EU-maissa käynnistyy lähiaikoina vimmattu pohdiskelu siitä, mihin aikavyöhykkeeseen kukin jäsenmaa haluaa jatkossa kellonsa asettaa. Tuuminnan taustalla on europarlamentin alkuviikolla hyväksymä päätös, jonka mukaisesti se kannattaa kellonaikojen siirtelyn lopettamista keväisin ja syksyisin vuodesta 2021 lähtien.

Lopullisen kellonaikadirektiivin hyväksyy EU:n ministerineuvosto. Suomi toivoo päätöksen tästä syntyvän vielä oman puheenjohtajakautensa aikana eli loppuvuodesta.

Pirstaloituuko Eurooppa

Kunkin jäsenmaan käsiin jää kuitenkin valta päättää omassa maassa noudatettavasta aikavyöhykkeestä. Maiden on päätettävä siitä vuoden sisällä, mielellään nopeamminkin.

Kellorallista luopumista voimakkasti ajanut Suomi toivoo EU:n nykyisen puheenjohtajamaan Romanian koordinoivan kantoja. Vaarana on, että EU:sta tulee aikavyöhykkeiden tilkkutäkki, jos maat eivät kykene sopimaan kutakuinkin yhtenäisestä kellonaikalinjasta.

– EU:ssa on nyt käytössä kolme aikavyöhykettä ja Suomen mielestä se on enimmäismäärä jatkossakin, ettei Eurooppa pirstaloidu eri aikavyöhykkeisiin. Ettei esimerkiksi Hollannissa ole käytössä eri kellonaika kuin Belgiassa, kuvaa uhkia liikenneneuvos Maria Rautavirta liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Suomi ajaa talviaikaa

Suomi on oman kantansa alustavasti paaluttanut jo helmikuun alussa, ensimmäisenä EU-maista. Hallituksen EU-ministerivaliokunta päätti, että Suomi pitää lähtökohtaisesti parhaimpana vaihtoehtona Suomen pysyväksi ajaksi talvi- eli normaaliaikaa.

Alustavasta aikavalinnasta huolimatta Suomi ei sulje pois muun aikavyöhykkeen valintaa, jos kantaa on neuvottelujen edetessä arvioitava uudelleen.

– Me seuraamme tietysti, mitä naapurimaat ja isot jäsenmaat päättävät omasta aikavyöhykkeestään, Rautavirta kertoo.

Baltian maissa, Kreikassa, Romaniassa ja Bulgariassa kellot ovat samassa ajassa Suomen kanssa. Ruotsissa kuten muutenkin valtaosassa EU-maita noudatetaan Keski-Euroopan aikaa eli kellot ovat tunnin jäljessä Suomea. Kaksi tuntia Suomea perässä ollaan Britanniassa, Irlannissa ja Portugalissa.

Aikalaki 2020

Jos kellodirektiivi hyväksytään loppuvuodesta, aletaan Suomessa valmistella lakiesitystä Suomen haluamasta aikavyöhykkeestä ensi vuoden alkupuolella.

Näillä näkymin se on nykyinen talvi- eli normaaliaika. Kyselyissä yli puolet vastaajista on sitä kannattanut ja uusia aikakyselyitä ei näillä näkymin ole tulossa.

Normaalin tapaan lainvalmisteluun kuuluu lausuntokierros, johon kuka tahansa voi lähettää näkemyksensä suomalaisille soveliammasta aikavyöhykkeestä.

Jos lakiesitys etenee normaaliaikataulussa, eduskunta päättää Suomen aikavyöhykkeestä loppuvuodesta 2020 ja siihen siirrytään 2021.

Lue myös:

Europarlamentti puoltaa kellojen siirtelystä luopumista vuonna 2021

Hallitus tarkensi kantaansa kesäaikajärjestelystä – ”Suomi ei sulje pois muun aikavyöhykkeen valintaa”

Tiukka äänestystulos selvisi: Talviaika sai enemmän kannatusta

Kuuntele myös Mistä maailma puhuu -podcast (2.11.2018):

Olutkulttuurin murros ei vielä erotu kovin selvästi arkisena iltapäivänä olutravintolassa Helsingin keskustassa. Baaritiskillä tilataan tavallisen vahvuista ipaa, lageria tai stoutia.

Matala-alkoholisia oluita ei voi vielä kutsua koko kansan huviksi, mutta muutaman vuoden päästä tilanne voi olla jo toinen.

Teerenpelin ravintolapäällikön Miika Korpelan mukaan matalamman alkoholin juomia kysytään yhä useammin. Tai asian voi nähdä myös niin päin, että oluelta haetaan nykyään makuelämyksiä. Silloin ei haittaa, vaikka alkoholiprosentti olisi kahden tai kolmen tienoilla, koska tavoitteena ei ole päästä känniin.

– Erityisen kysyttyjä ovat juuri nyt sour-oluet eli hapanoluet. Niissä on yleensä hieman vähemmän alkoholia kuin oluissa yleensä, noin 3,5 prosenttia. Makua senkin edestä, sanoo Korpela.

Ykkösolut ei ole enää pelkkää haaleaa lageria

Monelle tulee matala-alkoholisesta juomasta mieleen klassinen ykkösolut, joka on noin 2,7 prosentin vahvuista. Se on saanut nimensä veroluokan mukaan ja panimoala pitää sitä vanhahtavana. He puhuvat mieluummin matala-alkoholillisista juomista, joiden alkoholipitoisuus on 2–3 tienoilla.

Matala-alkoholillisten oluiden suosio on lähtenyt hienoiseen kasvuun viime vuosina. Panimoliiton tilaston mukaan kahdessa vuodessa kasvua on ollut lähes 8 prosenttia.

Vielä ei kuitenkaan voi puhua samanlaisesta räjähdysmäisestä kasvusta, jota on ollut alkoholittomien oluiden myynnissä (Kauppalehti). Kyse on kuitenkin samasta ilmiöstä: känni ei ole enää cool, terveelliset elämäntavat ovat kuuminta hottia ja moni valitsee erikoisoluen, koska juo olutta maun takia. Keskikaljan myyntiluvut ovat puolestaan kääntyneet laskuun.

Lähivuosina tulemme näkemään mielenkiintoisia uusia konsepteja ja tuotteita. Esimerkiksi aikuisten virvoitusjuomia, jotka ovat virvoitusjuoman ja oluen väliltä. Johan Jacobsson, Sinebrychoff

Tähän murrokseen myös Suomen suurimmat panimot pyrkivät nyt vastaamaan. Ykkösolut elää uutta renessanssia vuosikausia uinuttuaan. Kauppojen hyllyille on tullut uusia vaihtoehtoja perinteiselle vaalealle lager-tyyppiselle ykkösoluelle: ipaa, tummaa lageria ja gluteenitonta luomuolutta.

Matalan alkoholin ja alkoholittomien oluiden taakkana on ollut se, että osa oluen ystävistä on pitänyt niitä tylsän makuisina: alkoholi on nimittäin oluen runko ja ryhti – ja ilman sitä oluesta tulee helposti väljän oloista.

Panimoala vakuuttaa kuitenkin, että panimotekniikka on parantunut viime vuosina ja matalan alkoholin oluita kehitetään nyt maku edellä.

Olvi toi ykkösvahvuisen ipan markkinoille syksyllä, koska asiakkaat olivat toivoneet uusia makuja vähemmällä alkoholiprosentilla. Oluiden tuoteryhmäpäällikön Heidi Erämaan mukaan uutuuden suosio on ylittänyt odotukset.

– Näimme, että trendi on olemassa ja aika oli sille kypsä, sanoo Erämaa.

Keski-Euroopassa on jo merkkejä aivan uusista tuotteista

Tämä on vasta alkua. Keski-Euroopassa on jo nähtävissä, että matala-alkoholillisten juomien valikoima kasvaa ja monipuolistuu, sanoo Sinebrychoffin oluista vastaava markkinointijohtaja Johan Jacobsson.

– Lähivuosina tulemme näkemään mielenkiintoisia uusia konsepteja ja tuotteita. Esimerkiksi aikuisten virvoitusjuomia, jotka ovat virvoitusjuoman ja oluen väliltä, visioi Jacobsson.

Hartwallin markkinointipäällikön Turkka Hirvosen mukaan olemme muutoksen alussa: matala-alkoholillisista oluista on tulossa osa suomalaista olutkulttuuria. Samalla käyttötilanteet muuttuvat ja monipuolistuvat, kun lounaan kanssa voi juoda alkoholittoman siiderin.

Myös suomalaiset pienpanimot ovat heränneet pikkuhiljaa uuteen trendiin, sanoo ravintolapäällikkö Korpela. Nyt suomalaispanimot ovat innostuneet tekemään session ipaa, jossa alkoholipitoisuus jää 4 prosentin tuntumaan.

Tammikuu on perinteisesti ollut ravintoloissa hiljaista aikaa, mutta tipaton ei näkynyt ainakaan Helsingin ydinkeskustan Teerenpelissä.

– Toimme kymmenkunta alkoholitonta olutta valikoimaan ja asiakkaita riitti. Ihmiset kävivät silti ravintoloissa, mutta ei juotu alkoholia. Loistava trendi, sanoo ravintolapäällikkö Korpela.

Lue lisää:

Olut ja lonkero syöksyivät – näin rajua myyntiromahdusta Alkossa ei ole nähty neljännesvuosisataan

Oluen maistelu on harrastus, jossa tutustuu jälkimaun ja vaahdon lisäksi uusiin ihmisiin – "Joskus uutuuden maistaminen jää yhteen kertaan"

Panimoteollisuus katsoi tulevaisuuteen: kannabisolut ja alkoholittomat kasvattavat suosiotaan

Tarkkana alkoholittoman oluen kanssa – Alkoholittomasta ei ole urheilujuomaksi, eivätkä kaikki alkoholittomat oluet sovi alkoholiongelmaisille

Vänkäys ja vastuun siirtely ilmastonmuutoksen torjumisesta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä noudattavat tuttua kaavaa:

A: Lihan- ja maidonkulutusta pitäisi vähentää, jotta ilmasto pelastuu.

B: On ihan sama syötkö ensi vuoden pelkkää perunaa, kun lennät joka vuosi Thaimaahan.

A: Turha syyllistää, lentoliikenteen päästöt muodostavat vain 2–3 prosenttia koko maapallon päästöistä.

B: Ja kun kiinalainen/intialainen kuluttaja vaurastuu ja pääsee ostelun ja matkustelun makuun, sitten vasta päästöt räjähtävät.

Lopputulos: Jokainen on väitteissään ihan oikeassa, mutta mitään ei tapahdu.

Juuri tämän takia on kerta kaikkiaan epäreilua sälyttää vastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta kuluttajien harteille, arvioi kansainvälisten ilmastoasioiden pääneuvottelija, ympäristöneuvos Outi Honkatukia ympäristöministeriöstä.

–Meillä on taipumus sanoa, että kuluttaja päättää. Se on vastuunpakoilua. On hallituksen tehtävä päättää ilmastopolitiikasta ja sen instrumenteista.

Kansalaiset ovat ilmastobarometrin mukaan valmiita siihen, että joku tekee ne kuuluisat kipeät päätökset. Poliitikoille ilmastopolitiikan kiristäminen ei sen sijaan vaalien alla tunnu maistuvan.

Ikävä totuus 1: Ruoka on Suomessa liian halpaa

Hyvää tarkoittava kansalainen voi vahingossa jopa päätyä paisuttamaan hiilijalanjälkeään.

Esimerkiksi kun valtameriin päätyneet muovipussit tappoivat mereneläimiä, järkyttyneet kuluttajat alkoivat vältellä myös järkevää muovin käyttöä. Ruuat pilaantuivat, hävikki kasvoi.

Kaatopaikoilla mätänevä biojäte on iso kasvihuonekaasujen lähde, Luonnonvarakeskus Luken mukaan noin 100 000 henkilöauton hiilidioksidipäästöjen verran vuodessa.

–Muovin "pahuus" on yksi tyypillisistä väärinkäsityksistä. Ruuan säilyttämisessä se on ekoteko, sanoo Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.

Taas yksi esimerkki siitä, etteivät vapaaehtoisvoimat riitä ilmastokysymyksen ratkaisemiseksi.

Paras keino ruokahävikin vähentämiseksi olisi Honkatukian mukaan yksinkertaisesti nostaa ruuan hintaa. Aihe on poliittinen pommi, melkein tabu, mutta hän sohaisee sitä silti.

–Ruoka on Suomessa tietyllä tavalla liian halpaa, jos sitä riittää tuhlattavaksi. Jos ruoka olisi arvokkaampaa, sitä tuhlattaisiin vähemmän.

Ruuan alv on nyt 14 prosenttia eli kymmenen prosenttiyksikköä yleistä arvonlisäveroa matalampi.

–Yksi tapa nostaa ruuan hintaa olisi yhtenäistää arvonlisäverokantoja.

Ruuan verokannan nosto esimerkiksi viidellä prosenttiyksiköllä olisi tasavero ja todella tuntuisi kukkarossa. Siksi Honkatukia epäileekin, ettei mikään puolueista innostu ajatuksesta. Mutta kymmenen vuoden päästä voi olla eri ääni kellossa.

Ikävä totuus 2: Pelto on maatalouden pahimpia kuormittajia

Naudanlihan ilmastokuorma on iso, oli se suomalaista tai ulkomaista.

Luonnonvarakeskus on vertaillut sen tuotannon ilmastovaikutuksia Suomen, Tanskan ja Saksan kesken, eikä merkittäviä eroja löytynyt. Nauta on märehtijä, eikä sitä voi muuksi muuttaa.

– Noin 40 prosenttia naudanlihan elinkaaren päästöistä tulee ruoansulatuksen metaanipäästöinä, kertoo Luken Katajajuuri.

Kypsennetyn naudanlihan ilmastovaikutus on yli 25–50 kiloa, tai kuten termi tieteellisesti kuuluu, hiilidioksidiekvivalenttikiloa.

Kokonaisuudessa ei kotimaisuudella tai ulkomaisuudella ole juuri merkitystä, vaikka lihoja kuljetetaan pitkiä matkoja, koska kuljetusten osuus hiilijalanjäljestä on todella pieni.

Turvepellot ovat isoin yksittäinen kasvihuonekaasujen lähde

Vaikka vihanneksia rahdataan toiselta puolelta maapalloa, kontteihin mahtuu niin paljon tavaraa, että yhden riisi- tai hedelmäkilon ilmastovaikutus jää kauas naudanlihasta.

