Hätäkeskuspäivystäjänä Kuopiossa runsaat kaksi vuotta työskennellyt Leena Partanen on opetellut viime viikot uusia työtapoja. Tietojärjestelmäpäivitys on muuttanut päivystäjien arkea, sillä hätäpuhelujen käsittely on muuttunut. Enää päivystäjä ei päätä itse, mitä yksikköjä tehtävälle lähtee.
Kuopion hätäkeskuksessa on menty uusin opein kolme viikkoa. Uusi järjestelmä perustuu riskianalyysityökaluun.
Päivystäjä esittää hätäpuhelun soittajalle järjestelmään syötettyjä kysymyksiä. Samalla päivystäjä täyttää valikosta eri vaihtoehtoja ja järjestelmä valitsee itse, mitä apua ja kuinka monta yksikköä kyseiselle tehtävälle hälytetään.
– Nyt järjestelmä ehdottaa itse yksiköt aiemmin määritellyn vasteenlaskentamallin mukaan. Välillä on ollut vähän ongelmaa, eikä tehtävälle aina ole "noussut" viranomaisen haluama yksikkö, sanoo hätäkeskuspäivystäjä Leena Partanen.
Suuri rakennuspalo oli jotain muuta
Kuopion hätäkeskuksessa muutaman viikon kokemus kertoo, että uusi järjestelmä on hälyttänyt joillekin tehtäville liikaa yksiköitä. Esimerkiksi Tohmajärvellä tuli viime viikolla hälytys suuresta rakennuspalosta.
Todellisuudessa omakotitalossa oli ruoka kärähtänyt liedellä, ja tilanne oli täysin eri kuin ennakkotieto. Tietojärjestelmässä on valmiina tuhansia vasteita, ja niitä säädetään harkitusti käytännön kokemusten perusteella.
– Ensimmäinen tuntuma on, että tehtävälle hälytetään nyt herkemmin entistä suurempi vaste, sanoo vs. valmiuspäällikkö Pasi Markkanen Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.
– Ainakin Pohjois-Savossa uudistus on mennyt hyvin. Ei tässä ole mitään pelkoa ihmisillä tai meillä ollut. Erica-järjestelmä antaa hälytykset, ja yksiköt lähtevät liikkeelle, kertoo palomestari Antti Korhonen Pohjois-Savon pelastuslaitokselta.
Kuopion hätäkeskuksen päällikkö Kari Nevalainen tietää, että välillä järjestelmä on hälyttänyt liikaa yksiköitä.
– Vaste määräytyy riskianalyysin tuloksena. Järjestelmä on rakennettu yhteistyössä viranomaisten kanssa, eikä se ole vielä täydellinen. Käyttöönoton edetessä riskianalyysipolkuja korjataan.
Hätäkeskuslaitos seuraa tarkasti, miten järjestelmäuudistus etenee ja millaista palautetta eri viranomaisilta tulee. Vastelaskelmaa viilataan harkiten.
– Isoja muutoksia ei tehdä heti. Rauhassa kerätään tietoa ja sitten säädetään, sanoo Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskuspalvelujen johtaja Marko Nieminen.
Pohjois-Savossa Kuopion päivystävä palomestari seuraa hälytyksiä. Tarvittaessa hän myös oikoo vasteita tai lisää yksiköitä tarpeen vaatiessa.
Hätäkeskukset voivat auttaa toisiaan ruuhkahuipuissa
– Lisähälytys tuli paloasemalle kymmenessä sekunnissa, kun vanhan järjestelmän aikana se olisi saattanut kestää jopa kaksi minuuttia, sanoo palomestari Antti Korhonen.
Itä-Suomen poliisilaitoksen mukaan uusi hätäkeskustietojärjestelmä on lisännyt poliisin tehtävämäärää. Lisäksi myös kiireellisiä A-luokan tehtäviä on ollut entistä enemmän.
Kevään kuluessa uusi järjestelmä tulee käyttöön kaikissa Suomen hätäkeskuksissa. Viimeisenä mukaan pääsee toukokuun alkupuolella Keravan hätäkeskus. Uudistus parantaa myös keskusten yhteistyötä ja soittajan mahdollisuutta saada hätäpuhelu nopeasti läpi.
– Uudessa toimintamallissa keskukset pystyvät tukemaan toisiaan ruuhkatilanteissa ja päivystäjäpulassa. Toisessa keskuksessa voidaan kirjautua apua tarvitsevan hätäkeskuksen päivystäjäksi, kertoo Kuopion hätäkeskuksen päällikkö Kari Nevalainen.
Jos esimerkiksi Kuopion hätäkeskuksessa on jatkossa ruuhkaa eikä puheluun vastata 20 sekunnissa, puhelu siirtyy johonkin toiseen hätäkeskukseen. Käytännössä esimerkiksi Ylä-Savosta soitettuun hätäpuheluun voidaan vastata muun muassa Vaasan tai Keravan hätäkeskuksessa.
Kuopion hätäkeskukseen tuli vuonna 2018 kaikkiaan lähes 507 000 puhelua. Vilkkainta oli heinäkuussa ja tuolloin keskus sai 51 000 puhelua.
Viime vuoden vilkkain päivä oli juhannusaatto, silloin puheluita oli yli 2 200. Eniten hätäkeskukseen soitetaan kesäviikonloppuisin.
Helsingin pelastuslaitos on löytänyt vakavia turvallisuuspuutteita yhdeksästä alueella toimivasta pakohuoneesta. Puutteet on korjattava ennen kuin toimintaa voidaan jatkaa, mutta tiloja ei asetettu kokonaan käyttökieltoon.
– Puutteet ovat sellaisia, että ne voidaan korjata välittömästi, eivätkä vaadi suuria rakenteellisia muutoksia. Esimerkiksi olemassa oleva poistumistie on ollut tukittu ja se pitää avata uudestaan, sanoo palopäällikkö Anja Aatsinki Helsingin palolaitokselta.
Vain kahdessa kohteessa poistumisreittien järjestäminen vaati rakennusluvan muutoksia, joten puuttellisten tilojen käyttö jouduttiin kieltämään kokonaan.
Pelastuslaitoksen mukaan Helsingin pakohuoneiden turvallisuudessa on parantamisen varaa.
– Pääsääntöisesti puutteet liittyivät poistumisjärjestelyihin. Hätäpoistumisreittejä ei ollut riittävästi, niiden käyttö ei ollut esteetöntä tai niihin ei ollut riittävästi opasteita, sanoo Aatsinki.
Pakohuoneita on myös perustettu niihin sopimattomiin tiloihin, kuten varastoihin. Aatsinki toivoo, että pakohuoneiden turvallisuudesta noussut keskustelu herättää toiminnanharjoittajat sekä kiinteistönomistajat.
– Haluaisin erityisesti korostaa kiinteistön omistajan vastuuta siitä, että rakennuksessa harjoitetaan rakennusluvan mukaista toimintaa. Rakennuslupa on lähtökohtainen takuu sille, että sitä aiottua toimintaa voidaan ylipäätään turvallisesti ja terveellisesti siellä harjoittaa, sanoo Aatsinki.
Suomessa on arviolta noin sata pakohuonetta. Valtakunnallinen selvitys pakohuoneiden hätäpoistumisteistä valmistuu parin viikon kuluttua.
Asiakkaat uppoutuvat peliin ja turvallisuuseikat jäävät taka-alalle
Pakohuonepelit ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina. Ideana pelissä on, että ihmiset suljetaan lukittuun tilaan, josta he yrittävät päästä ulos erilaisten vihjeiden avulla 60 minuutissa.
Pakohuoneiden vihjeet on usein suljettu erilaisten lukkojen taakse, joihin pelaajien on keksittävä oikea numeroyhdistelmä. Yle
Puolan traaginen tapaus on järkyttänyt pakohuonepelien järjestäjiä myös Suomessa. Escape Room Helsingin omistaja ja taiteellinen johtaja Yvonne Karsten kuitenkin vakuuttaa, että Suomessa turvallisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota.
– Ei tuollaista saisi missään nimessä päästä tapahtumaan. Tiedän, että koko Suomessa kaikki pakohuoneet ovat satsanneet nimenomaan turvallisuuteen, sanoo Karsten.
Escape Room Helsingissä hätäpoistumisreittejä on kaksi. Toinen niistä johtaa rakennuksen etupuolelle ja toinen sisäpihalle. Käytävillä ja osassa pelihuoneista on palosammuttimia ja käytävillä hätäoville ohjataan Exit-kylteillä.
Silti myös Escape Room Helsinki sai pelastuslaitokselta noottia.
–Tässä todella seikkaperäisessä tarkastuksessa saatiin vähän lisäläksyä. Esimerkiksi ulos johdattavat kyltit pitää olla valaistu ledeillä, jotta pihalle löytää hyvin, vaikka tulisi täydellinen sähkökatko, Karsten selventää.
Hänen mukaan Puolan tapaus ei ole juurikaan lisännyt asiakkaiden huolta pelihuoneiden turvallisuudesta.
– Tavallaan se on vähän huolestuttavaakin, että uppoudutaan niin täydellisesti peliin, etteivät turvallisuusasiat tule mieleen. Me olemme nyt ottaneet sellaisen käytännön, että peliohjaaja kertoo pelaajille myös pelastautumisteistä samalla kun ohjeistaa asiakkaat peliin, sanoo Karsten.
12.2. klo 19:47 Lisätty tarkentava kommentti Anja Aatsingilta jutun alkuun.
Yhdysvaltain hallinnon erikoisuus on mahdollisuus, että hallinto voidaan sulkea, ellei kongressi ole päässyt sopimukseen sen rahoituksesta.
Sen jälkeen kun Yhdysvalloissa otettiin käyttöön nykyinen budjettimenettely vuonna 1976, hallinto on on suljettu parisenkymmentä kertaa.
Useimmiten kyse on ollut vain tuntien tai yhden päivän tai viikonlopun kestäneistä suluista, joilla ei ole ollut mainittavaa käytännön vaikutusta.
Presidentti Bill Clintonin kaudella 1990-luvun puolimaissa sulut alkoivat kasvaa. Clintonin aikaan hallinto suljettiin ensin kolmeksi päiväksi ja sen jälkeen 21 päiväksi, kun presidentti ja republikaanienemmistöinen kongressi kiistelivät valtion rahankäytöstä.
Presidentti Barack Obaman kaudelta muistetaan kiista terveydenhuollon uudistamisesta, joka aiheutti 16 päivän mittaisen hallinnon sulun.
Nykyisen presidentin Donald Trumpin kaudella sulkuja on ollut jo kaksi. Ensin vuoden 2018 tammikuussa kolme päivää kestänyt sulku, sekä viime vuodenvaihteessa ennätykselliset 35 päivää kestänyt pysähdys.
Miksi hallinnon sulkuun päädytään?
Yhdysvalloissa budjettivuosi alkaa 1. lokakuuta. Tuohon mennessä kongressin ja presidentin tulee päästä sopuun tuloista ja menoista.
Käytännössä tuskin yhtenäkään vuotena kaikista hallinnonaloista ole saatu sovittua määräaikaan mennessä. Tuolloin kongressin on otettava käyttöön väliaikainen rahoitusratkaisu (continuing resolution, CR).
Yhdysvaltain budjetti on jaettu 12 hallinnonalaan, jolle kullekin on erillinen rahoituksensa. Kun nykyinen budjettikausi alkoi, vain viidelle hallinnonalalle oli budjetti valmiina. Lopuista oli määrä sopia joulukuun 21. päivään mennessä. Tässä ei onnistuttu, joten hallinto jouduttiin osittain sulkemaan, koska sen hoitamiseen ei ollut varoja käytettävissä.
