Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanervan (kok) mukaan salaisten asiakirjojen vuotaminen Helsingin Sanomille vaatii muutoksia siihen miten asiakirjat turvataan paremmin kybermaailmassa.

Vuoto pitää tutkia myös turvallisuussalaisuuden paljastamisrikoksena.

– Tämä noteerataan Richterin asteikolla vakavaksi asiaksi, Kanerva vakuuttaa.

Kanervan mukaan nyt julkisuuteen tullut materiaali on sellaista, joka ei ole ollut eduskunnan käsittelyssä.

–  Ei ole minun käsieni kautta kulkenut missään kohtaa mikään näistä papereista. Kun systeemi on ylipäätäänkin sellainen, että nämä eivät kulje eduskuntaan. On luonnollista, että ei minulla ainakaan ole, ja väittäisin, että ei muillakaan eduskunnassa ole ollut näitä asiakirjoja nähtävänään, Kanerva selvittää.

Asiakirjaturvallisuus mietintään

Kanervan mukaan vuodon täytyy johtaa rikostutkinnan lisäksi myös muihin muutoksiin.

– Tämän on pakko siirtyä rikostutkintaan ja selvittelyyn siitä, mitä tästä saadaan puristettua irti. Se ei liene täysin mahdotonkaan tehtävä, koska tutkittavien piiri on identifioitavissa helposti.

– Kun valtakunnan turvallisuuden kannalta olennaisia tietoja vuotaa taivaan tuuliin, niin sen täytyy johtaa joihinkin muutoksiin siinä, miten tällaisissa kybermaailman olosuhteissa turvataan tiedot.

Kanervan mukaan vuodon täytyy myös heijastua olennaisella tavalla vuoden alkupuolella käytävään valmisteluun uuden tiedustelulain säätämisestä.

Kanervan mukaan eduskunnan puolustusvaliokunta on menossa Viestikoekeskuksen kotipaikalle Tikkakoskelle. Vierailusta oli päätetty jo ennen vuotoa.

– Valiokunta oli aikatauluunsa rakentanut vierailuvalmistelun Tikkakoskelle muutenkin, koska käymme siellä tutustumassa Ilmavoimiin. Vierailun on määrä tapahtua tulevan kevään aikana.

Harri Koivusen ravitallilla, Turun Metsämäen raviradan vieressä, on aamupuuhat käynnissä. Hevoset on syötetty, osa viedään ulos, osa menee treeneihin.

Jukka Lintula laittaa 5–vuotiaalle suomenhevosruuna Lenteleelle rautakengät alle. Lintula asentaa Lenteleen kenkiin myös nastoja eli hokkeja, jotta liukkaalla kelillä pito on parempi.

– Neljä hokkia ei riittänyt, laitetaan vähän enemmän. Metsälenkillä on sen verran mutkia, mäkiä ja liukkaita kohtia, että kengät pitää olla kunnossa.

Näin talvisaikaan ravitallin vakiohommiin kuuluu hevosten kenkien ja hokkien kunnon tarkistus.

– Se on omaa tyhmyyttä, jos on huonot hokit ja hevonen liukastuu. Pahimmassa tapauksessa hevonen saa liukastuessaan jalkavamman. Vähintä mitä voi tehdä on tarkastaa, että kenkä ei heilu ja niissä on hokit, sanoo ravitallin työntekijä Stefan Willstedt.

Kenkäpakko koskee ravihevosia

Ravihevosten on nykyään kilpailtava talvisaikaan aina kengät jalassa. Suomen Hippoksen asettama kenkäpakko ajoittuu 15.11.–15.3. väliselle ajalle.

Ravihevosen kohdalla samoilla kengillä ja hokeilla ei ajeta koko ajan, vaan niitä vaihdetaan vallitsevan kelin ja raviradan mukaan. Hevosen valmentaja osaa etsiä parhaimmat mahdollisimmat kengät hevoselle.

– Tehdään sitä kontrollia koko ajan. Onko pitävä vai löysä rata, onko jää alla? Aamulla saatetaan lähteä raveihin joillakin kengillä, jotka sitten iltapäivällä vaihdetaan toisiksi, sanoo Stefan Willstedt.

Ja valinnanvaraa löytyy. Hevosenkengän materiaali vaihtelee. Tarjolla on esimerkiksi alumiinia, rautaa ja muovia. Perinteisen hevosenkengän lisäksi mallivalikoimaakin riittää. On päärynäkenkää, fläppikenkää ja rengaskenkää. Ja kun hokkien pituudet ja koot vaihtelevat, on säätämisen mahdollisuus melkoinen.

Kengät ja hokit käyttötarkoituksen mukaan

Kengitysseppä Rauno Puronen kertoo, että hevosille ja poneille kenkä valitaan käyttötarkoituksen, liikkumisen ja kelin mukaan. Ravihevosella kengitysväli on keskimäärin 4–5 viikkoa ja ratsuhevosella 6–8 viikkoa.

– Toiset tarvitsevat enemmän pitoa kuin toiset. Kaikki ovat yksilöitä. Jokaiselle on haettava sopivin ratkaisu.

Hokkien määrä kengässä vaihtelee 2–12 välillä. Purosen mukaan ravurilla olisi hyvä olla se 6–12 hokkia per jalka.

– Pito on tärkeä asia. Ravihevonen menee kovaa. Jos kengät lipsuvat, kipeytyy hevonen helposti.

Mutta sataprosenttinen pito ei saa koskaan olla.

– Luonnollinen liukuma jalkaan täytyy jäädä. Jos se tökkää joka askeleella, on se hirveä rasitus hevosen nivelille ja jänteille, sanoo Puronen.

Sininen tulevaisuus sai henkilövalinnat Tampereen puoluekokouksessa tehtyä, kun puolue valitsi itselleen lopulta myös varapuheenjohtajat.

Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti työministeri Jari Lindström, toiseksi varapuheenjohtajaksi Tiina Elovaara ja kolmanneksi yllätysnimi Tiina Ahva.

Ahva voitti lopulta vastaehdokkaansa, kansanedustajan Kari Kulmalan äänin 95-70.

Mattila pullautettiin ulos

Toisen varapuheenjohtajan valinnasta muodostui yllättävä näytelmä. Paikalle piti valita peruspalveluministeri Pirkko Mattila, mutta yllättäen paikalle esitettiin ja äänestettiin kansanedustaja Tiina Elovaara.

Mattila putosi lopulta myös kolmannelta varapuheenjohtajan paikalta, kun hän sai ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi eniten ääniä.

Aiemmin päivällä eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho valittiin sinisen tulevaisuuden puheenjohtajaksi. Terholle ei ilmestynyt vastaehdokkaita.

Puoluesihteeriksi puolestaan äänestettiin kansanedustaja Matti Torvinen jo ensimmäisellä äänestyskierroksella.

Anjalassa Kouvolassa nököttävä omakotitalo ei taatusti jää ohikulkijoilta huomaamatta. Talo ja sen piha on kiedottu kauttaaltaan eriväristen jouluvalojen peittoon. Koko tontilla on yli 20 000 led-lamppua.

Valoja käydään ihastelemassa pidemmänkin matkan takaa.

– Torstaina pihatielle pysähtyi linja-auto. Välillä tässä menee sellainen autorundi, että hyvä kun sekaan mahtuu, kertoo talossa asuva Samu Hohti.

Poliisikin on Hohdin mukaan talon edustalla tuttu näky.

– He ajavat tästä aika usein ohi. Ehkä heilläkin on joulumieli.

Joskus Hohti saa ohikulkijoilta lahjojakin. Postilaatikkoon on ilmestynyt suklaarasioita.

– Päiväkodin lapsilta on tullut suklaarasia, ja toisella kertaa suklaarasia tuli “tontuilta”.

Valot syttyvät kahdesti päivässä

Pelkästään autotallin katolla seisovaan pyramidin muotoiseen kuuseen heijastuu 100 000 punaista ja vihreää laservaloa. Hohti on suunnitellut valoshown yhdessä tyttärensä kanssa. Valot asennetaan joka vuosi hyvissä ajoin ennen joulua, ja ne saavat olla paikoillaan kuukauden ajan. Asentamisessa apuna on ollut Hohdin vävypoika.

– Meillä on aina väreissä eri teema, että tuleeko enemmän punaista vai sinistä. Portin pielessä on nyt Suomi100-teema ja etupihalla enemmän sinivalkoisia valoja. Takapihalla on sitten muita värejä, Hohti kertoo.

Talon ulkoseinässä on 24 pistorasiaa. Johdot Hohti pyrkii pitämään mahdollisimman lyhyinä.

Valot syttyvät kaksi kertaa vuorokaudessa: aamulla ne palavat kello kuudesta yhdeksään ja illalla puoli neljästä yhteentoista. Hohdin koko valovarasto ei suinkaan ole esillä samalla kertaa, vaan puolet valoista on varastossa odottamassa seuraavaa vuotta.

– Viime vuonna käytössä oli enemmän punaista, valoketjuja ja tähtikuvioita.

Jouluvaloja Hohti on kerännyt 30 vuotta.

Hehkulamppuja ei ole ikävä

Hohti ihastui jouluvaloihin jo lapsena. Niiden keräily alkoi kuitenkin vasta aikuisena, kun hän muutti yhteen tulevan vaimonsa kanssa. Ensimmäinen omin käsin rakennettu valokuusi seisoo tänäkin vuonna talon katonharjalla.

– Reunavalot olen vaihtanut ledeihin, mutta muuten se on pysynyt samana jo 30 vuotta. Kuusia minulla on useampia, ja yleensä olen aina laittanut yhden niistä katolle.

Hehkulamppujen aikana valojen virittäminen oli hidasta ja hankalaa. Hermotkin menivät välillä, kun lamppuja joutui vaihtamaan aamuin illoin.

– Kun yksi lamppu kahdeksan lampun sarjassa sammui, piti yksi kerrallaan nykäistä lamppu johdosta ja kokeilla, että mikä niistä oli palanut. Yleensä se oli aina se viimeinen. Pakkaset ja sateet eivät olleet kivoja sormille. Onneksi se aika on historiaa.

Kun led-lamput tulivat, valojen kanssa pelaaminen helpottui ja homma pääsi Hohdin mukaan karkaamaan käsistä.