Joka tapauksessa porsaanlihan vastaava hiilijälki on selvästi pienempi, kypsänä noin 5–9 ja ja broilerilla 3–7, ja banaanilla kuljetuksetkin mukaan laskettuna noin kilon.

–Lukuja voi esittää monella tapaa. Kypsennetyn lihan jalanjälki on tietysti suurempi kuin raa'an, koska tulee muun muassa paistohävikkiä, Katajajuuri pui.

Sekin vaikuttaa kokonaiskuormitukseen, onko kyse pelkästä lihakarjasta vai tuottaako lehmä myös maitoa.

Asiat eivät ole mustavalkoisia. Lihan osuutta tulee pienentää

Mutta. Juuri kun alkaa näyttää selvältä, että liha on isoin syyllinen, tulee uutta tietoa. Katajajuuri kertoo, että iso pahis onkin pelto.

Turvepellot ovat Suomen maatalouden isoin yksittäinen kasvihuonekaasujen lähde. Vaikka vain runsas kymmenes peltoalasta on turvepeltoa, ne vastaavat jopa puolesta maatalouden ilmastovaikutuksista.

Syynä on Suomen soinen ja turpeinen maaperä, josta vapautuu jatkuvasti hiiltä ja typpeä ilmakehään, vaikka siinä ei laiduntaisi yhtään lehmää.

–Jos halutaan todella isoja päästövähennyksiä suomalaisessa maataloudessa, turvepeltojen määrää tulisi pystyä vähentämään esimerkiksi metsittämällä niitä, Katajajuuri jatkaa.

Keskusta tarttui nopeasti Luken tietoon.

Ympäristö- ja maatalousministerit Kimmo Tiilikainen (kesk.) ja Jari Leppä (kesk.) esittävät, että kasvihuonepäästöjä voidaan vähentää jopa miljoonalla tonnilla vuodessa nostamalla turvepeltojen pohjavettä ja muuttamalla ne soiksi. Päälle viljeltäisiin hieskoivua hiiltä sitomaan.

Se vastaisi heidän mukaansa 250–400 000 auton vuosipäästöjä, eli enemmän kuin vuotuinen ruokahävikki.

Yksittäiset keinot, kuten turvepeltoihin puuttuminen ei päästöongelmaa ratkaise. Myös lihan osuutta pitää Katajajuuren mukaan jonkin verran pienentää.

– Asiat eivät olet mustavalkoisia. Samanaikaisesti kulutuksessa tulisi lisätä kasvikunnan tuotteiden osuutta. Tällöin pienemmällä pinta-alalla ja pienemmillä päästöillä saataisiin tuotettua suomalaista ruokaa.

Ikävä totuus 3: Lentoliikenne kasvaa – päästöt myös

Suomalaisten ulkomaanmatkoista tupruaa taivaalle noin neljä miljoonaa CO2-tonnia vuodessa. Lisäksi lentämisellä on ilmastoon tuplavaikutus muuhun liikenteeseen verrattuna, koska myös koneen moottoreista tuleva vesihöyry ja typpipäästöt lämmittävät ilmakehää.

Liikenteen päästöt muodostavat viidenneksen Suomen päästöistä. Mitä pitää tehdä?

Pitää pistää lisää paukkuja nopeisiin ja sujuviin raideyhteyksiin, sanoo hallitussihteeri Janne Mänttäri liikenne- ja viestintäministeriöstä.

–Muutaman sadan kilometrin matkoihin pitäisi käyttää entistä useammin junaa.

Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi "noin tunnin junat" Helsingistä Tampereelle ja Turkuun.

–Toivottavasti raideyhteyksien kehittämiseen löytyy rahaa Suomelta jatkossakin, Mänttäri lähettää tulevalle hallitukselle terveiset.

Pohjoismainen puhtaan polttoaineen markkina kuulostaa jo houkuttelevalta Janne Mänttäri

Kuluttaja voi vähentää satoja lentomaileja suosimalla suoria lentoja. Lomamatkan voi yhdistää työmatkaan, jolloin edestakainen lentely vähenee.

Nämä keinot eivät kuitenkaan riitä. Kun katsoo SYKE:n ennustetta lentämisen päästöistä vuonna 2037, huomaa, että maailman lentoliikenne todella on tuplaantumassa.

Janne Mänttärin mukaan lähitulevaisuuden avainsana on biopolttoaine. Neste on edelläkävijä biopolttoaineen tuottajana.

Mänttäri brändäisi Helsinki-Vantaan uusiutuvien polttoaineiden lentokentäksi. Uusiutuvien osuutta kerosiinin rinnalla lisättäisiin pikku hiljaa.

–Yhden maan markkinoilla ei vielä olisi vaikutusta, mutta Norjassa ja Ruotsissakin on vastaavanlaisia pohdintoja. Pohjoismainen puhtaan polttoaineen markkina-alue alkaa varmasti jo kuulostaa houkuttelevalta.

Projektia hankaloittaa se, että kerosiini on puoli-ilmaista verrattuna biopolttoaineisiin. Siksi tarjontaa ei käytännössä ole.

On ironista, että ilmaston hyväksi tehty polttoainevalinta nostaisi lipun hintoja niin paljon, että se vähentäisi bisneksen näkökulmasta lentoliikennettä jo liikaa.

Tarvitaan siis taas poliitikkoja, jotka ovat valmiita tekemään kipeitä päätöksiä.

–Operaattoreiden harteille ei voi kokonaan kaataa, eli se edellyttää julkista ja yksityistä tukea jossain muodossa.

Isot päätökset tehdään kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n neuvotteluissa.

–Hiilelle pitää saada kovempi hinta, se on hyvin yksinkertaista, Mänttäri kiteyttää.

Ikävä totuus 4: Kiellot eivät toimi, sen osoitti jo kieltolaki

Voisiko niukasta kuluttamisesta, junamatkustamisesta tai kasvisruuasta tulla statussymboli, ja autoilusta noloa?

Kuluttajia on vaikeaa ohjata valistuksella tai kielloilla. Tupakointi ei vähentynyt vuosikymmeniin, vaikka sen terveyshaitat tiedettiin, kunnes siihen liitetty dekadentti charmi haihtui ja mielikuvat muuttuivat negatiivisemmiksi.

Trendit ohjaavat kulutusta enemmän kuin verot Tuomas Kosonen

THL:n Heli Kuusipalo listaa toimia, joilla Suomessa on lakikeinoin saatu aikaan muutoksia ihmisten ruokatottumuksissa.

Lista on lyhyt ja ytimekäs: suola. Suolan osuutta elintarvikkeissa onnistuttiin vähentämään, ja joukkoruokailussa siihen alettiin lisätä jodia.

– Suolan vähentämisellä on säästetty vuosittain satoja tuhansia euroja lääkekuluissa ja etenkin ihmisten elämänlaadussa. Eliniänodote on pidentynyt ja elämänlaatu parantunut kymmenillä vuosilla kahdessa sukupolvessa, Kuusipalo kertoo.

Mutta siihen lista pitkälti loppuukin. Laki on parantanut myös sianlihan rasvan laatua, mutta esimerkiksi ihmisten voin käytön vähenemiseen on muut syyt.

– Ilmastonäkökulmasta politiikkatoimia ei ole vielä tehty. Kiellot ovat huonoja ja verotuskin toimii vain jossain määrin, Kuusipalo arvioi.

Trendit, kuten ilmastotietoisuus, saattavatkin ohjata kulutusta enemmän kuin vero-ohjailu, pohtii Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen.

PT selvitti, miten sokeriveron nosto 2011 vaikutti karkin kulutukseen. Vaikutus oli odotetusti niukka. Sen sijaan virvoitusjuomissa 2014 veron korotuksella oli vaikutusta. Sokeroitujen limujen hinta nousi, mutta light-limujen ei. Niiden käyttö lisääntyi jonkin verran.

–Tulos tukee käsitystä, että veroilla on ohjausvaikutusta, mutta vain, jos tarjolla on hyvin samanlainen tuote eli substituutti, pakkausta myöten, Kosonen sanoo.

Lehmänmaitoa maultaan ja olemukseltaan muistuttavat soija- ja kauramaito ovat paikoitellen nousseet spontaanisti myyntihiteiksi. SDP:n Antti Rinteen väläyttämä lihan täsmävero taas on tyrmätty niin vero- kuin ilmastoasiantuntijoiden joukosta.

– Lihaa korvaavat tuotteet ovat tuskin kuluttajalle riittävän samanlaisia, että verojen kautta tapahtuvalla ohjauksella olisi vaikutusta, Kosonen sanoo.

Kelvollisempi ilmastoveron ohjauskohde olisi Kososen mukaan auto.

–Autoverolla olisi läheisempiä substituutteja siinä tapauksessa, että verotetaan CO2-päästöjä, ja henkilöllä on mahdollisuus ostaa isopäästöisen auton tilalle vähäpäästöinen.

Ikävä totuus 5: Maatalouden tukia pitää poistaa

Kasvihuonepäästöjen kannalta on melko yhdentekevää, onko osa ihmisistä kasvissyöjiä vai ei, jos maataloustuotannon laajuus säilyy entisellään.

Maatalouden osuus Suomen kasvihuonepäästöistä on noin viidennes, suurin piirtein yhtä paljon kuin liikenteen.

Mutta aihe on hyvin herkkä. Outi Honkatukia kuvailee sitä "elefantiksi, josta kukaan ei halua puhua".

–Kysymys on todella vaikea, koska kaikkien pitää syödä, mutta karjatalouden päästöt ovat isot, ja se koskee myös maidontuotantoa, Outi Honkatukia huokaa.

Hän kehottaa poliitikkoja silti puuttumaan elefanttiin. Tarkemmin sanoen, leikkaamaan maataloustukia.

–Tukia olisi järkevää vähentää. Näin ei kannustettaisi ylituotantoon, eikä pidettäisi keinotekoisesti maataloustuotteiden hintoja alhaisina.

EU uudistaa maatalouspolitiikkaansa parhaillaan.

–Siinä pitäisi mennä ympäristö- ja ilmastokärki edellä, Honkatukia sanoo.

Ruoka ei ole vain ruokaa. Ruuan omavaraisuus ja puhtaus on arvo. Ja harva haluaa viedä lehmät pelloilta tai maataloustuottajilta työn.

– Lihateollisuus on vajaa 30 prosenttia koko Suomen ruokateollisuuden arvosta, kertoo Elintarviketeollisuuden liiton ETL:n johtaja Heli Tammivuori.

Tukien leikkaaminen nostaisi ruuan hintaa, ja vähentäisi väistämättä maatiloja.

ETL:n Tammivuori epäilee, ettei keino toimisi edes päästöleikkurina, vaan ilmastovaikutukset vain ulkoistettaisiin muihin maihin. Samalla ruuan laatu kärsisi.

Honkatukia on eri mieltä. Ratkaisu on laskea tukia yhtä aikaa koko EU:ssa.

– Tuontiruuan hinnan nostaminen pitäisi tapahtua koko EU:n laajuisesti. Euro on loppujen lopuksi hyvä ohjauskeino.

Ikävä totuus 6: Kiinaa ei voi syyttää

Entä se hankalin asia: miljardit kiinalaiset ja intialaiset, jotka keskiluokkaistuvat ja haluavat oman osansa elintasosta?

Siihen ei ikävä kyllä ole helppoa vastausta.

–Tämä on se toinen elefantti. Kun väestö vaurastuu, se tarvitsee enemmän energiaa, sähköä, härpäkkeitä, Outi Honkatukia muotoilee.

Halutaanko olla edelläkävijä vai neliraajajarrutuksessa? Outi Honkatukia

Kolme neljäsosaa maailman kasvihuonekaasupäästöistä tulee energiantuotannosta, ja niistä iso osa Aasian kivihiilimyllyistä.

Tämä tilanne ei kuitenkaan tule välttämättä jatkumaan kovin pitkään, Honkatukia huomauttaa. Päästötön teknologia on jo olemassa, samoin kansainväliset sopimukset ja niiden paine.

–Jo nyt kasvavasta energian tarpeesta valtaosa tuotetaan uusiutuvasti. Esimerkiksi USA:n päästöt ovat korkeat, mutta ne eivät enää kasva, Honkatukia sanoo.

Ydinkysymys on, miten nopeasti hiilimaat siirtyvät päästöttömään energiaan. Avainasemassa ovat maiden omat kansalaiset.

–Kiina investoi uusiutuvaan energiaan todella suuria summia, ja Kiinassa oma väestö on jo alkanut vaatia toimia heikon ilmanlaadun takia.

Suomi voi valita, minkälaisen roolin se tässä kehityskulussa ottaa. Kaikilla on edessään sama tavoite, hiilineutraalius eli hiilidioksidipäästöjen ja hiilinielujen tasapaino.

– Loppujen lopuksi kysymys kuuluu, halutaanko se tehdä edelläkävijänä vai neliraajajarrutuksessa. Edelläkävijänä Suomi tuottaa innovaatioita, saa vientipotentiaalia, ja talouskasvua.

Ykkösolut elää uutta renessanssia, koska känni ei ole enää cool

Olutkulttuuri on murroksessa Suomessa, kun yhä useampi valitsee baaritiskillä matalan alkoholin tai täysin alkoholittoman juoman. Tähän murrokseen myös Suomen suurimmat panimot pyrkivät nyt vastaamaan kehittämällä uusia vaihtoehtoja perinteiselle vaalealle lager-tyyppiselle ykkösoluelle: Ipaa, tummaa lageria ja gluteenitonta luomuolutta.

EU-maat yrittävät välttää aikavyöhykkeiden tilkkutäkin

EU-maissa alkaa pian pohdiskelu siitä, mihin aikavyöhykkeeseen kukin jäsenmaa haluaa jatkossa kellonsa asettaa. Europarlamentti hyväksyi alkuviikolla päätöksen, jonka mukaan se kannattaa kellonaikojen siirtelyn lopettamista keväisin ja syksyisin vuodesta 2021 lähtien. Suomessa siirrytään kesäaikaan varhain sunnuntaiaamuna, kun kelloja siirretään tunti eteenpäin.