Väliaikaiset rahoitusratkaisut on tarkoitettu antamaan kongressille hieman lisäaikaa lopullisen budjettisovun löytämiseen.
Miksi väliaikaiset rahoitusratkaisut ovat haitallisia?
Väliaikaisratkaisut ovat hallinnon toimivuuden kannalta hankalia, koska ne jatkavat edellisvuoden hallintomääräyksiä.
Usein budjettivuoden vaihtuessa virkamiehet ovat havainneet, että jonkin hallinnonalan rahoitusta on syytä lisätä tai vähentää. Näitä muutoksia ei kuitenkaan tehdä väliaikaisratkaisun ollessa päällä. Esimerkiksi lakkautettaviksi päätettyjen ohjelmien rahoitus jatkuu.
Hallinto on myös osittain lamassa. Hallinto ei voi suunnitella tai aloittaa uusia ohjelmia. Samaan aikaan työntekijöiden työaikaa menee hukkaan, kun he pohtivat, mitkä ohjeet kulloinkin ovat voimassa.
Miten edellinen sulku vaikutti?
Yhdysvaltain hallinnon edellisen sulun aikaan 21.12. 2018 – 25.1. 2019 yhteensä 380 000 ei-kriittisten alojen työntekijää lähetettiin kotiin palkattomalle lomalle.
Kaikkiaan 470 000 kriittisten alojen työntekijää määrättiin jatkamaan työtään, mutta ilman palkkaa.
Monet työntekijät joutuivat suuriin hankaluuksiin, kun palkkasaatavat jäivät tulematta. Monet hakivat osa-aikatyötä ja osa joutui jopa turvatumaan hyväntekeväisyysjärjestöjen apuun.
Sulun jatkuessa kongressi hyväksyi lain, joka takasi työntekijöille palkan jälkikäteen. Hallinnon alihankkijat jäivät silti ilman palkkaa.
USA:n eri virastoista voimakkaimmin sulku kosketti ympäristönsuojeluvirastoa, jonka henkilöstöstä 95 prosenttia oli lomautettuna.
Sisäministeriön väestä lomautettiin 78 prosenttia, muun muassa kansallispuistojen valvojat. Sulun jälkeen kävi ilmi, että luontokohteille oli tehty tihutöitä, joiden korjaantuminen kestänee vuosisatoja.
Liikennehallinnosta kolmasosa oli lomautettuna, mutta monet joutuivat töihin palkatta. Lentokenttien toiminta häiriintyi, koska esimerkiksi osa turvallisuusvirkailijoista ei halunnut palkattomaan työhön vaan ilmoittautui sairaiksi.
Kotimaan turvallisuuden ministeriöstä pakkolomalla oli yli 230 000 ihmistä, 13 prosenttia koko työvoimasta. Tämä heijastui muun muassa yrityksiin siten, etteivät ne saaneet tietoja ulkomaalaisten työntekijöidensä oleskeluluvista.
Hallinnon sulun on arvioitu heikentävän maan bruttokansantuotteen kasvua. Yhdysvaltain kongressin budjettitoimiston mukaan vuodenvaihteen sulku vei BKT:sta 11 miljardia dollaria, josta tosin saatiin takaisin kahdeksan miljardia, kun palkkoja maksettiin takautuvasti.
Hallinnon rajoittaminen ja maksukyvyttömyys
Hallinnon osittainen sulkeminen liittyy useimmiten kongressin kyvyttömyyteen päästä sopuun budjetista ja se kohdistuu ei-kriittisiin hallinnonaloihin.
Yhdysvaltain valtiontalouden jatkuva tarve ottaa valtava määrä ulkomaista velkaa voi myös johtaa toisenlaiseen hallinnon sulkuun.
Yhdysvalloissa ulkomaisen velan määrää rajoitetaan lailla. Tästä seuraa säännöllisesti toistuva poliittinen paini, jossa toisaalta vaaditaan säästötoimia, mutta toisaalta todetaan, että velkakattoa on nostettava.
Hallinnon rajoittaminen (sequester) voi toteutua, jos velkakatto uhkaa täyttyä. Tuolloin hallinnonalat olisivat pakotettuja leikkaamaan toimintaansa tietyllä summalla.
Sequester-menettely oli vähällä laueta vuonna 2011, kun presidentti Obaman aikana yritettiin löytää 1,2 biljoonan dollarin – siis tuhannen miljardin, englanniksi trillion – arvosta hallintosäästöjä. Lopulta puolueiden välillä löydettiin sopu säästökohteista.
Jos Yhdysvallat jostain syystä ei kykenisi maksamaan velkojensa lyhennyksiä tai ei voisi hoitaa muitakaan maksuvelvoitteitaan (default), maan hallinto lamaantuisi nopeasti.
Tällä olisi valtava vaikutus koko maailmantalouteen. Tätä ei ole koskaan tapahtunut, ja luotottajat pyrkivät myös estämään Yhdysvaltain joutumisen maksukyvyttömyyteen.
Varustamoyhtiö Tallink Silja aloittaa maapalveluissaan yt-neuvottelut, jotka voivat johtaa enintään 35 henkilötyövuoden vähentämiseen.
Tallink perustelee yt-neuvotteluja asiakkaiden nopeasti tapahtuneella siirtymisellä sähköisiin palveluihin.
– Asiakkaiden tarpeet ovat muuttuneet nopeasti erityisesti sähköisiin palveluihin liittyen. Meidän asiakkaat varaavat jo nyt matkansa 80-prosenttisesti online-kanaviemme kautta. Helsinki-Tallinna-reitillä jo noin 60 prosenttia matkustajista tekee lähtöselvityksen internetissä, lähtöselvitysautomaateilla tai mobiilisti, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Margus Schults.
Neuvottelut koskevat ennen kaikkea tehtävänkuvien muutosta, uusia tehtävänkuvia, töiden uudelleenjärjestelyä, työtehtävien lakkauttamisia ja osa-aikaistamisia.
Laki lakkautti kuntien tielautakunnat ja sysää lisää vastuuta tiekunnille.
– On hyvä, että yksityisteiden toimintaympäristöä uudistetaan. Huolenaiheena kuitenkin on, kasvavatko tieosakkaiden tienpidon kustannukset ja heikkeneekö oikeusturva aiheettomasti, toteaa erityisasiantuntija Jaakko Rahja Tieyhdistyksestä.
Riiteleminen tieasioista saattaa jatkossa tulla kalliiksi. Aiemmin tiekunnan päätöksistä saattoi valittaa oman kunnan tielautakuntaan, joka kiistan ratkaisi. Uusi laki mahdollistaa oikaisuvaatimuksen tekemisen ja myös kanteen nostamisen tiekuntaa vastaan käräjäoikeudessa.
– Valitettavasti oikeutta ei rahatta saa, sillä oikeuteen ei kannata mennä ilman asianajoapua. Tämän takia tiekuntien kannattaa hankkia oikeusturvavakuutus, opasti Rahja tiekuntia tiistaina Kauhavalla pidetyssä Alueellisessa Yksityistiepäivässä.
Kurikkalainen tieisännöitsijä Perttu Potka sanoo, että tiekunnissa tarvitaan nyt asiantuntemusta.Pasi Takkunen/Yle
"Yleensä asiat saadaan sovittua"
Uusi yksityistielaki puhuttaa tiekuntia ja tieosakkaita.
Uuden lain sisäänajossa tieisännöitsijöillä on tärkeä rooli. He ovat tiekuntien ja yksityisteiden varsilla asuvien tieosakkaiden apuna. Tieisännöitsijä Perttu Potkaa Kurikasta lain tuomat muutokset eivät kovin paljon huoleta.
Muutokset hän näkee pääosin hallinnollisina eikä usko, että tiekunnat joutuisivat kovin usein vastaamaan päätöksistään käräjille.
– Tieasioista ei riidellä enää niin kuin ennen. Yleensä asiat saadaan sovittua.
Potkan mielestä aivan selvää on kuitenkin se, että tiekuntien roolin muuttuessa asiantuntemuksen merkitys korostuu.
– Asiantuntemusta tarvitaan nyt entistä enemmän tiekunnissa. Meillä on hyvä yksityistielaki ja jos sen mukaan mennään, niin ei ole riidan aihetta, huomauttaa Potka.
Saunoontien asukas Jorma O. Tarkka (oik.) kävi kiittelemässä karijokelaista Olavi Metsälehtoa, joka huolehti alkuviikosta Tarkan kotitien auraukesta loskaisen viikonlopun jäljiltä.Pasi Takkunen/Yle
Tiekunnat herätettiin henkiin
Suomen teistä asuttuja yksityisteitä on noin 90 000 kilometriä. Siitä viitisentoista kilometriä on Teuvan Luovankylässä Saunoontien ja Pollarintien tiekunnan vastuulla. Luovankylässä eletään tieasioissa mullistuksen aikaa.
Uuden lain velvoittamana kaksi ajat sitten nukahtanutta tiekuntaa, Saunoontien ja Pollarintien tiekunnat, yhdistettiin. Tieosakkaita on runsaasti, sillä mukaan lasketaan niin teiden varsilla asuvat kuin teiden varsien metsänomistajatkin.
Enemmän kuin se mitä uuteen lakiin on kirjoitettu, Luovankylän väkeä huolettaa nyt se, että Teuvan kunta päätti lopettaa yksityisteiden kesäkunnossapidon. Kunta saa säästöä 100 000 euron verran vuodessa, mutta Luovankylän uudelle yhdistetylle tiekunnalle se tietää heti kättelyssä melko isoa haastetta.
Saunoontiellä asuva Jorma O. Tarkka on jo laskenut, että lisäkustannusta tulee hänelle itselleen ainakin useita kymmeniä euroja vuodessa.
– Ei kuitenkaan satasia, Tarkka huokaisee.
Talvikunnossapidosta Teuvan kunta huolehtii jatkossakin, mutta kesäkunnossapitokin on tien osakkaille iso urakka. Kunnalta on kuitenkin luvassa lana ja kylältä löytyy mies, joka on lanannut teitä aikaisemmin kunnan laskuun.
– Aika näyttää, saadaanko kyläläisten voimin pysymään tie yhtä hyvässä kunnossa kuin tähän asti. Toivottavasti.
Teuvalainen Jorma O. Tarkka toivoo yksityistien kunnossapidosta aiheutuvien kustannusten pysyvän kohtuullisina jatkossakin.Pasi Takkunen/Yle
Yhteisymmärrystä löytyy
Jorma O. Tarkan mukaan Luovankylällä näyttäisi olevan tällä hetkellä hyvä yhteisymmärrys tieasioiden hoidosta. Kahden tiekunnan yhdistäminenkin sujui luontevasti. Kenelläkään ei ollut siitä päätöksestä mitään moittimista, sanoo Tarkka.
Hän toivoo sovun myös säilyvän.
– Toivottavsti sopu säilyy. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
Oikeuteen asti ei ainakaan kannata lähteä riitelemään. Tieyhdistyksessä tiedetään, että tiekunnalle yksittäinen kiista saattaa olla kustannusriskinä suuruudeltaan enemmän kuin parin vuoden tiebudjetti.
Yksityisteiden tienpidosta maksavat pääosan tien osakkaat. Kuntien avustusperiaatteet vaihtelevat selvästi eri kunnissa. Kuntien tuki koko maassa yksityisteille on noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, kun koko yksityisteiden tienpidon kustannus on vuositasolla 150–200 miljoonaa euroa.
Valtio puolestaan avustaa esimerkiksi siltojen teossa, mutta valtion avustuksetkin tiekunnille ovat pienenemässä. Tieyhdistystä huolettaa, missä määrin valtiolta riittää jatkossa rahaa yksityisteille.
