Kengät. Niistä kaikki lähtee. Sen tietää pukusuunnittelija Marjatta Nissinen, joka palkittiin tänä itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia -mitalilla.

– Kengät ovat näyttelijän ensimmäinen puku. Niiden on oltava kunnossa, koska liike lähtee kengistä.

Liikettä ja kenkiä oli runsain mitoin Tuntemattomassa sotilaassa (2017), johon Nissinen suunnitteli puvut. Suolla ja ryteiköissä juostiin ahkerasti. Saappaat, vaatteet ja puvusto joutuivat koville.

Nissinen kuitenkin tiesi omasta kokemuksesta, miten oleellista on pitää huolta kameran edessä työskentelevistä, huolehtia, että jalassa on mahdollisimman mukavat ja kuivat jalkineet.

Pukusuunnittelija oli oppinut katsomaan asioita näyttelijöiden näkövinkkelistä jo parikymppisenä nuorena naisena, kun hän työskenteli mallina Pariisissa ja Milanossa 1970-luvun puolivälissä.

– Mannekiini joutuu itse luomaan käsikirjoituksen vaatteelle. Siinä tajuaa näyttelijän aseman kameran edessä. Ymmärtää, mitä se tarkoittaa, kun palelee, on kuuma ja jano, millaista on, jos on vääränlaiset kengät jalassa.

Tuntemattomassa sotilaassa näyttelijät “ryntäilivät metsässä ruumis hellänä”. Saappaat upposivat suohon, kastuivat ja hajosivat. Pukujen ja kenkien huolto onnistui kuitenkin ilmeisen hyvin, sillä Nissinen kertoo, että näyttelijät palkitsivat puvuston lopuksi samppanjalla.

Partio on etu sotaelokuvassa

Marjatta Nissinen on viime vuosina suunnitellut paljon sotaelokuvien pukuja. Hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa elokuvissa Tali-Ihantala 1944, Etulinjan edessä ja Raja 1918. Hän oli mukana myös kaatuneessa Mannerheim-projektissa.

Sotaelokuvien tekeminen on Nissisen sanoin “raadollista ja raskasta”: puvut painavat paljon ja olosuhteet eivät ole helpoimmasta päästä. Aku Louhimiehen ohjaamaan Tuntemattomaan sotilaaseen piti hankkia varusteet yli sadalle näyttelijälle ja tuhansille avustajille.

– Kun haastattelin ihmisiä ryhmääni, kysyin: Oletko ollut partiossa? Osaatko kävellä metsässä? Kestätkö kylmää?

Projekti oli fyysisesti raskas ja päivät olivat pitkiä.

– Kuvausalat olivat suuria: kameroita oli piilotettu sammaleisiin. Jos kuka tahansa näki, että on vaaranpaikka, sai huutaa "poikki".

Ohjaaja Louhimiehestä Nissisellä ei ole pahaa sanottavaa.

– Hän on impulsiivinen, positiivinen, rakastava, vaativa, hirmu tarkka.

Sota tuli iholle

Sodan raadollisuus on tullut töitä tehdessä iholle. Nissinen liikuttuu vieläkin kyyneliin kuvaillessaan, mitä tapahtui, kun hän maskeerasi jatkosodan tapahtumiin keskittyvän Pedon merkin (1981) avustajaa.

Oltiin kuvaamassa kohtausta Kannaksen murtumisesta. Nissinen kertoi miehelle, että tämä joutuisi seuraavaksi pakenemaan suon yli alushoususillaan matkalaukku kädessä. Kävi ilmi, että kohtaus oli miehelle elävästä elämästä tuttu.

– Mies katsoi minua peilistä ja sanoi: "Minä olin yksi niistä, jotka jaksoivat juosta 35 kilometriä, kun Kannas murtui. Kun tulin perille, huomasin, että se matkalaukku, jota olin kantanut 35 kilometriä, oli tyhjä."

Mies oli paetessaan tehnyt, kuten monet muut ja napannut hätäpäissään käsiinsä jotain: matkalaukun, joka osoittautui tyhjäksi.

Tali-Ihantalaa tehdessä Nissinen kertoo oppineensa taistelun merkityksestä. Hän vertaa suomalaisten Tali-Ihantalaa Normandian maihinnousuun tai Waterloon taisteluun. Pienestä maasta kaatui lyhyessä ajassa paljon miehiä.

– Kun ajattelee, että kaksi viikkoa tykitettiin. Emme me ehkä pystyneet saamaan sitä kauheutta esille elokuvassa. Niin paljon veripulloja kuin sen kuvaamiseen olisi tarvittu, meille ei olisi budjetissa edes annettu.

Mitä sotaelokuvat ovat opettaneet?

– Sota ei kannata, mutta arvostus itseänäisyydestä perustuu sotaan. Emme halunneet olla Neuvostoliiton osa.

Lars von Trier piti huolta "perheestään"

Ei Nissisen elokuvaura ole pelkkää taistelua ja tykitystä ollut. Joukkoon mahtuu myös toisenlaista epookkia. Nissinen suunnitteli puvut Mika Kaurismäen ohjaamaan Tyttökuninkaaseen, joka sijoittuu 1600-luvulle ja kertoo kuningatar Kristiinasta.

Tyttökuninkaan pukusuunnittelu palkittiin Jussilla vuonna 2016. Palkintoperusteluissa kiitettiin Nissistä pedantiksi puurtajaksi, joka tekee kaiken oikeista materiaaleista, eikä päästä käsistään mitään keskeneräistä. Nissisen motto kuuluukin tutki, tutki, tutki ja inspiroidu.

– Se tarkoittaa sitä, että löytäisi uuden näkökulman ja uuden tavan tehdä. Kun jokainen elokuva on ikään kuin ensimmäinen, oma ajatustoiminta pysyy raikkaana.

Nissinen on ollut mukana myös kansainvälisissä produktioissa. Tanskalaisen ohjaajalegenda Lars von Trierin Dogvillessä (2003) hän toimi pukusuunnittelijan assistenttina.

– Ennen kuvauksia oli päätetty joka ikinen peruna, joka laareissa oli. Ja kaikki asiat oli järjestetty niin, että kello yhdeksän ja kello seitsemäntoista välillä saattoi tapahtua mitä tahansa.

Mukana oli iäkkäitäkin maailmantähtiä kuten Lauren Bacall. Näistä jokaisella oli dupleeraajat, jotka kuuluivat Nissisen “salonkiin”.

– He olivat paikalla kello kahdeksalta aamulla. Me seurasimme monitoreista, mitä siellä tapahtuu ja jokainen oli valmiina paikkaamaan omaa näyttelijäänsä.

Ohjaaja oli itse jopa koeasunut käytetyn hotellin, jonne hän toi “perheensä”.

– Hän kutsui ryhmää perheeksi. Se oli hyvää huolenpitoa.

Pukusuunnittelu näkyvää ja näkymätöntä

Kun Nissinen kuuli saaneensa Pro Finlandia -palkinnon, ensimmäinen reaktio oli hämmästys.

– En ymmärtänyt. Ajattelin, että tunnen kunniamerkit aika hyvin, mutta piti kuitenkin tarkistaa, että mikä ja miksi minä.

Seuraava ajatus oli, että hyvä, että pukusuunnittelu noteerataan. Työ kun on yhtä aikaa näkyvää ja näkymätöntä. Pukusuunnittelun juju on Nissisen mielestä siinä, että sitä ei huomaa, että se istuu saumattomasti lopputulokseen.

Kertaakaan Nissinen ei kerro harmitelleensa sitä, ettei yleisö tajua lopputulosta katsoessaan, millainen työmäärä visuaalisen ilmeen takana on.

– Ajattelen, että no mercy. Ainoastaan sillä on merkitystä, mitä siellä kankaalla on. Kukaan ei kysy, oliko rahaa, oliko aikaa, oliko ihmisiä. Me teemme elokuvaa emmekä pukuja. Me teemme kuvia.

Seuraavaksi Nissisen suunnittelemia elokuvapukuja nähdään Virossa kuvatussa Firebirdissa (Tulilintu). Kylmän sodan aikaan perustuvan trillerin ensi-ilta on 2020. Luvassa on taas univormuja: tapahtumat sijoittuvat neuvostoliittolaiseen lentotukikohtaan.

Pro Finlandia -palkinto myönnettiin kahdelletoista taiteilijalle.

Monen naisen elämässä tulee ennen pitkää eteen se vaihe, kun himokkaat katseet siirtyvät hänen kaula-aukostaan vatsan seudulle.

Tungettelevat "no, milloinkas teille" -kyselyt ajoittuvat useimmiten häiden ja uteliaiden sukulaisten vierailujen yhteyteen, mutta nyt tivaajien joukkoon on liittynyt myös valtio.

Marraskuun puolivälissä julkaistiin Tilastokeskuksen tuore väestöennuste. Sen käppyrät olivat huoltosuhteellisesti synkkää katseltavaa. Jos syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla, Suomessa on vuonna 2030 noin 760 000 alle 15-vuotiasta ihmistä. Viimeksi nuorisolaisia oli näin vähän 1870-luvulla.

Jos väestönkehitys jatkuu samaa rataa, ylittää huoltosuhde Tilastokeskuksen ennusteen mukaan 70 prosentin rajan 2030-luvun tietämillä. Vuonna 2018 Suomessa on noin 1,2 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Väestö ikääntyy ja kuolee entistä myöhemmin.

Globaalisti ja linkolalaisesti ajatellen se on mahtava uutinen, koska suomalaiset tuhlaavat tolkuttomasti luonnonvaroja ja aiheuttavat muutenkin kosolti harmia maapallolle.

Kansallisesti väestön ikääntyminen on valtava ongelma, koska suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu sille ajatukselle, että kaikki haluavat nyt ja aina hankkia lapsia maksamaan veroja ja edellisten sukupolvien eläkkeitä – tai että kaikki syntyvät ihmiset pitävät tätä systeemiä hyvänä ja oikeudenmukaisena.

Viime vuosina on kuitenkin käynyt selväksi, että yhteiskunta on erehtynyt.

Minusta yllättävää on ainoastaan se, miten nuorten pessimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen voi yllättää ketään.

Turvallisuuden professorit Jarno Limnéll ja Jari Rantapelkonen haastattelivat yli kahtasataa 18–30-vuotiasta nuorta heidän turvallisuuden tunteestaan.

Tutkimuksen mukaan nuoret ovat huolissaan turvallisuuden perusasioista, kuten terveydenhuollosta, luonnosta ja koulutuksesta. Heitä eli meitä huolettavat myös yhteiskunnan sisäiset uhat, kuten eriarvoistuminen ja syrjäytyminen.

– Tulevaisuuden näkymät olivat nuorilla aika pessimistiset, yllättävää kyllä, Rantapelkonen kommentoi tuolloin Ylen haastattelussa.

Minusta yllättävää on ainoastaan se, miten nuorten pessimistinen suhtautuminen tulevaisuuteen voi yllättää ketään. Nuoria odottavat sulavat napajäätiköt, seinähullu maailmanpolitiikka, miljoonat ilmastopakolaiset ja yhä kauemmas karkaava eläkeikä – jos töitä ensinkään saa. Mitä näistä pitäisi odottaa innolla?

Syntyvyys laskee monien oheissyiden takia myös siksi, että ihmiset eivät halua lapsia. He eivät halua lapsia, koska he nyt vain eivät halua.

Marraskuun uutiset saivat aikaan säpinää.

A-Studiossa hihkuttiin Lisää vauvoja!, Elinkeinoelämän keskusliiton vaalitentissä kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah ehdotti ratkaisuksi (monipuolisen perhepolitiikan lisäksi) "vauvatonnia". Onnistuneesti lisääntynyt perhe saisi valtiolta tuhat euroa. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) väläytti ajatukselle vihreää valoa, Nordean ekonomisti ja järjen ääni Olli Kärkkäinen tyrmäsi ajatuksen.

Ilta-Sanomien kyselyssä 15 000 suomalaista teki selkoa NÄISTÄ SYISTÄ, joiden takia he eivät hanki lapsia. Yleisin syy (21,8 prosenttia vastaajista) oli se, etteivät he halua lapsia.

