä asia, Jukka Tolonen summaa.

Maskin käyttö on siunaus

Keväällä 2020 perhe bunkkeroitui tiiviisti kotiin piiloon koronaa. Jukka jäi pois fysioterapeutin työstään, ja lapset kävivät kotikoulua. Saara on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja.

Kaikki kontaktit perheen ulkopuolisiin jäseniin karsittiin pois, sisäharrastukset vaihtuivat ulkoharrastuksiin eikä kotiin päästetty vieraita.

– Jos jossakin on virus tarjolla niin Hilda imaisee sen takuulla. Siksi maskin käyttö on ollut meille siunaus, Jukka kertoo.

Perheessä on Hildan vuoksi oltu aina tarkkoja puhtaudesta. Koronan pelko pakotti entistäkin pidemmälle. Nyt vaatteet vaihdetaan ja matkapuhelimet sekä älykellot desinfioidaan kotiin tultaessa.

– Näitä asioita ei tullut ajatelleeksi ennen koronaa, mutta ne ovat osoittautuneet hyvin tehokkaiksi käytännöiksi. Hilda oli terveenä ensimmäistä kertaa monta kuukautta peräkkäin sen jälkeen, kun korona alkoi maaliskuussa.

Seuraavan vuoden tammikuussa Hilda oli kasvanut pituutta 10 senttiä.

– Me olemme tajunneet, ettei meidän ole pakko ottaa kaikkea viruskuormaa seiniemme sisään. Se on ihmeellistä, että näinkin voi elää, Saara hymyilee.

Kävelyteline ja töitä tauotta

Kun sairaalakierre on ollut katkolla yli kaksi vuotta, ihmeitä riittää: Hilda on oppinut istumaan, seisomaan tuettuna ja tukeutumaan käsiinsä.

– Nyt Hilda sai kävelytelineen, jonka avulla hän voi harjoitella askelten ottamista. Sitä ei olisi voinut kuvitellakaan ennen koronaa, Jukka kiittelee Hildaa korona-aikana etäohjeistanutta fysioterapeuttia.

Koronan pitkittyessä Jukka palasi töihin vietettyään yli neljä ensimmäistä kuukautta kotona - mutta tällä kertaa hän sai tehdä töitä tauotta.

– Ennen koronaa Jukka saattoi olla viikon kuukaudessa pois töistä sairaalassa Hildan kanssa, Saara muistuttaa.

Jukka käyttää tehokkaimpia mahdollisia maskeja töissä ja toivoo myös asiakkaiden käyttävän maskeja. Itse hän aikoo jatkaa maskinkäyttöä myös kaupassa.

– Ymmärrän ihmisten tuskan maskien kanssa, mutta meillä se hyötysuhde on niin hyvä, että aiomme jatkaa edelleen. On vaan niin mahtavaa, että saamme olla terveenä, Jukka iloitsee.

Sisaruksilta valtavasti uhrauksia

Ilmassa on kesällä 2022 myös huolta. Rajoitukset väistyvät, uusia virusvariantteja odotetaan saapuvaksi, eikä kukaan osaa ennustaa syksyä.

– Nyt kun rajoitukset on purettu, pelottaa taas enemmän. Jotkut ihmiset vähättelevät Hildan tilannetta. He eivät ymmärrä millaista on katsoa lasta sairaalasängyn vieressä ja miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu, Saara sanoo.

Syksyllä Hildan esikoulu alkaa todennäköisesti kotiopetuksena erityisopettajan kanssa.

Myös muut lapset ovat olleet kotikoulussa silloinkin, kun heidän luokkakaverinsa palasivat pulpetteihin. Yksi katraasta muutti mummolaan voidakseen käydä koulua luokkansa kanssa. Keväällä kaikki kävivät koulua koulussa, mutta kotiin ei edelleenkään voi kutsua kavereita.

Jukka muistuttaa, ettei korona ole ollut Tolosen perheelle pelkästään hyvä asia, ennemminkin melkoista painetestausta.

– Korona on vaatinut Hildan sisaruksilta ihan valtavasti uhrauksia, eikä tämä meille vanhemmillekaan ole helppoa ollut. Mutta Hildan näkövinkkelistä oikein hyvä.

