Britannian pääministeri Theresa May ja hänen kabinettinsa etsivät keinoja, joilla EU-erosopimus voitaisiin tuoda maan alahuoneen äänestykseen neljännen kerran, uutisoi brittimedia.

Viimeksi perjantaina maan parlamentti hylkäsi Mayn neuvotteleman erosopimuksen äänin 344–286. May sanoi pian äänestyksen jälkeen, että Britannia tarvitsisi vaihtoehtoisen tien etenemiseen, kertoo muun muassa BBC.

Kyseessä oli jo kolmas kerta, kun sopimus hylättiin.

Maa on näin suuntaamassa kohti sopimuksetonta eroa, jos se ei keksi muuta suunnitelmaa. Uuteen eropäivään on aikaa kaksi viikkoa. Jos sopimus olisi hyväksytty, ero olisi tapahtunut toukokuussa hallitusti.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kertoi heti tuloksen selvittyä Twitterissä, että hän on kutsunut koolle EU-johtajien hätäkokouksen, joka pidetään 10. huhtikuuta. EU:n mukaan todennäköisin vaihtoehto on nyt Britannian ero yhteisöstä ilman sopimusta.

Britannian parlamentissa äänestetään lisäksi taas maanantaina joukosta neuvoa-antavista brexit-vaihtoehdoista. Viime kerralla mikään brexit-vaihtoehdoista ei kerännyt taakseen enemmistöä. Eniten kannatusta sai tulliliitto EU:n kanssa ja kansanäänestys mistä tahansa sopimuksesta.

Tulliliitto mahdollistaisi sen, että yritykset ja tavarat voisivat liikkua EU:n alueella ilman tarkastuksia ja maksuja.

Lue myös:

Analyysi: Theresa Mayn tappio vei Britannian sopimuksettoman eron kynnykselle – pääministerin asema näyttää kohtalokkaan tukalalta(29.3.)

"Tänäänkin puhumme brexitistä" – Brittien piti jo erota EU:sta, mutta toisin kävi: Näin brexit on hallinnut uutislähetyksiä (29.3.)

Eduskuntavaalien kampanjoinnista on tullut ehdokkaille yhä kalliimpaa lystiä. Henkilökohtaisten vaalibudjettien paisuminen on 2000-luvun kampanjoinnin keskeisimpiä trendejä.

Vuoden 2015 vaaleissa kansanedustajiksi valitut käyttivät jo keskimäärin lähes 40 000 euroa kampanjointiinsa, kun muilla ehdokkailla keskimääräinen summa oli 8 000 euroa. Valituksi tulleet maksoivat noin kolmanneksen kampanjastaan itse. Tiedot ilmenevät vaalikampanjoinnin historiaa käsittelevästä Kamppailu vallasta -teoksesta (2016).

Kampanjabudjetit ovat kasvaneet, kun vaaliviestintä on ammattimaistunut ja yhä useampia vaikuttamiskanavia on pidettävä auki rinnakkain. Suomen ehdokaskeskeinen vaalitapa lisää paineita vaalikassan kasvattamiseen: saman puolueen ehdokkaat kilpailevat keskenään läpimenosta, jolloin omaan näkyvyyteen on pakko panostaa.

Vaalirahakohu ja taloustaantuma pienensivät kampanjakuluja vuoden 2011 vaaleissa, mutta pitkän aikavälin suunta on ollut selvästi nousujohteinen.

- Uskottavan henkilökohtaisen vaalikampanjan toteuttaminen on tullut niin kalliiksi, että se on todennäköisesti merkittävä este asettua ehdolle ja pärjätä vaaleissa, kirjoittavat politiikan tutkijat Erkka Railo ja Sini Ruohonen Kamppailu vallasta -teoksessa.

"Uusi vaalirahaskandaali vain ajan kysymys"

Myös moni kansanedustaja on arvostellut kehitystä pitäen sitä epädemokraattisena. Kampanjakulujen paisuminen asettaa ehdokkaat eriarvoiseen asemaan. Kehitys suosii miehiä ja porvaripuolueiden ehdokkaita.

Vaalirahoittajien näkökulmasta istuvat kansanedustajat ovat etulyöntiasemassa, arvioi tutkija Ville Pitkänen e2 Tutkimuksesta.

- Jos ajattelee vaikkapa yritysten tukemisperiaatteita, on mielekkäämpää tukea sellaista, joka suurella todennäköisyydellä tulee valituksi, hän sanoo.

Suomen vaalitavalle on ominaista, että ääniharavat vetävät listan muita ehdokkaita mukanaan eduskuntaan. Vaalijärjestelmä on rakennettu siten, että istuvien kansanedustajien ikään kuin kuuluukin tehdä kampanjaa muiden puolesta, jotta he voivat imuroida myös muita Arkadianmäelle mukanaan.

Politiikan tutkijat pitävät ongelmallisena, että puolueet ja poliitikot ovat niin riippuvaisia rahasta paitsi eduskuntaan nousussa, myös oman valtansa ylläpitämisessä.

- Tilanne voi olla vielä nyt siedettävä, mutta se on selvästi kehittymässä väärään suuntaan. Jos siihen ei puututa, uusi vaalirahaskandaali on vain ajan kysymys, Railo ja Ruohonen lataavat kirjassaan.

Pelkkä raha ei ratkaise

Vaalibudjettien paisumiseen on esitetty ratkaisuksi puolue- ja ehdokaskohtaista kampanjakattoa. Etenkin pienten puolueiden ja vasemmiston kansanedustajat ovat pitäneet asiaa esillä, mutta aloite ei ole edennyt.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Jenni Karimäki epäilee kampanjakaton hyötyjä.

- Veikkaan, että jos katto asetettaisiin, se todennäköisesti asettuisi tasolle, joka ei täysin poistaisi epäsuhtaa eli eroa henkilökohtaisten resurssien välillä.

Eduskuntavaaleihin on eri tahoilta esitetty noin 40 000 euron ehdokaskohtaista kattoa.

Karimäki huomauttaa, että pelkkä raha ei ratkaise ehdokkaan läpimenoa. Menestyksekäs kampanja koostuu monista eri elementeistä.

Tämän kevään vaaleissa sosiaalisen median merkitys on entisestään korostunut. Se mahdollistaa vaalimainonnan kohdentamisen yhä tarkemmin yksilötasolle asti.

Teppo Kylmällä on kolme K-kauppaa aivan Lappeenrannan kaupungin keskustassa. Alueella on myös paljon kouluja, mikä näkyy kauppojen asiakaskunnassa.

Nuorin Teppo Kylmän tapaama näpistelijä on ollut esikouluikäinen lapsi. Yleensä näpistelijät ovat kauppiaan kokemuksen mukaan iältään kymmenen vuoden molemmin puolin ja he koettavat varastaa makeisia.

– Onneksi aika vähän näitä tapahtuu, ja tuntuu, että tässä seitsemän vuoden aikana nämä ovat vielä vähentyneet.

Kylmän arviota tukee myös poliisin tilastot. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa poliisin tietoon oli vuonna 2008 tullut 518 kappaletta alle 15-vuotiaiden tekemää omaisuusrikosta. Viime vuonna vastaava luku oli enää 203. Omaisuusrikoksiin kuuluvat esimerkiksi varkaudet ja näpistykset.

"Viattomia, hölmöjä tempauksia"

Lasten tekemät näpistelyt ovat lastenpsykiatriaan erikoistuvalle lääkärille Riikka Riihoselle tuttu ilmiö. Suurin osa pienten lasten näpistelytapauksista johtuu hänen mukaansa lapsen kypsymättömyydestä.

– Ei tajuta, että se on rikos, eikä ymmärretä seurauksia. Moni teko on impulsiivinen, lapselle tulee vain mieleen kaupassa pihistää jotakin, jota tekee mieli, kuvailee Riihonen.

Yhteiskunnan sääntöjä vastaan taistelevaa käytöstä esiintyy Riikka Riihosen mukaan pienillä lapsilla vain harvoin. Teineille sen sijaan on huomattavasti yleisempää, ettei piitata mikä on oikein tai väärin. Tällöin tilanteesta on syytä olla enemmän huolissaan.

– Aika usein nämä esimerkiksi ekaluokkalaisten tai tokaluokkalaisten näpistykset ovat aika viattomia, hölmöjä tempauksia.

Lääkäri Riikka Riihosen kertoo, että näpistely voi myös olla merkki siitä, että lapsella kaikki ei ole hyvin. Syyt näpistysten takana ovat kuitenkin kirjavia.

– Yksittäinen kerta voi käydä kelle lapselle tahansa, summaa Riihonen.

"Monen perheen kanssa on istuttu ja mietitty pelisääntöjä"

Vaikka kauppias Teppo Kylmän kaupoissa käy paljon koululaisia, hänen asenteensa lapsiin ja nuoriin ei ole epäluuloinen, päinvastoin.

– Haluamme tulla nuorten kanssa toimeen.

Neljän lapsen isällä on oma vakiintunut tapansa toimia silloin, kun lapsi jää hänen kaupassaan kiinni näpistyksestä. Kauppakeskus Isossa-Kristiinassa sijaitsevan kaupan takahuoneessa on palaveerattu useamman kerran.

– Aika monen perheen kanssa on istuttu alas ja mietitty pelisääntöjä ja mitä voidaan asialle tehdä.

Kylmä ottaa siis usein näpistyksen jälkeen yhteyttä lapsen perheeseen ja kouluun. Yhteistyö alueen koulujen kesken toimii kauppiaan mukaan loistavasti molempiin suuntiin.

– Lapsi on sen jälkeen tuotu vastaamaan tekosestaan, ja he ovat itkien pyytäneet anteeksi. Emme ole syyllistäneet ketään, vaan on yhdessä mietitty syitä tapahtuneeseen. Nämä ovat kaikki menneet hienosti, ja perheet asioivat meillä edelleen.

Poliisi: jokainen karkkivarkaus ilmoitettava

Poliisi ei innostu siitä, että kaupat itsenäisestä hoitavat näpistelytapausten selvittelyn. Ylikonstaapeli Sanna Lautamatti Kaakkois-Suomen poliisista on tässä asiassa tiukkana.

– Kaikista pitäisi tehdä ilmoitus poliisille. Me tehdään siitä sitten lastensuojeluilmoitus ja pyörät lähtevät pyörimään, perustelee Lautamatti.

Kaakkois-Suomen poliisi perusti vuoden alussa uuden rikoksia ennalta estävän toiminnan ryhmän, jolla poliisi pyrkii yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa ehkäisemään nuorten syrjäytymistä ja rikoskierteitä.

Yksi konkreettinen uudistus on, että poliisi aikoo puhuttaa kaikki rikoksen tehneet alle 15-vuotiaat lapset.

– Paikalla on näissä puhuttamisissa tämä nuori ja hänen huoltajansa, usein myös sosiaalipuolen edustaja sekä esimerkiksi kuraattori tai opettaja koululta sekä asianomistaja. Tapahtunutta ruoditaan ja pohditaan, onko jatkohoidon tarvetta, kertoo ylikonstaapeli Sanna Lautamatti.

Lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri Riikka Riihonen ei usko, että on vain yhtä oikeaa tapaa toimia näpistystapausten selvittelyissä. Hänen mielestään asia voidaan joissakin tapauksissa saada keskusteltua myös ilman poliisia.

– Jos asian keskusteleminen kaupan ja perheen kesken käy molemmille osapuolille, niin se voi olla hyvä tapa toimia. Sehän on vapaaehtoistoimintaa kauppiaalta, muistuttaa Riihonen.

"Tytöt vievät meikkejä, pojat karkkia"

Lappeenrannassa kauppakeskus Isossa-Kristiinassa olevan Tokmannin henkilökunta toimii pitkälti samalla tavalla kuin kauppias Teppo Kylmä. He ovat itse yhteydessä näpistelystä kiinni jääneen lapsen vanhempiin. Poliisia ei aina kutsuta paikalle, vaikka poliisi niin toivoisikin.

– Jos kaupasta on viety joku pieni karkki, niin otamme yhteyden lapsen vanhempiin. Yleensä nämä tilanteet päättyvät niin, että lapsi tulee maksamaan tuotteen yhdessä vanhempiensa kanssa, kertoo Sari Aaltonen Tokmannilta.

Aaltosen mukaan puhuttelu ja lyhyt porttikielto myymälään on toiminut heillä hyvin.

– Lasten reaktiot ovat olleet vilpittömiä. Ei ole tarvinnut samoja lapsia kohdata näissä tilanteissa uudestaan.

Aaltosen mukaan näpistelijät on helppo jakaa kahteen: hieman vanhemmat tytöt vievät meikkejä ja nuoremmat pojat makeisia.

– Ihan kaikkia meikkejä koetetaan viedä taskuissa. Joskus varkauden huomaa siitä, että hyllyssä on enää tyhjä pakkaus, kertoo Aaltonen.

Kolme ihmistä on kuollut henkilöauton ja pikkubussin nokkakolarissa Pohjois-Karjalassa Kiteellä valtatie 6:lla varhain sunnuntaiaamuna.

Lisäksi yksi on loukkaantunut vakavasti ja kaksi lievemmin.

Itä-Suomen poliisin mukaan yhteensä onnettomuudessa oli osallisena kuusi ihmistä. Henkilöautossa oli kuljettaja ja pienoisbussissa viisi henkilöä.

Tarkempi onnettomuuspaikka on kaksi kilometriä Kiteen ja Tohmajärven kunnanrajalta etelään.

Poliisin mukaan onnettomuus tapahtui suoralla tieosuudella ja paikalla on 80 kilometrin tuntinopeusrajoitus.

Poliisi ei anna tässä vaiheessa tarkempia tietoja vainajien henkilöllisyydestä.

Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Taija Kostamo Itä-Suomen poliisista kertoo, että onnettomuudessa vakavasti loukkaantunut henkilö on yhä hengenvaarassa.

Onnettomuuden syystä ei ole vielä tarkempaa tietoa. Kostamo sanoo, että poliisin saaman tiedon mukaan ainakin keli on ollut onnettomuushetkellä hyvä.

– Tie oli paljas ja kuiva, mutta pimeää on ollut.

Onnettomuuspaikalla käyneen Ylen kuvaajan Ari Tauslahden mukaan onnettomuuden kolariautot olivat silmin nähden vaurioituneet pahoin.

– Etenkin henkilöauto oli todella huonossa kunnossa. Uskoisin, että autot ovat ajaneet aika kovaa. Ihmettelen, jos joku on onnettomuudesta selvinnyt hengissä, Tauslahti kertoo.