Tämä tuntuu julkisessa keskustelussa usein unohtuvan. Ilmastonmuutos, taloudellinen epävarmuus ja muut tekijät voivat vaikuttaa siihen, päättääkö ihminen yrittää hankkia lapsia. Mutta syntyvyys laskee monien oheissyiden takia myös siksi, että ihmiset eivät halua lapsia. He eivät halua lapsia, koska he nyt vain eivät halua.

Kuinka paljon spekuloitavaa tässä voi olla?

Minä ja monet muut naiset näemme toistuvia, järkyttävän ahdistavia painajaisia raskaana olemisesta.

Hyvinvointivaltion rapautuminen on tietenkin vakava ongelma, jolle jonkun pitäisi tehdä jotain. Yksilöiden syyllistäminen ja sukulaistätimäinen tivaaminen eivät kuitenkaan ole toimivia keinoja. Vai kuvitteleeko joku, että koko ikänsä lapsia vierastanut ihminen muuttaisi mielensä täysin siksi, että Antti Rinne (sdp.) kannusti häntä synnytystalkoisiin? Demareiden siittotalkoot kannustaa pikemminkin hedelmällisyysiän kestävään selibaattiin.

Ihmisten lisääntymishalukkuus ja -kyky ovat isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, mutta ennen kaikkea äärimmäisen henkilökohtaisia.

Kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat. Toisista tulee vanhempia tahtomattaan. Minä ja monet muut naiset näemme toistuvia, järkyttävän ahdistavia painajaisia raskaana olemisesta. Minä en haluaisi lasta, vaikka minulla olisi viherkasvien ja epämääräisten ihmissuhteiden sijaan edes orastava elämänhallinta ja puoliso.

Samoin ajattelee moni muukin. Jos ei kerta kaikkiaan halua lapsia, ei niitä halua, vaikka kristillisdemokraatit rahoittaisivat niiden koko elämän ja Juha Sipilä rakentaisi niille joka joulu lahjaksi autotallissaan uuden yhteiskuntasopimuksen. Tuntuu muinaiselta, että Suomen kaltaisessa valtiossa joutuu vielä tähän maailmanaikaan selittelemään omia elämänvalintojaan.

En myöskään halua muuttaa Kajaaniin, käydä avaruudessa, perustaa yritystä, liittyä kirkkoon, ryhtyä tubettajaksi, juoda jaloviinaa, mennä reppureissulle Thaimaahan enkä leikkiä tutustumisleikkejä työpaikan pikkujouluissa.

Näistä ainoastaan jaloviinaboikottia joutuu perustelemaan useammin kuin sitä, miksei halua lapsia. Se varmaan kertoo jotain tosi vertauskuvallista ja diippiä yhteiskunnastamme – tai siitä, että yhteiskunnan olisi syytä olla kiitollinen siitä, etten tahdo lisääntyä.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on vielä hetken Tampereen ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja.

Rauha ja harmonia voivat synnyttää perhonsitoja Pasi Kettusen mieleen tilan, jossa lähtee syntymään klassinen lohiperho. Kun Kettunen sitoo perhoja kalastusta varten, työt syntyvät tarpeeseen. Seinälle tauluihin päätyvät perhot ovat jotain ihan muuta.

Ne ovat käsityötaidetta, joka on tarkoitettu kehyksiin, ei siiman päähän ja veteen. Inspiraation tuovat vaikkapa kotimaan historia ja luonto.

Klassisen lohiperhon sidontaan voi mennä aikaa 10 tuntia. Ajatustyö tehdään ennen kuin koukku kiinnitetään sidontapenkkiin. Sen jälkeen mielessä muhinut tunnelma sidotaan koukun varteen.

– Mustat sävyt, vähän kultaa ja violettia, tämä on peräisin ajatuksesta kunnioittaa sankarivainajia, Kettunen kertaa tummanpuhuvan perhon syntyä.

Mestarikalastajien kelat lipaston päällä

Perhoharrastukselle omistetun huoneen oven pielessä on vitriini, johon Pasi Kettunen on kerännyt Kaj Franckin lasiteoksia. Ne puhuttelevat klassista muotoilua ihailevaa miestä. Kirjahyllyssä on metrikaupalla opuksia perhonsidonnasta, kalastuksesta – ja viskistä, sillä perhokalastuksen syntymailla Skotlannissa harrastusta ei voi erottaa juomasta.

Seinillä on kehystettyjä kalastusmuistoja ja arvokkaita vanhojen mestarien sitomia perhoja. Lipaston päällä on esillä on vintagea, Pielisjoen kuulujen lohenkalastajien Veikko Heiskasen ja Reijo Lievosen vanhat perhokelat. Kunniapaikalla kehyksissä olevan perhon on sitonut vanha mestari Oskari Rönkä.

– Joskus näiden paikka on museossa osana suomalaisen urheilukalastuksen ja Pohjois-Karjalan historiaa.

Perinteitä kaikessa tekemisessään vaalivalle Pasi Kettuselle historia on tärkeää. Onnistunein kasvatustyö lienee kotona, sillä isä-Kettusen kanssa lajin jo muutaman vuoden ikäisenä tutustunut poika Jussi on juuri saanut puheenjohtajavastuun Joensuun Perhokalastajissa.

Pasi Kettunen pääsi Tenolle itsekin ensimmäistä kertaa jo poikasena. Harrastus on muuttunut vuosien varrella. Perhonsidonta oli takavuosikymmeninä kilpailuhenkistä ja hänellä on niin maailmanmestaruuksia kuin muitakin arvokisasijoituksia. Kaikkea tuota Kettunen nykyään vähättelee.

– Kilpailuajat ovat osaltani mennyttä ja kilpailuviettini myös. Nyt haluan vapaaherrana kouluttaa ja teen sitä silloin kun huvittaa. Kouluttamisen sarallakin on kyllä tullut kierrettyä Suomea aika paljon.

Kettusen edessä pöydällä esillä on perho, jonka värit jäivät mieleen Kolin talvesta ja tykkylumisista puista. Sen vierellä olevaan perhoon mies on sitonut näkemänsä talvisen taivaan värit. Seinällä on kehystettynä perho, jonka alla lukee Suomi 100 vuotta.

– Vaakuna, historia ja Suomen luonto. Yksinkertainen perho, niin kuin suomalainen luonne, naurahtaa Pasi Kettunen.

Ensi vuonna sata vuotta täyttävän Suomen Urheilukalastajain Liiton periaatteisiin jo sen perustamisesta saakka on kuulunut se, että nuoria kasvatetaan lajin pariin.

Kirjailija Juhani Aho oli yksi varhaisista kalastusaatteen puolestapuhujista. Kettunen sanoo, että Ahon kalastusnovellit sadan vuoden takaa ovat edelleen alansa parhaita kuvauksia siitä, miltä kalastus tuntuu.

Kaksi asiaa on tässä klassisen lohiperhon sidontaan pyhitetyssä luolassa kielletty: muovi ja pikaliima. Perhonsitoja Pasi Kettunen

Höyhenet naisten hatuista

Vaikka Pasi Kettunen on mestarisitoja, hän myös kalastaa käyttöperhoilla. Klassisten lohiperhojen mies kalastaa vain lohta, joten viime kesänä meni kuukausi Norjan lohijoilla. Kettunen vitsailee harrastuksen olevan kovin mukaansatempaava ja rahaakin kuluu.

– Se pahin välinehuuma on onneksi takanapäin, mutta myönnän, että sidonnassa on paljon fiilistelyä. Tilaan aitoa silkkiä ja käsintaottuja koukkuja Japanista. Kaksi asiaa on tässä klassisen lohiperhon sidontaan pyhitetyssä luolassa kielletty: muovi ja pikaliima, hymyilee Kettunen.

Perhonsidonta nousi lentoon, kun kalastajat hurahtivat 150 vuotta sitten naisten hattujen koristehöyheniin. Niitä tuotiin tuolloin siirtomaista ja moni lintu muuttui uhanalaiseksi höyhenkoristeiden ja perhonsidonnan myötä.

Nyt ajat ovat toiset ja eettisyys tärkeää. Vanhoja materiaaleja löytyy edelleen ja perhoihin käytetään myös värjättyjä sulkia, jotka ovat peräisin tarhatuista eläimistä.

– Vastuullinen perhonsitoja ei hanki laittomia materiaaleja, Kettunen muistuttaa.

Lue myös:

Juhan perhonsidontaa ihaillaan ympäri maailmaa

Kansallismielisten suljetussa Facebook-ryhmässä käydään vilkasta keskustelua.

Hiljattain ajatuksia on vaihdettu muun muassa islamin haitallisuudesta, ihmetelty mitä suomalaisnaiset näkevät irakilaismiehissä ja juhlittu tutkimustulosta, jonka mukaan Suomi on EU:n rasistisin maa.

Välillä tunteet ovat ryhmässä läikähtäneet. Tähän tapaan:

“Matut vitt**n Suomesta."

“Sisällissota?”

“Tässä ei ole muuta ratkaisua, kun joko menettää tämä maa mutiaisille taikka lähteä suvakki- ja matujahtiin.”

Ryhmässä on kritisoitu maahanmuuttoa myös asialliseen sävyyn, mutta jotkut viestit ovat avoimen rasistisia.

Facebook-ryhmästä vastaa Kansallismielisten liittoumaksi itseään kutsuva ryhmittymä. Se on jälleen yksi yritys koota Suomen maahanmuutto- ja islamvastaiset voimat yhteen.

Aiemmat yritykset ovat kaatuneet eri ryhmien näkemys- ja henkilöristiriitoihin.

Äärioikeistotutkija Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta kuvailee Kansallismielisten liittoumaa "vastajihadistiseksi" järjestöksi, jossa on mukana myös äärioikeistolaisia toimijoita.

– Julkilausumien perusteella ideologia vaikuttaa aika kapealta. Porukkaa yhdistää lähinnä islamvastaisuus, Kotonen sanoo.

Yle selvitti, keitä liittoumaan kuuluu ja mitkä ovat sen tavoitteet. Liittoumalla on noin 20 hengen ydinporukka. Siihen kuuluu aktiiveja monista jo aiemmin tunnetuista nationalistisista ryhmistä.

Liittouma pyrkii ohjaamaan “kansallismielisestä aktivismista” kiinnostuneita sopiviin ryhmiin ja yhdistyksiin. Se kuvailee itseään kansallismielisten ilmoitustauluksi. Tavoitteena on luoda yhteistyöverkosto, jossa kootaan ihmisten “tietotaidot ja välineet” yhteen “isänmaan hyväksi”.

Esimerkkejä liittouman järjestämästä aktivismista ovat mielenosoitukset ja seminaarit. Se on myös vastustanut äänekkäästi YK:n siirtolaisuussopimusta.

Liittoumaa ideoi alun perin katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SoO) keulahahmo Mika Ranta. Hän on aiemmin kertonut olevansa kansallissosialisti. Ranta vetäytyi myöhemmin liittoumasta, koska sen jäsenmäärän kasvu oli hänen mielestään liian hidasta.

Suojelupoliisin mukaan Odinin sotilaiden alkuperäinen ideologia on avoimen äärioikeistolainen, mutta järjestö muutti julkikuvaansa maltillisemmaksi rekisteröidyttyään yhdistykseksi vuonna 2016.

Yle uutisoi maanantaina, että monilla odineilla ja uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikeen (PVL) näkyvimmistä jäsenistä on väkivaltarikostaustaa.

Tässä jutussa puolestaan kerrotaan, kuinka odineista on tullut vähintään henkisellä tasolla PVL:n tukijärjestö. Heitä on alkanut näkyä entistä enemmän toistensa mielenosoituksissa.

Näin tapahtui esimerkiksi äskettäin Helsingin Puhoksen ostoskeskuksella. Jälkeenpäin odinit kiittivät erikseen PVL:n jäseniä katupartiointiin osallistumisesta.

