Hongkongissa mielenosoittajat ja mellakkapoliisit ovat ottaneet yhteen erityisalueen parlamenttirakennuksen edustalla.

Poliisi käytti kyynelkaasua ja vesitykkejä hajottaakseen mielenosoituksen lakiasäätävän parlamentin edustalla.

Vesitykkien vesi oli värjätty siniseksi, jotta poliisi voisi sen avulla tunnistaa mielenosoitukseen osallistuneita.

Osa mielenosoittajista heitteli polttopulloja ja katukiviä poliiseja kohti. Sekasorto jatkui Hongkongin liikekeskustassa, jossa hallitusrakennuksilta vetäytyvät mielenosoittajat rakensivat barrikadeja.

Mielenosoitukset osuvat vuosipäivälle: Viisi vuotta sitten Kiina eväsi täysin demokraattisten vaalien pitämisen Hongkongissa.

Kriisi alkoi kiistellystä lakihankkeesta

Mielenilmaukset ovat jatkuneet Hongkongissa 13 viikonloppua peräkkäin.

Mielenosoittajat uhmaavat viranomaisten mielenosoituskieltoa ja Kiinan keskusvallan varoituksia.

Protestit alkoivat kiistellystä lakihankkeesta, joka olisi sallinut tietyissä tapauksissa epäiltyjen luovuttamisen tuomiolle Manner-Kiinaan. Demokratia-aktivistit katsoivat hankkeen entisestään kiristävän Kiinan keskushallinnon otetta Hongkongista.

Lakihanke on sittemmin jäädytetty, mutta protestit ovat laajentuneet vaatimaan yleisesti vastustamaan Kiinan kommunistipuolueen yrityksiä kaventaa Hongkongin demokraattisia oikeuksia.

Poliisi pidätti demokratia-aktivisteja etukäteen

Perjantaina viranomaiset pidättivät ainakin viisi näkyvää demokratia-aktivistia ja kolme lainsäätäjää. Pidätettyjen joukossa oli kaksi vuoden 2014 sateenvarjoprotestien johtohahmoa, Joshua Wong ja Agnes Chow.

Johtohahmojen pidätykset eivät kuitenkaan estäneet mielenilmauksia, jotka etenevät nyt pitkälti ilman johtajia.

Iltapäivällä tuhannet ihmiset uhmasivat viranomaisten asettamaa mielenosoituskieltoa.

Uutistoimisto Reutersille puhunut 22-vuotias opiskelija Eric sanoi, että protestien kieltäminen on kuin kieltäisi hengittämästä.

– On velvollisuuteni taistella demokratian puolesta, hän sanoi.

– Ehkä voitamme, ehkä häviämme. Mutta me taistelemme.

Päivällä mielenosoitusmarssi sujui pääosin rauhanomaisesti.

Tunnelmat kiristyivät iltaa kohden, kun Hongkongin hallintorakennusten luo kokoontui mustiin pukeutuneita kypäriin ja kaasunaamareihin sonnustautuneita mielenosoittajia ja poliisi alkoi hajottaa mielenilmauksia.

Itsenäisen Suomen sotilastiedustelun syntymäpäivänä pidetään 22. tammikuuta 1918. Kenraali C.G.E. Mannerheimin johtama yleisesikunta lähetti silloin suojeluskuntapiireille kiertokirjeen, jossa kehotettiin värväämään tiedustelijoiksi ”rohkeita ja ovelia henkilöitä”.

Tiedustelijoiden oli tarkkailtava Suomessa olleita venäläisiä joukkoja ja yritettävä saada selville venäläisten aikomukset. Tiedot oli saatava selville joko suoraan venäläisiltä tai ”heidän tuntemiensa tyttöjen tahi suosimiensa ravintoloiden viinurien jne. kautta”.

Tiedustelua tutkineen Matti Kososen mukaan armeijan tiedustelijoiden ammattitaito oli itsenäisyyden alkuvuosina pienistä resursseista huolimatta erittäin hyvä.

Tiedustelulla oli pitkään alatoimisto Viipurissa ja Sortavalassa, ja talvisodan alla määrärahat löytyivät myös Kajaanin ja Petsamon alatoimistojen perustamiseen. Näistä jälkimmäinen sijaitsi nimestään huolimatta Rovaniemellä.

Tiedustelu suuntautui Neuvostoliittoon, joka Suomessa koettiin ainoaksi uhkaksi.

– Voitiin verrata eri lähteistä saatuja tietoja ja saada kokonaiskuva, mitä itärajan takana tapahtuu, Kosonen selventää.

Kosonen toimii OsKun eli Päämajan kaukopartio-osasto Kuismasen perinneyhdistyksen puheenjohtajana. Joukko toimi talvisodassa nimellä Osasto Kuisma.

Metsätyömiehet agentteina

Suomalaistiedustelun hyväksi ennen talvisotaa työskennelleet suomalaisagentit koostuivat pääosin heimopakolaisista, jotka olivat taistelleet Neuvosto-Venäjällä punaisia vastaan vuosien 1918–1922 heimosodissa.

Moni oli metsätyömies, joka lähti välillä tekemään ”savottaa” entisiin kotimaisemiinsa rajan taakse.

Agentit hankkivat tietonsa lähinnä jututtamalla Neuvostoliittoon jääneitä sukulaisiaan ja tuttaviaan.

Toimintaa ohjasi yleisesikunnan tilastotoimisto, joka nimestään huolimatta keskittyi hankkimaan tietoja Neuvostoliitosta. Kososen mukaan yleisesikunta ei kuitenkaan pystynyt auttamaan omia agenttejaan, jos nämä jäivät kiinni.

– Se oli useimmiten kuolemantuomio, hän sanoo.

Kaksoisagentteja myös suomalaisten joukossa

Vakoilijoiden joukossa oli myös niitä, jotka pelasivat kaksilla korteilla. Niin teki esimerkiksi Suomen yleisesikunnassa työskennellyt valokuvaaja, reservin luutnantti Vilho Pentikäinen, joka vuonna 1933 paljastui Neuvostoliiton vakoilijaksi.

Samana vuonna kaksoisagentiksi paljastui myös tilastotoimiston Sortavalan alatoimiston Suojärven aluepäällikkö Aleksei Paramonoff, joka onnistui Pentikäisen tavoin pakenemaan Neuvostoliittoon.

– Se oli kova suonenisku, sillä siinä menetettiin kaikki kontaktit. Hänhän tunsi ja tiesi kaikki agentit ja avustajat, Kosonen selittää.

Omaa agenttiverkostoa piti yllä myös turvallisuuspoliisi, Etsivä keskuspoliisi. Yksi rajan taakse agentteja värvännyt oli Urho Kekkonen, joka toimi 1920-luvulla Etsivän keskuspoliisin Kajaanin alaosaston v.a. päällikkönä.

Epäonnistuiko Suomen tiedustelu talvisodan alla?

Matti Kososen mukaan Suomen sotilastiedustelu sai talvisodan alla vihiä siitä, että sotilaallinen voima oli lisääntymässä rajan takana. Siihen viittasivat monet yksittäiset asiat, kuten esimerkiksi se, että Petroskoin suksitehtaassa tuotanto lisääntyi huomattavasti, sotilaskasarmin läheisyyteen oli pystytetty lisää sotilastelttoja, tai että jokin maalaistalo oli otettu sotilaiden käyttöön.

– Nähtiin, että valmius sotilaalliseen voimankäyttöön oli olemassa.

Pääesikunnan entisen tiedustelupäällikön kenraalimajuri evp. Harri Ohra-ahon mukaan tieto asioiden kehityksestä ei kuitenkaan välittynyt ylimmälle päätöksentekotasolle, tai sitten siihen ei haluttu uskoa.

Puolustusministeri ei uskonut sodan syttymiseen, ja myös Päämajan tiedustelu päätyi vain viisi päivää ennen sotaa siihen, että hyökkäys ei juuri silloin ollut odotettavissa.

Tiedustelu onnistui kaappaamaan neuvostojoukkojen hyökkäyskäskyn vain päivää ennen talvisodan alkamista. Sotilastiedustelun varsinainen tehtävä olisi kuitenkin edellyttänyt, että puolustusvoimien ja maan poliittinen johto olisivat pystyneet varautumaan sotaan jo hyvissä ajoin.

– Tämä on se erittäin suuri virhe. Johtuuko se siitä, että haluttiin jollain tavoin miellyttää poliitikkoja, Ohra-aho pohtii.

”Ei yllätyshyökkäys”

Sotahistorian dosentti Pasi Tuunainen muistuttaa, että talvisota ei kaikesta huolimatta ollut yllätyshyökkäys. Suomessa oli jo lokakuussa tehty ylimääräisten harjoitusten (YH) varjolla liikekannallepano, mikä riisti Neuvostoliitolta mahdollisuuden yllätyshyökkäykseen.

– Suomen tiedustelu ei sen sijaan onnistunut ennustamaan Neuvostoliiton tavoitetta katkaista Suomi Oulun korkeudelta kahteen osaan, Tuunainen myöntää.

Matti Kososen mukaan suomalaisille tuli yllätyksenä myös joukkojen ja sotakaluston suuri määrä Laatokan pohjoispuolisella alueella.

Päämaja oli ennen talvisotaa arvioinut, että Laatokan ja Porajärven väliselle alueelle oli sijoitettu kolme tai neljä divisioonaa, kun niitä todellisuudessa oli siellä viisi.

Myös puna-armeijan aseistus aliarvioitiin. Niinpä esimerkiksi Laatokan pohjoispuolella hyökkäystä tuki oletettua enemmän panssarivaunuja, jotka kaiken lisäksi etenivät myös sellaisilla tieosuuksilla, joilla niiden ei uskottu pystyvän liikkumaan.

Radiotiedustelu omaa luokkaansa

Suomi aloitti radiotiedustelun jo vuonna 1927, kun luutnantti Reino Hallamaalle annettiin käsky perustaa Suomeen radiosignaalitiedustelu ja salakielipalvelu.

Suomalaiset pystyivät jo varsin varhain avaamaan neuvostolaivaston omassa radioliikenteessään käyttämän nelinumeroisen salakielikoodin.

Neuvostoliiton maavoimien käyttämän koodin avaamiseen saatiin ennen talvisotaa apua myös Viron viestitiedustelulta.

Puna-armeijan kaikki joukot käyttivät samaa koodia, mikä Ohra-ahon mukaan oli suomalaisten kannalta hyvä asia.

– Se helpotti meidän toimintaamme, hän sanoo.

Radiokuuntelusta oli hyötyä myös talvisodan mottitaisteluiden aikana.

– Tiedettiin, mitä mottien sisällä tapahtuu, milloin pyritään läpimurtoon, ja millä tavalla huolto toimii.

Karjalan kansa kapinaan?

Suomen armeija perusti talvisodan aikana sissiosastoja, jotka tiedustelivat ja sabotoivat venäläisten selustayhteyksiä. Yksi niistä oli luutnantti Into Kuismasen johtama Osasto Kuisma.

Matti Kososen tietojen mukaan Osasto Kuisma kävi enimmillään noin 70 kilomerin päässä omista linjoista. Jatkosodassa joukko tunnettiin nimellä Osasto Kuismanen eli OsKu.

Päämajan käytössä oli myös itäkarjalaissyntyisiä agentteja, jotka toimivat pareittain neuvostojoukkojen selustassa. Mikkelissä alettiin vuoden 1940 tammikuussa kouluttaa myös erityisiä propagandasissejä.

Kurssille osallistui 28 miestä, joista suurin osa oli heimopakolaisia. Tavoitteena oli kouluttaa osanottajat menemään Itä-Karjalan kyliin, Aunukseen ja Vienaan, missä heidän piti nostaa kansa kapinaan neuvostojärjestelmää vastaan.

– Suunnitelmiin kuului, että Solovetskin vankilasta olisi vapautettu vankeja, jotka olisivat yhtyneet kapinaan.

Suunnitelmaa ei kuitenkaan testattu käytännössä, sillä talvisota päättyi 13. maaliskuuta. Vielä edellisenä päivänä oli lentokone valmiina viemään kahta kaukopartiomiesten ryhmää kauas neuvostoliittolaisten joukkojen selustaan.

Kososen mukaan lentokone oli tarkoitus tuhota perillä, ja sen jälkeen, kun miehet olisivat tehneet suunnitellut tuhotyöt, heidän oli määrä hiihtää takaisin Suomeen.

– Katsottiin, että suomalaiset joukot olivat niin epätoivoisessa tilanteessa, että jotain radikaalia oli tehtävä. Aika kuitenkin loppui kesken.

Japanilta puna-armeijan koodiavain

Suomi teki ennen jatkosotaa ja sen aikana tiedusteluyhteistyötä muun muassa Saksan ja Japanin kanssa. Japani oli onnistunut avaamaan puna-armeijan Kaukoidän radioliikenteessä käyttämän viisinumeroisen koodin, ja ennen jatkosotaa tämän avaimen sai myös Suomi.

Kun Neuvostoliitto ryhtyi käyttämään samaa koodia myös lännessä, oli sen avain jatkosodan hyökkäysvaiheessa jo suomalaisilla. Suomalaiset pystyivät sen avulla avaamaan Neuvostoliiton armeijan, armeijakunnan ja divisioonien välisen radioliikenteen koodisanomia.

Venäläiset siirtyivät myöhemmin kertakäyttöisiin koodeihin, jotka Harri Ohra-ahon mukaan olivat huomattavasti vaikeammin avattavissa.

Suomen radiotiedustelukeskuksessa toimi sodan aikana myös japanilainen yhteysupseeri, majuri Eichi Hirose.

Suomen tiedustelu kunnostautui jatkosodan aikana myös diplomaattisanomien sieppaamisessa. Vuonna 1943 maahan perustettiin jopa erityinen diplomaattikuuntelukomppania.

– Sen suurin saavutus oli yhdysvaltalaisen diplomaattikoodin murtaminen, Ohra-aho kiittelee.

Rajan takana viimeiseen asti

Suomen tiedustelu lähetti jatkosodan aikana pari sataa sotavankia takaisin Neuvostoliittoon vakoilemaan Suomen hyväksi, ja myös kaukopartiotoiminta laajeni. Erillisen pataljoona 4:n alaisuudessa toimi neljä kaukopartio-osastoa: osastot Vehniäinen, Kuismanen, Marttina ja Paatsalo.

Ohra-ahon mukaan kaukopartiotoiminta muuttui asemasotavaiheen aikana aiempaa strategisemmaksi. Mielenkiinnon kohteeksi tuli tällöin erityisesti Neuvostoliiton liittolaisiltaan sama apu.

Kun aselepo tuli voimaan 4. syyskuuta vuonna 1944, oli puna-armeijan selustassa yhä useita suomalaispartioita. Niistä viimeisimmäksi jäi Mannerheim-ristin ritarin Mikko Pöllän partio, joka palasi takaisin omalle puolelle vasta 12. syyskuuta.

Suomalaiset tuhosivat sotilastiedustelun papereita heti sodan jälkeen. Suuri määrä dokumentteja vietiin myös turvaan Ruotsiin Stella Polariksena tunnetussa operaatiossa. Suomalaiset tiedustelumiehet möivät näitä papereita myöhemmin eri maiden tiedustelupalveluille.

Kaukopartiomiehistä Naton vakoilijoita

Suomalaisille kaukopartiomiehille löytyi käyttöä 1940-luvun lopulla, kun lännen ja Neuvostoliiton välille syttyi kylmä sota.

