Kalle Valkonen, 35, on yksi siitä kuuluisasta viiden miehen porukasta, joka 2010-luvun alussa nautti amerikkalaista ruisviskiä eteläsuomalaisen saunan lauteilla ja ihmetteli, miksi Suomessa ruis ei taivu viskiksi. Sittemmin on taipunut.

Hänestä tuli Kyrö Distillery Companyn päätislaaja. Valkosen kokemus sekä miehen maku- ja hajuaisti ovat yrityksessä paljon vartijoina. Lopulta hän päättää, millaista juomaa tehtaalla pullotetaan.

Voittoisasta Napue Ginistään tunnettu yritys on noussut muutamassa vuodessa menestyvien tislaamojen joukkoon etenkin gineillään ja ruisviskillään. Viskistä tosin on saatu vasta pieniä näyte-eriä. Jalo juoma kypsyy tynnyreissään vähintään kolme vuotta, joten viskin valmistajien on haettava yritykselle kassavirtaa nopeammin valmistuvista tuotteista, kuten ginistä.

Eikä kaikki Kyrö Distilleryn alkoholi päädy pulloon. Ginin tislausprosessissa erotellaan “päitä, häntiä ja sydämiä”. Tisleen sydänosa kelpaa viinaksi. Päät ja hännät lähtevät biopolttoaineiksi.

Brändäyksen mestari

Pohjalaismaakuntiin on syntynyt Altian rinnalle viinakeskittymä. Alkoholin valmistusta valvovan Valviran ylitarkastaja Timo Rokka vahvistaa, että väkeviä viinoja tislataan litroina eniten Etelä-Pohjanmaalla.

Altia on ylivoimainen ykkönen, mutta sen rinnalle on noussut vahvasti kasvavia viinatehtaita. Kyrö Distillery löysi kotipaikkansa Kyrönjoen rannalta. Saunaporukan ainut pohjalaismies löysi viinatehtaalle vuokratilat Isonkyrön tyhjäksi jääneestä meijeristä.

Kyrö Distillery on suomalaisen viinan valmistuksen tarinankertoja. Yritys on onnistunut brändäämään tuotteensa niin, että tarina maistuu juomissa.

– Ja meille on tärkeää, että tarinat ovat totta, Kalle Valkonen sanoo.

Pirturallia Suomen ja Viron välillä

Yritys valmistaa viskinsä ja gininsä alkuperäisen ideansa mukaan rukiista. Sille kelpaa vain kotimainen ruis ja varsinkin viskiä varten se ostetaan mieluiten lähipelloilta.

Mutta sitten alkaa ruisralli tai pikemminkin pirturalli. Kyrö Distilleryn ginien pohjatisle valmistetaan virolaisessa Rakveren tislaamossa. Suomalaisyritys rahtaa kotimaiset rukiit Viroon. Kun ruispirtu on valmista, se matkaa takaisin Isoonkyröön. Siitä vasta alkaa kyröläisen ginin valmistus.

Ruisviski sen sijaan valmistetaan Isossakyrössä alusta saakka. Ruis käy mallastuksessa Lahdessa, ennen kuin se päätyy viskipannuihin Isossakyrössä.

Mesiangervosta tilliin

Firma luo tuotteensa yrteillä ja marjoilla, joita kerätään ja ostetaan lähitanhuvilta tai tuodaan ulkomailta. Esimerkiksi palkittu Napue Gin -juoma saa makunsa lähes paristakymmenestä yrtistä tai marjasta. Yksi kummallisuus on tilli ginin terästäjänä.

– Halusimme saada Suomen kesän pulloon. Laitoimme tisleeseen koivunlehteä, mesiangervoa ja vähän syksyisiä tuotteita tyrniä ja karpaloa. Ginissä harvemmin käytetty tilli luo juomaan jännän vivahteen, Kalle Valkonen kuvailee.

Kalle Valkosen lisäksi koko henkilökunta on antanut maku- ja hajuaistinsa yrityksen käyttöön. Kyrö Distilleryn työviikko alkaa nimittäin maanantaiaamuisin henkilökunnan maistiaisilla. Alkuviikon aamuhetki on oiva hetki pitämään testaajien aistit avoinna, ennen kuin lopullinen päätös juuri valmistuneen juomaerän pullottamisesta ja markkinoille pääsystä syntyy.

– Maistiaiset ovat oikeastaan kuppiin sylkiäiset eli testattavia juomia ei ole tarkoitus niellä, Kalle Valkonen tähdentää.

Koskenkorvalla tarvitaan 200 miljoonaa kiloa ohraa vuodessa

Ilmajokelainen Juha Ketola, 40, ajaa vuosittain parikymmentä traktorikuormallista ohraa Pojanluoman kylältä Koskenkorvalle. Tilan ohrat ovat päätyneet viinan raaka-aineiksi Altian tehtaalle jo 1990-luvun alusta saakka, jo kahden isännän aikana.

– Isä siihen ryhtyi. Itse olen ajanut ohraa Koskenkorvalle siitä lähtien, kun sain traktorikortin, Juha Ketola tuumaa.

Altian Koskenkorvan tehdas elää syvässä symbioosissa ympäröivän alkutuotannon kanssa. Alko aloitti viinan valmistuksen Koskenkorvalla perunalla ja eri viljalajeilla. Vuodesta 1987 etanolia on valmistettu vain ohrasta. Tehdas nielee sitä yli 200 miljoonaa kiloa vuodessa. Tuon määrän varmistamiseksi tehdas tekee yhteistyötä 1 500 sopimusviljelijän kanssa.

Kaikki irti ohranjyvästä

Altia käyttää Juha Ketolan ohranjyvistä kaiken. Etanolin lisäksi tärkkelyspitoisesta ohrasta syntyy sivutuotteena rehua. Ohranjyvien kuoret päätyvät biovoimalaitokseen. Laitos tuottaa höyryä tehtaan prosesseihin.

Viinan valmistuksessakin raaka-aineen laadulla on väliä. Jokainen Altialle saapuva ohrakuorma tarkistetaan aistinvaraisesti ja viljasta analysoidaan muun muassa ohraerän hehtolitrapaino, kosteus ja tärkkelyspitoisuus. Viinan raaka-aineeksi kelpaa rehuviljan tasoinen ohra, mutta hygienialtaan vilja pitää olla mylly- eli leipäviljan tasoa.

Ketolassa ei ole jääty pähkäilemään sitä, että oman pellon tuote päätyy juuri viinaksi.

– Meille sillä ei ole mitään eettistä merkitystä. Pääasia, että käyttöä löytyy.

Viljelijän nimi viinapullon kyljessä

Ketolan tilan viljat ovat aina kelvanneet viinan raaka-aineeksi. Hyvin harvoin viinatehtaalta on jouduttu muutenkaan käännyttämään viljalastissa olevia traktorikuormia takaisin kotiin. Altia maksaa tuottajille tällä hetkellä noin 200 euroa tuhannesta ohrakilosta.

– Joskus on tullut jopa vähän laatulisiäkin, Juha Ketola sanoo.

Vuonna 2017 Juha Ketolan pelloilla kasvaneet ohrat päätyivät Altian mestaritislaajaviinan raaka-aineiksi. Tuottaja sai nimikirjoituksensa jokaisen mestaritislaajapullon kylkeen. Kuluttajalla on ollut mahdollista jäljittää pullonsa raaka-aine oikealle pellolle. Juomansa nauttineet ovat kai olleet tyytyväisiä tuotteeseen.

– Ei ole tullut kehuja, eikä reklamaatioita. Ei kumpiakaan. En toki odottanutkaan.

Pikkuisen kylän viinatehdas

Viinayrittäjien poika Tero Mäkinen, 23, seuraa Jalasjärven Ilvesjoella, että Pramian pitkälle viety automaatio toimii moitteettomasti. Pramia tuottaa yli puoli miljoonaa litraa alkoholia vuodessa. Koko tehdas toimii yrittäjäperheen ja kahden ulkopuolisen työntekijän voimin.

– Koneet keskustelevat keskenään.

Tero Mäkinen on seurannut pikkupojasta lähtien, mitä kotipihassa sijaitsevalla tehtaalla kulloinkin tapahtuu. Nyt hän opiskelee alkoholintuotantoa Lepaalla Hämeessä. Viimeisen vuoden nuori mies on käynyt elämänkoulua perheyrityksessä. Hän imee vanhemmiltaan ja henkilökunnalta kaiken sen taidon ja tiedon, mitä yksityinen viinanvalmistus Suomessa vaatii.

– Prosessit oppii nopeasti, mutta itse yrittäjyyden oppiminen vie aikaa.

Tuulienergian voimalla

Nuori yrittäjä on oppinut jo ainakin sen, että yksityinen alkoholin valmistus ei ole Suomessa helppo bisnes.

– Kun myynti ja mainostaminen on rajoitettua, uusilla tuotteilla on hankala tulla markkinoille. Pitää olla vahva brändi.

Pramia luottaa vastuullisen tuottamisen brändiin. Viinaa jauhetaan tuulivoimalla. Muutama vuosi sitten Pramia osti ja laittoi jaloilleen konkurssiin ajautuneen kierrätysmuovitehtaan. Keski-Pohjanmaalla Toholammilla sijaitseva tytäryhtiö Pramia Plastic työstää päivässä miljoona palautuspulloa uusiokäyttöön. Pramialla kierrätysbisneksen liikevaihto on kohonnut lähes nelinkertaiseksi viinan tekoon verrattuna.

Yritys on edelleen Euroopassa ainut viinanvalmistaja, joka pakkaa kaikki väkevätkin viinansa kierrätysmuovista itse valmistamiinsa pulloihin.

Kylähullun maineella

Pramian viinatehtaalla Jalasjärven Ilvesjoella ei ole pelätty kylähullun mainetta. Päinvastoin. Kun karjanpito tilalla loppui, navetassa kasvatettiin ensin siitakesieniä ja pelloilla mansikoita, mutta viina voitti.

Pramia sai Suomen ensimmäisen yksityisen alkoholinvalmistusluvan, kun Alkon monopoli vapautui. Sen jälkeen Ilvesjoella on valmistettu muun muassa sahtia ja maamme ensimmäistä laillista pontikkaa! Nykytuotanto nojaa likööreihin.

Viinatehtaalla tehdään myös mietoja ja täysin alkoholittomia juomia. Pramia on vähän yllättynyt itsekin siitä, että mocktailien eli alkoholittomien cocktailien osuus on kirinyt kymmeneen prosenttiin yhtiön liikevaihdosta.

Tero Mäkinen saa oppinsa pääasiassa isältään Marko Mäkiseltä, jolla on lähes 30 vuoden kokemus alkoholin valmistuksen kaikista osa-alueista aina laitteista tuotekehittelyyn, pakkaamiseen ja markkinointiin.

Entä siirtyykö kylähulluus yrittäjäopissa isältä pojalle?

– Eihän tähän muuten ryhtyisi, Tero Mäkinen virnistää.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kommentoi lauantaina Twitterissä Pariisin mielenosoituksia, joissa "keltaliiveiksi" kutsutut protestoijat ja poliisi ovat ottaneet yhteen.

Trump aloitti tviittinsä toteamalla, että Pariisissa on hyvin surullinen päivä ja yö.

– Ehkä on aika lopettaa naurettava ja äärimmäisen kallis Pariisin ilmastosopimus ja palauttaa rahat kansalle matalampien verojen muodossa?, Trump sanoi.

Presidentti päätti viestinsä toteamalla, että Yhdysvallat oli viime vuonna ainoa suuri maa, jossa päästöt vähenivät.

Keltaliiviset mielenosoittajat muun muassa vastustavat polttoaineverojen korotuksia ja vaativat Ranskan presidentin Emmanuel Macronin eroa tehtävästään.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti lauantaina, että hänen kansliapäällikkönsä John Kelly jättää tehtävänsä vuoden lopussa.

Trump kertoi asiasta toimittajille ennen lähtöään Philadelphiaan seuraamaan Yhdysvaltain maavoimien ja laivaston välistä jalkapallo-ottelua. Trumpin mukaan Kellyn seuraaja nimitetään päivän tai parin sisällä.

Nimettömänä esiintynyt lähde Valkoisesta talosta kertoi uutistoimisto Reutersille, että Trump haluaisi varapresidentti Mike Pencen avustajan Nick Ayersin uudeksi kansliapäällikökseen.

Lähteen mukaan Trump tahtoisi Ayersin toimivan kansliapäällikkönä kaksi vuotta, mutta Ayers ei pysty sitoutumaan tehtävään perhesyistä. Lähde kertoo, että Trump ja Ayers neuvottelevat asiasta.

Kyseessä on tuorein liike, jolla Trump muuttaa lähimpien avustajiensa sisäpiiriä.

Kelly on eläkkellä oleva merijalkaväen kenraali. Hän on toiminut kansliapäällikkönä heinäkuusta 2017 lähtien.

Kellyn lähdöstä oli liikkunut huhuja jo pidemmän aikaa. Mediatietojen mukaan Trumpin ja Kellyn välit olivat heikentyneet niin paljon, että miehet eivät olleet enää puheväleissä.