Valtavaksi mediaspektaakkeliksi kasvanut istunto Madridissa lähetettiin suorana lähetyksenä Espanjan televisiossa, ja sitä seurasi yli 600 akkreditoitunutta toimittajaa.
Tusinasta syytetystä yhdeksää syytetään kapinoinnista ja kolmea muuta vähäisemmistä rikoksista.
Kapinoinnista voi saada jopa 25 vuoden vankeustuomion. Syytetyt ovat kiistäneet syytteet.
Puolustus onkin takertunut kapinointisyytteeseen, sillä kapinointituomio edellyttää Espanjan lain mukaan syyllistymistä väkivaltaan tai yllyttämistä siihen.
Puolustuksen mukaan Katalonian itsenäisyysjohtajat ovat koko ajan korostaneet rauhanomaisuutta.
Syyttäjien mukaan syytetyt yllyttivät ihmisiä osallistumaan kansanäänestykseen Katalonian itsenäisyydestä, minkä he tiesivät laittomaksi. Syyttäjien mukaan väkivaltaa oli tällöin odotettavissa.
Puolustajat taas huomauttivat, että väkivaltaan syyllistyi ennen muuta Espanjan poliisi.
Separatistijohtajat julistivat Katalonian itsenäiseksi toissa lokakuussa kansanäänestyksen jälkeen.
Espanjan keskushallinto mitätöi julistuksen ja otti Katalonian suoraan hallintaansa.
"Demokratian ajan tärkein oikeudenkäynti"
Espanjan korkeimman oikeuden puheenjohtaja Carlos Lesmes on kuvannut oikeudenkäyntiä Espanjan demokratian ajan tärkeimmäksi.
Syytettyinä ovat muun muassa Katalonian entinen varapresidentti Oriol Junqueras, alueparlamentin entinen puhemies Carme Forcadell sekä separatistijohtajat Jordi Sanchez ja Jordi Cuixart.
Syytettyjen joukosta puuttuu Katalonian tuolloinen presidentti Carles Puigdemont, joka pakeni itsenäistymisjulistuksen antamisen jälkeen Espanjasta.
Espanja ei merkittävissä rikoksissa käy oikeutta poissaolevia vastaan.
Berliinistä puhunut Puigdemont kutsui oikeudenkäyntiä stressitestiksi Espanjan demokratialle. Oikeudenkäynnin odotetaan kestävän noin kolme kuukautta ja tuomiota odotetaan kesän loppuun mennessä.
Viime yönä sairauskohtaukseen kuollut muusikko Olli Lindholm teki monivaiheisen ja -vivahteisen uran, joka kuuluu suomirockin kaanoniin. Porilaisesta punkkarista kuoriutui vuosien varrella iskelmärocktähti, joka vaati paljon muilta ja vielä enemmän itseltään.
Vuonna 2017 ilmestyneen Lindholmin elämäkerran Yhden miehen varieteen kirjoittanut Arno Kotro arvelee, että vuosien varrella moni on saattanut unohtaa Yö-yhtyeen merkityksen suomalaiselle rockille.
– Jos mietitään sitä tunkkaista 80-luvun alun Suomea, niin oli aika kova juttu, että oli Yön kaltainen bändi, Kotro toteaa.
Kirjailija kertoo itsekin soittaneensa 80-luvun puolivälissä kellaribändissä Yön Särkynyttä enkeliä "enemmän tai vähemmän onnistuneesti".
Kotro muistuttaa, että Yö synnytti lyhyeksi jääneen, mutta sitäkin järisyttävämmän Porirock-ilmiön. Yön lisäksi tätä ilmiötä olivat luomassa muun muassa Dingo ja Mamba.
Vaikka Lindholm ja muut Yön jäsenet muuttivat Tampereelle jo 80-luvun jälkipuoliskolla, yhtye on aina mielletty porilaiseksi.
Olli Lindholm kuvattuna huhtikuussa 1984. Sari Niemi / Lehtikuva
Punkkarista teini-idoliksi
Teini-ikäinen Lindholm otti ensimmäisiä askeliaan muusikkona 70- ja 80-lukujen taitteessa. Yhtyeiden nimet vaihtuivat tiuhaan, mutta asenne pysyi samana. Lindholm oli muun muassa mukana perustamassa Appendix-nimistä punk-bändiä, joka nauttii yhä arvostusta alan piireissä.
1980-luvun alussa Lindholm lyöttäytyi Jussi Hakulisen STRIX-yhtyeeseen, josta miehistön muutosten myötä pian muodostui Yö. Vuonna 1982 yhtye osallistui rockin SM-kilpailuihin sijoittuen kisassa kolmanneksi. Voiton vei 22-Pistepirkko.
Yön ensimmäinen albumi Varietee ilmestyi seuraavana vuonna. Levy oli myyntimenestys ja sen myötä Yö nousi parrasvaloihin.
Suosio toi kultalevyjä ja kutsumattomia yövieraita. Lindholm kertoi elämäkerrassaan, että innokkaimmat fanit eivät tyytyneet norkoilemaan hänen kotinsa ulkopuolella, vaan yhtyeen ollessa keikoilla hänen äitinsä majoitti porttikongiin ilmestyneitä nuoria tyttöjä kotonaan.
– Ne sitten soittelivat innoissaan sieltä lankapuhelimella, että ette ikinä usko, että me ollaan Ollin äidin luona. On se ollut aikamoista meininkiä, Kotro miettii.
Juha Metso / AOP
Ristiriitainen Yö
Yö-yhtyeen kokoonpano vaihtui vuosien aikana useaan otteeseen, mutta Lindholm pysyi yhtyeen keulassa. Hänen johdollaan yhtye teki yli 6 000 keikkaa ja myi yli miljoona levyä.
Suomen rock-kentässä Yö oli poikkeuksellisen ristiriitainen yhtye.
– Yö oli bändi, jota rakastetaan, rakastetaan vihata ja jopa vihataan rakastaa, Kotro sanoo.
Tämä asenne on seurannut yhtyettä läpi sen uran. Kun Yö osallistui vuonna 1984 Tuuliajolla-kiertueelle, muiden yhtyeiden suhtautuminen porilaisia kohtaan oli ristiriitaista.
– Olli kertoi, että sillä risteilyllä muut suhtautuivat Yöhön jotenkin alentuvasti ja irvaillen, mutta Juice oli heitä kohtaan aina mukava ja isällinen, ja ehkä vähän huvittunutkin siitä heidän kohelluksestaan, Kotro kertoo.
Saimaan rantakaupunkeja kiertäneellä kiertueella syntyi Juice Leskisen ja Lindholmin ystävyys. Myöhemmin he kirjoittivat yhdessä lauluja ja Yön esittämän Ihmisen poika -kappaleen sanat Juice kirjoitti Ollin Ossi-pojalle.
Olli LindholmAnna Kopteff / AOP
Suuria haaveita jäi toteuttamatta
Viime vuosina Lindholm oli esillä Voice of Finland -laulukilpailun valmentajana. Punkkarista oli iskelmätähden kautta kuoriutunut koko kansan tuntema tv-esiintyjä. Miten siinä niin kävi?
– Eiköhän tuo ole ihan Ollista riippumaton kehityspsykologinen ilmiö, että vanhemmiten me keskiluokkaistutaan ja ehkä siinä arvot vähän matkalla muuttuvat. Olli teki sen vaan julkisemmin kuin me muut, Kotro pohtii.
Kirjailijan mukaan Lindholm suhtautui reteän itseironisesti menneisyyteensä. Hän osasi naureskella nuoruusvuosiensa habitukselle.
– Hän oli hyvin sinut kaiken sen kanssa, mitä oli tehnyt, Kotro toteaa.
Tv-laulukilpailussa tuomarointi ei Kotron mukaan ollut Lindholmille musiikillisen uran himmailua. Päinvastoin Lindholmilla oli vielä paljon musiikillisia haaveita. Yksi niistä olisi ollut Yön 40-vuotisjuhlakonsertti Ratinassa ja Olli haaveili jopa konsertista olympiastadionilla.
– Hän oli iloinen uudesta bändistä ja uskoi, että sen kanssa tehdään vielä vaikka mitä.
Toisaalta Lindholm oli samalla huolissaan luovuuden katoamisesta.
– Sen kanssa hän kriiseili, että irtoaako vielä sanoja ja säveliä. Mutta vaikka se oli mielen päällä, hänellä oli kunnianhimoinen ja määrätietoinen asenne, ja hän katseli toiveikkaasti eteenpäin, Kotro sanoo.
Kalle Parkkinen / Lehtikuva
Levoton laulaja hukutti itsensä töihin
Lindholmin elämäkertaa kirjoittaessaan Kotro vietti reilun vuoden päivät muusikon kanssa. Tuona aikana hänelle välittyi kuva levottomasta ihmisestä, joka hukuttaa itsensä työntekoon. Projektia seurasi aina uusi projekti.
– Tuollainen elämän eetos näyttäytyy tietenkin ihailtavana protestanttisessa maassa, mutta se voi viime kädessä olla turmiollista.
Lindholm tiedosti tämän itsekin. Laulaja kertoi elämäkerrassaan olevansa huolissaan terveydestään. Hermosto kävi ylikierroksilla ja verenpaine oli helvetillinen. Tahtia ei kuitenkaan höllätty.
Kotro kertoo käyneensä viimeisen keskustelun Lindholmin kanssa ennen joulua. Miehet keskustelivat sanoituksesta, jonka Kotro oli antanut Lindholmille. Muusikko kertoi etsivänsä aikaa melodian rakentamiseen sanojen ympärille.
– Sekin nyt sitten jäi, Kotro sanoo.
Mutta paljon sävellyksiä, sanoituksia ja lauluja toteutui. Lindholm ja Yö ovat kiistatta merkittävä osa suomalaista rock-historiaa. Porirockin ja manserockin kaltaiset ilmiöt ovat oman aikakautensa symboleita.
– Tiettyjen ihmisten kuolema tuntuu repivän hautaan kokonaista aikakautta.
Maanlaajuinen, kolmen ammattiliiton vuorokauden pituinen lakko seisauttaa lentoliikenteen osin Belgiassa.
Maan ilmatilaa valvovan Skeyesin mukaan kaikki kahdeksan kilometrin alapuolella tehtävät lennot maan ilmatilassa ovat kiellettyjä lukuun ottamatta hätälentoja sekä hallituksen ja armeijan lentoja.
Yli kahdeksassa kilometrissä lentäviä koneita kielto ei koske, sillä niitä valvotaan Hollannista käsin.
Lennonjohtajat vaativat korkeampaa palkkaa.
Vielä ei ole tietoa, kuinka suuri osa lennonjohtajista lakkoon osallistuu. Myöskään siitä ei ole tietoa, kuinka moneen matkustajaan lakko vaikuttaa.
NATO pitää ulkoministerikokoustaan juuri lakkopäivänä Brysselissä, mutta tiettävästi lakolla ei ole kokoukseen vaikutusta.
Belgian kansallinen lentoyhtiö on perunut kaikki 222 lentoaan. Saksalainen TUI aikoo hoitaa lentonsa Ranskan ja Hollannin kenttien kautta.
Kiellon vuoksi Finnair oli tiistai-iltaan mennessä perunut ainakin aamulennon ja yhden iltapäivälennon Helsingistä Brysseliin ja takaisin.
Kello 21:37 korjattu: Lentäminen sallittu yli 8 000 metrissä ja lisätty tieto Finnairista.
Maanantaina The Guardian -lehti kohahdutti julkaisemalla tietoja laajasta kansainvälisestä hyönteistutkimuksesta. Juttuun oli haastateltu tutkimusta johtanutta Sydneyn yliopiston tohtoria Francisco Sánchez-Bayoa.