TUIlle mahdollisesti jättitappiot Boeing-lentokiellosta

Euroopan suurin matkailualan yritys TUI on ilmoittanut yhtiön liiketuloksen laskevan merkittävästi lentokonevalmistaja Boeing 737 MAX:n maailmanlaajuisen lentokiellon vuoksi. TUIn mukaan kuluvan vuoden liiketulos laskee 200 miljoonalla eurolla, mikäli koneet pysyvät lentokiellossa heinäkuun puoleen väliin saakka. TUIlla on ollut käytössään 15 Boeing 737 MAX -konetta.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa tarjolla vain ikäviä ratkaisuja

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatisi päättäjiltä kipeitä päätöksiä, mutta ongelma on, että tarjolla on vain ikäviä vaihtoehtoja. Asiantuntijat kertovat, millaisiin keinoihin poliitikkojen olisi oltava valmiita, jotta viimein päästäisiin tositoimiin.

Kiinassa monet vanhemmat pitävät masentunutta nuorta heikkona

Kiinassa mielenterveysongelmiin liittyy vahva leimautumisen pelko ja häpeä. Vain harva masentunut saa asianmukaista hoitoa. Oireita joko hävetään tai niitä ei tunnisteta.

Sää kylmenee, mutta aurinko jatkaa paistamistaan

Sää jatkuu suuressa osassa maata aurinkoisena, kertoo Ylen meteorologi Matti Huutonen. Pohjoisessa ja idässä voi tulla joitain räntäkuuroja. Illalla lounaaseen leviää vesisateita. Lämpötila laskee selvästi edellispäivien lukemista, mutta etelässä voi olla edelleen ylimmillään 10 astetta.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Esikouluikäisestä asti yhdessä kalastaneet Saku Nieminen ja Paavo Ruhanen kiskoivat avannosta lähes 14-kiloisen vonkaleen. 23. maaliskuuta parivaljakko asteli tuttuun tapaan järven jäälle ja virittivät onkensa veteen. Pariin tuntiin ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista ennen kuin tärppäsi.

– Saku siellä jotain alkoi noitumaan, että nyt on ihan tosissaan iso kala, Ruhanen naurahtaa.

– Samantien huomasin siimasta sormituntumalla, että ennätykset menee rikki, Nieminen jatkaa.

Vaikka kalastus vaatii taitoa, niin kyllä onneakin tarvitaan. Tällä kertaa sitä oli matkassa roppakaupalla.

– Luonnollisesti oli siimat solmussa, kun on iso kala kiinni. Otettiin pihdeillä puola irti ongesta ja sitä kautta saatiin löysää siimaa. Oli tällä kertaa tuurikin kohdillaan, että saatiin nostokoukulla se jään paremmalle puolelle, kertaa Nieminen päivän tapahtumia.

– Sen verran oli isopäinen, että ei ensin oikein mahtunu avantoon taittumaan. Mutta pää kun saatiin pinnalle, niin kyllä se sitten loppu tuli perästä, Ruhanen kertoo taistelusta hauen kanssa.

Varttitunnin kamppailun jälkeen jäällä pötkötteli hauki jonka mitoiksi paljastui 13,95 kiloa ja 1,23 metriä.

Vielä ei kuitenkaan ollut juhlimisen aika. Jos vääntö hauen ja sotkussa olevien siimojen kanssa ei ottanut tarpeeksi miesten voimille, edessä oli vielä juoksulenkki.

– Ensimmäisenä kun saatiin kala jäälle, lähdettiin minun aurinkolasien perään. Tuuli tempaisi ne mukaansa. Sieltä ne saatiin puolen kilometrin päästä kiinni, naurahtaa Nieminen.

Kuntoilun jälkeen oli punnituksen, makkaranpaiston ja soittokierroksen vuoro.

– Sehän se paras homma on kun pääsee kavereille kehumaan, että vähän parempi saalis tuli tällä kertaa, toteaa Ruhanen puhelujen sisällöstä.

Suurkalastajan ansiomerkki rintaan?

Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö kerää tietoja saaduista suurkaloista suurkalarekisteriin ja myöntää sellaisen saalistaneelle suurkalastajan ansioimerkin. Eri kalalajeille on omat kriteerinsä, jotta se voidaan luokitella suurkalaksi. Hauen tapauksessa raja kulkee kymmenessä kilossa, joten miesten saama vonkale menee heittämällä siihen luokkaan.

Viime vuonna järjestölle ilmoituksia suurkaloista tuli yhteensä 228 kappaletta, näistä ylivoimaisesti eniten oli haukia, 47 yksilön verran.

– Juuri lueskelin, että kuukausi saantipäivästä olisi aikaa se ilmoittaa, voisihan sen sinne laittaa. Mitat, viralliset punnitustodistukset, todistajia ja kuvia löytyy, Ruhanen toteaa suunnitelmista.

Nyt saatu hauki on hirvensalmelaisen Ruhasen ja mikkeliläisen Niemisen kolmas maagisen kymmenen kilon rajan rikkonut saalis. Aikaisemmat ovat tulleet tuulastamalla. Syksyisin tapahtuvassa atrainkalastuksessa miehet ovat kalojen lisäksi napanneet SM-pronssia viime syksyltä.

Tämän kertainen saalis oli kokeneempien kalastajienkin saalina niin merkittävä, että se odottaa pakastimessa jatkokäsittelyä.

– Muutaman viikon päästä viedään täytettäväksi. Ei se ruokakalaksi oikein sovi, on se sen verran iso. Mielellään siitä ottaa muiston talteen. Vielä pitäisi päästä yhteisymmärrykseen mihin seinälle se päätyy, Ruhanen kertoo.

– Tuossa tapauksessa ei vapauttaminenkaan oikein onnistunut, kun sen verran aikaa se siellä nostokoukun päässä heilu. Ei olisi ollut sekään oikein, Nieminen jatkaa.

Talvikalastuksessa täytyy olla tarkkana vapautuksien suhteen. Suomen haukiseura muistuttaa, että yli viiden asteen pakkasella haukea ei voi vapauttaa takaisin vesistöön. Tarkempia vinkkejä suurhauen käsittelyyn löytyy Suomen haukiseuran kotisivuilta.

Tarkkaa kalastuspaikkaa kysyttäessä savolaismiesten muisti alkaa kummallisesti pätkiä.

– Nyt ei kyllä millään satu muistamaan mistä se tuli, virinistää Ruhanen.

Venäjän rajan kupeessa Haapasaaressa sijaitseva, yli 100-vuotias kauppa on ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin. Kauppa on tehnyt viimeiset neljä vuotta isoa tappiota. Jos meno jatkuu samanlaisena, sen on pantava parin vuoden päästä ovet säppiin.

Kyseessä on Suomen pienin osuuskauppa.

– Saaren väki on vähentynyt ja harmaantunut. Ihmiset myös tuovat paljon kauppatavaraa yhteysaluksen kylmäkonteissa saareen. Emme pysty kilpailemaan mantereen marketien hintojen kanssa, sanoo Haapasaaren osuuskaupan hallituksen varapuheenjohtaja Juha Rissanen.

Tilanne on todella huono. Juha Rissanen

Kauppa yritetään nyt pelastaa saarelaisten rahoilla. Osuuskaupan hallitus on päättänyt alkaa kerätä vapaaehtoista jäsenmaksua kaupan toiminnan tukemiseen. Maksulla halutaan myös muistuttaa saarelaisia, että kaupan olemassaolo riippuu ostohaluista.

Jäsenmaksuksi on esitetty 50 euroa. Käytännössä lahjoittaja saa itse päättää summan, koska maksu on vapaaehtoinen. Kaikki on plussaa.

– Tässä täytyy nyt turvautua kaikenlaisiin keinoihin. Tilanne on todella huono, Rissanen toteaa.

Haapasaaressa on ollut viime vuosina parisataa kesäasukasta. Talvella asukasmäärä putoaa noin kymmeneen. Saaressa on kaupan ja asuntojen lisäksi muun muassa vanha koulu, jonka toiminta loppui vuonna 1973. Nykyään siellä pidetään kesäisin erilaisia kursseja.

Haapasaaren kirkossa on järjestetty vielä viime vuosina kesähäitä.

Kaupan myymälänhoitajan tuoli on ollut viime vuosina hyvin tuulinen. Idylliseen saareen on lähdetty hohdokkaissa tunnelmissa, mutta kylmät, yksinäiset talvet ja saaren eristäytynyt sijainti ovat olleet lopulta liikaa. Monelle on riittänyt yksi vuosi.

Nyt kauppa saa jälleen uuden myymälänhoitajan, kun Kristofer Klaavu hyppää tehtävään.

– Tilaisuus päästä Suomen pienimpään osuuskauppaan ulkosaaristoon oli niin houkutteleva, että oli pakko laittaa hakemus.

Neljän tunnin kauppamatka

Klaavu on kuitenkin pudottanut vaaleanpunaiset lasit silmiltään ja tietää, että kaupan tilanne on vaikea. Tuotevalikoimaan ei tule suuria muutoksia, mutta sitä tarkennetaan.

– Tarkoitus on myydä peruselintarvikkeita eli sitä, mitä porukat ostavat. Erikoistuotteita tilataan toivomuksesta, Klaavu sanoo.

Myymälänhoitajan työ on fyysisesti raskasta, sillä tavarat on haettava kauppaan venerannasta yli kilometrin päästä.

– Pohjakunto on hyvä ja siinähän se paranee. Ja on meillä mönkijä, jonka kyydillä saa nopeasti tavarat kaupalle.

Kaupan toiminnan loppuminen tietäisi saarelaisille pitkää kauppamatkaa, jos vaikkapa maito loppuu kesken. Lähin kauppa on 23 kilometrin päässä Kotkassa. Edestakainen merimatka kestää yli neljä tuntia.

Toivonpilkahduksen Haapasaaren kaupan synkkään tilanteeseen tuo tänä vuonna alkava tukikokeilu. Valtio myöntää kaksivuotisen kokeilun aikana 10 000–15 000 euron avustuksen noin sadalle kyläkaupalle. Sen tarkoitus on turvata kauppapalveluja harvaan asutulla maaseudulla.

– Suomen pienin osuuskauppa on pyörinyt tähän saakka puhtaasti asiakkaiden tuomilla rahoilla. Haemme tukea syksyllä ilman muuta, sanoo osuuskaupan hallituksen puheenjohtaja Juha Rissanen.

Tuen ehtona on, että kauppa toimii ympäri vuoden. Päivittäistavaroiden myynti ei saa ylittää kahta miljoonaa euroa vuodessa, ja seuraavaksi lähimmän kyläkaupan tulee olla vaikeasti saavutettava. Kaupalla on oltava ensi vuoden alusta lähtien myös vähintään yksi lisäpalvelu, kuten posti tai apteekki.

Meillä on vaimon kanssa parisuhdehommat kunnossa. Kristofer Klaavu

Rissasen mukaan Haapasaaren kauppa täyttää kaikki ehdot. Lähin kauppa on 23 kilometrin merimatkan päässä Kotkassa. Kaupalla on posti ja polttoaineen jakelupiste. Myös Alkon piste löytyy.

– Tuki merkitsisi todella paljon. Henkilöstökulut ovat meillä liikevaihtoon verrattuna paljon isommat kuin marketeissa.

Sade pilaa myynnin

Kristofer Klaavu aloittaa myymälänhoitajan työnsä maanantaina. Sää vaikuttaa myyntiin hyvin paljon kesäkaudella. Viikonlopun tilaus tehdään alkuviikosta sen hetkisen sääennusteen mukaan.

Jos se lupaa aurinkoa ja loppuviikosta alkaakin sataa, hävikki on suurta.

– Tilausta tehdessä pitää ounastella, onko saaressa viikonloppuna 20 vai 200 asukasta. Kyllä se pikkuisen vaikuttaa tilaukseen.

Klaavu toivoo, että joku vuokraisi kaupan kupeessa sijaitsevan kesäkioskin. Kauppa voisi tehdä sen kanssa yhteistyötä. Yksinäisiä talvia mies ei pelkää, sillä vaimo Tuuli-Anne Klaavu lähtee mukaan myymäläapulaiseksi.

– Meillä on vaimon kanssa parisuhdehommat kunnossa. Ei tarvitse olla ikävissään, Kristofer Klaavu toteaa.

Presidentti Sauli Niinistön mukaan eduskuntavaalien alla olisi hyvä keskustella siitä, millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kukin tavoittelee.

– Eduskunta määrittelee Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjat selonteossaan. Niitä noudatetaan. Siksi vaalien alla olisi hyvä keskustella, mitä linjaa kukin tavoittelee, Niinistö tviittasi.

Hieman aiemmin Niinistö kommentoi Twitterissä Ilta-Sanomien toimittajan Timo Haapalan juttua siitä, mistä vaaleissa ei puhuta vaikka pitäisi. Haapalan mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka on talous- ja työllisyyspolitiikan ohella tyystin kadonnut vaalikeskusteluista. Niinistö totesi tviitissään, että tätä onkin kaivattu.

Presidentti johtaa perustuslain mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Kanadassa pääministeri Justin Trudeauta koetteleva skandaali on saanut lisää tulta alleen, kun entinen oikeusministeri Jody Wilson-Raybould toi julki salaa nauhoittamansa puhelinkeskustelun.

Wilson-Raybouldin mukaan nauhoite todistaa, että Trudeaun avustaja painosti häntä erottamisen uhalla suojaamaan kanadalaista rakennusyritystä SNC-Lavalinia syytteiltä.

Nauhoitteella Trudeaun avustaja Michael Wernick kertoo Wilson-Raybouldille, että pääministeri aikoo löytää keinon jolla yritys välttää syytteet, jotka voisivat vaarantaa 9 000 työpaikkaa.

SNC-Lavalinin epäillään lahjoneen Libyan viranomaisia sopimuksia saadakseen Muammar Gaddafin valtakaudella.

Wernick sanoo joulukuussa nauhoitetussa puhelussa, ettei silloisen oikeusministerin Wilson-Raybouldin kannata olla eri mieltä pääministerin kanssa. Avustaja painottaa Trudeaun kannan olevan se, että SNC-Lavalin voi selvitä sakoilla ja välttää syytteet.

Wilson-Raybould vastaa nauhoitteella, ettei pidä avustajan puheita sopivina.

Wilson-Raybould sanoo, että hänen oli erottava ministerin tehtävästä, koska hän ei antanut periksi asiassa.

Entinen oikeusministeri kertoo turvautuneensa puhelun nauhoittamiseen salaa, koska epäili tarvitsevansa myöhemmin todisteita keskustelun sisällöstä.

