Viime marraskuussa kolmekymppiset tamperelaiset naapurukset Jani Salo ja Riku Kosminski päättivät etsiä elämäänsä rakkautta. Tinder ei houkutellut, joten miehet keksivät koittaa onneaan kotikutoisella konstilla – ilmoituksilla, jollaisilla yleensä etsitään kadonnutta kissaa.
– Idea syntyi saunassa. Alettiin puhua parisuhteista ja rakkaudesta, niinkuin monesti muutenkin puhutaan. Sauna ja mukavan rento tunnelma aiheuttavat ideoita, Jani sanoo.
Kaverit askartelivat A4:lle julisteen, jossa "tervehenkiset kolmekymppiset pispalalaiset naapurukset toivovat löytävänsä molemmat tahoillaan kumppanin." Lauseen jatkoksi oli listattu, mitä kumppanin kanssa oli toiveissa tehdä.
Salo etsi ihmistä, jonka kanssa käydä metsässä, kohdata henkisesti, kasvaa yhdessä, halia, muuttaa omakotitaloon ja rakastua. Kosminski puolestaan toivoi kumppania jakamaan arkisia asioita, pussailemaan, käymään keikoilla ja muissa riennoissa. Listaan päätyi myös toiveet tykätä ja sietää toisiaan.
Ilmoitukseen oli teipattu myös molempien miesten kuvat. Lapun alalaidasta roikkui repäistävien puhelinnumeroiden rivi.
Naama kaupan ilmoitustaululla – uhka vai mahdollisuus?
Salo ja Kosminski levittivät kopioita ilmoituksesta ympäri Pispalaa. He teippasivat niitä valotolppiin, sähkökaappeihin ja paikallisen kaupan ilmoitustaululle.
– Idea oli kauhean hauska, mutta siinä kohdassa kyllä mietitytti, että nyt tämän näkevät naapurit ja kaikki, Salo sanoo.
Kaipuu toisen ihmisen läheisyyteen on pysynyt vuosikymmenestä toiseen samana. Itsekseen eläviä ihmisiä on Suomessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Suomessa oli jo 1 162 308 taloutta, joissa asui yksi ihminen. Tämä on reilut 43 prosenttia kaikista talouksista. Määrä on ollut kasvava jo vuosia.
Viime vuosina deittikulttuuria on ohjannut tekniikan kehitys. Arviolta jo joka viides pari löytää toisensa internetin tai sosiaalisen median kautta.
Tamperelaiskaverusten ajatuksena oli, että lyhtypylvään "kissailmoitukseen" tarttuisivat erilaiset ihmiset kuin mitä netin seuranhakupalveluista tai vaikka ravintolasta voisi löytää.
– Kyllä ihmisen, joka vastaa tällaiseen, täytyy olla aika ennakkoluuloton. Se on aika iso kynnys – en ehkä uskaltaisi itse, Kosminski sanoo.
Pilapuheluita ja kutsu Napakymppiin
Kolmikymppiset sinkkumiehet seurasivat, kumman puhelinnumerot revitään ilmoituksista ensin. Onneksi lappusia häipyi tasaiseen tahtiin ja osoittautui, että vaihtoehtoinen idea toimi.
Salon ja Kosminskin puhelimet alkoivat väristä. Tuli pilapuheluita ja yhteydenotto Napakymppi-ohjelman tuotantotiimiltä, mutta myös soittoja treffiseurasta kiinnostuneilta ihmisiltä.
Mutta! Tässä kohdassa romanttinen tarina on pakko tuoda 2010-luvulle ja kertoa, että seuranhaku ei ole pelkästään sitä, miltä aluksi saattaa näyttää.
Miehet tekevät vaihtoehtoisesta rakkauden etsinnästään myös indiedokumenttia YouTubeen. "Oi jos minä kissan saisin" -sarjan ensimmäiset osat on jo julkaistu.
Eikä kyse ole ihan tavallisista peräkammarinpojista. Jani Salo on stand-up-koomikko ja Riku Kosminski työskennellyt radiossa.