Guardianin mukaan tuloksista ilmenee, että tällä hetkellä hyönteisten kokonaismassa kutistuu maailmanlaajuisesti 2,5 prosenttia vuodessa.
– Se on erittäin nopeaa. Kymmenessä vuodessa neljännes on poissa, 50 vuoden kuluttua jäljellä on enää puolet ja sadan vuoden päästä ei enää mitään, sanoiSánchez-Bayo Guardianille.
Hänen mukaansa alkuperäisen tutkimuksen perusteella ei voi väittää, että hyönteiset saattaisivat nykytahdilla kadota sadassa vuodessa. Tutkimus keskittyi vain jo vähenevien hyönteispopulaatioiden tutkimukseen, eikä sisältänyt ennallaan säilyviä tai kasvavia populaatioita.
– Ne rajattiin ulos aineistosta. Siis vähän niin kuin tutkisi ihmislajin selviämistä, ja valitsisi tutkittavaksi ainoastaan kuolemansairaita potilaita, ja sen perusteella vetäisi johtopäätökset, että ihminen kuolee sukupuuttoon seuraavan 10 vuoden aikana.
Tutkimuksen metodologia-kappaleessa kerrotaan, että sitä tehtäessä on ensin etsitty tutkimuksia, joiden tietoihin sisältyvät sanat hyönteinen, vähenee ja tutkimus. Löydetyistä 653 julkaisuista on karsittu pois muun muassa ne tutkimukset, joissa ei havaittu määrällisiä muutoksia.
Tutkimustietoa tarvitaan lisää
Tutkimuksessa myönnetään, että se ei ole maantieteellisesti kattava, koska valtaosa siihen sisällytetyistä 73 tutkimuksesta käsittelee Eurooppaa tai Pohjois-Amerikkaa.
Kaartinen toteaa, että monet hyönteislajit ovat tosiaan romahtaneet. Tuoreen tutkimuksen parasta antia ovat tiedot syistä, jotka aiheuttavat hyönteiskatoa: tehomaatalouden aiheuttama pientareiden ja luonnonniittyjen kato, hyönteismyrkkyjen käyttö, kaupungistuminen, metsien tyuho, kosteikkojen rakentaminen ja ilmastonmuutos.
Muun muassa Australian yleisradioyhtiön, ABC:n haastattelema New England -yliopiston tutkija Manu Saunders pitää sadan vuoden arviota mutkien oikomisena. Tarvittaisiin tutkimustietoa myös muilta alueilta – eikä kaikkia hyönteislajeja edes tunneta vielä.
– Iso osa hyönteisistä voi kärsiä enemmän tai niiden tilanne ei ole yhtä paha. Mutta pointti on, että me emme itse asiassa tiedä asiaa, sanoi Saunders.
Vanhuspalveluiden tilannetta tiistaina pohtimaan kokoontunut hyvinvoinnin ja terveyden ministeriryhmä on päättänyt aloittaa vanhuspalvelulain kokonaisvaltaisen uudistamistyön jo tällä hallituskaudella.
Työ kattaa koko vanhuspalveluiden kokonaisuuden. Tehtävään asetataan laajapohjainen virkamiestyöryhmä, joka valmistelee esityksiä lainsäädäntöön tarvittavista muutoksista vaikutusarviointeineen vuoden 2019 loppuun mennessä.
Virkamiesryhmä aikoo tarkastella vanhuspalvelujen osa-alueista ainakin ennaltaehkäiseviä palveluita, henkilöstöasioita, hoidon laadun varmistamista, valvontaan liittyvää säntelyä, palvelutarpeen arviointia sekä vanhuspalvelulain ja sosiaalihuoltolain yhteensovittamista ja päällekkäisyyksien poistamista.
– Julkisuudessa käyty keskustelu on tuonut esiin huolestuttavia asioita vanhustenhoidon tilasta Suomessa. Ikäihmisten kohtelu ei kaikkialla täytä toimintamme arvolähtökohtia ja luottamusta palveluihin on rapautettu. Asia on vakava, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko sanoo tiedotteessa.
Saarikon mukaan julkinen keskustelu epäkohdista on vahvistanut käsitystä siitä, että tarvitaan laaja ja huolellinen valmistelutyö, jotta vanhusten palveluihin saadaan yhtenäiset käytännöt ja ratkaisut.
– Hoitajien riittävyys ja määrä on osa tätä valmistelua, Saarikko sanoo.
Erityisesti hoitolaitosten valvontaan tarvitaan lisää voimavaroja, ja niitä on ministerin mukaan luvassa seuraavassa lisäbudjetissa.
– Resurssien lisäämisen lisäksi tarvitaan parempaa johtamista, omavalvontaa ja hankintaosaamista sekä luotettavaa seurantatietoa hoidon laadusta. Tarvitaan myös yhtenäiset laskentapohjat ja mittarit. Hyvää hoitoa toteutetaan yhteistyössä omaisten kanssa, sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila toteaa tiedotteessa.
– Vanhusten hoidosta on paljastunut laiminlyöntejä, jotka ovat sietämättömiä ja tuomittavia. Siksi vanhuspalvelulaki on uudistettava ja sen velvoittavuutta on lisättävä. Työssä on otettava huomioon koulutusmäärät ja henkilöstön riittävyys, sillä vanhustemme on oltava aina osaavissa ja luotettavissa käsissä, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen sanoo tiedotteessa.
Vuonna 2009 Suomen metsäteollisuudessa elettiin syvimmän laman aikaa. Alan tuotanto ja vienti olivat romahtaneet. Stora Enso ilmoitti yli 140 ihmisen irtisanomisesta Imatran tehtailtaan.
Yksi irtisanotuista oli paperitehtaalla työskennellyt Heikki Orava. Hän oli ollut tehtaalla töissä yli 20 vuotta. Siitä huolimatta irtisanominen ei tullut Oravalle yllätyksenä.
– Tiesin, että se koituu minun kohtaloksi, Orava sanoo.
Itse asiassa hän oli jopa odottanut sopivaa tilaisuutta vaihtaa alaa. Hän oli jo 1990-luvulla harkinnut menoa hierojakouluun.
– Totta kai siinä tietty epävarmuus oli, mutta oli myös kova usko omaan tekemiseen ja siihen, että työllistyn, Heikki Orava kertoo.
Uusi koulutus
Entinen paperimies hankki hierojan ja osteopaatin koulutuksen. Koulutukseen lähtö vaati kuitenkin tarkan harkinnan, koska ikää oli Oravalle jo kertynyt.
– Olen yli 40 vuotta vanha, joten piti miettiä tarkasti, missä voi työllistyä. Siinä vaiheessa ei enää kannattanut lähteä hukkakoulutukseen. Orava kertoo.
Lopulta päätös alan vaihdosta oli kuitenkin helppo.
– Tein 24 vuotta vuorotyötä ensin Ensolla ja sitten Storalla Ensolla. Sen jälkeen halusin tehdä töitä ihmisten kanssa, en enää koneiden kanssa, Heikki Orava kertoo.
Uusi ura kännistyi
Alku yrittäjän uralla ei ollut helppo. Esimerkiksi opintotukea opintoihin ei herunut, koska koulutus oli yksityisen järjestämä. Entinen työnantaja maksoi puoli vuotta palkkaa potkujen jälkeenkin, mutta jossakin vaiheessa rahan tulo loppui kokonaan.
– Tulot olivat nolla ja kuluja oli vaikka kuinka paljon. Todellakin oli sellainen tunne hetkisen aikaa, että nyt lopetan tämän. Halutti heittää hanskat tiskiin, Orava kertoo.
Lopulta yrittäjän ura lähti kuitenkin käyntiin starttirahan ja läheisiltä saatujen lainojen avulla. Nykyään Oravalla on osteopaatin vastaanotto Imatralla ja vuosikymmenen takaiset potkut näyttävät jopa onnekkaalta käänteeltä.
– Voi sanoa, että ne olivat onnenpotkut minulle, Orava sanoo.
Moni työllistynyt
Työvoimaviranomaiset ovat seuranneet erityisesti vuonna 2013 Stora Ensolta irtisanottujen sijoittumista työmarkkinoilla. Irtisanottuja oli tuolloin 143. Moni heistä näyttää työllistyneen, sillä kortistossa heitä on enää vähän.
– Tilanne vaikuttaa siinä mielessä hyvältä, että silloin irtisanotuista on TE-toimiston asiakkaana alle kymmenen ja heistäkin osa on koulutuksessa., Kaakkois-Suomen TE-toimiston muutosturva-asiantuntija Leena-Maria Kyyhkynen sanoo.
Yksikään työttömänä nyt olevista ei ole myöskään ollut koko aikaa työttömän irtisanomisen jälkeen.
Leena-Maria Kyyhkysen mielestä irtisanottujen sijoittuminen työmarkkinoille onkin ollut yllättävän hyvää. Yksi syy oli se, että moni irtisanotuista oli valmis kokeilemaan uusia asioita työllistyäkseen.
– Siellä vallitsi myönteinen henki siihen, että jos aikaisemmin on tehty jotakin, niin nyt voidaan tehdä jotakin muuta.
Työllistymisen lisäksi monet irtisanotuista ovat myös jääneet eläkkeelle.
Stora Ensolla on jälleen käynnissä suuret yt-neuvottelut Imatralla, jossa yhtiö on ilmoittanut lopettavansa paperikoneen. Irtisanomisuhan alla on 80 työntekijää. Aikaisemmat suuret irtisnomiset Stora Enson Imatran tehtailta olivat vuosina 2013 ja 2009.
Pakkanen hellitti, lumisade taukosi ja aurinko tuli esiin. Moni asukas pääkaupunkiseudulla huokasi tiistaina helpotuksesta ja irrotti vihdoin pakonomaisen otteen lumikolasta. Ilo oli paikoin kuitenkin lyhyt, sillä sulavat lumimassat toivat eteen uuden vitsauksen.
Espoon Karhuniityntiellä ikkunoista ihailtiin yllättäen laineiden liplatusta, kun kotikatu täyttyi vedestä.
– Vettä on tiellä parin kolmensadan metrin matkalla. Aikuinen kyllä pääsee kahlaamalla, mutta mieheni haki eilen ystävältään lainaksi kanootin, jotta saamme lapset jotenkin kuivin jaloin kotiin, tien varrella asuva Anniina Vuopala kertoo.
Veden korkeus hipoo Vuopalan mukaan nilkkoja, mutta nousee hetkittäin jopa polvenkorkeudelle saakka.
–Aikuisella polveen yltävistä saappaista jää kuivaksi sellainen viitisen senttiä, kun siinä kahlaa. Syvyys yllättää jonkun verran ja muutama auto on siitä jouduttu jo hinaamaan pois, sanoo Vuopala.
Annina Vuopala
Sulamisvesi ei pääse pois, kun ojat ja viemärit ovat jäässä
Helsingin seudun ympäristöpalveluiden mukaan sulavat lumet aiheuttavat tällä hetkellä ongelmia ympäri pääkaupunkiseutua. Sulamisvesi ei pääse sadevesikaivoihin lumen ja jään takia vaan kertyy isoiksi lammikoiksi.
Asukkaiden ilmoituksia lammikoista on tullut jopa niin paljon, että vedenjakelun vikapäivystysnumero on ollut vaarassa ruuhkautua.
Suomen ympäristökeskuksen johtavan hydrologin Bertel Vehviläisen mukaan paikallisia hulevesitulvia tulee tähän aikaan vuodesta helposti, kun lämpötila vaihtelee paljon.