Trudeau on kiistänyt, että hän tai hänen avustajansa olisivat syyllistyneet väärinkäytöksiin.

Wilson-Raybouldin parlamentin komitealle luovuttama nauhoite ja muu materiaali julkistettiin perjantaina.

Skandaalin arvioidaan uhkaavan Trudeaun mahdollisuuksia lokakuun vaaleissa.

Lisää aiheesta:

Kanadan budjettiministeri eroaa – ei enää luota Trudeaun petosskandaalissa rypevään hallitukseen

– Muistan, millaista oli tanssia selvin päin ensimmäistä kertaa. Se oli hirveää. Pelotti. Ahdisti. Tuntui, että kaikki katsovat.

Enni Granström nauraa. Hän on juuri muistanut, miten muiden kuuntelema musiikki ällötti häntä teininä. Bäkkärit. Spaissarit. I’m your Tamagotchi. Bon Jovin Always kouludiskon viimeisenä hitaana.

Mikään sellainen ei liikuttanut häntä tuolloin. 11-vuotiaana Granström oli alkanut ryypätä ja yläasteella siitä oli tullut hänelle pääasia.

Kun juo, ei ehdi tanssia, hän tokaisee.

– Aina olen juonut niin paljon kuin pystyn ja on saatavilla.

Granström katsoo pitkään käsiinsä. Tai lattiaan. 34-vuotiaalla kuopiolaisella naisella on ollut paljon aikaa miettiä, mikä sai hänet juomaan melkein lapsena – ja mitä sen jälkeen tapahtui.

Sing hallelujah!

Dr. Albanin pomppiva eurodance-biitti alkaa jyskyttää kuopiolaisessa baarissa. Kello on äsken tullut kymmenen. Pienellä tanssialueella ei ole juuri ketään. Näin on aina, kun ilta on vasta alussa, huikkaa dj.

Mutta ensimmäisistä tahdeista asti lattialla on ollut kaksi hahmoa. Toinen on nainen, jolla on mustat saparoletit ja jalassa lappuhaalarit. Toinen on Wayne’s World -t-paitaan ja hikipantaan pukeutunut mies. Kummallakin on yllään ylisuuret flanellipaidat.

Tämä kaksikko on tullut ysäribileitä Kuopiossa järjestäville tutuiksi. Silloinkin kun useimmissa pöydissä vasta kokoonnutaan ja tilataan ensimmäisiä juomia, tanssilattialla bileet ovat täydessä vauhdissa. Siellä ovat Enni Granström ja hänen kihlattunsa Ville Luttinen 90-luvun rooliasuissaan.

– Enhän minä nytkään osaa tanssia. Mutta minua ei pätkääkään kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Minä vain menen ja teen, Granström sanoo.

Ysäribileissä häntä tuskin tunnistaa samaksi ihmiseksi, joka kertoi hiljaisella äänellä alkoholismista muutamaa päivää aiemmin. Nyt puuttuvat silmälasit, siistit suorat hiukset ja neuletakki. Pukeutuminen onkin Granströmille tärkeä siirtymäriitti.

– Mitä törkeämmät rytkyt, sitä parempi. Etsin jatkuvasti vaatteita kirppareilta. Tosin nykyään ihan samanlaisia vaatteita saa vaatekaupoista, hän nauraa.

Rohkeutta on pitänyt opetella. Aluksi lähikaupassa käyminen selvin päin oli kovaksi jännittäjäksi tunnustautuvalle naiselle vaikeaa, tanssimisesta puhumattakaan. Ensimmäisinä vuosina hän odotti aina, että joku muu ehti lattialle ensin.

Sitten tapahtui kaksi asiaa. YleX:n juontaja Matti Airaksinen kaivoi E-typen, Haddawayn, Sash!in ja Pandoran kaltaiset menneiden talvien hittiartistit takaisin päivänvaloon. Parasta ennen -ohjelman nopeista ysäribiiteistä tuli monelle käyttövoima, josta perjantai-illan bileet pääsivät lentoon.

Granström huomasi jotain yllättävää: hän pystyi edelleen muistamaan sanat tai rytmin useimmista niistä biiseistä, joita hän oli teini-ikäisenä inhonnut.

Samaan aikaan vuosien elämä kotiäitinä oli päättynyt. Granströmin ensimmäinen avioliitto oli päättynyt eroon ja hän oli saanut töitä. Tanssilattialla hänestä tuntui kuin olisi häkkilintu, joka lasketaan vapaaksi.

– Kun tuli jokin tietty biisi, lensin siellä kädet levällään. Vein varmaan puolet tanssilattiasta.

Jo ensimmäisen biisin aikana ylisuuret flanellipaidat lentävät tanssilattiaa reunustavalle kaiteelle. Joskus Granström tankkaa etukäteen magnesiumia, että jalat eivät krappaisi seuraavana päivänä. Vettä menee litratolkulla.

Mutta toisin kuin useimmat muut ysäribilettäjät ympärillä, hän ei tilaa ensimmäistäkään olutta, siideriä eikä drinkkiä.

Juomme koko ajan vähemmän. Tavallisella suomalaisella kuluu nykyään noin kuudennes vähemmän alkoholia kuin kymmenen vuotta sitten.

Varsinkin nuoret ovat raitistuneet. Alkoholia on vaikeampi hankkia, entistä harvempi aikuinen hyväksyy nuorten juopottelua, eikä viina ole enää yhtä tärkeä osa nuorten yhteistä ajanviettoa kuin ennen.

Kun Enni Granström oli teini-ikäinen, mikään näistä ei ollut este. Päinvastoin.

– Raittiina oleminen oli silloin mahdoton vaihtoehto, hän sanoo.

Lapsuudessa oli rakkautta, mutta siellä oli myös kohtia, joista puhuminen teki kipeää. Vanhempien avioliitto kaatui. Kouluaika oli traumaattinen. Hän sairastui vakavaan masennukseen. Isä oli alkoholisti. Veli oli alkoholisti. 14-vuotiaana hän ymmärsi itsekin olevansa.

Aluksi tuntui sitä, että oli vaikea pitää hauskaa ilman viinaa. Sitten oli viinaa, vaikkei ollut hauskaakaan.

– Kun sain vatsahaavan ryyppäämisestä, en pystynyt juomaan kirkasta. Se koski liikaa. Join ensin pikkuhiljaa kaljaa niin, että kipu unohtui ja pystyi ryyppäämään kunnolla.

Lähikaupan pihalta löytyi joku, joka kävi hakemassa kaljakassin teineille. Myöhemmin poikaystävä kuljetti Granströmin viikonlopunviettoihin, joissa pontikkaa oli tarjolla niin paljon kuin saattoi juoda.

Täysi-ikäisenä avautuivat loputkin ovet. Nuori nainen sai kyllä juotavaa ilman rahaakin, eikä yleensä tarvinnut edes pyytää.

– Baarissa oli bisnesmiehiä, jotka mielellään tarjosivat niin paljon viinaa kuin jaksoi juoda. Mutta järjetön häpeän tunne siitä tuli.

Yksi miehistä antoi hänelle lempinimen: Lokki. Se tuli siitä, että loppuillasta Granström saattoi kierrellä pöytiä ja tyhjentää muiden jättämiä laseja kurkkuunsa.

Baari näytti, kuulosti ja tuoksui silloin erilaiselta. Tuntui, että kaikki muutkin ovat kännissä. Vasta raitistumisen jälkeen hän huomasi olleensa väärässä.

Alkaa itkettää. Minusta ei olisi tullut koskaan äitiä, jos minusta ei olisi tullut raitista. Enni Granström

Nyt tanssilattialla on muitakin. Sieltä täältä on pöytäseurueista irtautunut yksittäisiä ihmisiä, jotka bailaavat Granströmin ja hänen ystäviensä seassa. Joku viittilöi kaveriaan liittymään mukaan.

Joku nuori nainen käy esittämässä levylautasten takana heiluvalle Dj Mende5:lle biisitoiveen, mutta se taitaa olla uudempaa musiikkia. Sellaista, jonka tahtiin vihkiytyneimpien ysäristien on vaikea tanssia.

– Ysärimusiikin nopea tempo on se, joka saa bileet aikaiseksi. Kunnon ysärijyystössä on vähintään 138 iskua minuutissa, selittää Dj Mende5, oikealta nimeltään Mikko Lipponen.

Lipponen ja kaksi muuta dj:tä juurruttivat ysärimusiikin Kuopioon 2010-luvun puolivälissä. Buumin ansiosta Granström on löytänyt itselleen bileyhteisön, jossa hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on.

Aina se ei ole ollut näin.

Kun Granström raitistui, se ärsytti joitakin. Hänestä tuntui, että häntä välteltiin ja pelättiin. Ne jotka eivät tienneet hänen tarinaansa, yrittivät käännyttää.

– Ota nyt vähän, ota nyt vähän, hän kuvaa.

Tästä raittiit suomalaiset ovat kertoneet uudestaan ja uudestaan. Absolutisti selittelee tai jopa valehtelee, kun häneltä tivataan syytä juomattomuuteen.

– Yksi kaveri kysyi, miksi lopetin kokonaan. Miksi en vähentänyt? Se oli alkoholistille naurettava kysymys. Totta kai olisin vähentänyt, jos olisin pystynyt.

Vaikka suomalaiset raitistuvat, tietyissä ympäristöissä tyrkyttämisen kulttuuri on elänyt pitkään. Jos nainen on juhlinut juomatta alkoholia, hänen on täytynyt olla raskaana.

Nyt Granströmistä tuntuu, että maailma narikan lämpimämmällä puolella on muuttunut. Siitä on paljon pieniä merkkejä.

Ympärillä on enemmän selviä bilettäjiä. Nekin, jotka ottavat, ottavat useammin kohtuudella kuin ennen. Totta kai on niitäkin, jotka päätyvät pöydän alle. Mutta Granströmillä on tunne, että raittiit hyväksytään sekaan vuosi vuodelta paremmin.

Ennen raitistumistaan Granström oli monta kertaa luvannut itselleen aamuisin, että lopettaa juomisen. Saman päivän iltana hän oli yleensä jo kännissä. Mutta sitten hän joutui soittamaan puhelun, joka muutti elämän.

Sillä kertaa hän oli lähtenyt kaverinsa kanssa “yhdelle” – niin he sanoivat, vaikka kumpikin tiesi tarkoittavansa muuta. Paria päivää myöhemmin hän oli herännyt kaverin luota vaatteet yltä päältä mudassa ja lähtenyt tasoittelemaan lähipubiin.

Oli keskiviikkoiltapäivä. Kapakan pöydässä Granströmin puhelin hälytti: hänen olisi pitänyt olla tunnin päästä hoitamassa pikkuveljeään.

– Soitin isälle, että en pääsekään hoitamaan pikkuveljeä, koska olen kännissä.

Se oli käänteen tekevä puhelu, sillä lopuksi hän sanoi voivansa sittenkin lähteä vertaistukiryhmään.

Granströmin isä oli raitistunut muutamaa vuotta aikaisemmin vertaistuen avulla. Hän oli yrittänyt suostutella tytärtäänkin hakemaan apua, mutta tämä oli aina ajatellut pystyvänsä lopettamaan juomisen yksin.

– Sitten tajusin, että juomisesta en kärsi vain minä, vaan myös läheiset.

Seuraavana päivänä isä vei hänet alkoholistinaisten vertaistukiryhmään. Tuntui kuin siellä olisi voinut istua läpi yön puhumassa. Hän näki ihmisiä, jotka olivat eläneet samanlaista elämää kuin hän ja silti selvinneet.

– Pari viikkoa ensimmäisen palaverin jälkeen huomasin, että hetkinen – minun ei teekään enää mieli viinaa. Sitä ennen viikko oli ollut pisin aika, jonka pystyin sinnittelemään hampaat irvessä raittiina. Se vain hävisi.

– Onko kuuma jollakulla? kuuluttaa dj mikrofoniin.

Enää kenenkään ei tarvitse tanssia silmät kiinni ja kuvitella, että tanssilattialla on muitakin. Nyt siellä on ruuhkaa. Joku on kaatanut tuoppinsa lattialle, sokerinen tahma tarttuu kenkiin. Dj kuuluttaa luokseen hikinauhallisen miehen ja ojentaa hänelle drinkkilipun.

– Sulla on niin kuuma, että tarvitset juotavaa.

Hikinauhamies on Enni Granströmin kihlattu Ville Luttinen. Myös hän on luopunut kokonaan alkoholista sen jälkeen, kun aloitti seurustelun.

– Minulla ei ole ollut alkoholiongelmaa, mutta kun aloin seurustella Ennin kanssa, ajattelin, että minäkään en tarvitse alkoholia elämääni, hän sanoo.

Kerran Granström pyysi dj:tä soittamaan heille ysäribileiden viimeisenä hitaana Bon Jovin Always-biisin. Juuri sen imelän rockballadin, joka etoi häntä teini-ikäisenä.

– Me tanssittiin se just siihen noloon ala-astetyyliin, kädet olkapäillä, ennen kuin uskallettiin muka kunnolla halata. Se oli tosi romanttista.

Nyt Granström on 34. Hän ei ole koskenut viinaan sen jälkeen, kun puhelimen hälytys havahdutti kapakan pöydässä 15 vuotta sitten.

Hänellä on uusioperhe, johon kuuluu kolme lasta ja mies. Hänellä on työ. Hänellä on 90-luku – uusintana, mutta hyvin toisenlaisena kuin viimeksi. Tällä kertaa se on auttanut häntä selviämään vaikeista ajoista, kuten avioerosta.

– Alkaa itkettää. Minusta ei olisi tullut koskaan äitiä, jos minusta ei olisi tullut raitista. Nyt minulla on oma poika, joka halaa joka päivä ja sanoo, että rakastaa.

Joskus hän haluaisi kertoa tämän jollekin “Lokille”, jonka näkee valomerkin aikaan kumoamassa muiden drinkkien jämiä. Mutta kaikki houkuttelut viinan juomisen vähentämiseksi ovat turhia niin kauan kun ihminen ei itse halua muuttua, hän sanoo.

Sitten tapahtuu jotakin, jota hän on odottanut. Hey yo Captain Jack, huutavat kaiuttimet.

Jokaisella ysärifanilla on jokin biisi, joka saa bileet käyntiin. Enni Granströmillä se on Captain Jack. Hän kiljaisee ja alkaa tanssia kuin lähtisi lentoon.