Vaikka odinpomo Mika Ranta jätti Kansallismielisen liittouman, sen ydinryhmään kuuluu yhä Ylen tietojen mukaan ainakin kaksi aktiivista odinia. Toinen heistä on järjestön paikallisosaston johtaja.

Ylen tietojen mukaan ainakin yksi liittouman avainhenkilö tukee natsijärjestö PVL:ää.

Liittouman avainhenkilöihin lukeutuu myös nykyisiä ja entisiä perussuomalaisia sekä islaminvastaisen Finnish Defence Leaguen (FDL) ja kansallismieliseksi itseään kuvailevan Suomen Sisun johtoa.

Yle on aiemminkin uutisoinut perussuomalaisten yhteyksistä Finnish Defence Leagueen. Tuolloin ainakin yksi FDL:ssä toiminut perussuomalainen sai lähtöpassit puolueesta.

Suomen Sisuun perussuomalaisilla on tiiviit välit. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on Sisun kunniajäsen ja kansanedustaja Olli Immonen Sisun puheenjohtaja.

Sisun päämääränä on suojella Suomen kansallista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta sekä kiintymystä suomalaisuuteen. Järjestö on kieltänyt olevansa rasistinen.

Kansallismielisten liittoumalla on siis ydinryhmä, joka organisoi käytännön toimintaa. Lisäksi se ylläpitää suljettua Facebook-ryhmää, johon kuuluu yli 4 000 jäsentä.

Perussuomalaisilla on vahva edustus liittouman ydinryhmässä ja Facebook-ryhmässä.

Liittouman aktiiveihin kuuluu ainakin puolueen kahden paikallisjärjestön hallituksen jäsen. Lisäksi mukana on ainakin kaksi viime vuoden kuntavaaleissa ehdolla ollutta perussuomalaista.

Facebook-ryhmässä on jäseninä lukuisia perussuomalaisten paikallisjärjestöjen aktiiveja, joista osa on myös kaupunginvaltuutettuja. Lisäksi jäseninä on ainakin kaksikymmentä henkilöä, jotka perussuomalaiset on nimennyt ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Puolue on nimennyt jo valtaosan ehdokkaistaan.

Ryhmään kuului Ylen tehdessä juttua myös kolme perussuomalaisten kansanedustajaa: Juho Eerola, Mika Niikko ja Mika Raatikainen. Eerola on puolueen kolmas varapuheenjohtaja.

Muiden eduskuntapuolueiden kansanedustajia ei ryhmässä ollut.

Yle pääsi keskusteluryhmään luomalla Facebookiin maahanmuuttovastaisen valeprofiilin. Tätä poikkeuksellista tiedonhankintatapaa käytettiin, koska se oli ainut tapa saada tietoa ryhmän jäsenistä ja keskustelujen sisällöstä.

Kuka tahansa voi liittää Facebook-kaverinsa suljettuun ryhmään. Kutsun saanut voi halutessaan katsoa ryhmän sisältöä, ennen kuin tekee päätöksen ryhmään liittymisestä. Ryhmästä voi erota koska tahansa.

Niikon ja Raatikaisen mukaan he eivät itse pyytäneet ryhmään pääsyä, vaan toinen henkilö liitti heidät jäseniksi. Eerola ei muistanut, liittikö joku hänet mukaan vai hyväksyikö hän kutsun ryhmään.

Raatikainen poistui ryhmästä Ylen otettua häneen yhteyttä. Eerola ja Niikko ovat yhä mukana ryhmässä. Kukaan kolmikosta ei ole kirjoittanut mitään ryhmään.

Niikko sanoi lukeneensa Ylen yhteydenoton jälkeen Facebook-ryhmässä jaettuja keskusteluja mutta ei kommentteja. Hän ei huomannut mitään erikoista.

– Jaettujen uutisten perusteella en lähtisi tuomitsemaan ryhmää. Pitää olla foorumeita, joissa sanan- ja ilmaisunvapaus toteutuu, koska yhteiskunnassa ei anneta kaikenlaisille mielipiteille tilaa. On vaan hyvä, että ihmiset pääsevät jakamaan tuntojaan. Kaikilla on oikeus ilmaisunvapauteen, kunhan lakia ei rikota, Niikko sanoo.

Kansallismielisten liittouman aktiiveissa on Soldiers of Odinin ja ja Finnish Defence Leaguen johtoa. Eerola kertoo suhtautuvansa näihin järjestöihin melko neutraalisti.

– Perussuomalaiset ei puolueena tee yhteistyötä näiden järjestöjen kanssa, mutta jotkut jäsenemme varmasti tuntevat puolin ja toisin, Eerola kirjoittaa sähköpostitse.

Perussuomalaiset on kieltänyt kautta linjan yhteydet äärijärjestöihin ja etenkin Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. Silti yhtymäkohtia löytyy.

Viime kesänä ryhmä Kansallismielisen liittouman aktiiveja kävi Eerolan vieraana eduskunnassa.

Ylen tietojen mukaan yksi vierailijoista tukee avoimesti Pohjoismaista vastarintaliikettä. Hän on julkaissut Facebook-profiilissaan kuvia PVL:n tunnuksista ja lentolehtisistä.

Samanniminen henkilö on myös kirjoittanut artikkelin uusnatsien nettisivuille. Täyttä varmuutta ei ole, onko kyseessä sama henkilö.

Eerola kertoo muistavansa kyseisen miehen jo vuosien takaa kotikaupungistaan Kotkasta, mutta ei tiennyt tämän tunnustavan PVL:n värejä.

– En tiennyt, mutta en ole yllättynyt, Eerola toteaa.

– Tapaamisen tarkoitusta tai sisältöä en sen suuremmin muista. Eniten puhuttiin ehkä maahanmuuttotilanteesta ja perussuomalaisissa vuotta aiemmin tapahtuneesta hajaannuksesta.

Eerola kertoo pyrkivänsä tapaamaan jokaisen ihmisen, joka haluaa vierailla hänen luonaan eduskunnassa.

Yle kävi juttua varten läpi kansanedustajien luona vierailleiden tietoja noin vuoden ajalta. Muita tunnettuja natsivieraita ei vierailijalistoilta löytynyt.

Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio sanoo, että kansanedustajilla ei ole velvollisuutta tarkistaa eduskunnassa vierailevien ihmisten taustoja etukäteen.

– Toinen kysymys on, miten heillä olisi siihen mahdollisuus, Rauhio sanoo.

– Eduskunnassa saa käydä. Taustaselvitys tehdään, jos tänne tulee töihin, Rauhio selvittää.

Juho Eerola joutuu kommentoimaan PVL:ään liittyvää asiaa jo ainakin toista kertaa kansanedustajan urallaan. Vuonna 2011 kävi ilmi, että Eerolan tuolloinen avustaja Ulla Pyysalo oli hakenut PVL:n jäsenyyttä.

Pyysalo perusteli hakemusta sillä, että oli pettynyt valtaeliitin toimintaan.

Kohun jälkeen Pyysalo aikoi ensin erota avustajan tehtävästään, mutta ei lopulta eronnutkaan.

Eerolan mielestä olisi ollut mieletöntä erottaa Pyysalo puolueesta vain, koska “hän oli tullut järkiinsä”. Pyysalo päätti lopulta olla liittymättä natsijärjestöön.

Aiemmin perussuomalaisista myös kansanedustaja Olli Immonen on kiistänyt epäilyjä PVL-yhteyksistä.

Immonen seisoi kesällä 2015 Porvoossa PVL:n uusnatsien kanssa Eugen Schaumanin haudalla muistotilaisuudessa. Sen järjestivät Suomen Sisu ja kansallismielinen verkkolehti Sarastus. Immonen on Sisun puheenjohtaja.

Palataan takaisin Kansallismieliseen liittoumaan. Siinä on mukana myös entisiä perussuomalaisaktiiveja.

Tunnetuin heistä on liittouman tiedotuksesta vastaava Terhi Kiemunki. Hänet tuomittiin vuonna 2016 sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Puoluehallitus erotti Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajana toimineen Kiemungin puolueesta. Hän sai lähtöpassit myös eduskunta-avustajan tehtävästään.

Tampereen perussuomalaisten hallitus vastusti puoluehallituksen erottamispäätöstä. Samoja Tampereen perussuomalaisten tuolloisia hallituksen jäseniä on nyt mukana Kansallismielisten liittoumassa.

Kansallismielisten liittouma perustettiin vuonna 2016. Kiemungin mukaan se rekisteröidään yhdistykseksi piakkoin.

Kiemunki kertoo, että liittouman tarkoitus on tarjota kansallismielisille tapa vaikuttaa asioihin parlamentaarisuutta kevyemmin. Hänen mielestään Suomessa on alettu viime vuosina suhtautua ikävästi isänmaallisiin.

– Sävy on aina syyttävä, jos on ylpeä suomalaisuudesta eikä hyväksy nykyistä politiikkaa. Maahanmuuttajia ei pidä syyttää maahanmuuttopolitiikasta. Pitäisi saada neutraali dialogi aikaiseksi, Kiemunki sanoo.

Liittouman ensimmäinen näkyvä tempaus oli kesällä 2018 Turun terroriteon uhrien muistoksi pidetty 188-Kukkavirta-kulkue.

Kiemunki johti kulkuetta. Heti hänen takanaan marssi joukko PVL:n uusnatseja. Tapahtumaan osallistui myös perussuomalaisia, ja muistopuheen piti perussuomalaisten paikallisjärjestön hallituksen jäsen.

Natseilla oli oma marssinsa ennen liittouman kulkuetta.

Kiemunki kertoo, että liittouma pyysi natseilta apua oman kulkueensa järjestäytymiseen.

– Se oli aika luonnollista, Kiemunki sanoo.

Kansallismielisten liittouman Facebook-ryhmässä on jaettu natsijärjestön sivuilleen kirjoittamaa sisältöä. Viime vuonna liittouma antoi sosiaalisessa mediassa tukensa uusnatsien Tampereella järjestetylle mielenosoitukselle.

Se pidettiin muutama kuukausi sen jälkeen, kun Pirkanmaan käräjäoikeus oli määrännyt PVL:n lakkautettavaksi. Parhaillaan PVL hakee valituslupaa asiassa korkeimmalta oikeudelta.

Voiko liittouma tehdä yhteistyötä PVL:n kanssa?

– Voimme. Me olemme avoimia kaikille. Emme kiellä osallistumista emmekä kysele järjestötaustaa. Pidän siitä, että puhutaan ihmisinä ihmisille, eikä tuomita ketään sen mukaan, mihin hän kuuluu. Eli kyllä PVL:ään kuuluva henkilö, jos käyttäytyy asiallisesti, voi tehdä meidän kanssa asioita.

Voisiko PVL:n jäsen tulla aktiiviksi teidän ryhmään?

– Todennäköisesti joo.

Lue myös:

Ylen selvitys paljastaa: Jopa kahdella kolmesta natsijärjestö PVL:n ja Soldiers of Odinin näkyvimmistä suomalaisjäsenistä on rikostaustaa

Yle selvitti: Uusnatsit valmistautuvat järjestönsä lakkauttamiseen kulisseissa – puoluesuunnitelmia, hyväntekeväisyyttä ja yhteistyötä odinien kanssa

– En voi valehdella: kyllä se hyvältä tuntui! Onhan se suurin kunnia, mitä laulajana voi Suomessa saada, sanoo ähtäväläislähtöinen Jennie Storbacka kutsusta Linnan juhlien mikrofonin varteen.

Storbacka esiintyy Mikael Saaren kanssa Kaartin Combon solistina, kun tanssi alkaa. Kättelyn ja alkuillan musiikista vastaa perinteiseen tapaan Kaartin soittokunta. Presidenttiparin ensivalssina soi Oskar Merikannon Valse Lente.

Jennie Storbacka pitää esiintymistä presidentinlinnassa elämänsä suurimpana ja hienoimpana keikka.

– Tämä on SE keikka, ykköskeikka!

Hänen isoisänsä oli Mannerheim-ristin ritari, joten kutsu juhlaan on iso asia myös perheelle ja suvulle.

– Uskon, että itsenäisyyspäivänä ukki istuu pilven reunalla ja katsoo alas ylpeänä: Siinä mun tyttö!