Virtuaalitodellisuudesta eli VR:stä povattiin jokunen vuosi sitten etenkin viihdeteollisuuden uudistajaa ja mullistajaa, mutta VR:n kompastuskivenä on pysynyt jo oikeastaan alusta saakka käyttöliittymä. VR-lasien resoluutio ei ole riittänyt todentamaan virtuaalimaailmaa tarpeeksi tarkasti ja monia on harmittanut se, etteivät upeat grafiikat ja visuaaliset ideat ole päässeet täyteen loistoonsa.

Nyt tilanne tulee muuttumaan, kun kuuma ja kohistu suomalaisyhtiö Varjo tuo ensi vuonna markkinoille uudet Bionic Display -lasinsa. Ne tarjoavat parikymmentä kertaa tarkempaa kuvaa kuin nykyiset, ja resoluutiota voi verrata ihmissilmään.

– Tällaisen tekniikan avulla voidaan näyttää asioita, joihin tavalliset VR-laitteet eivät pysty. Esimerkiksi lentäjänkoulutuksessa ruudulta voi näiden lasien kanssa lukea hyvin pientäkin tekstiä, aivan kuten oikeassakin lentokoneessa, Varjon toimitusjohtaja, Microsoftilla aiemmin työskennellyt Niko Eiden kertoo.

Vuonna 2016 perustettu Varjo kohahdutti äskettäin yritysmaailmaa, kun se kertoi keränneensä projektiinsa rahoitusta peräti 26,5 miljoonaa euroa. Yhtiön yhteistyökumppaneihin kuuluu muun muassa Volkswagenin ja Audin kaltaisia isoja autofirmoja.

– On olemassa hurja määrä yrityksiä, joilla on suuri tarve tehdä VR:n tiimolta uusia juttuja ja kokeiluja. Kaikilla on kuitenkin ollut sama ongelma, eli resoluution riittämättömyys, Eiden sanoo ja viittaa siihen, että kysyntää tällaiselle keksinnölle todellakin on ollut.

Eidenin mukaan Varjon laitteita suunnataan suoraan auton- ja lentokoneenvalmistajille, tehdassuunnitteluun sekä vaativaan ammattikoulutukseen. Lasien hinnaksi arvioidaan 5000 - 10 000 euroa, joten tavallisten kuluttajien valtavirtatuotetta tästä ei ole tulossa.

– Toisin kuin esimerkiksi televisionäytön kohdalla, VR:ssä ja lisätyssä todellisuudessa on mahdollista tuottaa täysin sama näkymä kuin oikealla silmällä. Grafiikka kehittyy tällä hetkellä huimaa vauhtia ja asiat alkavat näyttää hyvin realistisilta myös virtuaalimaailmassa. Tämä kaikki edesauttaa sitä, että VR tulee koko ajan kiinnostavammaksi ilmiöksi, Niko Eiden ennustaa.

Virtuaalisia näkymiä koneisiin ja niiden sisälle

Todentuntuinen virtuaalimaailma mahdollistaa tutustumisen esimerkiksi suuriin koneisiin ja laitteisiin. Kuten Varjokin, myös tamperelainen Leonidas Oy suuntaa palveluitaan suoraan yrityksille.

– Tässä takanani pyörii meidän XR-monikäyttöplatformimme, joka on suunniteltu varsinkin isojen koneiden valmistajien tarpeisiin. Tämän avulla he pystyvät ottamaan koko tuotevalikoimansa mukaan, minne päin maailmaa sitten ovatkin menossa. Samalla säästyy sekä ilmasto että raha, Leonidas Oy:n toimitusjohtaja Kari Peltola sanoo ja osoittaa takanaan pyörivää animaatiota Helsingin Slush-tapahtumassa.

Peltolan mukaan VR on juuri tällaisissa tapauksissa se loogisin ja luonnollisin vaihtoehto.

– Kun puhutaan spatiaalisesta informaatiosta ja tilan hahmotuksesta, niin näissä isoissa koneissahan on paljon yksityiskohtia. Oikean koneen kohdalla ei kuitenkaan välttämättä ole mahdollista päästä tutkimaan sen sisäosia tai moottoria, mutta virtuaalitodellisuudessa se onnistuu.

Peltola toimii myös Virtual Reality Finlandin puheenjohtajana, ja hänen mukaansa virtuaalitodellisuutta ja lisättyä todellisuutta osataan nykyisin hyödyntää etenkin bisnespuolella.

– Uskon, että VR tulee paremmin esille myös kuluttajapuolen viihteeseen ja peleihin, kunhan teknologia vain menee vielä pikkuisen eteenpäin.

VR sukeltaa suunnittelutyöhön

Myös berliiniläinen Goodpatch-suunnittelufirma kohdentaa uusinta Athena-prototyyppiään suoraan autoteollisuudelle.

– Athena mahdollistaa sen, että autoteollisuudessa työskentelevät suunnittelijat pystyvät kokeilemaan ja testaamaan virtuaalitodellisuudessa erilaisia asioita, ennen kuin autoja ryhdytään valmistamaan, Goodpatchin toimitusjohtaja Boris Jitsukata kertoo.

Jitsukatan mukaan VR:n rooli on viime aikoina korostunut muun muassa suunnittelutyössä.

– Etenkin autojen tai vaikkapa pölynimurien fyysistä värimaailmaa on vaikea muuttaa jälkikäteen, mutta virtuaalimaailmassa tämä ei tuota ongelmia.

Rahoitusta Athenaan on tullut Saksan valtiolta, joka suhtautuu tämänkaltaisiin projekteihin myönteisesti.

– Meitä on tuettu taloudellisesti jo alusta pitäen, jolloin esimerkiksi perinteisistä pankeista olisi ollut mahdotonta saada lainaa, Jitsukata toteaa.

Myös kotimaiselta Tieto Oy:ltä on tullut äskettäin uusi VR-innovaatio. Virtual Office Tour tarjoaa tutustumiskierroksen, jossa voi vierailla vaikkapa Tiedon Espoossa sijaitsevassa pääkonttorissa.

– Jos on esimerkiksi kiinnostunut Tiedosta työntantajana, voi kierrellä toimistolla ja jutella virtuaalitodellisuudessa mahdollisten tulevien kollegoiden kanssa, Tiedon viestintäpäällikkö Jenni Salmi kertoo.

Osana Virtual Office Touria kulkee myös Tiedon Empathic Building Core -älytoimistoratkaisu, jonka avulla työntekijä pystyy löytämään vapaita työpisteitä ja neuvotteluhuoneita. Esineiden internetin teknologiaan pohjautuva Empathic Building Core on ilmainen Suomen kaikkiin julkisen sektorin rakennuksiin. Esimerkiksi Tampereen teknillinen yliopisto ottaa sen käyttöönsä ensi vuonna.

VR jyrää Israelissa

Virtuaalitodellisuusinnovaatioiden kärkimaihin kuuluu Israel. Siellä VR:n tiimoilta on kehitetty muun muassa erilaisia fysioterapiasovelluksia sekä hoitomuotoja esimerkiksi autismista kärsiville lapsille.

Israelin tunnetuimpiin kuuluvan VR-firman, VRHealthin toimitusjohtaja Eran Orr totesi äskettäin Forbes-lehdessä, että VR tulee mullistamaan lähivuosina nimenomaan terveydenhoitoalaa ja että virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä tulee oleellinen osa sairaaloiden ja terveysasemien jokapäiväistä toimintaa.

Terveydenhoitoalaan liittyvän maailmanlaajuisen VR-bisneksen arvon ennustetaan nousevan lähes viiteen miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä.

Israelilainen Woojer-yhtiö on kehittänyt myös VR-pelaamiseen liittyviä haptiseen teknologiaan perustuvia asuja, jotka hyödyntävät tuntoaistia ja tekevät pelaamisesta todentuntuisempaa. Yksi tuoreista israelilaisista VR-peleistä taas on immersiivinen Victimind, jonka tapahtumat sijoittuvat mielisairaalapotilaan tietoisuuteen.

– VR-peleissä on tällä hetkellä oikeastaan kaksi trendiä. Ensinnäkin, tehdään indie-pelejä, jotka eivät ole pitkäkestoisia, mutta joissa tähdätään uniikkeihin kokemuksiin. Toisekseen, on isoja pelifirmoja, jotka yrittävät muuttaa jo tunnettuja pelejään VR-muotoon. Yleensä tällaisista peleistä puuttuu se jokin, koska ne on alunperin tehty toisenlaiselle alustalle. Esimerkiksi me teemme pelejämme alusta loppuun VR-lähtökohdista, markkinointipäällikkö Arin Ron Plan2-pelifirmasta toteaa.

Ronin mielestä käyttöliittymä on edelleen VR:n ongelma, mutta nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan.

– Ensi vuonna kuluttajamarkkinoille lanseerataan myös Oculus Quest, joka tarjoaa langatonta yhteyttä. Tämä on kiinnostava suunta virtuaalitodellisuudelle, Arin Ron summaa.

Korjaus 9.12. klo 11:40: Tarkennettu Virtual Office Tourin ja Empathic Building Coren toimintoja.

Venäjän ihmisoikeusliikkeen suuri nimi Ljudmila Aleksejeva on kuollut 91 vuoden iässä.

Jo neuvostoaikaan toisinajattelijana tunnetuksi tullutta Aleksejevaa on kutsuttu Venäjän omaksitunnoksi.

Aleksejeva kuoli lauantai-iltana moskovalaisessa sairaalassa.

Ljudmila Mihailovna Aleksejeva syntyi 1927 Krimin niemimaalla Jevpatorijassa. Aleksejeva valmistui Moskovan valtionyliopiston MGU:n historian tiedekunnasta vuonna 1950.

Stalinin kuoleman jälkeen Aleksejevan asunnosta Moskovassa tuli moskovalaisen intelligentsian, älymystön, tapaamispaikka ja maanalaisten kiellettyjen kirjoitusten, samizdatin, säilytys- ja jakelupaikka.

Kirjailijoiden Andrei Sinjavskin ja Juli Danielin tuomitseminen vankileirille "neuvostovastaisesta toiminnasta" vuonna 1966 oli yksi tekijä, joka ajoi Aleksejevaa aktivismiin.

Vuodesta 1968 hän oli useasti kuulustelujen ja kotietsintöjen kohteena.

Aleksejeva osallistui Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksia käsittelevän kronikan kirjoittamiseen, ja hän oli Moskovan Helsinki-ryhmän perustajajäseniä vuonna 1976.

Ryhmä vaati vuonna 1975 Helsingissä pidetyn Ety-kokouksen loppuasiakirjan toteuttamista Neuvostoliitossa.

Etykin loppuasiakirjan niin sanottu kolmas kori velvoitti allekirjoittajamaita kunnioittamaan ihmisoikeuksia kuten ajattelun- ja uskonnonvapautta.

Kun ihmisoikeusaktivistien pidätykset kärjistyivät vuonna 1977, Aleksejeva joutui muuttamaan Yhdysvaltoihin. Hän palasi sieltä Venäjälle vuonna 1993 ja jatkoi työtään ihmisoikeuksien puolesta. Aleksejeva toimi toimintansa uudelleen aloittaneen Moskovan Helsinki-ryhmän puheenjohtajana.

Vielä 2000-luvulla Aleksejeva muun muassa osallistui säännöllisesti Moskovassa Triumfalnaja-aukiolla kuukauden 31. päivänä pidettäviin mielenilmauksiin, joissa vaadittiin vallanpitäjiä kunnioittamaan Venäjn perustuslain 31. pykälän takaamaa kokoontumisen vapautta.

Vuonna 2010 Aleksejeva pidättiin Moskovassa uudenvuoden aattona pidetystä luvattomasta mielenosoituksesta.

Vuonna 2009 Aleksejeva sai Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon yhdessä yhdessä Memorial-järjestön kanssa.

Joulukuussa 2017 Venäjän presidentti Vladimir Putin myönsi Aleksejevalle valtionpalkinnon työstä ihmisoikeuksien eteen.

Aleksejevan Moskovan Helsinki-ryhmä oli ensimmäisiä järjestöjä, jotka saivat ulkomaisen agentin leiman ulkomailta saamansa rahoituksen takia.

Aleksejeva korosti vastustavansa Krimin miehitystä. Hänen mielestään se häpäisi Venäjän.

– Hyvän naapurin pitää auttaa naapuriaan vaikeuksien yli eikä käyttää niitä hyväkseen murkinoidakseen tämän laskuun, Aleksejeva kirjoitti Eho Moskvy -radioaseman nettisivuilla syyskuussa 2014.

Lisää aiheesta:

Ljudmila Aleksejevaa kutsutaan Venäjän omaksitunnoksi 6.11.2015

Aiheesta muualla:

Moskovan Helsinki-ryhmän aktivisti täytti 90 vuotta – Putin toi kukkia 20.7.2017

Pohjois-Kalifornian tuhoisista maastopaloista selvinneen koiran arvellaan odottaneen omistajansa paluuta kotitalolla lähes kuukauden.

Madison-niminen anatoliankoira ja tämän omistaja Andrea Gaylord joutuivat erilleen, kun uhkaavat maastopalot levisivät Paradisen kaupungissa marraskuun 8. päivä.