– Tämmöinen sahaava sää, että pakastaa ja sulaa vuoronperään, on omiaan pitkittämään tällaista ongelmaa. Tilanne helpottaa kuitenkin nopeasti, jos viemärit ja ojat saadaan auki, sanoo Vehviläinen.
Paikallisten hulevesitulvien kannalta merkitsevää on siis se, saadaanko viemärit ja ojat imemään sulamisvesiä tarpeeksi nopeasti.
Ennuste lupaa lisää lauhaa
Loppuviikolle luvataan lauhaa säätä, mikä nopeuttaa lumien sulamista edelleen. Jos ennusteet pitävät paikkansa, etelässä lämpötila voi kohota jopa useita asteita plussan puolelle.
Mitään laajoja kevättulvia ei Vehviläisen mukaan ole kuitenkaan vielä näkyvissä, vaikka isoissa joissa veden pinta on noussut paikoin jopa puoli metriä.
Espoon Karhuniityntiellä asukkaat ovat auttaneet toisiaan ja kanootin lisäksi ihmisiä on kuljetettu lammikon yli viime päivinä muun muassa mönkijällä. Talojen nurkkia vesi ei vielä tavoita, mutta roskakatoksen ja vesirajan välillä on enää vain senttejä.
Länsiväylän mukaan Espoon kaupunki yrittää nyt kiireellä saada tietä auki. Paikalla on tiistaina ollut kaivuri sekä kaksi paineautoa.
– Jos sää tästä vielä lauhtuu, niin pitää pitää peukut pystyssä, että kaupunki saa vedet pois tieltä, naurahtaa Vuopala.
Kipakka keli nipistelee korkokengissä varpaitani. Saavun ohut takki auki Jyväskylän varuskuntaan, lämpömittari näyttää viittätoista astetta pakkasta. Suunnitelmani viettää päivä Ilmasotakoulun varusmiesten mukana harjoituksissa Tikkakosken metsissä alkaa tuntua huonolta ajatukselta.
Saapumiserän 1/2019 alokkailla on edessä kahden päivän maastoharjoitus, jossa on luvassa hiihtomarssia ja ampumaharjoituksia. Viisi viikkoa sitten palveluksensa aloittaneita alokkaita odottaa myös ensimmäinen yö telttamajoituksessa.
Alokkaat pakkaavat parhaillaan tuvissa varusteitaan. Alokas Tuomas Pekkonen tarkistaa tarvittavia vaatteita varusmiehen ohjekirjasta ja odottaa tulevaa telttayötä rauhallisin mielin.
– Eiköhän yö teltassa mene ihan hyvin. Kaverit ovat kertoneet, että kamiinan lämpö riittää, tuumaa alokas Pekkonen ja tunkee makuupussia taistelureppuunsa.
Riu'ulla tarpeiden teko paukkupakkasella ei myöskään miestä pelota.
– Se on ihan jännittävää, Pekkonen virnistää.
Suuntaan käytävää pitkin naisten tupaan vaihtamaan vaatteita. Varustevarastolta saamani repullinen vaatteita painaa selässäni ja toisessa kädessäni kannan talvikumisaappaita. Toivon vaatteiden olevan erittäin lämpimiä.
Alokkaat tarkistavat varusmiehen ohjekirjasta, mitä ottavat mukaan maastoharjoitukseen.Jarkko Riikonen / Yle
Maastoharjoituksia johtava vääpeli Jan Parhiala vakuuttaa armeijan varusteiden olevan säiden ääriolosuhteisiinkin hyvin soveltuvia.
– Kun omaan armeija-aikaan 90-luvulla peilaa, niin kyllä varusteet ovat siitä aika paljon kehittyneet. Ei nykyvarusteissa tule kylmä ja kosteuden siirtäminen vaatteiden ulkokerroksiin onnistuu hyvin. Kerrospukeutuminen on kaiken a ja o.
Reppu selkään ja menoksi
Tuvassa vedän repustani esiin T-paidan, poolopaidan, kerraston, villatakin ja paksun villapuseron. Repun pohjalta löytyvät myös maastopuku ja pakkaspuku sekä monet erilaiset hanskat, villasukat, huopaiset saappaisiin pistettävät tossut ja paksu pipo. Ensikertalaisena pääni on aivan pyörällä mitä päälleni laittaisin.
Tuvassa majoittuvat seitsemän nuorta naista pukee ja pakkaa kamppeitaan tottuneesti. Vaikka heillä on palvelusta takana vasta reilu kuukausi, he tietävät jo kuinka neuvoa aloittelijaa.
– Taskut kunnolla kiinni ja "kravatti" piiloon. Ja sinun pitää kiristää niitä takin nyöriä, että siitä takista tulee tyköistuva tai muuten olet ihan muumina, opastaa alokas Fanny Kesti.
"Kravatti" on inttisanastoa ja tarkoittaa vetoketjun päässä roikkuvaa nauhaa. Nauha täytyy alokkaiden mukaan taittaa poolokauluksen alle pois näkyvistä. Kesti kertoo oppineensa kantapäänsä kautta tämän sekä myös sen, paljonko harjoituksiin kannattaa päällensä aina laittaa.
– Kokeillaan ensin ja sitten jos on liian paljon vaatetta, niin poistetaan jotain. Ja jos on taas liian vähän, niin on pitänyt miettiä, että mitä sitten laitetaan päälle lisäksi.
Tomittajalla on vaikeuksia tietää, mitä hiihtomarssiin kannattaa laittaa päällensä.Jarkko Riikonen / Yle
Puolustusvoimat pukee vuosittain vajaat 25 000 asepalvelukseen osallistuvaa varusmiestä ja noin 18 000 kertausharjoituksiin osallistuvaa reserviläistä. Vaatetuksen ylläpitohankintoihin käytetään vuosittain noin 6 miljoonaa ja lisähankintoihin sekä kehittämiseen 10–15 miljoonaan euroa.
Puolustusvoimien vaate- ja varustehankinnoista vastaavan komentajakapteeni Jarkko Miettisen mukaan palvelusasuja kehitetään jatkuvasti ja niitä uusitaan noin reilun kymmenen vuoden välein.
– Nykyiset palvelusasut ovat M05-mallia. Seuraavana ovat suunnitteilla lähes kaikkien Pohjoismaiden yhteiset taisteluasut vuodelle 2021. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhteishankinnalla haetaan volyymia, isoja tarjoajia ja sitä kautta hintaa alemmaksi.
Kerrospukeutuminen on paras tapa taistella kylmyyttä vastaan.Jarkko Riikonen / Yle
Yhteishanke järjestetään ensimmäistä kertaa, ja se tunnetaan nimellä Nordic Combat Uniform eli NCU. Taistelupukuun ei ole tarkoitus suunnitella uutta maastokuviota vaan jokainen maa tulee käyttämään omia kuvioita puvuissaan. Suomella käytössä on M05-maastokuvio.
Tuvassa olen valinnut ylleni kerraston, poolon, villatakin ja maastopuvun. Reppuun pakkaan lisävarusteiksi pakkaspuvun ja paksun villapuseron ja rukkasten vuoret sekä hanskat. Tunnen oloni särmäksi ja valmiiksi hiihtomarssiin. Mutta naisten mielestä näytän asultani härölle.
Sukset jalkaan ja marssimaan
Varusmiehet komennetaan tuvista ulos valmistautumaan lähtöön. Pihalla käy kova säpinä, ja siellä myös selviää miksi näytin naisalokkaiden mielestä härölle: muilla on päällään valkoiset lumiasut, kun minulla taas on ylläni vihreä maastopuku.
"Onpahan minut helpompi löytää ja pelastaa ylös lumesta, jos sinne kuukahdan kesken hiihtomarssin", mietin mielessäni.
Aloitamme kiinnittämään valkoisia puusuksia remmien avulla talvikumppareihimme. Suksien remmit ovat jäästä jäykkinä. Remmini ovat liian löysällä ja paljain käsin niiden nyhrääminen jäädyttää näppejäni.
Taisteluvyö on vaihtunut taisteluliiviksi.Jarkko Riikonen / Yle
Kouluttaja alkaa keräämään joukkojaan kasaan.
– Annetaan marssikäsky. Joukkueiden tehtävänä on suorittaa hiihtomarssi kasarmilta ampumaradalle, hän kajauttaa kuuluvasti.
Sydämeni alkaa lyömään tiiviimmin, vilkuilen sivuilleni hädissäni. Muilla on jo sukset jalassa, kun minä vasta epätoivoisesti yritän saada remmejä kiinnittymään kumppareihini. Pelkään hidastuvani muita tai jääväni joukosta. Ihmettelen myös kumisaappaita jalkineina.
Mutta kumisaappaat ovat komentajakapteeni Jarkko Miettisen mukaan parhaat taistelujalkineet. Kumisaappailla on parempi sään kestävyys kuin maihinnousukengillä ja ne kestävät myös kaasuja.
– Vaikka liikkuminen kumisaappaissa ei ole parasta mahdollista, niin jalkojen pysyminen kuivina on tärkeintä. Jos jalat ja kädet palelevat, niin se vaikuttaa koko toimintakykyyn.
Jalkarättejä eli levysukkia ei armeijassa enää käytetä. Jalkarätti on flanellista tehty suorakulmainen kangaskappale, jota aikaisemmin on käytetty sukkien päällä tai tilalla. Niitä käytettiin armeijan palveluksessa nahkasaappaissa ja ne imivät marssilla erittyvän hien tehokkaasti. Jalkarätit poistettiin Suomen armeijan käytöstä vähitellen 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
Nykyisin armeijassa laitetaan jalkineisiin kahdet sukat päällekkäin niin 35 asteen helteessä kuin 35 asteen pakkasellakin. Saappaiden ollessa sopivan kokoiset ilma toimii jalkineiden ja sukkien välissä tehokkaana eristeenä. Kahdet päällekkäiset sukat estävät myös hiertymien syntymisen.
– Pitkällä marssilla hankaus tulee yhdellä sukalla sukan ja ihon väliin. Kaksia sukkia käyttäessä hankaus ja kitka tulee sukkien väliin. Tämä kikka kannattaa muistaa siviilissäkin, neuvoo Miettinen.
Kumpparit saa kiinnitettyä puusuksiin remmien avulla.Titta Puurunen / Yle
Kasarmilla sukset ovat varusmiesten jaloissa, ja ensimmäinen ryhmä on lähdössä liikkeelle. Viime tipassa saatuani suksien remmit kiristettyä pujahdan ensimmäisen ryhmän hännän pitäjäksi.
"Viisi metriä väliä" -käsky kiertää varusmieheltä toiselle. Porkkasauvani ovat melkein yhtä pitkät kuin minä ja puusukseni eivät luista juurikaan. Hiihdämme pitkässä letkassa kohti läheistä järven jäätä.
Vaikka pakkanen ei ole montaa astetta hellittänyt, niin lämpimät varusteet tekevät tehtävänsä ja mistään kohtaan ei palele.
Suomen armeijan asuissa ei ole käytössä materiaalina Gore-Texia toisin kuin esimerkiksi Norjassa, jossa sää on Suomea lauhempi. Maastoharjoituksia johtavan vääpeli Jan Parhialan mukaan Gore-Tex ei ole Suomen olosuhteissa hyvä vaihtoehto, koska yli kymmenen asteen pakkasessa se on kylmä.
– Tämä meidän lumipuku pitää erittäin hyvin vettä ulkopuolella, kun on suojakeli. Taas kesällähän meillä on sadepuku, joka myös on parempi veden pitävyydeltään kuin Gore-Tex, sanoo vääpeli Parhiala.