Jouluvalot alennusmyynneistä

Hohti on jakanut työt tyttärensä kanssa niin, että tytär suunnittelee pihan ulkoasun isolle pahville ja Hohti rakentaa ja asentaa valoviritelmät paikoilleen. Metallikehikoiden rakentaminen alkaa jo lokakuussa. Vuosien mittaan on syntynyt poroja, lumiukkoja ja kuusia. Kehikot hän rakentaa katiskaverkosta tai raudoitusraudasta.

– Autotallin katolla on hyvä työskennellä. Taivutan raudasta piirustuksen mukaan mallin, hitsaan sen kasaan ja maalaan. Jouluvalot kiinnitän kehikkoon.

Jouluvalo-ostoksille Hohti suuntaa joulun jälkeen.

– Odotan, että ne halpenevat 70 prosenttia. Silloin niitä on mukavampi ostella. Metallikehikoitakin löytyy kaupasta, mutta teen mieluummin itse. Niin voin itse päättää mallin.

Hohdin mukaan led-järjestelmä on siitä armollinen, ettei se vie kovin paljon sähköä. Hän sanoo, että viime vuonna sähkölasku kasvoi joulun tienoilla 20 euroa.

– Pitäisin valot mieluusti päällä kesälläkin. Tunnelma kuitenkin ehkä katoaisi, kun yöt ovat kesällä muutenkin valoisia.

Helsingin Sanomien mukaan kansalaisilla pitää olla oikeudenmukaista ja riittävää tietoa yhteiskunnan tapahtumista. Siksi lehti julkaisi uutisen Viestikoekeskuksesta ja käytti jutun tekemiseen salaisia lähteitä.

Helsingin Sanomien mukaan artikkelin ja sen taustalla olevien asiakirjojen julkaisemisen tarkoituksena on nostaa Viestikoekeskus julkisen keskustelun piiriin.

Lehden toimituspäällikkö Esa Mäkinen perustelee artikkelin julkaisua myös median perustehtävällä.

"Median tärkein tehtävä on seurata ja valvoa viranomaisten toimintaa. HS on vastuussa lukijoilleen, joiden pitää saada riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."

Lehden mukaan kansalaiset ja jopa kansanedustajat tietävät alkuperäisessä kirjoituksessa käsitellystä keskuksesta hyvin vähän. Siksi siitä pitää lehden mukaan kertoa.

Mäkinen kirjoittaa, että "jos aiheesta haluaa kertoa jotain muuta kuin viranomaisten omaa tietoa, pitää käyttää salaisia asiakirjoja."

Samalla hän huomauttaa, että koska tiedusteluviranomaisille ollaan antamassa entistä laajempia valtuuksia, pitää median seurata niiden toimintaa entistä tarkemmin.

Jutun asiakirjalähteiden luovuttamisesta on aloitettu rikostutkinta.

Lue lisää:

HS:n sotilastiedustelujutun asiakirjalähteistä rikostutkinta

Puolustusministeri HS:n asiakirjatutkinnasta: Vakava asia, voi olla vaikutusta kansalliseen turvallisuuteen

Puolustusvaliokunnan Kanerva: Tutkinnan lisäksi vuoto vaatii muutoksia luottamuksellisten tietojen suojaan

– Kaverin kanssa oltiin kävelemässä pakettipellon laitaa. Ladon kulmalta lähti jänis ja kaikki meni todella nopeasti. Jänis ei päässyt menemään kuin jonkun kymmenen metriä. Oli kyllä mahtava tunne. Lottahan näki sen ensin, se oli heti lähdössä käsivarrelta.

Näin kertoo rovaniemeläinen Markku Kallinen ensimmäisestä kerrasta, kun hän sai saaliin metsästyshaukkansa Lotan kanssa. Jotta tähän päästiin, oli Kallinen rakentanut molemminpuolisen luottamuksen haukkaansa.

– Kaiken perustana on luottamus. Sellainen haukka joka pelkää tai epäröi jotakin, niin sehän lähtee karkuun. Et voi pakottaa haukkaa mihinkään. Silloin kun se tietää että sinun luona on turvallista olla, saa ruokaa, eikä satuteta tai painosteta niin se tekee sen vapaaehtoisesti, Kallinen kertoo.

Sopivasti nälkäinen haukka

Kun kanahaukka saalistaa, se pyytää vietilleen ominaisia lajeja kuten pyytä, teertä ja metsäjänistä, eli samoja mitä metsästäjät pyytävät aseella.

Haukka ei pyydä saalista, jollei se ole nälkäinen. Siksi metsästyshaukan omistajan on päivittäin punnittava lintunsa ja suunniteltava jokaisen päivän ruoka-annos säätilan ja linnun painon mukaan. Lintua ei todellakaan pidetä nälässä.

Kovalla pakkasella puolitoistakiloinen Lotta syö kuusikin päivän ikäistä kukonpoikaa. Jos sen painoa ollaan pudottamassa, ruoka-annos voi olla kaksi kukonpoikaa. Metsälle lähdetään vain sopivasti nälkäisen haukan kanssa. Kallinen käyttää siitä termiä "haukka on lentopainossa".

Kulkunen kertoo sijainnin

Metsällä haukka kulkee metsästäjän käsivarrella, paksun nahkahanskan päällä. Hanska tarvitaan, sillä haukan jalkojen puristus on kova ja osa kynsistä kolmesenttisiä.

– Ote on todella, todella luja tarvittaessa, Kallinen sanoo.

Haukka on kiinni metsästäjän hanskassa hihnalla, jonka solmun pystyy avaamaan yhdellä kädellä. Jalassaan linnulla on kulkunen. Se auttaa metsästäjää seuraamaan missä haukka on.

– Kun haukka lentää johonkin oksalle niin se aina liikkuu jonkin verran, ja haukkametsästäjä kuulee missä se on. Tämmöinen "havukka" kun lähtee lentoon metsässä niin se häviää sekunnissa, Kallinen kertoo.

Metsän nopein lentäjä

Haukkametsästys etenee siten, että metsästäjä ensin tunnistaa havaitun saaliin ja sen jälkeen päästää haukkansa irti.

Haukka tekee nopean mutta lyhyen syöksyn saaliin kimppuun. Jos se onnistuu siinä, saalis jää maahan haukan kynsien tiukassa puristuksessa. Metsästäjä juoksee paikalle ja lopettaa eläimen. Metsäkanalinnulla se käy katkaisemalla käsin linnun niskat. Jänis kuolee nopeasti puukon pistolla.

– Kanahaukka on metsän nopein lentäjä ja pystyy lentämään lyhyeltä etäisyydeltä kiinni lähes kaiken. Onneksi se ei lennä kuin 100-150 metriä tosi lujasti. Sen jaksan minäkin juosta tuolla, Kallinen naurahtaa.

Metsästäjä ottaa haukalta saaliin ja palkitsee sen muulla lihalla.

Ei saa risteytyä Suomessa

Lotta-haukka on kotoisin Englannin Manchesterista, jossa se syntyi haukkatarhassa yhdeksän vuotta sitten. Lotta on todennäköisesti elonsa keskipäivässä, sillä kanahaukat elävät usein parikymmentä vuotta. Haukat, kuten muutkin petolinnut ovat rauhoitettuja eläimiä, eikä niitä saa kesyttää omaan käyttöön. Tarhattuja lintuja eivät samat säännöt kuitenkaan koske.

Markku Kallinen hankki Lotta-haukkansa kuusi vuotta sitten. Sitä ennen hän selvitti haukkametsästykseen tarvittavia lupia. Maa- ja metsätalousministeriöstä Kallinen sai vastauksen, ettei haukkametsästykselle ole esteitä Suomen laissa.

Seuraavaksi hän tarvitsi luvan tarhassa syntyneen kanahaukan maahantuontiin. Siinä ongelmaksi nousi vaara, että englantilaissyntyinen haukka karkaa ja risteytyy suomalaisen haukkakannan kanssa.

Ratkaisuksi Kallinen keksi selvittää, voiko haukan steriloida. Operaatiolle löytyi tekijä porvoolaiselta eläinklinikalta, ja sterilointitodistuksen kanssa haukan sai tuoda maahan.

Kosintaa ja sulkasatoa

Vankeudessa syntynyt, ihmisten kasvattama Lotta on kesy, ja Kallisen mukaan se myös kokee osittain olevansa ihminen.

– Kevätaikaan tämä suorittaa kosinnan. Silloin se lauleskelee, kiekuu ja käkättää minulle, hyppii, kumartelee ja tanssii minun edessä, haluaa minusta puolison, Kallinen kuvailee.

Kanahaukan vuodenkiertoon kuuluu myös sulkasato, joka kestää kolmesta neljään kuukautta. Vasta sen loputtua haukan kanssa voi lähteä metsästämään.

Lottaa varten on rakennettu omakotitalon pihalle lentotarha, jossa sillä on oma puutarhavajasta tehty koppi. Haukka viettää aikaa myös omalla orrellaan perheen olohuoneessa, muulloinkin kuin ruokinnan aikana. Se on tottunut vilkkaassa lapsiperheessä vieraisiin ja ympäröivään elämään, eikä hermostu pienestä.

Pikkupoika raahasi teertä

Markku Kallisella on myös metsästyskoiria, joilla hän metsästää. Koiraa hän kuvaa laumaeläimeksi, kun taas haukat ovat yksineläjiä.

Metsällä liikkuminen on kuulunut Kallisen elämään pienestä saakka.

– Setä otti minut pienenä, kahden-kolmen vanhana, reppuunsa. Pystykorvat irti ja kun haukku kuului niin setä pisti minut mättäälle, että istu siinä ja kädet korville. Teeri saatiin ja voi että se pikkupoika oli ylpeä kun kotiin raahasi sitä teertä, kun eihän sitä jaksanut kantaa, Kallinen hymyilee muistolleen.

Markku Kallinen on Radio Suomen Sunnuntaivieraana 17. joulukuuta 2017 klo 15.03.

Kulunut vuosi ei ole tuonut helpotusta Ruotsia vuosia piinanneeseen kasvavaan väkivaltaan. Rikollisjengien aseelliset välienselvittelyt ovat lisääntyneet, Tukholman poliisin analyytikko Sven Granath kertoo.