Poliisi jatkaa onnettomuuden teknistä ja taktista tutkintaa ja tiedottaa asiasta seuraavan kerran aamupäivän aikana.

Poliisi tutkii onnettomuutta törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja kuolemantuottamuksena.

Lapsena olin aika arka. Naapurustosta ei montaa ikäistäni löytynyt, enkä ollut koskaan tarhassa tottumassa muihin ikäisiini. Kun koulu sitten alkoi, ei ystävyyssuhteiden solmiminen tuntunut helpolta. Ehkä siksi luin paljon.

Kun olin yläkouluikäinen, isäni kysäisi paikallisen harrastajateatterin tekniikkavastaavalta, mahtaisiko heiltä löytyä minulle tekemistä. Pääsinkin mukaan ja toimin ensin esitysten näyttämömiehenä, mutta pienen hetken päästä suunnittelin lavastuksia ja julisteita, kävin äänitekniikkakursseja ja ajoin esityksiin valot.

Sama jatkui, kun muutin Turkuun, sillä löysin kodin paikallisesta ylioppilasteatterista. Olin mukana näyttelijänä, sillä miehistä on aina pulaa niin, että köykäisempikin tekijä napataan mieluusti matkaan. Kokemuksen karttuessa siirryin ohjaamaan ja kirjoittamaan teatterille omia tekstejä.

Joskus teininä oli kiinnostavaa ja melkeinpä terapeuttista saada kokeilla olla lavalla joku toinen: kävellä katsojien eteen aivan muuna kuin omana itsenäni.

Kun puhutaan kulttuurin harrastamisesta, keskitytään liian helposti lopputuloksen arviointiin. Tällöin taide ymmärretään passiiviseksi vastaanottamiseksi, öljyväritöiden katsomiseksi taidenäyttelyssä tai istumiseksi harrastajateatterin katsomossa. Kunnallisella tasolla tällaisesta vastaanoton näkökulmasta taide on helppo arvottaa, sillä sille voi laskea lukuja vaikkapa näyttelyvieraiden määrän tai teatterin ensi-iltojen mukaan. On yksinkertaista vertailla avustuksia yleisömäärään ja tehdä lukuja, jossa selvitetään panosta ja tuotosta. Helppo on suosia sitä, joka tavoittaa monta kävijää.

Joskus harrastusyhdistykset perustelevat omaa merkitystään myös sillä, kuinka monta ammattilaista se on saanut synnytettyä. Silloin kuoron taso tai kuvataidekoulun vaikuttavuus lasketaan sillä, kuinka monta ammattilaulajaa tai matrikkelitaiteilijaa sen suojista on ponnahtanut julkisuuteen.

Itselleni teatteriharrastuksen merkitys avautuu aivan eri tasoilla. Joskus teininä oli kiinnostavaa ja melkeinpä terapeuttista saada kokeilla olla lavalla joku toinen: kävellä katsojien eteen aivan muuna kuin omana itsenäni. Ehkä se oli tärkeää silloin, kun nuoruuden kuohuissa etsi itseään. Myöhemmin tärkeimmäksi nousi kuitenkin kaikki se, mitä sai kokeilla ja sitä kautta oppia.

Ehkä päällimmäisin opetus on siinä, miten ryhmätyötä tehdään. Se harrastus ei ollut vain lavalla loistamista, vaan kun nuorina aikuisina pyöritimme kokonaista teatteria, joka tuotti itsenäisesti vuosittain jopa seitsemän ensi-iltaa, konkreettista sopimista riitti aina vessojen siivouksesta ja lavasteiden rakentamisesta esitysten markkinointiin asti.

Kun nyky-yhteiskunta arvostaa yhä enemmän sekä sosiaalisia ja luovia taitoja, tulee kulttuuriharrastuksessa niitä treenattua. Ja tulee hankittua niitä ystäviäkin.

Liikunnan tärkeyttä ei yhteiskunnassa kyseenalaista kukaan, eikä itse taiteenkaan merkitystä epäillä. Kuitenkin itse kulttuurin harrastamista pidetään helposti joko elitistisenä tai marginaalisena.

Toiseksi tärkeintä itselleni on se, että sain kokeilla, mihin kaikkeen pystyn.

Siksi ymmärrän alkeita valo- ja äänipöytien henkisestä elämästä sekä perusteet yhdistysbudjettien laatimisesta ja kirjanpidosta.

Ohjatessani sain testata sitä, minkälaisin pienin keinoin voi tunnetiloja välittää katsojalle, ja kirjoittaessa havaita, kuinka tärkeää ei useinkaan ole se, mitä sanotaan vaan se, mitä jää sanomatta.

Totta kai ymmärrän, että koulutettu ammattilainen osaa suunnitella paremman talousarvion tai koostaa eheämmän dialogin, mutta itse olen iloinen tästä mitä osaan. Väittäisin että liki kaiken mitä kirjoittamisesta tiedän, olen oppinut harrastamalla.

Liikunnan tärkeyttä ei yhteiskunnassa kyseenalaista kukaan, eikä itse taiteenkaan merkitystä epäillä. Kuitenkin itse kulttuurin harrastamista pidetään helposti joko elitistisenä tai marginaalisena.

Toivoisin että omaehtoisen taiteentekemisen tukemisesta tulisi samanlaista valtavirtaa kuin liikuntapaikkojen rakentamisesta. Kukaan ei ihmettele, miksi kuntaan rakennetaan latuverkosto tai jäädytetään luistinrata, mutta kunnon tiloja kulttuurille ei hevin järjestetä. Turkukin myi pois ylioppilasteatterin rakennuksen saadakseen täytettyä itselleen asettamat kovat myyntitavoitteet.

Harrastustoiminnassa tärkeintä ei ole se, miten monta kuulijaa kuoro tai kesäteatteri tavoittaa, vaan kuinka monet sadat ihmiset ovat kulkeneet sen kautta ja oppineet rohkeutta, esiintymistaitoja tai saaneet kokeilla sellaista, johon eivät tavallisesti olisi päässeet tarttumaan. Siksi aina ei ole tärkeää se, millaiseksi lopputulos muodostuu, vaan se, millainen matka on ollut.

Tommi Kinnunen

Tommi Kinnunen on Kuusamossa syntynyt kirjailija ja äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Aiheesta voi keskustella 31.3. klo 17.00 asti.

Liittovaltion tuomioistuin on julistanut laittomaksi presidentti Donald Trumpin päätöksen sallia öljynporaus arktisilla alueilla.

Trump kumosi presidentin asetuksella huhtikuussa 2017 presidentti Barack Obaman tekemän päätöksen arktisen öljynporauksen kieltämisestä.

Obama kielsi poraukset ympäristön suojelemiseksi pohjoisen vaarallisilla ja herkillä merialueilla.

Kiellon alle asetettu alue käsittää suuret alueet Tšuktšimerestä ja Beaufortinmerestä. Atlantilla kielto koskee kaistaletta, joka ulottuu Massachusettsista Virginiaan.

Tuomari Sharon L. Gleason päätti, ettei Trumpilla ole valtaoikeuksia tehdä kumoamispäätöstä, vaan siihen vaaditaan Yhdysvaltain kongressin päätös.

New York Times -sanomalehden mukaan Trump on nyt hävinnyt 40 ympäristönsuojeluun liittyvää tapausta liittovaltion tuomioistuimissa.

Lue myös:

Obama kielsi öljyn poraamisen Yhdysvaltain arktisilla merialueilla

CONEGLIANO/FOLLINA Mutkaisen ajomatkan päässä Follinan kylän keskustasta sijaitsee Bonin viisihenkisen perheen kaunis kivitalo.

Ympäröivät maisemat ovat tyypillistä koillisitalialaista maaseutua. Maanviljely on Veneton alueella elinkeinoista suurimpia, ja täälläkin viljelmiä näkyy joka puolella. On soijaa ja maissia, mutta eniten on viiniköynnöksiä. Suuri osa niistä kantaa glera-rypälettä, josta valmistetaan trendikästä kuohuviiniä, proseccoa.

Mirko Bon esittelee taloaan ympäröivää pihamaata. Hän kertoo, että reilut kymmenen vuotta sitten hän ja hänen vaimonsa etsivät perheelle suurempaa kotia.

– Kun ostimme talon, tällä puolella oli tyhjä maapläntti ja toisella viljeltiin maissia, Bon viittoilee.

Sitten alkoi proseccon nousukiito.

Maat vuokrattiin paikallisille viininviljelijöille, ja nyt taloa reunustavat viiniköynnökset. Ne alkavat metrin päästä takapihalta ja ulottuvat talon kahdella puolella silmänkantamattomiin.

Bonin mielestä viininviljely liittyy siihen, että kuopukselta, nyt neljävuotiaalta Lucialta löydettiin kaksi vuotta sitten munuaiskasvain. Perhe on vakuuttunut, että viljelijöiden käyttämillä torjunta-aineilla oli sairastumisessa osansa.

– Jokainen tältä alueelta kotoisin oleva tietää, että jos talon viereen tulee viiniköynnös, se on menoa, Bon sanoo.

Italialainen prosecco on valloittanut Euroopan vauhdilla. Kuohujuoman menekki on kasvanut erityisesti Britanniassa, Saksassa ja myös Yhdysvalloissa. Suomalaisetkin juovat proseccoa joka vuosi enemmän: Alkossa proseccoa myytiin viime vuonna hieman yli miljoona litraa, kun vielä vuonna 2014 myynti oli reilusti alle puolet tästä.

Italialaisten kuohuviinien myynti on jo ohittanut Alkossa ranskalaiset kuohuviinit, ja kasvu jatkuu edelleen, vaikka loivempana.

Juoman menestystä on siivittänyt myös italialaisen Aperol spritz -katkerodrinkin valtava suosio. Aperolia valmistava Campari-yhtiö on viime vuosina markkinoinut tuotetta määrätietoisesti. Kesäterasseilta tutun oranssin juoman oikeaoppiseen valmistukseen käytetään proseccoa.

Venetolaiselle Bonin perheelle proseccon maailmanvalloitus on merkinnyt kaikkea muuta kuin juhlaa.

Kesäaikaan perhe oli tavannut kutsua ystäviä luokseen grillaamaan. Kun viiniköynnökset ympäröivät talon, pihan käyttämisestä tuli perheen mukaan hankalaa. Torjunta-aineiden käyttö alkoi heti ensimmäisenä vuonna, kun köynnökset pilkistivät maasta.

– Yhtenä sunnuntaina olimme kutsuneet ystäviä kesäjuhliin. Olimme ulkona, ja viereen tuli viljelijä ruiskuttamaan. Hän kehotti meitä menemään sisään ja sanoi, että aineiden kanssa on oltava varovainen, perheen äiti Carol Leitao muistelee.

– Silloin oikeastaan vasta aloin herätä tähän.

Köynnösten lähellä asuvia on ohjeistettu pitämään ovia ja ikkunoita kiinni kaksi vuorokautta torjunta-aineiden levittämisen jälkeen.

– Elimme vuosia niin, että keväällä ja kesällä tuholaismyrkkyjen hajut tulevat sisälle, vaikka kuinka sulkisi ikkunat. Aiemmin jätimme liinavaatteet kuivumaan ulos, mutta en enää voi tehdä sitä, sillä ne haisevat monta päivää, Leitao sanoo.

Torjunta-aineita kuten glyfosaattia, metalaksyyliä ja abamektiiniä levitetään proseccon viljelelyalueilla keskimäärin 10–15 kertaa kasvukauden aikana säästä riippuen. Sateisina vuosina torjunta-aineita käytetään tavallista useammin.

Sellainen vuosi oli esimerkiksi 2014, jolloin aineita ruiskutettiin paikallisten mukaan reilut 30 kertaa.

Juuri silloin Carol Leitao odotti kuopustaan Luciaa. Hän vietti paljon aikaa kotona ja kävi kävelyillä.

Bon ja Leitao eivät ole varmoja siitä, mitä kasvinsuojeluaineita heidän taloaan reunustavilla pelloilla tarkalleen on käytetty, eivätkä he halua osoittaa sormella mitään yksittäistä ainetta.

On mahdollista, että mukana on ollut kiisteltyä glyfosaattia, joka on maailman yleisin rikkakasvien torjunta-aine. Sitä on käytetty paljon myös Follinan kylän alueella.

Torjunta-aineiden mahdollisista terveysvaikutuksista on olemassa ristiriitaista tutkimustietoa, ja asiantuntijat ovat erimielisiä aineiden haitallisuudesta.

Esimerkiksi glyfosaatin vaikutuksista on väitelty pitkään.

Monet eurooppalaiset asiantuntijatahot kuten Euroopan kemikaalivirasto pitävät aineen käyttöä vaarattomana viljelijöille ja kuluttajille. Maailman terveysjärjestön WHO:n alaisuudessa toimiva kansainvälinen syöpätutkimusjärjestö IARC puolestaan totesi vuonna 2015, että glyfosaatti on karsinogeeninen aine, joka voi altistaa syövälle.

Yhdysvalloissa kaksi oikeuden päätöstä on viime aikoina liittänyt glyfosaatin käytön syöpään.

Euroopassa glyfosaatin myyntilupa on ollut vaakalaudalla epäiltyjen terveysvaikutusten takia. EU-maat päättivät toissa vuonna, että ainetta voi myydä EU:n alueella ainakin vuoden 2022 loppuun asti. Myyntiluvan uudelleenarviointi alkaa tänä vuonna.

Suomessa glyfosaatti on käytetyin rikkakasvimyrkky. Myös Italiassa proseccon viljelyaluilla glyfosaatti on ollut viime vuosina yksi suosituimmista torjunta-aineista.

Kaikkiaan alueella oli viime vuonna sallittua käyttää noin 190:ää erilaista kasvinsuojeluainetta.

Ympäristöjärjestö Greenpeacen selvityksessä mehiläisten siitepölystä löytyi Veneton alueella verrattain suuri määrä tuholaismyrkkyjen jäämiä. Veneton alueen ympäristöviranomaisten pintavesitutkimuksissa proseccon tuotantoalueilta löydettiin vuosina 2015-2016 tavallista suurempia määriä glyfosaattia.

Torjunta-aineiden käytön ja alueen väestön sairauksien välillä ei ole tieteellisesti osoitettu yhteyttä.

Viinintuottajat katsovat, että proseccobuumi on tuonut alueelle hyvinvointia ja valtavasti työtä.

Prosecco DOCG:n eli korkeimman laatuluokan viinin tuottajien etujärjestön johtaja Innocente Nardi vahvistaa sen, mistä myyntitilastot Euroopassa kertovat: proseccon tuotanto on kymmenen viime vuoden aikana moninkertaistunut.