Luen myös Hildasta vuosina 2018 ja 2020 tehdyt jutut:

Pikku Hildan ei pitänyt elää: “Edelleenkin jotkut lääkärit sanovat, että kohta Hilda kuolee – se vaikeuttaa hoitojen ja avun saamista”

Hilda-vauva elää ja voi hyvin vastoin ennusteiden: ”Me uskoimme, kun lääkärit sanoivat Hildan kuolevan” Saara Toloselle ehdotettiin aborttia 20. raskausviikolla. Kun Hilda-vauva syntyi, hänelle luvattiin elinaikaa vain kahdesta päivästä pariin viikkoon. Tällä viikolla tyttö täytti vuoden ja 10 kuukautta.

Yle seurasi mukana, kun Puolassa kerättiin todisteita Venäjän sotarikoksista

Ukrainan viranomaiset ovat avanneet yli 16 000 tutkintaa Venäjän joukkojen mahdollisista sotarikoksista. Se on enemmän kuin yhden maan viranomaiset pystyvät yksin tutkimaan. Moni Euroopan maa, Puola mukaan lukien, on tullut avuksi. Historiallista on se, että todisteita kerätään samaan aikaan kun Venäjän hyökkäyssota vielä jatkuu. Tutkimuksia tehdään eri maissa yhteistyönä, rinnakkain ja osin päällekkäin.

Keski-Euroopan kaupungeissa lentotaksit ja rahtidroonit ovat pian arkipäivää

Keski-Euroopassa droonit alkavat lentää jo lähivuosina säännöllisesti kaupungeissa kuljettaen tavaroita ja ihmisiä. Sähköllä toimivat droonit voivat olla vähähiilinen vaihtoehto monissa kuljetuksissa. EU vauhdittaa kehitystä muuttamalla ilmailun lainsäädäntöä, jotta miehittämättömien ilma-alusten käyttöä voidaan lisätä turvallisessti.

Remonttikohteetkin kävisivät maaseudulla kaupaksi, niiden löytäminen vain on vaikeaa

Syrjäseuduilla on paljon tyhjiä tai vähällä käytöllä olevia kiinteistöjä, jotka eivät ole julkisessa myynnissä. Nyt kiinteistöjen tarjonta halutaan näkyväksi. Landemia-hankkeen projektipäällikkö Tarja Vuorinen vakuuttaa, että ostajat hakevat myös hyvin huonokuntoisia remonttikohteita maaseudulta.

Sunnuntaina ollaan yhä hellelukemissa

Ukkosia liikkui yöllä lännestä itään, ja länteen virtaa jo kuivempaa ilmaa. Sunnuntaina on idässä ukkosia, etelässä ja lännessä on laajalti aurinkoista.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Katusoitto on osa kesäkaupungin viehätystä. Siitäkin huolimatta, että yhä harvempi meistä enää kantaa taskussaan kolikoita, joita heittää musikantin kadulla auki olevaan soitinkoteloon tai huopahattuun.

Kokkolasta kotoisin oleva kitaristi Niko Riippa on soittanut yhtyeensä Wentus Blues Bandin kanssa jo 36 vuoden ajan. Hän oli vain 14-vuotias, kun yhtye perustettiin.

Wentus Blues Band on julkaissut melkein 20 albumia ja tehnyt tuhansia keikkoja, mutta yhtye on soittanut myös kadulla.

– Ollaan monestikin Wentuksen kanssa tehty katukeikkaa, yleensä melkein akustisesti, viimeksi Kööpenhaminassa, Niko Riippa kertoo.

Häntä katusoittamisessa kiinnostaa haaste saada ihmiset pysähtymään ja kuuntelemaan.

– Jos olet tarpeeksi hyvä kadulla, silloin osaat soittaa, Niko Riippa sanoo.

Pienimuotoiseen katusoittoon ei tarvita lupia

Vastausta kysymykseen, kuinka paljon Suomessa on katusoittajia, on liki mahdoton löytää. Varsinkin sen jälkeen, kun kaduilla ja toreilla musisoinnin lupaviidakkoa karsittiin muutama vuosi sitten.

Katusoittolupia, niin kuin muitakin musiikkitapahtumien lupia, myöntää musiikin tekijöiden, säveltäjien ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö Teosto.