Tämä on jo nyt juttu, jonka tulen aina muistamaan! Jennie Storbacka

Jennie Storbacka on tehnyt yhteistyötä Mikael Saaren kanssa Espoon kaupunginteatterin musikaalissa ja keikkaillut myös Kaartin Combon kanssa. Hän sanookin voivansa keskittyä rauhassa omaan tekemiseensä, koska tietää asioiden toimivan ja solistien äänten sopivan loistavasti yhteen.

Storbackalla on kokemusta isoista lavoista ja yleisöistä niin Euroviisuista ja The Voice of Finlandista kuin suurten kaupunkien musikaaleista. Hän hallitsee hermonsa hyvin, mutta juuri ennen Linnan juhlien alkua pulssi saattaa silti kiihtyä.

– Silloin varmaan iskee se, että "älä mokaa", nauraa Storbacka. Mutta aion nauttia oikein kunnolla – tämä on jo nyt juttu, jonka tulen aina muistamaan!

Veteraanien ja lottien kahvitilaisuudessa esiintyvät Philomela-kuoro ja Ylioppilaskunnan Laulajat. Kolmannen kerroksen salongissa soittaa Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen jazzmusiikin opiskelijayhtye Sibis Jazz Youngsters.

Linnan juhlien tarjoiluissa korostuvat luomutuotteet ja lähiruoka. Juhlille on kutsuttu noin 1700 ihmistä. Lue lisää juhlista Tasavallan presidentin kanslian sivuilta.

Vanhassa mekossa on tarina

Kaartin Combon, Storbackan ja Saaren listalta löytyy erityisesti luonto- ja ympäristöaiheista musiikkia juhlien teeman mukaan. Joukossa on myös kantaaottavia kappaleita. Lisäksi tanssilattialla muistetaan säveltäjä-sanoittaja Junnu Vainiota, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 80 vuotta.

Sovitukset ovat uudet, Storbacka ja Saari laulavat paljon duettoja, mutta myös sooloja. Storbacka laulaa yhden kappaleen myös äidinkielellään ruotsiksi.

Ympäristöteemaa noudattelee myös Storbackan Ralph Lauren -vintagemekko. Laulaja pitää siitä, että vaatetta käyttäessään voi miettiä, missä päin maailmaa, millaisissa tilaisuuksissa ja kenen päällä mekko on ollut.

– Vanhoissa mekoissa on tarinaa ja vähän taikaakin: vähän mitä vain voi tapahtua, kun on sellainen päällä!

Puolustusvoimat ottaa varusmiesten koulutuksessa harppauksen digiaikaan. Pian kaikkien käytössä ovat matkapuhelimeen ladattavat sovellukset, mikroelokuvat eli videokoosteet ja virtuaaliset opetusmateriaalit. Uudistushankkeelle on annettu nimeksi Koulutus 2020.

Toistaiseksi menetelmiä testataan vasta kolmessa joukko-osastossa mutta ensi vuosikymmenellä ne ovat käytössä kaikissa varuskunnissa, lupaa maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko.

– Niitä ajetaan erittäin nopealla aikataululla ja ne otetaan käyttöön täysimääräisesti muutaman vuoden sisällä eri puolustushaarojen varuskunnissa.

Keskeistä uudistuksessa on nuorille tutut virtuaalimaailma, videot ja verkko-opetus, joiden Hulkko arvioi vetoavan nykyajan nuoriin.

– Olen täysin vakuuttunut, että nykyaikaiset metodit lisäävät sekä suorituskykyä mutta tuovat myös kustannussäästöjä.

Kokeiluvaruskuntia ovat Rannikkoprikaati, Ilmasotakoulu ja Porin prikaati.

Itseopiskelua matkapuhelimella tuvassa

Porin prikaatissa uusia välineitä testataan muun muassa sotilaspoliisien koulutuksessa.

Koulutettavat voivat perehtyä oppimateriaaliin tuvissa omilla matkapuhelimillaan. Materiaalin katsomista varten tarvitaan tunnukset Moodlen verkko-oppimisympäristöön.

Omilla päätelaitteilla siis tutustutaan tulevaan opetukseen tai kerrataan jo opittuja asioita. Verkko-opetus voi sisältää viikon teemaan liittyvää materiaalia. Teemana voi olla esimerkiksi suojaaminen.

Mikroelokuvien kautta rastille

Itseopiskelun lisäksi käytössä ovat ryhmälle näytettävät mikroelokuvat.

Toisin sanoen, ennen varsinaista koulutusta ryhmä kokoontuu katsomaan videokoosteen, tai mikroelokuvan, koulutettavasta aiheesta. Se voi liittyä esimerkiksi aseen käsittelyyn, lippaan vaihtoon tai tarkastuksen tekemiseen.

Video-opastuksen jälkeen siirrytään rastille ja sama asia tehdään käytännössä. Kyseessä on siis armeijan käynneille tuttu rastikoulutus täydennettynä videon tietoiskulla.

Kapteeni Hanna Lehtisen mukaan videoiden avulla opetuksesta tulee tehokkaampaa ja oppimistulokset paranevat.

– Puheopetus on siirtynyt mikroelokuvan avulla toteutettavaksi, ja sen jälkeen maksimoidaan käytännön harjoitteluun varattu aika.

Kun yksittäisiä taitoja on hiottu tarpeeksi, seuraavaksi mennään virtuaaliluokkaan.

Virtuaaliluokan kautta maastoon

Varsinaisen virtuaalisen koulutuksen tarkoituksena on tehdä yksittäisten asioiden osaamisesta kokonaisuus. Virtuaaliseen koulutusympäristöön mennään siis sen jälkeen, kun jo osataan käsitellä asetta ja tehdä muut tarvittavat toimet.

Virtuaalisesta koulutusympäristöstä käytetään nimeä Virtual Battlespace 3. Nimensä mukaisesti siellä voidaan pelata myös sotapelejä eli harjoitella etukäteen suunniteltua iskua tai skenaariota. Muutoin luokassa harjoitellaan muun muassa partion tai ryhmän toimintaa.

Virtuaalimaailmassa edetään maastossa tai rakennuksessa samalla tavalla kuin todellisuudessakin.

– Lopulta lähdetään harjaantumaan oikeassa toiminnassa maastossa, sanoo kapteeni Hanna Lehtinen.

Ainakin Porin prikaatissa aliupseerioppilaat kokevat uudet menetelmät motivoimina ja nykyaikaan sopivina.

– Kun pääsee vähän koneelle niin heti huomaa porukasta innostuksen vähän eri tavalla, sanoo aliupseerioppilas Linda Kaasalainen.

– Se on hyvä valmennus alkuun, että ymmärtää, mitä oikeasti tehdään maastossa, kertoo aliupseerioppilas Atte Ollila.

Simulaattorien käyttöä lisätään Puolustusvoimissa osin kustannusten hillitsemiseksi ja osin sen vuoksi, että nuoret kokevat ne omikseen.

– Nykynuoriso on tottunut lapsesta alkaen simulaattoreihin, jotka meille vanhemmille ovat täysin tuntemattomia. Haluamme tuoda nykyaikaisen digitaalisen maailman koulutukseen ja sitä kautta motivoida varusmiehiä, sanoo Maavoimien komentaja Petri Hulkko.

Korjattu klo 10:10 tekstiin Petri Hulkon sotilasarvo kenraaliluutnatiksi.

Puolustusvoimien valtakunnallinen itsenäisyyspäivän paraati järjestetään torstaina Mikkelissä. Voit seurata tapahtumia Ylen suorissa lähetyksissä verkossa, Radio Suomessa ja TV1:ssä, jossa lähetetään ohimarssin lisäksi alkuillasta paraatin koostelähetys.

Mikkeliin huipentuu Puolustusvoimien 100-vuotisjuhlavuosi. Paraatin teemana onkin Puolustusvoimat – 100 vuotta valmiutta.

Itsenäisyyspäivän paraatiin osallistuu joukkoja ja kalustoa kaikista puolustushaaroista. Mukana on yhteensä noin 900 henkilöä ja ohimarssissa reilut 50 ajoneuvoa. Paraatin ylilentoihin osallistuu Maavoimien helikoptereita ja Ilmavoimien hävittäjiä.

Paraatikatselmus alkaa puoliltapäivin Mikkelin torilla ja ohimarssi läheisellä Maaherrankadulla kello 13 alkaen.

Lue lisää:

Itsenäisyyspäivän paraati muuttaa Mikkelin liikennejärjestelyitä

Ennen sotilaat menivät suon yli että heilahti – Niin menevät jatkossakin, mutta ensin katsotaan puhelimesta, miten se tehdään oikein

Rotosesta kenraaliluutnantti – Yksi uusi nimi kenraalikuntaan

Teknologiayhtiö Huawein talousjohtaja Meng Wanzhou on pidätetty Kanadan Vancouverissa.

Wanzhoun pidätys liittyy Yhdysvaltojen Iranille määräämien talouspakotteiden rikkomiseen, kertoivat Reutersin medialähteet keskiviikkona. Kanadan oikeusministeriö ei ole kertonut pidätyksen syytä. Viranomaisten mukaan Wanzhou luovutetaan Yhdysvaltoihin.

Wanzhou on Huawein perustajan Ren Zhengfein tytär. Wanzhou pidätettiin joulukuun ensimmäisenä päivänä. Tapausta käsitellään oikeudessa perjantaina.

Kiinalainen Huawei on yksi maailman suurimmista televiestintälaitteiden valmistajista. Yhdysvaltalaisviranomaiset ovat vuodesta 2016 lähtien tutkineet, viekö yritys pakotteiden vastaisesti Yhdysvalloissa valmistettuja tuotteita Iraniin ja muihin maihin.

Kemiläisiä nuoria kokoontuu työnhakukurssille Kemin kaupungintalolle. Osa heistä on ollut työttömänä muutamia kuukausia, osa kaksi vuotta.

Oulusta Kemiin muuttanut Susanna Sorvoja, 21, valmistui kaksi ja puoli vuotta sitten eläintenhoitajaksi. Töitä ei ole valmistumisen jälkeen ollut tarjolla ja työttömyys on vain jatkunut. Tapaaminen ammatinvalintapsykologin kanssa ei ole tuottanut tulosta.

– Päivät uhkaavat valua pleikkarin pelaamiseen ja koiran kanssa ulkoiluun. Siinä ne päivät sitten kuluvatkin, Sorvoja toteaa.

Myös eläintenhoitajaksi valmistunut Marianne Åhman, 25, on ollut työttömänä vasta muutaman kuukauden, mutta seinät alkavat jo kaatua kotona päälle. Useat erilaiset valmennukset te-toimiston kautta on jo kokeiltu, eikä sitä omaa juttua ole niistäkään löytynyt.

Vanhempien taustalla selkeä yhteys nuoren tulevaisuuteen

Huono-osaisuutta tutkinut dosentti Reija Paananen toteaa, että Kemin tilanteessa on nähtävissä ylisukupolvisuus, mikä tarkoittaa esimerkiksi työttömyyden periytymistä.

– On olemassa selkeä yhteys. Jos vanhemmat eivät ole kouluttautuneet tai eivät käy töissä, siinä nähdään selkeä jatkumo, Paananen selventää.

Kemiläiset nuoret eivät suoraan osta tätä ajatusta. He uskovat, että jokaisella on Suomessa mahdollisuus tavoitella parempaa elintasoa ja elämää: se on vain omasta aktiivisuudesta kiinni. Pitää olla valmis esimerkiksi muuttamaan opiskeluiden tai töiden perässä toiselle paikkakunnalle. Nuoret eivät usko, että huono-osaisuus väistämättä periytyisi vanhemmilta lapsille.

Nuoret eivät syytä yhteiskuntaa

Media-alalle viime keväänä valmistunut Tuomas Tissari, 20, on jo katsellut töitä muualta Suomesta. Vaikka työttömyys ei ole ollut vielä pitkä, Tissarilla ei ole luottoa siihen, että Kemistä löytyisi hänelle paikkaa.