Suomalaiset tekivät Naton hyväksi lukuisia tiedustelumatkoja syvälle Neuvostoliiton alueelle. Matkat rahoitti Norjan sotilastiedustelu, joka antoi partiomiehille myös valokuvauskoulutusta.

Rajan takana käytiin arviolta kolmisenkymmentä kertaa, ja niistä saadut tiedot kulkeutuivat myös Suomen puolustusvoimille.

Suomalaisten partiomatkat eivät jääneet venäläisiltä huomaamatta. Asiasta on vuoden 1951 lokakuussa maininta myös Paasikiven päiväkirjassa: ”Kaikki partiot eivät ole palanneet, joten osa niistä on joutunut venäläisten vangiksi.” Presidentti J. K. Paasikiven mukaan pääministeri Urho Kekkonen odotti asiassa jopa noottia Neuvostoliitosta.

Artikkeli perustuu Osasto Kuismasen perinneyhdistyksen kesäpäivillä 2.8.2019 Joensuussa pidettyihin esitelmiin sekä Matti Kososen kirjoihin Raja railona aukeaa – Tiedustelua Neuvosto-Karjalassa vuosina 1920–1939 (Ilias 2001) ja Talvisodan tiedustelijat. Päämajan tiedusteluosaston Sortavalan alatoimisto talvisodassa (Atena 2004)

Kuuntele:

Suomen tiedustelun synty sisältää terrori-iskuja, sabotaasia ja salamurhia.

Tiedustelun pitkä historia. Rikoskomisario Mikko Porvali Kalle Haatasen haastateltavana.

Presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Antti Rinteen (sd.) mielestä olisi aika selvittää, mitä suomalaisille tapahtui niin sanottujen Stalinin vainojen aikana Neuvostoliitossa 1930-luvulla, uutisoi Helsingin Sanomat.

Niinistö ja Rinne kommentoivat asiaa vastauksena politiikan toimittaja Unto Hämäläisen lauantain HS:ssä esittämään vetoomukseen.

Hämäläinen vetosi HS:ssä julkaistussa kirjoituksessaan Suomen valtionjohtoon, että teetettäisiin selvitys siitä, mitä suomalaisille tapahtui maailmansotien välillä Neuvostoliitossa.

Niinistö vastasi Hämäläisen vetoomukseen sähköpostilla HS:lle ja ehdotti, että Kansallisarkisto aloittaisi tutkimuksen asiasta.

– Totta, historiantutkimuksessa on aukko. Kansallisarkistolla olisi tässä tehtävää, Niinistö sanoi.

Presidentti kommentoi aihetta tänään myös Twitterissä.

– Kansallisarkistolla olisi tästä jo nyt paljon aineistoa. Kokemusta myös selvitystyöstä, Niinistö kirjoitti.

Myös pääministeri Rinne kertoi HS:lle pitävänsä tutkimuksen tekemistä perusteltuna.

– Kaikille kansakunnille on tärkeää tuntea oma historiansa – kaukaisempi ja lähihistoria. Siitä syystä Hämäläisen havaintojensa perusteella esittämä pyyntö on perusteltu. Kysymys on suomalaisen historian mittaluokassa merkittävä, Rinne kommentoi.

Kansallisarkiston pääjohtaja samaa mieltä: Tutkimuksessa on aukko

Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva on samaa mieltä presidentti Sauli Niinistön kanssa siitä, että historiantutkimuksessa on aukko Stalinin vainojen suomalaisuhrien kohdalla.

Nuorteva kertoo STT:lle, että aiheesta ei ole tehty lopullista selvitystä sen vaatiman suuren työmäärän vuoksi. Nuortevan mukaan kyseessä olisi monivuotinen hanke, jolle ei ole ollut sen edellyttämää rahoitusta.

Nuorteva ei ole vielä puhunut asiasta Niinistön tai muun valtionjohdon kanssa. Hän ennakoi, että aiheesta keskustellaan valtioneuvoston kanslian kanssa.

Stalinin aikakaudella arvioidaan kuolleen jopa kymmeniä miljoonia

Stalinin vainoilla viitataan Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin (1878–1953) aikana tehtyihin poliittisiin puhdistuksiin. Ne olivat kiivaimmillaan vuosina 1936–1938. Kaikkiaan Stalinin aikakaudella arvioidaan kuolleen miljoonia – mahdollisesti jopa kymmeniä miljoonia – ihmisiä poliittisissa puhdistuksissa.

Vuonna 2009 ilmestyi Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven kirjoittama Suomen poliittinen historia. Sen mukaan "lopullista selvitystä suomalaisten kommunistien kohtalosta ei ole vielä tehty". Useita suomalaisia ja amerikansuomalaisia muutti suurin odotuksin Neuvostoliittoon 1930-luvulla. Professori Jouko Vahtola arvioi kirjassaan Suomen historia kivikaudesta 2000-luvulle, että Stalinin vainoissa likvidoitiin kansanvihollisina jopa 20 000 suomalaista.

Unto Hämäläinen kirjoittaa Helsingin Sanomissa, että tällainen tutkimus olisi ollut arkaluontoista neuvostoaikana, mutta ei enää. Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991.

Poliisi käyttää vihapuheen paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa, sanoo poliisitarkastaja Måns Enqvist Poliisihallituksesta.

Sisäministeriöön on tullut Enqvistin mukaan viime vuosina useita selvityspyyntöjä kansanedustajilta. Poliisin on haluttu selvittävän, kuinka paljon se käyttää resursseja erityyppisten rikosten tutkintaan.

Pyyntöjen taustalla on huoli siitä, että poliisi käyttäisi voimavarojaan vääriin asioihin. Viimeksi torstaina perussuomalaisten kesäkokouksessa puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho kommentoi, miten "tarvitsemme henkilöstöä oikeiden rikosten tutkintaan ja ehkäisyyn, emme somepuheita kyttääviä vihapuhepoliiseja".

Rikoslaissa ei ole erikseen määritelty vihapuhetta. Netissä tapahtuvasta vihapuheesta tulee poliisiasia, jos se täyttää esimerkiksi kunnianloukkauksen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen, uskonrauhan loukkaamisen tai kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit.

Jotkut tahot tuovat jatkuvasti esille mielikuvaa, että poliisi tonkii ja väkisin kaivelee näitä asioita. Måns Enqvist

Enqvistin mukaan netin rangaistavan vihapuheen tutkinta on keskitetty Suomessa Helsingin poliisilaitokselle, jossa siihen on varattu kahden henkilötyövuoden panos. Muissa poliisilaitoksissa poliisit tutkivat tapauksia oman työnsä ohella.

– Uskallan sanoa, että puhutaan ehkä noin kymmenestä henkilötyövuodesta kaiken kaikkiaan. Kymmenen voi olla jopa yläkanttiin, hän arvioi.

Arvio perustuu siihen, mitä poliisilaitoksilta on Poliisihallitukselle vastattu aiheesta tehdyissä kartoituksissa. Tarkkaa lukua ei saa, sillä poliisilla ei ole ollut kahteen vuoteen korvamerkittyä rahaa netissä tapahtuvan vihapuheen paljastamiseen ja tutkimiseen.

"Ei syy resurssipulaan"

Sisäministeriön laskelman mukaan poliiseja on nyt noin 7 300. Esimerkiksi rikostorjunnassa henkilötyövuosia oli viime vuonna 3 699 ja valvonnassa 1 250. Enqvistin mielestä onkin väärin väittää, että netin vihapuheen tutkinta olisi syynä poliisin resurssipulaan.

– Jotkut tahot tuovat jatkuvasti esille mielikuvaa, että poliisi tonkii ja väkisin kaivelee näitä asioita. Ihmiset eivät myöskään ymmärrä, että ei se ole poliisi, joka tätä ohjaa. Me seuraamme lakia.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio onkin esittänyt, että esimerkiksi lakipykälä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta pitäisi ottaa tarkasteluun.

Enqvistin tavoin myös poliisijohtaja Sanna Heikinheimo puolustaa poliisin toimintaa netin vihapuheiden torjunnassa. Heikinheimo kommentoi asiaa Ylelle Poliisin päivän tapahtumassa Helsingissä lauantaina.

– Meillä on ollut tietoinen päätös, että vihapuheen torjuntaan laitetaan resursseja, niin kuin kaikkiin muihinkin poliisin toiminnan sektoreille. Ei sitä ole yliresursoitu, Heikinheimo sanoo.

Työryhmä: Vihapuhe on saanut vaarallisia muotoja

Netin vihapuhe on tullut yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi varsinkin tällä vuosikymmenellä. Hallituksen viime vuonna asettaman työryhmän mukaan vihapuhe on viime vuosina yleistynyt ja normalisoitunut, sekä saanut maalittamisen kaltaisia vaarallisia muotoja.

Vuonna 2017 palkattiin 25 uutta poliisia muun muassa netin sananvapausrikosten tutkintaan. Sen jälkeen korvamerkittyä rahoitusta ei ole kuitenkaan Poliisihallituksen mukaan tullut ja ryhmän kokoa on pienennetty.

– Ennen puhuttiin nettipoliiseista. Nykyään sosiaalinen media on joka ikisen poliisin työtä. Ja jos voitaisiin määritellä kaikki henkilötyövuodet, mitä poliisilla menee mihinkin asiaan, siitä tulisi helposti moninkertainen määrä henkilötyövuosia todellisuuteen verrattuna, poliisitarkastaja Pekka Heikkinen sanoo.

Rangaistavien vihapuheiden lisäksi poliisissa puhutaan viharikoksista. Niitä ovat kaikki rikokset, jotka kohdistuvat henkilöön sen takia, että uhri kuuluu johonkin kansalliseen, etniseen, seksuaaliseen tai muuhun vastaavaan kansanryhmään.

Poliisihallitukselta on hiljattain pyydetty tietoa myös viharikoksia tutkivien poliisien määrästä. Heikkisen mukaan vastaus on noin 20 henkilötyövuotta.

– Viharikoksissa oleellisinta on, että poliisilla, muilla viranomaisilla ja järjestöillä pitäisi olla kykyä tunnistaa ja ottaa huomioon viharikokset ilmiönä.

Lue myös: Yle tutki: joidenkin rikosten selvittämisprosentti on lähes romahtanut – katso oman alueesi tilanne täältä

Korjaus 31.8. kello 17.07: Poliisin päivä oli lauantaina eikä perjantaina, kuten artikkelin alkuperäisessä versiossa virheellisesti luki

Hälytystehtävä, laukaukset ja kahden poliisin haavoittuminen.

Tähän tapahtumakulkuun kiteytyy Porvoon ampumavälikohtaus elokuun viimeisenä sunnuntaina vuonna 2019.

Partio vastaanotti yöllisen hälytyksen Porvoossa sijaisevalle pienteollisuusalueelle. Asia liittyi hämärästi omaisuusrikokseen.

Seurauksena oli laukauksia ja kaksi haavoittunutta poliisia. He työskentelivät Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella.

Vanhempi konstaapeli Seppo Ijäs on työskennellyt samalla poliisiasemalla vuodesta 2006 lähtien ja toiminut vuosien ajan virkatehtävissä Porvoossa loukkaantuneiden poliisien kanssa. Yhteistä työhistoriaa on takana yli vuosikymmen.

Viime sunnuntain tapahtumat on käyty työporukan kanssa läpi useaan otteeseen.

– Puhuminen on henkisen puolen ylläpitoa. Asemalla neljän seinän sisällä näistä asioista voi puhua turvallisesti, Ijäs kertoo.

Viimeistään kesällä 2016 tapahtuneen Vihdin poliisisurman jälkeen väkivallan uhasta ei enää jossitella. Tuolloin kaksi poliisia sai osuman 67-vuotiaan miehen avattua tulen piiritystilanteessa. Toinen poliiseista menehtyi ja toinen loukkaantui vakavasti.

– Vihdin tapauksen jälkeen ei puhuta siitä, että jos jotain tapahtuisi, vaan kun jotain tapahtuu, Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli Sami Talonpoika sanoo.

Talonpoika on työskennellyt Helsingissä poliisina yli seitsemän vuoden ajan. Hän on ollut mukana auttamassa Vihdissä vakavasti loukkaantunutta poliisia ja paikalla menehtyneen kollegan lähiomaisia.

"Pärjääminen" ei riitä

Poliisilaitoksilla on vakiintuneita tapoja reagoida kriisitilanteisiin.

Työkaverin loukkaantuessa virkatehtävän yhteydessä tulee apuun poliisin sisältä valittu kollega. Hän toimii uhrin tukihenkilönä muun muassa korvausprosessien ja vahinkodokumenttien hoidossa sekä viestinviejänä poliisin perheelle.

Tärkeintä on varmistaa, että haavoittuneella on sairaalassa kaikki kunnossa. Niin fyysisesti kuin henkisesti.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella työskentelevä konstaapeli Seppo Ijäs on toiminut kollegansa tukihenkilönä pariin otteeseen. Kysymys on ollut aina väkivaltatilanteista.

– Monesti ihmismieli on sellainen, että "kyllä minä pärjään". Silloin täytyy olla pelisilmää ja tuntea henkilö tarpeeksi hyvin, että osaa järjestää tälle myös jälkihuoltoa henkiseen palautumiseen, Ijäs kertoo.

Myös konstaapeli itse on käynyt läpi vaikeita aikoja: joistain työtehtävistä on jäänyt ikävämpiä muistijälkiä.

Ijästä on osoitettu virkatehtävien yhteydessä aseella ja uhattu veitsellä. Hän luettelee tilanteet tyynen rauhallisesti. Kyseiset tapahtumat on omaksuttu osaksi poliisin arkea.

Ijäs on yli vuosikymmenen pituisella poliisin urallaan hyödyntänyt poliisin sisällä järjestettävien purkukeskusteluiden lisäksi myös post-traumatyöpajaa, jossa työntekijöillä on mahdollisuus käsitellä omaan työhönsä liittyviä kuormittavia kokemuksia.

– Jos joku osoittaa aseella piiritystilanteessa, niin kyllä se riipaisee. Sen jälkeen rupeaa käymään "mitä jos"-keskustelua oman pään sisällä, hän sanoo.

Työtehtävän seuraukset jatkuvat leikkauspöydälle

Porvoon tapahtumien jälkeen Helsingin poliisilaitoksella työskentelevä konstaapeli Sami Talonpoika on saanut yhden sähköpostin.

– Viestissä kerrottiin erittäin pintapuolisesti Porvoon tapahtumista, vähemmän kuin lehdissä. Siinä oli tietysti pahoittelut kollegoille. Meitä käskettiin erityiseen varovaisuuteen ja tarkkaavaisuuteen tehtävillä. Se on kaikki tiedotus, mitä meillä on ollut tässä vaiheessa, Talonpoika sanoo.

Konstaapelin mukaan poliisilla ei resurssipuutteen vuoksi ole aikaa kouluttaa työntekijöitä riittävästi väkivaltatilanteissa toimimisen suhteen.

– Tällä hetkellä 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa on noin 7350 poliisia. Noin 10 miljoonan asukkaan Ruotsissa poliiseja on 30 000 ja lisää on tulossa. Jopa matematiikalla voidaan päätellä, ettei tässä tilanteessa sähköposti lämmitä.

Talonpoika viittaa poliisin resurssipulan yhteydessä myös virkavallan riittämättömiin varusteisiin alan uhkakuviin nähden.

– Helsingin poliisilaitoksella on keskusteltu poliisin taktisesta varustuksesta. Niiden pitäisi olla meille henkilökohtaisemmin suunniteltuja, koska ruumiinrakenne määrittelee paljon sitä, miten poliisi pystyy hyödyntämään raskasta varustusta vaaratilanteissa.