Lappuhaalareihin kiinnitetty pieni pyöreä esine hyppii liikkeiden mukana. Se ei ole koru, se on Tamagotchi. Tuo 1990-luvun lopun japanilainen virtuaalilemmikki piti yhteen väliin löytyä melkein kaikkien koululaisten repuista. Jokaisessa Tamagotchissa on olento, jota omistajan pitää ruokkia ja hoitaa.

Granströmin lemmikki on erityinen. Se on alkuperäinen vuoden 1997 Tamagotchi, joka on tilattu Japanista. Tämän Tamagotchin sisällä on pieni enkeli. Jos sitä ei hoida, enkeli kuolee ja siitä tulee paholainen.

Se on oikeastaan aika hyvä vertauskuva.

Helsingin Kurvissa tapahtui lauantai-iltana puukotus R-kioskin edustalla. Puukotus tapahtui Sörnäisten metroaseman sisäänkäynnin tuntumassa noin kello 18.

Jalkakäytävällä ja kadunvarressa oli paikalla olleen Ylen toimittajan mukaan useita poliisiajoneuvoja ja ambulansseja. Poliisi oli eristänyt tapahtumapaikan.

Poliisi tviittasi iltayhdeksän maissa, että epäiltyä ei oltu edelleenkään tavoitettu, mutta sanoi tviitissään ettei epäillystä ei ole sivullisille vaaraa. Poliisilla on tiedossa tekijän tuntomerkit ja poliisi jatkaa hänen etsintäänsä.

Uhri on poliisin mukaan edelleen sairaalassa.

Christian Tiensuu istuu keskittyneesti tietokoneen äärellä. Sormet naputtavat aktiivisesti näppäimistöllä ja hiirikäsi ohjaa tietokoneen näytöllä liikkuvaa hahmoa. Konekiväärimäinen näppäimistön naputus täyttää huoneen.

Monella äidillä olisi varmasti vastalauseita tuntikausia tietokoneen äärellä pelaamisesta.

– Kyllä hän aikoinaan sanoikin, kun olin nuorempi, mutta ei enää viime vuosina, 22-vuotias Tiensuu vastaa hymyillen kotonaan Vaasassa.

Tällä hetkellä Tiensuu saa palkkaa League of Legends-pelin pelaamisesta ja valmistautuu Euroopan mestaruuskilpailuihin.

Haaveet todeksi

Kuten moni muukin poika, innostui Tiensuu pelaamisesta kavereiden kautta ala-asteella.

– Paras kaveri tuli luokseni veljensä kanssa ja toi mukanaan Counter-Strike 1.6 cd-levyllä. Siitä se sitten lähti.

Vuonna 2011 ilmestyi yläasteikäisen Tiensuun tietokoneen näytölle League of Legends.

– Kavereiden kanssa sitä pelattiin huvin vuoksi. Ensivaikutelma pelistä oli hyvä, vaikka alkuun olin huono siinä, Tiensuu naurahtaa.

Taidot kuitenkin kasvoivat vuosien saatossa. Lukiosta valmistumisen jälkeen Tiensuu osallistui ensimmäiseen ammattilaisotteluun Venäjällä. Taidot ilmeisesti huomattiin, sillä pari kuukautta sen jälkeen hän sai kutsun ranskalaiseen joukkueeseen.

Neljän kuukauden sopimuksen ansiosta Sleeping -nimellä pelaava Tiensuu sai pelaamisesta ensimmäisen kerran palkkaa. Lisäksi joukkueen matkat ja ylläpito maksettiin.

Pelaamista Australian mantereella

Tiensuulle on kertynyt kokemusta Ranskan lisäksi myös pallon toisella puolella pelaamisesta. Australiassa hän pelasi vuonna 2018 tammikuusta syyskuulle Bombers-joukkueen riveissä. Vaikka pelaaminen on Tiensuun mukaan samanlaista maasta riippumatta, on joukkueiden harjoittelutavoissa eroja.

– Jotkut joukkueet ovat todella tiukkoja esimerkiksi aikataulujen suhteen. Tällaista oli Australiassa. Meillä oli todella pitkät päivät ja yhtään ei saanut vitsailla. Kello 10-20 oli oltava tikissä.

Pitkien peliharjoitusten lisäksi joukkueessa kiinnitettiin todella paljon huomiota fyysiseen jaksamiseen. Joukkueen ruokavalio koostui terveellisestä ruuasta ja sokeripitoiset juomat ja ruuat karsittiin ruokavaliosta.

– Lisäksi menimme joka päivä salille. Se oli todella mukavaa vaihtelua, koska itselläni urheilu oli jäänyt yläasteen jälkeen. On todella tärkeää, että on fyysisesti itsevarma ja hyvä olo, Tiensuu toteaa.

Myös henkiseen puoleen panostettiin. Joukkue esimerkiksi järjesti muun muassa hengitysharjoituksia, joiden avulla muun muassa pelinaikaista stressiä on helpompi hallita..

Pelaaminen ammattimaistunut

League of Legendsin pelaaminen on ammattimaistunut viimeisen vuoden aikana Suomessa. Viime vuonna perustettiin suomalainen liiga. Maassa toimii myös puolen tusinaa organisaatiota ja yhdistystä. Yksi elektroniseen urheiluun ja sen tukemiseen keskittyvistä yhdistyksistä on heinäkuussa 2018 perustettu MJ-Esports, joka panostaa erityisesti nuorten pelaajien ammattimaiseen kehittymiseen.

MJ-Esports ry:n puheenjohtaja Miika Pulkkinen arvioi, että Suomessa on alle kymmenen LoL-ammattilaista. Määrää on hankala arvioida.

– Palkkatiedot eivät ole julkisia ja menee aika lailla arvaten, mutta realistinen arvio on kolme tai neljä. Monet näistä pelaajista saavat elantonsa pelaamalla ulkomaalaisissa organisaatioissa, Pulkkinen kertoo.

Myös Tiensuu arvelee Suomessa ammattilaisia olevan puolen tusinaa. Itsensä hän laskee siihen joukkoon.

Ammattilaisten määrä Suomessa on League of Legendsin pelaajamääriin suhteutettuna siis hyvin pieni. Kun lasketaan mukaan esimerkiksi Dotan, Counter-Striken, Starcraftin, Hearthstonen ja Battlegroundsin pelaajat, nousee ammattilaisten Pulkkisen mukaan arviolta viiteenkymmeneen.

Pulkkinen uskoo, että League of Legendsin ammattilaisten määrä tulee kuitenkin kasvamaan.

– Suomalainen liiga on saatu vasta tänä talvena pyörimään kunnolla ja etenemismahdollisuudet Suomessa ovat olleet todella hankalat.

Paljon kilpakumppaneita, joilla sama tavoite – ammattilaisuus

Kilpailu joukkueista on todella kova ja vaihtuvuus suurta. Esimerkiksi Tiensuu on itsekin pelannut viiden vuoden aikana kymmenessä eri joukkueessa. Yli vuoden kestävät sopimukset ovat harvinaisia.

Erityisen kovaa kilpailu on puoliammattilaisuuden ja ammattilaisuuden välimaastossa.

– Työn ohessakin pystyy tulemaan ammattilaiseksi, mutta suurimmalla osalla se vaatii heittäytymistä täyspäiväiseen pelaamiseen jo ennen kuin on ammattilainen, Pulkkinen kertoo.

Tiensuun haaveena on tulevaisuudessa pelata LEC:issä (League of Legends European Championship). LEC on johtava League of Legends esports-liiga Euroopassa, joka koostuu kymmenestä Euroopan parhaasta joukkueesta.

Tällä hetkellä Tiensuu kokee ammattilaisena olevansa keskitason pelaaja, eli harjoiteltavaa vielä riittää.

– Pitää vain muistaa, että ei huonot päivät tai viikot tee sinusta huonompaa pelaajaa. Pitää vain jaksaa harjoitella ja uskoa omiin kykyihin.

Tilastoja tarkasteltaessa maailman parhaimmat pelaajat ovat kautta historian tulleet Etelä-Koreasta. Kahdeksasta viimeisestä maailmanmestaruudesta maan joukkueet ovat voittaneet viisi. Yksi mestaruuksista on mennyt Kiinaan, yksi Eurooppaan ja yksi Taiwaniin.

– Hyvin harva pelaaja maailmalla pystyy sanomaan, että on voittanut eteläkorealaisen pelaajan kilpailussa, Pulkkinen kertoo.

Vaikka Aasian maat menestyvät kilpailuissa, on Pulkkisen mukaan taso myös Euroopassa erittäin kova.

– Eurooppalaiset joukkueet eivät lähde maailman mestaruuskilpailuihin ennakkosuosikkeina, mutta joukkueet pystyvät haastamaan kiinalaiset ja eteläkorealaiset joukkueet.

Valmistautumista Euroopan mestaruuskilpailuihin

Tiensuu pelaa tällä hetkellä tanskalaisessa Ventus Esports -joukkueessa. Suomalaisen lisäksi joukkueessa on kuusi muuta pelaajaa, joista yksi on Norjasta ja loput Tanskasta.

Joukkue on onnistunut hiljalleen raivaamaan tietä isommille kilpa-areenoille Tanskan liigasta. Kukin harjoittelee omissa kodeissaan. Harjoittelutahti ei ole kuitenkaan niin kova kuten Australiassa.

– Harjoituksia järjestetään aina sen mukaan, miten kukin kykenee harjoittelemaan. Osa pelaajista opiskelee vielä.

Pari viikkoa sitten Tiensuu voitti Ventus Esports -joukkueensa kanssa Nordic Championship -turnauksen. Vastassa joukkueella oli suomalainen kilpapeliorganisaatio Nyyrikki. Tiensuu on iloinen suomalaisten menestymisestä.

– League of Legends on ollut pitkään Suomessa vähän kuollut peli. Uskon, että Nyyrikin menestyminen Pohjoismaiden liigassa herättää pelin uudelleen henkiin Suomessa. Suomessa paljon suositumpi on tällä hetkellä esimerkiksi Counter Strike, Tiensuu kertoo.

Voittajajoukkue kuittasi voitosta noin 9400 euroa ja sai paikan EU Masters -huipputurnaukseen. Kyseessä on Euroopan suurin amatööriturnaus.

Edessä on aktiivista harjoittelua, sillä vastaan tanskalainen joukkue saa 15 Euroopan parasta joukkuetta. Tiensuun mukaan joukkue osallistuu kilpailuihin altavastaajana.

– Jos me oikein kunnolla satsataan harjoituksiin, niin kyllä me parhaan kahdeksan joukkoon voidaan päästä. Tietenkin olisi mahtavaa parhaan neljään joukkoon päästä, mutta se vaatii aivan armotonta duunia, Tiensuu kertoo.

Miltä näyttää ammattipelaajan tulevaisuus? Plan-B:tä ei Tiensuu ole miettinyt.

– Tuntuu, että kiinnostus tähän hommaan on loputonta. Jos pelaajana en onnistu, todennäköisimmin siirryn valmennushommiin, Tiensuu toteaa.

Millainen peli League of Legends oikein on? Lue Yle Urheilun Otto Rönkän artikkeli pelistä.

Viron parlamenttivaaleista on kuukausi, eikä virallisia hallitusneuvotteluja ole vielä aloitettu. Todellisuudessa hallitusohjelmasta ovat jo viikkoja neuvotelleet keskustavasemmistolainen keskustapuolue eli nykyinen pääministeripuolue sekä kansalliskonservatiiviset EKRE ja Isänmaa.

Muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista ja maaseudun erityiskysymyksistä on syntynyt vaivatta yksimielisyys, mutta ratkaisematta on tärkein eli se, miten hallituksen päätökset rahoitetaan, kertoi keskustapuolueen hallituksen jäsen Jaak Aab Viron yleisradioyhtiön ERR:n uutisille.

Näitä neuvotteluja on määrä käydä ensi viikon aikana.

Kiistaa aborttioikeudesta

Pöydälle ovat nyt jääneet rahallisesti suurimmat ja kalliimmat lupaukset sekä useat aatteelliset asiat, myöntää myös EKRE:n eli Viron konservatiivisen kansanpuolueen hallituksen jäsen Henn Põlluaas.

Yksi vaikeista periaatekysymyksistä on samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliitto-oikeus, jota EKRE vastustaa voimakkaasti.

Kiperää on ollut ratkaista sekin, miten EKRE:n kanta abortteihin istuu mahdollisen hallituksen linjaan. EKRE sallisi abortit vain terveydellisillä perusteilla. Puolue on soimannut aborttien tekemisestä etenkin naislääkäreitä.

Anteeksipyyntövaatimuksista on syntynyt erimielisyyttä hallitustunnusteluja käyvien puoluejohtajien kesken.

Isänmaa-puolueen johtoryhmän jäsenen Urmas Reinsalun mukaan maailmankatsomuksellisten arvojen ja painotusten erot ovat niin suuret, että ne voivat vielä viedä neuvottelut umpikujaan. Toisaalta mikään muu hallituspohja ei enää tässä vaiheessa vaikuta realistiselta, Reinsalu arvioi.

Riigikogun 101 paikkaa:

reformi 34
keskusta 26
EKRE 19
Isänmaa 12
sos. dem. 10

Parlamentti järjestäytynee torstaina

Vaalit voittanut oikeistoliberaalinen reformipuolue tarjosi heti vaalien jälkeen keskustalle neuvotteluja hallituskumppanuudesta, mutta keskusta kieltäytyi veropoliittisten linjaerojen vuoksi.

Ennen vaaleja keskustan johtaja, pääministeri Jüri Ratas arvioi aatteellisten erojen voimakkaasti oikeistopopulistisen EKRE:n kanssa estävän yhteistyön siinä suunnassa. Virossa ajatellaan yleisesti, että mielenmuutos johtuu Ratasin halusta pitää kiinni pääministerinsalkusta.

Presidentti Kersti Kaljulaid on sanonut antavansa varsinaiset hallitusneuvottelut reformin johdettaviksi, kunhan uusi parlamentti eli riigikogu kokoontuu ensi kertaa. Se tapahtunee ensi torstaina.

Kunnianhimon hinta?

Vaalien voittajan päätyminen oppositioon ei olisi Virossa ensimmäinen kerta. ERR:n Esimene stuudio -tv-ohjelmassa kysyttiin tällä viikolla, mitä puoluejohtaja Kaja Kallas on valmis tekemään, jotta niin ei kävisi ensi kertaa myös reformipuolueelle.