Gaylord onnistui saamaan pakonsa jälkeen yhteyden paikalliseen eläinpelastajaan Shayla Sullivaniin, joka kertoikin havainneensa Paradisessa urospuolisen anatoliankoiran joitakin päiviä maastopalojen sytyttyä. Sullivanin mukaan eläin käyttäytyi levottomasti ja pysytteli hänestä kaukana.

Sullivan jätti koiralle säännöllisesti juomaa ja ruokaa viime keskiviikkoon saakka, jolloin Gaylord sai viimein luvan palata kotiinsa.

Riemu olikin suuri kun, Madison odotteli omistajaansa pahoin kärsineen talon edustalla.

Gaylord kertoi paikallisen ABC10-kanavan haastattelussa, ettei hän voisi kuvitella parempaa lemmikkiä.

– Kuvittele sitä uskollisuuden määrää, kun se on sinnitellyt pahimmissa mahdollisissa olosuhteissa odottaen, pohti liikuttunut omistaja.

Aiheesta muualla:

Dog that survived California wildfire guarded home for weeks

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä tuskin haluaa puolustaa kevään vaalikeskusteluissa sosiaaliturvamallia, johon keskustan puoluekokous ja puoluevaltuusto puoluetta painostavat.

Ristiriita sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta jakaa puoluetta ja osin sen takia puolueen sosiaaliturvamallin valmistuminen on viivästynyt.

Keskustan puoluekokous linjasi kesäkuussa, että puolueen pitkän aikavälin tavoite on perustulo. Perustulo on määritelmällisesti vastikkeeton, eli työttömälle perustulon vastikkeena ei olisi työnhaku tai opiskelijalle rahan ehtona ei olisi opintopisteiden saaminen.

– Kenttä ja puoluevaltuutetut ovat hyvin yksimielisiä perustulosta. Puoluejohdolla on jotain tätä vastaan. Vaikka puoluekokouksen linja on selkeä, silti (johdolta) tulee avauksia vastikkeellisuudesta. En tiedä onko kyse Juhan (Sipilä) omasta linjasta, joka on ristiriidassa tämän kanssa, sanoo keskustanuorten puheenjohtaja Suvi Mäkeläinen.

Sipilän hallitus on varsinkin aktiivimallilla lisännyt sosiaaliturvan vastikkeellisuutta. Sipilä on myös johdonmukaisesti niin julkisissa puheissaan kuin eri lähteiden mukaan hallituksen keskusteluissa kannattanut sosiaaliturvan vastikkeellisuutta.

Sipilä: Ydin on aktiivisuus

Sipilä linjasi kesäkuussa puoluekokouksen puheessaan, että "keskustan on luotava malli, joka kannustaa ja velvoittaakin pienenkin työn vastaanottamiseen".

Myöhemmin kesäkuussa Sipilä sanoi STT:n haastattelussa, että puolue ei kannata sellaista perustuloa, joka kannustaisi passiivisuuteen.

– Miksi sitä sitten kutsuu, me olemme kutsuneet perustuloksi sitä. Mutta minusta siinä nyt ei niin hirveästi tarvitse nimiin hirttäytyä. Kunhan se idea siinä on, että se kannustaa työn tekemiseen ja yksinkertaistaa tätä järjestelmää, Sipilä sanoi.

Marraskuussa kiista nousi uudelleen pinnalle. Ensin Sipilä sanoi Ylelle, että keskusta haluaa sosiaaliturvan olevan vastikkeellista työ- ja opiskelukykyisille ja -ikäisille ihmisille. Muutama päivä myöhemmin puoluevaltuustossa Sipilä sanoi puheessaan, että keskustan tavoitteena on kannustava, aktiivisuutta vaativa perustulo.

– Kaiken ydin on aktiivisuus. Kenenkään ei pidä luoda Italian malliin odotuksia, että Suomella olisi varaa passivoiviin perustulomalleihin, Sipilä sanoi puheessaan.

Seuraavana päivänä keskustan 135-jäseninen puoluevaltuusto hyväksyi kannanoton, jonka mukaan keskusta kannattaa perustuloa ja vierastaa kokoomuksen ja SDP:n vastikkeellisia malleja.

Nykymalli ei ole vastikkeeton

Puoluevaltuustoon kuuluva Mäkeläinen sanoo sosiaaliturvassa olevan kyse ihmiskuvasta, ja perustulon kannattajat uskovat ihmisen olevan luonnostaan aktiivinen toimija. Hänen mukaansa perustulo turvaa perustoimeentulon, jolloin ihminen uskaltaa ottaa lyhyenkin työpätkän vastaan.

Keskustan sosiaaliturvamallin valmistelua vetää puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Katri Kulmuni, jonka mukaan malli on valmis viimeistään tammikuussa. Alun perin malli piti julkaista syksyn aikana.

Kulmunin mukaan erilaiset leikkurit ja sanktiot tekevät sosiaaliturvamalleista byrokraattisempia ja monimutkaisempia, vaikka tärkeämpää olisi luoda yksinkertainen, työtulot ja tuet yhteensovittava malli. Keskustan mallissa ainakin vähimmäispäivärahat yhdistettäisiin lainsäädännön osalta.

– Ajattelisin, että tärkein vastikkeellisuus tulee siitä, että kannattaa lähteä töihin ja tehdä töitä, jolloin kukkaroon tulee enemmän rahaa, Kulmuni sanoo.

Suoraan hän ei kuitenkaan vastaa, kun häneltä kysyy, onko keskustan mallissa työttömällä velvollisuus sanktioiden uhalla hakea töitä. Kulmunin mukaan nykyjärjestelmässä on jo tavallaan vastikkeeton perusturva, kun perustuslaki turvaa minimiturvan.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen ei allekirjoita Kulmunin väitettä nykyjärjestelmästä, koska perustulon ideologia eroaa ratkaisevasti nykyjärjestelmästä.

– Kun miettii, millainen byrokratia esimerkiksi toimeentulotuessa on ja se on sidottu tuloihin ja myös varallisuuteen, niin perustuloon verrattuna se on varsin erilainen etuusmuoto, Kärkkäinen sanoo.

Sipilä ei tällä viikolla halunnut vastata STT:n kysymyksiin keskustan mallin vastikkeellisuudesta ja lopullisen mallin mahdollisista eroista verrattuna keskustan puoluekokouksen ja puoluevaltuuston kantoihin.

Kaksi perustulopuoluetta Vihreät ja vasemmistoliitto kannattavat perustuloa, joka verotetaan pois tulojen kasvaessa. Vihreiden mallissa perustulon taso on 560 euroa ja vasemmistoliitolla 800 euroa.

– Meillä perusturvan taso olisi suunnilleen nykyinen, mitä ihmiset nettona saa. Enemmän kyse on järjestelmätason muutoksesta. Pienistä työtuloista ei tulisi nykyisen mallin tavoin rangaista ajaen ihmisiä byrokratialoukkuun, Kulmuni sanoo.

Vihreiden perustulomalli on vuodelta 2014. Eduskunnan tietopalvelu laski silloin mallin vaikutusarviot, mutta ei enää tarjoa vastaavaa palvelua vaalien alla, koska tietopalvelun resurssit eivät riitä kaikkien puolueiden mallien vaikutuksien laskemiseen.

Kulmuni sanoo, että keskustan mallin vaikutukset julkiseen talouteen pyritään mahdollisimman hyvin selvittämään.

Tänä vuonna perustulon painoarvo julkisessa keskustelussa on laskenut, Kärkkäinen sanoo. Hänen mukaansa teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n maaraportti helmikuussa käänsi keskustelun suuntaa.

OECD suositti yleistukea, joka vähentää köyhyyttä tehokkaammin. Lisäksi keskustelua kohti vastikkeellisia malleja ovat kääntäneet muiden puolueiden sosiaaliturvamallit, sillä vihreät ja vasemmistoliitto eivät ole saaneet kumppaneita perustulohaaveilleen.

Perustulokokeilun tulokset helmikuussa

Mäkeläinen sanoo, että keskustalla on oltava oma malli vaalitenttejä varten. Parhaillaan käynnissä olevasta perustulokokeilusta on tulossa ensimmäisiä tuloksia helmikuussa. Sitä ennen keskustalla on määrä olla sosiaaliturvamalli ja mallilla nimi.

– Nimi ei ole kynnyskysymys, vahva perusturva on kynnyskysymys. Nimi ei ole ollut suurin debatti, Kulmuni sanoo.

Tänä vuonna keskustelua on hämärtänyt myös keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen, joka pohti toukokuussa "vastikkeellista perustuloa".

Äänestäjien kannalta parasta olisi selkeys, jossa perustulon kaltaisia vakiintuneita käsitteitä ei lähdetä hämärtämään.

– Vastikkeettomuus on ytimessä määrittelevänä tekijänä, jolla perustulo eroaa muista malleista. Jos perustuloksi voi kutsua kaikkia malleja, termi menettää merkityksensä, Kärkkäinen sanoo.

Myös Sipilä kaipasi jo huhtikuussa puoluevaltuustossa puheessaan keskustelua perusvalinnoista, joista yksi oli myös hänen mukaansa valinta vastikkeellisen ja vastikkeettoman mallin välillä. Hän sanoi keskustan valmistuvan periaateohjelman kertovan keskustalaisen ihmiskäsityksen.

Kesäkuussa julkaistun ohjelman mukaan keskusta haluaa "taata kaikille kannustavan toimeentulon perustuloajattelun pohjalta".

Aiheesta lisää:

Perustuloa kokeilleet yllättyivät vapaudesta ja turvallisuuden tunteesta – ero entiseen on henkisesti suuri

Pienituloisille hyviä uutisia, ennustaa professori Heikki Hiilamo – Yle listasi professorin havainnot sosiaaliturvasta kuuteen kohtaan

Ylen tukikysely paljastaa kaksi jyrkkää jakolinjaa puolueissa: Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ja perustulo

Lontoossa järjestetään tänään kampanjoita ja mielenilmauksia ennen tiistain ratkaisevaa brexit-äänestystä. Liikkeellä ovat ainakin kovan brexitin kannattajat sekä omassa tapahtumassaan uutta kansanäänestystä vaativat aktiivit.

"Brexit tarkoittaa exitiä" -otsakkeella kulkeva mielenilmaus järjestetään Lontoon keskustassa. Mukana on muun muassa Ukip-puolueen johtaja Gerard Batten.

– Tämä on demokraattinen ja rauhanomainen mielenosoitus, joka ilmaisee lähtöä ajavien voimakkaita tuntoja huolimatta anti-brexit-propagandasta, jolle olemme altistuneet lähes kaksi ja puoli vuotta, tapahtuman Facebook-sivuilla kerrotaan.

Ukip-puolueesta aiemmin viikolla eronnut Nigel Farage on varoittanut, että mielenilmaus muutama päivä ennen ratkaisevaa äänestystä voi poikia väkivaltaa, mikä antaisi brexitin vastustajille aihetta arvosteluun, kertoi EUObserver.

Entinen puoluejohtaja on perustellut eroaan sillä, että puolueella on päähänpinttymä islamista eikä se enää karta ääriainesta.

Brittiläinen the Sunday Times -lehti toisaalta kertoi varhain aamulla Suomen aikaa, että pääministeri Theresa May olisi lykkäämässä tiistain parlamenttiäänestystä brexitistä.

Lehden mukaan May sen sijaan suuntaisi ensi viikolla Brysseliin vaatimaan parempaa brexit-sopimusta.

Sunday Times perustaa tietonsa ministeri- ja avustajalähteisiin, jotka odottavat Mayn ilmoittavan sunnuntaina aikana äänetyksen lykkäämisestä.

Mayn toimisto kuitenkin on kiistänyt lehden väitteet ja todennut, että äänestys pidetään ajallaan. Kiistämisestä on kertonut esimerkiksi Britannian yleisradioyhtiö BBC.

"Brexit tekee meistä köyhempiä"

Britannian parlamentin alahuoneen on siis määrä äänestää tiistaina erosopimuksesta, jonka Euroopan unioni ja Britannia ovat neuvotelleet.

Sopimuksen hylkäämistä pidetään todennäköisenä, koska sopimusta vastustetaan niin konservatiivien sisällä kuin Pohjois-Irlannin unionistipuolueessakin (DUP).

Sunnuntaina koolla ovat myös uutta kansanäänestystä vaativat People's vote -aktiivit.

– Lukuisat itsenäiset arviot ovat osoittaneet, että tämä sopimus ajaa meidät heikompaan asemaan vaurioittaen taloutta ja tekemällä meistä köyhempiä, tapahtuman sivuilla vedotaan.

Kampanja muistuttaa, että jopa Britannian hallituksen oma ennuste osoittaa maan aseman heikentyvän verrattuna EU-jäsenyyden jatkamiseen nykyisillä ehdoilla.

Britannian valtiovarainministeriö julkaisi aiemmin arvion, jonka mukaan maan talous supistuu 15 vuoden kuluessa noin neljä prosenttia EU-eron seurauksena.

– Tästä syystä me vaadimme mahdollisuutta sanoa viimeisen sanan brexit-sopimuksesta, aktiivit vaativat.

Britannian tunnetuin brexit-juhta jätti puolueensa – Nigel Faragen mukaan Ukipin nykyjohdolla on "pakkomielle islamista"

Puolentoista vuoden päästä pienestä ylinopeudesta sakotetaan aiempaa pienempi summa.