– Tällä alalla varsinkaan Kemi tai Meri-Lappi ei anna paljonkaan mahdollisuuksia, Tissari toteaa.

Nuoret eivät itse koe tai näe, että palveluiden saaminen olisi haastavaa tai tehotonta. Vaikka Kemi loistaa tilastoissa kirkkaasti Lapin heikoimpana kuntana esimerkiksi nuorisotyöttömyydessä, eivät nuoret syytä siitä ainakaan yhteiskuntaa.

– Ajattelen kyllä, että se on ihan yksilöllistä ja yksilöstä kiinni, Tissari pohtii.

Myös Tissari toteaa työttömän päivien olevan pitkiä. Hän pyrkii pakottamaan itsensä harrastamaan ja pitämään itsensä aktiivisena.

– Kyllähän se turhauttaa, että pitää väkisin kehittää itselleen päivään tekemistä, Tissari sanoo.

"Jos kunta ei kykene muuttumaan, ainoa vaihtoehto on riutuminen"

Tutkijat puhuvat inhimillisestä huono-osaisuudesta, jota mitataan työttömien määrällä, työttömyyden pituudella sekä koulutuksen ulkopuolelle jäämisellä. Lapissa Kemi on pahnan pohjimmaisena kaikilla näillä indikaattoreilla mitattuna.

Kemi on muiden perinteisten suomalaisten teollisuuskaupunkien tapaan luottanut vuosikymmeniä siihen, että teollisuus kantaa. Elinkeinorakenteen muutos on kuitenkin luonut rakenteellista työttömyyttä, joka puolestaan johtaa lieveilmiöihin sukupolvelta toiselle.

Huono-osaisuutta tutkinut THL:n erityisasiantuntija Sakari Kainulainen epäilee, että tästä löytyy yksi pääsyistä tilastojen pohjalla olemiseen.

– Paikkakunnalla ei ole pystytty uudistumaan yhteiskunnan ja elinkeinoelämän muuttuessa. Ainoa vaihtoehto on pikkuhiljaa kituva ja riutuva kunta, jos ei päästä siitä ajatuksesta, että teollisuus kantaa, Kainulainen kiteyttää.

Marianne Åhman on etsinyt omaa polkuaan useilta erilaisilta työllistymiskursseilta ja viimeisimmäksi hän totesi, että hänestä ei ole yrittäjäksi.

– Kaipaisin elämään rutiineja, jotka pakottaisivat pois kotoa, Åhman toteaa.

Näin seuraat itsenäisyyspäivän tunnelmia Ylen eri välineissä

Yle välittää itsenäisyyspäivän tapahtumat aamusta yöhön. Luvassa on tunnelmia eri puolilta Suomea. Juhlapäivä huipentuu Linnan juhliin – yle.fi-sovelluksessa voit äänestää suosikkipukujasi. Yle seuraa myös itsenäisyyspäivänä järjestettäviä mielenosoituksia.

Varusmiesten koulutus digitalisoituu vauhdilla

Puolustusvoimien Koulutus 2020 -uudistushanke etenee nykyisestä testivaiheesta käyttöön kaikissa varuskunnissa ensi vuosikymmenellä, lupaa maavoimien komentaja, everstiluutnantti Petri Hulkko. Muutos korostaa digitaalista oppimista, kuten videoita ja verkko-opetusta. Yle seuraa tänään Mikkelissä järjestettävää itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia verkossa, TV1:ssä ja Radio Suomessa.

Rotosesta kenraaliluutnantti – Yksi uusi nimi kenraalikuntaan

Kenraalikuntaan nousee tänä itsenäisyyspäivänä yksi uusi nimi, kun kommodori Jori Harju ylenee lippueamiraaliksi. Harju on nimitetty merivoimien komentajaksi 1. tammikuuta 2019 alkaen. Lisäksi kenraalikunnassa tulee yksi ylennys. Kenraalimajuri Timo Rotonen on tästä päivästä alkaen kenraaliluutnantti.

Pukusuunnittelu noteerattiin Pro Finlandialla

Tänä itsenäisyyspäivänä palkitaan 12 taiteilijaa Pro Finlandialla. Yksi tunnustuksen saajista on Marjatta Nissinen, joka on suunnitellut pukuja moniin sotaelokuviin, muun muassa Tuntemattomaan sotilaaseen.

Osassa maata päivä on aurinkoinen

Aurinko paistaa maan etelä- ja keskiosissa itsenäisyypäivänä. Lapissa sataa vielä lunta. Lämpötilat vaihtelevat, Lounais-Suomessa voidaan käydä plussan puolella, pohjoisessa puolestaan pakkasta reilu viisi astetta. Lue lisää Ylen sääsivulta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kommentoi niukkasanaisesti Ylen paljastamia perussuomalaisten äärioikeistoyhteyksiä.

Yle uutisoi tänään, että perussuomalaisten jäseniä on mukana uuden maahanmuutto- ja islamvastaisen ryhmittymän aktiiveissa. Ryhmittymän ydinporukkaan kuuluu myös katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SoO), islamvastaisen Finnish Defence Leaguen ja Suomen Sisun johtoa.

Ryhmittymä kutsuu itseään Kansallismielisten liittoumaksi. Se suhtautuu avoimesti yhteistyöhön myös uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kanssa. Ylen tietojen mukaan liittouman aktiiveihin kuuluu ainakin yksi PVL:ää kannattava henkilö.

Suojelupoliisi on aiemmin määritellyt Soldiers of Odinin äärioikeistolaiseksi järjestöksi. Hovioikeus on puolestaan määrännyt PVL:n lakkautettavaksi, mutta päätös ei ole vielä lainvoimainen.

Yle kysyi Halla-aholta, miten hän suhtautuu siihen, että perussuomalaisia toimii samassa järjestössä äärioikeistolaisten toimijoiden kanssa.

– Perussuomalaisissa on yli 11 000 jäsentä. Kukin vastaa itse toimintansa laillisuudesta, puolueella ei sellaiseen ole keinoja, Halla-aho viestitti sähköpostitse.

Ylen selvityksen mukaan Kansallismielisten liittouman aktiiveihin kuuluu ainakin perussuomalaisten kahden paikallisjärjestön hallituksen jäsen. Lisäksi mukana on ainakin kaksi viime vuoden kuntavaaleissa ehdolla ollutta perussuomalaista.

Liittoumalla on myös suljettu Facebook-ryhmä. Siinä oli jäseninä Ylen tehdessä juttua lukuisia perussuomalaisten paikallisjärjestöjen aktiiveja, kaupunginvaltuutettuja, kolme kansanedustajaa ja ainakin kaksikymmentä puolueen eduskuntavaaliehdokasta.

"Suhtaudun äärioikeisto-leiman käyttöön skeptisesti"

Äärioikeistotutkija Tommi Kotonen Jyväskylän yliopistosta kuvailee Kansallismielisten liittoumaa "vastajihadistiseksi" järjestöksi, jossa on mukana myös äärioikeistolaisia toimijoita.

Sitä ideoi alun perin SoO:n keulahahmo Mika Ranta, joka on kertonut olevansa kansallissosialisti. Ranta ei ole enää mukana ryhmittymän toiminnassa.

Halla-ahon mukaan hän ei tunne Kansallismielisten liittoumaa eikä siihen osallistuvia tahoja tai päämääriä. Perussuomalaisia hän kuvailee kansallismieliseksi, "haittamaahanmuuttoon" kriittiseksi suhtautuvaksi puolueeksi.

– Meillä ei ole tarvetta kommentoida muita järjestöjä suuntaan eikä toiseen. Kaikkeen rikolliseen toimintaan suhtaudumme kielteisesti.

Puheenjohtaja sanoo kuulleensa äärioikeistosyytöksiä itseensäkin liittyen.

– Suhtaudun siksi koko leiman käyttöön melko skeptisesti.

Kirjailija Niina Repo on seurannut useana vuonna tasavallan presidentin järjestämiä Linnan juhlia ja toivonut itselleen kutsua. Toivo oli jo menetetty, kun iloinen yllätys tuli postiluukusta. Niina oli silloin Saksassa kirjoittamassa uusinta kirjaansa.

– On hienoa mennä juhlimaan Suomen itsenäisyyttä. Oma ukki on ollut rintamalla aikanaan, ja sitä kautta on tullut ajateltua näitä asioita. Juhlin Suomen kunniaksi, kertoo Niina Repo lähes liikuttuneena.

Turun kaupunginteatterin ompelimossa oli tiistaina muuten lähes riehakas tunnelma. Niina, pukusuunnittelija Tuomas Lampinen ja puvun kaavoittanut ja toteuttanut Virpi Honkanen hypistelivät Swarovskin kristallihippuja. Niiden kiinnittäminen pukuun jäi keskiviikkoiltaan.

Minulla on dekkarikengät, ja tarinat kulkevat puvussa tilkkuina. Niina Repo

– Kristallit tulevat tähän Saksasta tuodun kankaan ja tilkkujen päälle. Ne välkkyvät kilpaa Linnan kristallikruunujen kanssa, visioi Lampinen.

Hän lupasi osallistua Virpi Honkasen kanssa koristeiden kiinnitysurakkaan.

Kierrätystilkkuja näytelmistä

Pukusuunnittelija Tuomas Lampinen ja ompelija Virpi Honkanen työskentelevät Turun kaupunginteatterissa, mutta Niina Revon juhlapuvun he tekevät omana projektinaan. Vihreä väri oli Niinan toive.

– Vihreä sopii Niinalle hyvin ja päädyimme metsänvihreään, kertoo Lampinen.

Kierrätys tulee esiin tilkuista, jotka kiinnitetään pukuun applikoimalla eli päällikeompelulla.

– Kävimme teatterin tilkkulaatikolla. Siellä oli silkkejä Ihana Neiti N -näytelmästä. Teemme puvun sisälle myös pienen yllätyksen _Taru sormusten herrasta -_näytelmän tilkkutäkistä. Niinan puoliso, teatterinjohtaja Mikko Kouki on ohjannut Taru sormusten herrasta -näytelmän, joten sillä tavalla sekin on Linnassa mukana, kertoo Lampinen.

Niina Repo pitää kierrätysideasta.

– On hauska ajatus kulkea tarinoiden kanssa Linnaan. Kengissä lukee Raid, joka on Harri Nykäsen kirjojen dekkarihahmo. Minulla on dekkarikengät, ja tarinat kulkevat puvussa tilkkuina, iloitsee Niina Repo.

Puku on kokonaisuus

Puvun lisäksi Tuomas Lampinen on hankkinut korvakorut ja laukun, jotka sopivat kokonaisuuteen. Vihreät, kiiltelevät korvakorut sopivat yhteen kristallien kanssa.

Lampinen on suunnitellut aiemmin puvut Linnan juhliin Krista Kososelle ja Anu Komsille.

– Tällä kertaa suunnittelu lähti puhelinsoitosta. Mikko Kouki soitteli vinkkejä frakkiinsa ja vinkkasi, että Niinakin saattaisi tarvita jotain päällepantavaa, kertoo Lampinen.

Suunnittelija ei lähtenyt etsimään muotitrendejä.

– Tiesin ja tunsin Niina Revon tyylin. Lähden yleensä suunnittelemaan pukua asiakkaan persoonallisen ja henkilökohtaisen tyylin kautta.

Mikko Koukin ei tarvitse jännittää laahukselle astumista.

– Puku koskettaa maata hiukan ja seuraa, mutta ei laahaa perässä. Laahukset hankaloittavat liikkumista, ja Linnassa on aina ahdasta, pohtii Lampinen.

Pientä jännitystä ilmassa

Sitten on kävelyharjoitusten aika. Tuomas Lampinen ja Niina Repo kävelevät yhdessä ompelimossa ja katsovat, että puku laskeutuu oikein.

– Olen tyytyväinen, ja muutama yksityiskohta tulee vielä. Menen mielelläni juhliin tässä puvussa, kertoo Niina Repo tyytyväisenä.

Itsenäisyyspäivänä Helsingissä Niina Revolla on apuna maskeeraaja, ja puoliso auttaa tarvittaessa puvun kanssa.