Kallas on aiemmin torjunut ajatuksen, että Ratas johtaisi reformin ja keskustan kokoomushallitusta. Tämän viikon tv-haastattelussaan hän sanoi pohtineensa, onko yksittäisen ihmisen kunnianhimo tällaisessa tilanteessa liian suuri hinta.

– Mutta jos nyt tarjoan pääministerin tuolia Ratasille, luuletteko hänen suostuvan? Toiseksi minulla ei ole luopumiseen valtuuksia omalta puolueeltani ja äänestäjiltäni, ainakaan ennen kuin mistään on edes neuvoteltu.

Kallaksen mukaan Ratasin henkilökohtainen kunnianhimo vaikuttaa selvästi suuremmalta kuin hänen omansa. Hän sanoo olevansa valmis harkitsemaan väistymistä hallituspohjan hyväksi mutta ei ilman puolueensa kantaa.

– Kävin kahvilla, ja treffikumppani lupasi kyydin kotiin. Meillä oli yhteisiä tuttuja, joten uskalsin lähteä kyytiin. Hän ajoi pienelle harhapolulle ja pysäytti auton, kertoo turkulainen Leena Hakala epämiellyttävästä deittikokemuksestaan.

– Siinä kohdassa sydän hakkasi tosi lujaa. Mies kysyi, mitä tehdään ja minne mennään. En ole niin helppo, että lähtisin touhuamaan autossa. Se oli vähän pelottavaa.

39-vuotias Hakala on ollut sinkkuna puolisen vuotta.

Hoitoalalla työskentelevä turkulainen Julia Närvänen, 30, on hakenut kokemuksia sinkkumarkkinoilla muutaman vuoden. Närvänen ei ole joutunut kohtaamaan pelottavia treffitilanteita. Hän pelkää enemmän jatkoa – sitä vaihetta, kun ollaan jo parisuhteessa.

– Netistä haetaan seksiseuraa, jota kotona ei saa. Se on pelottavaa. Mitä jos oma kumppanikin hakee jo pian seuraa?

Nettideittailun riskejä on käsitelty paljon julkisuudessa. Samalla massahurmurilla saattaa olla jopa parikymmentä naista kierroksessa, kuten ruotsalainen Nahid Persson sai kokea.

Suomessa on yli miljoona yksinasuvaa. Luku on suurempi kuin koskaan aiemmin, selviää Tilastokeskuksen taulukosta. Näiden miljoonan joukossa on myös monta rakkautta janoavaa sinkkua.

Sinkkuelämän suosio on yleistyvä ilmiö muuallakin. Amerikkaistutkimuksen mukaan yli puolet nuorista aikuisista on sinkkuja, ja seksin määrä on vähäisempää kuin 30 vuoteen.

Ensitreffit arveluttavat miehiäkin

Myös mies voi pelätä, että treffikumppani on vähän hullu. Tuomas, 41, on raisiolainen yrittäjä. Tuomas halusi esiintyä jutussa pelkällä etunimellään. Hän etsii seuraa enimmäkseen netin deittisovellusten kautta, vaikka viimeisin pitkä parisuhde alkoikin koirapuistosta.

Tuomas kertoo mielellään tapaavansa ensimmäistä kertaa paikassa, jossa ei olla kahdestaan. Kahvittelu on turvallinen ja helppo tapa ottaa ensituntumaa uuteen ihmiseen.

Kesäisin paljon veneilevä Tuomas veisi deittinsä mieluusti veneilemään, mutta varsinkin ensitreffeillä se voi olla liian erikoinen ratkaisu.

– Kuinka moni nainen lähtee miehen matkaan veneilemään, jos ei ole tavattu koskaan aiemmin? Jos käy huono tuuri, hukumme molemmat. Aika harva lähtee tähän ensitreffeillä.

Deittailu vaatii riskinottoja ja taustatöitä

Parinetsintä on siirtynyt ajat sitten lehtien palstoilta internetiin ja erityisesti sosiaaliseen mediaan. Pitkään parisuhteessa olleelle nykyajan parinhakutavat voivat olla vieraita ja samalla houkuttelevia.

Miten minulle kävisi, jos tekisin itsestäni profiilin deittisovellukseen? Minkälaiset ihmiset kiinnostuisivat minusta?

Kymmenillä treffeillä käyneet Julia Närvänen, Leena Hakala ja Tuomas tietävät, että eteen voi tulla mitä vain, kun lähdetään tapaamaan täysin vierasta henkilöä.

– Aika riskillä nykyään mennään. Olen lähtenyt vieraalle paikkakunnalle paikkaan, jossa en ole aiemmin ollut. Olen mennyt oven taakse, että täällä ollaan. Moni on ihmetellyt, miten uskallan, mutta teen taustatyön ystävien kanssa, Närvänen kertoo.

Taustatyöllä Närvänen tarkoittaa sitä, että hän antaa ystävälleen tiedot siitä, kenet tapaa ja missä. Ystävä tietää treffikumppanin osoitteen ja puhelinnumeron. Jos ei naisesta ala kuulua mitään, ystävät tietävät, mistä etsiä ensimmäisenä.

Tuomas uskoo naisten olevan ahkerampia taustatyön tekijöitä kuin miehet. Hän itse saattaa korkeintaan tarkistaa, onko yhteisiä tuttuja Facebookissa.

Neiti Etsivä voi myös selvittää, onko treffikumppani mahdollisesti etsintäkuulutettu tai muuten sekaantunut johonkin laittomaan.

– Kävimme jopa kolmilla treffeillä. Hän oli niin ihana, kaikkea mistä tykkäsin. Olin ovela ja sain selville, että hän käyttää huumeita. Se oli sitten siinä, Leena Hakala kertoo kokemastaan.

Jotkut ovat niin syötäviä, ettei sillä ole väliä mitä he sanovat. Ne vaan täytyy saada sänkyyn ja sitten vasta katsotaan, että olisiko heistä enempään. Leena Hakala

Luonnollisesti kaikki toivovat kumppanilta rehellisyyttä. Vastaan voi tulla yllättäviäkin tunnustuksia.

– On ollut yksi sellainen, joka kertoi lyöneensä exäänsä. Oli kuulemma ollut naisen vika, koska nainen halusi ärsyttää, Hakala muistelee.

Närvänen on tehnyt tuttavuutta treffien päätteeksi poliisien kanssa, Tuomas vartijoiden. Julia ajoi ylinopeutta ja Tuomas hälytti vahingossa itse vartijat paikalle.

– Yhdet treffit päätyivät yhteiseen yöhön naisen luo. Hän asui entisessä vanhustentalossa, jossa oli jostain syystä vielä wc-tiloissa hätäkytkin jäljellä ja toiminnassa. Yöllä pimeässä haparoin vessaan ja valokytkintä etsiessäni painoin hälytysnappia. Hetken päästä vartijat tulivat ryminällä omilla avaimilla sisään kysymään, mikä hätänä.

Tämän yökyläilyn hinnaksi tuli 90 euroa.

Varatut miehet etsivät seksiseuraa, nuoret naiset sokerideittejä

Seksiseuraa haetaan paljon. Leena Hakala ja Julia Närvänen ovat huomanneet, että sitä hakevat myös vakituisessa parisuhteessa olevat.

Naiset ovat jo harjaantuneet huomaamaan miehen käytöksestä, koska ollaan liikkeellä pelkät petipuuhat mielessä.

– Monesti mennään suoraan asiaan. Kysellään paljon, pyydetään kuvia ja miehet lähettävät kuvia elimistään, Närvänen listaa.

Myös Tuomas on kuullut naispuolisilta sinkkukavereiltaan, että on paljon suoraan ehdottelevia miehiä, jotka lähettävät myös kuvia vehkeestään.

– Itse en ikinä, siis ikinä, kehtaisi lähettää vieraalle ihmiselle kuvaa kalustani, Tuomas naurahtaa.

Netistä haetaan seksiseuraa, jota kotona ei saa. Julia Närvänen

Suoraan asiaan ilman lepertelyjä

Leena Hakala arvioi, että seitsemän miestä kymmenestä ehdottaa seksiä nopeasti. Joka viides kertoo olevansa ujoja. Joka kymmenes mies on sellainen, jonka kanssa voisi harkita parisuhdetta.

– Normilause on "voisin ottaa sinut viekkuun". En tiedä, onko se joskus johonkin naiseen toiminut, mutta itse en lämpene, Hakala naurahtaa.

Hakalan kokemuksen mukaan miehet haluavat heti alkuun tietää, suostuuko nainen seksiin, ja sitten vasta tarjoillaan liirumlaarumia. Naiset puolestaan pitävät esileikistä myös puheen tasolla. Ensin tunnustellaan ja sitten vasta mennään itse asiaan.

"Moi, en nyt jaksais alkaa sepustaa mitään elämäkertaa, annatko vai et?" Näinkin suoraan asiaa on ehdotettu, kun mies lähestyy naista viestillä deittisovelluksen kautta.

Närvänen panee treffeillä merkille, flirttaileeko mies muille ja tuntuuko hän viihtyvän paljon yöelämässä. Se kertoo jotain sitoutumisesta. Niin sanotut häntäheikit hän erottaa muun muassa siitä, että huomaa miestä ahdistavan, jos tätä katsoo silmiin. Pälyilevä katse ja käsien piilottelu on epäilyttävää käytöstä.

– Yhdenkin miehen kanssa olin jo pari tuntia jutellut. Sitten jossain kohdassa huomasin sormuksen rusketusraidat. Se oli siinä.

Kyllä naisetkin haluavat treffeiltään seksiä.

– Jotkut ovat niin syötäviä, ettei sillä ole väliä, mitä he sanovat. Heidät vain täytyy saada sänkyyn, ja sitten vasta katsotaan olisiko heistä enempään. Useimmiten ei ole, Hakala lisää.

Tuomas kohtaa harvoin seksiä janoavia, varattuja naisia. Sen sijaan hän on havainnut tämän päivän muoti-ilmiön olevan niin kutsuttujen sokeri-isien etsimistä. Nuoret, vain 17–20-vuotiaat naiset ovat lähestyneet Tuomasta usein.

– Harvoin tarjotaan seksiä vastineeksi, mutta muuten seuraa ja arveluttavia palveluita rahaa tai kalliita lahjoja vastaan. Kerran on tarjottu suoraan seksiä rahaa vastaan.

Seksikkyys ei ole kiinni hyvästä takapuolesta

Deittikonkarit eivät odota treffeiltä sirkustemppuja, elokuvamaisia tempauksia tai muutenkaan mitään ihmeellistä.

– Tylsästä kahvittelusta voi tulla unelmatreffit, jos kaikki menee maaliin. Jos kemiat eivät kohtaa, on ihan sama, mitä tehdään, Tuomas kertoo.

Kiinnostavan ensivaikutelman voi tehdä vaikka kyselemällä jotain, mitä ei ole jo lukenut treffikumppanin nettiprofiilista. Julia Närväselle riittää vaikka se, että kysytään, mistä jäätelöstä hän pitää. Leena Hakala nauttii, kun toinen on kiinnostunut hänen arkisista puuhistaan.

Tuomas on monesti huomannut treffeillä, että nettiprofiilissa on vedetty mutkat suoriksi. Varsinkin kuvat voivat olla muutaman vuoden takaa, kaukana todellisuudesta.

– Voi olla, ettei treffeillä tunnista, ellei ole neilikka taskussa.

Naiset myöntävät kiinnittävänsä huomiota ulkoiseen olemukseen. Varsinkin se sytyttää, että näyttää huolehtivan itsestään.

– Se miten mies on, sillä on merkitystä. Hyvä perse tulee vain isona plussana, Leena Hakala toteaa.

Hakala tosin tunnustaa katsovansa miehissä enemmän hartioita. Hän nauttii, kun mies näyttää terveeltä, mutta myös luonne luo vetovoimaa.

– On ihanaa, jos näkee sen puolen miehestä, että hän hoitaa lapsia ja rakastaa yli kaiken, hulluttelee. Se on todella seksikästä.

Tuomas arvostaa rohkeita naisia ja suoria aloitteita. Hän ei odota pääsevänsä petipuuhiin heti ensimmäisillä treffeillä, mutta suora ehdotus on seksikästä.

– Hei äijä, sammuta se telkkari ja mennään muhinoimaan. Tällainen toimii, Tuomas kertoo.

Yksin ei haluta olla loputtomiin

"En ole hakemassa hampaat irvessä parisuhdetta, mutta jos sellainen löytyy, en pane pahakseni." Tämä lause tulee usein vastaan nettiprofiileissa.

Kaikki yksinasuvat eivät janoa parisuhdetta. Jopa rakkauden metsästäjät arvostavat myös yksinasumisen iloja.

Muutaman vuoden sinkkuna ollut Julia Närvänen kertoo nauttivansa siitä, mitä elämä ilman parisuhdetta on opettanut.

– Kahden vuoden aikana olen oppinut paljon itsestäni: oppinut rakastamaan itseäni, omaa olemista ja omaa arkea. Olen oppinut pitämään siitä, millaista elämä on, kun on yksin.

Närvänen myöntää kuitenkin kaipaavansa välillä sitä, että olisi joku, jonka kanssa voisi tehdä asioita yhdessä. Ruoka valmiina kotiintullessa. Leena Hakala kaipaa sitä, että joku kyselisi missä mennään, vaikka muuten hän nauttii siitä, miten vapaasti voi liikkua.

– Elämä on vähän sellaista, että menen ja tulen. Voi lähteä ex tempore reissuun. Täytyy suunnitella enemmän, kun on mies.

– Haluan kumppanin, mutta yksinolokin on helppoa. Jos saisin nyt valita, olisin mieluummin parisuhteessa kuin sinkku, Tuomas tuumailee.

Lue lisää:

Kolmikymppiset sinkkumiehet kyllästyivät Tinderiin ja päättivät hakea rakkautta lyhtypylväsilmoituksilla – "Kokeiltiin tätä ja se ainakin toimi" Heli Vaarasen kolumni: Liian moni luo ihannekuvan tulevasta kumppanistaan – ennakko-odotukset kannattaa hylätä ja maksimoida sattuma

Saksan poliisi on pidättänyt 11 ihmistä epäiltynä suuren terrori-iskun suunnittelusta.