Pienimuotoinen tai lyhytkestoinen katusoitto on sisältynyt vuoden 2019 alusta Teoston ja Kuntaliiton tekemään musiikinkäyttösopimukseen.

Satunnaiseen katusoittoon ei siis tarvitse ostaa musiikinkäyttölupaa erikseen.

Koska kunnat eivät maksa katusoittajille esityskorvausta, soittajien ei tarvitse tehdä pienimuotoisesta katusoitosta esitysilmoituksia. Toisaalta Teosto ei myöskään maksa siitä muusikoille esityskorvauksia.

Jos katusoitto on ammattimaista, tai vähintäänkin usein toistuvaa, katumuusikon pitää hankkia musiikinkäyttölupa.

Erityisellä Kymppiluvalla saa järjestää kalenterivuoden aikana yhteensä 10 tapahtumaa, joissa kussakin on enintään 200 kuulijaa. Lupaa ei ole sidottu tiettyyn esityspaikkaan.

Jos esiintymisiä on sitäkin enemmän tai kyseessä on isompi tapahtuma täytyy hankkia Tapahtumalupa, joka antaa oikeuden esittää live-musiikkia, äänitemusiikkia tai vaikka karaokea kaiken kokoisissa kertaluontoisissa tapahtumissa, joita voivat olla esimerkiksi konsertit, festivaalit, näyttelyt ja messut.

Katusoitto on enimmäkseen luvatonta, luvan kanssa

Koronavuosien jälkeen musiikkitapahtumia on tänä kesänä valtava määrä. Ruuhkaisimpana lauantaina, 16. heinäkuuta, käynnissä on yli 30 tapahtumaa samaan aikaan.

– Tämä on kaikkien aikojen tapahtumakesä, sanoo Teoston viestintä-, markkinointi- yhteiskuntasuhdejohtaja Vappu Aura.

Erilaisia tapahtumalupiakin on siis haettu paljon, mutta Teoston lupatiedostoista ei valitettavasti näe, onko lupa ostettu nimenomaan katusoittoa varten.

– Nopealla vilkaisulla tältä vuodelta löytyi vain kolme eri kokoonpanoa, jotka ilmoittavat olevansa katusoittajia ja ovat luvan ostaneet. Vaikuttaisi siltä, että suurin osa katusoittajista luottaa kaupungin lupaan, Vappu Aura toteaa.

Viime vuonna Tapahtumalupia myytiin katusoittajille parisenkymmentä.

He ovat siis ammattimaisempia katusoittajia, jotka soittavat myös enemmän itse säveltämiään kappaleita, joten soitosta kertyvät korvaukset tulevat heille itselleen.

– Saattaa itse asiassa olla, että korona-aikana katusoitto oli työttömiksi joutuneilla muusikoilla yleisempää, kun muita keikkoja ei juuri ollut, Aura pohtii.

"Musikaaliset soittajat, tervetuloa!"

Katusoittajiin suhtaudutaan kaupungeissa varsin myönteisesti.

Musikanttien katsotaan elävöittävän keskustoja ja luovan tunnelmaa aikoina, jolloin monen kaupungin palvelut pakenevat taajamien laitamille.

Esimerkiksi Kokkolassa kaupunkikeskustan kaupan ja palveluiden kehittämistyötä tekevän City Kokkolan toiminnanjohtaja Kari Moilanen ottaa muusikot avosylin vastaan.

– Tervetuloa kaikki musikaaliset soittajat Kokkolan keskustaan esiintymään! Moilanen toivottaa viitaten reilun vuosikymmenen takaisiin aikoihin, jolloin Kokkolassa ruvettiin rajoittamaan katusoittoa.

2000-luvun alussa kovin vähäisellä soittotaidolla varustetut ulkomaalaiset levittäytyivät eri puolille Suomea. Osa heistä soitti kävelykaduilla, toiset asettuivat markettien ja jopa pankkiautomaattien läheisyyteen soittimineen.

City Kokkolan mukaan he keskittyivät silloin kerjäämiseen varsinaisen musisoinnin sijaan.

Nykyään kaikki halukkaat katusoittajat ja jopa isommat kokoonpanot pääsevät halutessaan soittamaan kaupungin keskustaan ja puistoihin. Sähköäkin on tarvittaessa saatavilla.