Erityisen suurta kasvu on prosecco DOC:n eli alemman laatuluokituksen viinin kohdalla. Sen tuotantoaluetta on suosion myötä laajennettu, ja alue ulottuu nyt pitkälle viereiselle Friuli-Venezia-Giulian hallintoalueelle. Noin kaksi kolmasosaa tuotannosta viedään ulkomaille.

– Prosecco DOC:n tuotanto on lähes viisinkertaistunut vuodesta 2009, Nardi sanoo.

Italialaislehti Il Sole 24 Oren mukaan tuotannon liikevaihto oli jo vuonna 2016 yli 2,5 miljardia euroa.

Nardi myöntää, että kaikki eivät ole tyytyväisiä viljelyalan laajenemiseen. Hän ei halua ottaa kantaa yksittäistapauksiin kuten Carol Leitaon ja Mirko Bonin perheen tilanteeseen mutta sanoo tietävänsä, että monet paikalliset ovat vihaisia.

Syytökset aineiden terveyshaitoista eivät hänen mukaansa perustu objektiivisiin tietoihin tai luotettaviin tutkimustuloksiin.

– Aina, kun on kyse suuresta tuotannosta, josta kaikki eivät suoraan hyödy, nousee kateutta ja kapinaa, Nardi sanoo.

Tuottajien etujärjestö on Nardin mukaan kuitenkin ottanut kritiikin vastaan. Järjestö pyrkii kohti kestävämpää viljelyä ja rajoittaa kasvinsuojeluaineiden käyttöä yhteistyössä viljelijöiden kanssa, hän sanoo.

Esimerkiksi torjunta-aineiden levitystapoja ja -välineitä säädellään ja viljelijöitä kannustetaan luonnonmukaiseen viljelyyn siirtymiseen. Syynä luomuviljelyn suosimiseen on myös alueen pyrkimys päästä Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kiistellyn glyfosaatin käyttö kiellettiin ylemmän laatuluokan proseccon viljelyalueen kunnissa tammikuusta lähtien. Alemman laatuluokan viiniä varten rypäleitä tuottavilla alueilla ainetta saa edelleen käyttää.

– Me viljelijätkin olemme jatkuvasti tekemisissä tuholaismyrkkyjen kanssa. Totta kai myös me ajattelemme näitä asioita, Nardi sanoo.

– Tuotan itsekin viiniä ja asun viljelmien kupeessa. Poikani leikkii jatkuvasti köynnösten lomassa.

Ulkosalla leikkii edelleen myös Mirko Bonin ja Carol Leitaon kuopus Lucia, mutta paljon entistä vähemmän.

Leikkimökki ja liukumäki tönöttävät yhä talon pihamaalla. Viiniköynnösten lomaan Bon ei mielellään ole päästänyt lapsiaan leikkimään etenkään rehevimmän kasvukauden aikaan.

Ovet on pidetty kiinni erityisesti syksyn 2016 jälkeen. Silloin Lucia-tyttäreltä löydettiin harvinainen munuaiskasvain, ja hän joutui leikkaukseen. Tyttö toipui, mutta tarkastuskäynnillä on käytävä edelleen neljän kuukauden välein.

– Lääkärit sanovat, että kasvaimeen voi olla lukemattomia eri syitä. Mutta kyllä itselläni on vahva epäilys, että torjunta-aineet liittyvät kuvioon. Olen tuntenut tästä asiasta silmitöntä vihaa, Bon kertoo.

Myös lukuisat muut paikalliset kertovat Ylelle torjunta-aineiden terveysvaikutuksia koskevista huolistaan.

Veronica De Stefani Colli Puri- eli Puhtaat kukkulat -kansalaisliikkeestä sanoo, että hänen kotikatunsa varrella Coneglianon pikkukaupungissa useampi ihminen kärsii kilpirauhasongelmista, jotka he yhdistävät torjunta-aineisiin. Yle ei ole pystynyt vahvistamaan tietoja.

Kahden viime vuoden aikana alueelle on syntynyt suuri määrä Colli Purin kaltaisia ryhmiä. Paikalliset ovat osoittaneet mieltä myrkkyjä vastaan ja keränneet nimiä adresseihin. Myös jotkut paikalliset lääkärit ovat liittyneet vastustajien joukkoon ja puhuvat nyt esimerkiksi tiettyjen tuholaismyrkkyjen vaaroista raskaana oleville naisille.

Muutosta tapahtuu, mutta se on hidasta, sanoo Colli Puri -liikkeen De Stefani.

– On viljelijöitä, jotka ovat valmiita muutokseen. Sitten on niitä, jotka ovat tehneet vuosikymmeniä asiat samalla tavalla eivätkä ole halukkaita muuttamaan tapojaan.

Bonin perheen kotona valmistaudutaan tulevaan viikkoon. Isä-Mirko muistelee, minä päivänä tyttären tanssiharjoitukset ovat. Lucia leikkii vallattomana.

Perheen tilanne on hieman parantunut uusien viininviljelyyn liittyvien säännösten myötä, vanhemmat kertovat.

Torjunta-aineita ei saa enää levittää helikopterin avulla, vaan siihen käytetään muita laitteita. Tuulisella säällä aineita ei saisi levittää ollenkaan, ja käsittelystä on aina ilmoitettava asukkaille etukäteen.

Silti aineiden käyttö jatkuu, ja niin myös perheen huoli. Entistä hankalammaksi tilanteen tekee se, ettei siitä tunnu olevan ulospääsyä. Viiniköynnösten ympäröimälle talolle ei ole halukkaita ostajia.

– Olemme yrittäneet etsiä uutta taloakin, mutta tämän arvo on romahtanut. Ja meillä on asuntolaina maksettavana, Carol Leitao huokaa.

Juttua varten on haastateltu myös Rive Sane -kansalaisliikkeen edustajaa Lara Casagrandea ja Mamme di Revine Lago -liikkeen Lisa Trincaa.

Osallistu keskusteluun! Roomassa asuva toimittaja Jenna Vehviläinen vastaa kysymyksiin kello 10–12. Kommenttipalsta suljetaan kello 18.

Lue myös:

Proseccon myynti ohitti samppanjan – suosio Suomessa yllätti italialaistuottajat

9-vuotias Antonio kuoli outoon syöpään – Myrkkyjätteet ovat Italian mafialle valtava bisnes, eikä valtio juuri puutu siihen

Huoli Suomen yleisimmän rikkakasvimyrkyn glyfosaatin turvallisuudesta kasvaa – viljelijät eivät panikoi, vaikka kielto voi olla kohta edessä

Monsanto joutuu maksamaan mojovat korvaukset Kaliforniassa – Suomalaisasiantuntija kuumana käyvästä glyfosaattikeskustelusta: "Se on ihan turhaa pelkoa"

Gazan kaistalta on ammuttu yöllä viisi rakettia Israelin puolelle. Israel vastasi iskuun tulittamalla tankeilla Gazaa hallitsevan Hamasin sotilaskohteita. Yhteenotosta ei Israelin armeijan ja gazalaislähteiden mukaan aiheutunut kuolonuhreja.

Raketti-isku tehtiin muutama tunti sen jälkeen, kun kymmenettuhannet palestiinalaiset olivat osoittaneet mieltään Israelin ja Gazan rajalla. Neljä palestiinalaista kuoli israelilaissotilaiden tulitukseen mielenosoituksen liepeillä sattuneissa kahakoissa. Yli 300 palestiinalaista haavoittui.

Mielenosoitus järjestettiin viime kevään suurmielenosoitusten vuosipäivän kunniaksi. Kuusi viikkoa kestäneissä mielenosoituksissa kuoli toistasataa palestiinalaista. Tilanne kärjistyi 14. toukokuuta, kun Yhdysvallat siirsi Israelin-suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin. Tuolloin yli 60 palestiinalaista kuoli yhdessä päivässä.

Vastaavaa verenvuodatusta pelättiin nytkin, mutta tilanne pysyi pääosin rauhallisena Egyptin johtamien viime hetken neuvottelujen ansiosta. Egypti on pyrkinyt toimimaan välittäjänä Israelin ja Hamasin välillä väkivallan hillitsemiseksi.

Jännitteiden kiristyminen Gazan rajalla osuu Israelissa herkkään ajankohtaan, sillä maassa on parlamenttivaalit 9. huhtikuuta. Turvallisuus on totutusti yksi keskeisistä vaaliteemoista.

Laki työttömien aktiivimallista tuli voimaan suuren kohinan saattelemana runsas vuosi sitten ammattiyhdistysliikkeen ja opposition raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.

Siitä lähtien hallitus on korjannut laissa ilmenneitä valuvikoja tasaisin väliajoin.

Viilauksista viimeisin, maanantaina 1. huhtikuuta voimaan astuva muutos antaa työttömille lisää mahdollisuuksia täyttää aktiivimallin edellyttämät aktiivisuusehdot.

Jatkossa muun muassa ammattiliitot, kunnat, kuntayhtymät, Työttömien keskusjärjestö tai sen jäsenyhdistykset tai julkista rahoitusta saavat rekisteröidyt yhdistykset voivat järjestää työttömille aktiivimallin aktiivisuusehdon täyttävää koulutusta.

Lisäksi työnantajan järjestämä muutosturvakoulutus alkaa kerryttää työttömälle aktiivisuutta.

Näiden toimijoiden koulutuksiin osallistumalla työtön voi siis välttää työttömyysturvan leikkauksen. Vielä voimassa olevan lain mukaan vain työvoimaviranomaisen järjestämä tai hankkima valmennus on voinut kerryttää aktiivimallin mukaista aktiivisuutta.

– Tavoitteena on työllistymismahdollisuuksien parantaminen ja työllisyyden lisääminen. Siinä mielessä tämä muutos on arvokas osa aktiivimallia, kertoo hallitusneuvos Marjaana Maisonlahti sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Ainakin useat ammattiliitot ovat jo kertoneet ryhtyvänsä järjestämään aktiivisuusehdot täyttävää koulutusta työttömille jäsenilleen.

Kevään koulutustarjonnastaan ovat tiedottaneet muun muassa Palvelualojen ammattiliitto PAM, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja Insinööriliitto.

Ammattiliitot ovat kuitenkin muistuttaneet työttömiä siitä, että kaikissa tapauksissa koulutukseen osallistuminen ei kerrytä aktiivisuutta heti huhtikuun alusta. Ratkaisevaa on se, milloin aktiivisuuden seurannan 65 maksupäivää kestävä tarkastelujakso alkaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että osalla uusiin toimintoihin osallistuvista aktiivisuus voi alkaa kertyä vasta paljon huhtikuun alkua myöhemmin.

Kurssien pitää olla työllistymistä edistäviä

Marjaana Maisonlahti painottaa, että muutoksella ei laajenneta sitä, millainen toiminta kerryttää aktiivisuutta.

Aktiivisuuden ehdot täyttävän toiminnan pitää olla jatkossakin työllistymistä tukevaa. Tämä tarkoittaa valmennusta ja valmennusta vastaavaa toimintaa, joka edistää työllistymistä.

Maisonlahti sanoo, että tällaisen koulutuksen sisältö riippuu pitkälti järjestäjätahosta. Hänen mukaansa esimerkiksi ammattiliitto voi järjestää työttömille muun muassa verkkokursseja, joissa on osioita työn hakemisen opiskelusta.

– Siellä voidaan opiskella muun muassa, minkälaisia työhakemuksia tehdään tai miten sosiaalista mediaa käytetään työnhaun apuna.

Lisäksi koulutukseksi kelpaa CV-työpaja, hygieniapassikoulutus, tulityökorttikurssi tai vaikkapa kevytyrittäjäkoulutus.

Sitä, onko koulutuksen sisältö oikeanlaista, ei valvota mitenkään. Maisonlahti painottaa, että järjestäjä arvioi itse, onko sen työttömälle antama koulutus lainmukaista.

– Järjestäjä antaa koulutukseen osallistumisesta työttömyysturvan hakijalle todistuksen. Kela tai työttömyyskassa ei arvioi tässäkään vaiheessa sitä, onko koulutus ollut lain vaatimaa työllistymistä edistävää koulutusta, Maisonlahti kertoo.

Maisonlahti kuitenkin muistuttaa kurssien järjestäjiä siitä, että osallisuutta ja hyvinvointia tukeva toiminta, kuten ammattiliiton virkistyspäivään osallistuminen, ei edelleenkään ole aktiivisuusehdot täyttävää toimintaa.

Aktiivisuutta ei myöskään kerrytä esimerkiksi työpaikkojen hakeminen, työhaastattelut tai osallistuminen rekrytointitapahtumiin.

Työttömien järjestön johtaja: Koulutuksia tuskin pystytään järjestämään vieläkään kaikkialla

Työttömien keskusjärjestö näkee viilauksista huolimatta aktiivimallissa yhä ongelmia. Järjestön mielestä aktiivisuusehtojen täyttäminen ja sitä kautta työttömien tilanne ei välttämättä helpotu muutoksen myötä.

Järjestön toiminnanjohtajan Jukka Haapakosken mukaan aktiivimalli asettaa yhä työttömät eriarvoiseen asemaan heidän asuinpaikkansa perusteella.

– Koulutuksia ei edelleenkään pystytä järjestämään ihan joka puolella Suomea, vaikka koulutusta antavien toimijoiden määrää kasvaa. Joidenkin työttömien automaattinen työttömyyskorvauksen leikkaaminen jatkuu myös muutoksen jälkeen, näkee Haapakoski.

Aktiivimallin yllä on leijunut tumma pilvi viime viikkoina. Vaalikeskusteluissa pääoppositiopuolue, gallupjohtaja SDP on luvannut poistaa aktiivimallin niin sanotun leikkuriosan, jos se pääsee hallitusvastuuseen.

Työttömien keskusjärjestöllekin on kelvannut vain koko aktiivimallin kumoaminen.

– Toivomme, että tuleva hallitus arvioi aktiivimallin ikään kuin kokeiluna ja tekee sen jälkeen jotain uudenlaisempaa, sanoo Haapakoski.

Taivaalta vihmoo räntää ja mereltä puskee paksu sumu. Se ei haittaa Katja Kettua. Hän on valmistautunut pulahtamaan mereen, mutta Löylyn sauna on harmillisesti kiinni. Kettu vaikuttaa hyvinvoivalta, vaikka Ilta-Sanomat oli juuri uutisoinut hänen peruneen esiintymisiään.

– Mitä ihmettä! Kylläpäs ne ovat kovia uutisoimaan kaikennäköisiä asioita.

Kettua selvästi ottaa päähän, kun hänen terveydentilaansa seurataan suurennuslasilla. Enemmän häntä kuitenkin harmittaa, että joutuu perumaan sovittuja tilaisuuksia ja tuottamaan pettymyksen lukijoilleen.