Kesällä 2020 voimaan tulevassa laissa kaikki liikennerikkomuksista määrätyt rikesakot korvautuvat liikennevirhemaksuilla. Samalla käyttöön otetaan uusi porras pienille ylinopeuksille.

Kun nykyisin kuudenkympin rajoitusalueella ajaa ylinopeutta enintään 15 kilometriä tunnissa, saa 170 euron rikesakon. Vastaisuudessa liikennevirhemaksu enintään 10 kilometriä tunnissa ajetusta ylinopeudesta olisi 100 euroa.

Lisäksi pienempiä ylinopeuksia ei enää vastaisuudessa lasketa toistuviksi ylinopeuksiksi, joiden kertautuessa saa ajokiellon. Nykyisin ajokielto määrätään, jos on rikkonut nopeusrajoituksia neljä kertaa kahden vuoden aikana tai kolme kertaa vuoden sisällä.

Lain muututtua ajo-oikeuteen vaikuttaviksi ylinopeuksiksi lasketaan vain ne kerrat, jolloin ylinopeus on ollut vähintään 10 kilometriä tunnissa enintään kuudenkympin rajoitusalueella tai 15 kilometriä tunnissa korkeammilla rajoituksilla.

Poliisitarkastaja Konsta Arvelin Poliisihallituksesta arvioi, että sanktion pienenemisellä saattaa olla vaikutuksia liikenneturvallisuuteen.

– Ajokielto on ollut yksi merkittävimmistä pelotteista ylinopeusrikkomuksissa. Lähtökohtaisesti suomalaiset pyrkivät noudattamaan, mutta jos raha ei ole ongelma, jotakin harvalukuista joukkoa uudistus voi motivoida väärään suuntaan.

Hän ei kuitenkaan suorilta kädeltä lähtisi kiristämään säädöksiä tämän kompensoimiseksi.

– Katsotaan ensin, mitä lakimuutoksesta seuraa ja mietitään sen jälkeen, tarvitseeko puuttua lieveilmiöihin.

Valtaosa omaishoidettavista suomalaisista on ikäihmisiä, mistä syystä palvelutkin on usein suunniteltu juuri tätä ikäryhmää ajatellen.

Kelan vuonna 2014 toteuttaman omaishoitotutkimuksen mukaan lapsiperheet kokivat kohtelun epätasa-arvoiseksi: omaishoitoasioista saatetaan esimerkiksi päättää kunnan vanhuspalveluissa, missä ei välttämättä ole ymmärrystä lapsiperheen arjesta, ja kriteerit voivat olla lapsiperheelle epäsopivia.

Lasten omaishoitajat ry:n mukaan lasten omaishoitajia ei tunnisteta tarpeeksi yhteiskunnan eri tasoilla.

– Yleisesti luotetaan siihen, että vanhemmat hoitavat kyllä lapsensa joka tapauksessa - oli hoitoisuutta miten paljon tahansa, toteaa Lasten omaishoitajat ry:n puheenjohtaja Carmen Villman.

Villmanin mukaan moni lapsen omaishoitaja tekeekin omaishoitajan työtään ilman virallista sopimusta.

Lapsen omaishoitaja luopuu usein työstään

Alaikäisistä omaishoidossa olevista lapsista suurin osa on kehitysvammaisia, vuoden 2012 tilaston mukaan yli 70 prosenttia. Hoidon tarpeen syynä voi olla myös pitkäaikainen fyysinen sairaus tai näkö- tai liikuntavamma.

Villman kertoo, ettei omaishoidon kriteeristö tunnista lapsia omaishoidettavina tarpeeksi suurella kirjolla.

– Kriteeristö tulisi rakentaa tunnistamaan hoidon sitovuutta, jotta niissä ei keskityttäisi pelkkiin haasteisiin ja diagnooseihin, Villman painottaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtavan asiantuntijan Sari Kehusmaan mukaan työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on ongelmallista lasten omaishoitajille. Eläkeikäisillä perustoimeentulon turvaa eläketulo, johon omaishoito ei vaikuta.

Villmanin mukaan tilanne usein eskaloituukin niin, että lapsen omaishoitaja luopuu työstään, jotta voi toimia omaishoitajana.

Myöntämisen kriteerit vaihtelevat kunnittain

Väestötutkimusten mukaan 60 000 suomalaista on raskaassa ja sitovassa hoitotilanteessa, mutta vain 46 000 heistä on tehnyt omaishoitosopimuksen kunnan kanssa.

Omaishoidon tuki on määrärahasidonnainen etuus, joten jokainen kunta saa itse päättää, paljonko rahaa omaishoidon tukiin käytetään.

Kehusmaan mukaan omaishoidon tukeen panostaminen ja omaishoidon myöntämisen kriteerit vaihtelevatkin kunnittain.

Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa pohdiskelen kulttuurien välisiä eroja ja erilaisia tapoja kasvattaa. Osallistuimme marraskuussa koko perhe sukulaistyttöni upeaan vina-konserttiin Lontoossa. Perinteeseen kuuluu, että oppilaan saavutettua opinnoissa tietyn tason, opettaja valmistaa hänet suureen debyyttikonserttiin.

Konsertti oli upea elämys: neljäsataa kutsuvierasta oli pukeutunut perinteisiin juhla-asuihin, ja upeaa soittoa sekä erilaisia juhlallisia seremonioita kesti yli neljä tuntia. Tilaisuus päättyi vasta melkein puoliltaöin, mutta myös lapsiperheet jäivät loppuun saakka.

Lapsilta odotetaan minun kulttuurissani jo pienestä saakka mukautumista aikuisten maailmaan.

Suomessa puhutaan usein, että tehdään asiat ”lasten ehdoilla”. Tällainen ajattelu on kuitenkin verrattain uutta myös Suomessa, vaikka se nykyään onkin valtavirtaa. Ei 1930-1950-lukujen Suomessa tehty lasten ehdoilla yhtään mitään. Elämää elettiin, ja siinä lapset menivät sivussa. Näin nytkin toimii maailman väestöstä varmasti reilusti yli 90 prosenttia.

Konsertissa tajusin: tamilikulttuurissa – tai Aasiassa ylipäätään – koko ajatusta lasten ehdoilla toimimisesta ei tunneta. Sen sijaan lapsilta odotetaan minun kulttuurissani jo pienestä saakka mukautumista aikuisten maailmaan. Sri Lankassa pitkätkin seremoniat ja juhlat kuuluvat elämään, ja lapsia opetetaan arvostamaan ja kunnioittamaan niitä viemällä heitä mukaan jo alusta asti.

Kotona puhuimme vaimoni 13- ja 11-vuotiaiden lasten kanssa konsertista. Kiittelin lapsia siitä, miten hienosti he jaksoivat, vaikka aikaerokin heitä väsytti. Lapset kertoivat, etteivät kehdanneet valittaa, kun näkivät paikan päällä paljon pienempiäkin lapsia kauniisti käyttäytyen. Heihin tekikin konsertissa vaikutuksen moni asia, mutta kuulemma erityisesti se, miten paikan päällä olleet lapset olivat käyttäytyneet.

Mietin, onko sittenkään kyse yksiselitteisesti kulttuurieroista: nimittäin entisaikoina lapsilta on kyllä odotettu kuuliaisuutta ja kurinalaisuutta myös Suomessa. Vaimoni isovanhemmat ovat tottuneet teitittelemään omia vanhempiaan ja paiskimaan ahkerasti kotitöitä lapsesta asti – eli ihan kuin Sri Lankassa tänäkin päivänä toimitaan.

Missä vaiheessa kasvatuksesta on unohtunut, että oikeuksien lisäksi meillä jokaisella on myös velvollisuuksia?

Suomessakin lastenkasvatus on muuttunut viihtymistä, mielekkyyttä ja yksilöiden subjektiivisia oikeuksia korostavaksi vasta elintason kasvamisen myötä. Missä vaiheessa kasvatuksesta on unohtunut, että oikeuksien lisäksi meillä jokaisella on myös velvollisuuksia?

Ensimmäiset lasten ehdoilla kasvatetut sukupolvet ovat nyt työelämässä – ja joillakin on suuria sopeutumisvaikeuksia. Hiljattain Helsingin Sanomissa psykologian lisensiaatti Pekka Järvinen kertoi huolestuttavasta ilmiöstä: työelämän vaatimukset tuntuvat nuorista kohtuuttomilta, koska joillakin nuorilla on täysin epärealistiset ja ylimitoitetut odotukset työelämästä. Järvinen arveli, että yksi syy ilmiöön on varmaankin korkea elintaso, joka on tuonut mukanaan sen, että ihmiset pystyvät keskittymään arjessaan yhä enemmän viihtymiseen ja asioihin, jotka heitä itseään kiinnostavat.

Toiseksi mahdolliseksi syyksi ilmiöön Järvinen nosti kasvatuksen. Lasten ehdoilla kasvatetut eivät ole joutuneet ponnistelemaan saavuttaakseen asioita. He eivät ole myöskään tottuneet vastoinkäymisiin – jotkut eivät edes siihen, että joskus on tylsää.

Lapsi, joka on saanut päättää perheessään lähes kaikesta ja neuvotella joka asiasta aina kotiintuloajoista nukkumaanmenoon, ei kovin helposti sopeudu työelämän vaatimuksiin.

Valtakunnan virallinen lastenpsykologi Jari Sinkkonen puhuu samasta aiheesta Kodin Kuvalehdessä. Sinkkonen kiinnittää erityisesti huomiota nuorison tapaan puhua ”motivaatiosta”. Tätä Sinkkonen ihmettelee: jotkut asiat nyt vain ovat tylsiä, mutta ne pitää kuitenkin hoitaa, eikä siihen mitään motivaatiota tarvita. Tämän opettaminen on Sinkkosen mukaan meidän vanhempien tehtävä.

Ei tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, että lapsi, joka on saanut päättää perheessään lähes kaikesta ja neuvotella joka asiasta aina kotiintuloajoista nukkumaanmenoon, ei kovin helposti sopeudu työelämän vaatimuksiin.

Ihmisen aivot kehittyvät evoluutiossa hitaasti: paljon hitaammin kuin vaikkapa teknologia. Olisiko syytä pohtia, kannattaisiko kasvatusmenetelmiäkin uudistettaessa vähän hidastaa tahtia?

Suomessakin on kasvatettu lapsia vuosisadat vanhempien ehdoilla, ja vaikka molemmissa suuntauksissa on ylilyöntinsä, väittäisin että nyrkkisääntönä se tapa vaikuttaisi kyllä järkevämmältä. Jos lapsi ei kotonaan opi kunnioittamaan auktoriteettia eli vanhempiaan, tai häneltä ei edellytetä kotitöitä – edes oman huoneen siivoamista – miten hän voi osata toimia aikuisten maailmassa, jossa ihan jokaisen on tehtävä myös tylsiä töitä ja kunnioitettava auktoriteetteja, kuten lakia?

Lapsen oikeuksien päivää vietettiin juuri. Se on hieno ja tärkeä päivä muistuttamaan meitä siitä, että jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ympäristössä, käydä koulua sekä saada huolenpitoa ja rakkautta. Ikävä kyllä monilta lapsilta nämä puuttuvat, niin valitettavasti myös omasta lapsuudestani. Lapsilla ei ole velvollisuuksia, aikuisilla on. Meidän vanhempien velvollisuus on opettaa tämä lapsillemme, koska muussa tapauksessa teemme heille karhunpalveluksen.

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

WASHINGTON Donald Trumpin asema presidenttinä tukaloitui tällä viikolla entisestään. Liittovaltion syyttäjäviranomaiset yhdistivät Trumpin perjantaina ensimmäistä kertaa rikolliseen toimintaan hänen entisen asianajajansa Michael Cohenin tapauksessa.

Syyttäjien mukaan asianajaja Cohen oli maksanut kaksi Trumpia avioliiton ulkopuolisesta seksistä syyttänyttä naista hiljaiseksi 2016 presidentinvaalikampanjan aikana. Syytekirjelmän mukaan Trump valtuutti Cohenin.

On epäselvää, mihin tämä voi käytännössä presidentin osalta johtaa. Cohenin odotetaan joutuvan vankilaan, sillä hänelle on luettu useita syytteitä.

Samaan aikaan, kun New Yorkissa puitiin Cohenin tapausta, tviittasi Trump suoria sanoja entisestä ulkoministeristä Rex Tillersonista. Trump syytti Tillersonia tyhmäksi ja laiskaksi.

Trump päästi höyryjä pihalle oikein kunnolla, koska kukaan ei ollut häntä hillitsemässä. Valkoisen talon kurinpitäjänä tunnettu kansliapäällikkö John Kelly ei ollut saapunut työpaikalleen. Trump vahvisti lauantaina huhut tosiksi: Kelly jättää tehtävänsä vuodenvaihteessa.

Entinen merijalkaväen kenraali nimitettiin toimeensa viime vuoden heinäkuussa. Hänen edeltäjänsä Reince Priebus oli saanut potkut, ja ilmapiiri oli kaoottinen.

Trumpin vitsailtiin hankkineen Valkoiseen taloon pyöröovet, sillä väki siellä vaihtui tiuhaan. Anthony Scaramucci oli nimityksensä jälkeen viestintäjäjohtajana vain kymmenen päivää ennen kuin hänet Kellyn vaatimuksesta hyllytettiin.