Hikeä ja ärräpäitä
Aurinko paistaa kirkkaana sinitaivaalta. Hawkit lentävät yllä, kun pitkä letka varusmiehiä valkoisissa lumipuvuissaan sivakoi kiväärit taisteluliiveihin kiinnitettyinä järven jään yli.
Matkaa tuntuu riittävän. Jäällä on vettä, joka jäätyen jämähtää suksien pohjaan kiinni. Tökkivät sukset ja liian pitkät sauvat tekevät hiihtämisestä raskasta ja muutama ärräpää pääsee hampaiden välistä. Selkä alkaa kastua hiestä ja kiittelen itseäni, että jätin pakkaspuvun pois päältäni. Maastopuku on täysin riittävä ja siinä on hyvä liikkua.
"Perä jää" -huuto kantautuu varusmieheltä seuraavalle. Jäämme odottamaan, jotta häntäpään kaverit saavat kirittyä jonoon muodostuneen raon umpeen.
Maastoharjoituksissa varusmiehet pääsevät kokeilemaan fyysistä ja henkistä jaksamistaan.Jarkko Riikonen / Yle
Palveluspukujen ominaisvaatimukset ovat tärkeintä vaatteita kehitettäessä. Hankinnat kilpailutetaan EU-lainsäädännön mukaisesti ja varusteita tulee sekä kotimaasta että ulkomailta.
– En pysty sanomaan kuinka suuri osa on kotimaista ja minkä verran ulkomaista tuotantoa, koska toimittaja voi olla suomalainen, mutta puvut tehdään kuitenkin ulkomailla, kertoo komentajakapteeni Jarkko Miettinen.
Saavumme vihdoin ampumaradalle ja hiihtomarssi saadaan päätökseen. Varusmiehet kaivavat repuistaan esiin vaihtovaatteita. Alokas Tuomas Pekkonen vaihtaa paitaansa riisuen yläkroppansa paljaaksi pakkasessa. Hän kertoo hiihtonsa sujuneen hyvin.
– Mosaremmi (irtohihna) vähän painoi niskaan, mutta muuten meni ihan hyvin. Selkä on kyllä ihan märkänä, kun olen niin hikoilevaa tyyppiä.
Titta Puurunen / Yle
Pekkonen kehuu armeijan vaatteita lämpimiksi, kunhan ne ovat vain oikean kokoisia. Hänen mukaansa niissä tarkenee silloin hyvin säässä kuin säässä. Tauko- ja vaihtovaatteita on varattava maastoharjoituksiin aina riittävästi mukaan. Myös Pekkosella oli kuivia vaatteita päälle vaihdettavaksi ja uusia vaatekerroksia lisättäväksi.
– Alimmaisena minulla on T-paita ja sitten poolo ja sitten löin siihen semmoisen takin, mikä on pakko olla tuolla kasarmilla päällä. Ja sitten toppatakki ja sitten tämä lumipuku. Ja sitten housuja on saman verran.
Viikkoa aikaisemmin lähes 30 asteen pakkasessa Pekkosen sormia ja varpaita oli alkanut paleltaa. Silloin alokkaat olivat tehneet x-hyppyjä, punnerruksia ja leikkineet intiaania nuotion ympärillä.
Kovilla pakkasilla armeijassa tehdään maastoon tulia varusmiesten lämpimänä pitämiseksi.
Teltan kokoamista ja ampumaharjoituksia
Puolet porukasta siirtyy kouluttajan käskystä metsään kokoamaan telttoja ja toinen puoli varusmiehistä aloittaa ammuntaharjoitukset. Ampuminen kovalla pakkasella on haastavaa. Tällaisia tilanteita varten varusmiehiltä löytyy niin sanottuja lämpöpusseja. Pienillä lämmitettävillä geelipakkauksilla voi lämmittää vaikka sormia.
– Kun pakkanen kova, niin silloin ei pysty enää paljain käsin ampumaan, vaan on käytettävä ohuita hansikkaita, ettei metalli ryöstä sormista kaikkea lämpöä, sanoo vääpeli Jan Parhiala.
Liike on lämpimänä pysymisessä myös tärkeä. Vääpeli Parhiala kertoo, että kiväärijumppa on edelleen armeijassa suosittu urheilulaji. Varusmiehet jumppaavat rynnäkkökivääriä ikään kuin keppinä käyttäen.
Telttamajoituksessa on kipinävuorot, jottei kamina pääse sammumaan eikä tuli leviämään.Jarkko Riikonen / Yle
Karaistuminen kuuluu myös armeijaan. Kuiva pakkanen ei sääolosuhteista ole pahin, vaan hankalin sää on Parhialan mukaan nollakeli. Erityisesti jos varusteet pääsevät kastumaan ja vaatteita ei päästä heti vaihtamaan.
Pisimmillään maastoharjoitukset voivat kestää kaksi viikkoa ja hiihtomarssien pituus voi olla kymmeniä kilometrejä. Varusmiehet pääsevät palveluksen aikana kokeilemaan henkisiä ja fyysisiä voimavarojaan.
– Saadaan rasitusta vähien yöunien ja jatkuvien tehtävien muodossa. Mutta monesti varusmiehet toivovat vielä kovempaakin koulutusta ja sitä miettii, että pystytäänkö sellaista tarjoamaan, mitä elokuvat antaa odottaa, kertoo Parhiala leveästi hymyillen.
Osa aliupseereista lämmittelee ampumaradan viereen pystytetyllä nuotiolla, kun alokkaat suorittavat maastossa tehtäviään. Olen helpottunut, ettei minun tarvitse osallistua teltan kokoamiseen eikä ammuntaan. Hivuttaudun tulen lämpöön lisäämään vaatteita.
Kovalla pakkasella ampuminen on haastavaa. Kun paljain käsin ei tarkene, niin käytetään siinä ohuita hansikkaita.Jarkko Riikonen / Yle
Olen onnellinen nahkarukkasiin lisättävistä paksuista vuorista. Armeijan puhutaan lepsuuntuneen, mutta vääpeli Parhiala ei ole samaa mieltä.
– Ei tämä ole yhtään sen helpompaa kuin ennenkään, mutta kulttuuri on muuttunut. Nykyään toiminta on armeijassa ihmisläheisempää ja yksilöä paremmin kohtaavaa. Se auttaa varusmiehiä ylittämään itsensä.
Nälkä alkaa kurnia vatsassani, kuuma kaakao myös maistuisi. Varusmiehet kaivelevat eväspusseistaan proteiinipatukoita. Kylmä eväspussikokeilu ei ole ollut monen mieleen. Päivälliseksi varusmiehille on luvassa lämmintä kenttämuonaa.
Varusmiehille pidetään rättitaukoja, jolloin he voivat vaihtaa ja lisätä vaatteita.Jarkko Riikonen / Yle
Päivä armeijassa alkaa olla osaltani täynnä. Pidättelen vessahätääni – riuku ei yhtään houkuttele.
Kokemus on ollut antoisa, mutta kahdeksan tuntia inttiä tuntuu viisikymppisestä perheenäidistä juuri sopivalta mitalta. Lämmin autokyyti saapuu minua noutamaan ja vähän huonoa omaatuntoa potien toivotan tsemppiä alokkaille, jotka jäävät puhdistamaan aseitaan ja pystyttämään telttaansa.
– Väärä reikä, huomauttaa alokas toiselle alokkaalle teltan salkoa nostettaessa.
Letkeä varusmiesten välinen sanailu saa porukan hörähtämään remakkaan nauruun. Huumori lämmittää.
Meksikolaista huumekartellin johtajaa vastaan on käyty oikeutta Brooklynissä, New Yorkissa jo 11 viikkoa.
Tiistaina valamiehistö julisti 61-vuotiaan Joaquin "El Chapo" Guzmanin syylliseksi kaikkiin kymmeneen syytekohtaan.
Syyttäjien mukaan hän oli vastuussa tonnien kokaiinilastien, heroiinin, marihuanan ja metamfetamiinin salakuljettamisesta Yhdysvaltoihin yli kahdenkymmenen vuoden aikana sekä murhista ja sodista muiden kilpailevien kartellien kanssa.
Oikeudenkäynnissä oli yli 50 todistajaa. Todistusaineistoa kertyi yli 300 000 sivun ja ainakin 117 000 äänitteen edestä.
Guzman johti Sinaloan kartellina tunnettua rikollisorganisaatiota. Sinaloa on köyhä vuoristokylä, josta Guzman on kotoisin.
Guzman keksi itselleen lisänimen "speedy", koska hän onnistui Meksikon ja Yhdysvaltain rajamaastoon kaivettujen tunneleiden avulla kuljettamaan huumeet eteenpäin nopeammin kuin kukaan muu.
El Chapoa eivät ole pidätelleet edes korkeimman turvaluokituksen vankilat. Kuva meksikolaiseen vankilaan kaivetusta tunnelista, jota pitkin El Chapo karkasi vuonna 2015.EPA
Guzman on yksi maailman tunnetuimmista huumepomoista sitten kolumbialaisen Pablo Escobarin, jonka poliisit ampuivat kuoliaaksi vuonna 1993.
Guzman pidätettiin Meksikossa vuonna 2016 ja luovutettiin oikeudenkäyntiä varten Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna.
Hän pakeni vankilasta kahdesti Meksikossa, kerran pyykkikärryssä ja kerran suihkunurkkaukseen kaivetun tunnelin kautta. Guzman jäi lopulta kiinni , kun hän halusi tehdä elokuvan elämästään ja oli sen tiimoilta yhteydessä elokuvatuottajiin ja näyttelijöihin.
Viidakossa piileskelleen Guzmanin yhteydenpito elokuva-alan ihmisiin auttoi viranomaisia jäljittämään hänet.
Maailman rikkaimpia ihmisiä listaavan Forbesin mukaan Guzmanin omaisuus vuonna 2009 oli arvoltaan noin miljardi dollaria.
Huutokauppayrittäjä Aki Palsanmäen huutokaupassa myydään aina ensimmäiseksi kuparinen kahvipannu. Vuosien mittaan kuparipannu on noussut lähes kulttimaineeseen ja moni saapuu huutokauppaan ainoastaan kyseinen tuote mielessään.
Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraillut Palsanmäki kertoi, että kuparipannu valikoitui aloituskohteeksi aivan sattumalta.
– Koko illan tunnelma voi olla tahmea ja jähmeä jos yrittää myydä aluksi tuotetta, joka ei mene kaupaksi. Me totesimme, että kuparipannuille on aina ostaja ja sen myynnillä käynnistyy huutokauppa joka perjantai.
Nimikirjoitus nosti kuparipannun hinnan pilviin
Kun kuparipannuihin keksittiin laittaa Palsanmäen ja hänen vaimonsa Heli Palsanmäen nimikirjoitukset, pannuista tuli haluttuja keräilytavaroita.
Kuparille hintaa
Pannuista maksetaan muutamista kympeistä satoihin euroihin, ja parhaimmillaan yhdestä kuparipannusta on maksettu 3400 euroa. Silloin kyse oli hyväntekeväisyyshuutokaupasta.
– Lastensairaalan syöpäosastolle tehtiin keräystä ja tuhannessa eurossa minulla nousi jo kaikki karvat käsissä ja jaloissa pystyyn. Kyllä siinä tuli kuparille hintaa, mutta rahat menivät hyvään tarkoitukseen, Aki Palsanmäki kertoo.
Pannun verran iloa
Puoli seitsemän- ohjelma halusi ilahduttaa katsojia ja lahjoittaa nimikirjoituksin varustetun kuparipannun paikkaan, jossa siitä on iloa monille.
Ehdotuksia tuli lähemmäs neljä sataa. Palsanmäet valitsivat kohteeksi Sydänlapset ja -aikuiset yhdistyksen, joka on valtakunnallinen synnynnäisesti sydänvikaisten ja heidän läheistensä etuja ajava potilasjärjestö.