Love Islandin ja deittisovellusten ehdottamat maailmat eivät kohtaa loskaisen todellisuuden kanssa. Jani Salo ja Riku Kosminski
Ovatko treffi-ilmoitukseen vastanneet naiset vain sivullisia uhreja miesten dokumenttiprojektissa?
– Rakkaus edellä mennään, mutta sivutuotteena syntyy myös dokumenttia, Salo sanoo.
Miehet vakuuttavat, että dokumenttiin ei kukaan päädy vasten tahtoaan. Ajatus etsinnän dokumentoinnista syntyi vasta seuranhakuidean jälkeen.
– Meillä ei ole takana mitään tuotantoyhtiötä. Dokumentti tehdään täysin omakustanteisesti, käytännössä nollabudjetilla, Salo sanoo.
Keskiössä ovat miesten omat pohdinnat ja kipuilut parisuhteen etsinnässä.
– Meille on ollut hyvin tärkeä, ettei kukaan joudu tahtomattaan osaksi meidän prosessia, Kosminski sanoo.
Kolmikymppisten sinkkumiesten sielunmaisema ei vastaa Love Islandia
Projektillaan kaverukset haluavat murtaa myytin, etteivät miehet muka puhu parisuhdeasioista. Tai jos puhuvat, äänessä ovat maajussit tai Love Island -ohjelmaan valitut sinkut, jotka "etsivät itselleen rakkautta hulppeassa villassa Espanjan auringon alla", kuten ohjelman kuvailussa kerrotaan.
– Love Islandin ja deittisovellusten ehdottamat maailmat eivät kohtaa loskaisen todellisuuden kanssa, Salo ja Kosminski muotoilevat.
Salo ja Kosminski tahtovat tuoda näkyväksi "uuden ajan" sinkkumiesten ajatusmaailman. He ovat syntyneet 1980-luvulla. Seuranhaullaan miehet haluavat näyttää, kuinka joutuvat navigoimaan uusien odotusten ja heihin lapsena istutetuttujen sukupuoli- ja parisuhdemallien välissä.
Mutta onko kolmikymppisten miesten rooli niin tiukka, että tätä tarvitaan?
– Itse olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, hyvin maalta. Minulla on ollut tunne, että kaikki miehet ovat tietynlaisia, tekevät tiettyjä asioita ja se on siinä, Kosminski sanoo.
"Oi jos minä kissan saisin"-dokumenttisarjaa julkaistaan joka sunnuntai niin kauan kuin sanottavaa riittää. Salo kertoo, että kuvauksissa hän on kohdannut yllättäviäkin tunteita.
– Huomaan, että häpeän tunteita nousee, kun omia herkkiä puoliani sanon ääneen. Luulin, että olen ihan sinut niiden kanssa.
– Varmasti kulttuuri on muuttumassa, mutta se riippuu myös paikkakunnasta, Kosminski pohtii.
Etsintä on päättynyt
Pispalaisten kaverusten seuranetsintä alkaa olla hyvässä vaiheessa. Ilmoitukset on kerätty pois, ja ilmassa on ihastusta.
Salo kertoo saaneensa noin 10 varteenotettavaa yhteydenottoa, mutta käyneensä vain kaksilla treffeillä.
– Heti toisilla treffeillä tapasin ihmisen, josta ajattelin, että häneen täytyy tutustua paremmin. Nyt olen joutunut vastaamaan muille, etten juuri nyt voi ottaa kutsuja vastaan.
Kosminski on tilanteestaan salaperäisempi. Hän sanoo kuitenkin, että ilmoitus tuotti tulosta – tavalla tai toisella.
Salolla ja Kosminskilla on viesti muille sinkuille.
– Kun pistää vähän itseään peliin, niin sieltä voi löytyä kivasti ihmisiä.
– Toki voi käydä niinkin, että joku soittaa ovikelloa ja siellä on unelmien postinkantaja. Mutta me kokeiltiin tätä ja se ainakin toimi.