– Jännittää, joutuuko Linnassa jonottamaan pitkään. Mitä jos hiukset lässähtävät? Itse juhla tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen, katselen muita ihmisiä ja meininkiä. Pääsee fiilistelemään ihanaa iltaa.

Näin seuraat kanssamme itsenäisyyspäivää – Yle välittää tunnelmat aamusta yöhön

Puolustusvoimien satavuotisjuhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivän paraatiin – seuraa Ylen lähetyksiä kello 11.50 alkaen

Brita Oranen sytyttää tuliaisena saamansa sinivalkoisen kynttilän varmoin ottein. Käsi on vakaa ja katse tarkka. Kuulokin pelaa moitteetta kuulolaitteen avulla.

– Olen onnellisessa asemassa. Saan elää terveenä vapaassa maassa, jossa on oma kieli ja oma mieli. Mihinkään ei koske, eilistä päivä ei aina muista, mutta onko tuo tarpeenkaan, Viipurissa syntynyt ja kukkeimman nuoruuden elänyt Oranen pohtii.

Orasen elämä on osa 101-vuotiaan Suomen historiaa. Orasen isä Voldemar Hägglund kuului suomalaisiin jääkäreihin, jotka lähtivät 1910-luvulla hakemaan sotilasoppeja Saksasta. Upseeriperheen asuinpaikka vaihtui kansalaissodan jälkeen tiheästi, vuoden tai kahden välein.

Isän sotilaskoulutuksen takia perhe asui vajaan vuoden myös Tukholmassa. Paluu Viipuriin koitti 1930-luvun puolivälissä.

Viipuri oli 15-17-vuotiaan Britan silmissä kansainvälinen kaupunki, jonka kaduilla porisi suomen ja venäjän kielten lisäksi ainakin ruotsi ja saksa. Viipurin linna ja Torkkelin puisto ovat jääneet lähtemättömästi mielen sopukoihin.

– Kaiho sinne kesti aikansa, mutta melko nopeasti kotiuduin Mikkeliin.

Myös Viipurin koti on piirtynyt mieleen tarkasti. Neitsytniemessä sijaitseva osoite löytyy tabletin google-kartasta yhdessä hujauksessa.

– Sitä taloa ei enää ole. Sen lähellä on valtavan suuri ostoskeskus ja tuossa ihan lähellä oli sotilassairaala, Brita Oranen muistelee.

Viipurista tuli äkkilähtö lokakuussa 1939. Talvisodan ennusmerkit olivat selvät, eikä perheitä haluttu jättää mahdollisen sodan jalkoihin.

Sodan kauhut tulivat perässä Mikkeliin

Hägglundin perheen evakkotie päätyi äidin kotikaupunkiin, isovanhempien luo Mikkeliin. Tosin sota tuli lentokoneiden mukana perässä päämajakaupunkiin. Vuoden 1940 loppiaisaattona Mikkeliä pommitettiin erityisen pahasti. Tuolloin Britakin päätyi Kirkkopuiston sirpalesuojiin.

– Pommitus tuli aivan yllätyksenä, sillä venäläiset harhauttivat koukkaamalla idän kautta pohjoiseen ja sieltä kohti Mikkeliä. Juoksin Naisvuorelta kohti kotia, kun pommit iskivät. Torin sirpalesuojat olivat täynnä ja jouduin jatkamaan Kirkkopuistoon. Sille välillä oli iskenyt juuri pommi ja jouduin näkemään päättömiä ruumiita.

Isä Voldemar tappeli samaan aikaan Kannaksella ylivoimaista vihollista vastaan. Hägglund tunnettiin yhtenä suomalaisten legendaarisen mottisodankäynnin luojana.

– Isän ammatti näkyi tietysti sillä tavalla, että hän ei ollut kotona. Eikä hän puhunut sotakokemuksistaan koskaan. Olen aina harmitellut, ettei tullut koskaan kysytyksi mitään esimerkiksi niistä jääkäriajoista. Olin aika toope, Brita Oranen pohtii.

Hägglundin johtama neljäs armeijakunta oli mukana motittamassa syvälle Suomen puolelle tunkeutuneita venäläisjoukkoja talvisodan ratkaisuhetkinä. Sotahistoriaan mies jäi myös tunnetusta "Viimeiseen mieheen"-käskystään.

Isän jäljessä myös tyttären tie vei jatkosodassa sotatantereelle. Kotikaupungin puhelinkeskuksessa hankituilla taidoilla oli käyttöä syksyn 1941 hyökkäysvaiheessa. Kun Hägglund tarvitsi puhelinvaihteen hoitajaa armeijakunnalleen, sellainen löytyi omasta perheestä. Hägglundin komentama joukko eteni syksyllä 1941 rivakkaan tahtiin Äänislinnaan saakka.

– Tein ihan normaalia puhelunvälittäjän työtä kauempana etulinjasta. Surullista oli nähdä tyhjentyneet kylät matkalla Äänislinnaan.

Hyväkuntoinen Brita Oranen asuu reilun korttelin päässä Mikkelin torista. Tänä vuonna hän voi seurata puolusvoimain itsenäisyyspäivän juhlaparaatia vaikkapa Maaherrankadulla sijaitsevan kotinsa parvekkeelta.

– Katson tilannetta hieman sään mukaan. Jos on pakkasta, seuraan paraatia parvekkeelta enkä mene välttämättä torille.

Paraatiin liittyvät tunteet ovat hieman ristiriitaiset. Orasen mielestä on hyvä, että Suomi osoittaa olevansa valmis puolustamaan itsenäisyyttään aseellisesti. Toisaalta hän harmittelee sitä, että aseita ylipäätään valmistetaan.

Suurvaltojen kiristyneet suhteet ja yleinen epävarmuus on pantu Maaherrankadulla tarkasti merkille. Oranen kehottaa suhtautumaan suurella varauksella jäsenyyteen läntisessä sotilasliitossa Natossa.

– Miksi pitäisi lähteä ärsyttämään venäläisiä liittymällä Natoon? Miksei voida vain itse puolustaa itseämme. Ei ole yhtään sanottua, että amerikkalaiset tulevat kovin höylisti meitä auttamaan. Kyllä meidän pitää itse rakentaa puolustuksemme ja itsenäisyytemme.

Kekkonen oli mies paikallaan, siinä maailman tilanteessa aivan välttämätön Brita Oranen

Oranen seuraa uutisia eri medioista jatkuvasti. Hän jakaa yleisen huolen maailman muuttumisesta epävarmaan suuntaan. Suurvaltajohtajien tempaukset vetävät sodat nähneen naisen mietteliääksi.

– Trump nyt on mitä on, mutta minusta näyttää, että Putin on mies paikallaan omassa valtakunnassaan. Hän ymmärtää kansansa ajatukset ja käsitykset.

Suomen sotienjälkeiset presidentit saavat 97-vuotiaalta kansalaiselta kiitosta. Urho Kekkosen hahmo herättää edelleen voimakkaita mielipiteitä, mutta Oranen antaa isänmaan pitkäaikaisimmalle päämiehelle ison kiitoksen. Myös Mauno Koiviston tapa luotsata Suomi läpi Euroopan suuren murroksen miellyttää mikkeliläistä.

– Niinistö taas on rauhallinen ja asiallinen. Mikä on positiivista, niin hän, Putin ja Trump pystyvät keskustelemaan noottien lähettämisen sijasta.

"Suomi on hyvä maa elää ja sitä kannattaa puolustaa"

Brita Oranen viettää itsenäisyyspäivän läheistensä kanssa. Tällä kertaa koolla on puolenkymmentä perheen jäsentä. Jos koko perhe, lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset tulisivat paikalle, tila kookkaassa asunnossa loppuisi kesken.

– Saan olla paljosta kiitollinen elämässäni. Perhe on pysynyt terveenä ja Suomi itsenäisenä. Välillä tuntuu, että maristaan ihan joutavista asioista. Kun miettii mitä tapahtuu parhaillaan Ruotsissa, Saksassa tai Englannissa, ei meillä ole mitään hävettävää.

Oranen toivoo, että nykyinen ja tuleva sukupolvi osaisivat antaa arvon suomalaiselle yhteiskunnalle.

– Adolf Ernroothin sanoin Suomi on hyvä maa elää ja sitä kannattaa puolustaa. Meillä on vapaus, oma kieli ja oma mieli. Kaikista pidetään hyvää huolta, tai ainakin siihen pyritään.

Kainuun prikaatissa palveleva varusmies on menehtynyt ajoneuvo-onnettomuudessa torstaina 6.12. varhain aamulla Arctic Shield 18 -harjoituksessa. Asiasta tiedottaa puolustusvoimat.

Arctic Shield 18 -harjoitus käydään Rovajärvellä.

Varusmiehen kuljettama maastomönkijä kaatui liukkaassa rinteessä ja varusmies jäi sen alle. Mönkijässä ei ollut muita kyydissä. Puolustusvoimien pelastusyksikkö, ensihoitoyksiköitä ja lääkäri sekä siviiliambulanssi tulivat paikalle.

Poliisi tutkii onnettomuutta.

Varusmiehen omaiset on tavoitettu. Kriisituki paikalla olleille on aloitettu.

Suomen itsenäisyys on innoittanut taiteilijoita ennen ja nyt.

Suomen lippua parsivaa neitoa kuvaava suuri öljymaalaus Hyökkäyksen jälkeen on Torniosta kotoisin olevan taiteilija Jouko Alapartasen kunnianosoitus samalta paikkakunnalta kotoisin olevan Edvard Iston (1865–1905) kuuluisalle Hyökkäys-maalaukselle vuodelta 1899. Iston teos kuvaa sortokautta, Venäjän kaksipäistä kotka riistämässä lakikirjaa Suomi-neidolta.

Öljyvärejä on sekoiteltu ja sivellintä käytelty viime kuukaudet ahkeraan taiteilija Jouko Alapartasen ateljeessa Rovaniemellä. Työn alla on ollut itsenäisyyspäivän alla esille ripustettu näyttely Suomi 101 – Juhlien jälkeen.

Taiteilija haluaa herätellä rakentavaa keskustelua yhteiskunnan kipupisteistä.

– Miltä tuntuu jos ei olekaan kotia? Suomi on aika kylmä maa asua ja ulkona ei ole kiva olla. Noin 7000 ihmistä on ilman kotia, sanoo Alapartanen.

Räikeä My Little Pony -vaikutteinen karkkimaisema ihmisroskakoreineen ja sen vastaparina öljymaalaus puistonpenkillä nukkuvasta ihmisestä omaisuus muovikassissa keskustelevat keskenään. Jälkimmäinen teos on maalattu Oulusta ennen Oulun kaupunginvaltuuston ihmisroskakohua.

– Olisi hyvä jos näistä ristiriidoista keskusteltaisiin oikeasti. Mitä osattomuus voi aiheuttaa? Ja sitten yleinen hyvinvointi. Kansan ajautuminen eri osiin ei ole lopulta kenenkään etu.

Taiteilijan lippu kaivosbuumille

Alapartasen näyttely keskustelee myös ympäristöstä. Suurehko öljymaalaus on surrealistissatiirinen yhdistelmä kultaristilippua, suojellun mutta kaivosalueeksi suunnitellun Viiankiaavan kesäistä maisemaa ja piparkakkupossun muottia.

– Kaivoslaissa on ilmeisiä porsaanreikiä, tällä hetkellä niistä mennään läpi aika isosti. Hallituksen pitäisi tukkia ne mahdollisimman nopeasti, koska pohjoinen luonto, tai luonto yleensä, on haavoittuvainen.

Näyttelyssä on useita teoksia, jotka kommentoivat itsenäisen 101-vuotiaan Suomen globaalia talouselämää, finanssipolitiikkaa ja poliittista elämää.

Lapin taiteilijaseuran Napa-galleriassa Rovaniemellä esillä oleva Jouko Alapartasen näyttely Suomi 101 – Juhlien jälkeen kestää 19. joulukuuta saakka.

Noin 75-vuotias paikkakuntalainen mies kuoli lauantaina kahden henkilöauton nokkakolarissa Lopen Läyliäisissä Kanta-Hämeessä.