– Me näemme tilastoista selvästi, että ampumiset laittomilla aseilla ovat yleistyneet Tukholmassa, Malmössä ja Göteborgissa viiden viime vuoden aikana. Tämä ei koske vain ongelmalähiöitä, mutta rikollisverkostoilla on usein tukikohta ongelmalähiöissä.

Granath on tutkinut pitkään kovan rikollisuuden kasvua Ruotsissa. Hän tekee yhteistyötä pohjoismaisten kollegojensa, kuten Suomen Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijoiden kanssa.

Muissa Pohjoismaissa ei ole vastaavaa kehitystä jengirikollisten välisissä ampumistapauksissa.

– Meillä ei oikeastaan ole vastaavaa rikollisuutta, tutkija Matti Lehti Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta sanoo.

Vaikka Tukholman poliisin analyytikon Sven Granathin mukaan ampumistapausten kasvu Ruotsissa näkyy tilastoista, yksiselitteisiä lukuja vuodelta 2017 ampumisista ei ole käytössä.

Malmössä yli sata ampumistapausta

Esimerkiksi Malmössä on poliisin mukaan ollut yli sata ampumistapausta tänä vuonna. Käytössä olevien tietojen mukaan koko maassa on kuollut noin 30 ihmistä rikollisten ampuma-aseilla tekemissä välienselvittelyissä.

Yksi syy väkivaltaan on nuorten miesten kilpailu valta-asemista huumemarkkinoilla.

– Meillä on Ruotsissa enemmän laittomia aseita kuin aikaisemmin. Niitä on salakuljetettu pienissä erissä parinkymmenen vuoden kuluessa ja varastoitu. Nyt niitä otetaan yhä enemmän käyttöön, Granath sanoo.

Tukholman pohjoisissa lähiöissä työskentelevä komisario Stephan Kiernan toteaa, että lähiöissä on kaksi todellisuutta.

Valtaosa alueella asuvista on vuosikymmenien aikana Ruotsiin muuttaneita ihmisiä, jotka haluaisivat samaa kuin poliisi, elää turvallista arkea.

Ampumisista jopa vain kolmannes selviää

Jengien välisiä ampumisia on kuitenkin tapahtunut myös päiväsaikaan ja liikkuvista autoista.

Kiernanin mielestä puheet alueista, joille ei uskalla mennä, ovat liioittelua. Silti kovien rikollisjengien toiminta on hänen mukaansa muuttunut.

– Ampumisissa ja murhissa on tapahtunut muutos. Kovat rikolliset ampuvat toisiaan. He ja heidän ympärillään olevat ihmiset tekevät yhä vähemmän yhteistyötä poliisin kanssa.

Poliisin haaste on saada ihmiset luottamaan poliisiin. Ampumistapauksista selvitetään vain neljännes tai kolmannes.

Kovaa rikollisuutta tutkinut Sven Granath pitää tehokkaimpana keinona kiristää laittomia aseita koskevia lakeja ja lisätä rikollisjengien valvontaa.

Lisäksi viranomaiset yrittävät yhdessä vanhempien ja koulujen kanssa löytää myönteisiä roolimalleja ongelmalähiöissä asuville nuorille.

Se ei ole helppoa, koska rikollisjengien johtajat hienoine autoineen ovat esikuvia monille maahanmuuttajanuorille, joiden työttömyys on nelinkertainen syntyperäisiin ruotsalaisiin verrattuna.

– Paljon on kysymys siitä, että nuoret haluavat onnistua ihmisenä, haluavat rahaa. He katsovat ympärilleen, ketkä ihmiset ovat onnistuneet. He ovat näkyvillä näillä alueilla ja heillä (rikollisjengien johtajilla) on onnistumisen merkkeinä takkeja, autoja ja muita tavaroita, komisario Kiernan sanoo.

Ruotsin hallitus on lisännyt poliisin määrärahoja satoja miljoonia euroja tuleville vuosille erityisesti kovan rikollisuuden ja ampumistapausten kitkemiseksi.

Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Harri Ohra-aho pitää Helsingin Sanomien julkaisemaa artikkelia Viestikoekeskuksesta huolestuttavana asiana.

– Kaiken salaisen materiaalin julkaisu on vakavaa. Jos ajatellaan sotilastiedustelun roolia, niin sehän on maamme puolustuksen etulinja. Jos siihen etulinjaan jollain tavalla kerrotaan auki sitä, niin sillä on tietysti vaikutuksia Suomen turvallisuuteen, Ohra-aho kertoo Ylelle.

Ohra-ahon mukaan artikkelissa on useita epämääräisyyksiä ja epätarkkuuksia. Lisäksi artikkelin kirjoittajien haltuunsa saamat asiakirjat ovat noin kymmenen vuoden takaa.

Kenraalimajuri muistuttaa kuitenkin, että tällaisten asiakirjojen salassapito kestää huomattavasti pidempään kuin tuo kymmenen vuotta.

Hän kertoo myös, että Puolustusvoimiin otettiin yhteyttä ennen jutun julkaisemista.

– Puolustusvoimille tuli tiettyjä kysymyksiä, joista heijastui, että niitä ei olisi osattu kysyä, jos ei olisi ollut tiedossa laajempaa kontekstia.

Siitä Ohra-aholla ei ole mitään tietoa, kuinka asiakirjat ovat Helsingin Sanomille päätyneet.

– Siitä minulla ei ole mitään tietoa. Sen takia juuri keskusrikospoliisi tutkii tätä asiaa.

Tiedustelupäällikkö ei ota kantaa siihen, miksi jutun tutkinta on laajennettu koskemaan myös jutun kirjoittaneita toimittajia.

– Siihen en ota kantaa, koska en itse ole tutkintapyynnön antaja. Tiedän, että Pääesikunta on tehnyt tutkintapyynnön keskusrikospoliisille.

Ohra-ajo ei halua mitenkään spekuloida jutun tutkintaa tai sen etenemistä.

Romanian entinen kuningas Mikael I on haudattu Bukarestissa valtiollisissa hautajaisissa.

Kymmenet tuhannet ihmiset olivat seuraamassa pääkaupungin keskustassa hautajaissaattuetta.

Kuningas Mikael kuoli aiemmin joulukuussa 96-vuotiaana.

Hautajaisiin osallistui Euroopan kuninkaallisia, kuten Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa XVI ja kuningatar Silvia, Espanjan entinen kuningas Juan Carlos ja Englannin kruununprinssi Charles.

Kommunistijohtajien vuonna 1947 syrjäyttämä kuningas Mikael I eli suurimman osan elämästään maanpaossa Sveitsissä.

Romanian kuninkaana hän oli vuosina 1927-1930 ja uudelleen vuosina 1940-1947.

Maankuulun tanssipaikan purkaminen lykkääntyy Lestijärvellä Keski-Pohjanmaalla. Aiemmin Lestijärven kunta päätti, että Discoland puretaan vielä tänä vuonna, koska rakennus on päässyt niin huonoon kuntoon, ettei korjaaminen kannata.

Tekninen toimi tarvitsi kuitenkin purkamisen järjestämiseen lisäaikaa vielä ensi vuoden loppuun. Rakennuksen sähkökeskuksen ja johtojen purkuun on jo löytynyt tekijä, mutta neuvottelut muiden lavarakennusten purkamisesta ovat kesken.

Vuonna 1957 rakennettu Discoland toimi yli puoli vuosisataa tanssilavana ja keräsi aikoinaan Lestille tuhansia juhlijoita. Huippuvuodet sijoittuvat 1990-luvulle, silloin kävijöitä saattoi olla yhdessä illassa jopa tuhansia.

Discolandia voi ihailla läheltäkin – omalla vastuulla

Tanssilavakulttuuri hiipui 2000-luvulla, mutta moni muistelee Discolandia edelleen lämmöllä. Lestijärven rannalla, kunnan keskustassa seisova rakennus onkin ollut monen nostalgikon retkikohde.

– Esimerkiksi viime kesänä alue houkutteli runsaasti kävijöitä, kunnanjohtaja Esko Ahonen vahvistaa.

Ensi kesänäkin Discolandin aluetta pääsee siis vielä ihastelemaan, mutta omalla vastuulla. Rakennus on ollut jo vuosia pois käytöstä ja niin huonossa kunnossa, että siellä liikkuminen voi olla vaarallista.

Discoland on kärsinyt myös ilkivallasta. Esimerkiksi ikkunoita on rikottu.

Itävallan uusi oikeistohallitus ei suunnittele kansanäänestystä EU-erosta.

Maahanmuuttovastainen Vapauspuolue sitoutui neuvotteluissa olemaan vaatimatta kansanäänestystä, kertoi puolueen puheenjohtaja Heinz-Christian Strache lauantaina.

Strache kuitenkin painotti hallituksen olevan monessa mielessä EU-kriittinen.

Liittokansleriksi nouseva Kansanpuolueen johtaja Sebastian Kurz sanoi hallituksen olevan Eurooppa-myönteinen, mutta vastustavan yhdentymisen syventämistä.

Oikeistolaiset ja maahanmuuttovastaiset Kansanpuolue ja Vapauspuolue ilmoittivat perjantaina päässeensä sopuun koalitiohallituksen muodostamisesta.

Lauantaina puolueet ilmoittivat pyrkivänsä palauttamaan valtaa kansallisille hallituksille ja lisäämään Itävallassa samankalaistaista suoraa demokratiaa kuin mitä Sveitsissä on käytössä.

Maahantulopolitiikkaa kiristävä uusi hallitus haluaa myös lisätä yhteistyötä EU:n itäeurooppalaisten jäsenmaiden kanssa.

Se haluaa myös parantaa lännen suhteita Venäjään.

31-vuotiaasta Sebastian Kurzista tulee Euroopan nuorin valtiojohtaja. Lue tästä millainen mies Kurz on.

Itävallan oikeistohallitus aikoo myös koventaa väkivaltarikosten tuomioita ja lisätä poliisien määrää kaduilla.

Presidentti Sauli Niinistö on huolestunut julkisuuteen vuodettujen tiedustelutietojen laajuudesta.

Hän ei pysty vielä tarkemmin arvioimaan vuodon vaikutuksia, mutta jo näkemänsä perusteella hän pitää vuotoa laajana.

– En ole niin auringontarkasti ennättänyt lukea niitä, mutta ainakin niissä on viittauksia ja vihjeitä siihen, että paljon on tietoa, Niinistö kommentoi Ylelle tietojen arkaluontoisuutta.