– Keskustelisin niin mielelläni lukijoiden kanssa kirjoistani. Tein pari esiintymistä tässä hiljattain ja huomasin, että vielä pitää levätä.

Kettu sairastui syksyllä Rose on poissa -romaaninsa julkistamisen jälkeen. Hänen päätään särki jatkuvasti ja yhtäkkiä tulehdusarvot pomppasivat pilviin. Tilanne oli vakava. Ensimmäistä kertaa Kettu ymmärsi, että hänen täytyy huolehtia itsestään. Kroppa ei ollutkaan pelkkä pään pidike.

–Ajattelin ennen, että koitapa nyt kroppa vain pärjätä ja pysy pään perässä.

Tällä kertaa Kettu on ottanut lääkärin puheet tosissaan ja on hellittänyt työn tekoa. Vapaana kirjailijana hän ei ollut tehnyt selkeää rajaa työn ja levon välille. Lomillakin hän löysi itsensä usein tietokoneen äärestä naputtelemasta.

Nyt hän ei antanut itselleen vaihtoehtoa, vaan päätti lomaillessaan tehdä jotain ihan muuta. Hän suoritti talvella Thaimaassa laitesukelluksen jatkokurssin, jolla harjoitellaan vaativampia taitoja. Syvemmälle sukellettaessa ajatukset eivät voi harhailla.

– Teki todella hyvää, kun sai keskittyä vain hengittämiseen ja merenalaisen maailman tarkkailuun.

Kotona ajatus kirjoittamisesta pulpahtaa pintaan vähän väliä. Kettu on kuitenkin päättänyt pitää nyt taukoa, vaikka se on vaikeaa.

Fintiaanien luottamus voitettiin kiertämällä ovelta ovelle

Työtä on kuitenkin riittänyt vielä fintiaanit-projektin loppuun saattamisessa. Viiden vuoden urakan viimeinen tuotos on dokumentti, joka nähdään televisiossa huhtikuun 10. päivänä. Kettu on tuottanut ja käsikirjoittanut dokumentin. Se on myös ensimmäinen Ketun oman yhtiön tv-tuotanto. Dokumentti, kuten myös reilu pari vuotta sitten julkaistu tietokirja fintiaaneista, on tehty yhteistyössä Ketun ystävien valokuvaaja Meeri Koutaniemen ja toimittaja Maria Seppälän kanssa.

– Tämä on ollut hieno ja vaativa työrupeama. Olemme kaivaneet esiin paljon sellaista tietoa, mitä ei ennen ollut saatavilla.

Tietoa on todella täytynyt kaivella, sillä aika harva edes tietää, mikä on fintiaani. Ajatus suomalaissiirtolaisten ja intiaanien jälkeläisten tutkimisesta syntyi, kun Kettu kiinnostui sukunsa Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista. Seppälä puolestaan halusi tehdä dokumenttia intiaanireservaattien oloista. Fintiaaneissa yhdistyi molempien toiveet.

Koska tietoa ja kontakteja ei ollut, työ täytyi aloittaa kulkemalla ovelta ovelle. Monet fintiaanit suhtautuivat hyvin epäluuloisesti suomalaisnaisiin, sillä reservaateissa kävi tiuhaan mystiikkaturisteja, jotka haluavat fiilistellä intiaanien elämäntapaa ja häipyvät sitten.

Sitkeys kuitenkin palkittiin.

– He olivat aika ihmeissään, kun tulimme yhä vain takaisin. Toki kaikki eivät halunneet tavata meitä pitkällisistä yrityksistä huolimatta.

Poliisi ei ole kiinnostunut reservaateista kadonneista tytöistä

Haastattelujen ja kyläilyjen myötä fintiaanit oppivat luottamaan suomalaiskolmikkoon. Nykyään monet dokumentin henkilöistä ovat heidän ystäviään. Arne ja Ivy Vainio vierailivat Ketun luona viime kesänä ja he tunsivat olonsa hyvin kotoisaksi Suomessa. He olivat erityisen innoissaan vieraillessaan Jasper Pääkkösen omistamassa Löylyssä, sillä Blackkklansman-elokuva oli tehnyt heihin vaikutuksen. He joutuvat kokemaan yhä kotimaassaan rakenteellista rasismia.

– Tilanne on Yhdysvalloissa pahentunut jälleen viime vuosien aikana. Siellä, kuten muuallakin, rasismista ja vihapuheesta on tullut hyväksyttävämpää.

Kettu vieraili reservaateissa Yhdysvaltain pohjoisosassa Suurten järvien alueella. Ne eivät olleet köyhimmästä päästä, sillä niissä on kasinot, joista intiaanit saavat vaurautta. Silti ongelmia oli paljon. Huumeet on nykyään yksi pahimmista. Myös dokumentissa esiintyvillä fintiaaneilla useilla on ollut alkoholiongelma, mutta he ovat selättäneet sen. Esimerkiksi Arne Vainio on vastoin kaikkia odotuksia kouluttautunut lääkäriksi ja tekee nyt tärkeää työtä reservaatissa.

Eniten Kettua järkytti naisten rakenteellinen hyväksikäyttö. Reservaateista katoaa tyttöjä ja naisia, todennäköisimmin ihmiskaupan seurauksena. Sinä aikana, jonka Kettu vietti reservaatissa, viisi tyttöä katosi. Ja mikä pahinta, näitä katoamisia ei tutkita.

– Poliisilla on tapana ajatella, että naiset ovat itse lähteneet huumeiden perässä Minneapolisiin tai huoraksi johonkin lähikaupunkiin. Kauhea tajuta, että Amerikan kaltaisessa hyvinvointivaltiossa tapahtuu tällaista, eikä siitä välitetä.

Aivan viime aikoina tilanne on hieman parantunut, kiitos somen. Yhdysvalloissa on monia sivustoja, joissa kadonneiden naisten asiaa pidetään esillä ja nyt poliisikin on aika ajoin kuulemma osallistunut etsintöihin. Toivoa siis on.

Viime syksynä ilmestynyt Rose on poissa -romaani käsittelee kaunokirjallisuuden keinoin intiaaninaisten hyväksikäyttöä. Kettu kuvaa pahuutta intiaanitaruista löytämällään Wendigo-olennolla, jolla on kyltymätön himo ihmislihaan.

Punkkari-Katja halusi muuttaa maailmaa toiminnalla

Kettua kiehtoo fintiaaneissa heidän identiteettinsä. He eivät ole intiaaneja, vaikka asuvatkin reservaateissa, eivätkä he pääse mukaan amerikkalaisenkaan yhteiskuntaan. He ovat monin tavoin ulkopuolisia.

Fintiaaneista kertova Rose on poissa -romaani ei ole ensimmäinen kerta, kun vähemmistöt pääsevät Ketun kirjoihin. Edellinen teos Yöperhonen kuvaa suomensukuisen mari-kansan kohtaloa Neuvostoliitossa. Perehtyessään aiheeseen hän huomasi, että suomensukuisen vähemmistökansan koko älymystö oli tapettu yhden päivän aikana Stalinin vainojen aikana.

Kätilö puolestaan kertoo Lapin sodasta ennen kaikkea naisten ja lasten silmin. Pohjoisessa kun ollaan, mukana on luonnollisesti saamelaisia.

Kettu myöntää, että hänellä on vahva käsitys sosiaalisesta tasa-arvosta. Hän haluaa pitää meteliä heikompien puolesta. Nykyään hänet tekee surulliseksi joka puolella vellova viha.

– Suomi olisi ihana, turvallinen paikka asua. Ihmisten viha toisiaan kohtaan pilaa sen kaiken.

Nuorena hän oli punkkari, joka halusi muutta maailman mielenosoituksilla ja toiminnalla.

– Luulin, että rakenteet voisi muuttaa hyvin nopeasti. Ei se ihan niin mennyt. Nyt yritän vaikuttaa maailmaan näillä kirjoillani.

Nykyään vastassa on kuitenkin ongelma, jonka monet kirjailijat tiedostavat ja ottavat vakavasti: kulttuurinen omiminen. Vaikka aiheeseen perehtyisi kuinka syvällisesti, aina tulee sanomista. Myös Rose on poissa -romaanin kohdalla kävi niin. Ketulta kysyttiin, millä oikeudella hän kirjoittaa fintiaaneista, kun ei itse ole sellainen.

– Pohdin asiaa paljon jo etukäteen ja perustelin sen itselleni sillä, että kukaan muu ei olisi sitä tehnyt. Fintiaanien samoin kuin marien keskuudessa ei vain ole kirjailijoita, jotka antaisivat heille äänen.

Kulttuurinen omiminen on yksi syy, miksi Rovaniemeltä kotoisin oleva Kettu ei ole kirjoittanut saamelaisista, vaikka aihe hieman poltteleekin.

– Minulta on pyydetty sitä usein. Jopa saamelaiset ovat pyytäneet, että kirjoittaisin heistä. En ole kuitenkaan toistaiseksi asiaan ryhtynyt. Olisi ehkä parempi, että he kirjoittaisivat itse.

Paras neuvo tuli Kari Hotakaiselta

Katja Kettu, oikealta nimeltään Heikkinen, tiesi jo pienenä haluavansa kirjailijaksi. Hän rakasti sanoilla leikittelyä. Kirjailijan ammattiin ei kuitenkaan mitenkään kannustettu. Kukapa nyt sellaista uraa toivoisi lapselleen tai oppilaalleen. Kerran Kettu kuitenkin uskaltautui kertomaan oppilaanohjaajalle, että haluasi kirjoittaa. Opo innostui heti ja sanoi, että sihteerin ammatti on tosi hyvä, siinä saa kirjoittaa paljon.

– Siitä minä vähän sisuunnuin ja ryhdyin tosissani ajattelemaan kirjailijuutta.

Kesti kuitenkin vielä vuosia ennen kuin ensimmäinen kirja syntyi. Siinä välissä Kettu opiskeli Turussa animaatioelokuvien tekijäksi. Hänen opettajansa, tunnettu virolainen animaattori Priit Pärn tunsi Kari Hotakaisen ja antoi hänelle luettavaksi Ketun tekstin. Se oli versio Surujenkerääjästä. Kari Hotakaiselta Kettu sai parhaan ohjeen, mitä on kirjoittamiseen saanut.

– Kari sanoi, että olisi ihan hyvä, jos siinä olisi joku rakenne tai edes tarina. Surujenkerääjää kirjoittaessani ajattelin tekeväni jotain todella räjäyttävää ja anarkistista. Siitä lähtien olen totellut neuvoa ja huomannut jopa, että nautin suunnattomasti juonen kehittelystä.

Kätilöä kirjoittaessa säädyllisyys sai jäädä

WSOY julkaisi Surujenkerääjän vuonna 2005, mutta se ei räjäyttänyt mitään. Eikä edes toinen romaani Hitsaaja. Sekin jäi hyvin vähälle huomiolle.

Edessä oli tiukka paikka. Jos kolmaskaan romaani ei kiinnosta ketään, haaveet kirjailijan ammatista voisi heittää menemään. Kettu päätti näyttää, että täältä pesee.

– Siihen asti olin jotenkin pidätellyt ja kirjoittanut sillä tavoin, mikä on hyväksyttävää. Kätilön kohdalla en enää ajatellut säädyllisyyttä, vaan annoin kielen viedä.

Kätilö oli menestys. Lapin sodan kauheudet yhdistettynä riipaisevaan rakkaustarinaan kiinnosti lukijoita. Eniten suitsutusta keräsi Ketun omintakeinen kieli. Siitä on tullut Ketun tavaramerkki. Helpolla vimmainen teksti ei synny, vaan se vaatii usein eristäytymistä ja uppoutumista. Yleensä Kettu ryhtyy kirjoittamaan pimeän laskeutuessa. Silloin elämä hiljenee ja tekstiin saa vajota rauhassa.

– Kirjoittaminen on minulle rajan yli menemistä. Se on vaarallinen ylitys ja sieltä on aina mukava päästä takaisin. Olen toki välillä miettinyt, että voisihan sitä olla helpompiakin tapoja kirjoittaa.

Viimeisintä romaaniaan Kettu kirjoitti Mallorcalla ystäviensä Meeri Koutaniemen ja Sami Yaffan asunnolla. Hän ei tavannut ketään, eikä puhunut kenellekään.

– Kirjoittaminen vaatii rauhan. Yöperhosta kirjoittaessa jouduin matkustelemaan paljon ja kirjoitin sitä lentokentillä ja hotelleissa. Turhaa työtä, jouduin kirjoittamaan sen uudestaan.

Kirjoittaminen menee kaiken edelle

Kirjoittaminen on aina ollut etusijalla Ketun elämässä. Sillä on myös seurauksensa. Nelikymppisellä Ketulla ei ole perhettä.

– Se on raadollista. Olen valinnut kirjallisuuden. Se ei tee parisuhteelle hyvää, jos kirjoittaminen menee aina edelle. Ei ole helppoa löytää sellaista ihmistä, joka hyväksyy sen.

Romaaneissaan Kettu on mestarillinen rakkauden kuvaaja. Niissä ollaan koko ajan vereslihalla ja tunteiden ääripäässä. Omassa elämässään Kettu on nykyään yrittänyt löytää lempeämpää suhtautumista rakkauteen.

– Ehkä kaiken ei tarvitse olla niin siivekästä ja veristä.

Nihkeän alun jälkeen Kettu on noussut maamme menestyvimpien ja kiinnostavimpien kirjailijoiden joukkoon. Kirjojen käännösoikeudet vievät häntä ympäri maailmaa kirjatapahtumiin puhumaan. Kauas on tultu siitä, kun rastapäinen Kettu esiintyi ensimmäisellä Prosak-kirjaklubilla yksitoista vuotta sitten. Silloin jännitys oli niin suurta, ettei Kettu pystynyt kohottamaan katsettaan kirjastaan mumistessaan mikrofoniin.

– Silloin tuli palautetta, että voisiko sinne hommata esiintymään sellaisia kirjailijoita, jotka osaisivat edes lukea.

Kolmen menestyneen romaanin jälkeen Kettu on pohtinut jatkuvaa itsensä ylittämistä. Miten se onnistuu? Ajatus on pelottava.

– Olen lukenut monien kirjailijoiden tuotantoa ja kyllähän sitä usein huomaa, että tuossa nyt oli se huippukausi. Se laittaa miettimään.