Uhkaavien tehtävien yhteydessä taktinen varustus puetaan henkilökohtaisen suojavarustuksen päälle.

Viranomaisten hälyttäminen väärin verukkein on Ruotsissa jo ilmiö. Se kantaa nimeä "blue light sabotage"- nimitys viittaa hälytysajoneuvojen sinisiin vilkkuihin.

Tilastojen mukaan poliisin työssään kohtaama väkivalta on kaksinkertaistunut Suomessa parissakymmenessä vuodessa.

Oikeustieteen tohtori Henri Rikander totesi Ylelle viime viikonloppuna, että poliisin vahingoittamisessa käytetty välineistö on myös monipuolistunut.

Molemmat konstaapelit, Talonpoika ja Ijäs, kertovat kohtaavansa poliisin väkivaltaista vastustamista miltei kuukausittain.

– Päälle sylkeminen ja potkuyritykset ovat niin jokapäiväisiä, että ne jäävät varjoon. Eivät ne juurikaan kiinnosta enää edes poliisin päällystöä, Talonpoika sanoo.

Talonpojalla on muistissa vuodelta 2013 tapaus, jossa hän mursi nilkkansa tehtävän yhteydessä väistäessään lyöntiä.

Seurauksena oli leikkauksia ja neljän kuukauden sairausloma.

Aseenkäyttö on keinoista viimeisin

Menneen viikonlopun aikana poliiseja ammuttiin yhteensä kolmesti, Porvoon lisäksi Jyväskylässä.

Heinäkuussa poliisi ampui miehen Helsingin Käpylässä. Noin 20-vuotias mies oli uhannut virkavaltaa ampuma-aseeksi muunnetulla starttipistoolilla.

Syyttäjä-tutkinnanjohtajan mukaan kyseessä oli hätävarjelutilanne ja poliisin aseenkäyttö oli perusteltua.

Talonpojan mukaan aseen käyttäminen on poliisin äärimmäisin keino. Ja myös niistä viimeinen.

– Käpylän tapahtuman johdosta iso hatunnosto oikeuslaitokselle, koska asiasta tehtiin päätös niin nopeasti.

Joskus oikeuskäsittelyt poliisin aseen käytöstä kuitenkin venyvät. Konstaapeli viittaa esimerkkinä vuoden 2016 tapaukseen, jossa moottoripyöräpoliisi ampui 32-vuotiaan miehen Orimattilassa.

Mies oli ampumishetkellä puukottanut tien sivuun suistuneesta autosta noussutta tyttöystäväänsä.

Asiasta tehtiin syyttämättäjättämispäätös vuoden jälkeen. Talonpojan mukaan aika on liian pitkä tilanteessa toimineelle poliisille.

– Me teemme sekunnin murto-osassa päätöksiä, kun taas useamman henkilön toimesta käytetään sitten aikaa sen pohtimiseen, olisiko kyseisessäkin tilanteessa ollut toisin toimimisen mahdollisuutta, hän sanoo.

Lue lisää:

Tutkija Porvoon ampumisesta: Poliisin työ muuttunut vaarallisemmaksi 2000-luvulla – "Näkyy selkeä virkamiehen vahingoittamistarkoitus, jopa ansoittamista"

Kolme ampumista yhtenä viikonloppuna – poliisit kertovat, miten elää uhkien kanssa: "En usko, että tämä tulee kenellekään yllätyksenä"

Venäjä ja Syyria ovat keskeyttäneet ilmaiskunsa Idlibin maakuntaan Syyrian luoteisosassa aamulla voimaan astuneen tulitauon mukaisesti. Syyrian liittolainen Venäjä ilmoitti eilen yksipuolisesta tulitauosta, joka astui voimaan tänä aamuna.

Idlib on viimeinen Bashar al-Assadia vastustavien kapinallisten hallussa oleva maakunta ja sitä on viime kuukausina pommitettu ankarasti, kun Syyrian hallituksen joukot ovat pyrkineet etenemään maakunnan eteläosiin. Eteneminen on kuitenkin sujunut suhteellisen hitaasti massiivisista ilmaiskuista huolimatta.

Turkki pelkää uutta pakolaisaaltoa

Presidentti Bashar al-Assadia tukeva Venäjä ja kapinallisia tukeva Turkki sopivat viime vuonna Idlibin rauhoittamisesta, ja Turkki on vaatinut Venäjää varmistamaan, että sopimusta noudatetaan. Venäjä on puolestaan ilmaissut tyytymättömyytensä siihen, että Turkki ei ole saanut Idlibin alueen jihadistiryhmiä kuriin. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan kävi aiemmin tällä viikolla Moskovassa ja keskusteluissa oli esillä myös Idlibin tilanne.

YK:n mukaan yli 300 000 siviiliä on lähtenyt kodeistaan ilmaiskujen pelossa. Turkki on huolissaan uudesta pakolaisaallosta ja Turkin vastaisen rajaan tuntumaan on kerääntynyt tuhansia ihmisiä.

Nyt alkanut tulitauko ei koske Idlibissä olevia jihadistiryhmiä. Syyrian valtion uutistoimisto SANA kertoi, että Syyrian joukot pidättävät oikeuden iskeä "terroristeja" vastaan. Vain muutama tunti tulitauon alkamisen jälkeen tehtiin ohjusisku Idlibissä toimivan jihadistiryhmän kokoontumiseen. Iskussa kerrotaan kuolleen neljäkymmentä ihmistä. Yhdysvallat ilmoitti myöhemmin tehneensä iskun Idlibiin tarkentamatta mitä aseita oli käytetty.

Vielä yöllä ilmaisku siviilikohteeseen

Ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Syyrian ja Venäjän ilmavoimia siviilikohteiden pommittamisesta tarkoituksella. Venäjä ja Syyria sanovat keskittyvänsä jihadistien vastaiseen taisteluun. Syyrian sotaa seuraava Syrian Observatory for Human Rights -ryhmä ja lääkintäapuun keskittyvä avustusjärjestö kertoivat, että vielä lauantain vastaisena yönä tehtiin ilmaisku terveysasemalle Idlibin naapurimaakunnassa Aleppossa. Jotkut alueet Aleppon maakunnan länsiosassa ovat edelleen kapinallisten käsissä.

Edellinen tulitauko elokuun alussa kesti kolme päivää ennen kuin taistelut lähtivät kiihtymään uudestaan.

Kiinassa epäsuosioon joutunut geenitohtori He Jiankui suunnitteli vielä viime vuonna käynnistävänsä liiketoiminnan, joka tarjoaisi vauvojen geenimuokkauspalveluja yksityispotilaille, kertoi Science-lehti kuun alussa.

Viime marraskuussa He paljasti muokanneensa kaksostyttöjen geenejä keinohedelmöityksen yhteydessä siten, että he eivät voi saada hi-virusta. Hän käytti geenien muokkauksessa Crispr-nimistä tekniikkaa. Myös Yle uutisoi asiasta tuoreeltaan.

Hen paljastus otettiin ällistyksellä vastaan maailmalla, ja myös Kiinassa, missä hän joutui kohun takia ainakin osittaiseen kotiarestiin. Myöhemmin hänet erotettiin Shanghain yliopistosta. Keväällä Kiinan kerrottiin olevan kiristämässä geenien ja alkioiden tutkimusta koskevaa lainsäädäntöään.

Vaikka geenimuuntelua ei yksiselitteisesti tuomittukaan maailmalla, aiheutti Science-lehden tuore tieto uuden keskustelun. Oliko He käynnistämässä bisnestä, josta ainakin maailman eliitit ja raharikkaat pääsisivät osallisiksi?

Maailmanlaajuinen kohu keskeytti suunnitelmat

Sciencen mukaan He oli jo ehtinyt käydä toiminnan aloittamisesta neuvotteluja neuvonantajiensa ja mahdollisten kumppaniensa kanssa.

Klinikka olisi sijoitettu mahdollisesti Kiinaan tai Thaimaahan ja vauvojen geenejä olisi muokattu niin, etteivät he olisi voineet saada hiv:tä, sydäninfarktia tai muitakaan vakavia sairauksia.

Hen viime marraskuussa saama täystyrmäys jäädytti kuitenkin suunnitelmat – ainakin tällä erää.

Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO totesi vielä viime kuussa, että design-vauvojen tuottaminen on näinä aikoina vastuutonta ja ettei minkään maan pitäisi jatkaa toimintaa geenimuokkauksen saralla ennen kuin kaikkia sen seurauksia on mietitty tarkkaan.

Keskustelu on saanut toisenlaisiakin sävyjä. Osa asiantuntijoista pitää hoitomuodon yleistymistä väistämättömänä ja keinona, jolla geneettisiä sairauksia voidaan eliminoida.

Geenimuokkaukseen perehtynyt perinnöllisyyslääkäri Kirmo Wartiovaara puolestaan muistutti Ylen haastattelussa, että koeputkihedelmöitystäkin pidettiin tullessaan kamalana asiana. Wartiovaara ei ole hirmuisen peloissaan kehityksestä.

Kehitys tuskin jää tähän

He Jiankui ei ole ainoa, joka on kiinnostunut ihmisalkioiden perimän muokkaamisesta.

Esimerkiksi venäläinen molekyylibiologi Denis Rebrikov haluaisi vielä tänä vuonna siirtää ensimmäiset geenimuokatut alkiot kokeisiin valittavien äitien kohtuihin.

Helsingin Sanomien mukaan Rebrikov on aikeissa vaimentaa alkioilta samat ccr5-geenit kuin He Jiankui Kiinassa. Rebrikov värväisi kokeeseensa hiv-positiivisia naisia, joihin tavanomaiset hiv-lääkitykset eivät enää pure.

Myös erään dubailaisen hedelmällisyysklinikan on sanottu kysyneen Hen apua alkioiden muokkaamiseen.

Entä onko hankkeita muuallakin?

– On parempi ajatella, että niitä on enemmän kuin uskotaan, vastaa bioetiikkaan perehtynyt tutkija Heikki Saxén.

Tarkkaa tietoa ei kai liene kellään, mutta Saxénin mukaan voi uskoa, että muokkauksesta kiinnostuneita laitoksia tulee lisää.

Tutkija: Crispr ei vielä valmis

Saxénin mukaan Crispr ei ole vielä luotettava tekniikka, joten on tervettä olla sen suhteen varovainen. Myös yhteiskunnallinen keskustelu geenimuuntelusta on käymättä, hän sanoo.

Hän ei kuitenkaan ole huolissaan Suomen tilanteesta. Saxénin mielestä tutkimusetiikka ja eettiset toimikunnat pitävät Suomessa huolen siitä, ettei ihmiskokeita tehdä tällä uudella tekniikalla.

He Jiankuin tapaus osoitti Saxénin mielestä, että tilanne on varsin epämääräinen, jopa kaoottinen.

– Monet tutkijat Kiinassa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa tiesivät oikein hyvin, mitä He on tekemässä, mutta kun asiasta seurasi kova kohu, he kiistivät tienneensä yhtään mitään.

Tilanteen sotkuisuuteen vaikuttaa sekin, että Crisprissä on kyse merkittävästä lääketieteellisestä keksinnöstä, joka saatiin käyttöön vasta seitsemän vuotta sitten.

– Tutkijoille on hyvin houkuttelevaa, että he voivat olla edelläkävijöitä sen soveltamisessa. Kyse on vanhasta kunnon kunnianhimosta ja hyvä bisnes on vasta toissijaista, Saxén uskoo.

Lue myös:

Designlapsia vai ratkaisu nälänhätään? Perimän saksiminen Crispr-tekniikalla on geenimuuntelun seuraava askel, ja se on jo otettu

Muokkaisitko geenejäsi ulkonäkösi parantamiseksi? Se voi olla mahdollista, mutta onko se luvallista?

Työvuorojen lyhentämisen erikoinen seuraus: Ensihoitajat painavat jopa 60 tunnin viikkoja ja pelkäävät vaarantavansa potilaiden turvallisuuden

Ensihoitajien työvuoroja on lyhennetty rajusti suuressa osassa maata.

Tiedätkö paljonko syöt soijaa ja miten se on tuotettu? Et edes voi, koska soijaa on niin monessa ruuassa, ja sitä tulee montaa reittiä

Amazonian tulipalot säikäyttivät osan soijansyöjistä, sillä soijan tuotannolla on niihin vahva kytkös. Suomessakin soijaa on hyvin monessa ruokakaupan tavallisessa tuotteessa, ei pelkästään soijakastikkeessa, soijajuomissa ja tofussa.

Miksi Jan Vapaavuori tapasi miljardöörin tyttären ja käy ulkomailla vähintään kerran kuussa? Yle selvitti Helsingin johdon matkat ja luottokorttilaskut

Yle Uutiset pyysi Helsingin kaupungilta kaikkien viiden pormestarin matka- ja kululaskut sekä luottokorttiostot viimeisten kahden vuoden ajalta. Pormestarit tekivät kahden vuoden aikana ulkomaanmatkoja yli 200 000 eurolla. Pormestari Jan Vapaavuori (kok.) on ulkomailla noin kerran kuukaudessa.

Näin kilpailutat asuntolainan – älä tuijota pelkkää marginaalia

Maksanko liikaa lainastani? Asuntolainan kilpailuttamalla voi säästää jopa satasia vuodessa, mutta jonkin verran vaivannäköä se vaatii. Ohjeet löydät tästä jutusta.

Itsepäinen pikkurikollinen Jallu oli poliisin kahvihuoneen kestovitsi – murharyhmän ex-pomo Juha Rautaheimo sanoo "kaipaavansa häntä oudosti"

Murharyhmän johtaja kirjoitti eläkepäivillään muistelmat, jotka avaavat näköalapaikan Suomen rikoshistorian kovaan ytimeen. Juha Rautaheimo oli töissä Helsingin poliisilaitoksella vuosina 1975–2015 muun muassa rikostutkijana, palonsyyn tutkijana, ryhmänjohtajana, tutkinnanjohtajana, opettajana ja yksikön johtajana. Muistelmateos Hermo – murharyhmän mies ilmestyy elokuun lopussa 2019 Siltalan kustantamana.

Venäjän pääkaupungissa Moskovassa sadat ihmiset ovat osoittaneet mieltään vaatien poliittisen sorron lopettamista ja vapaita vaaleja pääkaupunkiin.

Viimeaikaisten protestien taustalla on viranomaisten päätös evätä useilta opposition ehdokkailta pääsy syyskuussa pidettäviin kaupunginvaltuuston vaaleihin.

Mielenosoittajat marssivat Moskovan ydinkeskustaa kiertävää Bulevardikehää (Bulvarnoje koltso) pitkin ja kokoontuivat Puškinin aukiolle. Oppositio oli kutsunut mielenosoituksen koolle kello 14–17.

Mielenosoitus ei ollut saanut lupaa viranomaisilta, mutta aiemmista kerroista poiketen poliisi ja kansalliskaarti eivät ryhtyneet hajottamaan protestia kovaotteisesti.

Lauantain mielenosoitusta seurannut Ylen kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen kertoo, että kello viideltä Puškinin aukiolla oli vielä joukko ihmisiä, mutta tunnelma oli rauhallinen.

– Kun kansalliskaarti ja poliisi eivät nostata mellakoita, kulkueet etenevät rauhanomaisesti eivätkä häiritse niin jalankulkijoita kuin autoilijoitakaan, oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi tviittasi.