Poliisi teki samanaikaisesti kotietsintöjä useisiin kohteisiin Nordrhein-Westfalenin ja Baden-Württembergin osavaltioissa.

Poliisin erikoisjoukot tekivät pidätyksiä sanomalehti Rheinische Postin mukaan Düsseldorfissa.

Asiasta kertovat saksalaiset mediat ja uutistoimisto Reuters.

Saksalaisten medioiden mukaan epäillyt olivat pääosin Tadzikistanin kansalaisia ja heillä oli Isis-sympatioita.

Lauantaina päivällä syyttäjä määräsi pidätetyt kuitenkin vapautettaviksi. Välitöntä rikoksen vaaraa ei syyttäjän mukaan ollut.

Epäillyiltä takavarikoitiin aseita ja räjähteitä.

Valoja on jälleen sammutettu julkisista rakennusta eri puolilla maailmaa Earth Hour -tapahtumassa.

Ympäristöjärjestö WWF:n 13:tta kertaa järjestettävässä tapahtumassa valot sammuvat tunnin ajaksi kaikkialla maailmassa kello 20.30 paikallista aikaa.

Tempauksen tarkoituksena on ilmaista maailmanlaajuisesti samaan aikaan huomiota ilmastonmuutoksesta ja muistuttaa päättäjiä asiasta.

Myös useat yritykset osallistuvat tempaukseen sammuttamalla valonsa.

Egyptiä itsevaltaisin ottein johtava Abdel Fattah al-Sisi on päättänyt korottaa egyptiläisten vähimmäispalkkaa kahdella kolmasosalla.

Korotus on 2 000 Egyptin puntaa eli reilut sata euroa. Aiemmin vähimmäispalkka oli reilut 60 euroa kuussa.

Al-Sisi teki päätöksen ennen mahdollista kansanäänestystä perustuslain muutoksista, joiden seurauksena hän voisi pysyä vallassa vuoteen 2034 asti.

Kansanäänestys on todennäköisesti tulevina viikkoina.

Al-Sisi on entinen kenraali. Hän on ajanut Egyptin parlamentissa läpi useita armeijan roolia vahvistavia lakimuutoksia.

Al-Sisi ilmoitti minimipalkan korotuksen koskevan kaikkia egyptiläisiä työläisiä. Se on osa toimia, jotka on tarkoitettu helpottamaan julkisen talouden leikkauksista kärsineiden egyptiläisten elämää.

Lisää aiheesta:

Egyptin poliitikot tahtovat, että al-Sisi voi pysyä vallassa vuoteen 2034

Kuvittele pieni pora, joka on asetettu silmien väliin. Mene siitä kohdasta pieni matka pään sisään. Siellä se on: keskus joka hermostuu heti, jos kelloja siirretään tai matkustetaan aikavyöhykkeiden yli. Sieltä löytyy sisäinen kello, joka tarkkailee silmien näköhermojen kautta tulevaa valon määrää.

– Sisäinen kello on herkkä häiriötiloille joka tapauksessa. Ihmisten välillä on toki eroja siinä, kuinka herkästi valon muutoksiin reagoidaan, kertoo hämeenlinnalainen yleislääketieteeen erikoislääkäri Janne Kanervisto.

Jo tunnin muutos voi vaikuttaa dramaattisesti hyvinvointiin. Sokeritasapaino heittelee, aineenvaihdunta hidastuu, päätä särkee tai vatsa voi mennä sekaisin.

– Maailmanlaajuisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että kellojen siirtämistä seuraavana päivänä sydäninfarktien määrä kohosi noin 25 prosenttia, kertoo Kanervisto.

Hänen mukaansa ihmisen terveyden kannalta olisi parasta pysyvä talviaika. Todennäköisesti Suomi siirtyykin pysyvään talviaikaan vuonna 2021.

Uneen liittyviä myyttejä

Hyvään uneen liittyy paljon myyttejä. Kuorsaaja ei nuku sikeästi, vaan kärsii ylähengitysteiden eräänlaisesta löysyydestä ja ahtaudesta.

Vieno kuorsaus tai moottorisahan murina saattaa olla merkki uniapneasta, jonka seuraukset voivat pahimmillaan olla tappavia.

– Diagnosoimattomia uniapneapotilaita on valtavasti. Kuorsaajista kolmasosa on normaalipainoisia, mutta ylipainolla ja kuorsaamisella on yhteys. Mutta vastaavasti sopivalla painonpudotuksella kuorsaamisen ja uniapnean seurauksia voi helpottaa, toteaa lääkäri Janne Kanervisto.

Ihminen, joka nukahtaa heti pään painuttua tyynyyn, kärsii Kanerviston mukaan myös uniongelmista.

– Välitön nukahtaminen kertoo valtavasta univajeesta. Aivot ovat niin kuormittuneet, etteivät ne kestä enää hetkeäkään hereillä, vaan vaativat välitöntä lepoa. Se on kehon hälytysmerkki.

Kolmas myytti liittyy toiveeseen nukkua koko yö ilman keskeytyksiä. Kanerviston mukaan on normaalia, että ihminen heräilee yössä muutaman kerran.

– Ne ovat nopeita, lyhyitä keskeytyksiä, joiden jälkeen ihminen vaipuu uudelleen uneen. Niistä ei pidä olla huolissaan tai ottaa ylimääräistä stressiä. On myös tavallista, että nukahtamiseen menee 10 - 20 minuuttia. Yli puolen tunnin nukahtamisviive alkaa jo olla poikkeava, kertoo Janne Kanervisto.

Oikea nukahtamishetki on tärkeä

Yleislääketieteen erikoislääkäri Janne Kanervisto kertoo, että ihmisen vireystila vaihtelee noin puolentoista tunnin välein. Usein illallakaan aivot eivät saa levätä, vaan joutuvat antamaan tilaa somen, television tai sähköpostin selailulle. Keho voi olla väsynyt, mutta aivot käyvät kierroksilla.

Jos aivoja stimuloidaan jatkuvasti, ne eivät osaa rauhoittua tarpeeksi valmistaakseen ihmistä lepoon.

– Kun itsetuntemusta oppii, huomaa illallakin hetken, jolloin väsymys on suurin. Se aallonpohja kannattaa hyödyntää, ja mennä sänkyyn vasta silloin.

Lomalla tai vapaapäivänä runsas ulkoilu valoisaan aikaan tuo makeat yöunet. Kanervisto muistuttaa, että se on ihmisen luonnollinen olotila. Arjen ja vuodenaikojen vaihtelun tuomia eroja voi tasoittaa omilla toimilla.

– Talvisin valon saamisesta pitää huolehtia itse: keinovalot kehiin ja sälekaihtimet auki. Kesällä taas makuuhuoneeseen kannattaa hankkia pimennysverhot. Valaistuksen himmentämisestä iltaa kohti voi olla myös apua, sanoo Janne Kanervisto.

Univaje nostaa riskit suuriksi

Ihmisellä on siis luolamiehen tavat, joilla ympäröivässä yhteiskunnassa pitäisi pärjätä.

Lääkäri Janne Kanervisto kertoo amerikkalaistutkimuksesta, jossa ihmisten nukkumista on seurattu vuosikymmenten ajan. Tilastojen valossa keskimääräinen uniaika on vähentynyt kahdeksasta tunnista kuuteen tuntiin viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana.

– Se on valtavasti. Kahden tunnin univaje lisää riskiä esimerkiksi diabetekseen ja ylipainoon. Parin tunnin univaje kaksinkertaistaa urheiluvammojen riskin ja kolmen tunnin univaje kolminkertaistaa liikenneonnettomuusriskin.

Välitön nukahtaminen kertoo valtavasta univajeesta Janne Kanervisto

Unettomuuteen liittyy myös valtava bisnes sängyistä ja petivaatteista reseptivapaisiin valmisteisiin. Kanervisto sanoo tämän kertovan myös siitä, että hyvä uni on kiinnostuksen kohde.

– Mutta paras lääke on aina luonnollinen uni. Ei ole toista lääkettä, joka parantaa aineenvaihduntaa, korjaa sokeritasapainoa ja auttaa suoriutumaan vaativista tehtävistä yhtä hyvin. Siksi tämän luonnollisen tarpeen löytäminen ja kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää.

Railakkaasti juhliva hääväki tungeksii kakun ympärillä. Sähköt ovat menneet poikki ja morsian leikkaa kakkua kännyköiden valossa. Kun valot tulevat päälle, sitä pidetään merkkinä. Juhla yltyy.

Sitten huomataan, että yksi suvun lapsista on kadonnut.

Iranilaisen Asghar Farhadin uudessa trillerissä Kaikki tietävät (Todos lo saben, 2018) perhetragedia pakottaa pienen kyläyhteisön salaisuudet pintaan. Samalla pintaan ui myös syvempiä kysymyksiä perhesuhteista ja elämän varrella tehdyistä valinnoista.

– Minulle tässä elokuvassa on kyse siitä, miten tärkeä asia menneisyys on meidän elämissämme. Miten voimme tulla toimeen menneisyytemme kanssa, ohjaaja kertoi elokuvan maailmanensi-illan jälkeen Cannesin elokuvajuhlilla viime keväänä. Elokuva sai perjantaina ensi-iltansa Suomessa.

Tätä elokuvaa varten Iranin menestynein elokuvaohjaaja on matkannut kauas kotoa. Kaikki tietävät on kuvattu Espanjassa ja espanjaksi, Espanjan suurimpien elokuvatähtien kanssa ja kokonaan espanjalaisella työryhmällä.

”Espanja ei ole flamencoa ja härkätaisteluita”

Torrelaguna on pieni kylä tunnin matkan päässä Madridista. Kaikki tietävät -elokuvan kuvauksissa kylään matkasi espanjalaisten elokuvantekijöiden eliitti Pedro Almodóvarin vakiokuvaaja José Luis Alcainesta maan valovoimaisimpiin näyttelijöihin.

Silmäätekevin työryhmästä oli elokuvan pääpari, Espanjan menestyneimmät näyttelijät Penelope Cruz ja Javier Bardem. Tosielämän aviopari esittää Farhadin elokuvassa nuorina yhdessä olleita Lauraa ja Pacoa, jotka elämä on ajanut erilleen.

Argentiinaan muuttanut Laura saapuu kahden lapsensa kanssa Espanjaan siskonsa häihin. Kotikylään taannoin jäänyt rengin poika Paco on kerryttänyt omaisuuden Lauran isältä ostamallaan viinitilalla. Vaikka kaikki ovat pinnalta onnellisia, on monta asiaa vielä selvittämättä.

Farhadi on tähän asti onnistunut kiertämään kotimaansa tiukan sensuurin toisin kuin moni hänen kollegansa. Esimerkiksi Farhadin ystävä Jafar Panahi on asetettu kotimaassaan 20 vuoden mittaiseen työskentelykieltoon.

Cruz ja Bardem ovat tärkeä syy siihen, miksi Asghar Farhadi lähti Espanjaan kuvaamaan. Ohjaaja on kertonut keskustelleensa yhteistyöstä ensin Bardemin kanssa tavattuaan hänet kuusi vuotta sitten Los Angelesissa.

– Kaksi vuotta sitten Farhadi muutti Espanjaan, opetteli kielen ja eli kulttuuriamme, Cruz kertoi Cannesin elokuvajuhlien lehdistötilaisuudessa.

– Kuvausten aikana hän pänttäsi öisin dialogia osatakseen sen seuraavana päivänä ulkomuistista, että voisi havaita jos joku poikkeaa käsikirjoituksesta. Häntä on mahdoton huijata.

Tavatessani ohjaajan lehdistötilaisuuden jälkeen, hän kertoo ajatelleensa, että Espanjassa ohjaaminen oli riski. Hän halusi viimeiseen asti välttää ulkopuolisen turistin näkökulman.

– Heti aluksi päätin, että minun pitäisi varoa kaikkia kliseitä. Sellaisia kuin flamenco tai härkätaistelu. Espanjassa ei ole kyse niistä. Elin ihmisten kanssa ja pyysin työryhmääni olemaan erittäin varovaisia tämän asian kanssa. Haluan, että tämä elokuva tuntuu espanjalaiselta.

Sensuuria, Oscareita ja kannanottoja

Lempeästi artikuloiva ja herrasmiesmäisesti pukeutuva Asghar Farhadi on kosmopoliitin humanistin perikuva. Hän vaikuttaa ennemmin kuuntelevalta kuin kärkkäältä. Kuitenkin hänen roolinsa Iranin menestyneimpänä elokuvaohjaajana on vienyt hänet tilanteisiin, joissa hänellä on ollut tilaisuus ottaa kantaa.

Vuonna 2012 Farhadi voitti ensimmäisen Oscar-palkintonsa, joka oli myös ensimmäinen iranilaisen elokuvantekijän saama Oscar. Trillerimäisen jännittävä avioerodraama Nader ja Simin: Ero (Jodaeiye Nader az Simin, 2011) palkittiin parhaana vieraskielisenä elokuvana. Palkintopuheessaan ohjaaja otti kantaa Yhdysvaltain ja Iranin välisiin jännitteisiin.

– Uskon tätä katsovien iranilaisten olevan iloisia, koska aikana, jona poliitikot puhuvat sodasta, pelottelevat ja ovat aggressiivisia, heidän maansa on esillä sen rikkaan kulttuurin kautta, joka on ollut piilossa politiikan raskaan pölyn alla. Tämä palkinto on minun maanmiehilleni, jotka kunnioittavat kaikkia kulttuureja ja sivilisaatioita ja halveksuvat vihamielisyyttä.

Toisen Oscarinsa hakemisen Farhadi jätti väliin kokonaan. Hän ei suostunut matkustamaan Yhdysvaltoihin, koska maan presidentiksi valittu Donald Trump oli julistanut maahantulokiellon suurimpien muslimimaiden kansalaisille.Trumpin virkaanastumisen jälkeen Farhadi ei ole matkustanut Yhdysvaltoihin.

"Palaan menneisyyteen elokuvissani yhä uudestaan. Jotkut ihmiset näkevät menneen ajan heille kertyneenä omaisuutena. Toiset taas kokevat sen lähtölaskentana kohti nollaa."

Ohjaajan puolesta The Salesman (Forushande, 2016) -elokuvan palkinnon haki maailman ensimmäinen naispuolinen avaruusturisti, amerikaniranilainen liikenainen Anousheh Ansari. Se oli näpäytys Trumpin julistuksen sisältämälle oletukselle ihmisten kansalaisuuteen perustuvasta erilaisuudesta.