Presidentti pitää selvänä, että tässä ja vastaavissa tilanteissa tehdään rikostutkinta asiakirjojen laittomasta luovutuksesta.

HS: Tiedot eivät vaaranna turvallisuutta

Niinistö täsmentää, että vuodon vahingollisuus selviää lopulta sen jälkeen, kun koko vuodettu materiaali on julkaistu. Helsingin Sanomat on ilmoittanut, että se jatkaa sotilastiedustelusta kertomistaan lähipäivien aikana.

Helsingin Sanomat on myös perustellut uutisointiaan sillä, että suomalaisilla on oikeus tietää arkaluontoisesta sotilastiedustelusta. Hallitus kaavailee laajentavansa huomattavasti sekä sotilas- että siviilitiedustelua.

– Julkaistuissa tiedoissa ei ole mitään sellaista uutta tietoa, joka vaarantaisi esimerkiksi kansallisen turvallisuuden, vastaava päätoimittaja Kaius Niemi perustelee julkaisua.

Helsingin Sanomien toimituksessa on Niemen mukaan käyty vastuullisesti läpi julkaistavaa materiaalia. Kaikkea ei ole julkaistu.

– Tiedot olivat peräisin vuosien takaa, ja koko Suomen turvallisuusympäristö on sen jälkeen muuttunut oleellisesti, Niemi täydentää ja korostaa lehden nettisivuilla julkaistussa jutussa sitä, että jutun tiedonhankinnassa ei ole rikottu lakia.

Virkavelvollisuutta rikottu

Niinistö viittaa vuodon lähteeseen sanomalla, että joku on vastoin virkavelvollisuutta luovuttanut tietoja Helsingin Sanomille. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva on aikaisemmin kertonut, että julkaistuja tietoja ei ole ollut esillä eduskunnassa.

– Korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita, presidentti on aikaisemmin tänään tiedottanut vuodosta.

Puolustusvoimien pääesikunta on tehnyt rikosilmoituksen poliisille salaisten asiakirjojen luovuttamisesta.

16.12.2017 klo 19.50 juttua täydennetty ja lisätty Helsingin Sanomien perusteluja.

EU:n maatalouspolitiikassa puhaltavat uudet tuulet, mikäli Euroopan komission ehdotus toteutuu. Maataloustukia halutaan ajaa vastikkeellisempaan suuntaan.

– Komission tuoreimpien linjausten taustalla on ajatus, että maatalousyrittäjille maksettaisiin niistä tuloksista, joita hän saavuttaa ympäristön hoidossa, eläinten hyvinvoinnissa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa, Luonnonvarakeskuksen tutkijaprofessori Jyrki Niemi sanoo.

Euroopan komission uudet ehdotukset koskevat vuonna 2021 alkavaa uutta rahoituskautta.

Uudistus toisi keppiä ja porkkanaa

Niemen mukaan maatalousyrittäjille maksetaan tulevaisuudessa todennäköisesti siitä, miten hyvin hän vähentää vesistökuormitusta, edistää luonnon monimuotoisuutta ja torjuu ilmastonmuutosta.

– Tukea voisi saada esimerkiksi siitäkin, kuinka paljon pelto sitoo hiiltä, Niemi sanoo.

Komission ehdottamassa uudistuksessa lisättäisiin tukien vastikkeellisuutta, mutta samalla lisättäisiin paikallista päätösvaltaa jäsenmaissa. EU tasolla määriteltäisiin maatalouspolitiikan yleiset tavoitteet, mutta jäsenmaille annettaisiin enemmän päätäntävaltaa siitä, miten asiat ruohonjuuritasolla toteutetaan.

– Komissio näyttää nyt antavan sekä porkkanaa että keppiä, Niemi pohtii.

Suomalaisviljelijöiden MTK suhtautuu varovaisen myönteisesti

Suomen maataloustuottajia edustava MTK suhtautuu Euroopan komission avaukseen varovaisen myönteisesti. MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi pitää hyvänä erityisesti kansallisen päätösvallan vahvistamista.

– Se mahdollistaisi paremmin Suomen olosuhteisiin soveltuvan maatalousohjelman luomisen, Sahi sanoo.

Sahin mukaan keskeisintä tulevan maatalouspolitiikan valmistelussa on EU:n riittävän budjettirahoituksen varmistaminen uudenlaiselle maatalouspolitiikalle.

– Tämä on vielä täysin auki, Sahi tuskailee.

Komission esitys vuonna 2021 alkavan uuden rahoituskauden budjetista on määrä julkistaa vuoden 2018 keväällä.

EU:n perinteinen maatalouspolitiikka rapautumassa

Komission esitysten taustalla ovat EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteet.

– Näin myös maatalouspolitiikan toimenpiteillä pyrittäisiin toteuttamaan yhteisiä tavoitteita ja saavuttamaan nämä tavoitteet, Niemi selventää.

Niemen mukaan tuoreimmat linjaukset kertovat siitä, että perinteisen maatalouspolitiikan ohjausvoima vähenee vuonna 2021 alkavalla rahoituskaudella ja ilmasto- ja ympäristöpolitiikka sen sijaan vahvistaa merkittävästi asemaansa jatkossa.

– Tukia ollaan ajamassa selkeästi vastikeellisemmiksi, Niemi sanoo.

Suomelle myös suuri mahdollisuus

Luonnonvarakeskuksessa arvioidaan, että uudistus voisi olla toteutuessaan Suomelle myös suuri mahdollisuus.

– Meillä on pitkään huolehdittu maatalouden ympäristöasioista ja meillä on myös paljon hyvää tutkimusta, Niemi sanoo.

– Suomi voisi nousta jopa johtavaan rooliin maatalouspolitiikan uudistamisessa.

EU:n maataloudessa pyörivät isot rahat. Maataloustukia maksetaan vuodessa runsaat 50 miljardia euroa. Summa on noin 40 prosenttia koko EU:n budjetista.

Juttua täydennetty MTK:n kommentilla kello 21:21.

Villamammutin luurangon hinnaksi tuli noin 550 000 euroa Ranskan Lyonissa järjestetyssä huutokaupassa.

Lähes ehjänä säilynyt luuranko on yli kolme metriä korkea, 160 kiloa painava ja sen torahampaat ovat yli kolme metriä pitkät.

Kyseinen mammutti eli arviolta noin 15 000 vuotta sitten. Neljä viidesosaa sen luista on koossa. Asiantuntijoiden mukaan mammutti painoi eläessään noin 1 400 kiloa.

Luurangon osti ranskalaisyritys Soprema, jonka logossa on mammutin kuva.

Vesieristyksiä tekevän yrityksen toimitusjohtajan mukaan luuranko asetetaan esille yrityksen pääkonttoriin.

Huutokaupattu mammutin luuranko kaivettiin esiin Länsi-Siperiassa kymmenen vuotta sitten.

Aikaisemmin mammuttien luurankoja on huutokaupattu 240 000 ja 150 000 euron hintaan.

Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla on oikein joululehtikeskittymä.

Siinä, missä monilla paikkakunnilla ilmestyy yksi, kenties kaksi joulu- tai kotiseutulehteä, Jalasjärvellä joululehtiä tehdään viisi: Jalasjärven joulu on koko pitäjän kotiseutuyhdistyksen eli Jalasjärvi-seuran toimittama julkaisu, mutta sen lisäksi omat lehtensä julkaisevat myös Ilvesjoen, Keskikylän, Ylivallin ja Koskuen kylät.

Jalasjärvellä on ollut ja on edelleen aktiivinen nuorisoseura lähes joka kylässä. Nuorisoseurantaloilla tehtiin jo vuosikymmeniä sitten seuralehtiä.

– Siitä on jäänyt perinne, joka on herätetty henkiin joululehden muodossa, sanoo Keskikylän Joulun toimituskunnassa oleva Juhani Alakoski. Myös kyläyhdistykset ovat nykyään mukana lehtien toimittamisessa.

Ilvesjoen kylän joululehti on jalasjärveläisten lehdistä ainoa, joka ei ilmesty joululehden nimellä. Silti se on juuri se, joka julkaistaan lehdistä viimeisenä. Lähinnä joulua.

– Se on perinteisesti tullut viimeisenä ja me pidetään perinteestä kiinni, naurahtaa lehteä toimittava Marianne Hongisto.

Lehdet ovat kylän muisti

Ilvesjoen kylän Kajastus-lehteä painetaan tänä vuonna 850 kappaleen painos. Keskikylän Joulua 500. Kaikki lehdet saadaan tavallisesti myytyä ja ne, joita ei saada jäävät esimerkiksi kyläyhdistyksen ”käyntikorteiksi” tuleville vuosille.

– Koululaiset kiertävät myyden Keskikylän Joulua ja Jalasjärven Joulua. Kun lehti tulee painosta, he jakavat niitä. Myös kyläyhdistyksen väki ja kaupat myyvät lehteä, Juhani Alakoski kertoo.

– Ilvesjoen nuorisoseura on päättänyt, että lehti jaetaan ilmaiseksi joululahjana kyläläisille. Tupia, joihin se jaetaan on suunnilleen 180, kertoo puolestaan Marianne Hongisto.

Kylä- ja joululehden sisällössä kylän ja kyläläisten arkisella elämällä on suuri rooli. Lehdet toimivat myös kylän historian muistina.

– Lehdessä on koko kylän tapahtumien kertaus, koululaisten kirjoituksia, kun meillä vielä on kyläkoulu, ja historiaakin. Se on joka vuosi vähän erilainen, Juhani Alakoski sanoo.

Innokkaita tekijöitä ja tukijoita

Marianne Hongisto iloitsee siitä, että Kajastusta tekemään on löytynyt aina väkeä. Myös nuorempia kyläläisiä. Kajastusta toimittaa lehtitoimikunta, mutta juttuja voidaan pyytää keneltä tahansa.

Myös Keskikylän Joulua tekemään on löytynyt innokasta porukkaa.

– Ensin päätetään raamit, kuka myy mainokset, keneltä kysytään juttuja ja millaisia juttuja tehdään. Pieni hässäkkä tulee aina lopussa. Huumorilla tehdään ja aina se lehti on syntynyt, Alakoski sanoo.