Uutistoimisto Reuters arvioi mielenosoittajien määräksi noin 2 000. Meduza-uutissivuston toimittaja arvioi mielenosoittajia olleen joitakin tuhansia, kun taas Moskovan poliisi laski määräksi 750, kertoo uutistoimisto Interfax.

Tähän mennessä suurimpaan mielenilmaukseen elokuun 10. päivänä saapui yli 50 000 ihmistä.

Poliisi vältti kovia otteita

Erkka Mikkosen mukaan poliisin toimet erosivat radikaalista aiemmista luvattomista mielenosoituksista. Hän arvioi, että virkavalta ei halua toimilleen arvostelua viikkoa ennen vaaleja.

Poliisi ei tällä kertaa pidättänyt mielenilmauksissa näkyvää roolia esittävää Ljubov Sobolia, joka omassa tviitissään kiitteli mielenilmaukseen osallistuneita.

Ylen kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen kertoi mielenosoituksen sujuneen ainakin kello viiteen mennessä varsin rauhallisissa tunnelmissa.

Ruskeasta säilytyslaatikosta, silkkipapereiden alta paljastuvat marokkolaiset häähelmet. Konservaattori Elina Torvinen laittaa käsiinsä hanskat ja nostaa näyttävät ja värikkäät korut esille näyttelyvitriiniin.

Häähelmet ovat yksi arvokkaista vanhoista esineistä, jotka voi nähdä Helinä Rautavaaran museossa Espoossa. Se avautui yleisölle lauantaina.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen).

– Täällä on seikkailija Helinä Rautavaaran kokoelman noin 3000 esinettä. Hän keräsi ne ympäri maailmaa vuosikymmenten aikana. Hän osti esineitä, mutta sai niitä myös lahjaksi, Elina Torvinen kertoo.

Helinä Rautavaara (1928- 1998) oli toimittaja ja tutkimusmatkailija sekä kulttuurien ja uskontojen dokumentoija. Hän keräsi matkoillaan myös valtavan aineiston valokuvia, kaitafilmejä ja haastattelunauhoja.

Kauppakeskus Entressessä sijaitseva museo on ainoa suomalaisen naisen elämäntyöstä kertova museo Suomessa. Se on myös Suomen ainoa etnografinen, maailmojen kulttuureita esitelevä museo.

Lisäksi sen omistuksessa on Suomen suurin länsiafrikkalaisten esineiden kokoelma.

– Me sijaitsemme maitopurkkien ja kahvilan vieressä, silmälasikaupan välissä. Jos on vaikka kiire hakea maitopurkki kaupasta, mieleen voi kuitenkin jäädä muistikuva, että seuraavalla kerralla piipahdankin tuonne, sanoo museonjohtaja Ilona Niinikangas.

Museossa halutaan palvella paremmin ja sijaita siellä, missä ihmiset liikkuvat. Kynnystä astua sisään madaltaa myös se, ettei sinne ole lainkaan pääsymaksua.

– Kauppakeskukset ovat liiketiloja. Mielestäni on tärkeää, että niissä on myös palveluita, jotka eivät liity kuluttamiseen. Tiloja, jonne kaikki ovat tervetulleita, Niinikangas jatkaa.

Helinä Rautavaaran museo ei ole ainoa.

Parhaillaan Helsingin Pasilassa rakennetaan kauppakeskus Triplaa. Lokakuussa siellä avaa ovensa myös musiikkimuseo Music Hall of Fame. Hallituksen puheenjohtaja Mikko Vanni on toiveikas.

– Triplassa tulee olemaan arviolta 40 miljoonaa vuosikävijää. Uskon, että saamme museoomme osan heistä.

Vannin mielestä museo ja kaupalliset yritykset tukevat toisiaan.

– Synenergiaetu on valtava.

Hän uskoo, että jatkossa yhä useampi museo perustetaan kauppakeskukseen.

Mikkelin taidemuseo toimii jo nyt keskustassa kauppakeskus Akselissa. Hyvinkään kaupunginmuseosta tulee osa kauppakeskus Willan palveluita marraskuussa.

Suomen museoliiton pääsihteeri Leena Tokilan mielestä kehitys on mielenkiintoinen.

– Tämä on erittäin kiinnostava ilmiö. Kauppakeskuksiin sijoitettavista museoista on meilläkin tulossa trendi, joka on jo selvästi havaittavissa muualla maailmassa.

Esimerkkeinä hän mainitsee musiikkimuseot Yhdysvalloissa ja lapsille suunnatut museot japanilaisissa kauppakeskuksissa.

– Tällä hetkellä suomalaismuseoilla menee todella hyvin. Kävijöitä on paljon ja ihmiset ovat kiinnostuneita historiastaan.

Lue myös:

Tukholman Abba-museo on Helsingin musiikkimuseon esikuva, mutta sitä ei kannata matkia kaikessa

Loppukesällä 2018 Nina Auvisen elämä tulvi onnea: perhe oli saanut myytyä vanhan omakotitalonsa, muuttanut vuokralle ja aloittanut uuden, unelmien kodin rakentamisen.

Pitkään kotiäitinä ollutta Auvista odotti kotikaupungissa Kokkolassa myynnin ammattitutkinnon opiskelupaikka ja valmis pesti opintojen jälkeen.

Vuoden ja usean väliaikaisasunnon jälkeen, jäljellä on perhe, yhä venyvä raksatyömaa ja loputtoman pitkiltä tuntuva vääntö vuokranantajan ja vakuutusyhtiön kanssa.

Homeongelmainen vuokra-asunto sairastutti Auvisen ja tuhosi perheen talouden. Myös opiskelupaikasta oli luovuttava heikentyneen terveyden takia. Tutkimukset ja hoidotkin ovat kesken, koska Auvinen tuli yllättäen raskaaksi. Poikavauva syntyi kesän kynnyksellä 2019.

– Tämä on aivan kauheaa. Homekatastrofissa joudut sairaana ja väsyneenä taistelemaan, etkä silti välttämättä saa apua. Jos tulipalo vie tavarat, apua on heti tarjolla. Jos tuhoaja on home, olet omillasi, Auvinen puuskahtaa.

Pysy rauhallisena, käynnistä selvitysprosessi

Nina Auvisen perhe ja monet muut suomalaiset tarpovat samassa suossa.

Hengitysliiton asiantuntija Sari Mäkeä harmittaa, että Suomessa puuttuu erityinen auttamisen polku sisäilmasairastuneille. Hänen mielestään varsinkin alkuvaiheessa sisäilmaongelman kohdanneet tarvitsisivat tiedon lisäksi taloudellista, oikeudellista ja terveydenhuollollista tukea tilanteen selvittämiseksi.

– Tällä hetkellä apua ja tukea on vaikea saada. Kumpikin on hajanaista ja sattumanvaraista, Mäki sanoo.

Tuttua on myös, että selvitysprosessi voi kestää pitkään. Suomi on täynnä esimerkkejä, miten homekouluissa, esimerkiksi helsinkiläisellä Vartiokylän ala-asteella, vanhemmat ovat taistelleet vuosikausia paremman sisäilman puolesta.

Sari Mäkelä kehottaa sisäilmaongelmia epäiltäessä pysymään rauhallisena, sillä sisäilmaongelma voi johtua monesta eri asiasta, ja myös seuraukset voivat vaihdella paljon.

Kun ymmärtää tai yhdistää oman tai perheen oireilun johtuvan asunnosta, on asia selvitettävä. Vuokralaisen on ilmoitettava kirjallisesti havainnoistaan ja oireistaan vuokranantajalle, ja mikäli hän ei tee mitään terveyshaitan poistamiseksi, voi seuraavaksi ottaa yhteyttä terveystarkastajaan.

Myös omistusasunnossa on syytä käynnistää tutkimukset.

Pidä kirjaa oireista, videoi reaktioitasi

Nina Auvisen perheen vuokra-asunnon hieman tunkkainen haju ei johtunutkaan siitä, ettei asunnossa oltu hetkeen asuttu. Tutkimusten jälkeen vessasta löytyi kosteutta ja hometta sekä viemäristä ilmavuoto, joka toi sisäilmaan epäpuhtauksia.

Koko perhe oireili jatkuvalla flunssakierteellä. Auvisella ja lapsilla oirekirjo paheni: nousi ihottumaa, ääni käheni ja katosi, tuli outoa kuumeilua ja jatkuvaa päänsärkyä. Viimeinen niitti oli, kun rintakivut ja hengitysvaikeudet iskivät.

– Uskoin kuolevani, kun minut kiidätettiin yöllä ensiapuun.

Säikähdyksen jälkeen alkoi lääkärikierre, jota Auvinen ei välitä paljon muistella. Hän toteaa lähteneensä usein vastaanotoilta itkien kotiin, kunnes sai sosiaalisen median kautta vinkin lääkäristä, joka tuntui uskovan oireisiin.

– Kuulluksi tuleminen on monelle sisäilmaongelmia kohdanneelle tärkeää, koska viranomaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten tarjoama tuen määrä vaihtelee, sanoo Hengitysliiton asiantuntija Sari Mäki.

Lääkäriin on hakeuduttava, jotta oireilun syitä ja hoidon tarvetta voidaan ruveta selvittelemään. Hyvä lääkärisuhde on silloin kullanarvoinen asia.

Sisäilmasta sairastamiselle ei ole olemassa omaa sairausdiagnoosia, sillä oireilu ja sairastaminen ovat yksilöllisesti muodostuvia erilaisten oireiden kirjoja.

Mäki neuvoo pitämään omista oireista ja voinnista kirjaa, koska silloin asia on helpompi ottaa esille vastaanotolla.

Nina Auvinen on videoinut puhelimella oirehtimisensa, ja neuvoo muitakin sisäilmasairastumista epäileviä tekemään samoin.

– Videoissa näkyy todistettavasti, kuinka iholleni ja puheelleni kävi sisäilmaongelmaisen asuntomme eri tiloissa. Jo hetken oleskelun jälkeen ääneni käheytyy ja alkaa kadota melkein kokonaan. Myös iho alkaa punottaa ja reagoida.

Selvitä taloustilanne

Sisäilmakatastrofin keskellä tuntee helposti jäävänsä yksin, mutta sairastamisesta, väsymyksestä ja epätoivosta huolimatta on tsempattava itsensä, jos mielii saada apua.

– Tilanne on hankala. Kokemuksemme mukaan oma aktiivisuus avun haussa on tärkeää, sanoo Sari Mäki Hengitysliitosta.

On myös tärkeää, että sairastava tuntee saavansa tilanteen hallintaansa.

– Pysähdy keräämään yhteen tilannekuva, sairausloman tarve ja selvitä taloudellinen tilanne.

Nina Auvisen perhe menetti kaikki tavaransa. Homepesuista, otsonoinneista ja etikkapuhdistuksista huolimatta tavarat ja vaatteet aiheuttivat myös uudessa vuokra-asunnossa voimakkaita iho- ja hengitysoireita.

– Lajittelin puhdistettuja lasten legoja. Ei mennyt kuin minuutteja, kun käsiin leimahti helakan punainen ihottuma.

Ulkona oli jo pakkasta, mutta lapsille ei voitu säästää edes ulkohaalareita. Kaikki tavarat oli pakattava lopullisesti kaatopaikkakuormaan.

– Itkin, kun suojahaalarit ja -käsineet ja hengityssuojain päällä tungin valokuviamme ja lasten piirustuksia jätesäkkiin.

Auvinen kehottaa laittamaan tilanteen omalle kohdalle: miltä tuntuisi, jos joutuisi yhtäkkiä hankkimaan kaikki normaalissa arjessa tarvittavat tavarat kerralla.

Vaikka kuinka konmarittaisi, kuusihenkinen perhe tarvitsee yllättävän paljon asioita elämiseen.

– Ei sitä edes tajua, kuinka järkyttävästi menee rahaa, kun ostat tiskiharjasta kenkiin, kuiva-aineista vuodevaatteisiin kaiken. Vaatteista puhumattakaan.

Säästöt hupenivat sohvaan ja kodinkoneisiin.

Hengitysliitto teki selvityksen vuonna 2014 sisäilmasta sairastuneiden selviytymisen ja syrjäytymisen kokemuksista. Selvitys on samansuuntainen Auvisen perheen kokemusten kanssa: taloudellisen avun saaminen on haasteellista.

Tilanne ei ole muutamassa vuodessa muuttunut paremmaksi. Sari Mäeltä löytyy joitakin vinkkejä.

– Kunnan sosiaalitoimeen voi olla yhteydessä ja pyytää apua käytännön asioihin. Esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelusta voi saada apua. Saamamme kokemustiedon mukaan moni sisäilmasta sairastava on saanut apua myös diakoniatyön kautta.

Hengitysliiton tutkimuksesta selviää, että sisäilmaongelmissa tavaransa menettäneet ovat voineet saada kuntiensa sosiaalitoimesta pieniä avustuksia esimerkiksi lasten patjojen tai joidenkin pienten välttämättömien huonekalujen ostamiseen.

Nina Auvinen on kotona nyt neljän lapsen kanssa. Mies paiskii leipätöiden lisäksi hommia perheen omakotitalotyömaalla. Auvisen sanojen mukaan he elävät kädestä suuhun.

– Olemme joutuneet käyttämään talonrakennusrahaa tavaroiden ja vaatteiden hankintaan ja arjen pyörittämiseen. Rakentaminen on tiukentuneen budjetin takia venynyt. Talon materiaaleja on jouduttu vaihtamaan ja ideoita karsimaan.

Perhe haki Kelalta tukea, mutta sai kielteisen päätöksen.

– Ymmärsin, että syynä on rakennustyömaamme. Sanottiin, että kyllähän teillä on tiukkaa ja tosi vähän tavaraa, mutta voitte ottaa talobudjetista rahaa. Emme voi tai talo ei valmistu ikinä!

Diakonialta perhe on saanut ruokalahjakortteja, ja kaupungilta aikuissosiaalityöntekijän auttamaan avun etsinnässä ja tilanteen kartoittamisessa.

– Hän on ollut korvaamaton ja osaava apu, olen todella kiitollinen, Auvinen toteaa.

Pyydä apua, hanki vertaistukea

Nina Auvinen kiittää myös perheen läheisiä sekä tavallisten ihmisten hyväsydämisyyttä. Vanhempien apu on ollut korvaamatonta, samoin sosiaalisen median voima.

– Saimme somen kautta nopeasti uuden vuokra-asunnon. Facebookin Mammat-ryhmän muutamat jäsenet puolestaan järjestivät hyväntekeväisyyshuutokaupan avuksemme.

Henkilökohtaisilla turvaverkoilla on suuri merkitys sisäilmakriiseissä. Hengitysliiton kokemuksen mukaan moni on saanut apua sukulaisiltaan ja ystäviltään.

Asiantuntija Sari Mäki neuvoo myös hakeutumaan vertaisten pariin. Saman kokenut ymmärtää parhaiten, mitä toinen elää läpi.

Toisen sisäilmasairastuneen kanssa uskaltaa ilmaista tunteensa ja käsitellä niitä. Muiden kokemuksista voi myös itse oppia ja löytää uusia selviytymiskeinoja elämäänsä.

– Myös Hengitysliitto tarjoaa vertaistukea puhelimitse, kasvokkain tapaavissa vertaisryhmissä ja Facebookissa, Mäki kertoo.

Selvitä vakuutukset

Auvisen perheellä on kesken asioiden selvittely vuokranantajan ja vakuutusyhtiön kanssa.

– Välillä tuntuu, että meitä pallotellaan korvausvaatimuksissa toiselta toiselle. On ollut aivan järjettömän kova työ valokuvata vakuutusyhtiötä varten jokainen poisheitetty tavara.