Farhadi ei kuitenkaan suomi vain Yhdysvaltoja. Hänen elokuviensa tapa käsitellä rohkeasti yhteiskunnallisia aiheita on herättänyt kiivasta keskustelua myös Iranissa. Silti hänen elokuvansa ovat myös siellä valtavan suosittuja. Nader ja Simin: Ero herätti kotimaassaan niin paljon kiinnostusta, että se on edelleen Iranin kaikkien aikojen eniten lipputuloja saanut elokuva.

Huolimatta elokuviensa käsittelemistä vaikeista aiheista, Farhadi on tähän asti onnistunut kiertämään kotimaansa tiukan sensuurin toisin kuin moni hänen kollegansa. Esimeriksi Farhadin ystävä Jafar Panahi on asetettu kotimaassaan 20 vuoden mittaiseen työskentelykieltoon.

– Elokuvan tekeminen Iranissa on kaikista vaikeuksistaan huolimatta minulle helpompaa kuin muualla. Siihen liittyy vaikeuksia, mutta ne ovat osa työtäni, Farhadi muotoilee diplomaattisen ympäripyöreästi.

Paremmin hänen elokuviensa koskemattomuutta voi selittää se, että hän esittää asiat aina monelta kantilta. Hänen elokuviensa henkilöt edustavat eri kantoja ja heistä jokaisen toiminnalle annetaan ymmärrettävä syy. Tuomio siitä, kuka on oikeassa, jätetään katsojalle.

Valkokankaan näytelmäkirjailija

Valo osuu parisänkyyn. Sitten sohvaryhmään. Teatterin valomies kääntää keilan valaisemaan näyttämön eri osia, yksi osa kerrallaan. Lopuksi hän valaisee kerralla koko näyttämön.

Kohtaus on Asghar Farhadin The Salesman -elokuvan alusta. Ohjaajan mukaan se on pienoisversio kaikista hänen elokuvistaan. Niissä katsojille näytetään yksi näkökulma toisen jälkeen, kunnes heillä elokuvan lopussa on kokonaiskuva tapahtuneesta.

The Salesman -elokuvassa Teheranissa toimiva teatteriryhmä esittää Arthur Millerin klassikkonäytelmää Kauppamatkustajan kuolema. Amerikkalaisen unelman joutsenlaulun kirjoittanut Miller on yksi Farhadin esikuvista, koska hän ”ei kuvaa henkilöitään mustavalkoisina”.

Alun perin teatteriohjaajaksi opiskellut Farhadi innostui opiskeluaikoinaan myös Anton Tsehovin ja Henrik Ibsenin näytelmistä, joissa tunteet kuohuvat näennäisen tyynen pinnan alla. Farhadin opinnäytetyö käsitteli niin ikään yhtä sanomatta jätetyn mestaria, Nobel-kirjailija Harold Pinteria.

Farhadi yllättyi siitä, miten avoimesti espanjalaiset puhuivat asioistaan. Havainto muutti koko käsikirjoituksen. Farhadi vaihtoi elokuvalle suunnittelemansa nimen ”Kukaan ei tiedä” muotoon ”Kaikki tietävät”.

Näytelmäkirjallisuuden suurnimien perintöä ovat sekä Farhadin elokuvien moniulotteiset henkilöt että niiden toistuva teema: se, miten vaietut asiat pyrkivät pintaan. Farhadin edellisessä eurooppalaisessa elokuvassa Menneisyys (Le passé, 2013) teema on nimessä asti.

Cannesissa ohjaaja kertoo, että menneisyys vaivaa häntä.

– Palaan siihen elokuvissani yhä uudestaan. Jotkut ihmiset näkevät menneen ajan heille kertyneenä omaisuutena. Toiset taas kokevat sen lähtölaskentana kohti nollaa, Farhadi sanoo.

Ohjaaja sanoo viehättyneensä kuubalaisesta sananlaskusta, jonka mukaan emme voi tietää millainen menneisyys meitä huomenna odottaa.

– Elokuvieni loput ovat hyvin avoimia. Haluan, että elokuvan loputtua katsojan mielessä alkaa uusi elokuva. Näin elokuvassani on yksi alku alussa ja toinen sen lopussa.

Takaisin kotiin

Kaikki tietävät on saanut maailmalla ristiriitaisen vastaanoton. Näyttelijöitä ja henkilöiden psykologiaa on kehuttu, mutta toisaalta trillerimäistä juonta ei ole pidetty kovinkaan yllättävänä. Kritiikit voi summata yhteen sanomalla, että kyseessä ei ole ohjaajan terävin elokuva, mutta että se on silti terävämpi kuin moni muu trilleri.

Yhden asian suhteen Farhadi voi huokaista helpotuksesta. Espanjalaismediassa elokuvaa on kehuttu nimenomaan autenttisen espanjalaiseksi.

Ironisesti juuri elokuvan eurooppalaisuus on tehnyt sen esittämisestä hankalaa ohjaajan kotimaassa. Iranissa esimerkiksi naishenkilöiden vähäpukeisuus voi johtaa leikkauksiin, jotka tuntuisivat käsittämättömiltä Espanjassa.

Kulttuurieroihin ohjaaja törmäsi jo elokuvaa tehdessään. Hän on kertonut yllättyneensä siitä, miten avoimesti espanjalaiset puhuivat asioistaan. Havainto muutti koko käsikirjoituksen. Farhadi vaihtoi elokuvalle suunnittelemansa nimen ”Kukaan ei tiedä” muotoon ”Kaikki tietävät”.

Ohjaajan uutta elokuvaa on syytetty terävyyden puutteesta, joka on läsnä hänen iranilaisissa elokuvissaan. Farhadi myöntää, että hän on Euroopassa ohjatessaan varovaisempi yhteiskuntakritiikissä.

– Se johtuu siitä, etten ole elänyt elämääni Espanjassa, ohjaaja puolustautuu.

– Kirjoittaessani elokuvaa sain apua paikallisilta kirjoittajilta ja työryhmältäni. Niinpä siinä on myös yhteiskunnallisia elementtejä, kuten luokkaerot, vaikka ne eivät ole erityisemmin pinnalla.

Cannesissa Farhadi puhui haastattelussa toisen jälkeen elokuvasta universaalina kielenä. Se, että hän kykenee ohjaamaan tarinoita eri puolilla maailmaa, osoittaa hänen mukaansa, että ihmiset ovat kulttuurieroistaan huolimatta pohjimmiltaan samanlaisia.

Seuraavaksi hän haluaa kuitenkin ohjata kotimaassaan. Siitäkin huolimatta, että työtilaisuuksia tarjotaan Yhdysvaltoja myöten. Sinnekin Farhadi sanoo voivansa matkustaa töihin, jos hänellä on tarpeeksi hyvä tarina kerrottavanaan.

– Ehkä teen elokuvia vielä silloin tällöin ulkomailla ihan sen kokemuksen vuoksi. Mutta en halua hyppiä maasta toiseen ohjaamaan. Teen mieluummin elokuvia kotimaassani. Iran on kuitenkin kotini ja se kulttuuri, jonka tunnen 46 vuoden ajalta.

Facebookin perustaja ja toimitusjohtaja Mark Zuckerberg sanoo, että internet tarvitsee uudet säännöt ja kääntää katseensa kohti hallituksia ja lainsäätäjiä.

Washington Postin sivuilla julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Zuckerberg listaa neljä kohtaa, joista uusien sääntöjen laatimisen voisi aloittaa: haitallinen sisältö, vaalien koskemattomuus, yksityisyys ja tietojensiirto.

Haitalliseen sisältöön voitaisiin Zuckerbergin mukaan laatia peruslinjaukset sille, mikä on kiellettyä ja sen myötä vaatia netissä toimivia yrityksiä rakentamaan palvelunsa niin, että haitallinen sisältö voitaisiin minimoida.

Vaalien koskemattomuudesta hän kijoittaa, että on vaikeaa vetää linjaa siitä, mikä on poliittista mainontaa. Tähän voisi olla vaihtoehtona lainsäätäjien standardit siitä, ketkeä ovat poliittisia toimijoita. Hän huomauttaa, että poliittisen mainonnan lait keskittyvät usein vain ehdokkaisiin ja vaaleihin, vaikka informaatiovaikuttaminen on jatkuvaa myös vaalien ulkopuolella.

Zuckerbergin mukaan tärkeä kysymys on, kuinka poliittiset kampanjat käyttävät dataa ja kohdennusta. Lait tulisi päivittää nykyajan todellisuus ja uhat huomioiden ja näin asettaa standardit koko toimialalle.

Hän jättää mainitsematta esimerkiksi vuoden takaisen Cambridge Analytica -paljastuksen, jossa kymmenien miljoonien amerikkalaisten Facebook-käyttäjien tietoja käytettiin heidän tietämättään vaikuttamaan Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokseen.

EU:n GDPR:stä mallia

Kolmanneksi ehdotukseksi Zuckerberg nostaa yksiyisyyden ja tietosuojan. Hän viittaa EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen GDPR:ään, ja sanoo, että koko maailman pitäisi ottaa siitä mallia.

– Uskon, että olisi hyväksi internetille, jos useammat valtiot ottaisivat käyttöön GDPR:n kaltaisen sääntelyn. Uusien säännösten Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa tulisi perustua siihen suojaan, minkä GDPR tarjoaa, hän kirjoittaa.

Viimeisenä pointtinaan Zuckerberg nostaa tietojensiirron. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kun ihminen jakaa tietonsa yhden palvelun kanssa, hänen tulisi pystyä siirtämään ne myös muihin palveluihin. Tämä toisi Zuckerbergin mukaan ihmisille valinnanvapautta ja mahdollistaisi uusia innovaatioita.

Tiedonsiirto toimisi samaan tapaan kuin Facebookin tarjoamien applikaatioiden käyttöönottaessa. Tämä kuitenkin vaatisi selkeät säännöt siitä, kenellä on vastuu turvallisuudesta, kun tietoja siirretään.

– Internetin säännöt mahdollistivat kokonaisen yrittäjäsukupolven rakentaa palveluitaan, jotka muuttivat maailmaa ja toivat paljon lisäarvoa ihmisten elämään. Nyt on aika päivittää nämä säännöt, jotta voidaan määritellä selkeät vastuut ihmisille, yrityksille ja hallituksille, Zuckerberg päättää kirjoituksensa.

Voit keskustella aiheesta klo 12 saakka.

Lue myös:

Facebook tiukentaa vaalimainossääntöjään ennen eurovaaleja (28.1.)

Suomalaisten luottamus digitaalisiin palveluihin rapistunut tietovuotojen takia – omien tietojen pelätään päätyvän vääriin käsiin(16.1.)

Analyysi: Facebookin skandaalien sarja jatkuu ja jatkuu – Nyt paljastui teknologiajättien "salaseura" (19.12.18)

New York Times: Facebook on antanut 60 puhelinvalmistajalle pääsyn käyttäjiensä henkilökohtaisiin tietoihin(4.6.18)

Facebook: Käyttäjätietoja luovutettiin Cambridge Analyticalle aiemmin tiedettyä enemmän – jopa 87 miljoonan tiedot(4.4.18)

Sosiaaliliberaalia Progressiivinen Slovakia -puoluetta edustava Zuzana Čaputová nousee Slovakian presidentiksi.

Čaputová keräsi 58,40 prosenttia kaikista äänistä, kertoo Slovakian tilastokeskus.

– Olen iloinen tuloksesta, mutta enimmäkseen siitä, että on mahdollista olla antautumatta periksi populismille. On mahdollista kertoa totuus ja kasvattaa mielenkiintoa ilman aggressiivista sanastoa, Čaputová sanoi kiitospuheessaan kannattajilleen uutistoimisto Reutersin mukaan.

– Tämä alkoi viime vuoden kunnallisvaaleissa, varmistui presidentinvaaleissa ja uskon, että varmistuu myös Euroopassa, Čaputová jatkoi viitaten toukokuun europarlamenttivaaleihin.

Šefčovič onnitteli voittajaa

Smer SD -puolueen ehdokas Maroš Šefčovič kertoi Venäjän valtion uutistoimiston Tassin mukaan soittaneensa toisen kierroksen kilpakumppanilleen onnitellakseen tätä vaalivoitosta.

– Toivon uudelle presidentille ja Slovakialle vain parasta. Olen työskennellyt koko ikäni Slovakian hyväksi ja aion tehdä niin myös tulevaisuudessa, Šefčovič sanoi Tassin mukaan.

Čaputová on luvannut äänestäjilleen siivota maansa poliittista kulttuuria. Hän sai vaalien ensimmäisellä kierroksellä varsin lentävän lähdön vieden yli 40 prosenttia äänistä. EU-myönteinen Čaputová on Slovakian ensimmäinen naispresidentti.

Caputovaa on verrattuna Ranskan Macroniin

Liberaalia ja EU-myönteistä PS-puoluetta edustava Čaputová on kampanjoinut iskulauseella "Nouse pahuutta vastaan". Čaputová on poliittinen noviisi ja hän sanoi aiemmin, että hänen kampanjansa osoitti, että arvot kuten humanismi, solidaarisuus ja totuus ovat tärkeitä yhteiskunnalle.

Čaputová oli mukana laajoissa mielenosoituksissa sen jälkeen, kun korruptiota tutkinut toimittaja Jan Kuciak ja tämän kihlattu ammuttiin viime vuonna. Tapaus ravisutti Slovakiaa ja herätti kysymyksiä maan poliittisesta korruptiosta ja lehdistönvapaudesta.

Čaputová valmistelee lisäksi Italian mafian ja slovakialaisten politiikkojen väitetyistä yhteyksistä kertovan tarinan julkaisua.

Häntä on verrattu Ranskan presidenttiin Emmanuel Macroniin, ulkopuoliseen, joka pyyhälsi valtaan uudistusmielisellä ohjelmalla. Mutta jotkut asiantuntijat katsovat, että molempien poliittiset ohjelmat sisältävät ympäripyöreitä hahmotelmia, jotka saattavat johtaa suuren pettymyksen.

– Caputova kuten Macron on symboli epämääräisesti määritellystä toivosta, luonnehtii poliittinen analyytikko Juraj Marusiak.

Lue myös:

Slovakia valitsee tänään uuden presidentin: Paalupaikalla on EU-myönteinen, liberaali nainen, joka on saanut lisänimen Slovakian “Erin Brockovich”