Poliisin mukaan molemmat autot romuttuivat pahoin onnettomuudessa. Toista autoa kuljettanut noin 20-vuotias paikkakuntalainen mies vietiin Riihimäen sairaalaan tarkistettavaksi.

Autoissa ei ollut muita ihmisiä.

Onnettomuus tapahtui Läyliäistenraitilla noin kello 16.30.

Tie oli poikki liikenteeltä tapahtumapaikalla noin puoli tuntia. Poliisi tutkii onnettomuuden syytä.

Päivystävä palomestari kertoi STT:lle, että ajo-olosuhteet olivat onnettomuuden aikaan huonot, sillä tielle oli kertynyt loskaa ja taivaalta satoi räntää ja lunta.

Kolmannes suomalaisista ei osaa sanoa, mitä puoluetta kannattaa tulevissa eduskuntavaaleissa. Ylen joulukuun puoluekannatusmittauksessa 62 % kertoi puoluekantansa. Loput eivät osanneet sanoa, heitä oli siis noin 38 % vastanneista. Painotettujen eli korjattujen lukujen mukaan kantansa kertoi 68%.

Taloustutkimus selvitti luvut Ylelle puoluekannatusmittauksen aineistosta.

Määrä on samaa luokkaa kuin parin suurimman puoleen kannatus yhteensä. Lukuja ei voi verrata suoraan, sillä laskennassa käytetään sekä painottamattomia että painotettuja lukuja.

Valtaosa heistä, joilla ei ole nyt puoluekantaa, ei osaa sanoa, mille puolueelle ääni meni viime kuntavaaleissa. Näitä ”syväunessa” olijoita on noin kaksi kolmasosaa mielipiteettömien joukosta.

En osaa sanoa –vastaajia on joissakin ryhmissä enemmän kuin muissa. Heitä on esimerkiksi nuorissa, ammattiaseman mukaan duunareissa ja työttömissä, alueellisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa ja maaseutukaupungeissa.

Osa puolueista on menettänyt viime vaalien äänestäjiään. Perussuomalaisia äänestäneistä joka kolmas ei osaa sanoa, mitä tekee seuraavissa vaaleissa.

Viime vaalien jälkeen perussuomalaiset hajosi sinisiin ja perussuomalaisiin. Monella äänestäjällä ei ole välttämättä selkeää kuvaa uusien puolueiden linjoista. Muutakin epävarmuutta on ilmassa.

– Perussuomalaisia on paljon katsomossa, koska heissä on eniten harkitsijoita, viitsiikö yleensä lähteä äänestämään, sanoo tutkija Sami Borg Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta.

Myös suurista puolueista on luisuttu epävarmojen joukkoihin. Eniten empivät keskustaa äänestäneet, heistä joka neljäs vastaa nyt EOS. Kokoomusta ja sosiaalidemokraatteja kannattaneista joka viides ei enää tiedä, miten nyt äänestäisi.

Tätä voi pitää äänestäjien kannanottona puolueen politiikkaan.

Taloustutkimus seuraa myös, mihin suuntaan puoluetta vaihtavat liikkuvat. Vasemmalla suunta on aiemmin ollut SDP:stä perussuomalaisiin. Nyt on kuitenkin menossa paluumuutto demareihin, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja sanoo. Liikkuvat porvariäänestäjät taas menevät keskustasta kokoomukseen.

Miksi niin moni ei ota kantaa ja jättää äänestämättä?

Eduskuntavaaleihin on aikaa neljä kuukautta. Se on pitkä aika ihmisen elämässä, jos sitä miettii äänestyspäätöksen kannalta. Juuri ennen vaaleja ja heti vaalien jälkeen useampi kertoo kantansa kuin muulloin.

Moni äänestäjä kiinnostuu ja tekee valintansa vasta samalla viikolla kuin äänestää.

– Päätökset tehdään myöhään ja siksi yllätysmomentti on iso, Borg sanoo.

EOS –joukossa on paljon niitä, jotka eivät äänestä. Nukkujia on myös niissä, jotka kannatusmittauksessa kertovat mielipiteensä.

Äänestämättä jättämiseen on monia syitä.

– Nuorten on vaikea valita puoluetta ja ehdokasta. Syitä ovat myös kiinnostumattomuus ja välinpitämättömyys. Nuorilla velvollisuuden tunne puuttuu äänestämisestä, tutkija Sami Borg sanoo.

Äänestämättä jättämiseen liittyy usein myös matala koulutustaso, työelämästä putoaminen, heikko terveys, tiheä muuttaminen, sosiaalisten suhteiden kapeutuminen ja esimerkiksi kodin politiikan vastainen asenne.

Jotkut väittävät, että äänestämättä jättäminen on protesti.

– Osalle näin on, mutta kum äänestämättömyys tulkitaan meillä yksilön "laiskuudeksi", protestin viesti ei mene päätöksentekijöiden jakeluun, sanoo professori Hanna Wass Helsingin yliopistosta.

Monen syy äänestämättä jättämiseen on välinpitämättömyys. Tämä on tutkijan mielestä liian helppo vastaus.

– Pitäisi katsoa, mitkä olosuhteet johtavat siihen, ettei nappaa, Wass pohtii.

Nuoret perivät vanhempien äänestämistavat

Vaikka nuorissa on muita enemmän niitä, jotka eivät äänestä, ei voi sanoa, että nuoret eivät olisi aktiivisia.

Äänestäminen liittyy koulutustasoon. Nuorista, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, vain harva äänestää. Yliopistokoulutettujen nuorten äänestysprosentti taas on korkea.

– Poliittiseen osattomuuteen kasvetaan. Tämä liittyy ylisukupolvisuuteen, siihen äänestävätkö nuoren vanhemmat vai ei ja millainen tausta on muuten. Jos lähtökohdat osallistumiseen ovat huonot, on vaikea hypätä mukaan myöhemmin, sanoo professori Wass.

Vain äänestävien ääni kuuluu

Jos tietyt ryhmät jättävät äänestämättä, heidän äänensä ei kuulu. Äänestävien valinnat heijastuvat siihen, kuka politiikasta hyötyy. Perussuomalaiset vastasi Wassin mukaan tyytymättömien tarpeisiin parissa vaaleissa, mutta nyt puolue on hajalla.

Wassin mukaan äänestämättä jättäminen on vahva indikaattori ihmisen sosiaalisesta asemasta. Sosiaaliseen asemaan taas vaikuttavat lukuisat syyt. Siksi mitään helppoja keinoja äänestämisen lisäämiseen ei ole.

Jos valtio yrittää saada enemmän ihmisiä äänestämään, vaaleja saatetaan vaikkapa siirtää kuukaudella jotta äänestäminen olisi helpompaa. Tämä tehoaa Wassin mukaan parhaiten niihin, jotka muutenkin äänestäisivät.

Äänestämättömyyden syitä ei Wassin mielestä vieläkään ymmärretä kunnolla. Tyytymättömyys voi johtaa politiikasta syrjäytymisen sijaan myös radikalisoitumiseen.

– Meillä on tuudittauduttu siihen, että huono-osaiset pysyvät hiljaa vaaleissa. Radikalisoituminen ei lähde pitkäaikaistyöttömän haarakonttorista, mutta valmius lähteä mukaan protestiliikkeeseen on silti, Wass arvioi.

Lue myös: Ylen kannatusmittaus: Vihreiden kannatus uuteen nousuun – SDP, kokoomus ja perussuomalaiset menettäneet tukijoitaYlen kannatusmittaus: Vihreiden kannatus uuteen nousuun – SDP, kokoomus ja perussuomalaiset menettäneet tukijoita

Vuosi oli 2013. Matti Laitisella mittarissa 52 vuotta ja käsissään jo vuosia veloissa vellonut Kokkolan Pallo-Veikot, jonka edustusjoukkue pelasi Miesten Kakkosessa.

Mies oli vuotta aikaisemmin heittänyt, että voisi perustaa firman pyörittämään edustusjoukkuetta. Spontaanista tokaisusta tulikin totta.

– Olo oli kuin yrittäjän uran ensimmäisten miljoonakauppojen jälkeen. Vatsa niin sekaisin kuin olla ja voi, Laitinen nauraa.

Edustusjoukkue yhtiöitettiin KPV Yhtiöt Oy:ksi ja Laitinen asetti tavoitteensa ja ehtonsa: talous kuntoon ja pelillisesti ensin Ykköseen ja sitten Veikkausliigaan.

Maailmalla upporikkaat ostelevat jalkapallojoukkueita harrastuksekseen. Suomessakaan moni seura ei pysyisi pystyssä, ellei taustalta löytyisi äveriäitä tukijoita omalla tai firman rahalla.

Ainoastaan Helsingin Jalkapalloklubi tekee tulosta. Yle Urheilun selvityksen mukaan kaikki muut Veikkausliigaseurat ovat tappiollisia tai pyörivät jotenkuten omillaan.

Kokkolassa Laitista hehkutetaan miehenä, jonka lompakon varassa makaa ammattilaisjalkapallon jatkuminen.

KPV:n edustusjoukkueen managerin ja pääomistajan harteilla on sankarin viitta. Hän on mies, joka mahdollisti taloudellisesti Kokkolan nousun lähes 30 vuoden tauon jälkeen Veikkausliigaan kauden 2018 päätteeksi.

Matti Laitinen on joutunut syytämään viiden omistajavuotensa aikana melkoisen määrän euroja KPV:n toimintaan.

Karjalaisäidin sosiaalinen poika puhuu paljon, mutta vähän itsestään ja vielä vähemmän rahasta.

– On oma asiani, paljonko olen henkilökohtaisesti laittanut tähän. Eiväthän muutkaan kerro julkisesti omista menoistaan, tuloistaan tai veloistaan. Miksi minun pitäisi?

KPV Yhtiöt Oy:n liikevaihto oli viime vuonna 1,1 miljoonaa euroa. 33 ihmistä työllistävän yhtiön omavaraisuusaste oli 72 prosenttia.

Kaikki on tehtävä viimeisen päälle

Rohkein Tarzan pikkupoikana Kannuksen Ohennevalla hyppäämässä kuusen latvasta toiseen.

Nopein hiihtäjä, joka tuo kotiin kansakoulun himotuimman palkinnon: neljä mehevää, paksukuorista appelsiinia.

Paras hitsari ammattikoulussa.

Huippukauppojen tekijä ja halutuimpien urakoiden voittaja.

Laitinen on aina ollut armottoman kilpailuhenkinen. Jokainen asia on tehtävä viimeisen päälle ja pyrittävä ykköseksi kaikessa, mihin ryhtyy. Myös jalkapallojoukkueen ostossa ja nostossa.

Hän on suorittaja, joka vihaa häviämistä mutta myöntää myös uupuvansa ja kärsivänsä suorittamisestaan.

Omaisuutensa mies on tehnyt metallilla. Yhden miehen hitsauspajasta kasvoi vuosien saatossa satakunta ihmistä työllistävä Fineweld. Yksi Pohjoismaiden suurimmista teollisuusputkistojen ja teräsrakenteiden valmistukseen sekä asennukseen erikoistuneista yrityksistä.

Menestyksekkään uran hintana on pysyvä ammattitauti. Ruostumattoman teräksen hitsauskaasut aiheuttivat työperäisen astman.

Laitinen on selvästi tarkkavainuinen bisnesmies. Siksi ihmetyttääkin, miksi mies on avannut rahahanat jalkapallolle, kun itsekin sanoo, ettei koskaan tule saamaan omiaan pois.

– Jotenkin vaan ajattelin, että saataisiin homma parempaan jamaan, jos ottaisin asian hoidettavaksi.

Tunne-elämyksiä, voittoja ja brändiarvoa

Jalkapallo herättää intohimoja.

Tero Auvinen ja Arto Kuuluvainen ovat pohtineet Urheiluseurojen sisäpiirissä -kirjassaan, mitä urheilun taustalla tapahtuu.