Fintiaanit-dokumentti Ylen TV2:lla 10.4. ja Areenassa jo 8.4.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Kolme kuollut henkilöauton ja pikkubussin nokkakolarissa Kiteellä

Kolme ihmistä on kuollut henkilöauton ja pikkubussin nokkakolarissa Pohjois-Karjalassa Kiteellä valtatie 6:lla varhain sunnuntaiaamuna. Lisäksi yksi on loukkaantunut vakavasti ja kaksi lievemmin. Onnettomuuden syystä ei ole vielä tarkempaa tietoa. Poliisi jatkaa onnettomuuden teknistä ja taktista tutkintaa.

Aktiivimalli jalostuu maanantaina

Kiistelty työttömien aktiivimalli muuttuu maanantaina, kun työttömät saavat lisää mahdollisuuksia täyttää aktiivimallin edellyttämät aktiivisuusehdot. Jatkossa esimerkiksi ammattiliiton tai kunnan järjestämä työllisyyttä tukeva toiminta hyväksytään aktiivimallin edellyttämäksi aktiivisuudeksi.

Slovakia sai ensimmäisen naispresidentin

Slovakiassa presidentiksi nousee maan hallituksen näkyvä kriitikko ja korruption vastainen aktivisti Zuzana Caputova. Caputova sai 58 prosenttia äänistä. Caputovasta on tulossa samalla maan ensimmäinen naispresidentti. Caputovan lisäksi toisella kierroksella oli ehdokkaana maan nykyinen EU-komissaari, komission varapuheenjohtaja Maros Sefcovic.

Kirjailija Katja Kettu järkyttyi kadonneiden intiaaninaisten kohtalosta

Kulttuurivieras, kirjailija Katja Kettu on aina vähemmistöjen puolella. Hänen kirjoissaan äänen saavat usein juuri vähempiosaiset. Viime vuodet hän on perehtynyt Yhdysvalloissa asuvien fintiaanien elämään ja viettänyt paljon aikaa reservaateissa. Viisvuotinen työrupeama fintiaaninen kanssa huipentuu tv-dokumenttiin.

Brexit-sopimus neljännen kerran äänestykseen?

Britannian pääministeri Theresa May etsii yhä keinoja, joilla EU-erosopimus voitaisiin tuoda maan alahuoneen äänestykseen neljännen kerran. Mayn mukaan Britannia tarvitsisi vaihtoehtoisen tien etenemiseen. Viimeksi perjantaina maan parlamentti hylkäsi jo kolmannen kerran Mayn neuvotteleman erosopimuksen. Maa on näin suuntaamassa kohti sopimuksetonta eroa, jos se ei keksi muuta suunnitelmaa.

Kuohujuoma proseccon suosio räjähti, mutta tuotantoalueilla kapinoidaan kasvimyrkkyjä vastaan

Italialainen prosecco on valloittanut Euroopan vauhdilla. Venetolaiselle Bonin perheelle proseccon maailmanvalloitus on merkinnyt kaikkea muuta kuin juhlaa.

Lumi- ja räntäsateita etelään, muualla poutaa

Maan etelä- ja keskiosassa tulee lumi- ja räntäsateita. Muualla maassa on pääosin poutaa ja osin selkeää. Päivälämpötila on etelässä 2-6 astetta, Lapissa on kylmempää. Ajokeli on huono maan eteläosassa ja osassa maan keskiosaa. Eteläisillä merialueilla tuuli on kovaa.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kuhina puutarhaliikkeissä on alkamassa toden teolla, kun kevätaurinko on alkanut lämmittää pihoja ja parvekkeita.

Monessa liikkeessä esillä ovat näyttävästi myös perinteiset huonekasvit. Nuoret ovat innostuneet muun muassa ilmakasveista.

Yrittäjä Johanna Vireaho kertoo, että esimerkiksi Turun puutarhamessujen tapaisissa tapahtumissa ilmakasveista saa kertoa kaikki päivät aamusta iltaan. Nuorten koteihin ne sopivat helppohoitoisuutensa vuoksi.

– Pieneen opiskelija-asuntoon ilmakasvit sopivat. Lisäksi ne on helppo ottaa mukaan, kun nuori vaihtaa asuntoa. Ilmakasveissa ei ole multaa ja ne voi laittaa amppeliin, ruukkuun tai vaikka hyllyn reunalle, kertoo Vireaho.

Johanna Vireaho pitelee käsissään Salvadorin tillandsiaa, joka on hänen mukaansa ilmakasvien kuningatar. Sen lehdet muistuttavat ananasta ja se kuuluukin ananaskasveihin.

Kun Vireaho pyöräyttää kasvin ympäri, sen kannassa näkyvät vain hennot pitkulaiset putket, joilla kasvi tarttuu alustaan. Toinen Vireahon käsissä oleva kasvi on Tillandsia juncea. Se on oikeastaan vain pieni tupsu.

Ilmakasvit vaativat uppokastelun pari kertaa viikossa tai niitä voi sumutella halutessaan vaikka joka päivä.

Kokonaismyynti laski, mutta puutarhainnostus on kova

Kotipuutarhatutkimuksen mukaan kiinnostus kasvien kasvattamista ja pihan tai parvekkeen hoitoa on voimakkaassa kasvussa, vaikka pari viime kesää ovat olleet poikkeuksellisen haastavia sääolosuhteiltaan. Tämä on rokottanut myyntiä kokonaisuudessaan.

Alan kokonaismyynti oli viime vuonna yhteensä 545 miljoonaa, mikä on 17 miljoonaa edellisvuotta pienempi. Ylelle tutkimustietojaan kertonut Kantar TSN Agri on tehnyt säännöllisesti Kotipuutarhatutkimuksia jo vuosien ajan. Vuoden 2018 puutarhahankintoja koskevaan kyselyyn vastasi syys-lokakuussa 2018 noin 3 000 taloutta.

Viime vuotta koskeva tutkimus kertoo, että varsinkin nuoret ovat entistä kiinnostuneempia puutarhanhoidosta ja kasvien kasvattamisesta.

Kotitaloutta kohden puutarhahankintoihin käytettiin keskimäärin 292 euroa. Puutarhaan ja parvekkeelle teki hankintoja 73 prosenttia kotitalouksista. Monella on halu tehdä pihasta viihtyisä ja asenteisiin sopii mielikuva ihmisestä, joka kasvattaa kasveja.

Nuorten innostus tuo paineita neuvontaan

Kotipuutarhatutkimuksen mukaan alle 34-vuotiaiden keskuudessa kiinnostus puutarhanhoitoa kohtaan kasvoi merkittävästi vuodesta 2017.

Varsinkin palsta- ja parvekeviljelyn suosio on nuorten keskuudessa ja pääkaupunkiseudulla kasvanut. Palsta- ja parvekeviljely kiinnostaa joka neljättä alle 25-vuotiaista.

Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori on tyytyväinen nuorten puutarhainnostuksesta. Tämä aiheuttaa alalle paineita mutta myös mahdollisuuksia.

– Nuoret hakevat vastapainoa epäkonkreettiselle työlle eli he haluavat tehdä jotain käsillään ja nähdä työnsä tuloksia, saada aikaan vihreää kasvua, kertoo Taulavuori.

Taulavuori pohtii, että samalla neuvonnan tarve kasvaa, sillä moni nuori ei ole viljellyt kotonaan lapsena. Toisaalta erikoisharrastaminen lisääntyy. Silloin tietoa pitää hakea chilikerhoista tai ruusu- tai pioniseurasta. Huonekasvien suosio näkyy muun muassa peikonlehtien suosiossa.

– Tähän liittyy se, että ruoka- ja juomaharrastaminen on lisääntynyt. Siksi keittiöpuutarhaviljely on nuorten parissa erityisen kiinnostavaa. Usein nuoret haluavat ostaa lavakauluksia ja tehdä jopa kerrostalojen pihalle pieniä hyötyviljelmiä. Vanhemmat ikäpolvet ovat enemmän kiinnostuneita koristekasveista, kertoo Taulavuori.

Sekaistutukset kukista ja hyötykasveista suosiossa

Turun puutarhamessujen esittelyalueella koristekasvit ja hyötykasvit ovat sulassa sovussa esittelypuutarhassa. Tämä on yksi tämän hetken trendeistä. Puutarhaoppilaitos Livian lehtori Maarit Haapamäki on ollut toteuttamassa nuorten ja aikuisopiskelijoiden ideoita.

– Salaatit ja yrtit ovat osa koristeistutuksia. Ne eivät ole pihan perällä kasvimaassa, vaan nykyään istutetaan sekä vihanneksia että kukkia samoihin laatikoihin, kertoo Haapamäki.

Toinen esittelyalueen kantavista teemoista on viherkatot. Edelleen niihin liittyy ennakkoluuloja. Haapamäki kertoo, että jotkut pelkäävät niiden aiheuttavan vesivaurioita tai hometta taloon.

Haapamäki kannustaa kokeilemaan viherkattoa esimerkiksi puutarhavajan katolle. Hän painottaa, että viherkattojärjestelmien tekniikka on kehittynyt.

Loppiaisilta vuonna 2016 oli pilkkopimeä. Kuunsirppi piilotteli horisontin alapuolella ja pakkanen paukkui kahdessakympissä.

Teemu Keravuori oli tytärpuolensa Ninni Vartion kanssa iltakävelyllä testaamassa joululahjaksi saatua vahvaa, sukeltamiseen tarkoitettua led-taskulamppua Helsingin Laajasalossa.

He juttelivat hetken toisen ulkoilijan kanssa jään kestävyydestä. Meri oli jäätynyt vasta edellisen viikon pakkasten aikana ja Keravuori oli sitä mieltä, että kovin paksua jää ei vielä voi olla. Toinen ulkoilija kuitenkin lähti keskustelun päätteeksi naskalit kaulassa jäälle.

– En ollut huolissani, koska hän tuntui tietävän alueen virtapaikat, muistelee Keravuori.

Mutta hetken päästä jäältä kuului avunhuutoja. Jää oli pettänyt ulkoilijamiehen alta.

– Ensimmäisenä oli mielessä, että nyt lähdetään pelastamaan. En muista, että olisin muuta ajatellut. Vaistonvaraisesti tajusin, että pitää ottaa jotain kättä pidempää mukaan.

Oksankarahka kädessään Keravuori kiipesi rantakalliolle ja huusi muutaman kerran täydellä voimalla apua lähistön kerrostalojen suuntaan ennen kuin lähti etsimään miehen jälkiä jäällä. Ninni Vartio jäi rannalle soittamaan hätäkeskukseen.

Myötätuntoaan voi bodata

Kun ihminen havaitsee toisen elävän olennon hädän, se laukaisee auttamisreaktion. Aivojemme tunnetietokone, mantelitumake, osaa tulkita esimerkiksi toisen kasvojen ilmeestä hädän ja ahdistuksen. Ihmisillä, jotka herkästi uhraavat oman hyvinvointinsa toisen vuoksi, mantelitumake on havaittu kooltaan suureksi.

Auttavaisilla ihmisillä myös vagushermo on aktiivisempi kuin toisilla. Pitkään tutkijat luulivat, että vagushermo on kuin pituuskasvu, että se on staattinen ja joillakin se vaan on suurempi ja aktiivisempi kuin toisilla.

– Mutta tuoreet tutkimukset osoittavat, että pystymme treenaamaan vagushermoamme ja siten herättelemään auttavaisuuttamme, sanoo professori Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta.

Vagushermoa ja myötätuntoaan voi treenata aktiivisemmaksi pienillä teoilla, esimerkiksi hymyilemällä tuntemattomille tai puolitutuille sen sijaan, että vain paahtaa eteenpäin naama peruslukemilla. Vagushermo aktivoituu myötätunnosta ja myös myötätunnon näkemisestä.

– Ihan sellaiset pienet mikrokohtaamiset voivat tuoda meille hyvää mieltä ja samalla levittää ympärille toivorikasta ihmiskuvaa, että vaikkapa rappukäytävässä tai kadulla on turvallista, sanoo Pessi.

Vieraan apuun ei voi luottaa

Teemu Keravuori seikkaili pilkkopimeässä jäällä ja etsi jäihin vajonnutta miestä. Uudesta taskulampusta ei juuri ollut tilanteessa hyötyä, koska jään pinnalla olisi parhaassakin tapauksessa miehestä nähtävillä vain pää. Ranta-alue oli laaja.

Samaan aikaan Ninni Vartio oli saanut yhteyden 112:een. Vartio ei tiennyt paikan osoitetta ja yritti puhelun aikana saada apua sen selvittämiseen rantapolulla kävelevältä vanhemmalta pariskunnalta. Vartio oletti automaattisesti, että saa heiltä tietenkin apua.

Mutta näin ei ollutkaan.

– He selvästi halusivat pysyä erossa tilanteesta, vaikka varmasti näkivät hätäni. Nainen sanoi minulle, etteivät tiedä osoitetta ja sitten he vaan jatkoivat matkaa.

Vartio pyysi apua myös koiranulkoiluttajalta, yhtä laihoin tuloksin. Kun lähistön kerrostaloaluella alkoi näkyä sinisiä vilkkuvaloja, Vartio pystyi neuvomaan pelastajat oikeaan paikkaan.

Vastuun siirtäminen muille on yksi niistä tekijöistä, jotka vähentävät avun antamista hädänalaiselle. Jos paikalla on jo muita, on helpompi kävellä ohi pysähtymättä.

Auttamisen halua vastaavasti lisää esimerkiksi, jos auttaja samaistuu autettavaan: he ovat samanikäisiä tai auttajalla on vaikka samanikäinen lapsi kuin autettava on. Kulttuurista riippumatonta on se, että ihmiset auttavat erityisesti pieniä lapsia.

Mahdollinen auttaja tekee myös hanakasti arvioita pulassa olevasta. Jos tämä vaikuttaa itse aiheuttaneen kärsimyksensä, moni kokee, että hän ei ansaitse apua.

Auttamistilannetta arvioidaan myös uhan kannalta. Tekeekö mieli paeta paikalta vai menisikö kuitenkin kohti?

– Esimerkiksi kaikkien tutkimusten mukaan ihmiset ovat valppaampia auttamaan vaikka sairaita lapsia kuin toipuvia alkoholisteja, sanoo Anne Birgitta Pessi.

Yksi pelastettava on parempi kuin kaksi pelastettavaa

Teemu Keravuori löysi viimein jäihin vajonneen miehen noin 150 metrin päästä rannasta.

– Hän oli naskaleitten varassa avannon reunalla, takana oli kymmenen metriä raivattua uutta avantoa.

Keravuori lähestyi miestä konttamalla ja ryömimällä, ojensi oksaa ja kehotti miestä tarttumaan siihen.

Jo matkalla kohti avantoa Keravuori mietti, että mitä hän tekee jos mies vajoaa pinnan alle.