Kellyn tulon myötä näytti siltä, että Valkoinen talo oli vihdoin saanut isännän. Potkujen antaminen loppui Scaramucciin, eikä Trumpilta ei tullut yhtään tviittiryöppyä muutamaan viikkoon.

Pikku hiljaa vanhat ongelmat kuitenkin palasivat. Kellyn ja Trumpin surkeista suhteista on kerrottu viime keväästä lähtien.

Presidentin ja kansliapäällikön välejä hiertäneitä asioita lienee paljon. CNN:n mukaan Kelly on ollut erikoistutkija Robert Muellerin ryhmän kuultavana Trumpin kampanjan epäillyistä yhteyksistä venäläisiin.

68-vuotiaan Kellyn seuraajaksi veikataan varapresidentti Mike Pencen 36-vuotiasta kansliapäällikköä Nick Ayersia. Esillä ovat olleet myös muun muassa valtiovarainministeri Steven Mnuchinin ja Yhdysvaltain kauppaneuvottelija Robert Lighthizerin nimet.

Oli seuraaja kuka hyvänsä, Kellyn lähtö huolettaa tarkkailijoita Washingtonissa. Kurinpitäjä ja tolkun ääni poistuu Valkoisesta talosta samalla, kun Trumpin neuvonantajien piiri supistuu entisestään.

Autovalmistajatkin haluavat osansa uusista keinoista, joista toivotaan helpotusta kasvavien kaupunkien liikenteen ruuhkaisuuteen. Mielenkiintoa on esimerkiksi jaettujen kyytien kehittämiseen.

Volkswagen kehittää MOIA-nimistä palveluaan, joka sijoittuisi taksin ja joukkoliikenteen välimaastoon. Siinä kyyti tilataan älypuhelimen sovelluksella sopivalle noutopaikalle, ja auto vie matkustajan toivottuun määränpäähän. Kyydissä voi olla muitakin matkustajia, joilla on samansuuntainen reitti.

MOIA toimii aluksi Saksan Hannoverissa. MOIA Finlandin toimitusjohtaja Teemu Sihvolan mukaan siellä on jo todettu jaettujen kyytien toimivan ja yhdistelyä on saatu aikaan. Automäärä ei kuitenkaan ole vielä riittävä skaalaetujen saamiseen, eli tuotannon kustannusten pienenemiseen toiminnan laajuuden avulla.

– On tullut paljon oppia, miten valitaan parhaat paikat pysäkeille niin palvelun toimintaa kuin asiakkaita ajatellen, Sihvola kertoo.

Oppia tarvitaan myös vaikkapa kysynnän hallintaan, sillä kutsuttavien autojen paikat eivät loputtomasti riitä. Kustannusten vuoksi taas tyhjillään olevia autojakaan ei pitäisi liikkeellä olla. Sihvola korostaa, että perinteinen joukkoliikenne on tärkeä yhteistyökumppani.

– Jos matkalle on tarjolla vaihdoton julkisen liikenteen yhteys, se on ekologisin ja usein nopeinkin vaihtoehto. Mutta jos matkaan tulee vaikka kaksi vaihtoa, voi tarjoamamme tyyppinen palvelu olla se puuttuva pala, jolloin kuluttaja on valmis maksamaan hieman enemmän ja pääsemään perille ilman vaihtoja, Sihvola sanoo.

Voilswagenilla on palvelun kehityksessä mukana suomalaista osaamista. MOIA Finlandin tausta on pääkaupunkiseudulla toimineessa Kutsuplus-palvelussa, joka päättyi vuoden 2015 lopussa. HSL arvioi tuolloin, että Kutsuplussan Suomessa kehitetty ohjelmisto on yksi maailman pisimmälle viedyistä matkojenyhdistelyohjelmistoista.

Kutsupalvelut usein huonosti kannattavia

Erilaisten jaettujen kuljetusten taival on ollut paikoin vaivalloinen. Taannoinen Kutsuplus keräsi kiittäviä käyttäjiä, mutta tuotti tappiota HSL:lle. Kaupungit sulkivatkin palvelun rahoituksen vuonna 2015.

VTT:n tutkija Juho Kostiainen kuvailee erilaisten kutsupalveluiden lisääntyneen ympäri maailmaa, vaikka välillä niitä myös lopetetaan. Palveluiden saaminen kannattavaksi on ollut usein vaikeaa.

– Helppous ja edullisuus eivät käyttäjälle riitä, vaan palvelun pitää olla luotettavasti saatavilla. Palvelut vaativat investointeja ja alussa toiminta on tappiollista. Samalla olisi kasvettava, jotta käyttäjät todella palvelun löytävät. Esimerkiksi Uber ei ole päässyt lähellekään voitollista toimintaa, Kostiainen toteaa.

Uber kertoi Reutersin mukaan tehneensä syyskuuhun päättyvällä vuosineljänneksellä yli 900 miljoonaa euroa tappiota. Liikevaihto ylsi samana aikana 2,6 miljardiin euroon.

Liikkumisessa pitäydytään paljon tutuissa rutiineissa, ja harva haluaa aamulla alkaa pohtia, mitkä ovatkaan liikkumiseni vaihtoehdot tänään. Uusien palveluiden lanseeraaminen on hidasta.

Volkswagenilla haussa uutta liiketoimintaa

Sihvola kertoo Volkswagenin MOIAn taustalla olevan kova tavoite: vuoteen 2025 mennessä palvelun pitäisi saada maailman kaupunkien kaduilta vähenemään kaikkiaan miljoona henkilöautoa.

Autovalmistajan tavoite saada autoja pois kaduilta kuulostaa firman bisnestä ajatellen järjettömältä. Sihvola kertoo kuitenkin Volkswagenin valmistautuvan näin tulevaisuuteen.

– Tulevaisuudessa mennään liikennepalveluiden suuntaan, mutta liikkumistarve ei tule poistumaan, vaan nämä palvelut pitää tuottaa jollakin. Siihen tarvitaan autoja ja ajoneuvoja, ja näissä palveluissa ne ovat usein käytössä vuorokauden ympäri.

Yksityisautoa taas ei käytetä kovin tehokkaasti, vaan sen hyötykäytössä olevaksi ajaksi arvioidaan keskimäärin noin tunti päivästä.

– Jos yksityisautoja on vähemmän, saadaan tilaa palveluita tuottaville autoille, joten ajatusketju on tältä osin aivan looginen, Sihvola toteaa.

Ainakin alkuun MOIA vastaa koko kuljetusketjusta: niin tilauspalvelusta, kuljettajista kuin autoistakin. Sihvolan mukaan tämä erottaakin sen monesta muusta alan toimijasta.

– Haluamme, että käyttökokemus on yhtenäinen, ja toisaalta haluamme oppia kaikista osista. Välttämättä näin ei toimita jatkossa aina kaikkialla, mutta on tärkeää ymmärtää näitä eri osia, niiden vaikutuksia ja haasteita, Sihvola miettii.

Useita palveluita kokeilussa Suomessa

Joukkoliikenteen ja taksin välimaastoon osuvat palvelut hakevat muotoaan erilaisissa kokeiluissa. Yksi kokeiluista on tulossa lähiaikoina Esposeen. HSL ja yhdysvaltalainen ViaVan kokeilevat yhdessä uudenlaista kutsuttavaa kyydinjakopalvelua Espoon alueella, HSL kertoi marraskuussa.

Sitran kokeiluissa Etelä-Savossa, Itä-Uudellamaalla ja Pirkanmaalla selvitetään, voisiko kunnan tukemaan sote-kyytiin myydä paikkoja itse maksaville matkustajille tai voisiko julkisia, eri autoilla toteutettavia asiointikyytejä yhdistää yhdellä autolla toteutettavaksi. Yle kertoi kokeilun käynnistymisestä Loviisassa heinäkuussa.

Eri matkustajia samaan matkaan yhdistävää taksipalvelua tarjoaa myös Kyyti joissain kaupungeissa Suomessa. Yle uutisoi Kyydistä syyskuussa.

VTT:n Kostiaisen mukaan erilaisista jaetuista kyydeistä ja kulkumuotojen yhdistelystä toivotaan parannusta harvaan asuttujen alueiden kulkuyhteyksiin, kun joukkoliikenne ei kannata alueilla, joissa ihmisiä ei juuri ole.

– Jos mitään liikkumispalveluita ei ole, ei ole muita vaihtoehtoja kuin oma auto. Jos näillä uusilla palveluilla saadaan parannettua vaihtoehtoja ja samalla vielä alennettua liikenteen järjestäjän tai matkustajien kustannuksia, ovathan ne silloin järkeviä, Kostiainen pohtii.

Kostiainen sanoo, että uusia palveluita kokeilleet suhtautuvat niihin usein positiivisesti.

– Toisaalta kokeilijat eivät ehkä muutenkaan ole skeptisellä asenteella liikkeellä.

Lue myös:

Naapurin mummon kanssa samalla kyydillä keskustaan? Kolmella alueella kokeillaan sote-kyytien ja joukkoliikenteen yhdistämistä

Koska halvimmalla kaukobussiin tai junaan? Näillä kolmella palvelulla voi verrata hinnat ja aikataulut samalla kertaa

FUENGIROLA – Kuvittelin itseni Italiaan tai oikeastaan mihin tahansa muualle kuin Fuengirolaan, nauraa Liisa Hanén.

Hanén on juuri lopettanut yksityistunnin joogastudiollaan kivenheiton päästä merestä. Nyt hänellä on hetki aikaa lenkittää koiraa ja kertoa elämästä Espanjan Aurinkorannikolla.

Maantien varresta löytynyt sekarotuinen Lipton-koira haukahtaa tyytyväisenä, kun se pääsee juoksemaan rannalle.

– Yrittäjän elämä ei ole täällä yhtään sen helpompaa kuin Suomessa, vaikka aurinko paistaa. Byrokratiaa on enemmän, ja käytännössä olen aina töissä, Hanén selittää Liptonin hyppiessä vieressä.

Joogastudio on kuitenkin menestynyt. Hanénilla on 20 työntekijää. Yrityksen tiloissa tehdään myös hierontoja.

– Ihmiset, suomalaiset mukaan lukien, ovat koko ajan kiinnostuneempia hyvinvoinnistaan, Hanén summaa.

Tätä on nykytodellisuus suomalaisyhteisöstään tunnetussa Fuengirolassa, joka tuo yhä monille mielikuvan viinanhuuruisesta Suomi-paratiisista. Sellaisesta, jossa syödään lihapullia sukat sandaaleissa.

Fuengirolan imagonmuutos näkyy myös sosiaalisessa mediassa. Lukuisat suositut suomalaisbloggaajat ovat kirjoittaneet siitä, kuinka Fuengirola "ei ollutkaan niin kamala".

Los Bolichesin kaupunginosan rantakadulla on lokakuun lopussa ruuhkaista. Lähes joka toinen vastaantulija tuntuu puhuvan suomea.

Syksy tuo Aurinkorannikolle muuttolinnuiksi kutsutut suomalaiset, jotka asuvat Espanjassa talvikauden.

Arvioiden mukaan Aurinkorannikolla asuu talvikuukausina jopa 20 000–30 000 suomalaista. Tarkkaa lukua on mahdoton tietää, sillä kaikki eivät siirrä kirjojaan Espanjaan. Fuengirolasta puhutaan kuitenkin Euroopan suurimpana ulkosuomalaiskaupunkina.

Tulimme mieheni kanssa Fuengirolaan pitkin hampain, mutta jo kahden päivän jälkeen tiesin, että tänne haluan yritykseni perustaa. Liisa Hanén

Liisa Hanénin toi Aurinkorannikolle hieman yli kolme vuotta sitten äkkilähtö.

– Halusimme mieheni kanssa pois Suomen harmaasta marraskuusta ja katsoimme matkatarjontaa. Jäljellä olevat vaihtoehdot olivat huonoja ja niitä oli kaksi: Rodos ja Fuengirola, hän kertoo.

Pariskunta päätyi Fuengirolaan, koska tarjolla oli parempi hotelli.

Pitkään Lontoossa yleisradioyhtiö BBC:n palkkalistoilla työskennellyt Hanén oli muuttanut Suomeen ja aloittanut työt päätoimisena joogaopettajana. Suomessa asuminen ei kuitenkaan enää tuntunut hyvältä, ja haaveissa siinsi oma joogastudio ulkomailla.

– Tulimme mieheni kanssa Fuengirolaan pitkin hampain, mutta jo kahden päivän jälkeen tiesin, että tänne haluan yritykseni perustaa, Hanén sanoo.

Liiketila löytyi nopeasti suomalaisten Junakaduksi ristimältä tieltä. Jo muutaman kuukauden päästä Liisa Hanén muutti Fuengirolaan pysyvästi.

Hanén on yksi Junakadun kymmenistä suomalaisyrittäjistä. Naapurissa sijaitsee suomalaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, joka kyltissä mainostetaan ryynimakkaraa. Kadun varrella voi myös ostaa korvapuusteja tai käydä kasvohoidossa selvällä suomen kielellä.

Marraskuussa Aurinkorannikolle saapui myös Hannu Hallamaa. Vuosi tosin oli 1947.

