Elintapaohjaukseen, kuten ravitsemusneuvontaan, tarvittaisiin Suomessa runsaasti lisää resursseja. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on useita kuntia, joiden asukkaiden on käytännössä mahdotonta päästä perusterveydenhuollon kautta ravitsemusterapeutin puheille, sillä ravitsemusterapeutteja ei läheskään kaikissa terveyskeskuksissa ole.
Tarvetta olisi, sillä lihavuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista ja sen määrä lisääntyy. Jos suomalaisten lihomista ei saada pysäytettyä, edessä voi olla miljardien lasku, joka muodostuu lihavuuden aiheuttamien sairauksien, kuten kakkostyypin diabeteksen kustannuksista.
Heinolalainen terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann on ottanut rutiinikseen jutella elintapa-asioista jokaisella vastaanotollaan, vaikka kukaan ei sellaiseen velvoita. Kaikki alkaa yksinkertaisesta kysymyksestä, mitä kuuluu. Vaikka akuutti vaiva ei suoraan liittyisi vaikkapa ylipainoon, Brinkmann pitää tärkeänä keskustella potilaan kanssa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä laajemminkin, erityisesti pitkäaikaissairaiden potilaittensa kanssa.
– Olennaista on olla oikeasti kiinnostunut potilaan asioista sen sijaan, että arvostelisi, tuomitsisi ja heristelisi sormea. Pitää muistaa myös kysyä, mitkä asiat potilasta kuormittavat. Kuinka hän on nukkunut ja mikä on mieliala ja stressitilanne, Brinkmann sanoo.
Minulla on paljon potilaita, joiden lääkitystä on voitu vähentää tai jopa lopettaa kokonaan. Satu Brinkmann
Erityisesti kansantauteja, kuten kakkostyypin diabetesta tai verenpainetautia sairastavien potilaidensa kanssa Brinkmann käy joka kerta läpi samat kysymykset. Ne koskevat tupakointia, alkoholinkäyttöä, liikunta- ja ruokatottumuksia sekä univaikeuksia ja henkistä jaksamista. Jos elintavoissa on korjattavaa, lääkäri pyrkii tuuppimaan potilaitaan tekemään parempia valintoja.
Tarvittaessa tarjolla on ammattiapua, kuten liikunta- tai ravitsemusneuvontaa, joita molempia on Heinolassa muista päijäthämäläisistä kunnista poiketen hyvin tarjolla.
Elintapaohjaukseen sijoitetut eurot tuovat säästöjä
Lihavuus ja sen seurauksena usein puhkeava kakkostyypin diabetes uhkaa aiheuttaa Suomelle kahden miljardin euron lisälaskun vuoteen 2030 mennessä, mikäli tauti yleistyy nykyisellä tahdilla.
– Luku on tällä hetkellä tarjolla olevaan tietoon perustuva arvio, joka sisältää sekä terveydenhuollon kustannusmenot sekä työkyvyttömyyden kansantaloudelle aiheuttamat menetykset, tarkentaa StopDia-hankkeessa diabeteksen ehkäisymenetelmien kustannustehokkuutta tutkiva professori Janne Martikainen.
Vertailun vuoksi: summa on yli kaksinkertainen ammattikoulutukseen tälle vuodelle varattuihin euroihin nähden, yli kahdeksankertainen maahanmuuton kustannuksiin verrattuna, ja sillä kuittaisi 80 prosenttia liikenneväylien korjausvelasta.
– Lukuihin on luvassa tarkennusta ehkä noin vuoden kuluttua, kun saamme lisää tuloksia omasta tutkimuksestamme.
Vuonna 2016 käynnistyneessä StopDia-tutkimushankkeessa pyritään luomaan mahdollisimman kustannustehokas malli diabeteksen ennaltaehkäisyyn.
– Jos meillä olisi rahaa loputtomasti, tarjoaisimme kaikille diabeteksen riskiryhmään kuuluville personal training -palvelua. Koska ei ole, täytyy miettiä kustannustehokkaampia keinoja, tutkimuspäällikkö Jaana Lindström Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.
Tällä hetkellä selvitetään, millaisia tuloksia saadaan ryhmäohjauksella ja miten mobiilisovellus toimii elämäntapamuutosten tukena. Ajatus on, että ennaltaehkäisyyn sijoitetut eurot tuottavat myöhemmin hedelmää pienempinä terveydenhoitokuluina ja harvempina sairauspoissaoloina.
Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon rahaa ennaltaehkäisyyn tarvittaisiin, ei vielä ole.
– Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että lisäpanostuksia tarvittaisiin merkittävästi lisää, Martikainen sanoo.
Eroon lääkkeistä ja lisäenergiaa päivään
Lääkäri Satu Brinkmann tekee yhdessä kaikkien pitkäaikaissairaiden potilaidensa kanssa hoitosuunnitelman, johon kirjataan lääkärikäyntien lisäksi potilaan omat tavoitteet ja ne asiat, joita potilas itse voi ja haluaa tehdä terveytensä eteen. Suunnitelma käydään elintapaosioineen joka vastaanotolla läpi, ja sitä päivitetään tarvittaessa.
– Olen suorastaan riemastunut siitä, kuinka toimiva tämä systeemi on. Minulla on paljon potilaita, joiden lääkitystä on voitu vähentää tai jopa lopettaa kokonaan, kun elintapoja on saatu muutettua paremmiksi, Brinkmann sanoo.
Yrittäjä Sari Hutri-Lehtola on yksi Brinkmannin potilaista, joka on onnistunut muuttamaan elintapojaan parempaan suuntaan lääkärin lempeän kannustuksen tukemana.