Hongisto ja Alakoski kehuvat sekä kylien aktiivisuutta että yhteistyötä Jalasjärvellä. Aktiiviset kylät kokoontuvat parin kuukauden välein koordinoimaan toimintaansa niin, etteivät näytelmät ja muut aktiviteetit osuisi aivan samaan aikaan.

Omat kiitoksensa joululehtien tekijöiltä saavat myös mainostajat, joita kuhunkin joululehteen tarvitaan. Pienen pitäjän yritysten ovia kolkutellaan vuorotellen.

– Jotenkin Jalasjärvellä on mainostajienkin osalta myönteinen henki. Kun kylillä on aktiivista toimintaa, sitä jotenkin yritysmaailmakin arvostaa, Alakoski toteaa.

Samu Haber seisoskelee ylävartalo paljaana berliiniläisen studiotalon takahuoneessa. Suomen suurin rocktähti Saksassa on valmistautumassa The Voice of Germany -ohjelman semifinaalin harjoituksiin.

Pitkässä vaaterekissä on valtavaa tv-tuotantoa ajatellen yllättävän arkisia vaatteita: tummia kauluspaitoja ja vaaleita farkkuja. Maassa lojuu läjä valkoisia tennareita.

Nelikymppinen Haber valittelee väsymystään. Hänen yhtyeensä Sunrise Avenue julkaisi syksyllä viidennen albuminsa Heartbreak Centuryn, joka nousi Saksan albumilistan ykköseksi. Sitä seurasi parin kuukauden pituinen miltei loppuunmyyty, 15 maata kattava kiertue, josta monet olivat suuria areena-keikkoja.

– Kun promoaa levyä, valmistautuu kiertueeseen, on tv-kuvauksia ja istuu jossain aamu-tv:n lämpiössä ja joku tunkee puuteria silmään, en ole se jätkä, jolle kannattaa tulla ehdottelemaan hyviä ideoita, Haber sanoo.

Silti Haber jaksaa vihellellä matkalla miljoonien tv-katsojien eteen. Pesti The Voice of Germanyn tuomarina on tehnyt hänestä Saksassa "Der Finnen", joka päästelee suustaan outoja juttuja rallisaksalla.

– Tämmöinen ohjelma tuo tunnettuutta lisää, ja on tietenkin pääsyy siihen, miksi tätä teen. Se on taas tuonut Sunrise Avenuelle lisää kuulijoita.

Suurempi Saksassa kuin Suomessa

Samu Haber on luonteeltaan myyntimies. Kun Sunrise Avenue aloitti, hän asetti tavoitteen: ensimmäistä levyä myydään Suomessa kultalevyn verran ja ulkomailla tehdään ainakin pari keikkaa.

Nämä tavoitteet ylittyivät yli odotusten. Sunrise Avenue on ollut alusta lähtien isompi yhtye Saksassa kuin kotimaassaan. Yhtyeen ensimmäinen albumi On The Way To Wonderland julkaistiin vuonna 2006. Albumin suurin hitti oli Fairytale Gone Bad, joka soi myös suomalaisradioissa tiuhaan. Saksassa kappale oli koko vuoden soitetuin.

Hyväntuulinen naapurinpoikarock vetosi saksalaisiin, ja Sunrise Avenue lähti valloittamaan maata berliiniläisklubi kerrallaan. Yhtyeen jäsenten oli vaikea käsittää onneaan, kun ihmiset olivat valmiita pulittamaan keikkalipuista yli kymmenen euroa - vaikka heitä olisi ollut paikalla vain kourallinen.

Pikku hiljaa klubit vaihtuivat isommiksi keikkapaikoiksi.

– Täällä Keski-Euroopassa tykätään edelleen bändeistä. Olemme varmaan osanneet olla hyvässä valossa ja sanomassa hyviä juttuja ihmisten edessä, Haber sanoo.

Suomessa Sunrise Avenue on ollut tähän asti vain yksi bändi muiden joukossa, mutta Saksassa se on noussut stadionluokan yhtyeeksi. Syynä siihen on ennen kaikkea se, että Samu Haber on maassa kaikkien tuntema tv-julkkis.

The Voice of Germany on Keski-Euroopan suurimpia viihdeohjelmia, sitä seurataan Saksan lisäksi esimerkiksi Itävallassa ja Sveitsissä. Ohjelma on ollut tänä vuonna aikaisempaa suositumpi. Kisaan haki 10 000 laulajaa eri puolilta maailmaa. Yhdellä lähetyksellä on katsojia yli neljä miljoonaa.

Näkyvyys kiinnostaa myös maailmantähtiä. The Voice of Germanyn semifinaalissa esiintyy kilpailijoiden lisäksi yhdysvaltalainen Pink. Panokset kovenevat finaaliin, jolloin esiintymässä ovat Ed Sheeran, Kelly Clarkson, Beth Ditto, Rita Ora ja James Blunt - sekä tietenkin Samu Haberin Sunrise Avenue.

Outo suomalainen televisiossa

Samu Haber päätyi Saksan Voice-ohjelmaan puolivahingossa vuonna 2013. Sunrise Avenue oli jo iso nimi Saksassa. Ohjelman tuottajat luulivat, että Haberin isä on saksalainen, ja olettivat hänen osaavan saksaa.

Casting-haastattelu tehtiin Skypen välityksellä. Haber sai sanottua riittävän monta sanaa saksaksi ja tuli valituksi ohjelmaan. Ansiot rocktähtenä painoivat vaakakupissa enemmän.

– Ensimmäinen kausi oli aivan kamala. Osasin vain noin kymmenen sanaa. Gut, nicht gut, sehr gut ja ganz gut - hyvä, ei hyvä, erittäin hyvä ja aika hyvä.

Neljättä kautta ohjelmassa mukana oleva Haber opiskelee saksaa yksityisopettajan kanssa, mutta kertoo, ettei kielitaito ole paljoakaan parantunut. Kuvauksissa menee paljon ohi, mutta se ei tunnu Haberia kovasti haittaavan.

Hän on osannut kääntää kielitaidon puutteen edukseen ja puhuu lähetyksessä saksan ja englannin sekoitusta, joskus suomeakin. Se on yleisön mielestä hauskaa.

Kerran Haber sanoi kilpailijan esityksen toimivan kuin “junan vessa”, mikä oli saksalaisille hämmentävää. Monen saksalaisen mielessä junat eivät toimi kovinkaan hyvin, saati sen vessa.

"Der Finne" -lempinimen saaneen suomalaisen sutkauksia alettiin jopa odottaa. Saksaksi ovat kääntyneet myös sanonnat “parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla” ja “iho menee kananlihalle”. Jälkimmäinen oli saksalaisten mielestä erittäin huvittava, sillä englantilaisten tapaan myös heillä iho menee hanhenlihalle.

Haberista on tullut saksankielisessä Euroopassa eräänlainen Suomi-lähettiläs. Viime vuonna Suomen itsenäisyyspäivälle osuneessa ohjelmassa liehuivat Suomen liput ja yleisölle tarjottiin lakkalikööriä.

Markkinamies myy

– En ole muusikko, eikä minusta sellaista koskaan tule. Minulla ei ole siihen mitään pätevyyttä, sillä en ole koskaan opiskellut musiikkia, Samu Haber sanoo.

Haber pitää itseään laulaja-lauluntekijänä ja tarinankertojana, artistina ja taiteilijana - ja hänen mielestään taiteilijan täytyy osata olla myös markkinamies: kaupallisuus ei heikennä taiteellista tuotetta tai sisältöä.

Haber myös markkinoi itseään. Hän oli esimerkiksi tarkkana, mitä kuvia tässä jutussa julkaistaan.

Samu Haber on myös tuonut eri puoliaan esille julkisuudessa.

Haber on kertonut peruneensa häänsä saatuaan kansainvälisen levytyssopimuksen. Hän on puhunut uupumuksestaan Eeva-lehdessä. Viime keväänä Haber kertoi Nelosen Vain elämää -sarjassa, kuinka hän myi Espanjassa 1990-luvun lopussa lomaosakkeita huijarifirmassa ja sai kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeustuomion.

– Lehdistö kohtelee meitä niin kuin ansaitsemme, Haber sanoo.

Hän kertoo, että Saksassa lehdistö ei ole kiinnittänyt niin paljon huomiota hänen tai muiden Sunrise Avenuen jäsenten yksityiselämään.

Nuoruuden sekoiluja selittää ehkä se, että Haber etsi paikkaansa pitkään ennen Sunrise Avenuen suosiota. Espoossa varttunutta Haberia ei koulu kiinnostanut vaan aika kului lätkätreeneissä ja kitaraa soitellen. Lukion suorittamiseen meni kahdeksan vuotta. Haber pyrki Kauppakorkeakouluun, mutta ei päässyt sisään. Kaverin kanssa perustetusta Sunrise-duosta muodostui vuonna 2002 Sunrise Avenue - ja Haberin ammatti.

The Voice of Germany -kilpailun tuomarina Haber jakaa tiiminsä laulajille neuvoja, joista on ollut ilmeisesti hyötyä hänelle itselleenkin.

– Vetää vaan täysillä ja sydämellä. Nauttii matkasta ja yrittää olla oma itsensä. Ei esitä mitään. Ei pidä funtsia, mitä muut ajattelevat. Tekee paljon duunia ja on valmis haastamaan itsensä. Löysin rantein tulee paras.

Haastetta peliin!

Fuck! Samu Haber sanoo suorassa tv-lähetyksessä. Kaksi hänen tiiminsä kilpailijoista putoaa The Voice of Germanysta. Hän kipuaa lavalle halaamaan suojattejaan.

Sunrise Avenuella ei ole kykykisataustaa, toisin kuin monilla nykyisillä kansainvälisillä menestyjillä, esimerkiksi Saara Aallolla ja Almalla, joka tosin aloitti nykyisen uransa vasta vuosia Idolsiin osallistumisensa jälkeen. Haber sanoo, että kilpailijoiden yleinen virhe on olettaa, että miljoonayleisö takaa artistiuran. Kuinka käy esimerkiksi Saara Aallon?

Kun Samu Haber lähti valloittamaan Saksaa Sunrise Avenuen kanssa yli kymmenen vuotta sitten, maailmalla kiersi suomalaisbändejä kuten The Rasmus, HIM ja Nightwish. Nyt mennään biisit ja biisintekijät edellä. Hyvänä esimerkkinä on Alman menestys.