– Mietin mitä vaatteita riisun pois päältä, kun hyppään avantoon. Tiesin, että riski on suuri jos joudun itsekin pulaan ja pelastettavia on veden varassa kaksi. Siinä vaiheessa olin kuitenkin nähnyt siniset vilkkuvalot rannalla. En ollut enää yksin.

Jäihin vajonneella miehellä oli onneksi sen verran voimia jäljellä, että hän sai tartuttua Keravuoren tarjoamaan oksaan, eikä päästänyt irti ennen kuin istui jään päällä. Oli virhe jäädä avannon reunalle, sillä pian jää alkoi vajota kummankin miehen alta.

– Jouduin perääntymään metrin, puolitoista taaksepäin ja aika lujaa huutamaan ja käskyttämään, että tule pois sieltä, muistelee Keravuori

Teemu Keravuori talutti miehen rannalle, missä palomiehet olivat juuri saaneet pintapelastusvarusteet ylleen. Mies selvisi koettelemuksesta, vaikka märät vaatteet jäätyivät kävelymatkan aikana ja ruumiinlämpö ehti laskea alle 35 asteeseen.

Erityisen auttavaisia ihmisiä yhdistää yksi asia

Ihmisellä on taipumus auttamiseen jo pienestä pitäen. Tutkimuksissa on havaittu, että jo 18 kuukauden ikäiset lapset haluavat mieluummin antaa karkin käsinukelle kuin ottaa sen itselleen.

Kiinnostava havainto oli, että lasten auttamishalu väheni, jos hän sai auttamisesta palkinnoksi lelun.

Tärkeintä auttamisessa näyttääkin olevan se, että siitä seuraa hyvä mieli ja sitä kautta ihminen saa toteuttaa omia arvojaan ja moraaliaan.

Ihmisiä, jotka ovat laittaneet oman henkensä likoon auttaessaan toisia, yhdistää yksi asia. Se ei liity heidän taustaansa, kasvatukseensa, tai uskonnollisuuteensa vaan siihen, että he näe rajaa lähipiirinsä ja tuntemattomien välillä. Ihminen hädässä on ihminen.

Myös Teemu Keravuori uskoo, että kuka tahansa olisi tehnyt saman kuin hän.

Presidentti myönsi miehelle hengenpelastusmitalin, mutta itse hän ei koe tehneensä mitään sankaritekoa.

– Enemmänkin pidän tätä velvollisuutena. Satuin paikalle ja olin ainoa, joka sen pystyi tekemään siinä tilanteessa.

Oululainen konenäköön ja spektrikuvaukseen erikoistunut Specim on kehittänyt mustan muovin tunnistamismenetelmän.

Asialla on suuri merkitys, koska musta muovi on suosittu ja joustavien ominaisuuksiensa takia moneen taipuva materiaali.

Varsinkin elintarvikepakkauksissa mustaa muovia käytetään mielellään, koska se ehkäisee uv-säteilyn vaikutusta. Mustaan muoviin pakattu liha näyttää paremmalta kuluttajan silmään ja se myös säilyy vähäisemmän uv-säteilyn ansiosta pidempään kuin läpinäkyvään muoviin pakattu liha.

Mustaa muovia käytetään paljon muuallakin kuin pakkaukseen. Hyvän valosuojan vuoksi sitä käytetään Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhän mukaan myös esimerkiksi elektroniikkatuotteissa.

Mustalla muovilla on hyviä ominaisuuksia

Mustan muovin valmistaminen on käytännöllistä, koska sitä syntyy sekoittamalla muita värejä.

– Se lisää materiaalin käytön tehokkuutta, koska mustan käytön ansiosta vaihtoja tarvitaan linjastolla vähemmän, Kärhä kertoo.

Oululaisen infrapunamaailmaan ja spektrikuvantamiseen erikoistuneen Specimin sovellusasiantuntija Esko Herrala arvioi, että mustia muoveja on lähes puolet kaikista muovimateriaaleista. Kärhä muotoilee asian niin, että musta muovi on ollut valta-asemassa, mutta nyt se on hieman vähentynyt.

Pitäisi olla yrityksiä joita kiinnostaa tehdä rahaa kierrätyksellä Esko Herrala, Specimin perustajajäsen

Mustat muovit ovat yleensä helposti työstettävää ABS-muovia eli akryylibutadieenistyreeniä. Kemiallisen kestävyytensä ja iskulujuutensa ansiosta se soveltuu vaativiin ja teknisiin käyttökohteisiin hyvin.

Herralan mukaan musta muovi on myös taloudellisesti arvokkaimmista muovilajeista, ja lisäksi sitä on myös helppo jalostaa uudelleenkäytettäväksi.

Tähän saakka ongelma on kuitenkin ollut se, että mustaa muovia ei saada eroteltua muun muovin seasta.

Hiilimusta on vaikea kierrätysmateriaali

Mustan muovin sisältämän hiilen vuoksi sitä on ollut vaikea tunnistaa luotettavasti toisin kuin läpinäkyvää ja värillistä muovia.

Ympäristöministeriön mukaan Suomessa noin neljännes pakkausmuovista lajitellaan, ja loput päätyvät sekajätteeseen.

Mustan muovin kohdalla lajittelukaan ei yleensä auta. Jopa kuluttajan lajittelema musta muovi päätyy pääosin jätteenpolttolaitoksiin, koska kierrätettyä muovia erottelevat laitteet eivät pysty tunnistamaan mustaa muovia.

Käytännössä lähes kaikki Suomessa lajiteltu muovi päätyy Riihimäelle Fortumin Kiertotalouskylään, minne Uusiomuovi toimittaa keräämänsä kierrätysmuovin.

Jonkin verran sinne päätyy myös mustaa muovia. Riihimäellä olevat linjat eivät kuitenkaan sitä tunnista, vaan siellä erotellaan perinteisellä lähinfrapunatekniikalla (NIR, near infrared) vain värillisiä ja läpinäkyviä muoveja.

Niinpä kierrätetty musta muovi poltetaan ilmastonmuutosta vauhdittamaan.

Lajittelun ratkaisu löytyi keskipitkiltä infrapuna-aalloilta

Mustan muovin tunnistamiseen on nyt kuitenkin ratkaisu.

Sen kehittänyt oululainen Specim on perustettu jo vuonna 1995 Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n sivutuotteena. Se työllistää 65 ihmistä tuotannossa ja valmistuksessa Oulussa. Yritys keskittyy kierrätykseen ja ruokateollisuuteen.

– Meidän teknologiamme perustuu menetelmään joka pystyy luokittelemaan materiaaleja ja erottelemaan niitä toisistaan, sanoo Specimin sovellusjohtaja Katja Lefevre.

Specimin MWIR-tekniikkaan (mid-wavelength infrared) perustuva kierrätyskamera toimii sähkömagneettisen säteilyn keskipitkällä infrapuna-alueella. Siellä musta ei ole mustaa, vaan erilaiset muovit näkyvät erivärisinä, minkä ansiosta ne voidaan tunnistaa ja lajitella.

Vienti vetää, kotimarkkinat eivät

Se on käytössä Suomessa tällä hetkellä vain Viikissä. Yhtiön tuotannosta 96 prosenttia menee vientiin.

Specim toimittaa jo uuden teknologian mittalaitteitaan tuotantolinjoja valmistaville yrityksille.

– Myymme Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan näitä laitteita jo tälläkin hetkellä järjestelmäintegraattoreille, jotka tekevät mustien muovien lajitteluun soveltuvia laitteistoja, Herrala sanoo.

Suomessa on vain noin promille maailman kierrätysmarkkinoista. Suurin liiketoimintapotentiaali on Euroopassa Kiinassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa.

Muovinkierrätysyrityksiä ei ota syntyäkseen

Suomeen ei ole juuri syntynyt yrityksiä, joita muovin kierrätys kiinnostaisi. Näin on siitä huolimatta, että kierrätysmuovin hinta on Specimin asiantuntija Herralan mukaan vain noin kolmannes neitseellisen muovin hinnasta. Varovaisimpienkin arvioiden mukaan uusiomuovin hinta jää alle puoleen uuden hinnasta.

Muovin kierrätyksessä on kyse paitsi kansalaisten aktiivisuudesta, ennen kaikkea liiketoiminnasta.

– Pitäisi olla yrityksiä, joita kiinnostaa tehdä rahaa kierrätyksellä, sanoo Herrala.

Hänen mukaansa sellaisia ei ole, vaikka Suomessa onkin osaamista lajittelun kannalta tärkeissä robotiikassa ja neuroverkoissa.

Neuroverkoilla tarkoitetaan informaation käsittelyn, tilastotieteen ja matematiikan yhdistävään laskentaan perustuvia järjestelmiä jotka kykenevät oppimaan.

Oululaisen konenäkötekniikkafirman kierrätysasiantuntija luonnehtii Suomea kierrätyksen takapajulaksi. Hän kaipaisi poliitikoilta muovin kierrätystä vauhdittavia päätöksiä.

– Kaipaan enemmän tukea ja sääntelyä siihen, että muovia lähdetään oikeasti kierrättämään eikä sitä poltettaisi, Esko Herrala kertoo.

Jotain on toki tapahtumassakin. Pääomasijoitusyhtiö Suomen Teollisuussijoitus käynnistää kiertotalousyrityksille 75 miljoonan euron rahoitusohjelman (Suomen Teollisuussijoitus).

Uusiomuovi näkee muitakin vaihtoehtoja

Kotitalouksien pakkausmuovia keräävän ja ne Riihimäelle toimittavan Uusiomuovin toimitusjohtaja Vesa Soini suhtautuu oululaisinnovaatioon varovaisesti.

Soini arvioi, että mustan muovin ongelma ratkeaa mustan muovin vähentämisellä tai sen muuttamisella tai konenäköön perustuvalla teknologisella innovaatiolla. Hänen mukaansa nyt jo voitaisiin kehittää musta muovi, jonka väri ei perustuisi hiileen kuten nykyään.

Sellaisen värin nyt käytössä oleva NIR-teknologia kykenisi Soinin mukaan tunnistamaan.

– Voi hyvin olla, että konenäkö ratkaisee asian ainakin kovien muovikappaleiden osalta, Soini sanoo.

Uusia ratkaisuja saattaa löytyä myös sensorifuusiosta eli erilaisten aistinlaitteiden ja teknologioiden tuottaman tiedon tehokkaasta yhdistämisestä. Soini arvelee, että teknologinen kehitys tuo koko ajan uusia ratkaisuja mukanaan.

Lue myös:

Onko jogurttipurkin kansi muovia vai metallia? Tee rypistystesti! – 10 helppoa vinkkiä muovin lajitteluun

Katso kartasta, missä on sinua lähimmät muovin keräyspisteet

Takana hullu muovivuosi – Hukummeko muoviin vai voisiko muovi olla myös ystävämme? Maija Pohjakallio yrittää ratkaista maailmanlaajuisia muoviongelmia

Jostain pahimmatkin riitapukarit ovat samaa mieltä. Ilmaston lämpeneminen olisi ihan hyvä pysäyttää, ja mieluiten sen voisi tehdä joku muu.

Sekä aktivistien että poliitikkojen mielestä kriisin ratkaiseminen vaatii yhteistyötä ja ylikansallisia ratkaisuja. Jos vastuu jää yksittäisille valtioille ja "talkoisiin" osallistuminen on vapaaehtoista, on riskinä, ettei kukaan tee mitään, koska muutkaan eivät tee.

Lue myös:

16-vuotias Atte Ahokas on perjantaisin lakossa: "Poliitikot ovat epäonnistuneet ja pettäneet meidän sukupolvemme"

Laura Kolehmainen yrittää ilmastoveivata Suomesta maailman ilmastojohtajan: "On ihan piipertelyä saarnata kulutusvalinnoista köyhille"

Antero Vartia tajusi, ettei ilmastonmuutosta ratkaista politiikalla – "Asiat voivat mennä niin pahasti pieleen, ettei ihmiskuntaa enää ole"

Mutta kuka johtajuuden ottaisi?

Kiina on maailman suurin saastuttaja, mutta myös ihmisoikeuksista piittaamaton valvontayhteiskunta. Perinteisesti vapaan maailman johtajana toiminut Yhdysvallat puolestaan on Donald Trumpin johdolla irrottautunut Pariisin ilmastosopimuksesta.

Katseet kohdistuvat Euroopan unioniin.

EU on Kiinan ja Yhdysvaltain jälkeen maailman kolmanneksi suurin saastuttaja, ja jäsenmaiden yhteenlaskettu BKT on suurempi kuin Yhdysvalloilla. EU:lla on siis paitsi taloudelliset mahdollisuudet toimia, monen mielestä myös moraalinen velvollisuus kantaa vastuuta.

Lisäksi se saattaa olla ainoa, jolla on riittävästi voimaa ja tahtoa ryhtyä sanoista tekoihin.

Yle kysyi Suomen nykyisiltä 13 europarlamentaarikoilta, mitä EU:n pitäisi ja mitä se voisi tehdä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi.

Kyselyyn vastasivat kaikki muut paitsi Jussi Halla-aho ja Elsi Katainen.

1. Ilmastopakolaisia ei vielä ole virallisesti olemassa

Kansainvälisen pakolaisjärjestön mukaan ilmastopakolaisia saattaa vuoteen 2050 mennessä olla jopa 200 miljoonaa. Se on noin kymmenen kertaa enemmän kuin tällä hetkellä.

Valtaosa pakolaisista on naapurimaissa tai lähialueilla. Ilmaston lämpenemisen seurauksena laajat alueet saattavat muuttua asuinkelvottomiksi, joten ihmisten on lähdettävä kauemmas.

Suurin osa Suomen mepeistä sanoo, että ilmastonmuutos otetaan EU:ssa vakavasti, ja kriisin torjumiseksi on tehty jo paljon. Kaikki eivät kuitenkaan jää käsitystä.

Kokoomuksen Petri Sarvamaan mielestä aiheesta ei keskustella tarpeeksi, ja vasemmistoliiton Merja Kyllösen mielestä keskustelu on pintapuolista.

Myös keskustan Mirja Vehkaperä sanoo, että ilmastonmuutoksesta johtuva muuttoliike on jäänyt "jossain määrin sivuun".

Kokoomuksen Henna Virkkusen mukaan vuoden 2015 pakolaiskriisi osoitti, ettei muuttoliikkeisiin ole varauduttu tarpeeksi.

Yksi ongelma on se, ettei ilmastopakolaisia ole vielä virallisesti eli juridisesti olemassa, vaikka on selvästi nähtävissä, että ilmaston lämpeneminen voimistaa muuttoliikettä. Se tiedetään myös EU:ssa. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker vaati nopeita toimia jo vuonna 2015.