– Meillä on sähköpisteitä kävelykeskustan lisäksi muun muassa Länsipuistossa ja Naakkapuistossa. Siitä ei jää musisointi kiinni, Kari Moilanen lupaa.

Helsingin kaupunki on vähän Kokkolaa tiukempi katusoiton suhteen. Soittajiakin on tietysti pääkaupungissa tarjolla paljon Kokkolaa enemmän.

Helsingissäkään katusoittoon ei tarvitse viranomaisten lupaa, mutta kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä sähköinen äänen vahvistaminen katusoitossa ulkoista virtalähdettä käyttäen on kielletty.

Myös järjestyslaki kieltää häiritsevän metelöinnin, johon Helsingin kaupungin mukaan myös katusoitto joissakin tapauksissa voidaan rinnastaa.

Katusoitolla on pitkä historia

Kaikki katusoittajat eivät välttämättä ole instrumenttinsa huippuosaajia, vaikka eivät kerjäläisiä olekaan. Toisaalta, kävelykaduilla ja aukioilla saattaa välillä törmätä suoranaisiin virtuooseihin.

Katusoiton perinteet ulottuvat Suomessakin reilusti yli sadan vuoden taakse.

Matti Mantila kirjoitti vuonna 2021 Laulu ottaa kantaa -sivuston blogitekstissään, että suomalaisen katusoiton juurien voidaan katsoa olevan pohjalaisessa pelimannikulttuurissa.

Varsinaisia ensimmäisiä katuartisteja olivat Mantilan mukaan italialaiset posetiivarit, jotka ilmestyivät suomalaisiin kaupunkeihin 1800-luvun loppupuolella.

Harmonikka, viulu ja jopa kantele olivat aikoinaan suosituimmat katusoittoinstrumentit. Edelleen kuulee viulua ja varsinkin harmonikkaa, mutta useimmin kaduilla soi tätä nykyä kitara.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 4. heinäkuuta kello 23:een asti.

Lisää aiheesta:

Aleksi ja Jussi kiersivät Eurooppaa katusoittajina, mutta heille nyrpistettiin nenää – Suomessa Ursus Factory on saanut maan parhaan livebändin maineen

Helsinki ei vaadi lupia katusoittoon, eikä Teosto valvo – kaupunki vetää tasokkaita soittajia Pietarista saakka

Wentus Blues Bandin Family Meeting: 20 vuotta suomibluesia, legendoilla maustettuna

Kahta henkilöä kuljettanut vesijetti kaatui eilen lauantaina kovassa vauhdissa Helsingin edustalla, Vasikkasaaren ja Koivusaaren välissä, ja toinen kyydissä ollut, nuori mies, loukkaantui. Hänet toimitettiin sairaalahoitoon.

Vesijetillä ajettiin aaltoon veneväylän vierellä. Jetin kaatuessa molemmat kyydissä olleet sinkoutuivat veteen.

Poliisin mukaan vastaavia läheltä piti -tilanteita on ollut viime viikkoina Helsingin vesialueilla useita.

Yle Uutiset uutisoi viime keskiviikkona, kuinka vesijetteilijät temppuilivat vaarallisesti Tallinnan-laivan peräaalloissa. Merivartiosto varoitti jo tuolloin ilmiöstä.

Myös poliisi muistuttaa, että vesillä liikkuessa turvallisuudesta ja vesiliikennesäännöistä on pidettävä huolta. Poliisin mielestä moni vesijettien eli vesiskoottereiden vuokraaja ei ymmärrä, että vesiliikenneajoneuvot eivät ole leluja, vaan niillä voi saada aikaan vakavaa vahinkoa.

− Vesijetit ovat äärimmäisen tehokkaita, ja niillä pääsee todella kovaa. Harvalla riittävät taidot niiden kuljettamiseen kovassa vauhdissa, ja tilanteet ovat hengenvaarallisia, ylikonstaapeli Panu Kanniainen venepoliisista muistuttaa tiedotteessa.

Poliisin mukaan on vain ajan kysymys, milloin vastaavissa onnettomuuksissa käy pahin mahdollinen.