Hallamaan perheen toi Espanjaan pako toisen maailmansodan jälkeisestä Suomesta. Hallamaan isä Reino Hallamaa oli eversti ja Suomen radiotiedustelun perustaja. Sodan jälkeen Hallamaan perhe päätyi Ranskan kautta Espanjaan, jonka oikeistodiktaattori Francisco Franco oli avannut rajan kommunismia pakeneville.

Etelä-Espanjan Aurinkorannikolle Hallamaan perhe päätyi samasta syystä kuin moni tänäkin päivänä.

– Isälleni kerrottiin, että Málagassa oli Euroopan paras ilmasto. Sairaan ja sotatraumoista kärsineen miehen korvaan se kuulosti hyvältä, Hannu Hallamaa kertoo.

Hän oli tuolloin vasta kaksivuotias, ja Fuengirola oli vielä piskuinen kalastajakylä.

– Paikalliset asukkaat eivät olleet tottuneet pellavapäisiin suomalaisiin, Hallamaa sanoo ja näyttää mustavalkoista kuvaa, jossa espanjalaislapset ihmettelevät aidan raosta pikku-Hallamaan tukkaa.

– Meidän tietääksemme rannikolla ei ollut tuolloin muita suomalaisia, joskin muutamia englantilaisia, ranskalaisia ja saksalaisia.

Koska ei muuta kehumisen aihetta ole, kehun olevani Aurinkorannikolla pisimpään asunut elossa oleva suomalainen. Hannu Hallamaa

Aluksi perhe asettui Marbellaan. Siellä he asuivat talossa, joka oli niin kylmä, että perhe muutti Torremolinosiin.

Torremolinosista perhe siirtyi lentokentän lähelle Churriaanaan ja sieltä Fuengirolaan 70-luvun lopussa.

Reino Hallamaa tunnettiin Espanjassa nimellä Ricardo Palma. Hänen poikansa taas on ollut vuodesta 1975 Enrique.

– Silloin sain Espanjan kansalaisuuden. Nimi sopii paremmin espanjalaisten suuhun kuin Hannu, Hallamaa nauraa.

Nyt 73-vuotias Hallamaa on kasvanut Aurinkorannikolla lähes kirjaimellisesti vauvasta vaariksi. Aurinkorannikon suomalaiset kutsuvat häntä suomalaisyhteisön isoisäksi.

– Koska ei muuta kehumisen aihetta ole, kehun olevani Aurinkorannikolla pisimpään asunut elossa oleva suomalainen.

Hallamaan perhe on ollut myös näkyvä osa alueen muutosta. Kun Hannu Hallamaa muutti 70-luvulla Fuengirolaan, rantakatu oli juuri rakennettu. Ennen paikalla oli ainoastaan rantaviivaa ja kalastajien torppia.

Reino Hallamaa perusti Espanjaan rakennusliikkeen, ja poika on ollut pystyttämässä Aurinkorannikolle satoja taloja.

– Tuo on niistä yksi, Hallamaa sanoo ja osoittaa keltaista kerrostaloa, joka kohoaa vastapäätä suomalaista ostoskeskusta Centro Finlandiaa.

Nykyään Fuengirolan ranta on täyteen rakennettu. Suurin osa taloista on korkeita kerrostaloja tai hotelleja. Kaupungissa asuu yli 130 maan kansalaisia.

Talojen lisäksi Hannu Hallamaa on ollut mukana rakentamassa Fuengirolan suomalaista yhdistystoimintaa ja perustamassa paikallista Lions Clubia.

– Suomalaiset ovat olleet kovia riitelemään. Kun jonkun yhdistyksen jäsenet ovat riitautuneet, he ovat yleensä perustaneet uuden. Siksi tänne on vuosien saatossa syntynyt aktiivinen yhdistyskenttä, Hallamaa selittää.

Hallamaa itse kokee olevansa sekä suomalainen että espanjalainen. Aurinkorannikolla hän on tiivis osa suomalaisyhteisöä. Sen huomaa Centro Finlandian ravintolassa, jossa Hallamaa joutuu vähän väliä kääntymään tervehtiäkseen ihmisiä.

Ravintolan asiakkaista suuri osa on lapsiperheitä. Yhä useammat tulevat Fuengirolaan töihin tai etätöihin.

Pellemaskiin pukeutunut oppilas kurkistaa koulun muurien yli. Alakerrassa on meneillään disko.

Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa valmistaudutaan lokakuisena tiistaina halloween-juhliin.

Koulu sijaitsee Los Pacosin kaupunginosassa, joka on Fuengirolan kenties suurin suomalaiskeskittymä. Sen rakentamisen aloitti suomalainen Teuvo Hakulinen 60-luvun lopulla. Aiemmin alueella oli Hannu Hallamaan mukaan ainoastaan "vuohia ja vuoria".

Hakulinen rakennutti Los Pacosiin satoja taloja. Niissä asuu edelleen enimmäkseen suomalaisia. Moni on rakentanut talonsa yhteyteen uima-altaan lisäksi saunan. Suomea puhutaan kaikkialla, ja monien espanjalaistenkin ravintoloiden ruokalistat on käännetty suomeksi.

Koulussa Suomesta muistuttaa jääkiekkomaajoukkueen seinälle nostettu pelipaita. Koulun ylpeys on myös kirjasto, josta voi lainata suomalaisia kirjoja.

Täällä näkyy konkreettisesti se, että Aurinkorannikolle muuttavien lapsiperheiden määrä on jatkuvassa nousussa.

– Kun tulin Aurinkorannikolle vuonna 2006, oppilaita oli noin 180. Tänä vuonna heitä on 400, kertoo koulun kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Asteljoki.

Tulijoita kouluun olisi enemmänkin. Sata lasta jäi tänä vuonna ilman koulupaikkaa. Heille vaihtoehtona on joko espanjalainen tai kansainvälinen koulu. Lisäksi alueella toimii nykyään suomalainen kotikoulu.

Moni haluaa kuitenkin nimenomaan Colegio Finlandésiin eli Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun, koska se mahdollistaa suomalaisen opetussuunnitelman seuraamisen.

Koulun laajentamista suunnitellaan, mutta tonttia tai rahoitusta sille ei vielä ole. Hilkka Asteljoki kiipeää koulurakennuksen toiseen kerrokseen ja osoittaa toiselle puolelle tietä pystytettyä puutaloa.

– Kokeilimme suomalaisista puurakentamista Espanjassa ja rakensimme pienen laajennusosan, jonne saatiin muutama luokkahuone lisää, hän kertoo.

Aurinkorannikon suomalainen koulu on Espanjassa ainoa, jolla on opetuksen järjestämislupa ja todistuksenanto-oikeus. Koulun opetuksella on alueella hyvä maine, ja se saa virallisena yksityiskouluna Suomen valtiolta avustusta.

Oppilaaksi hyväksytään vain sellaisia lapsia, joilla on koko lukuvuoden kestävä, väestörekisteriotteen mukainen kotikunta. Aurinkorannikolla on kuitenkin yleinen käsitys, että sääntöä kierretään siirtämällä pysyvästi Espanjassa asuvia lapsia kirjoille Suomeen.

Hilkka Asteljoki ei halua ottaa asiaan kantaa mutta toivoisi sääntöjen muuttuvan, koska tulijoita riittää. Myös espanjalaiset ovat koulusta kiinnostuneita, sillä suomalaisen opetuksen maine on kiirinyt heidänkin korviinsa.

– Mielestäni opiskeluoikeus pitäisi antaa Aurinkorannikolla pysyvästi asuville. Toivoisin myös jonkinlaista kiintiötä espanjalaisille oppilaille, hän sanoo.

Yhdeksänvuotias Dani Leipijärvi ei malttaisi lopettaa puhumista, kun häneltä kysyy Aurinkorannikon parhaita puolia.

– Koulussa on kivaa, kaikki auttavat eikä kukaan kiusaa. Täällä ei myöskään tarvitse paksua toppatakkia, Dani luettelee.

Dani on asunut Fuengirolassa vanhempiensa Tiina ja Janne Leipijärven kanssa kaksi kuukautta. Hän ei mahtunut syksyllä suomalaiseen kouluun, koska se oli jo ehtinyt täyttyä. Nyt hän käy espanjalaista koulua, jonka toinen opetuskieli on englanti.

Myös ensimmäisen elinvuotensa Dani vietti samoilla kulmilla, mutta sitä hän ei tietenkään muista.

– Asuimme aikoinaan Fuengirolassa neljä vuotta ja muutimme Suomeen, kun Dani oli vuoden ikäinen, kertoo Aurinkorannikon suomalaisessa kaupunkilehdessä Fuengirolassa työskentelevä Janne Leipijärvi.

Paluumuutto Espanjaan tehtiin nopealla aikataululla sen jälkeen, kun työpaikka lehdessä järjestyi.

Huomasimme, että täällä on meininki siistiytynyt. Enää ei tarvitse hävetä olevansa suomalainen. Tiina Leipijärvi

Leipijärvien mukaan moni asia on pysynyt Aurinkorannikolla ennallaan, mutta muutoksiakin on vajaassa vuosikymmenessä tapahtunut.

– Lapsiperheitä on aiempaa enemmän, ja suomalaisten palvelujen taso on parantunut. Mutta myös hintataso on noussut, ja se näkyy eniten asuntojen hinnoissa, he sanovat.

Espanjassa eletään pitkään kestäneen laman jälkeen nousukautta. Aurinkorannikolla sijaitsevien asuntojen vuokrat ovat nousseet muutamassa vuodessa monta sataa euroa. Nykyään hinnat eivät ole enää merkittävästi alemmat kuin Suomessa, mutta se ei ole vaikuttanut alueen suosioon.

Asuntomarkkinoiden vilkastuminen näkyy myös katukuvassa. Kiinteistönvälitystoimistoja on lähes joka nurkalla. Monet niistä mainostavat palvelujaan suomeksi.

Leipijärvien ajatus paluumuutosta syntyi viime kesänä lomamatkalla.

– Huomasimme, että täällä on meininki siistiytynyt. Enää ei tarvitse hävetä olevansa suomalainen, Tiina Leipijärvi nauraa.

Mielikuva auringon alla ryyppäävistä suomalaisista ei kuitenkaan ole täysin tuulesta temmattu.

Los Bolichesin kaupunginosassa sijaitsevan baarin terassilla kovaääninen suomalaisseurue nauttii keskipäivän juomista. Terassin edustalla odottaa taksi, jonne kömpivät seurueen humalaisimmat jäsenet. Muut tilaavat lisää muutaman euron maksavaa punaviiniä.

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, ja takin voi riisua tuolinkarmille.

Stereotypia Aurinkorannikosta ryyppylomakohteena syntyi jo 1960-luvulla. Tuolloin suuret suomalaiset turistiryhmät alkoivat saapua Etelä-Espanjaan, kun Málagan lentokenttä avattiin kansainväliselle liikenteelle. Ensimmäinen kentälle laskeutunut lento oli suomalaisen Karairin, ja sen muistona Málagan lentokentän kupeessa seisoo edelleen Karairin kone.

Matkanjärjestäjät huomasivat pian Aurinkorannikon potentiaalin. Heidän joukossaan oli linja-autoilija Kalevi Keihänen, joka vaihtoi Saksaan suuntautuneet bussimatkat Espanjan aurinkoon ja perusti käsitteeksi muodostuneet Keihäsmatkat. Ne olivat usein viinanhuuruisia.

Turistilomien lisäksi suomalaisia alkoi kiinnostaa myös asuminen Aurinkorannikolla, ja näin syntyivät suomalaisten yhteisöt ensin Torremolinosiin ja myöhemmin Fuengirolaan.

Sosiaaliset ongelmat kuten alkoholismi ja kadulla asuvat suomalaiset nousevat Fuengirolassa ja muualla Aurinkorannikolla edelleen suomalaisen median otsikoihin säännöllisin väliajoin.

Joogayrittäjä Liisa Hanén sanoo törmäävänsä ennakkoluuloihin usein, kun hän kertoo tuttavilleen asuvansa Fuengirolassa. Hanén on kuitenkin sitä mieltä, että stereotypia on jo vanhentunut.

Joskus vitsailemme, että Fuengirola on kuin Suomen eteläisin lääni mutta ilman Suomesta tuttua kateellisuutta. Liisa Hanén

– Suomalaisia juoppoja on joka paikassa, mutta ei täällä yhtään sen enempää kuin Suomessa tai muuallakaan, hän kuittaa.

Hanénin mukaan viinaa voimakkaammin Aurinkorannikolle vetää myös tänne rantautunut hyvinvointitrendi.

– Suurin osa suomalaisista vaikuttaa olevan enemmän kiinnostuneita mahdollisuudesta terveelliseen elämään kuin kaljasta ja karaokesta, hän sanoo.

Aurinkorannikkoon liittyy myös toinen vahva mielikuva, ja se koskee suomalaisten nurkkakuntaisuutta. Puhutaan Suomi-kuplasta ja siitä, että suomalaiset viihtyvät pääosin toistensa seurassa.

Liisa Hanénin mielestä Fuengirola on ennen kaikkea kansainvälinen kaupunki, eikä suomalaisten yhteiselo ole hänestä kielteinen asia.