YK:n Geneven pakolaissopimus ei tunnista ilmastopakolaisuutta, eikä sitä mainita sen joulukuussa 2018 hyväksytyssä muuttoliikesopimuksessa. Myöskään EU ei ole saanut yhteistä linjaa luotua – edes siitä, miten nykyiset pakolaiset tulisi sijoittaa. Kokoomuksen Henna Virkkusen mukaan vuoden 2015 pakolaiskriisi osoitti, ettei muuttoliikkeisiin olla varauduttu tarpeeksi.

Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lernerin mukaan yksittäiset jäsenmaat ovat vastustaneet uuden pakolaiskategorian luomista. Keskustan Vehkaperä arvelee, että pakolaisstatuksen uudelleen määrittelyä hankaloittaa se, että laajempi kategoria kasvattaisi pakolaisstatuksen saavien henkilöiden määrää. Se puolestaan vaatisi runsaasti lisää rahoitusta, ja maiden pitäisi olla valmiita kasvattamaan pakolaiskiintiöitään.

Ja se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty.

2. Tekemistä riittää, mutta paljon on jo tehtykin

Nykyisen ilmastopolitiikan kriitikot sanovat usein, etteivät poliitikot tee "mitään" ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Se ei pidä paikkaansa.

Vihreiden Heidi Hautalan mukaan Euroopan parlamentti on esimerkiksi vaatinut enemmän kehitysmäärärahoja luonnon monimuotoisuuden tukemiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Käsittelyssä on parhaillaan myös komission ilmastostrategia, jossa käydään läpi EU:n ilmastotavoitteita ja niiden vaatimia toimenpiteitä vuoteen 2050 asti.

Tällä kaudella on hyväksytty myös "puhtaan energian paketti", jonka tarkoitus on vähentää EU:n energiankulutusta.

Tavoitteiden saavuttaminen vaatii entistä kovempaa kunnianhimoa.

Kokoomuksen Sirpa Pietikäisen mukaan parlamentin kanta on, että vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidipäästövähennysten on oltava 55 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna.

"Mitä pidemmälle ratkaisua lykkäämme, sitä nopeampia ja rajumpia toimia tarvitaan ja sitä suurempia ovat haitoista aiheutuvat kustannukset", Pietikäinen kirjoittaa.

Jos lämpenemistä saadaan hillittyä, ihmisten ei tarvitse lähteä liikkeelle.

Tutkijat pitävät lämpenemisen kriittisenä rajana 1,5 celsiusastetta. Sen ylittävä lämpeneminen muuttaa monia alueita maailmassa asuinkelvottomiksi sekä uhkaa esimerkiksi ruuan ja puhtaan veden saatavuutta.

Jos lämpenemistä saadaan hillittyä, ihmisten ei tarvitse lähteä liikkeelle. Siksi mepit korostavat vastauksissaan ilmaston lämpenemisen ennaltaehkäisyä.

Keskustan Anneli Jäätteenmäki korostaa uusiutuvan energian järjestelmiä ja naisten ja tyttöjen aseman paranatamista kehitysmaissa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö on suurin yksittäinen ilmastonmuutosta edistävä asia, ja naisten koulutus hillitsee väestönkasvua. Heidi Hautalan mukaan maailman köyhyydessä elävistä 70% on naisia, ja suuri osa heistä elää alueilla, jotka ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen seurauksille.

EU:lla on siis jo olemassa välineitä, joilla ilmastonmuutosta voidaan torjua melko tehokkaastikin. Ihmiset ovat kuitenkin jo lähteneet liikkeelle.

Monen mepin mielestä ratkaisevan tärkeää olisikin saada aikaan EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka. Siihen kuuluisi esimerkiksi tehostettua rajavalvontaa ja nykyistä oikeudenmukaisempi taakanjako. Ongelma ei välttämättä ole se, kuinka paljon ihmisiä tulee yhteensä vaan se, kuinka paljon heitä tulee kerralla.

"Mikään maa ei yksin kykene hoitamaan äkillisten kymmenien- tai satojentuhansien ihmisten tuloa viikoissa. Siitä kärsivät niin tulijat kuin asujat", Sirpa Pietikäinen kirjoittaa.

Jotkut hakevat ratkaisuja laatikon ulkopuolelta.

"Ilmastonmuutoksen torjumiseen tehokkain keino olisi pyrkiä metsittämään Saharan autiomaata", kirjoittaa Pirkko Ruohonen-Lerner.

3. Läntinen maailma pelkää ketjureaktioita

Kukaan ei vielä tiedä, mitä kaikkea ilmaston lämpenemisestä todella seuraa. Ennustamista hankaloittaa se, että vaikutukset kytkeytyvät toisiinsa. Luonnonkatastrofit vaikeuttavat viljelyä, mikä johtaa ruuantuotannon hiipumiseen. Kehnoissa oloissa myös sairaudet leviävät.

Niukkenevista resursseista kilpaileminen johtaa konflikteihin, jotka voivat yltyä aseellisiksi. Kaliforniassa nurmikon kuivuvat, mutta muualla maailmassa on 2000-luvulla käyty jo kymmeniä konflikteja vedestä.

Muuttoliikkeet johtavat usein myös kantaväestön asenteiden koventumiseen.

"Talouskasvu taantuu, ja populismi leviää. Poliittinen levottomuus ja ääriliikkeet voivat kasvaa", Sirpa Pietikäinen kirjoittaa.

Jos hän menettää peltonsa ja karjansa kuivuuden tai saastuneen maaperän vuoksi, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä liikkeelle. Voiko häntä siitä syyttää? Anneli Jäätteenmäki

Ilmastonmuutos myös eriarvoistaa. Ongelmat osuvat kovimpaa alueisiin, joilla menee jo muutenkin heikosti.

Niihin kuuluvat esimerkiksi Sahelin eli Saharan eteläpuolisen Afrikan alue, Lähi-itä ja Intia. Niiden mahdollisuudet varautua luonnonkatastrofeihin ovat huomattavasti heikommat kuin länsimaissa.

Ja luonnonkatastrofeja on ennusteiden mukaan luvassa.

Ilmastonmuutos puolestaan lisää sään ääri-ilmiöitä, eli "poikkeukselliset" tulvat, hellejaksot ja rankkasateet muuttuvat entistä normaalimmiksi.

Anneli Jäätteenmäki kirjoittaakin, että ilmastonmuutos on epäreilu.

"Kehitysmaassa asuva pienviljelijä elää todennäköisesti hyvin kestävästi ja niukasti. Hän kuluttaa vähän ja tuottaa itse ruokansa. Jos hän menettää peltonsa ja karjansa kuivuuden tai saastuneen maaperän vuoksi, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä liikkeelle. Voiko häntä siitä syyttää?"

4. Pakolaiskiintiöiden kasvattaminen ei ole kestävä ratkaisu

Jos ihmiset lähtevät liikkeelle, minne he menevät?

SDP:n Miapetra Kumpula-Natri, kokoomuksen Pietikäinen ja keskustan Jäätteenmäki korostavat, että hädänalaisia on autettava. Jäätteenmäki kuitenkin sanoo, ettei pakolaiskiintiöiden kasvattaminen ole kestävä ratkaisu, sillä Eurooppa ei pysty ottamaan vastaan kaikkia potentiaalisia ilmastopakolaisia.

Vehkaperä tosin huomauttaa, ettei pakolaiskiintiöiden nostamisella tässä kohtaa olisi merkitystä, koska pakolaisstatusta ei voi saada ilmastoon tai ympäristöön liittyvin perustein.

Siksi EU:n pitäisi meppien mukaan tehdä sellaista kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka puuttuu mahdollisimman tehokkaasti pakolaisuuden juurisyihin. Kumpula-Natrin mukaan on myös pyrittävä parantamaan niiden pakolaisten oloja, jotka ovat tällä hetkellä maan sisäisinä pakolaisina tai konfliktialueiden naapurivaltioissa.

Muurit eivät hädässä olevia massoja pitele. Sirpa Pietikäinen

Ihmisiä ei kuitenkaan voi estää liikkumasta.

"Muurit eivät hädässä olevia massoja pitele", Pietikäinen kiteyttää.

Vastanneista ainoastaan Ruohonen-Lerner pyrkisi aktiivisesti torjumaan muuttoliikkeen.

"Euroopan hyvinvointivaltiot eivät kestä laajamittaista maahanmuuttoa kehitysmaista. Pakolaisten asuttaminen pohjoiseen lisäisi myös hiilijalanjälkeä", Ruohonen-Lerner kirjoittaa.

5. EU on jo ilmastojohtaja – muttei välttämättä kovin imartelevista syistä

EU:lla on ainakin teoriassa mahdollisuus ryhtyä globaaliksi ilmastojohtajaksi, koska sillä on riittävästi valtaa luoda normeja ja toimintamalleja. EU voi vaikuttaa jäsenmaiden lainsäädäntöön ja muuttaa politiikan painopistettä ilmastonmuutosta ruokkivasta torjuvaksi.

Meppien vastausten perusteella ratkaisevaa vaikuttaakin olevan lähinnä se, löytyykö jäsenmailta riittävästi poliittista tahtoa.

"Ei riitä, että jäsenmaat ovat valmiita kauniisiin puheisiin, meidän on oltava valmiita myös tekoihin", Heidi Hautala kiteyttää.

Kokoomuksen Sarvamaa on vastanneista ainoa, joka ei luota EU:n toimintakykyyn.

Pakko uskoa, muuten tämä olisi ihan järjetön harjoitus. Nils Torvalds

Meppien mukaan EU on jo monella tapaa ilmastojohtaja, muttei välttämättä omien ansioidensa vaan pikemminkin muiden heikkouksien takia.

"Mikään maa tai alue ei ole Pariisin ilmastosopimuksen vähentämistavoitteiden kanssa linjassa", Sirpa Pietikäinen sanoo.

Miksi EU:n pitää kantaa vastuuta, jos sitä eivät muutkaan tee?

Jäätteenmäen mukaan rikkaimmilla mailla on suurempi vastuu kuin köyhillä, eivätkä ilmastotoimien kustannukset saa kaatua heikoimpien maksettaviksi. EU:ssa on yli viidennes maailman BKT:sta.

"EU ei kuitenkaan voi eikä sen pidä yksinään johtaa. Tarvitsemme kaikki maailman valtiot kykynsä mukaan ilmastojohtajiksi", Jäätteenmäki kirjoittaa.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä seuraavia teoksia:

Anthony Barnosky & Elizabeth Hadly: Loppupeli - Onko maapallo keikahduspisteessä? (Vastapaino 2017)

Hanna Nikkanen & Työryhmä: Hyvän sään aikana - Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken (Into 2017)

John Urry: Ilmastonmuutos ja yhteiskunta (Vastapaino 2013)

Kiinassa 7 ihmistä on kuollut ja 5 loukkaantunut teollisuusalueella sattuneessa räjähdyksessä.

Räjähdys sattui Kunshanin kaupungissa Jiangsun provinssissa Itä-Kiinassa.

Teollisuusalueella räjähti roskametallia sisältänyt kontti. Syytä räjähdykseen selvitetään.

Aiemmin maaliskuussa samassa provinssissa sattui räjähdys kemikaalitehtaalla. Se oli yksi Kiinan historian tuhoisimpia teollisuusonnettomuuksia ja siinä sai surmansa 78 ihmistä.

Kissoille sädehoitoa tarjoavan klinikan toiminta Tampereella saattaa loppua. Eläinlääketieteen lisensiaatti Serban Ursachin perustama eläinlääkäriasema on Suomen ainoa paikka, jossa on saanut radioaktiivista isotooppihoitoa kissan kilpirauhasen liikatoimintaan. Nyt omistaja on muuttamassa Espanjaan.

– Voivottelevia asiakkaita on käynyt vastaanotolla jo monta viikkoa, kertoo Ursachi.

Serban Ursachin vaimo Alexandra Ursachi jatkaa isotooppilaboratorion toimintaa Tampereella normaalisti ainakin syksyyn asti. Sen jälkeen klinikan tulevaisuus on vielä auki.

Tampereella toimivan eläinlääkäriasema Vet4catin kissoihin erikoistunut eläinlääkäri Serban Ursachi on muutaman vuoden pitänyt vastaanottoa myös kotonaan Rengossa.

Kissat ovat terveitä

Kissoille eläinlääkärissä tehtävät toimenpiteet on eläinlääkäri Serban Ursachin mukaan maailmalla yleensä hinnoiteltu alhaisemmiksi kuin koirien vastaavat hoidot. Kissa ei myöskään maksa niin paljon kuin koira, joten sen hoitoon ei haluta panostaa niin paljon.

Kissat ovat hyvin terveitä. Tämän vuoksi eläinlääkärin laskuihin ei ole totuttu. Koirilla on usein nuoresta asti pikkuvaivoja, kuten korvatulehduksia, iho-ongelmia tai vatsavaivoja. Nämä ovat helposti hoidettavissa.

Ursachi sanoo, että yleensä kissa elää terveenä hyvin pitkään. Sen jälkeen kuvaan astuvat hankalat sairaudet.

– Kun kissa täyttää kymmenen vuotta, tulee lähes aina vakavia ongelmia.

Vanhenevilla kissapotilailla on kilpirauhasvaivoja, sydänvika, sokeritauti tai munuaisongelmia.

– Ne ovat vaikeasti diagnosoitavia sairauksia, joiden hoitaminen on hankalaa ja vie aikaa.

Radioaktiivista hoitoa kissalle

Kissan kilpirauhasen liikatoimintaa on vuodesta 2015 hoidettu Tampereen klinikalla. Luvan saaminen radioaktiivisen hoidon antamiseen ei ollut ihan yksinkertaista. Se vaati paljon selvityksiä ja paperityötä.

– Vei yli kymmenen kuukautta saada Säteilyturvakeskukselta lupa radioaktiiviseen isotooppihoitoon.

Kissojen kilpirauhasen liikatoiminta johtuu kasvaimesta, joka on lähes aina hyvänlaatuinen. Klinikalla on tähän mennessä hoidettu radiojodilla noin 300 kissaa.

Serban Ursachin mukaan ainoa haittavaikutus on, että 2–3 prosenttia hoidetuista kissoista sairastuu kilpirauhasen vajaatoimintaan. Hän sanoo sen olevan helpommin hoidettavissa kuin liikatoiminta.

Ursachi perustelee isotooppihoitoa sillä, että kasvaimet saadaan pois – eli kissa paranee. Radiojodihoidossa I–131 annetaan pistoksena kissan nahan alle ja potilas jää klinikalle eristykseen 5–7 vuorokaudeksi.