Kuparipannu on Aki ja Heli Palsanmäen huutokaupan suosikkituote. Puoli seitsemän-ohjelma lahjoittaa tämän nimikirjoituksilla varustetun pannun Sydänlapset ja -aikuiset yhdistykselle.
– Lapsissa on tulevaisuus ja lasten asiat ovat aina tärkeitä, Palsanmäet perustelivat valintaansa.
Katso Palsanmäkien vierailu Puoli seitsemän -ohjelmassa Yle Areenasta.
Italian pääministeri Giuseppe Conte on puolustanut hallituksensa linjaa Euroopan parlamentin täysistunnossa.
Conte ei nähnyt ongelmaa sen enempää hallituksen hölläkätisessä talouspolitiikassa kuin maahanmuuttolinjauksissakaan, vaikka hänen puheensa joutuivat parlamentin jäsenten pisteliään kritiikin kohteeksi.
– Italia on lähtenyt kasvun ja vakauden polulle, Conte sanoi Italian budjetista, jonka takia hallitus joutui hakaukseen Euroopan komission kanssa vajesääntöjen rikkomisesta.
Budjetti kasvatti Italian alijäämää merkittävästi. Komission suuntaan päädyttiin välirauhaan, kun hallitus suostui lykkäämään kalliiden uudistusten voimaantuloa muutamalla kuukaudella, mikä alensi kuluvan vuoden alijäämän hyväksyttäviin lukemiin.
Conte toisti, että budjetin tarkoitus on lisätä julkisia investointeja ja puhaltaa henkeä Italian talouteen. Hän peräänkuulutti lisää joustoa EU:n budjettisääntöihin ja lisää solidaarisuutta jäsenmaiden välille.
Sätkynukke vai ei?
Conte nostettiin valtaan viime kevään vaalien jälkeen kompromissiratkaisuna puolueiden ulkopuolelta. Todellista valtaa hallituksessa käyttävät La Lega -puolueen johtaja Matteo Salvini ja Viiden tähden liikkeen Luigi Di Maio.
– Miten pitkään aiotte jatkaa Salvinin ja Di Maion sätkynukkena, kysyi liberaaliryhmä Alden ryhmänjohtaja Guy Verhofstadt, joka syytti nykyhallitusta Italian kääntämisestä EU:ta vastaan.
Keskustaoikeiston ryhmänjohtaja Manfred Weber kritisoi hänkin Italian hallitusta kehnosta talouspolitiikasta.
– On luultavasti helpompaa voittaa vaaleja eliitin vastaisena liikkeenä kuin pysyä vallassa eliitin vastaisena liikkeenä, Weber sanoi.
Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen asetteli sanansa tarkasti vastauspuheenvuorossaan Contelle. Hän kehui monisanaisesti Italian erityisasemaa Euroopan historiassa ja EU:n perustajavaltiona.
Kritiikkiä tuli verhotusti.
– Luottamus on kuin happi. Sitä ei huomaa ennen kuin se loppuu, Katainen sanoi.
– Tehkää mikä on tarpeen, jotta kansanne saisi paremman tulevaisuuden, hän jatkoi.
Kritiikkiä Ranskan ja Italian kiistasta
Contea moitittiin parlamentissa myös Italian ja Ranskan välien pilaamisesta. Ranska veti suurlähettiläänsä Roomasta kotiin sen jälkeen kun Di Maio oli tavannut ranskalaisia keltaliiviliikkeen mielenosoittajia, ja kehunut heidän toimintaansa.
– Näin toimii vastuuton henkilö, Verhofstadt luonnehti Di Maion vetoa.
Conten mielestä kiista ei uhkaa Italian ja Ranskan ikivanhaa suhdetta, koska Di Maio tapasi keltaliivejä puolueensa johtajana eikä hallituksensa edustajana.
– Olen hyvin ylpeä edustaessani kansaani. Minä en ole sätkynukke, Conte sanoi.
Rakennusalalta siivottiin harmaata taloutta kuusi vuotta sitten ottamalla käyttöön veronumero, jolla kaikkien rakennuksilla töissä olevien tulee tunnistautua. Rakennusliiton varapuheenjohtajan Kyösti Suokkaan mielestä järjestelmä auttaisi kitkemään myös vanhusten hoivakodeissa paljastuneita haamuhoitajia.
Suokkaan mukaan ongelman poistaisi yksinkertainen kulunvalvontajärjestelmä, johon rekisteröitäisiin jokaisen henkilökuntaan kuuluvan tunnistetiedot ja hänen ammattipätevyytensä. Työntekijät leimaisivat rekisterikorttinsa töihin tullessaan, jollon järjestelmästä nähtäisiin keitä hoivakodissa on töissä. Valvova viranomainen voisi järjestelmästä seurata eri hoivakotien työvoimatilannetta.
– Silloin kun puhutaan liiketoiminnasta, kun yritykset pystyvät tekemään voittoa sillä että palkkaavat vähemmän hoitajia kuin on sovittu, ei siinä pelkkään luottamukseen oikein voi loputtomiin perustaa. Pitää tehdä ratkaisuja, jotka tekevät välistävedon mahdottomaksi, tai ainakin vaikeuttavat sitä.
Suokkaan mukaan veronumeron kaltainen valvontajärjestelmä olisi hoitoalalla myös työntekijöiden etu. Osa ongelmista on selvinnyt juuri hoitohenkilökunnan tekemien ilmoitusten perusteella.
– On aivan kohtuutonta vaatia että yksittäinen hoitaja joutuu riitelemään työnantajansa, kansainvälisen konsernin kanssa hoitajamitoituksesta. Mutta jos tälläinen valvontajärjestelmä olisi, siitä nähtäisiin automaattisesti onko hoivakodissa riittävästi henkilökuntaa, sanoo Suokas.
SuPer: Vihreää valoa valvonnan lisäämiselle
Lähi- ja perushoitajien liitto SuPer suhtautuu esitykseen myönteisesti. Työaikavalvonnan kaltainen järjestelmä poistaisi työantajien kikkailun hoitajamitoituksella, sanoo Superin puheenjohtaja Silja Paavola.
– Valvontajärjestelmä osoittaisi keitä hoivakodissa oikeasti on paikalla ja kuinka pitkiä päiviä he tekevät, muistuttaa Paavola.
Hoitohenkilökunnan rekisteröiminen ei Paavolan mukaan ole ongelma, koska terveydenhoitoalan ammattihenkilöstö on jo nyt rekisteröity Valviran Terhikki- ja Suosikki -rekistereihin. Uuden valvontajärjestelmän kustannukset SuPer jättäisi työnantajien maksettavaksi.
Hämeen poliisilaitos on saanut päätökseen moottoripyöräkerho Cannonball mc -organisaatioon liittyvän esitutkintakokonaisuuden. Tutkinta koskee moottoripyöräkerhon Hämeenlinnan osaston Kanta-Hämeen alueelle välittämiä huumausaineita. Juttu siirtyy seuraavaksi syyteharkintaan.
Syyteharkinta koskee 17 henkilöä, joista neljä on naisia. Epäillyistä yhdeksän on poliisin mukaan ollut huumausainekauppoja tehdessään rikollisjärjestö Cannonballin toiminnassa mukana. Epäillyt ovat kuuluneet CMC Nomad, Hämeenlinnan, Heinolan tai Turun osastoon.
Epäillyt ovat pitäneet hallussaan ja välittäneet yhteensä reilut 17 kiloa amfetamiinia ja 484 ekstaasitablettia syksystä 2016 syksyyn 2018. Huumeiden yhteenlaskuttu arvo on poliisin mukaan 425 175 euroa.
Poliisi on saanut tutkinnan aikana osan huumeista takavarikoitua. Esitutkinnan aikana takavarikoitiin huumeiden lisäksi viisitoista käsiasetta, kynäpistooli, kymmenen kivääriä, yksi haulikko, konekivääri ja konepistooli, sekä patruunoita ja aseen osia.
Helsinkiläisessä perheessä omaishoitajuus tuo omat haasteensa arkeen, mutta erityistä huolta tuovat viime aikoina esille nousseet kysymykset tukihoidon laadusta ja saatavuudesta.
– Äitinä ja erityislasten vanhempana olen erityisen huolestunut tästä tilanteesta ja omien lasten tulevaisuudesta. Jos lapseni eivät saa tarpeeksi tukea, minkälaiset mahdollisuudet heillä on isommiksi kasvettuaan toimia ja elää tässä yhteiskunnassa täysvaltaisina kansalaisina, Carmen Villman sanoo.
Villmanin perheessä on kolme lasta, joista kaksi on erityislapsia, 9-vuotias Tiitus ja 5-vuotias Justus. Justuksella on päivittäistä seurantaa ja lääkehoitoa vaativa diabetes. Tiituksella on lapsuusiän autismi, joka vaikuttaa toiminnallisuuteen.
– Hän juttelee paljon. Hän pystyy pukemaan, kun häntä ohjataan, mutta sosiaaliset tilanteet ovat hankalia. Hän jännittää vieraita ihmisiä hirveästi, samoin uusia paikkoja, uusia tilanteita, Villman kuvailee.
Villmanin mukaan erityislapset eivät aina välttämättä kerro, miltä tuntuu. Vanhemmilla on aina huoli siitä, tunnistaahan myös väliaikaista hoitoa antava lasten tilanteen ja tunteet.
Omaishoitajilla on mahdollisuus saada vapaapäivien sijaishoitoa esimerkiksi hoivakodeista. Aiempien ongelmien vuoksi Carmen ja hänen miehensä Markku ovat kuitenkin päätyneet pyytämään vain tuttuja hoitajia kotiin.
– Kokeilimme Tiituksella sijaishoitopaikkaa hoitolaitoksessa pari kertaa. Hän oli siellä muutaman tunnin, mutta hänelle tuli ihan fyysisiä oireita, sillä hän jännitti siellä. Hän stressaantui ja oksenteli hoidossa olon jälkeen. Se oli huono ja valtavan iso kokemus hänelle, jota hän ei pystynyt käsittelemään, Carmen kertoo.
Hoitajien saaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Villmanien on kysyttävä hoitajien vapaita aikoja, mahdollisuutta tulla. Carmen ei voi itse toivoa haluamaansa ajankohtaa lakisääteisille omaishoitajan vapaille.
Carmen Villman on mukana perustamassa Lasten omaishoitajat -yhdistystä. Sitä kautta hän on kuullut vanhemmilta valitettavan paljon ongelmista ja epäkohdista hoitopaikoissa, mutta myös hyviä ja myönteisiä kokemuksia. Vammaishuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä on ilmennyt vastaavanlaisia ongelmia kuin vanhustenhuollossa.
Markku Villman on hakemassa Tiitus-poikaansa koulupäivän jälkeen.Antti Kolppo / Yle
Ongelmat tiedossa myös järjestöissä
Hoivakotien epäkohdat ovat tiedossa myös järjestöpuolella. Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan palveluissa on aivan samoja puutteita kuin ikäihmisten palveluissa. Liitto näkee, että kilpailuttaminen on iso osa tätä ongelmaa.
Vammaisia ihmisiä on paljon samantyyppisissä ja samoista isoista ongelmista julkisuutta saaneiden hoivayhtiöiden yksiköissä. Viime vuosina monia pieniä yrityksiä on myyty isommille toimijoille, ja tätä on liiton mukaan tapahtunut paljon.