–Joskus vitsailemme, että Fuengirola on kuin Suomen eteläisin lääni mutta ilman Suomesta tuttua kateellisuutta. Täällä on hyvä tunnelma, ja kaikki auttavat toisiaan.

Lue myös:

Katso Suomi-imperiumista, missä maailmalle lähteneet suomalaiset työskentelevät, rakastavat ja downshiftaavat

Oululainen opettajaperhe karistaa kotimaan tomut jaloista ja painelee töihin Espanjaan – "Onhan se aika mahtavaa"

"Jengi vetää laput silmillä pitkin Mannerheimintietä" – Teemu kyllästyi, myi kaiken ja päätyi Maltalle, jonka nettikasinot himoitsevat suomalaista työvoimaa

Britannian pääministeri Theresa May kampanjoi kuluneella viikolla ankarasti brexit-erosopimuksensa puolesta. Hän kiersi pitkin Britanniaa myymässä sopimusta kansalle ja puolusti sitä päivittäisissä parlamentin alahuoneen väittelyissä.

Työ ei ole tuottanut tulosta. Parlamentin mielipide tuntuu kääntyneen entistä vahvemmin hänen sopimustaan vastaan.

Theresa Mayn konservatiiveista neljäsosan arvioidaan hylkäävän sopimuksen tiistain äänestyksessä. Näin tekee myös konservatiivien tukipuolue DUP.

Oppositiopuolueetkin aikovat äänestää sopimusta vastaan muutamia kapinallisia lukuunottamatta, joten sen hyväksyminen näyttää parlamentaarisen matematiikan mukaan mahdottomalta.

Maassa pelätään poliittista kaaosta

Jos sopimus ennakko-odotusten vastaisesti hyväksyttäisiin, olisi Britannian EU-erossa kohtalaisen selvät sävelet.

Maa eroaisi suunnitelmien mukaan maaliskuun 29. päivän iltana. Sen jälkeen edessä olisi vähintään kahden vuoden siirtymäaika, jonka aikana neuvoteltaisiin tarkemmin tulevaisuuden suhteista unioniin.

Mutta koska sopimus ei näytä menevän läpi, on melkein mikä tahansa mahdollista. Jotkut kuvailevat, että Britannia astuu poliittisesti kaoottisimpaan aikaan sitten toisen maailmansodan.

Theresa May voidaan pakottaa eroamaan, joten edessä voi olla pääministerin vaihtuminen ja kenties myös ennenaikaiset vaalit.

Työväenpuolueen kerrotaan puuhaavan epäluottamusäänestystä pääministeriä vastaan nopealla aikataululla, jos hänen sopimuksensa hylätään. Jos Theresa Mayn sopimus kärsii selkeän rökäletappion voi jatkaminen pääministerinä käydä mahdottomaksi.

Uusi brexit-äänestys kerää kannatusta

Theresa Mayn jatko on auki ja niin on myös koko EU-eron tulevaisuus.

Entistä useampi kansanedustaja näkee uuden kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä ainoana vaihtoehtona pattitilanteen selvittämiseksi.

Brexit-sekasotku johtuu paljolti siitä, että Britannian kansalta kysyttiin vain erotaanko, mutta eron käytännön toteutustavasta tai seurauksista oli vain hyvin hatara kuva.

Kuva on selkeytynyt ainakin siltä osalta, että erokampanjan lupaukset kivuttamasta erosta, jossa Britannia saa EU:lta kaiken haluamansa ovat osoittautuneet perättömiksi.

Edes uutta brexit-äänestystä ajavat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, mitä mahdollisessa uudessa kansanäänestyksessä kysyttäisiin.

Yksi mahdollisuus olisi antaa kansalle valinta Theresa Mayn neuvotteleman sopimuksen tai EU-jäsenyyden jatkamisen väliltä. Kenties kyseeseen voisi tulla myös Norjan kaltaisten läheisempien EU-suhteiden tarjoaminen vaihtoehdoksi.

Entistä useampi kansanedustaja on viime viikkoina haaveillut julkisesti Norjan kaltaisesta Euroopan talousalueen jäsenyydestä Theresa Mayn ajaman sisämarkkinaeron ja vapaan liikkuvuuden katkaisemisen sijaan.

Sopimuksetonta eroa ei nähdä mahdollisuutena

EU-eropäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Theresa Mayn varoittelu siitä, että vain hänen erosopimuksensa hyväksyminen estää Britannian eroamisen kaoottisesti ilman sopimusta näyttää kaikuvan kuuroille korville.

Parlamentin alahuone näyttää uskovan siihen, että se voi estää sopimuksettoman eron joka tapauksessa, joko uuden kansanäänestyksen kautta tai toisin keinoin.

Euroopan unionin tuomioistuimen tällä viikolla antaman selvennyksen mukaan Britannia voi jopa pysäyttää EU-eroprosessin omalla päätöksellään ennen sen voimaan astumista.

EU-prosessin pysäyttäminen tai uusi kansanäänestys saisivat kuitenkin brexitin puolesta äänestäneen kansanosan tuntemaan itsenä petetyiksi, jopa siinä määrin että se uhkaisi yhteiskuntarauhaa.

Britannian politiikka näyttää kaoottisemmalta kuin koskaan, mutta toisaalta kyse on paluusta normaaliin päiväjärjestykseen. Suoran kansanäänestyksen jälkimaingeissa parlamentaarinen demokratia eli kansanedustajat yrittävät ottaa EU-eron ohjat käsiinsä.

Harva tohtii edes arvailla mihin Theresa Mayn sopimuksen hylkääminen lopulta johtaa. Varmaa Britanniassa on tällä hetkellä vain poliittisen sekasorron jatkuminen.

Lue myös:

Lontoossa tänään mielenilmauksia brexitistä – Sunday Timesin mukaan May olisi lykkäämässä parlamenttiäänestystä

Oikeusministerin arvio: brexit voi ajaa Britannian päättymättömiin neuvotteluihin EU:n kanssa

Britannian tunnetuin brexit-juhta jätti puolueensa – Nigel Faragen mukaan Ukipin nykyjohdolla on "pakkomielle islamista"

Suuret, märät lumihiutaleet läiskähtelevät auton tuulilasiin. Kapea ja mutkikas hiekkatie johdattaa suurien kuusien syleilyyn, tien ylle ojentuvien oksien tervehtiessä tulijaa.

Vaikka Toivakan kunnan kyltti on juuri ohitettu, alle puolentoista kilometrin mittainen tienpätkä sitä ympäröivine peltoineen ja metsineen kuuluu Joutsan kuntaan. Vastaavia toisen kunnan sisällä sijaitsevia alueita – maantieteellisiä kummajaisia – kutsutaan enklaaveiksi.

Enklaavintiellä, yli 50 hehtaarin kokoisella Joutsan alueella Toivakassa, on pitkä ja värikäs historia.

Tien varrelta puikahtaa peltoaukeaman jälkeen näkyviin vanha, puinen omakotitalo. Keltaisen talon pihapuussa tuikkivat jouluvalot ja portailla lepattavat lasilyhdyissä kynttilät. Talon omistajat ovat ainoat tämän enklaavialueen joutsalaiset vakiasukkaat.

Kun Enklaavintietä on ajanut reilun kilometrin verran, se päättyy T-risteykseen Päijänteen rantaan. Sieltä se haarautuu vielä muutaman sadan metrin verran molempiin suuntiin vieden kesämökkien pihoihin. Kallioiselta rannalta löytyy puiden katveesta kymmenkunta hyvin hoidettua hirsimökkiä.

Asukkaalle nimellä ei ole merkitystä

Yhden vaalean pyöröhirsisen huvilan pihassa näkyy liikettä. Pekka Hujanen on käymässä mökillään ja lakaisee luudalla portailta vasta satanutta, märkää lunta.

– Kyllä me olemme Joutsassa, Hujanen vahvistaa.

– Ennen tämä oli Leivonmäen kuntaa, mutta nykyään Joutsaa. Täällä on vähän yli puolenkymmentä mökkiä, peltotilkkuja, metsää ja yksi vakituinen asukaskin. Tosi kaunista aluetta, kertoo Hujanen.

Edessä avautuu silmiä ja sielua hivelevä näky, ylväs Päijänteen Ristinselkä. Utuisessa säässä vastarannalta näkyy juuri ja juuri Korpilahden metsämaisemaa. Kellastunut kaislikko koristaa kivistä rantaa. Jäähileisessä vedessä lipuu kuusi valkoista joutsenta jonossa. Raikasta ilmaa haluaa nuuhkia ahmien. Syvää hiljaisuutta pysähtyy kuuntelemaan ja kiire karisee.

Hujanen kertoo hankkineensa tontin vuonna 1990 ja rakentaneensa sille kaksi mökkiä. Toinen hirsinen rakennus pilkottaa ylempää mäen päältä. He asuvat vaimonsa kanssa parinkymmenen kilometrin päässä Leivonmäellä ja käyvät mökillään kesäisin joka viikonloppu.

– Kyllä täällä kelpaa lastenlasten kanssa touhuta ja saunoa. Ei tätä parempaa paikkaa olekaan.

Hujaselle ei ole käytännössä mitään eroa onko alue Joutsaa vai Toivakkaa. He käyttävät mökkipaikastaan vaimon kanssa nimitystä Rutalahti läheisen Joutsaan kuuluvan kylän mukaisesti, vaikka Toivakalle kuuluvia maita onkin hyvän matkaa välissä ennen kylää.

Enklaavit ovat katoamassa kartoilta

Enklaaveja syntyi isojaon aikaan 1700-luvun puolivälissä. Niitä on kuntaliitosten yhteydessä aktiivisesti sulautettu ympäröiviin kuntiin kuntarajojen selkeyttämiseksi. Maanmittauslaitoksen vuonna 2011 tehdyn tilaston mukaan Suomessa on jäljellä enää alle viisisataa enklaavia.

Myös Enklaavintiellä saattaa olla loppu edessä.

– Saa nähdä, mitä maakuntauudistukset tuovat mukanaan, mutta päämääränä on, että enklaaveista päästäisiin kokonaan eroon, sanoo rekisteripäällikkö Mauno Pyykönen Maanmittauslaitokselta.

Vesiraja on karannut kauaksi Päijänteessä. Hiekkapohjaa paljastuu entisen järven pohjasta. Pekka Hujanen kertoo, ettei muista koskaan veden olleen näin alhaalla ja kaivokin on päässyt kuulemma kuivumaan. Viereisen mökin omistaja, Annikki Lehto tulee tervehtimään naapuriaan. Molemmat ylistävät alueen luonnonkauneutta ja rauhaa.

– Kyllä täällä maalliset murheet unohtuvat, kun katsoo auringonlaskua, värikästä taivasta ja horisonttia, sanoo Lehto.

Joutsenet töräyttävät huutonsa, levittävät suuret siipensä ja lehahtavat lentoon tyyntä järven pintaa hipoen. Hento auringon kajo kultaa taivaanrantaa.

Hujasta ei hetkauta, vaikka Enklaavintie kuuluisikin vielä jonain päivänä Toivakkaan. Lehto ehkä toivoisikin Enklaavintien siirtyvän Toivakkaan, samaan kuntaan ympäröivän kotikylänsä, Nisulan kanssa.

Miten enklaavi voi syntyä?

Viitisenkymmentä vuotta Rutalahdessa asunut mutta nykyisin jyväskyläläinen Anja Pailio on perehtynyt alueen historiaan. Pailio kertoo maiden kuuluneen aikoinaan Korpilahdella sijaitsevalle Vihisen tilalle.

Kun Korpilahdelle kuuluneista alueista osa siirrettiin Toivakalle, palanen Vihisen maita jäi keskelle Toivakkaa saarroksiin. Maat päätettiin jättää kuuluvaksi Korpilahdelle, sinne minne päätilakin kuului.

– Jotenkin muistelisin, että tämä olisi ollut verotuksellinen juttu, ja että olisi ollut hankalaa, kun samalla omistajalla olisi ollut maita kahden kunnan ja lääninkin alueella, Pailio kertoo.

Rutalahden kylän matkassa Enklaavintie on sittemmin siirtynyt ensin Leivonmäelle ja sen jälkeen vielä osaksi Joutsaa.

Hujasen mökiltä jäistä ja yhä kapenevaa Enklaavintietä eteenpäin mentäessä tulee vastaan Lehdon vaaleanvihreä hirsinen mökki. Annikki Lehto alkaa kärrätä kottikärryillä polttopuita liiteristä mökin verannalle. Joutsenet näkyvät hänen rannastaan vielä paremmin.

Koska Lehto on lähtöisin enklaavia ympäröivältä Nisulan kylältä Toivakasta, muistaa hänkin Enklaavintien historiaa.

– Aikoinaan Suomessa on ollut suuria tiloja ja tämä Enklaavintien alue on ennen kuulunut Korpilahteen. Kun maa-alueita on jäänyt toisen kunnan sisälle, tämä on kuin toisen kunnan sisällä oleva siirtomaa.

Annikki Lehto kertoo keksineensä tien nimenkin. Aiemmin Enklaavintiellä ei ollut minkäänlaista nimeä, mutta sitten tuli laki: jos tiellä on yksikin vakituinen asukas, on sillä oltava nimi.

– En tiedä, onko toista Enklaavintietä koko Suomessa, mutta minusta tämä oli tälle tielle oikein sopiva nimi! Lehto toteaa.