Lähtisikö Samu Haber uudestaan samaan leikkiin? Vastaus on kyllä, sillä hän pitää haasteista.

– Vientiponnistelut ovat mielenkiintoinen yhdistelmä älyllistä analyysiä ja sulaa hulluutta.

Haber on nyt 41-vuotiaana uransa huipulla ja sanoo, ettei voisi enempää pyytää, ellei sitten kustantajaa elämäkerralleen. Haber on jo muutaman vuoden ajan kirjannut ylös muistoja uran varrelta.

Haber asuu Helsingissä ja sukkuloi Keski-Euroopassa töissä niin kuin kuka tahansa kaupparatsu. Aika kotona on jäänyt parin viime vuoden aikana vähiin, mutta hän aikoo korjata asian. Jääkiekko on yhä harrastus, ainakin katsomossa.

Tämän vuoden The Voice of Germanyn finaali on sunnuntaina, ja Saksan-hommat ovat hetkeksi siinä.

– Kun valot sammuvat sunnuntaina studiosta, olen uhonnut, että lähden bailaamaan Berliinin yöhön. Todennäköisesti menen kuitenkin hotelliin, avaan oluen, katson hetken ikkunasta maisemaa ja nukahdan sohvalle, Haber sanoo.

– Sitten menen kotiin leipomaan pipareita.

Ruotsi suunnittelee siviilipuolustusta, jossa yhteistyö Suomen ja Norjan kanssa on merkittävässä roolissa. Asiasta kertoo ruotsalainen sanomalehti Dagens Nyheter.

Kaikki Ruotsin valtiopäiväpuolueet ovat olleet mukana suunnittelemassa puolustusluonnosta, joka on pohja vuoden 2020 puolustuspäätökselle.

Luonnoksessa kerrotaan, miten siviilipuolustus rakennettaisiin kriiseissä ja sodissa. Suunnitelmaa laativan työryhmän puheenjohtaja Björn von Sydow vieraili Helsingissä lokakuun lopulla ja sanoi, että yhteistyötä voisi syventää esimerkiksi väestön suojaamisessa, tärkeän infrastruktuurin ylläpidossa, sairaanhoidossa, lääkehuollossa ja evakuoinneissa.

– Työskentelemme korkealla tasolla parantaaksemme yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä. Yhteistyö pitää sisällään operatiivista suunnittelutyötä sekä siviili- ja sotilasvoimavarojen yhteistä käyttöä eri tapauksissa - myös muulloin kuin rauhan aikana, von Sydow kertoo Dagens Nyheterille.

Ruotsin suunnitelmien mukaan se osallistuisi yhdessä Suomen ja Norjan kanssa toistensa kokonaispuolustus- ja siviilipuolustusharjoituksiin.

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.. [...] Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Näin kristittyjen jouluevankeliumi kertoo tiivistettynä Jeesuksen syntymästä Betlehemistä. Joulun juhlimisella palestiinalaisalue Länsirannalla sijaitsevassa Betlehemissä onkin aivan oma uskonnollinen latauksensa.

Juhlan uskonnollisen merkityksen lisäksi joulu on Betlehemin asukkaille taloudellisesti merkittävää aikaa. Kaupunkiin saapuu nimittäin tuhansia turisteja juhlimaan joulua. Noin 30 000 asukkaan kaupungissa se on suuri asia.

Tänä vuonna jouluun valmistautumista on varjostanut poliittinen kuohunta. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump julisti tunnustavansa vain muutamien kilometrien päässä Betlehemistä sijaitsevan Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi.

Päätös on saanut kiitosta Israelissa, mutta palestiinalaiset ovat olleet ilmoituksesta järkyttyneitä, sillä israelilaisten tavoin myös he pitävät Jerusalemia pääkaupunkinaan.

Siksi Länsirannalla ja myös Betlehemissä on nähty mielenosoituksia Trumpin julistusta vastaan. Israelin turvallisuusjoukot ovat käyttäneet kumiluoteja, kyynelkaasua ja ajoittain kovia ammuksia mielenosoitusten taltuttamiseen. Palestiinalaiset ovat taas heitelleet kiviä ja molotovin koktaileja. Yli tuhat palestiinalaista on loukkaantunut.

Betlehemissä protestit ovat usein Israelin rakentaman muurin kupeessa.

Kaupunkilaiset pelkäävät, että turistit säikähtävät poliittista kuohuntaa. Turismi on Betlehemille tärkeä elinkeino. Kyselimmekin, onko Betlehemin majataloissa tänä jouluna tilaa. Eli ovatko hotellit yhä täynnä jouluna vai onko poliittinen tilanne säikyttänyt turistit?

Majataloissa täyttä, mutta joulu huolettaa

Lähellä paikkaa, jossa kristityt uskovat Jeesuksen syntyneen, sijaitsee nykyajan majatalo Manager Square Hotel. Kiiltäväksi vahatussa aulassa seisoo joulukuusi, mutta asiakkaita ei iltapäivällä näy. Hotellin johtaja Luay Tawil hymyilee kuitenkin rauhallisesti.

– Joulukuu on hiljaista kautta joulua lukuun ottamatta. Siksi juuri joulun päivät ovat niin tärkeitä meille, hän sanoo.

Kun kysyn, onko Betlehemistä mahdollista löytää vielä jouluksi majapaikkaa, Tawil naurahtaa.

– Oletko ollut ikinä jouluna Betlehemissä? Onnea vain etsintään, Tawil toivottaa.

Hänen hotelliinsa ei ole tullut vielä peruutuksia joulunpyhiksi. Muille päiville peruutuksia on kuitenkin tullut, sillä turismi on hyvin herkkä ala. Joulun sujuminen nähdään vasta lähempänä itse pyhiä.

– Ihmiset saattavat joskus perua aivan viime hetkellä poliittisen tilanteen ja uutisten vuoksi, Tawil sanoo.

Toisessa majatalossa, hotelli Intercontinentalissa palestiinalaisten hotelliyrittäjien järjestön puheenjohtaja Elias al-Arja vahvistaa saman: Majapaikkaa on vaikea löytää. Joulun pyhinä Betlehemin hotellit ovat pääosin jo täynnä, vaikka muille päiville peruutuksia on tullut.

– Jouluna nähdään, miten käy, al-Arja sanoo.

"Trump teki isoa vahinkoa"

Joulun alla arki-iltapäivänä Betlehemin keskustassa on hiljaista. Suuri joulukuusi koristaa keskustaa ja sen takana on vaaleasta kivestä rakennettu Jeesuksen syntymäkirkko.

Betlehemin keskusaukiolla rakennetaan kovaa vauhtia jouluseimeä. Mariaa, Joosefia, paimenia ja lampaita esittävät nuket seisovat rykelmässä maassa, kun maltalaiset rakentajat maalaavat seimen seiniä ja hiovat lautoja. Jeesusta esittävä nukke odottaa vielä laatikossa.

Palestiinalaisten vähemmistö on kristittyjä, enemmistö muslimeja. Molemmat ovat olleet vihaisia Trumpin ilmoituksesta.

Jerusalemissa sijaitsevat uskonnollisesti tärkeät paikat niin juutalaisille, kristityille kuin muslimeillekin. Yleisen kansainvälisen kannan mukaan Jerusalemin asema pitäisi päättää rauhanneuvotteluissa.

Pääaukion kulmassa seisoo Betlehemin kunnantalo, ja sen parvekkeella pormestari Anton Salman kertoo Trumpin julistuksen vaikuttaneen joulun tunnelmaan. Palestiinalaiset pelkäävät, mitä julistus tarkoittaa heidän asemalleen tulevaisuudessa.

– Trump teki isoa vahinkoa. Tämä on vaikuttanut ihmisten mielialaan. Ihmiset ovat huolissaan siitä, mitä hän teki, Salman sanoo.

Jeesuksen kotikaupunkina pidetyssä Nasaretin kaupungissa joulutapahtumia on peruttu protestina Trumpille, kertoi uutistoimisto Reuters. Myös Betlehemissä yksi joulunalustapahtuma on peruttu. Joulunpyhiä vietetään Salmanin mukaan kuitenkin tavalliseen tapaan.

– Meillä on oikeus osoittaa mieltämme Trumpin ilmoitusta vastaan ja oikeutemme on myös juhlia joulua. Siksi aiomme tehdä molempia, Salman sanoo.

Betlehem ja Länsiranta ovat Israelin miehittämää aluetta. Miehitys heijastuu Betlehemin elämään monella tapaa, myös turismiin. Betlehemiin saavutaan Israelin puolelta tarkastuspisteen läpi, usein Israelin puolelta toimivien matkanjärjestäjien busseilla vain lyhyelle piipahdukselle. Ala on hyvin voimakkaasti israelilaisten käsissä.

Betlehemin joulu on pitkä

Matkamuistokauppias Nadim Michel muistuttaa, että turismin menestys vaikuttaa Betlehemissä moneen perheeseen. Turistien väheneminen näkyy välittömästi niin hotelleissa, ravintoloissa kuin matkamuistomyymälöissä.

– Jos turistit tulevat ja ostavat asioita, se auttaa elämää ja taloutta täällä, Michel sanoo.

Joulukausi kestää Betlehemissä pitkään. Se alkaa tavallisesti jo joulukuun alkupuolella erilaisina joulumarkkinoina ja jouluvalojen sytyttämistapahtumilla. Juhlinta jatkuu tammikuuhun asti, sillä ortodoksien ja armenialaisten joulunjuhlinta on vasta myöhemmin.

Pelkästään viikon päästä juhlittaviin joulunpyhiin toivottiin saapuvaksi jopa 12 000 ihmistä palestiinalaisten turismiministeriön mukaan. Ministeriön mukaan määrä voi jäädä nyt 20 prosenttia pienemmäksi tavoitteesta. Suuria ryhmäperuutuksia ei ole vielä tullut, mutta yksittäiset ihmiset ovat peruneet matkojaan.

– Joulu on taloudellisesti tärkeä meille, mutta Jerusalem on vielä tärkeämpi. Se on kansallinen kysymys, pormestari Salman sanoo.

– Jerusalemista puhuttaessa kyse on palestiinalaisten tulevaisuudesta ja oikeuksista.