Auvinen kertoo Yle Urheilun haastattelussa, miten moni mesenaatti on valmis maksamaan suuriakin summia siitä, että pääsee mukaan urheilun kaltaiseen tunnebisnekseen.

Auvisen mukaan urheiluseuraa ei osteta siksi, että se olisi hyvä sijoituskohde. Mukana ollaan voittamisen, tunne-elämysten ja vallantunteen takia. Omistaminen tarjoaa pääsyn seuran sisäpiiriin.

Hyvin menestynyt joukkue tuo myös omistajalleen brändiarvoa.

24 vuotta pesäpalloa pelanneesta Laitisesta on sukeutunut kiihkeä jalkapallomies. Hän kertoo jakavansa mielellään peli-ideoitaan.

– Minulle on sanottu, että niin kauan menee hyvin, kun hoidat oman roolisi, etkä sekaannu valmennukseen, kun et sinä jalkapallosta oikein ymmärrä, Laitinen nauraa.

Pysyykö Laitinen lestissään ja antaa valmentajille työrauhan? Siihen osaa vastata vuosikausia jalkapallotoiminnassa mukana ollut KPV Juniorit -yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Vierimaa.

– Kyllä, mutta lyö painetta. Matti vaatii ja katsoo tulosta enemmän kuin tapaa, miten tulos tehdään.

Hänen mukaansa Laitinen ei tyydy keskinkertaiseen, eikä ”virkamieheilyyn”, vaan jokaisen on annettava kaikkensa.

Onko manageri ja pääomistaja tiimipelaaja?

– Tiettyyn rajaan asti, mutta kyllähän hän käyttää rahoittajan valtaa. Toisaalta hän myös tekee päätöksensä aina kokonaisuuden kannalta, muotoilee Vierimaa.

Laitisen, vanhan pesäpalloilijan, henkilökohtainen jalkapallosaavutus on ollut pääsy C-junnuna piirileirille Kokkolan maapohjahalliin.

– Pelasin molempia lajeja, mutta pesäpallo vei voiton. Kai mä olin niin huono jalkapallossa.

Syyskuun alussa 2018 mies istui katsomossa seuraamassa, kun synnyinpitäjän pesäpallojoukkue, Kannuksen Ura, selvitti tiensä miesten Ykköseen.

– Käsivarsissa nousivat ihokarvat pystyyn. Hieno hetki.

Jalkapallo tarjosi suuria tunteita Turussa 2018. KPV:n liiganousu varmistui, kun vihreäpaidat voittivat kaksiosaisessa karsinnassa Turun Palloseuran. Otteluparin yhteismaalit olivat 1-1, mutta KPV nousi liigaan vierasmaalisäännön turvin.

Kun joukkue saapui yöllä kotiin, Kokkolan torilla velloi vihreä jalkapallohuuma. Laitinen sanoo saaneensa sillä hetkellä rahoilleen reippaasti vastinetta.

– KPV-humppa soi ja väkeä oli paljon. Oli mahtava tunne tulla kotiin!

Laitinen ei ole tyyppi, joka heittelee riemusta voltteja, mutta mies muuttuu lähes hartaaksi, kun hän muistelee ratkaisupeliä sekä KPV:n pelaajien ja fanien valtavaa iloa.

Hän on selvästi avannut lompakkonsa myös rakkaudesta lajiin. Laitinen siteeraa mielellään Etelä-Pohjanmaan jalkapallomesenaattia, Seinäjoen Jalkapallokerhon omistaja Raimo Sarajärveä.

– Tässä bisneksessä osingot tulevat elämyksinä.

Kokkolalainen jalkapallohuuma sisältää myös helpotuksen huokaisun. Pääomistaja ei sittenkään laita rahahanoja kiinni, kuten uhkasi vuotta aikaisemmin, pelikauden 2017 alkajaisiksi. Mies ilmoitti, että vetäytyy hommasta, jos joukkue ei nouse liigaan.

Laitinen tunsi tehneensä jo osuutensa. KPV oli noussut ykköseen ja seuran hurjat velat oli maksettu.

– Tuntui turhalta enää yrittää, jos ei nousu pian onnistuisi.

Fanit tuskailivat keskustelufoorumeilla: ”Vielä rukous, että Laitisen Matti jatkaisi. Ilman Mattia kakkosdivari kutsuu.”

KPV pelasi kaudella 2017 itsensä kolmanneksi, ja Laitinen jatkoi managerina ja pääomistajana.

– En olisi oikeasti lopettanut, minullahan oli viiden vuoden sopimus, joka umpeutui vasta marraskuussa 2018. Se oli sellainen pettyneen miehen puuskahdus.

Tunnebisnes vie mukanaan, mutta silti perhe on tärkein: vaimo, kolme lasta ja pian neljä lastenlasta.

– Vaikka Matilla on monta rautaa tulessa, hän pitää meistä silti aina huolta. On aina pitänyt, sanoo vaimo Taru Laitinen.

Aviomies sanoo olevansa onnellinen, kun lapset perheineen ovat asettuneet takaisin Kokkolaan. Iloon sekoittuu huolenpoikanen. Nuorin lapsista on kehitysvammainen erityislapsi. Kuopuksen hyvinvointi ja tulevaisuus ovat aina isällä ja äidillä mielen päällä.

– Muut lapsemme tietävät, että pikkusiskosta on huolehdittava koko hänen elämänsä ajan. He tekevät sen sitten, kun meistä aika jättää.

Kotioloissa Laitisesta paljastuu mielenkiintoinen piirre. Kokkolalaiseen jalkapalloon auliisti seteleitä satsaava mies nuukailee kotona. Ehkä se on perua vähävaraisesta lapsuuskodista.

Äskettäin hän korjasi perheen 20 vuotta vanhassa keittiössä jääkaapin oven ilmastointiteipillä. Kun vaimo hermostui huonosti toimivasta pikaratkaisusta, Laitinen kyseli korjaajalta saranoiden varaosia. Keittiö ei saanut uutta jääkaappia, koska ovi pelittää jälleen.

Matti on viettänyt monta unetonta yötä KPV:n takia. Yhdessäkin on valvottu. Taru Laitinen

Laitisen ääneen hiipii lämpö, kun mies puhuu vaimostaan.

– Taru on tukenut jalkapallohommaa alusta asti. Hän on luottanut, etten tee tyhmiä päätöksiä.

Vaimo on miestään harkitsevampi. Edustusjoukkueen osto ei kuitenkaan hermostuttanut melkein miestäänkin innokkaampaa penkkiurheilijaa. Päinvastoin. Jalkapallo ei ole enää harrastus. Se on elämäntapa.

Urheilubisneksessä mukana oleminen ei ole pelkkää riemun kiihkoa tai tappion katkeraa kalkkia katsomossa. Se on myös huolta ja stressiä.

– Matti on viettänyt monta unetonta yötä KPV:n takia. Yhdessäkin on valvottu, Taru Laitinen toteaa.

Pariskunta työskentelee yhdessä ja on pysynyt kimpassa nuoruusvuosista asti. Laitinen kertoo pilke silmäkulmassa hurmanneensa vaimonsa sinisellä metallihohtoisella apinadatsunilla.

Vaimo myöntää asian, mutta tarkentaa, että autoa suuremman vaikutuksen tekivät nuoren miehen leveät hartiat, joihin 18-vuotiaan neidin katse kiinnittyi eräänä ravintolailtana.

Matti Laitisesta, piinkovasta bisnesmiehestä, pilkahtaa välähdys ikuista romantikkoa, kun hän kertoo hiljattain huomanneensa alaisensa tulleen töihin vanhalla Datsun 100 A:lla.

Laitinen lainasi autoa. Hän soitti vaimon tulemaan firman pihalle, kaarsi aurinkolasit silmillään paikalle, ruuvasi ikkunan auki ja kysyi:” Alatko oleen?”

Laitinen toivoo, että jäisi historiaan reiluna kaverina. Ja että vastaantulijat moikkaisivat Kokkolan kaduilla vielä senkin jälkeen, kun hän lopettaa kalliin harrastamisensa.

Nyt hän haluaa katsoa Veikkausliiga-kortin. Mies ei kuitenkaan halua sitoa itseään pitkiin sopimuksiin, vaan aikoo katsoa jatkossa hommaa vuosi kerrallaan.

– En rupea tappamaan itseäni jalkapallolla. Lähden, jos homma alkaa käydä motivaation tai terveyden päälle.

Tällä hetkellä hän kasaa budjettia liigakuosiin. Sponsoreiden tuki on äärimmäisen tärkeää. Suuri merkitys on myös sillä, että jalkapallon ystävät lähtisivät kotisohvilta katsomaan pelejä paikan päälle.

Osakkaitakin olisi löydettävä.

– Olen sanonut alusta asti, että määrättyyn pisteeseen pitää viedä yksin ja sitten pääsee muitakin mukaan.

Kuka tahansa ei kelpaa. Pitää olla omien rahojen tai taustalla olevien rahoittajien eurojen lisäksi muutakin annettavaa eli ideoita, osaamista ja vahvaa sitoutumista.

Manageri ja pääomistaja haluaa hitsata omistajuuteen samanlaista tekemisen ja yhteishengen meninkiä, jota tarvitaan pelikentällä.

– Ennen vanhaan pesäpallopiireissä sanottiin, että joukkuehenki tulee hien, itkun ja pierun kautta. Näitä mä olen soveltanut.

Huumori sikseen. Laitinen lähtee, jos KPV ei pysy Veikkausliigassa. Divari kiinnostaa nyt entistä vähemmän.

KPV Juniorit -yhdistyksen puheenjohtaja Jouko Vierimaa uskoo, että edustusjoukkueen pääomistaja ei tyydy pelkkään Veikkausliigassa pysymiseen.

– Matti on niin kunnianhimoinen, että varmaan ajattelee jopa europelejä.

Nyt tehdään pelaajasopimuksia. Päävalmentaja Jarmo Korhosen pesti on myös jatkettu seuraavalle kaudelle.

Liigastressiin tuo pientä lievitystä Kokkolan kaupunginvaltuuston soraäänittä syntynyt päätös Keskuskentän kohentamisesta. 900 000 eurolla saadaan siirrettävä katsomo ja valaistus.

– Kevään ensimmäiset pelit joudutaan varmaan pelaamaan Seinäjoella tai Vaasassa, Laitinen miettii.

Jalkapallon ja sisäpalloilun hybridiareenaa saadaan vielä odottaa. Kaupungin pystyyn pistämän suunnittelutyöryhmän mukaan jalkapallostadion noussee Kokkolaan aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.

2019 tulee kuluneeksi 50 vuotta KPV:n seurahistorian ensimmäisestä ja toistaiseksi ainoasta Suomen mestaruudesta.

Laitinen haluaa omille ja yhteistyökumppaneiden rahoille vastineen. Elämyksen.

– Olisi hienoa kokea uudelleen hetki, jolloin tullaan juhlimaan Kokkolan torille!

Saa nähdä, saako KPV nostettua katsomossa istuvan omistajansa ihokarvat pystyyn.

Tampereen tieliikennekeskuksen liikennepäivystäjän Jori Hildenin mukaan huonosta ajokelistä huolimatta lauantain aikana ei suurempia kolareita ole tapahtunut muutamaa enempää.

– Yllättävän hyvin ihmiset näyttävän ymmärtäneen, että tässä talvikelissä tiet voivat olla sohjoisia ja näkyvyys heikko. Lumiräntäsade on ohittanut Pirkanmaan ja painuu Jyväskylän suuntaan, samalla heiketen, Hilden kertoi alkuillasta.

– Lämpötila pysyy yön yli maan etelä- ja keskiosissa onneksi nollan tuntumassa tai pari kolme astetta plussan puolella, joten tienpintojen jäätyminen ei uhkaa.

Päivän pahin kolari tapahtui Kanta-Hämeessä Lopella, jossa iäkäs mies sai surmansa nokkakolarissa. Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella rekka suistui illalla ojaan siten, että nuppi oli ojassa ja perävaunu tiellä. Henkilövahinkoja ei syntynyt, mutta tie oli poikki. Pienempiä peltikolareita on sattunut eri puolilla maata joitakin kymmeniä.