Auvista odottaa vielä häkkivarastollinen jätesäkkeihin pakattuja tavaroita.

Perhe on suunnitellut palkkaavansa lakimiehen auttamaan asioiden etenemisessä. Loppuratkaisua Auvinen ei uskalla edes ajatella.

Hengitysliiton kokemustiedon valossa ei näytä kovin hyvältä. Asiantuntija Sari Mäkelä kertoo, että kotivakuutukset näyttävät korvaavan harvoin kodin irtaimistoa, joka on vaurioitunut pitkän aikavälin kuluessa asuntoon syntyneistä kosteus- ja homevaurioista.

Äkilliset putkirikot ja vesivahingot ovat eri asia.

– Vakuutusyhtiöt tarkistelevat korvaushakemuksia tilannekohtaisesti, ja päätöksissä otetaan huomioon muut sisäilmaongelman osapuolet ja heidän vastuunsa asiassa eli esimerkiksi kiinteistön omistaja ja vuokralainen.

Auvisen suurin toive on päästä elämään niin normaalia arkea, kun se sisäilmasairastuneelle on mahdollista.

Rakenteella olevassa kodissa on jo jouduttu vaihtamaan materiaalit mahdollisimman vähän allergisoiviksi. Silti huolettaa.

– Olimme ikionnellisia, kun löysimme tontin metsän reunalta. Tällä hetkellä en pysty oleskelemaan raksatyömaan takapihalla, koska metsämaa tuo oireita. Olisi aivan kauheaa, jos en pystyisikään asumaan uudessa kodissa.

Kaakkois-Ranskassa yksi ihminen on kuollut ja kuusi haavoittunut, kun kaksi miestä hyökkäsi ohikulkijoiden kimppuun metroaseman luona Villeurbannessa Lyonin lähellä.

Toisella miehellä oli aseenaan veitsi ja toisella paistivarras, Ranskan media kertoo.

Toinen hyökkääjistä on pidätetty, toinen on vapaalla jalalla, kertovat paikalliset lehdet Lyon Capitale ja Lyon Mag.

Hyökkäys tapahtui parkkipaikalla Laurent Bonnevayn aseman luona puoli viiden maissa paikallista aikaa, puoli kuudelta Suomen aikaa.

Teon motiiveista ei ole tietoa. Hyökkäyksessä kuoli 19-vuotias mies.

Poliisi on tapahtumapaikalla. Liikenne useilla metroasemilla keskeytettiin tapahtuman vuoksi ja tapaus on vaikuttanut myös bussien liikennöintiin.

Ranskan kansallista terrorisminvastaista syyttäjänvirastoa on informoitu tapauksesta, mutta se ei ole ottanut ainakaan tässä vaiheessa johtovastuuta.

Päivitämme uutista.

Eri puolilla Britanniaa tuhannet ihmiset osoittavat mieltään parlamentin istuntokauden keskeyttämistä vastaan.

Mielenosoittajat katsovat, että pääministeri Boris Johnson ohjasi parlamentin tavanomaista pidemmälle istuntotauolle, jotta hän voisi ajaa esteittä läpi omat brexit-suunnitelmansa.

– Pysäyttäkää vallankaappaus! mielenosoittajat huusivat pääkaupungissa Lontoossa.

– Minua inhottaa, mitä on tapahtumassa, mielenosoitukseen osallistunut Britanniassa asuva hollantilainen Maya Dunn sanoi uutistoimisto AFP:lle. Hän syytti Johnsonin tallovan kaikki jalkoihinsa.

– Häneen ei vain voi luottaa.

Mielenosoituksia on järjestetty yli 30 paikkakunnalla, Lontoon lisäksi muun muassa Manchesterissa, Leedsissä, Yorkissa, Glasgow'ssa, Birminghamissa ja Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa.

Protestit on järjestänyt EU-eroa vastustava ryhmä Another Europe Is Possible (Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen) ja työväenpuolueeseen kytkeytyvä vasemmistolainen Momentum-liike.

Corbyn: Parlamentilla on vain viikko aikaa

Glasgow'ssa pidetyssä joukkokokouksessa puhunut opposition työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn sanoi protestien viestittävän pääministerille, ettei tämä voi viedä Britanniaa ulos EU:sta ilman sopimusta.

– Mielenosoituksia on meneillään kaikkialla, koska ihmiset ovat vihaisia ja raivostuneita siitä, mitä tapahtuu, Corbyn sanoi.

Corbyn sanoi, että ensi viikko on parlamentaarikkojen viimeinen mahdollisuus toimia.

– Teemme aivan kaikkemme estääksemme sopimuksettoman brexitin, Corbyn vakuutti.

Britannian on määrä erota EU:sta 31. lokakuuta. Britannian parlamentti ei hyväksynyt Johnsonin edeltäjän Theresa Mayn neuvottelemaa erosopimusta.

Pääministeri Johnson on vakuuttanut, että Britannia eroaa joka tapauksessa EU:sta 31. lokakuuta, oli sopimusta tai ei. Johnson on sanonut haluavansa neuvotella EU:n uuden erosopimuksen, mutta ilmassa on mahdollisuus, että ero tapahtuu sekasortoisesti ilman sopimusta.

Boris Johnson on varoittanut parlamentaarikkoja torjumasta sopimuksetonta eroa, koska hänen mukaansa sen uhka antaa Britannialle vahvemmat neuvotteluasemat EU:n kanssa.

Aiheesta muualla:

BBC: Parliament suspension: Thousands protest across the UK 31.8.2019

The Guardian: Thousands protest against Boris Johnson's parliament shutdown 31.8.2019

The Independent: Protesters demand Boris Johnson 'stop the coup' as thousands march across UK against parliament shutdown 31.8.2019

Daily Mail: Rabble Army assembles: Diane Abbott joins London protesters as thousands of Corbyn-backed activists bring chaos to the cities in fury over PM's suspension of Parliament 31.8.2019

Ainakin neljä ihmistä on kuollut helikopterinonnettomuudessa Altan lähellä Pohjois-Norjassa.

Lisäksi yksi ihminen on loukkaantunut ja yksi kateissa, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK. Loukkaantunut viedään yliopistolliseen sairaalaan Tromssaan. Kopterissa oli tiettävästi kuusi ihmistä.

Onnettomuuden syystä ei ole vielä tietoa. Pelastusviranomaisten mukaan kopterista ei vastaanotettu hätäsanomaa ennen turmaa.

Helikopteri syöksyi maahan Skoddevarren tunturialueelle Altasta lounaaseen.

Läheinen Høstsprell-musiikkifestivaali on peruttu turman takia. Helikopteri liittyi tiettävästi festivaalivieraiden kuljetuksiin, Norjan TV2 kertoo.

Tuntuuko sinusta siltä, että olet avulias ja hyväksikäytetty yli omien voimiesi? Oletko toisten pompoteltavana, mutta silti saat haukut koska mukamas et auta tai osallistu riittävästi? Annatko toisten päsmäröidä tekemisiäsi ja sanella, mitä sinä tahdot tehdä? Karkaavatko omat unelmasi aina kauemmaksi?

Tunnet, että maailma kohtelee sinua väärin, ja tämä on muiden syy.

Voi olla, että sinulle on langennut ikuisen uhrin rooli. Ikuinen uhri passaa ja palvelee muut ihmiset ennen omia tarpeitaan. Tekee ja suorittaa ilman kiitosta, loukkaantuneen oloisena. Antaa muiden muokata tekemisiään ja tahtoaan. Osallistuu ilottomasti muiden ilonpitoon, vaikka oikeastaan haluaisi välillä olla vaan omissa oloissaan.

On vaikea muuttaa roolia, joka on jo asettunut syvälle sinun sieluusi. Haluat miellyttää, mutta mikään ei tunnu käskijöillesi riittävän. Haluaisit kiitosta ja vastavuoroisuutta. Odotat oikeudenmukaisuutta. Toivot, että toiset äkkäisivät kysyä joskus sinulta, tarvitsetko jotakin?

Uhrina on paha olla. Tunnet, että maailma kohtelee sinua väärin, ja tämä on muiden syy.

Entä jos koettaisit katsoa asiaa siltä kantilta, että sinullakin on vastuu? Jospa lopettaisit odottamisen. Jospa uskoisit pikkuhiljaa, että kaikki ihmiset eivät ole tasapuolisia ja oikeudenmukaisia? Mitä jos sanoisit ääneen pahimman pelkosi: lopussa uhria ei odotakaan palkinto. Tyytyväistä uhria ei ole olemassakaan.

Jotta voisit tuntea itsesi onnellisemmaksi, sinun olisi kyseenalaistettava nykyinen roolisi.

Voisit aluksi tehdä ajatustehtävän, jossa koetat kääntää uhriuden päälaelleen. Sinun ei tarvitse hetkessä muuttaa mitään, mutta tee ajatusharjoitus, jossa suhtaudut toisiin ihmisiin ja heidän vaatimuksiinsa eri tavalla.

1. Opettele mielessäsi sanomaan ei.

Opettele mielessäsi sanomaan ei hänelle, joka pyytää viime hetken palvelusta samalla hetkellä kun juuri tulit töistä kotiin ja haluat vain levätä. Sano mielessäsi ”en tule, en jaksa. Pyydä jotakuta muuta”. Älä ryhdy ääneen miettimään kuka se ’joku muu’ voisi olla, vaan sulje puhelin ja mene nukkumaan.

Sano mielessäsi ”ei enää” kaverille, joka peruuttaa aina sinun auttamisesi, mutta pyytää tuon tuostakin sinulta muuttoapua, vippiä tai kärttää sinua tuuraamaan töissä.

Sano mielessäsi “ei” lähisukulaiselle, joka käyttää sinun aikaasi kuin omaansa. Opettele olemaan vastaamatta puhelimeen, kun olet tekemässä sinulle tärkeitä asioita, ja opi olemaan avaamatta ovea, jos et ole juuri nyt halukas pitkiin rupatteluihin.

2. Ole hyvä itsellesi – vaikka se kirpaisee.

Oletko luopunut haaveistasi, koska syyllisyys ja velvollisuudentunto painavat päälle? Koetko, että itsesi hemmottelu olisi muilta pois, tai että velvollisuuksien siirtäminen toisille pariksi päiväksi olisi sinulle taakka, oikea pahe? Kokeile hemmottelua mielikuvan tasolla. Lähde ajatuksissasi vaikka kylpylään ja anna muun maailman selviytyä ilman sinua. Kuvittele itsesi lekottelemassa kylvyissä ja tulemassa reissustasi tyytyväisenä ja levänneenä kotiin. Uhriminäsi olisi ehkä heti valmis syyllistymään. Maistele sen sijaan ajatusta, että kun huolehdit terveydestäsi ja levostasi, voit olla iloksi itsellesi ja muille paljon helpommin.

3. Koeta hyväksyä ajatus, että sinulla ei aikuisena ihmisenä ole auktoriteetteja. Sinulla on vain valintoja.

Jos olet aikuinen, itsenäinen ihminen, ei sinua tule käskyttää kuin koiraa. Nouda! Anna tassu! Istu! Ehei. Sinulta tulee kysyä, mitä haluaisit ja voisit tehdä, ja sinun vastauksesi tulee hyväksyä sen tähden, että olet aikuinen ja olet ihminen.

Voi olla, että elät kiitoksesta ja kehuista, ja tunnet tyydytystä siitä, miten jalosti ja pyyteettömästi autat toisia. Tai sitten

• tunnet, että sinua ei arvosteta, vaan sinulle naureskellaan
• kiltteyttäsi ja auttamishaluasi käytetään hyväksi
• ihmiset ympärilläsi passivoituvat, koska sinä tulet ja teet työt heidän puolestaan
• tunnet katkeruutta, mutta tukahdutat tunteen tekemällä muiden eteen vielä enemmän
• alat epäillä, että elämällä ei ole sinulle parempaakaan annettavaa.

Jos tunnet näin, on korkea aika kapinoida. Vielä yksi kohta, ja ajatustehtävä on valmis:

4. Vastusta jaloa kärsijää sisälläsi.

Vaikka koko maailmasi olisi kietoutunut toisten odotusten toteuttamiseen, se tapahtuu vain jos suostut jaloon uhrin rooliin. Jos alat pienin askelin vastustaa taipumustasi pelastaa läheisten elämäntilanteita niin kuin jonglööri poimii palloja ilmasta, voit saada elämääsi yhden uuden ilon.

Se ilo on omaehtoinen, itsenäinen elämä.

On suurenmoista että olet auttavainen. Se on hieno ominaisuus. Mutta arvosta itseäsi niin paljon, että kerrot toisille rehellisesti, milloin ja minkä verran voit auttaa, tai jätätkö auttamisen toiseen kertaan. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi.

Heli Vaaranen

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän työskentelee Väestöliitossa johtavana asiantuntijana. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen.

Aiheesta voi keskustella 01.09. klo 18.00 asti.

Lue myös:

Heli Vaarasen kolumni: Haluatko pitkän parisuhteen? Tässä pelastusoperaation ABC

Heli Vaarasen kolumni: Mitä opetat lapsillesi vuorovaikutuksesta

Heli Vaarasen kolumni: Liian moni luo ihannekuvan tulevasta kumppanistaan – ennakko-odotukset kannattaa hylätä ja maksimoida sattuma

Tunnistautuminen maksamisen tai tilien käyttämisen yhteydessä muuttuu – tai pitäisi muuttua parin viikon kuluttua.

Askel askeleelta etenevä uudistus muuttaa myös verkkopankkiin tai jopa viranomaispalveluihin pääsemistä. Välttämättä se ei onnistu pahvisesta tunnuslukulistasta numeroita näppäilemällä.

On siis kiire, kun uusien vahvan tunnistamisen menetelmien, tapojen ja opastuksen pitäisi olla hoidettuna ja kunnossa jo syyskuun puolivälissä.

Finanssivalvonnalla on takaportti asiassa, koska ihan valmiudessa alalla ei vielä olla.

– Me Finanssivalvonnassa olemme suhtautuneet sillä tavalla joustavasti, että emme halua pankkien tekevän liian nopeasti hätiköityjä päätöksiä. Annamme sellaista joustavuutta, että kaiken ei tarvitse olla valmista 14. syyskuuta. Tärkeämpää on se, että asiakkaat osaavat käyttää uusia menetelmiä ja ne ovat helppokäyttöisiä ja varmoja, kertoo Finanssivalvonnan johtava lakimies Sanna Atrila.

Lisäksi Finanssivalvonta haluaa varmistaa, kuinka pankit ovat ottaneet huomioon eri asiakasryhmät, ja varsinkin sellaiset erityisryhmät, joilla voi olla vaikeuksia oppia uusia menetelmiä.

Fivan mukaan kaikilla asiakkailla pitää olla mahdollisuus käyttää vanhaa menetelmää niin kauan, kunnes pankki on riittävällä tavalla varmistanut kaikkien asiakasryhmien kohdalla uuden menetelmän käytettävyyden, saavutettavuuden ja toimintavarmuuden.

Pankeille on jo kesän aikana lähetetty selvityspyyntö siitä, miten ne aikovat ratkaista ongelmat.

– Meitä kiinnostaa, miten eri asiakasryhmät otetaan huomioon ja minkälaista neuvontaa ja opastusta asiakkaille annetaan. Edellytämme myös henkilökohtaista neuvontaa, Atrila jatkaa.

Kaikkia vastauksia Finanssivalvonnassa ei vielä ole käyty läpi.