Myös ongelmia on ilmennyt. Ympärivuorokautisen asumisen yksiköissä on ollut liian vähän henkilökuntaa, osaamisen puutteita sekä ymmärtämättömyyttä asukkaiden yksilöllisistä tarpeista. Liittoon on kerrottu siitä, että palvelun laatu laskee ja henkilökunta alkaa vaihtua, kun omistaja vaihtuu isoon toimijaan.
– Nousee suuri huoli siitä, saako vammainen asiakas lääkkeensä, hoitonsa, pääseekö hän suihkuun riittävän usein, tuetaanko häntä, sanoo toiminnanjohtaja Risto Burman Kehistysvammaisten tukiliitosta.
9-vuotiaan autistilapsen äiti, Anna Selingson kertoo edellä mainittujen ongelmien lisäksi ulkoilun ja muun toiminnan puutteesta. Selingsonin kokemuksen mukaan ongelmat ovat johtuneet henkilökunnan vähyydestä siksi, että vakituinen henkilökunta irtisanoutui kansainvälisen yrityksen tultua vastuulliseksi toiminnasta.
Kehitysvammaisten tukiliiton toiminnanjohtaja Risto BurmanKehitysvammaisten tukiliitto
"Kilpailutus on täysin väärä tapa järjestää vammaisten palveluita"
Vammaisjärjestöissä nykyistä kuntien kilpailuttamista pidetään täysin vääränä tapana järjestää palveluja. Kilpailuttaminen saa kritiikkiä myös yhdistyksiltä. Lasten omaishoitajat -yhdistys sekä valtakunnallinen Kehitysvammaisten tukiliitto kritisoivat kuntien tapaa kilpailuttaa toimijoita.
– Tällainen kilpailutusmenettely on täysin väärä tapa järjestää vammaisten palveluita, Risto Burman painottaa.
Kritiikin kärki kohdistuu siihen, että kunnissa edelleenkin hinta on ratkaiseva tekijä kilpailutuksessa laadun kustannuksella.
Myös Carmen Villman vetoaa päättäjiin, ettei kuntien hoivabudjeteista tehdä liian pieniä.
– Et voi saada hyvää hoivaa kenellekään, jos se tehdään aina sen halvimman tarjouksen mukaan. Päättäjien tulisi panostaa ihmisten hyvinvointiin ja asettaa budjetit sellaisiksi, että niillä voi oikeasti rakentaa hyvää. Silloin kilpailutuksetkaan eivät kaatuisi heikompien ihmisten päälle niin kuin ne nyt tuntuvat kaatuvan, hän sanoo.
Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan vammaisen tulisi itse saada valita palveluntuottajansa, saada vaikuttaa omaan elämäänsä ja arkeensa.
– Me vaadimme myös parannusta toimintaan näiltä yrityksiltä, erityisesti isoilta hoivayhtiöiltä, joita on ihan aiheesta ollut julkisuudessa esillä, Burman toteaa.
Avi: Hoivakotien valvonta liittyy usein henkilöstön määrään ja lääkehoidon epäkohtiin
Etelä-Suomen aluehallintoviraston mukaan valvonnan näkökulmasta eniten ovat työllistäneet vanhustenhuolto ja lastensuojelu, mutta ongelmia on ilmennyt myös vammaispuolella.
Yle sai AVI:lta Uudenmaan vireillä olevat valvontatapaukset. Tällä hetkellä vammaispuolella on vireillä kolme valvonta-asiaa eri kohteissa. Yle ei kuitenkaan julkaise yritysten ja yksikköjen nimiä, koska AVI ei anna keskeneräisistä valvonta-asioista tarkempia tietoja tai yksityiskohtia.
AVI:n mukaan vammaispalveluihin liittyvissä tapauksissa valvonta yleensä liittyy henkilöstön määrään, vaihtuvuuteen, osaamiseen ja perehdytykseen sekä lääkehoidon epäkohtiin ja ruuan laatuun. Ilmoittajat kokevat, etteivät asukkaat saa tarpeidensa mukaista hoitoa ja hoivaa.
– Esimerkiksi erityisesti nuorten vammaisten henkilöiden yksiköissä henkilökunnan vähäisyys estää asiakkaan osallistumista johonkin hänen palvelusuunnitelmassaan sovittuun harrastukseen, ulkoiluun tai muuhun toimintaan, sanoo sosiaalihuollon johtava ylitarkastaja Maija Gartman Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.
Yle on saanut samanlaisia viestejä myös useilta hoidossa olevien läheisiltä. Eila Hammar kertoo, että hänellä olisi oikeus kolmeen vapaaseen vuorokauteen kuukaudessa, mutta hän ei käytä niistä kuin kaksi, sillä hänen nuorensa stressaantuvat liikaa hoivakodissa epäkohtien vuoksi.
– Lasteni äitinä ja omaishoitajana olen ennen kaikkea huolissani hoidon tasosta. Liian alhaisilla palkoilla ei löydy henkilökuntaa, jolla on asiantuntemusta työskennellä kehitysvammaisten ja autistien kanssa, hän kirjoittaa. Ella Hammarilla on 21-vuotias keskivaikeasti kehitysvammainen tytär sekä 15-vuotias autistinen poika.
Hammar nostaa esille muun muassa hoitajien vähyyden, yhteydenpidon toimimattomuuden sekä puutteellisen hygienian ja vaatehuollon. Esimerkiksi lapsen tasolla olevien nuorten alusvaatteita ei ole ohjattu vaihtamaan.
Kunnilla suuri vastuu
– Olisi tärkeää, että kunnissa ja kuntayhtymissä alettaisiin noudattaa lakeja, sosiaalihuollon lainsäädäntöä, perustuslakia ja vammaispalvelujen lainsäädäntöä, Burman kommentoi.
Hän myös painottaa kuntien vastuuta.
– Erityisesti palvelusta vastuussa olevien kuntien tulisi paremmin kuunnella palveluiden käyttäjiä ja erityisesti heidän läheisiään. Kuunnella jo palveluita suunniteltaessa sekä kuntatasolla että yhdelle asiakkaalle suunniteltaessa, Burman selventää.
Myös kolmannella sektorilla penätään kuntien vastuuta.
– Kyllä hälytyskellojen pitäisi soida siellä kunnanvaltuustoissa, mitä oikeasti kilpailutetaan. Hehän päättävät jokaikisen kilpailutuksen siellä omissa lautakunnissaan, sanoo toimitusjohtaja Petri Kokkonen Yrjö&Hanna -säätiöstä.
Kokkosen mielestä päättäjien pitäisi katsoa peiliin tässä kohtaa, mitä oikeasti halutaan tilata. Hän kysyy, halutaanko asettaa hinta niin alas, että ainoastaan ulkomaalaiset ketjut pärjäävät vai halutaanko asettaa niin, että palvellaan kuntalaisia ja parannetaan heidän palvelunsa laatua.
Kokkosen mukaan nykyinen tilanne on kuntien oman toiminnan seurausta. Sitä on haluttu poliittisesti ja tällä hetkellä mennään yhä enemmän ja enemmän ketjumaisen malliin, jossa vain isot kansainväliset ketjut pärjäävät.
– Volyymillä ne pärjäävät. Sellaiset yksiköt, jotka tekevät vain minimin, pärjäävät tällaisessa mallissa. Ne syövät mahdollisuudet pieniltä toimijoilta, jotka satsaavat laatuun eli ylittävät sen mikä on minimivaatimus, Kokkonen toteaa.
Suomalainen Yrjö&Hanna -säätiö järjestää sekä vammaispalveluita että ikäihmisten palveluita eri puolilla Suomea.
Järjestöissä toivotaan lakimuutosta
Ei myytävänä! -kansalaisaloite on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Se on vammaisjärjestöjen yhteinen aloite ja kumpuaa samoista huolista, joita on viime viikkoina kuultu vanhustenhuollossa.
Vammaisen ihmisen läheisellä on aina yksi suuri huoli.
– Läheisten huoli on aina siitä, uskaltaako sen nuoren tai aikuisen vammaisen huoletta jättää palveluntarjoajan hoivaan, sanoo toiminnanjohtaja Risto Burman Kehitysvammaisten tukiliitosta.
Samaa mieltä on myös tapaamamme helsinkiläinen Villmanien perhe. Tulevaisuus huolestuttaa.
– Olen miettinyt erityisesti Tiituksen pärjäämistä. Millaista tukea hän tarvitsee tulevaisuudessa? Asuuko hän aikanaan täysi-ikäisenä kotona vai tuetun palvelun asunnossa? Ainakin kilpailutukseen tarvitaan laatukriteerit ja asiantuntemusta, etteivät kaikki palvelut menen Esperille ja Attendolle, Markku Villman pohtii.
Kehitysvammaisten tukiliiton toiminnajohtaja Risto Burman lisäisi myös valvontaa.
– Kuntien päävastuullisena järjestäjänä tulisi paljon vakavammin ottaa ne tilanteet, kun ne ulkoistavat palveluitaan isoille tai pienille yrityksille. Lisäksi Valviran ja AVIen resursseja tulisi lisätä, hän sanoo.
Kuntaliitto on huolestunut kuntien talouskehityksestä. Viime vuoden tilinpäätösarvioiden mukaan 196 kuntaa teki viime vuonna negatiivisen tuloksen, kun vuotta aiemmin talous painui pakkaselle vain 55 kunnassa.
Arvioiden mukaan siis kaksi kolmasosaa kunnista teki viime vuonna tappiota.
– Näyttää siltä, että kuntatalous on ajautunut kriisiin. Kunnille ei saa antaa enää yhtään uutta tehtävää ilman sille osoitettua rahoitusta. Kaikenlaiset valtionosuusleikkaukset on vihdoin lopetettava. Päinvastoin, valtion lisärahoitukselle on selkeät perusteet, kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen sanoo liiton tiedotteessa.
Kuntaliiton mukaan heikko talous johtuu siitä, että verotulot ja valtionosuudet tippuivat ja kuntien sekä kuntayhtymien menot kasvoivat. Liiton mukaan isoin yksittäinen tekijä kuntatalouden heikentymisessä on kilpailukykysopimus.
Kuntien lopulliset talousluvut varmistuvat vasta myöhemmin tänä vuonna.
Tilinpäätösarvioiden mukaan lähes 200 kuntaa teki negatiivisen tuloksen viime vuonna.Kuntaliitto
Pääkaupunkiseudulla menee hyvin – muissa isoissa kaupungeissa heikommin
Kuntien tilanteissa on kuitenkin voimakasta vaihtelua. Suurimman voiton teki Helsinki, jonka tilikauden tulos on 390 miljoonaa euroa plussalla. Espoon tulos on 39 ja Vantaan 28 miljoonaa euroa.
Suurimman tappion viime vuonna teki Tampere, jonka tilinpäätös näyttää 57 miljoonaa euroa miinusta. Tampereen jälkeen surkeimman tuloksen tekivät Turku, Oulu, Kouvola ja Rovaniemi.
– Isoilla kaupungeilla huonon tuloksen selittää pääosin heikko verokehitys. Pienissä kuntakokoluokissa tulokseen vaikuttavat raskaat valtionosuusleikkaukset, kuntaliiton kuntatalousyksikön johtaja Ilari Soosalu selittää liiton tiedotteessa.
Suuntaus näkyy myös Lapissa
Lapissa miinusta viime vuonna teki yksitoista kuntaa, kun toissa vuonna talous sakkasi vain kolmessa kunnassa. Asukaslukuun suhteutettuna tilikauden tulos oli huonoin Savukoskella, Rovaniemellä, Ranualla ja Kemissä.
Lapissa talous päätyi pakkaselle myös Kemijärvellä, Muoniossa, Pelkosenniemellä, Pellossa, Simossa, Sodankylässä ja Torniossa.
Valtionosuudet pienenivät suurimmassa osassa Lapin kuntia.