Yhdysvaltain varapresidentille majapaikkaa ei löydy

Yhdelle vieraalle Betlehemistä ei tällä hetkellä löydy majapaikkaa varmastikaan, vaikka hotellit olisivat tyhjillään. Yhdysvaltain varapresidentin Mike Pencen oli määrä vierailla joulun alla Betlehemissä.

Varapresidentin keskiviikkona alkavan vierailun ohjelma on kuitenkin mennyt uusiksi. Trumpin Jerusalem-julistuksen jälkeen palestiinalaiset ovat antaneet ymmärtää, ettei palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas aio tavata Penceä.

Yhdysvaltain varapresidentti ei ole myöskään tervetullut Betlehemiin. Kaupungin pääaukiolle on nostettu juliste ilmoittamaan, ettei Penceä haluta tänne. Toisessa julisteessa taas Jerusalem julistetaan palestiinalaisten pääkaupungiksi.

Pääaukiolla käyskentelee muutamia turisteja. Saksalaisturistit Christiane Boehme ja Joana Hellmig kertoivat jännittäneensä ensin Betlehemiin saapumista. Saksan televisiossa näytetyt uutiskuvat hermostuttivat, mutta paikalliset tuttavat olivat vakuuttaneet, että kaupunkiin voi mennä rauhallisin mielin.

Samaa asiaa olivat pohtineet malesialaiset turistit, jotka kulkevat ryhmässä poispäin Jeesuksen syntymäkirkosta. Heille vierailu on ennen kaikkea uskonnollinen.

– Olimme aluksi hieman huolissamme, mutta uskomme, että jumala pitää meistä huolta. Sitten jatkoimme vain rukoilemista, ensimmäistä kertaa Betlehemissä vieraileva Gertrude Cosmas sanoo.

On marraskuun alku ja olen matkalla Yhdysvaltioihin. Matkani on edennyt Islantiin, jossa olen viettänyt muutaman hieman viluisen, mutta elämyksellisen stop over -päivän.

Odotellessani Keflavikin lentokentällä lentoani Bostoniin kuulen, ettei yksikään yhtiön kone nousisi ilmaan enää sinä päivänä. Raivoisan tuulen takia myös tie Keflavikista Reykjavikiin on laitettu poikki. Sataa ja salamoi. Korvaavan lennon saan vasta kahden vuorokauden päähän. Sähkötkin katkeavat. Kartta-ja hotellisovelluksia selaillessani tiputan puhelimeni jäätikölle. Kaput. Great.

Hetken puhalleltuani alistun kohtalooni ja ajattelen, että tutustutaan sitten Keflavikiin: noin 15 000 asukkaan kaupunkiin, joka meille turisteille tarkoittaa vain lentokenttää ja kenties matkaoppaan mainintaa taannoisesta Keflavikin Nato-tukikohdasta.

Ehkä näin oli tarkoitettu. Islantilainen luonto - puhumattakaan kunnon myrskystä - muistuttaa ihmisen pienuudesta samalla tavalla kuin kirkkaan tähtitaivaan tuijottelu, ja saa skeptikonkin kohtalonuskoiseksi.

Olen usein pohtinut, mikä on tämän pienen maan vahvan kansallisen itsetunnon salaisuus. ”Islannin ihmeen” eli käsittämättömien urheilumeriittien lisäksi sekin, että noin 320 000 asukkaan kansa on saanut säilytettyä oman, muinaisskandinaavia muistuttavan kielensä ja rikkaan kirjallisen kulttuurinsa, on mielestäni aina ollut kovin ihmeellistä. Ehkä keflavikilaiset voisivat opettaa minulle jotain itsetunnosta.

Koska en voi piiloutua turvallisesti kännykkäni taakse, pääsen nopeasti juttusille paikallisten kalastajien kanssa. Kalastusaluksetkaan eivät lähde liikkeelle myräkän takia, joten kalastajat saavat rauhassa viettää vapaapäivää ja harrastaa penkkiurheilua odotellessaan merenkäynnin rauhoittumista. Asetun osaksi leppoista joukkoa, nakertelen kuivattua turskaa ja yritän löytää itsestäni urheiluhullun päästäkseni mukaan tunnelmaan.

En ylläty huomatessani, kuinka intohimoisesti keflavikilaiset suhtautuvat jalkapalloon, sillä koko maailmahan riemuitsee islantilaisten futismenestyksestä. Mutta se on minulle hienoinen yllätys, kuinka kova juttu koripallo heille on. Selitykseksi kerrotaan, että Nato-joukkojen läsnäolo sai aikoinaan keflavikilaiset innostumaan lajista. Keflavikissa siis toimi Naton tukikohta vuodesta 1951 aina vuoteen 2006 saakka, joten kaupungissa eleli vuosikymmenten ajan tuhansia jenkkisotilaita perheineen.

Keflavikia pidetään Islannin rock-pääkaupunkina

Amerikkalaisten ansiota on kuulemma myös se, että Keflavikia pidetään Islannin rock-pääkaupunkina, jenkit kun toivat piskuiseen kaupunkiin uusia musiikkivaikutteita. Keflavikissa on Islannin rock’n roll –museo, ja monet islantilaisten rakastamat artistit ovat lähtöisin Keflavikista.

Vaikka Naton sotilaiden lähdöstä Keflavikista on jo toista kymmentä vuotta, jenkkien vaikutusta yhteisön arkeen ei voi olla huomaamatta edelleen. Bagelit, popparit ja M&M:t ovat ujuttautuneet normipäivien ostoskoreihin, englantia puhutaan sujuvasti amerikkalaisittain, monen sukuun kuuluu ainakin mutkan kautta amerikkalaisia, ja ulkomailta tuleviin vaikutteisiin suhtaudutaan uteliaasti.

Toki jenkkisotilaiden jalkautuminen kaupunkiin ja etenkin yöelämään aiheutti kahnaustakin, mutta päällimmäisenä ruohonjuuritasolla vaikuttaa olevan tunne, että amerikkalaissotilaiden läsnäolo oli keflavikilaisten mielestä vain hyvä asia. Omia asevoimia Islannilla ei ole koskaan ollut.

Koko pienelle yhteisölle oli kova isku, kun Nato-joukot yhtäkkiä häipyivät vuonna 2006. Työpaikkoja katosi ja talous kärsi. Pahin tosin oli vasta edessä, sillä vuonna 2008 Islannissa tapahtui maailmahistorian laajimmaksi kansalliseksi pankkikriisiksi sanottu romahdus.

Turismi on nyt Islannissa suurempi toimiala kuin kalastus

Nyt Islannin taloudella menee taas lujaa. Bruttokansantuote on kasvanut hurjaa vauhtia viime vuosina, ja se on pääasiassa turismin ansiota. Turismi on nyt Islannissa suurempi toimiala kuin kalastus. Islanti tuntuu toivottavan tervetulleeksi muutkin kuin visaa ahkerasti vinguttavat turistit. Syksyllä tehdyn mielipidekyselyn mukaan Islanti on asenneilmapiiriltään maailman vastaanottavaisin maa siirtolaisille. Ja mitä tulee Nato-joukkoihin: viime vuonna Yhdysvallat ja Islanti allekirjoittivat sopimuksen, joka mahdollistaa Yhdysvaltojen joukkojen väliaikaisen paluun Islantiin.

Myrskyn laantumista odottelevat keflavikilaiset antavat minulle muistutuksen siitä, että hyvä itsetunto auttaa suhtautumaan muihin avoimesti ja uteliaasti - myös kansakuntana – ja että avoimuus kannattaa, ainakin jos haluaa kehittyä ja menestyä.

Mutta mistä islantilaisten viehättävä itsevarmuus kansakuntana sitten oikein kumpuaa? Viikinkiperimästä, myyttisistä saagoista, joita he rakastavat, vai karaistumisesta eristyksissä ja kovissa luonnonolosuhteissa? Vai siitä, että kansa on niin pieni, että lähes kaikki ovat sukua keskenään. Islantilaisillahan on oma nettisovelluskin, jolla voi varmistaa, ettei vain satu osumamaan treffeille läheisen sukulaisensa kanssa.

Vastausta en keksi vieläkään, mutta ainakin islantilaisia tuntuu yhdistävän pikemminkin yhteinen perintö ja yhteiset tavoitteet kuin ulkoa tuleva uhkakuva tai -kuvitelma. Niinpä heidän ei tarvitse suhtautua muihin puolustusasemista, ja isänmaallisuuskin henkii vastenmielisen kiihkomielisyyden sijaan tervettä ylpeyttä ja positiivista yhteishenkeä.

Maria Markus

Kirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa toimittaja, joka tekee juttuja Suomesta ja ulkomailta monenlaisiin medioihin. Häntä ajaa eteenpäin ehtymätön uteliaisuus, ja toimittajan työ on hänelle tutkimusmatka yhtä lailla maailmaan kuin itseensäkin. Hän on työskennellyt myös pohjoismaisen yhteistyön sekä EU-politiikan parissa.

Aluksi kaikki oli hyvin. Esikoistaan odottava Kaisa Rönkä oli elämänsä kunnossa: pahoinvointia ei ollut, verenpaineet olivat kohdallaan ja olo oli energinen.

Raskauden puolivälissä kuitenkin tapahtui jotakin. Rönkä ja hänen puolisonsa Petri Teppo alkoivat huolestua, koska sikiö ei kasvanut normaalien kasvukäyrien mukaisesti. Kontrollissa huomattiin, että äidin verenpaineet nousivat nopeasti ja kehossa oli turvotusta.

Lisäkontrolleissa huoli kasvoi koko ajan suuremmaksi.

– Miksi sikiö ei kasva, olemmeko tehneet vanhempina jotain väärin? Podimme syyllisyyttä ja pelkoa siitä, että onko lapsella varmasti kaikki kunnossa, Kaisa Rönkä kertoo.

– Sanottiin, että kaikki ei ole kunnossa. Jotain oli vialla, mutta kukaan ei osannut sanoa mitä. Se pisti mietityttämään, ja tilanne jäi ikään kuin roikkumaan ilmaan, Petri Teppo jatkaa.

Silloin tuli totaalinen pelko. Muistan vain sen kauhean tärinän, en ole koskaan tärissyt niin paljon. Kaisa Rönkä

Raskausmyrkytys tuli pariskunnalle täytenä yllätyksenä. Rönkä oli ollut aina terve, urheileva ja normaalipainoinen, eikä suvussakaan ole ollut raskausmyrkytyksiä.