– Jää nähtäväksi, mitä lisäedellytyksiä vielä pankeilta vaaditaan.

Vuosien urakka takana

OP:ssa direktiivimuutokseen on valmistauduttu jo yli kolme vuotta. Loppupäivät kuluvat suunnitelmien viimeistelyssä.

– Olemme varsin pitkällä ja valmiita tähän h-hetkeen. Ehkä jopa vähän odottavaisia. Tottakai pientä viime hetken viilausta pitää tehdä, mutta tiedämme kesän kokemusten perusteella, että olemme varsin pitkällä, kertoo OP:ssa maksamisesta ja taloudesta vastaava Masa Peura.

Tärkeimpinä asioina Peura pitää turvallisuuden hyödyn maksimoimista ja asiakaskokemuksesta kiinnipitämistä. Enemmän hän taas miettii sitä, onko kaikki valmista monimutkaisessa monen toimijan ketjussa.

– Toki, jos jollakin tässä ketjussa eivät kaikki toiminnot ole käytössä, niin siitä tulee haasteita kuluttajalle, Peura pohtii.

OP:ssa direktiivin vaatimukset katetaan mobiiliavaimella tunnistautumisen välineenä ja tunnuslukulistan rinnalle tulevan tekstiviestin avulla.

– Näillä me pystymme hyvin kattamaan direktiivin vaatimukset.

Kela tyytyväinen aikataulun joustovaraan

Pankkien tunnistautumispalveluja ostava Kela on tyytyväinen Finanssivalvonnan vihjaamaan joustoon aikataulussa.

– Se on varmasti kansalaisille tervetullutta, koska tämä vaikuttaa Kelaan kiertoteitse. Pystytään varmistamaan, että kaikki pääsevät turvallisesti kirjautumaan sinne minne ovat kirjautumassa, kertoo Kelan asiakkuusyksikön suunnittelupäällikkö Tiina Pikkarainen.

Kelan ja usean muun valtion laitoksen käyttämän suomi-fi-palvelun tunnistusjärjestelmä ostetaan pankeilta. Siksi maksupalveludirektiivin muutos vaikuttaa kiertoteitse myös viranomaispalvelujen tunnistautumiseen.

Pääosin viranomaisten sivuille pääsee siis muutoksen jälkeenkin kirjautumaan pankkien tunnuslukulistojen avulla, mutta esimerkiksi tunnuslukutaulukoista kokonaan luopuvien Nordean ja Danske Bankin tunnuksilla ei. Niillä on kirjautumista varten käytössä uusia tapoja, mm. erillinen tunnuslukulaite ja tunnistussovellus.

Kelan Pikkarainen muistuttaa, että verkkopalvelujen ohella on muitakin vaihtoehtoja päästä palveluihin kiinni. Hän kannustaa, että nyt olisi aika astua verkkopalvelujen maailmaan.

– Meillä on palvelupisteitä, joissa palveluasiantuntijat opastavat ja tukevat asiakkaita verkkoasioinnissa. Sitten asiakas voi soittaa puhelinpalveluun tai valtuuttaa toisen henkilön asioimaan puolestaan. Lisäksi voi voi käyttää mobiilivarmennetta tai hankkia poliisilta virallisen henkilökortin varmentamista varten. Niiden toiminta jatkuu ennallaan, Pikkarainen listaa.

– Valtaosalle tämä tulee sujumaan ongelmitta. Luulen, että valtaosalle tämä ei vaikuta mitenkään. Tietysti on ihmisiä, joihin se vaikuttaa – ja juuri siihen pitää varautua.

Vuosittain Kela saa noin yhdeksän miljoonaa erilaista hakemusta. Niistä selvästi suurin osa, noin kuusi miljoonaa tehdään verkkopalvelun kautta. Lisäksi sekä palvelupiste että puhelinpalvelu vastaanottaa vuosittain kumpikin noin kaksi miljoonaa puhelua tai asiakaskäyntiä.

– Todella moni haluaa edelleen tavata ihmisen tai puhua ihmisen kanssa henkilökohtaisesti. Ehkä kielen tai jonkin muun ongelman takia.

Kaiken taustalla on PSD2

Tiukentuvat säännöt johtuvat EU:n direktiivistä. Hienolta nimeltään se on maksupalveludirektiivi PSD2. Yksinkertaisesti sillä halutaan parantaa maksamisen turvallisuutta ja parantaa kuluttajansuojaa.

Muutoksia tehdään turvallisuuden takia. Finanssivalvonnan mukaan esimerkiksi tunnuslukulistat on helppo kopioida, joten ne eivät täytä uusia maksamisen turvallisuusvaatimuksia.

Ymmärrystä sotkee se, että maksamiseen liittyvien asioiden osalta muutosta ja sen toteutumista valvoo Finanssivalvonta. Viranomaispalveluihin tunnistaumiseen liittyvät asiat taas ovat Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin murhe.

Lue lisää:

S-Pankki säilyttää tunnuslukutaulukot, lisävahvistukseksi tekstiviesti – uusi maksupalvelulaki tulee voimaan syyskuussa

Verkkopankkiin ei pääse pian pelkällä pahvilapulla – turvallisuus kasvaa, mutta perinteinen tunnuslukulista ei vielä katoa

Tunnuslukulistaa saa käyttää jatkossakin, mutta vain yhdellä ehdolla – Fiva: tarvitaan "vahvistuselementtejä"

Pian pelkkä luottokortti ei enää käy verkkokaupassa – Osa kauppiaista ei ole läheskään valmiita uudistukseen, miljardien ostot vaarassa

Torni kohoaa 462 metrin korkeuteen terävänä kuin neula. Sen lasiset kyljet heijastavat esteettä aurinkoa, sillä Euroopan korkeinta pilvenpiirtäjää eivät varjosta muut rakennukset.

Tornin takana nököttää Lahtan pientaloalue, joka koostuu ajan kuluttamista puutaloista ja niiden lomaan rakennetuista kivihuviloista.

Lahtassa on arki-iltapäivänä autioita. Kadun yli hiipii kissa. Taustalla kuuluu Viipurin suuntaan johtavan maantien tasainen humina.

Ollaan Pietarin luoteisnurkassa, lähes kymmenen kilometrin päässä keskustasta.

Valtion kaasujätti Gazpromin vastavalmistunut pääkonttori tuntuu olevan irrallaan ympäristöstään.

Alun perin tornin oli tarkoitus kohota aivan Pietarin historiallisen keskustan tuntumassa. Venäjän mahtavin yhtiö joutui kuitenkin perääntymään kaupungin asukkaiden sitkeän vastarinnan takia.

Venäjän vallanpitäjillä ei yleensä ole tapana antaa protestien sotkea suunnitelmiaan. Tämä on nähty viimeksi Moskovassa. Poliisit ovat hajottaneet kesällä kovin ottein mielenosoituksia, joissa on vaadittu vapaita paikallisvaaleja.

Toisinaan Venäjällä kuitenkin kannattaa lähteä kaduille.

Pietarilainen Antonina Jelisejeva ei pitänyt itseään aktivistina, kun hän kuuli ensimmäisen kerran Gazpromin pilvenpiirtäjähankkeesta vuonna 2006. Mielenosoitukset tuntuivat vierailta ja epämiellyttäviltä.

– Ajattelin, että vain vanhat mummot osallistuvat sellaisiin, Jelisejeva sanoo.

Pietarin keskustaan suunniteltu torni oli kuitenkin Jelisejevan mielestä niin pöyristyttävä ajatus, ettei hän voinut jäädä toimettomaksi. Aluksi hän keräsi kaduilla ja työpaikallaan nimiä adresseihin mutta oli jo pian järjestämässä mielenosoituksia tornia vastaan.

Gazprom oli ilmoittanut 2000-luvun alussa, että se siirtää pääkonttorinsa Moskovasta Pietariin. Yhtiössä oli vaihdettu ylin johto presidentti Vladimir Putinin noustua valtaan, ja uudet päättäjät olivat presidentin tapaan Pietarista.

Alkuperäinen pääkonttorihanke oli korskea. Yhtiö rakentaisi lähes 400 metriä korkean pilvenpiirtäjän historiallisen keskustan tuntumaan.

Suunnitelma sai valtaosan pietarilaisista vastaansa. Neliökilometrien laajuinen keskusta on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon suojelema maailmanperintökohde, joka on täynnä 1700- ja 1800-luvuilla rakennettuja palatseja, kirkkoja ja puistoja.

Alue on selvinnyt poikkeuksellisen hyvin vallankumouksesta, sisällissodasta ja toisen maailmansodan aikaisesta piirityksestä. Neuvostoliitto ei juuri pystyttänyt sinne betonisia jättirakennuksiaan.

Ennen 1960-lukua keskustaan ei saanut rakentaa lainkaan maallisia rakennuksia, jotka olisivat yltäneet Talvipalatsin noin 23 metrin räystäslinjan yläpuolelle.

Uusi torni olisi jättänyt palatsit ja kirkot varjoonsa. Vastustajien mielestä se olisi hallinnut kaupunkikuvaa kaikkialla keskustassa.

Erityisen paljon torni olisi vaikuttanut lähiympäristöönsä. Tornia suunniteltiin Nevajoen rannalle paikkaan, jonka vastarannalla nousee Smolnan historiallinen instituutti, luostari ja barokkityylinen katedraali.

– Jos Smolnan viereen olisi rakennettu neljä kertaa korkeampi torni, se olisi näyttänyt ihan lelukirkolta, Antonina Jelisejeva sanoo.

Kääntäjänä työskentelevä 40-vuotias Jelisejeva muistelee taistelua tornia vastaan kahvilassa lähellä Mužestva-aukiota Pietarin esikaupungissa. Kaksi tytärtä istuu piirustuspöydän ääressä, ja kolmas lapsi nukkuu lastenvaunuissa.

Hetken päästä toinen tytöistä tuo äidilleen piirroksen. Se esittää Gazpromin tornia.

Ensimmäisinä vuosina hankkeen pysäyttäminen tuntui Jelisejevasta toivottomalta. Pietarin hallinto tarjoutui maksamaan osan rakennuskustannuksista ja antoi Gazpromille poikkeusluvan rakentaa yli 40 metrin korkeuteen.

– Viranomaiset selittivät mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, Jelisejeva sanoo.

Mutta myös vastustajat olivat sitkeitä. He järjestivät viikoittain mielenosoituksia ja muita tempauksia, kirjoittivat kirjeitä ja maanittelivat julkkiksia lähettämään videoviestejä Dmitri Medvedeville. Hän oli tuolloin Venäjän presidentti ja oli aiemmin toiminut Gazpromin hallituksen puheenjohtajana.

Jelisejeva kertoo, että hän taisteli tornia vastaan lähes neljä vuotta ja käytti siihen suuren osan vapaa-ajastaan. Hän päätyi jopa Unescon päämajaan Pariisiin lobbaamaan tornia vastaan.

Sinnikäs vastustus tuotti tulosta. Useissa mielipidemittauksissa kävi ilmi, että valtaosa pietarilaisista oli hanketta vastaan. Mielenosoitukset paisuivat vuosi vuodelta, ja suurimmissa oli mukana kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Pietarin kulttuurieliitti, arkkitehdit ja historioitsijat vaativat hankkeen lopettamista yhtenä rintamana. Vähitellen vastustajien joukkoon siirtyi myös valtakunnallisia poliitikkoja ja ministereitä. Vuonna 2009 hallituksen äänitorvi, television ykköskanava arvosteli suunnitelmaa uutisissaan.

Myös ulkomailla kummasteltiin. Unesco varoitti toistuvasti, että tornihanke voi vaarantaa Pietarin aseman maailmanperintökohteena.

Kun tornin toteuttamisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, huippuarkkitehdit Norman Foster, Rafael Viñoly ja Kisho Kurokawa jättäytyivät raadista ennen päätöksiä. Kurokawa epäili julkisesti, kannattiko pilvenpiirtäjää rakentaa.

– Tilanne alkoi näyttää häpeälliseltä, olisimme olleet samalla viivalla joidenkin kehitysmaiden kanssa, Jelisejeva sanoo.

Vuonna 2010 valtionyhtiö Gazprom taipui kiistassa. Se ilmoitti siirtävänsä tornin pois keskustasta Lahtan esikaupunkiin. Torni valmistui sinne vihdoin viime syksynä, ja se on tarkoitus ottaa käyttöön tämän vuoden lopulla.

Jelisejeva uskoo, että päätös tornin siirtämisestä tuli lopulta Moskovan päättäjiltä. Valtion keskushallinto ilmeisesti tajusi, ettei tornin puolustaminen ollut vaivan arvoista. Protestiliike alkoi uhata vallanpitäjien kannatusta Pietarissa, ja tornin vastustajia löytyi hallinnon sisältäkin.

Pietarilaisen arkkitehtuurivaikuttajan Vladimir Frolovin mielestä ei ole ihme, että Gazpromin tornihanke keskustassa kaatui. Se sai käytännössä koko kaupungin vastaansa.

– Pietarilaiset rakastavat kaupunkiaan. Sen koskemattomuus on täällä tärkeää, ja siihen ollaan valmiita käyttämään paljon aikaa, arkkitehtuurilehti Projekt Baltijan päätoimittaja Frolov kertoo haastattelussa Pietarissa.

Frolov näkee yhteyden tornin ja Pietarin historian välillä. Pilvenpiirtäjän tarkoitus on osaltaan korostaa Pietarin ja Venäjän taloudellista ja poliittista mahtia.

Koko Pietarin kaupunki on perustettu samankaltaisten ajatusten siivittämänä 1700-luvulla, Frolov sanoo. Venäjän hallitsija Pietari Suuri halusi nostaa maansa eurooppalaisten suurvaltojen rinnalle. Hän rakennutti autiolle suomaalle eurooppalaistyylisen pääkaupungin eurooppalaisten arkkitehtien avulla.

Frolovin mukaan Gazprom yritti rakentaa torniaan väärään paikkaan. Nykyinen sijainti on hänen mielestään hyvä ratkaisu. Lahtassa torni kohoaa korkealle mutta ei hallitse näkymiä.

– Jos pitää pilvenpiirtäjistä, projektia voi pitää onnistuneena. Torni erottuu edukseen, sillä se seisoo yksin ja sen muoto on riittävän yksinkertainen.

Antonina Jelisejevan mielestä historiallinen Pietari ei ole turvassa, vaikka yksi torni saatiinkin karkotettua kaupungin laidalle.

Rakennushankkeet vaikuttavat myös Jelisejevan omaan elämänlaatuun. Perheen kodin vieressä olevan puiston paikalle on suunniteltu parikymmenkerroksista asuintaloa.

– Teen tätä lasteni takia. Haluan, että he asuvat normaalissa kaupungissa eivätkä betoniviidakossa, Jelisejeva sanoo.

Nykyään Jelisejeva kuuluu kaupunkikuvaa suojelevan Elävä kaupunki -liikkeen ydinjoukkoon.

Jelisejeva kertoo oppineensa vuosien varrella yhtä ja toista rakennusbisneksestä. Hänen mukaansa rakennusten historiallisesta arvosta ei piitata. Hyväkuntoisia taloja puretaan, kun rakennuttajat lahjovat viranomaiset toteamaan ne vaarallisiksi.

Ulkomaiset yhtiöt oppivat nopeasti huonoille tavoille, kun ne tulevat Venäjälle, Jelisejeva sanoo. Esimerkiksi hänen mielestään käy suomalainen Stockmann, joka jätti historiallisesta kivitalosta vain ulkokuoret jäljelle perustaessaan tavaratalonsa Nevskin valtakadun varrelle.