– Olen nyt vuoden tai puolentoista ajan liikkunut säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. Sitä ennen en liikkunut juuri ollenkaan, Hutri-Lehtola kertoo.

Hän sairastaa kakkostyypin diabetesta. Lisäksi hänellä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Jokin aika sitten verenpainelukematkin olivat liian korkeat. Ne saatiin laskemaan liikuntaa lisäämällä.
– Liikunnan ansiosta pääsin verenpainelääkkeistä kokonaan eroon. Sain ihmeen paljon lisäenergiaa. Liikunta on sellainen ihmelääke, jota ei purkista saa, Hutri-Lehtola hehkuttaa.
Hutri-Lehtolalla on myös ylipainoa, mutta siitä eroon pyristeleminen ei ole tällä hetkellä ykköstavoite. Sen sijaan tavoitteena on omaksua terveellisempiä elintapoja pikkuhiljaa.
– Ravitsemussuunnittelijan kanssa olen lähtenyt liikkeelle siitä, että opettelen syömään säännöllisesti, mikä on diabeteksen takia tärkeää. Aikaisemmin jätin aamupalan kokonaan väliin, hän kertoo.
Elintapaneuvonnan ammattilaisia tarvitaan lisää
Elintapaneuvontaa on kunnissa tarjolla vaihtelevasti. Paljon on myös yksittäisten lääkäreiden ja hoitajien harteilla. Lääkäri Satu Brinkmannin mukaan ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on saada elintapa-asioiden puheeksi ottaminen rutiiniksi ja kannustavaksi.
Samoilla linjoilla on Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän (PHHYKY) yksikköpäällikkö Risto Kuronen. Hän valmistelee parhaillaan maakuntauudistuksen suunnittelussa työryhmänsä kanssa ehdotusta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen rakenteesta, johon osaltaan liittyy myös sairauksien ennaltaehkäisyyn panostaminen.
– Koko hyvinvointiyhtymän alueella tuetaan myös Heinolassa hyväksi todetun pitkäaikaissairaiden terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoa, Kuronen kertoo.
Siis saman, jonka pohjalta Brinkmannkin elintapa-asioita lähestyy.

– Uskon, että lääkärit ja hoitajat kyllä näkevät tehtäväkseen olla tukena elintapamuutoksissa, mutta ikävä kyllä käytännössä, kun ajasta on puute, nämä elintapa-asiat voivat tippua vastaanottokäynneiillä käsiteltävistä asioista ensimmäisinä pois, Kuronen toteaa.
Puutetta on myös elintapaohjauksen muista ammattilaisista. PHHYKY:llä on perusterveydenhuollossa vain kaksi ravitsemusterapeuttia. Toinen palvelee ikäihmisiä ja toinen ainoastaan Lahden alueella. Näin ollen vaikkapa työikäisen asikkalalaisen ei käytännössä ole mahdollista päästä julkisen puolen ravitsemusterapeutin vastaanotolle, mikäli tämä ei ole erikoissairaanhoidon asiakas.
Ravitsemusterapeuttien määrän suhteen on toivomisen varaa valtakunnallisestikin: Suomen väkilukuun suhteutettuna perusterveydenhuollossa työskentelee yksi laillistettu ravitsemusterapeutti 80 000 asukasta kohden ja noin kaksi miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joiden perusterveydenhuollossa ei ole lainkaan ravitsemusterapeuttien virkoja.
Aikaisemmassa diabeteksen ehkäisy -tutkimuksessa suositellaan, että ravitsemusterapeuttien vakansseja pitäisi olla yli tuplamäärä nykyiseen verrattuna.
– Tämä on ehdottomasti asia, johon pitäisi saada parannusta, StopDia-hankkeen projektipäällikkö Jaana Lindström sanoo.
Pelkkä tieto ei riitä, vaan tarvitaan tsempparia
Sekä lääkäri Satu Brinkmann että potilas Sari Hutri-Lehtola ovat yhtä mieltä siitä, että tiedonpuute ei ole Suomessa syy kenenkään epäterveellisiin elämäntapoihin.
– Jos se tiedosta olisi kiinni, Suomessa olisi valtavan tervettä kansaa, Brinkmann sanoo.
– Joskus lääkäri vain sanoo ensimmäisenä, että "sinulla on ylipainoa, josta pitäisi päästä eroon". Kyllä jokainen ylipainoinen tämän tietää, eikä sen toteamisesta ole mitään hyötyä, Hutri-Lehtola lisää.
Brinkmannin mukaan elintapaohjauksen tavoite onkin motivoida, tukea ja kulkea rinnalla. Ainakin Hutri-Lehtolan kohdalla rinnalla kulkeminen on ollut tuloksellista.
– Liikuntaneuvoja vei minut ihan konkreettisesti lenkille. Se, että nyt liikun säännöllisesti on kyllä ihan sen liikuntaneuvonnan ansiota. Kyllä aikuinen ihminenkin joskus tarvitsee motivointia ja pientä potkua, hän sanoo.
Monia Brinkmannin potilaita on riittänyt motivoimaan lääkärin kanssa vastaanotolla käydyt keskustelut, eikä erilliselle elintapaohjaukselle ole ollut tarvetta.
– Se että rutiinisti kysytään tietyt asiat, ja potilaat osaavat odottaa niitä kysymyksiä, pikkuhiljaa alkaa tulla kommentteja, että "hei, mä lopetin tupakoinnin tai että nyt on korkki kiinni", Brinkmann kertoo.