Lehdolle ei koidu mitään käytännön ongelmia siitä, että alue kuuluu Joutsaan. Mökkiläiset ovat kuulemma henkisesti rutalahtelaisia ja nisulaisia.

Joutsan kuntaan kuuluu toinenkin enklaavi, Ansioniemi, joka sijaitsee Hartolan keskellä. Kunnanjohtajalle asiaa toisinaan kummeksutaan, mutta kummastakaan enklaavista ei kunnalle kunnanjohtaja Harri Nissisen mukaan ole harmia. Hyötyä sen sijaa kylläkin.

– On kiva, että on enklaaveja. Se tarkoittaa lisää joutsalaisia ja veronmaksajia, nimekkäitäkin sellaisia. Jos siellä pitäisi järjestää joitain lähipalveluita, asiasta voisi olla haittaa, mutta siihenhän ei kuntaa nykyisin velvoiteta, sanoo Nissinen.

Rutalahtelaiset ovat toivoneet pitkään siirtymistä Joutsasta Toivakkaan. Nähtäväksi jää, mikä on Enklaavintien kohtalo.

– Hienoa että pääsitte paikalle, Vesa-Matti Loiri tervehtii.

Hän tulee haastatteluun managerinsa avustamana. Diabetes on vaikuttanut jalkoihin, vaikka paino on pudonnut huomattavasti.

73-vuotias Loiri kertoo olevansa nykyisin pätkäkävelijä.

Vesa-Matti Loiri on tuonut laulamalla joulun lukuisten ihmisten sydämiin jo useamman vuosikymmenen ajan. Hän on joulukonserttikiertueella jälleen kerran. Tämä kerta saattaa olla viimeinen.

– Jos voimat riittävät, niin ehkä ensi jouluna tehdään vielä muutama konsertti. Mutta kyllä mulla on sellainen näkemys, että tämä on viimeinen kiertue. Lavoilta en aio silti poissa pysyä.

Kaikkeen hän pitää silti veto-oikeuden.

Joulumuistoja

Vesa-Matti Loiri kertoo olleensa aiemmin jouluihminen. Joulupukin kokeminen oli tietenkin jännittävä asia ensimmäistä kertaa. Loiri muistaa oman hetkensä lapsuudestaan. Se tosin liittyy reilun vuoden nuorempaan veljeen Pekkaan.

– Veli oli sedän olkapäillä ja pelästyi pukkia niin paljon, että pissasi tämän niskaan, Loiri muistelee nauraen.

Iän myötä joulun taika on hälvennyt. Joulua kun eletään pitkälti lasten kautta ja hänen nuorimpansakin on jo kolmannella kymmenellä.

Pari kertaa hän on paennut Suomen joulua ulkomaille. Joulun tunnelma on löytynyt Thaimaasta ja Espanjasta, vaikka on ollut aurinkoa ja lämmintä.

– En ole oikein koskaan tykännyt syksystä ja en ole hiihtoihmisiä.

Suomalaisista jouluperinteistä haudoilla käyminen ei myöskään kuulu Vesa-Matti Loirin tapoihin. Hänen mielestään siellä on vain kiviä. Hän ei ole uskovainen kirkollisessa mielessä. Kiinnostus korkeampiin voimiin lähtee idän filosofioiden kautta.

– Mutta en kiellä Jeesus Kristus -ajattelua. Olen kyllä määrätyllä tavalla uskossa. Olen aina ollut.

Sydämeeni joulun teen

“Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

Sydämeeni joulun teen on uusimpia jouluklassikoita. Se levytettiin 30 vuotta sitten. Vexi Salmi kertoi Ylen haastattelussa, että kappale syntyi pakon edessä. Vesa-Matti Loirin joululevylle tarvittiin kappale ja hän kirjoitti tekstin nopeasti. Yhtä vikkelästi syntyi sävel Kassu Haloselta.

Loiri ei itsekään tajunnut kappaleen suuruutta sen ilmestyttyä. Vesku Show’ta ohjannut Inkeri Pilkama ehdotti sitä ohjelman loppulauluksi. Laulaja olisi halunnut vetää jonkun perinteisemmän joululaulun kuten Varpunen jouluaamuna.

– Tajusin vasta, kun se tehtiin. Löysin sen laulun.

Sydämeeni joulun teen kosketti suomalaisia. Siitä tuli ensimmäisiä uudempia suomalaisia jouluklassikoita. Samaan sarjaan on vaikea päästä, sillä joulu on kerran vuodessa ja joululauluja kuunnellaan vain lyhyen aikaa. Klassikoksi noustaan vuosien toiston jälkeen.

– Se on kertomus yksin olevasta ihmisestä, joka kuitenkin löytää joulusta elämän merkityksen ja tarkoituksen jälleen kerran. Niin kuin pitääkin.

Kappale on päätynyt myös osaksi joulumusiikkitapahtumaa, Kauneimpia joululauluja, sillä moni toivoi sitä mukaan. Joidenkin mielestä se ei ole tarpeeksi hengellinen, vaikka siinä Jeesuksesta lauletaankin.

– En näe sitä pelkästään hengellisenä lauluna. Se on henkisesti hienosti sanottu. Joulua vietetään yhdessä, mutta tämä henkilö on yksin ja löytää sen valon kuitenkin.

Loirin mielestä kappale tuo lohtua niille, jotka viettävät joulua yksin. Heitä löytyy Suomestakin paljon.

Näin aikoo tehdä myös Loiri itse. Hänen joulukonserttikiertueensa loppuu 22.12. Helsingin Kultuuritalolle, ja 11 keikan jälkeen maistuu lepo omassa rauhassa.

– Joulua vietetään periaatteessa yhdessä, mutta voi sen rauhan kokea myös yksin. Aion kestää sen hyvin. Hommaan vähän kinkkua ja saan Lapista kalaa.

Joulun aikana Vesa-Matti Loiri kokee hartautta. Hän ajattelee ystäviään ja soittelee muutamalle. Viestejäkin tulee.

Samaan aikaan hän pohtii elämän syvempiä merkityksiä.

– Kaikkialla rauhoitutaan ja koetaan yhteenkuuluvuutta. Toisaalta on paljon ihmisiä, joilla asiat eivät ole ollenkaan niin hyvin. Tulee ajatelleeksi, miten onnellisessa asemassa sitä onkaan esimerkiksi suomalainen.

Viestijä

Vesa-Matti Loiri laulaa erinomaisesti. Hyvinkääsalin konsertissa korkeat nuotit soivat kauniisti, matalat äänet korahtelevat ja tulkinta on vahvaa.

Ero on huima muutaman vuoden takaiseen, kun Loiri kuulosti lähikapakan karaoken elähtäneeltä vakioasiakkaalta.

Tuolloin Loiri painoi 150 kiloa ja diabetes vaivasi. Nyt paino on tippunut 90 kiloon. Taudin jälkeen liikkuminen on kuitenkin hiipunut köpöttelyyn. Jalkapohjissa ja varpaissa ei ole tuntoa.

– Mutta on tässä tullut juostua monen edestä, Loiri kuittaa.

Muusikko harmittelee ainoastaan sitä, että diabetes väänsi sormet siten, ettei huilun soittaminen enää onnistu. Huuliharppu sentään liikkuu näppärästi, mistä hän antoi näytteen konserttinsa aluksi.

Hyvinkääsalissa on iäkkäämpää yleisöä, joka on kasvanut Vesa-Matti Loirin kanssa. Heille ovat varmasti tuttuja joululaulujen lisäksi Loirin lukuisat roolit Uuno Turhapurosta lähtien.

Vesa-Matti Loiri on legenda jo eläessään.

– En ole oikein koskaan ajatellut asiaa sillä tavalla. Väitän olevani nöyrä tuon asian suhteen. Uskallan sanoa, että mulla ei ole noussu kusi päähän. Toivottavasti olen oikeassa.

Loiri toivoo, että hänet muistettaisiin etenkin Eino Leinon runojen tulkinnoista. Hän haluaisi olla ihmisten mielessä tunteiden tulkki.

– Toivottavasti olen osannut viestiä tunnetta ja sen tärkeyttä ihmisille. Tarkoitan sillä sitä, että ihminen osaisi elää enemmän tunteen kautta kuin olla oravanpyörässä.

Levy ja suklaa mielessä

– Ei tämä ole mikään Alice Cooper -show, Vesa-Matti Loiri heittää Peter Lerchelle tämän kitarasoolon jälkeen.

Parivaljakko on heittänyt kahdestaan keikkaa ja homma on toiminut isommankin yleisön edessä kuten viime kesänä Joensuussa pesäpallostadionilla.

Vaikka Loiri on tuuminut, että kiertueet alkavat hänen osaltaan olla jo nähty, yksittäisiä keikkoja hän silti aikoo vetää esimerkiksi klubeilla. Ravintoloihin hän ei kuitenkaan enää lähde esiintymään.

Uutta musiikkiakin on ehkä tiedossa.

– Kyllä varmasti yksi levy tulee tehtyä.

Ennen sitä on tiedossa joulu. Mitä Vesa-Matti Loiri toivoo joululahjaksi?

– Suklaarasian. Hyvät konvehdit ovat hyviä, Loiri nauraa.

Sammutustehtävään menossa ollut pelastuslaitoksen säiliöauto on vaurioitunut pahoin ojaanajossa Vehmaalla Vakka-Suomessa.

Kuljettajan mukaan auto oli alkanut heittelehtiä tiellä liukkauden takia ja suistunut lopulta ojaan. Kuljettaja loukkaantui sen verran, että hänet kuljetettiin sairaalahoitoon Turkuun.

Autolla oltiin menossa sammutustehtävään Taivassalon Kouvoistentielle. Siellä tulessa ollut omakotitalo paloi kauttaaltaan. Talon asukas pelastautui liekeistä ikkunan kautta, mutta hän oli hengittänyt runsaasti savua, kerrotaan poliisin tiedotteessa.

Euroopan suurin ulkosuomalainen kaupunki muuttaa luonnettaan

Espanjan Aurinkorannikolla asuu talvisin 20 000–30 000 asukasta, tosin tarkkaa lukua ei tiedä kukaan, koska kaikki eivät siirrä kirjojaan Espanjaan. Fuengirolan ilme on muuttunut kovasti 1950-luvulta, jolloin alueelle muuttivat ensimmäiset suomalaiset. Yhä useampi muuttaa seudulle tekemään töitä, ja esimerkiksi alueen suomenkielinen koulu pursuaa oppilaita.

Jaettujen kyytien taival ollut paikoin vaikea, silti yritystä ja kokeiluja riittää

Kaupunkien liikenteeseen kehitellään palveluita, joilla ruuhkia saataisiin tulevaisuudessa vähennettyä. Yksi tällaisten ratkaisujen kehittäjistä on saksalainen autovalmistaja Volkswagen, jolla on kehitystyötä myös Suomessa. Yhtiön Suomen yksikön taustalla on taannoin Helsingissä toimineen Kutsuplus-palvelun teknologiaa.

Vesa-Matti Loiri viettää joulun yksin

Vesa-Matti Loirin jouluklassikko Sydämeeni joulun teen täyttää 30 vuotta. Taiteilija on tehnyt joulukonserttikiertueita jo 1990-luvun alusta lähtien, mutta tämä saattaa olla hänen viimeisensä. Loiri viettää joulun yksin ja löytää rauhan kappaleen sanoman mukaisesti.

Viikko vaihtuu sateisena ja tuulisena

Alkavan viikon sää on sateinen, lauha ja tuulinen. Osa sateista tulee vetenä, osa lumena. Enimmillään lunta voi sataa jopa kymmenen senttimetriä. Paikoin voi tulla jäätävää sadetta. Lue lisää säästä täältä.

Sodan riepottelemassa Jemenissä arviolta 20 miljoonalla ihmisellä on vaikeuksia hankkia riittävästi ruokaa, kertovat YK:n järjestöt. Luku vastaa 67 prosenttia Jemenin väkimäärästä.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, lastenjärjestö Unicef ja maailman ruokaohjelma WFP pitävät tilannetta hälyttävänä.

Maailman ruokaohjelman tiedottajan mukaan järjestö pyrkii laajentamaan tukiohjelmaansa Jemenissä niin, että se tavoittaisi nykyisen 7–8 miljoonan sijasta 10 miljoonaa ihmistä joulukuun loppuun ja 12 miljoonaa ihmistä tammikuun loppuun mennessä.

YK on kuvannut Jemenin sotaa maailman pahimmaksi humanitaariseksi kriisiksi. Konfliktissa on kuollut 10 000 ihmistä. Jemenin hallitus ja kapinalliset käyvät parhaillaan rauhanneuvotteluja Ruotsissa.

Lue myös:

Jemeniläinen naisoikeusaktivisti joutui pakenemaan ääri-islamistien uhkauksia, mutta on mukana Tukholman rauhanneuvotteluissa

Jemenin sodan osapuolet latelivat uhkauksia – vankien vaihdosta kuitenkin sopu

Jemenin hallituksen ja huthikapinallisten rauhanneuvottelut alkavat Ruotsissa – Osapuolten tapaamisesta ei odoteta läpimurtoa

Miksi Jemenin rauha on kaukana – neljä tärkeää kysymystä unohdetusta sodasta