Jelisejevan mukaan rakennussuojelu on silti parantunut Pietarissa pilvenpiirtäjähankkeen ajoista. Viranomaiset eivät salli enää ihan kaikkia hankkeita. Jelisejeva ja muut aktivistit tuntevat lainsäädännön ja osaavat nostaa metelin riittävän aikaisessa vaiheessa.

– 2000-luvun alussa oli vielä ihan villiä. Silloin oli mahdollista purkaa melkein mikä tahansa rakennus, Jelisejeva sanoo.

Uusia kamppailuja alkaa silti jatkuvasti. Jelisejeva kertoo, että lähistölle suunnitellaan uutta jättikerrostaloa Josif Stalinin aikana rakennetun asuintalon tilalle.

Tässä vaiheessa haastattelun keskeyttää viereisessä pöydässä istuva nainen.

Olga Nikolajevnaksi esittäytyvä nainen on kuunnellut keskustelujamme ja pyytää Jelisajevalta liikkeen yhteystietoja. Hän kertoo olevansa neljännen polven pietarilainen ja sanoo tukevansa rakennussuojelijoiden työtä.

Kaikki kansanliikkeet eivät ole nyky-Venäjällä olleet samanlaisia menestystarinoita.

Viime viikkoina Moskovan keskustan kadut ovat täyttyneet mielenosoittajista viikonloppu toisensa jälkeen. Mielenosoittajat ovat vaatineet oppositioehdokkaiden päästämistä ehdolle paikallisvaaleissa syyskuun alussa.

Hallinnon vastaus on ollut raju. Poliisin ja kansalliskaartin joukot ovat hakanneet luvattomiin mielenosoituksiin osallistuneita pampuilla ja tehneet tuhansia kiinniottoja. Lasten kanssa mielenosoituksiin lähteneitä on uhattu huostaanotolla. Ehdokasasettelu ei ole muuttunut.

Venäjällä on kuitenkin nähty viime aikoina myös protestiliikkeitä, jotka ovat onnistuneet tavoitteissaan. Toukokuussa Jekaterinburgissa mielenosoittajat saivat keskeytettyä hankkeen, jossa suositun puiston paikalle suunniteltiin katedraalia.

Pohjoisessa Arkangelin alueella taas mielenosoittajat ovat vastustaneet jo vuoden ajan uutta kaatopaikkaa, jonne olisi tuotu moskovalaisten jätteitä. Toukokuussa hanke keskeytettiin.

Gazpromin tornin vastustajia sekä Jekaterinburgin ja Arkangelin mielenosoittajia on yhdistänyt se, että he ovat keskittyneet paikalliseen elinympäristöön liittyviin ongelmiin. Tällaisia protestiliikkeitä Venäjän hallinto sietää paljon paremmin kuin koko järjestelmän kyseenalastavaa oppositioliikehdintää.

Rajattujen protestiliikkeiden ansiosta ihmiset voivat purkaa turhautumistaan päättäjiin, joiden valintaan heillä on vain vähän sanomista. Samalla protestiliikkeet pitävät korruptoituneet paikallisviranomaiset varpaillaan, kirjoittaa tunnettu britannialainenVenäjä-tutkija Mark Galeotti.

Jos mielenosoittajat kuitenkin laajentavat vaatimuslistaa, hallinto ottaa kovat keinot käyttöön, ajatuspaja Carnegien Moskovan-keskuksen tutkija Ivan Kolesnikov muistuttaa kirjoituksessaan.

Esimerkiksi kesäkuussa poliisi pidätti Moskovan hautausmaiden korruptiota tutkineen toimittajan Ivan Golunovin. Seurasi suuria protesteja ja mediakampanja, joiden ansiosta Golunov lopulta vapautettiin.

Kun Moskovan kaduilla vaadittiin vapautuksen jälkeen lehdistönvapautta ja Golunovin lavastaneiden poliisien tutkimista, poliisi hajotti luvattoman mielenosoituksen ja otti kiinni yli 500 ihmistä.

Gazprom on nimennyt torninsa Lahta-keskukseksi ympäröivän esikaupungin mukaan. Nimi Lahta, suomeksi Lahti, on periytynyt kylältä, jota asuttivat suomensukuiset inkerikot ja inkerinsuomalaiset jo kauan ennen Pietarin rakentamista.

Euroopan korkeimmalla pilvenpiirtäjällä on siis suomensukuinen nimi.

Lahtan asuinalue muuttuu nyt kovaa vauhtia. Jättitornin yhteyteen rakennetaan muun muassa kauppakeskus, planetaario, teatterisali ja messuhalleja. Pilvenpiirtäjä yhdistetään olemassa olevaan metroverkkoon raitiovaunulinjalla.

Yhtiö toivoo myös turistien löytävän tornin. Tornin ylimpään kerrokseen 360 metrin korkeudelle avataan näköalatasanne, josta avautuu näkymä Pietarin keskustaan ja Suomenlahdelle.

Monet Lahtan puutalojen vanhoista asukkaista eivät ole innoissaan uudesta pilvenpiirtäjästä. Näin kertoo eläkepäiviään viettävä Tatjana Ilmast.

Ilmastin mukaan torni tuo mukanaan liikenteen melua ja uusia asukkaita. Sen eteen rakennetaan huvivenesatama ja helikopterikenttä.

Moni Lahtan puutaloista on jo purettu korkeiden muurien ympäröimien huviloiden tieltä.

– Pelkäänpä, ettei meitä ole täällä enää kymmenen vuoden päästä, Ilmast sanoo.

Lue myös:

Moskovan demokratiaa vaativat mielenosoitukset säikäyttivät viranomaiset – Kovat otteet kertovat Venäjän hallinnon haluttomuudesta uudistuksiin

Moskovan jäteongelmaa ratkotaan rakentamalla jättikaatopaikka 1 200 kilometrin päähän – Paikalliset pelkäävät laajaa ympäristökatastrofia

Oligarkki rakensi Pietariin hipsterikeitaan, vaikka ei välttämättä saa rahojaan takaisin – "Hänelle tehtiin tarjous, josta ei voi kieltäytyä"

Lappeenrannan keskustan tuntumassa olevan kerrostalon rappukäytävä on rakennustyömaana. Putkiremontti on alkanut jo alkukesästä. Seinästä pilkottavat uudet muoviputket, joten loppusuoralla ollaan.

– On tämä ollut aikamoinen kesä. Vessassakin on pitänyt käydä ylimmän kerroksen WC:ssä, tuskailee Aimo Vuorinen.

Kirjailija, graafikko Aimo Vuorisen parvekkeelta avautuu näkymä Lappeenrannan matkustajasatamaan. Sen viereinen puisto on koristeltu juhlistamaan juuri alkavaa kaupungin 370-vuotissyntymäpäivää.

Asunnon seinää koristavat jykevät kirjahyllyt, joissa on kauniissa järjestyksessä valtava määrä paksuja tietokirjoja ja kaunokirjallisuutta. Yhden hyllyn päällä on tuhkakuppi, jossa lukee Carillo bitter.

– Juu. Se Carillo on minun keksimäni nimi.

Aimo Vuorinen ei edes muista, kuinka monelle tuotteelle hän on keksinyt nimen tai luonut graafisen ilmeen.

– Niitä on niin valtavasti.

Nimetön suosikki

Loimaalla vuonna 1929 syntynyt Aimo Vuorinen saapui Lappeenrantaan Chymoksen tehtaalle alkujaan pakkaussuunnittelijan opintoloman sijaiseksi vuonna 1951. Chymos oli tuolloin jo suuri makeisten, mehujen ja alkoholijuomien valmistaja.

Chymoksen tuotevalikoimassa oli ollut jo 1940-luvun lopulta lähtien suklaatäytteinen piparminttukaramelli. Se oli kääritty punavalkoraitaiseen kääreeseen, mutta sillä ei ollut nimeä. Se oli vain piparminttukaramelli.

Punainen ja valkoinen ovat jo kauan olleet piparminttukaramellien väriyhdistelmä, jota on käytetty monissa maissa. Edelleen sama väritys on tuttu karkkikauppojen J-kirjaimen muotoisista kovista piparminttumakeisista. Värinsä ja muotonsa takia niitä käytettiin alkujaan joulukuusen koristeina.

Kun Chymos oli muutaman vuoden tehnyt nimetöntä piparminttukaramellia, Chymoksen toimitusjohtaja Jouko Keränen käveli Lappeenrannan tehtaalla nuoren graafikon Aimo Vuorisen luokse. Vuosi oli 1953.

– Hän sanoi minulle, että karkista pitää saada arvokkaampi. Sille pitäisi saada nimi ja uusi formaatti, kertoo Aimo Vuorinen.

Marianne meinasi tuhoutua

Toimitusjohtaja Jouko Keräsellä oli Vuorisen mukaan ehdoton vaatimus, että makeisen kääreessä ei saanut olla yhtään valkoista ja punaista raitaa. Koko entinen ulkoasu piti uusia.

Niinpä Vuorinen alkoi suunnitella uutta käärettä. Koska piparminttu ja suklaa ovat ranskalainen makuyhdistelmä, hän aloitti suunnittelun Ranskasta.

– Eräänlaisen kansallispyhimyksen asemassa Ranskassa on vallankumousrintamalla uljaasti taistellut sotilasneito Marianne. Niinpä Mariannen kuvasta tuli sen makeisen kantava teema.

Vaikka Marianne-hahmo on tunnettu Ranskassa, ei se suomalaisiin vedonnut yhtään. Hahmo oli koitua koko makeisen turmioksi.

Marianne-neidon kuvalla painettua paperia tilattiin tehtaalle suunnaton määrä ja karamelli tuli uudistuneena kauppoihin.

– Siitä tuli ensimmäinen minun tiedossani oleva kuluttajakapina. Ihmiset eivät ostaneet sitä karkkia, kertoo Vuorinen.

Tehtaalla oli pakko ottaa takapakkia.

– Palattiin takaisin punavalkoraidalliseen karamellikääreeseen. Makeisen nimeksi tuli Marianne. Sen ihmiset hyväksyivät, kertoo Vuorinen.

Aimo Vuorisen kädenjälki näkyy Mariannen kääreessä edelleen, sillä kääreessä oleva kaunokirjoituksella tehty Marianne-teksti ja sen asettelut ovat hänen luomiaan.

Lappeenrannan tehtailla Marianne-karkkeja valmistuu vuodessa 1,3 miljoonaa kiloa, josta yli puolet menee myyntiin ulkomaille.

Koko tuotepaketti

Chymoksen tehtaan graafikkona ja mainossuunnittelijana Vuorisen työnkuvaan kuului koko tuoteperheen suunnittelu. Siihen kuuluivat esimerkiksi kaikenkokoisten pullojen etiketit, kääreet, tukkupakkaukset ja mainokset.

– Meillä oli viinituotesarjoja, liköörituotesarjoja, ja kaikkiin tehtiin oma peruskuvio, joka vietiin läpi koko sarjassa.

Karkkitehdas Brunbergillä oli ollut valikoimissaan suosituksi tullut Alku-niminen kermatoffeekaramelli, ja tietysti Chymoksen piti saada oma vastaava tuote.

Vuonna 1966 makeiskeittiö kokkasi sopivaa makuyhdistelmää, ja Aimo Vuorisen tehtäväksi tuli nopeasti uutuusmakeiselle nimi. Ongelma oli jo siihen aikaan, että monet hyvät nimet oli jo rekisteröity.

Sopivissa kohdissa Aimo Vuorinen oli paperille kirjoitellut pöytälaatikkoon letkan nimiä, joita voisi vielä käyttää. Niinpä hän otti listan ja alkoi selata.

– Sieltä löytyi sopiva nelikirjaiminen sana omar. Se oli tosin alkujaan kaavailtu jollekin halva-makeisen kaltaiselle tuotteelle.

Tuote piti saada pikaisesti markkinoille. Vuorinen suunnitteli tuotteelle logon ja koko kääreiden ulkoasun.

– Siinä oli niin kiire, että pari-kolme päivää myöhemmin ne lähtivät kääretehtaalle painettaviksi.

Votkaturistit

Vuosi 1976 oli aikamoinen käännekohta Vuorisen elämässä. Leningradista eli nykyisestä Pietarista tuli äkkiä yksi suomalaisten suosituimmista matkakohteista. Siellä köyhä duunari pystyi ainakin yhden viikonlopun ajan olemaan kroisos ja unohtamaan kaikki arkiset murheensa.

Syntyi näytelmä Votkaturistit. Huumorin sävyttämästä näytelmästä tuli nopeasti teattereiden hitti, jota esitettiin kaikkialla Suomessa ensin ammattiteattereissa ja sen jälkeen kesäteattereissa.

– Virallinen tilasto kertoo, että sen on nähnyt puoli miljoonaa suomalaista, mutta kyllä se lähempänä miljoonaa todellisuudessa on, sanoo Vuorinen.

Votkaturistien lisäksi Vuorinen on kirjoittanut parikymmentä muuta näytelmää, joita on esitetty useissa ammattiteattereissa.

Näytelmiään hän sai esitettäväksi osallistumalla teattereiden järjestämiin näytelmäkirjoituskilpailuihin.

Koska Vuorinen pelkäsi paljastuvansa, oli hänellä oma taktiikkansa.

– Nehän kirjoitettiin nimimerkillä. Tyttäreni postitti ne Helsingistä, jotta niihin saatiin Helsingin postileima. Lappeenrannan leima olisi voinut paljastaa minut.

Komedian vaikeus

Vuorisen puhetapa on rehevä ja ilmeikäs. Kirjoittajana hänen tyylilajinsa on komedia, jota Votkaturistit ehkä parhaimmillaan edustaa.

– Jos haluaa kirjoittaa komediaa, pitää sen koomisen aineksen pitää olla niin vahva, että se tulee läpi. Näin se on, vaikka olisi minkälainen aihe, sanoo Vuorinen.

Komedian kirjoittaminen on Vuorisen mielestä paljon vaikeampaa kuin tragedian.

– Komedian arvostus on sitten ihan jotain muuta, sanoo Vuorinen.

Paikallisuus kunniaan

Aimo Vuorinen innostui jo kohta Lappeenrantaan muutettuaan paikallishistoriasta. Kaupunkiin ulkopuolelta muuttaneena hän näki mielenkiintoisia kohtia Lappeenrannan menneisyydestä ja huomasi, ettei niistä ollut kirjoitettu mitään.

Tähän mennessä teoksia Lappeenrannan rakennuksista, Linnoituksesta, kirkoista ja menneisyydestä on syntynyt pitkälle toistakymmentä.

Paikallisuutta hän on mielellään korostanut myös aikoinaan työskennellessään Chymoksella.

Kun Chymos alkoi valmistaa marjapohjaista kuohuviiniä, halusi Vuorinen antaa sille suomalaisen nimen Kavaljeeri. Hän pelkäsi, että yhtiön johto vaatisi muka hienompaa kirjoitusasua Chevalier. Tyytyväisenä hän totesi, että näin ei käynyt.

Vuorisen mielestä on tuotteen kannalta eduksi, jos tuotemerkin lähtökohtana on jokin luonnollinen asia. Esimerkiksi Kavaljeerissa se oli ratsastava mies, koska Lappeenranta on kuuluisa ratsuväkipaikkakunta. Myös tehdas oli aivan varuskunnan vieressä.

Carelia-viinisarjaan Vuorinen puolestaan taiteili kuvat Imatrankoskesta, Saimaan kanavasta ja Viipurin linnasta.