Lauantain pelastustehtävää johti Merivartiosto. Poliisi tutkii tapausta muun muassa liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

Lue myös:

Katso, kuinka vesijetteilijät temppuilevat Tallinnan-laivan peräaalloissa – merivartiosto vahvistaa vaarallisen ilmiön yleisyyden

Norjan yleisradioyhtiö NRK on selvittänyt laivaliikennettä pohjoisilla alueilla, joissa merenalaiset tietoliikennekaapelit vaurioituivat toistaiseksi tuntemattomista syistä. Ensimmäinen vaurioitumisista tapahtui viime vuoden alkupuolella, toinen vuodenvaihteessa.

Kaapeleiden salaperäisistä katoamisista ja tietoliikenteen katkeamisista uutisoi Suomessa Yle viime talvena. Myös tahallisen toiminnan epäilyistä kerrottiin.

NRK:n selvitys troolareiden liikkeistä perustuu Norjan merenkulkulaitoksen keräämiin laivojen AIS-järjestelmän tietoihin. Järjestelmän avulla voidaan selvittää alusten tarkat liikkeet.

AIS on satelliittiseurantaan perustuva automaattinen järjestelmä, joka kerää ja välittää laivan tunnistustiedot, sijainnin, liikkeet ja nopeuden.

Laivoilla on samankaltaiset transponderit kuin lentokoneilla. Lähettimien välittämän tiedon avulla voidaan selvittää alusten tarkat liikkeet.

Vesterålenin kaapeli tieteen ja tiedustelun palveluksessa

Pohjois-Norjan rannikolla, Vesterålenin saariston edustalla olevan tutkimuskaapelin tietovirta katkesi äkisti 3. huhtikuuta 2021.

Myöhemmin paljastui, että Norjan merentutkimuslaitoksen 4,2 kilometriä pitkä ja useita tonneja painava kaapeliosuus katosi merten syvyyksissä salaperäisellä tavalla.

Kaapelin tehtävänä on välittää tutkijoille tietoja meren syvyyksistä muun muassa vaeltavista sei- ja turskaparvista.

NRK:n mukaan Norjan puolustusvoimien tutkimuslaitos seuloo tutkimuskaapelin tallentamasta aineistosta tiedustelun kannalta kiinnostavat tiedot. Niihin kuuluvat esimerkiksi sukellusveneiden äänet, joita voidaan käyttää alusten tunnistamisessa.

Tutkimuskaapelin katoamisen aikaan pääsiäisenä alueella oli vain venäläisiä kalastusaluksia, osoittaa NRK:n selvitys.

AIS-järjestelmän tiedot osoittivat venäläisen Saami-nimisen troolarin ylittäneen Vesterålenin tutkimuskaapelin silloin, kun yhteys katkesi ja kaapeli katosi. Kadonnut kaapeli löydettiin puoli vuotta myöhemmin 11 kilometrin päässä sen alkuperäisestä sijaintipaikasta.

Saami-troolarin edustaja vastasi NRK:lle aluksen olleen alueella ja varoneen tiedossa ollutta kaapelia. Edustajan mukaan oli epätodennäköistä, että kaapeli olisi tarttunut troolariin.

Huippuvuorten satelliittikaapeli välittää satelliittien tiedot maailmalle

Kolme Vesterålenin merialueella kaapelin katoamisen aikaan olleista venäläisaluksista oli myös kuukausia myöhemmin Huippuvuorten vesillä, kun siellä rikkoontui toinen kahdesta merenpohjan satelliittikaapelista tuntemattomasta syystä 7. tammikuuta 2022.

NRK:n mukaan nämä kolme venäläisalusta olivat Sevryba, Yagry ja Vitus Bering. Lisäksi alueella oli muita venäläistroolareita.

NRK:n jutussa kerrotaan, että Huippuvuorten satelliittikaapelin vaurioitumispäivänä ja seuraavana päivänä venäläinen troolari Melkart 5 ylitti kaapelin peräti 20 kertaa.

Venäläistroolareiden edustajat ovat kiistäneet NRK:lle, että niillä olisi mitään tekemistä kaapelivaurioiden kanssa. Niiden mukaan kaapelia on varottu ja kalastus on ollut laillista.

Varustamon mukaan Melkart ja muut alukset vastasivat Norjan rannikkovartioston kysymyksiin kaapelista ja vastaus oli hyväksytty.