Aluksi Rönkä ajatteli, että lääkärit vain hössöttävät. Kaikillahan verenpaineet nousevat hieman.

– Siihen oli kuitenkin pakko suhtautua vakavasti, kun verikokeet näyttivät, että punasolut tuhoutuvat ja virtsassa alkoi olla valkuaista. Viimeisimpänä vaiheena oli, että napavirtauksissa oli jotain poikkeavaa. Silloin tuli nopea lähtö ambulanssilla, Rönkä kertoo.

Arvoituksellinen sairaus

Raskausmyrkytykseen eli pre-eklampsiaan (Duodecim) sairastuu noin viisi prosenttia kaikista raskaana olevista. Raskausmyrkytyksen syitä ja taustoja on tutkittu paljon, mutta se on edelleen arvoituksellinen sairaus.

– Vaikea, varhaisilla viikoilla alkanut raskausmyrkytys on istukkaperäinen sairaus. Se määräytyy jo alkuraskaudessa ennen kuin näemme, miten istukka lähtee kehittymään ja kiinnittymään kohdun seinämään, kertoo erikoislääkäri Hilkka Ijäs Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Lievä raskausmyrkytys on vaikeaa yleisempi ja alkaa yleensä myöhäisillä raskausviikoilla. Se voi liittyä äidin ylipainoon ja kulkea käsi kädessä raskausdiabeteksen kanssa.

– Se on yleensä huomattavasti lievempioireinen kuin vaikea raskausmyrkytys. Usein siihen ei liity sikiön kasvun hidastumaa, mikä on varhaisessa, vaikeassa tautimuodossa aika tavallista, Ijäs sanoo.

Taudinkuva vaihtelee, mutta pahimmillaan vaikea raskausmyrkytys on monen elimen sairaus.

– Siihen voi liittyä aivoperäisiä oireita, keuhko-oireita, munuaisten toiminta vaarantuu ja myös istukan verenkierto, ja sitä kautta myös sikiön vointi voi vaarantua, Ijäs kertoo.

Tapauksissa, missä kysymyksessä on ensisynnyttäjä tai tauti puhkeaa varhain, sille ei voi itse yhtään mitään. Hilkka Ijäs

Raskausmyrkytys voi tulla kenelle tahansa. Perinteisesti se on ensisynnyttäjän sairaus eli se on ensimmäisessä raskaudessa yleisempi kuin seuraavissa. Jos esikoistaan odottavalla äidillä on ollut vaikea tautimuoto, on uusiutumisriski seuraavassa raskaudessa paljon suurempi.

– Ensisynnyttäjät ja sellaiset naiset, joiden äidillä tai sisarella on ollut vaikea raskausmyrkytys, ovat riskiryhmässä. Lisäksi tietyt perussairaudet, kuten ykköstyypin diabetes, lisäävät sairastumisriskiä, Ijäs kertoo.

Ijäksen mukaan lievemmässä, enemmän ylipainoon ja raskausdiabetekseen liittyvässä, loppuraskauden muodossa äidin elintavoilla voi olla jonkinlaista merkitystä taudin kehittymiselle. Raskausmyrkytys ei ole äidin syy (Iltalehti).

– Tapauksissa, missä kysymyksessä on ensisynnyttäjä tai tauti puhkeaa varhain, sille ei voi itse yhtään mitään, Ijäs vahvistaa.

"Hätä oli kädessä ihan oikeasti"

Kaisa Röngän raskausmyrkytys kehittyi vakavaksi ja hänet kiidätettiin Kajaanista Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Matkan aikana Rönkä jutteli vielä leppoisasti ambulanssikuskien kanssa, koska hän kuvitteli menevänsä Ouluun vain lepäilemään ja palaavansa mahdollisesti takaisin töihin.

– Tilanteen todellisuus tuli esille, kun Oulussa ruvettiin mittaamaan verenpaineita. Yläpaineet näyttivät 200:taa ja alapaineetkin 110:tä. Hätä oli kädessä ihan oikeasti.

Tilannetta seurattiin koko yö. Aamulla lääkärit päättivät, että Röngälle tehdään sektio eli keisarileikkaus. Rönkä oli kauhuissaan, sillä hän oli yksin. Sukulaiset ja ystävät olivat Kajaanissa, eikä puolisokaan ollut vielä ehtinyt lähteä ajamaan Ouluun.

– Silloin tuli totaalinen pelko. Muistan vain sen kauhean tärinän, en ole koskaan tärissyt niin paljon. Tiesin, että leikkaukseen ei ole aikaa kuin pari tuntia. Mietin, miten lapsi voi ja miten itse selviän leikkauksesta. Se oli varmasti pahin paikka, kertoo Rönkä.

Hoitaja tuli heti onnittelemaan. Hän sanoi, että tyttö on terve ja kaikki on mennyt hyvin. Petri Teppo

Röngälle tehtiin kiireellinen sektio puudutuksessa. Tytär Sini syntyi 960-grammaisena kaksi kuukautta etuajassa. Röngän mukaan sairaalan henkilökunta kannusti ja tuki koko ajan, mikä loi turvallisuuden tunnetta. Hän tiesi koko ajan, mitä leikkauksessa tapahtuu.

– Yksi hoitajista jopa kysyi, että saako hän ottaa kännykällä kuvan vauvasta, koska puoliso ei ehtinyt vielä paikalle. Sain sen muiston, vaikka en saanut ottaa Siniä heti rinnan päälle synnytyksen jälkeen, vaan hänet vietiin kiireellisesti teholle. Se lämmitti mieltä, että he olivat ajatelleet näin loppuun asti minun ja vauvan hoidon, Rönkä kertoo.

Röngän puoliso Petri Teppo lähti ajamaan kohti Oulua heti, kun hän sai tietää Kaisan joutuvan leikkaukseen. Parin sadan kilometrin aikana hän ennätti miettiä tilannetta paljon.

Sairaalassa hoitaja tuli onnittelemaan ja kertoi, että tyttö on terve ja kaikki on mennyt hyvin. Tunnin päästä Teppo pääsi katsomaan tytärtään.

– Hän oli äärimmäisen pieni, siis todella pieni. Tuli helpottunut olo, että tyttö on päässyt maailmaan täysin terveenä ja jonkun ajan kuluttua pääsen näkemään myös Kaisan, Teppo kertoo.

Pikkukeskosten ennuste on hyvä

Raskausmyrkytys voi pahimmillaan johtaa äidin ja lapsen menehtymiseen. Kehitysmaissa raskausmyrkytyksen loppuvaiheeseen liittyvä raskauskouristus on vielä yleinen kuolinsyy, mutta länsimaissa raskausmyrkytykseen ei enää kuolla.

Suomessa tautitapaukset löydetään neuvolajärjestelmän ansiosta hyvissä ajoin.

– Äidit kouristavat harvoin, koska saamme lapsen synnytettyä ennen kuin kouristus tulee. Vaikka kouristustilanne tulisi, niin yleensä sekä äiti että lapsi selviävät hengissä, jos äiti on sairaalassa, kertoo Oulun yliopistollisen sairaalan erikoislääkäri Hilkka Ijäs.

Suomessa pikkukeskosten hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin, missä resurssit ovat pieniä sairaaloita paremmat. Vauvat vaativat aluksi ympärivuorokautista tarkkaa seurantaa. Pikkukeskosten ennuste on Suomessa todella hyvä, jos lapsella ei ole rasitteena perussairauksia.

– Usein ensimmäiset päivät syntymän jälkeen ovat kriittisiä. Myös äidin voinnissa voi tulla pahenemisvaihe vauvan syntymän jälkeen. Se voi vaatia esimerkiksi teho-osastoseurantaa, Ijäs kertoo.

Kaisa Röngän tilannetta seurattiin tiuhaan, koska verenpaineet olivat sektion jälkeen edelleen voimakkaasti koholla. Ensimmäiset viikot sairaalassa olivat hämmentäviä.

– Siinä oli valtava tunnemyrsky itsellä päällä. Tulin yhtäkkiä äidiksi, eikä lastenhuonettakaan oltu vielä laitettu. Kun näin sen pienen käärön keskoskaapissa, tunsin voimattomuutta, mutta samalla herkistyin. Tuossa on tyttäreni, miten pieni hän on, mutta niin kaunis ja soma, Kaisa Rönkä kertoo.

Petri Tepon mukaan Kaisan raskausajasta on jäänyt hänelle päällimmäisenä mieleen suunnaton huoli asioista.

– Kaisa joutui kokemaan raskausmyrkytyksen, kaikki siihen liittyvät ongelmat ja sektion. Miehellä on siinä mielessä helpompi osa, koska siinä ei voi tehdä muuta kuin yrittää tukea lapsen äitiä.

Sairaalassa isä otettiin aktiivisesti lapsen hoitoon mukaan.

– Olimme yhdessä vaihtamassa Sinin vaipoja, tekemässä aamupesuja ja pukemassa lasta. Ennen kaikkea kenguruhoito kuului molemmille. Vauva sai nukkua turvallisesti äidin tai isän rinnan päällä kehon lämmössä tuntitolkulla, Rönkä jatkaa.

Tuossa on tyttäreni, miten pieni hän on, mutta niin kaunis ja soma. Kaisa Rönkä

Pikkuruinen Sini-vauva oli kaksi ja puoli viikkoa Oulussa tehohoidossa. Kun lapsen tila oli vakaa, hänet siirrettiin ambulanssilla Kainuun keskussairaalaan Kajaaniin, missä Siniä hoidettiin keskolassa puolitoista kuukautta.

– Sini kasvoi koko ajan. Kun hän pääsi kahteen ja puoleen kiloon ja tilanne oli vakaa, hänet päästettiin kotiin, Kaisa Rönkä kertoo.

Tällä hetkellä Sini voi hyvin. Leikkisä ja naurava tyttö käy muun muassa muskarissa, perhekerhossa ja vauvauinnissa. Kehityskontrollit ovat jatkuneet keskussairaalassa säännöllisesti muutamien kuukausien välein.

– Viimeisin tieto on, että maaliskuun kehityskontrollin jälkeen seurannaksi riittävät neuvolakäynnit. Hän on niin hyvin kehittynyt ja kasvanut, ettei häntä ole syytä enää seurata keskussairaalassa, Rönkä kertoo hymyillen.