Vuorisen Lappeenranta-historia Yle Areenaan.

Vuonna 1999 Aimo Vuorinen teki Ylelle mittavan radiosarjan Lappeenrannan historiasta. Se sai nimekseen Villimiehen jalanjäljissä.

Jaksoja tuli kaiken kaikkiaan 48, joista jokainen kesti noin viisi minuuttia. Apunaan Vuorisella oli Ylen äänitarkkailija Asko Lempinen, joka laati sarjaan täyteläisen äänimaiseman.

Kun mukaan saatiin vielä lappeenrantalaisia harrastelijanäyttelijöitä, oli tekeillä dramatisoitu kuulokuva rajakaupungin historiaan.

Sarjan kertoja on itse Aimo Vuorinen, joka mielenkiintoisella tavallaan avaa aina yhden ajanjakson Lappeenrannan menneisyyteen.

Tarina alkaa tietysti Lappeenrannan perustamisesta, mutta sen jälkeen käydään kylpylässä, kaupungin laitamilla, tavataan Ilmari Kianto ja piipahdetaan Skinnarilan hovissa. Rautatie valmistuu ja keisari vierailee. Sotiakin käydään. Lopuksi presidentti Urho Kekkonen vihkii Saimaan kanavan.

Villimiehen jalanjäljissä -sarja kuultiin Yle Radio Suomessa Etelä-Karjalassa ensimmäisen kerran vuonna 1999, kun Lappeenrannan kaupunki täytti 350 vuotta.

Nyt Lappeenrannan kaupungin 370-vuotisjuhlan kunniaksi sarja on tullut kokonaisuudessaan kuunneltavaksi Yle Areenaan.

Kaupungin menneisyydessä on sotaa ja rauhaa, iloa ja surua. Villimiehen jalanjäljille pääsee tästä:

Ensin näkyy hattu. Valtava sininen hattu, jota koristavat isot tupsut. Sen kantajan täytyy olla iloinen ja rohkea. Sellainen Meiju Niskala onkin, taas.

Vielä pari vuotta sitten ilo oli kaukana. Niskalan ainut ajatus oli selviytyä hengissä päivästä toiseen, vahingoittamatta itseään. Posttraumaattinen stressireaktio oli vienyt puhekyvyn ja mieleen pulpahteli ajatuksia ja kuvia, joita sinne ei olisi pitänyt tulla.

Syy synkkiin ajatuksiin juontui äidin kuolemasta tai pikemminkin kaikesta, mitä oli tapahtunut sitä ennen ja jälkeen.

Niskalan äiti sairastui muistisairauteen vain 55-vuotiaana. Tarmokkaan ja huolehtivaisen äidin toiminnassa oli ollut pieniä "kummallisuuksia" ja unohduksia, mutta Niskala oli laittanut ne kipusairauden piikkiin. Kun oireita tuli enemmän, alkoivat tutkimukset. Kun diagnoosi alzheimerin taudista vihdoin tuli, se ei ollut kuitenkaan järkytys Niskalalle.

– Eniten minua järkytti, mitä äidin ympärillä tapahtui. Hänen kumppaninsa lähti, monet sukulaiset ja ystävät käänsivät selkänsä. Heikkouden, sairauden ja kuoleman kohtaaminen olivat liikaa. He tarvitsivat vahvaa äitiä, joka oli aina valmis auttamaan muita.

Suuresta ystäväpiiristä ei ollut apua

Niskalan maailmankuva hajosi täysin. Hän oli nähnyt, miten äiti oli auttanut muita ja huolehtinut. Erityisopettajana uransa tehnyt äiti oli opettanut hyväksymään erilaisuutta, sietämään heikkouttakin.

– Olin kasvanut uskomukseen, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka huolehtivat toinen toisistaan. Niin ei ollutkaan. Äidin ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta he tarvitsivat häntä vain terveenä ja vahvana.

Tuolloin vähän alle kolmekymppinen Niskala ei löytänyt tukea ystävistäkään. Hän muistaa itkeneensä ravintolassa pizzaansa tilannettaan, mutta keskustelu vaihtui pian alennusmyynteihin. Ystävien elämäntilanne oli liian erilainen. Heidän ei tarvinnut huolehtia muistisairaasta lähimmäisestä ja hoitaa lukemattomia käytännön asioita, joita hoidon järjestelyt vaativat.

Myös Niskalan äiti oli hädissään. Hänet oli jätetty ja yksinäisyyden pelko oli suuri. Suuresta tuttavaringistä ei ollut apua, kun Niskala soitteli puhelinmuistiota läpi ja yritti saada äidilleen vaikkapa kävelyseuraa.

– Siinä heräsi kysymys, millaiseen empatiakykyyn tämä yhteiskunta meitä ohjaa. Jos korostetaan pelkästään onnellisuutta, niin hauraus ja kuolema nähdään helposti vihollisina.

Äiti itki tunteja päivässä

Yksityinen kotihoito saatiin järjestettyä äidin säästöillä ja Niskala oli itsekin osa-aikainen omaishoitaja. Hän matkusti aina viikoksi Keski-Suomeen hoitamaan ja viettämään aikaa äitinsä kanssa.

Seuraava askel oli kuitenkin hoitokoti. Sinne Niskalan äiti joutui muutaman vuoden päästä, kun rahat oli käytetty. Hän sai tilavan huoneen, jonne sai tuoda omia tavaroita ja sisustaa ne mielensä mukaan. Paljon muuta hyvää hoitokodista ei löytynytkään. Perustarpeista tietenkin huolehdittiin, mutta virikkeet ja keinot tehdä elämä merkitykselliseksi puuttuivat.

Etenkin alkuaikoina äiti itki paljon ja harhaili käytävillä etsien seuraa yksinäisyyteen. Se tulkittiin sekavuutena.

– Yritin keskustella, mitä äidin itkulle voisi tehdä, mutta apua ei löytynyt. Sanottiin, että se vain pitää kestää.

Niskala painottaa kuitenkin, että kyse ei suinkaan ollut hoitajien pahuudesta. Heillä ei vain ollut tarpeeksi tietoa ja koulutusta muistisairaiden hoitamiseen.

Viime talvena alkanutta uutisointia vanhusten hoitokotien tilasta Niskala ei pystynyt seuraamaan. Uutiset vain todensivat sen, minkä hän jo oli kokenut. Hän haluaa kuitenkin muistuttaa, että hoitokodissa oli hyviäkin hoitajia, jotka suhtautuivat lämmöllä hoidettaviin ja omaisiin.

– Esimerkiksi eräs ihana hoitaja laittoi aina lastenlaulut soimaan, kun puki äitiä. Yhdessä laulaen vaatteet menivät päälle sutjakammin.

Tähän saakka Niskala on pystynyt puhumaan edesmenneestä äidistään tasaisella ja varmalla äänellä. Mutta nyt häntä rupeaa itkettämään.

– Olisin vain halunnut kaikin tavoin helpottaa äidin oloa.

Tuolloin Niskala ei tiennyt kaikista mahdollisuuksista, eikä niistä myöskään kerrottu hoitokodissa. Monia asioita hän yritti vaatia, mutta siitä tuli vain hanakalan omaisen leima.

Paradoksaalista on, että Niskala on kouluttanut paljon yhteisötaiteen tekijöitä. Hänen äitinsä hoitokodissa ei kuitenkaan vieraillut viiden vuoden aikana yhtään taiteilijaa. Virikkeet olivat tyttären varassa.

Vierailujensa aikana Niskala vei äitiään ulos syömään ja teatteriin. Välillä tapahtui pieniä kömmähdyksiä. Äiti saattoi teatterissa istua epähuomiossa jonkun syliin tai hörpätä väliajalla väärästä kahvikupista. Ihmisten reaktiot olivat hämmästyttäviä.

– Olin ällistynyt niistä yllättävistä vihanpurkauksista. Olimme kuitenkin sivistyneesti teatterissa, emmekä baarissa, missä joku yrittää pölliä tuoppia.

Niskala kuitenkin jatkoi sitkeästi äitinsä ulos viemistä, niin kauan kuin kunto salli.

Tieto äidin kunnon heikentymisestä tuli kuitenkin yllätyksenä. Hoitaja lipsautti saattohoito-sanan sivulauseessa hississä, kun Niskala oli tulossa hakemaan äitiään mökille. Ei auttanut kuin kysyä – mitä nyt tapahtuu? Tietoa ja empatiaa oli kuitenkin vaikea saada.

– Kuvaavaa on, kun yritin kysyä lääkäriltä, miten äidin kuolemaa voisi helpottaa, hän ryhtyi kertomaan ruumiin poiskuljetuksesta.

Kuolemakin on aikataulutettu

Niskala kertoo kirjassaan kuolemanhetkestä. Se ei ole elokuvista tuttu kaunis, keveä viimeinen henkäys. Ei, siinä on pitkittyneitä hetkiä, käänteitä ja loputtomana myllertäviä ajatuksia.

– Vaikka aikaa valmistautumiseen oli melkein kymmenen vuotta, silti tilanne oli yllätys. Miten osata toimia tilanteessa, jotta se olisi äidille paras mahdollinen.

Ainakin, kun ei ole aiemmin kohdannut kuolemaa läheltä. Se tuntui olevan outoa hoitokodin työntekijöillekin. Niskalan kävi melkein sääliksi heitä, kun hän huomasi miten avuttomia he tilanteessa olivat. Oli helpompi kääntää selkä kuin kohdata äitinsä menettänyt tytär.

– Vasta hautaustoimiston työntekijöiltä sain kunnon reilun halauksen. He osasivat työnsä. Tuntui, että heidän läpi elämä virtasi, vaikka olivatkin tekemisissä kuoleman ja surun kanssa.

Äitinsä kuoleman myötä Niskala huomasi, miten kuolema on häivytetty yhteiskunnastamme. Sitä on vaikea kohdata, siitä on hankala puhua ja sitä on lähes mahdoton käsittää, vaikka se tapahtuu meille jokaiselle.

– Tuntui, että kuolemakin on aikataulutettu. Kun hyvästelin äitiä, oven takana jo ryittiin, että pitäisi jo päästä laittamaan ruumista. Ennen vanhaan, kun ruumis säilytettiin pihapiirin liiterissä, hyvästejä saattoi jättää useamman kerran.

Ensin petti ruumis, sitten mieli

Samaan aikaan, kun Niskala oli menettänyt menneisyyden äidin kuoleman myötä, hän menetti myös tulevaisuuden. Hänen miehensä jätti hänet kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Mies ilmoitti erosta samaan aikaan kuin äiti kuoli.

Hautajaiset, paperisodan ja perintöasiat Niskala sai hoidettua, mutta sitten tuli romahdus. Ensin petti ruumis, sitten mieli. Hän päätyi Auroraan sairaalaan psykiatriseen hoitoon.

– Yleensä vaikeista tilanteista selviää, kun tietää, että edessä on edes jonkinlainen tulevaisuudennäkymä. Kun menetin senkin niin arvaamattomasti, putosin mustaan kuiluun.

Niskala yrittää kuvailla, miltä tuntuu, kun järki sumenee.

– Vaikka rationaalinen puoli sinnittelee pitääkseen puolensa, kauhuntunne ja näyt ovat niin vahvoja, että niistä päästäkseen voi tehdä mitä vain itselleen.

Pahimmillaan Niskalalta katosivat sanat. Hän, joka oli aina ollut vilkas keskustelija, ei löytänyt sanoja.

– Ihmisten oli vaikea kohdata minua, kun he olivat tottuneet näkemään minut iloisena ja innostavana puhujana.

Pimeässä hohtavat kumisaappaat sysäsivät toipumaan

Kun Niskalan äidin ystävät kaikkosivat, hän pohti kävisikö hänelle itselleen samoin. Ei käynyt, onneksi.

Niskala oli aivan uskomattoman onnekas. Vaikka valtaosa vanhoista kavereista katosi, löytyi hänen naapurustostaan ihania ihmisiä, joista tuli sairauden myötä enemmän kuin ystäviä. Heistä tuli hengenpelastajia.

Ystävät huolehtivat Niskalasta, kun hän ei itse pystynyt. Hän sai nukkua naapurin pöydän alla pelkonsa pois, toinen teki ruokaa ja kolmas ystävä soitti iltaisin ja luki puhelimessa ääneen Karhuherra Paddingtonia.

– Kutsun näitä ystäviäni rakkaudella iilimadoiksi. He eivät lähteneet pois ravistelemallakaan. Ilman heitä en olisi tässä.

Niskala oli avohoidossa ja joka päivä ennen kotiin lähtöään hän keskusteli lääkärin kanssa ja teki lupauksen, ettei tee itselleen mitään ennen seuraavaa aamua. Näin mentiin pitkään.

Toipuminen alkoi vitsistä. Niskala näki kirppiksellä pimeässä hohtavat kumisaappaat. Hän osti ne ja nukkui saappaat jalassaan. Häntä huvitti ajatus, ettei kuolema olisi niin pimeä paikka hohtavien saappaiden kanssa.

Siitä ajatuksesta jokin alkoi virrata hänessä. Esitystaiteilijana leikki on ollut Niskalalle tärkeä osa teosten tekemistä. Pitkän lamaannuksen jälkeen hänellä on taas teoksia työn alla. Niiden pitäisi olla valmiina ensi kesänä.

Lisäksi Niskala on muuttamassa. Ihanat naapurit muuttivat ulkomaille ja isompiin asuntoihin, joten Niskalakin päätti muuttaa kaupungin toiselle puolelle. Siellä hän pääsee meren äärelle, mistä on aina haaveillut.

–Nyt tuntuu, että on taas tulevaisuus.

Sääennusteiden mukaan hurrikaani Dorian iskee tänään Bahamasaarille.

Lauantaina Bahaman pääministeri Hubert Minnis vetosi jälleen kerran asukkaisiin ja turisteihin, että nämä hakeutuisivat suojaan. Pääministerin mukaan jopa yli neljään metriin nouseva myrskytulva uhkaa yli 73 000 asukasta ja 21 000 kotia.

– Hurrikaani Dorian on tuhoava, vaarallinen myrsky, joka lähestyy saariamme, Minnis sanoi televisioidussa lehdistötilaisuudessa.

Yhdysvaltain hurrikaanikeskuksen mukaan Dorian on vahvistunut jo viidenteen eli rajuimpaan hurrikaanikategoriaan. Dorianin tuulennopeudet ovat nyt noin 70 metriä sekunnissa.

– Hengenvaarallista myrskytulvaa, tuhoavaa tuulta ja tulvia aiheuttavaa voimakasta sadetta odotetaan Abaco-saarille ja Grand Bahama -saarelle sunnuntaista maanantaihin, hurrikaanikeskus tiedottaa.

Dorianin reitti on alkanut kääntyä kohti pohjoista. Viimeisimpien ennusteiden mukaan Floridan niemimaa säästyisi pelätyltä täysosumalta hurrikaanin kulkiessa alkuviikosta pitkin Yhdysvaltain itärannikkoa.

Mikäli ennusteet pitävät paikkansa, Dorian saapuisi Georgian sekä Etelä- ja Pohjois-Carolinan osavaltioihin keskiviikon ja torstain kuluessa.

Myöhään lauantaina paikallista aikaa hurrikaani oli noin 200 kilometriä Bahaman Acabo-saaresta itään, noin 500 kilometrin päässä Floridan niemimaasta. Viimeisimpien tietojen mukaan Dorian liikkui länteen noin 13 kilometrin tuntinopeudella.