Isotooppihoidon kustannukset ovat 1 490–1 890 euroa. Lopulliseen laskuun täytyy lisätä hoitokäynti, jossa diagnoosiin on päädytty ja jälkikäteen tehtävät kontrollikäynnit. Yhteensä siitä tulee noin 3 000 euroa.

Jos sen sijaan valitaan lääkehoito kissan kilpirauhasen liikatoimintaan, se maksaa eläinlääkärikontrolleineen vuosittain noin 1 000 euroa.

Säteilevä kissa

Kissa on erittäin radioaktiivinen vielä klinikalta lähtiessään, joten omistajan on sitouduttava STUKin määräämiin toimenpiteisiin kotona kaksi viikkoa. Kaikki kissan ulosteet ja kissanhiekka pissoineen on kerättävä talteen. Ne on säilytettävä turvallisessa paikassa kuukauden, ennen kuin sen voi hävittää kotitalousjätteiden joukossa.

Kissa on pidettävä täysin erillään lapsista tai raskaana olevista naisista. Muut ihmiset saavat koskettaa kissaa 20 minuuttia kaksi kertaa päivässä, muuten ei saa mennä metriä lähemmäksi. Muille lemmikeille säteilystä ei ole haittaa, sillä haittavaikutukset näkyvät vasta 20–30 vuoden kuluttua.

Osa kissanomistajista on päätynyt isotooppihoitoon siksi, että lääkkeet ovat aiheuttaneet lemmikille haittavaikutuksia. Ongelmia on aiheuttanut myös se, että lisääntymisiässä olevat naiset eivät saisi käsitellä kyseisiä lääkkeitä.

Eläinlääketieteen lisensiaatti ja kansainvälisen kissatutkinnon suorittanut Inka laaksonen Catvetista vahvistaa isotooppihoidon olevan paras tarjolla oleva hoitokeino kissan kilpirauhasen liikatoimintaan. Se on käytännössä sama hoito, jota ihmisille annetaan kilpirauhasen kasvaimiin.

Laaksonen toteaa silti ymmärtävänsä, miksi osa kissapotilaiden omistajista valitsee mieluummin lääkehoidon.

– Onhan Isotooppihoito kallis, jos kyseessä on jo iäkäs kissa.

On olemassa pieni mahdollisuus, että kilpirauhasen liikatoiminta uusiutuu parin vuoden kuluttua isotooppihoidosta. Tämä on kuitenkin harvinaista.

Potilaita Moskovasta asti

Kissanomistajat, joiden lemmikillä on haastavampi vaiva, ajoivat Serban Ursachin kotivastaanotolle satojen kilometrien päästä. Potilaita kävi lähes koko Etelä-Suomen alueelta. Ursachin mukaan Tampereelle isotooppihoitoon on lentänyt kissapotilaita Moskovasta asti, koska Suomen klinikka on heitä lähinnä.

Euroopassa on useita isotooppihoitoa tarjoavia kissaklinikoita, mutta ei läheskään joka maassa..

Kissa piilottaa kipunsa paljon tarkemmin kuin koira. Omistaja saattaa huomata, että lemmikillä ei ole kaikki hyvin, mutta epäilee vaivan olevan jotain ihan muuta kuin se todellisuudessa on. Eläinlääkärin on osattava kaivaa tiedot esiin.

– Päädyt helposti väärään diagnoosiin, jos et osaa kysyä oikeita kysymyksiä.

Eräs rouva väitti Serban Ursachille, että hänen kissansa saa hengitystieoireita syötyään kuumaa leipää. Lopulta kävi ilmi, että kyseessä oli sydänvika. Keuhkopussiin kertynyt neste vaiheutti hengitystä.

– Ilmeisesti kissa söi leipää satunnaisesti, mutta asialla ei ollut mitään tekemistä oireiden kanssa.

Opiskelussa keskitytään koiriin

Opiskellessaan eläinlääkäriksi Serban Ursachi huomasi, että kissojen hoitoon ei kiinnitetty läheskään niin paljon huomiota kuin koirien.

– Eläinlääketieteellisessä opetetaan lähinnä koirien sairauksia. Kissoja sivuutetaan edelleen.

Johtava eläinlääkäri Katariina Thomson Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan pieneläinsairaalasta myöntää, että koirien sairauksia käsitellään opintojen aikana enemmän. Kissa jää vieraammaksi, koska opiskelijat saavat hoidettavakseen lähinnä koiria.

– Kissoja saapuu potilaiksi yliopistolliseen eläinsairaalaan paljon vähemmän kuin koiria, summaa Thomson.

Tampereella sijaitsevan Vet4cat-kissaklinikan lisäksi Helsingissä on kaksi kissoihin erikoistunutta eläinlääkäriasemaa: Catvet ja Evidensia Felina.

Eläinlääkäri Inka Laaksonen arvioi, että Suomessa on nykyään muutama kymmenen kissoihin erikoistunutta eläinlääkäriä.

– Toki kissojen sairauksiin ovat syvemmin perehtyneet myös muut pieneläimiin erikoistuneet eläinlääkärit, muistuttaa Laaksonen.

Kissalääkärillä on kaksi koiraa

Perehtyminen kissojen sairauksiin oli Serban Ursachille helppo valinta.

– Tulin tosi hyvin juttuun kissanomistajien kanssa. Ehkä he huomasivat, että osaan kuunnella paremmin kuin jotkut muut eläinlääkärit.

Kissojen käyttäytymisen ymmärtäminen on tärkeää. Potilaan käsittelemistä ei myöskään saa pelätä.

– Jos eläinlääkäri ei ole koskaan elänyt kissojen kanssa, hän ei osaa hoitaa kissoja hyvin.

Kissalääkäri on joskus aiemmin omistanut rotukissoja, muttä tällä hetkellä perheellä on ainoastaan kaksi koiraa. Shiba inut Yuki ja Daru. Ursachi kertoo niiden olevan hyvin kissamaisia koiria.

– Kun niille sanoo jotain, ne ottavat viestin vastaan ja palaavat asiaan, kun se niille sopii.

"Tämä on viimeinen talvi"

Romaniassa syntynyt Serban Ursachi tuli Suomeen kongressiin nuorena eläinlääketieteen opiskelijana vuonna 1991. Hän löysi täältä rakkauden ja päätti jäädä.

Hyvän lauluäänen omaava mies oli opiskellut laulua jo Romaniassa. Suomessa hän aloitti lauluopinnot Turun konservatoriossa ja haaveili oopperalaulajan urasta.

Kahden vuoden lauluopintojen jälkeen Ursachi kuitenkin jatkoi opiskelua eläinlääkäriksi ja valmistui eläinlääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1997.

Ursachi osti Hämeenlinnasta Kanta-Hämeen eläinklinikan, jota hän pyöritti parikymmentä vuotta. Ulkomaalainen eläinlääkäri joutui aluksi ennakkoluulojen kohteeksi.

– Kolmekymmentä prosenttia klinikan asikkaista katosi siksi, että olin ulkomaalainen. Mutta nämä asiakkaat tulivat myöhemmin takaisin.

Jos eläinlääkäri ei ole koskaan elänyt kissojen kanssa, hän ei osaa hoitaa kissoja hyvin. Serban Ursachi

Enää Ursachi ei koe ennakkoluuloja. Yksi syy siihen on luultavasti se, että mies on opetellut lähes täydellisen suomen kielen.

Suomen kansalaisuuden Ursachi sai parikymmentä vuotta sitten. Hän mieltää itsensä romanialaiseksi, joka on tottunut suomalaiseen elämäntyyliin. Mutta hän ei ole tottunut Suomen talviin.

– Tänä talvena joka kertaa lumikolaa työntäessäni, puuskahdin, että tämä on viimeinen talvi täällä! Haluan aurinkoon ja lämpöön.

Viikonlopun aikana tehdyt tekniset päivitykset tv:n julkaisujärjestelmässä pudottivat Yle Areenasta lukuisia, ainakin torstaista lähtien julkaistuja ohjelmia pois katsottavien listalta, kertoo Yle Areenan palvelukehitystiimin palvelupäällikkö Kari Haakana.

– Päivityksessä jokin meni sillä tavoin vikaan, että järjestelmä alkoi pudottaa sunnuntaina suuri määriä jo julkaistuja tv-ohjelmia. Järjestelmä tulkitsi jostakin syystä väärin sitä, minkä mittainen katseluoikeus ohjelmilla on, Haakana kertoo.

Yksi pudonneista ohjelmista oli perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon TV1:n vaalitentti, joka saatiin nostettua näkyville jälleen sunnuntaina noin kello 20.

Samasta syystä muun muassa useat viime päivien tv-uutislähetykset eivät ole katsottavissa.

Vian syytä selvitetään ja Haakanan mukaan kaikki pudonneet ohjelmat pyritään palauttamaan maanantain aikana.

Areenatoimitus listasi poispudonneet ohjelmat:

Torstai 28.3.

Eduskuntavaalit 2019: Perussuomalaiset (saatiin palautettua sunnuntaina klo 20 jälkeen, oli siis pois pari tuntia)

Puoli seitsemän

Uusi päivä

Alina idässä

Mitä mietit, Ronja Salmi

Unelmia ja studiohommia

Latela

Modernit miehet

Docstop: Siirin eriskummallinen elämä

Yliopistollinen eläinsairaala

Noin viikon studio

Villi kortti

Mumindalen

Kekseliäs nikkari Strömsöstä poimittua

Tämä tästä

Perjantai 29.3.

Murha paratiisissa

Yle Uutiset klo 18

Puoli Seitsemän

Hakekaa kätilö

Sannikka&Ukkola

Yle Uutiset 20.30

Urheiluruutu

Perjantai

Yle Uutiset 21.45

Hiljainen todistaja

Oddasat

Petos

Uusi päivä

Yliopistollinen eläinsairaala

Hiihdon SM

Sohvaperunat

Rallin MM

Toisen kanssa

Modernit miehet

Efter Nio

Yle Nyheter 19.30

Viktor Hugo

Lauantai 30.3.:

Lähes kaikki ohjelmat

Sunnuntai 31.3.

Flinkkilä Tastula

Rallin MM

Novosti Yle

Yle Uutiset viittomakielellä

Strömsö

Kiteellä tapahtui sunnuntain vastaisena yönä kolari, jossa kuoli kolme ihmistä ja kolme loukkaantui vakavasti. Onnettomuudessa osallisena olleen henkilöauton kuljettajan, 21-vuotiaan miehen, epäillään olleen humalassa ja ajaneen ylinopeutta.

Nuorten miesten humalassa aiheuttamia liikenneonnettomuuksia tapahtuu aika ajoin. Esimerkiksi viime syksynä Kalajoella tapahtuneessa ulosajossa kuoli kolme henkeä.

Liikenneturvan mukaan nuorten kuljettajien väestöön suhteutettu kuolemanriski on yli kolminkertainen koko väestöön verrattuna. Rattijuopumustapauksissa kuolleista ja loukkaantuneista yli kolmannes on nuoria eli 15–24-vuotiaita.

– Nuoret ovat ikävä kyllä yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa, Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoski sanoo.

Vain pieni osa käyttäytyy riskialttiisti

Tuomikoski toteaa, että nuorten miesten kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa on yleensä muutamia yhteisiä piirteitä.

– Näissä onnettomuuksissa on ylinopeutta, turvavyötä ei käytetä, kuljettaja on syyllistynyt rattijuopumukseen ja heillä on usein aikaisempia liikennerikkomuksia, vaikka heillä ei ole ollut ajokortti kuin vasta vähän aikaa.

Tuomikoski kuitenkin huomauttaa, että vain pieni osa nuorista käyttäytyy liikenteessä riskialttiisti, ja suurin osa tuomitsee esimerkiksi rattijuopumuksen erittäin jyrkästi.

– Mutta kun asiaa on selvitetty, niin siellä on pieni osa, joka pitää itseään taitavina kuljettajina humalassa.

Viime vuonna liikenneonnettomuuksissa kuoli 42 nuorta

Pitkällä aikajaksolla tarkasteltuna henkilövahingot liikenteessä ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet. Tuomikosken mukaan näkyvissä on kuitenkin se, että nuorten henkilövahingot liikenteessä ovat vähentyneet muuta väestöä hitaammin.

Vähentymistä on kuitenkin tapahtunut: viime vuonna liikenneonnettomuuksissa kuoli 42 nuorta eli 15–24-vuotiasta, kun vuonna 2009 nuoria kuoli 74. Menehtyneistä neljä viidestä oli miehiä.

Mitä nuorten miesten riskialttiille liikennekäyttäytymiselle voitaisiin tehdä, Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoski?

– Vastaus ei ole mikään hohdokas, mutta pitkäjänteinen liikennekasvatus on yksi keino. Se alkaa varhaiskasvatuksessa, jatkuu läpi perusopetuksen ja jatkuen aina ajokortin suorittamiseen. Pelkän ajo-opetuksen varaan ei voi laskea. Liikennekäyttäytyminen lähtee asenteista ja turvallisuuden arvostamisesta.

– Yhtä tärkeää kuin liikennesääntöjen hallinta on oman elämän hallinta. Ettei siellä liikenteessä tule sellaisia purkauksia, jotka voivat johtua muusta syystä kuin liikenteestä. Ja valvonta pitää olla olemassa. Tunne siitä, että sillä on merkitystä, miten toimin.

Ratkaisuna kovemmat rangaistukset?

Viime elokuussa oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) kertoi, että ministeriössä pohditaan keinojen koventamista rattijuoppojen kuriin panemiseksi.

Voisiko rangaistusten koventamisella olla vaikutusta nuorten liikennekäyttäytymiseen, Liikenneturvan koulutuspäällikkö Satu Tuomikoski?

– Tämä on oma arvioni, mutta rangaistusten koventaminen antaa yleisen signaalin, että se on entistä paheksuttavampaa. Jos rattijuopumuksesta olisi selkeästi kovemmat rangaistukset ja tiedettäisiin, että kiinnijäämisriski on kova, niin kyllä sillä voisi olla ennaltaehkäisevä vaikutus.

Tuomikosken mielestä myös toisen asteen koulutuksessa annettavaa liikennekasvatusta voitaisiin tehdä nykyistä kattavammin. Hän lisää, että nuorten aivojen kehitys on vielä kesken 18 vuoden ikäisenä, mikä tekee tilanteesta haastavan.

– Aivojen etulohko ei ole vielä täysin kehittynyt, mistä syystä riskinhallinta on vielä vaiheessa. Sen vuoksi nuoret ja liikenne on haastava yhtälö.