Norjalainen troolausasiantuntija ihmettelee vilkasta ajelua kaapeleiden päällä

– Kaapelit on merkitty Norjan merikarttoihin, ja troolarit varovat niitä, kertoo NRK:n haastattelema meritroolauksen asiantuntija Roger B. Larsen, joka tutkii Tromssan yliopistossa kalastustekniikoita.

Larsen ihmettelee, miksi venäläiset kalastusalukset ovat kalastaneet kaapeleiden kohdalla.

– Täysin käsittämätöntä, että joku troolaisi merikaapeleiden yli noin. On epätavallista, että jotkut alukset ovat troolanneet näiden kaapeleiden päällä toistuvasti, sanoo Larsen.

Kalastus kaapeleiden päällä ei ole kiellettyä, mutta asiantuntijan mukaan sitä on aina vältetty, koska trooli voi tarttua kaapeliin.

Norjan poliisi vaikenee, Venäjän lähetystö pahoitti mielensä

Norjan tiedustelupalvelu on jo aiemmin varoittanut Venäjän kehittävän hyökkäyskykyään vedenalaisia laitoksia vastaan Atlantilla ja tämä on vakava uhka merenalaisille kaapeleille.

Norjan poliisi piti talvella mahdollisena, että kaapelivaurioiden syynä on ihmistoiminta eivätkä luonnonvoimat.

Poliisi tai muutkaan viranomaiset eivät ole kommentoineet NRK:n selvitystä tai siinä esiin tulleita tietoja venäläistroolareiden liikkeistä. Viranomaiset vetoavat tietojen arkaluontoisuuteen.

Venäjän Oslon lähetystön vastauksessa NRK:lle syytetään, että norjalaismedia on jo pitkään perusteettomasti mustamaalannut kaikkea mahdollista Venäjään liittyvää.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 4.7. kello 23 saakka.

Lähteenä käytetty NRK:n juttu:

Russiske trålere krysset kabler i Vesterålen og Svalbard før brudd – Nordland

Lue myös:

Norjan tietoliikennekaapelin yhteys Huippuvuorilta mantereelle katkesi – Norjassa pelätään, että merikaapeleihin kohdistuu sabotaasia

Norjan poliisi: Huippuvuorten merikaapelin yhteysongelmien taustalla ihmistoiminta

Rankkasateet ovat aiheuttaneet tuhoisia tulvia Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa, jossa tulvi viimeksi maaliskuussa.

Jokien ja patoaltaiden vedenpinta on noussut nopeasti, joten tilanteen pelätään voivan pahentua äkillisesti Australian väkirikkaimmassa osavaltiossa.

Australian yleisradioyhtiö ABC kertoi sunnuntaina, että tuhansille ihmisille on annettu evakuointimääräys. Asukkaita on varoitettu myös maanvyöryjen vaarasta.

Vesisateiden odotetaan jatkuvan tiistaihin asti.

Ainakin 30 ihmistä on pelastettu tulvavesien keskeltä päivän aikana. Lisäksi ainakin yksi ihminen on hukkunut tulvavesissä, kertoo paikallinen uutismedia.

Uuden Etelä-Walesin osavaltion katastrofipalveluista vastaava ministeri Stephanie Cooke varoitti sunnuntaiaamuna tilanteen voivan edetä nopeasti ja kehotti ihmisiä sen vuoksi olemaan valmiina poistumaan kodeistaan lyhyellä varoitusajalla.

Jollain alueilla satanut merkittäviä määriä

Eniten tulvista ovat kärsineet Sydneyn lisäksi etelärannikon alueet, kuten Hunter Region ja Illawarra.

Monella alueella sadetta on tullut viimeisen vuorokauden aikana yli 200 millimetriä. Illawarran alueella sadetta on tullut yli 350 millimetriä. Eniten vettä satoi Brogers Creekissä, jossa sademääräksi ilmoitettiin sunnuntaiaamuun mennessä 368 milliä.

Päivittäinen sademäärä on paikoin ylittänyt heinäkuun keskiarvon.

Maaliskuussa Australiaan julistettiin hätätila tulvien vuoksi.

Tuolloin Uuden Etelä-Walesin alueella kuoli 21 ihmistä ja yli 500 000 evakuoitiin.