Terapiatakuu-kansalaisaloite keräsi vauhdilla yli 50 000 allekirjoitusta. Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian hakeminen kestää nykyään sujuvimmillaankin noin puoli vuotta. Prosessi saattaa toisinaan venyä lähemmäs kahta vuotta.

Aloitteen vireillepanijat Pia Hytönen ja Alviina Alametsä korostavat varhaisen avun merkitystä.

– Nopea reagointi on avainasemassa kuntoutumisen kannalta. Tilanne voi eskaloitua pahasti odotusaikana, kun ihminen jää yksin ja tyhjän päälle. Järjestelyn kankeus sairastuttaa ihmisiä turhan takia, Hytönen sanoo.

Lue täältä kolmen haastateltavan tarinat siitä, miltä nykyinen tilanne näyttää apua tarvitsevan silmin.

Nykysysteemin ongelmakohdat

Kritiikin mukaan nykymallissa on monta heikkoa kohtaa.

Ensimmäinen on prosessin alussa suoritettava vähintään kolmen kuukauden hoitosuhde. Jakson tavoitteena on Kelan asiantuntijoiden mukaan jatkaa hoitoa ja ehkäistä näin pitkiä vuosien kuntoutuksia. Teknisesti jakson aikana on kuitenkin käytävä vain psykiatrilla kaksi kertaa.

Lisähoitoa on julkisella puolella tarjolla kysyntään nähden liian vähän. Asianmukainen lisähoito voi näin jäädä vähälle tai kokonaan uupumaan.

Kolmen eri terapeutin kokeileminen voi maksaa 500 euroa.

Toinen ongelmakohta voi olla terapeutin etsiminen. Tehtävään käy periaatteessa kuka tahansa koulutettu psykoterapeutti, jonka Kela on hyväksynyt tehtävään.

Ihanteellisessa tilanteessa terapeutti löytyy nopeasti, mutta todellisuus on usein toinen: etsintä venyy helposti kuukausista yli vuoteenkin. Terapeutteja on tarpeeseen nähden vähän ja heidän hoitopaikkansa ovat monissa kunnissa täynnä.

Tilannetta vaikeuttaa myös oikeiden henkilökemioiden löytyminen. Suositus on käydä ainakin kolmella eri psykoterapeutilla, ja ainakin kahdella kokeilukäynnillä terapeuttia kohden.

Monesti on vaikeaa löytää yhtäkään psykoterapeuttia, jolla on vastaanotollaan tilaa. Kokeilukäynnit ovat myös täysin omakustanteisia. Yksi käynti maksaa noin 80 eurosta ylöspäin, joten kolmella eri terapeutilla käyminen kaksi kertaa saa hinnan lähentelemään 500 euroa.

Tämän vuoksi psykoterapiaa hakeva saattaa rahallisista syistä tehdä isojakin kompromisseja terapeuttinsa suhteen.

Rahoitushakemusta ei voi lähettää Kelaan ennen oikean terapeutin löytymistä, joten koko prosessi jää monesti jumiin tässä kohtaa.

Grafiikasta näkee, millainen nykyinen polku on ensimmäisestä lääkärikäynnistä terapian aloittamiseen.

Terapiatakuu toisi nopean helpotuksen

Terapiatakuun tavoite on tuoda nykyhoidon rinnalle lyhyet ja nopeat interventiot, jotka ovat kaikille saatavilla.

Uudessa mallissa hoidon saamiseksi riittäisi yksi käynti lähiterveyskeskukseen, ja enintään kuukauden sisällä ensimmäisestä käynnistä hoitosuhde alkaisi.

Jos jalka menee poikki, ei kukaan oleta, että vuoden päästä se korjataan. Alviina Alametsä

Hoito pitäisi sisällään lyhytterapiakäyntejä tarpeen mukaan noin 10-20 kertaa. Vasta tämän jälkeen arvioitaisiin tarve jatkohoidolle erikoissairaanhoidossa tai Kelan tukemana kuntoutuspsykoterapiana.

Grafiikasta näkee, kuinka kansalaisaloitteen ehdottama malli toimisi.

Pitkien hoitojen resurssit eniten tarvitseville

Kelan järjestelmä on tarkoitettu ihmisille, joiden kuntoutuminen vaatii vuosien pitkäaikaisen ammattilaisen kanssa työstämisen.

Terapiatakuun Hytönen ja Alametsä kertovat, että jonoissa on paljon ihmisiä, joille nopea apu ja lyhyempi hoitoprosessi antaisi jo riittävän helpotuksen.

– Se johtuu siitä, että vaihtoehtoja ei ole. Kaikki tilastot ja tutkimustieto viittaavat siihen, että akuutin lyhytterapian jälkeen iso osa ei tule tarvitsemaan enää jatkohoitoa, Hytönen sanoo.

He uskovat, että uusi malli vapauttaisi myös Kelan tukeman psykoterapian resursseja huomattavasti.

– Sitä kautta myös ne vaikeammat tapaukset, jotka tarvitsevat pidemmän hoitosuhteen erikoissairaanhoidossa, eivät enää hukkuisi jonoihin ja ruuhkaan, Alametsä toteaa.

– Se on valitettava fakta, että usein juuri niillä tyypeillä on vähiten voimavaroja hakea apua, ja he tippuvat herkimmin tästä kelkasta, hän jatkaa.

Hytönen ja Alametsä toivoisivat, että mielenterveys voitaisiin nähdä terveydenhuollossa samanarvoisena fyysisen terveyden kanssa.

– Ei tässä ole mitään järkeä. Jos jalka menee poikki, ei kukaan oleta, että vuoden päästä se korjataan. Nykyisellä järjestelmällä uhraamme ihmishenkiä täysin turhaan, Alametsä toteaa.

"Maksaisi itsensä takaisin"

Hytönen ja Alametsä näkevät, että ajan mittaan mallissa voittavat kaikki.

– Terapiaa etsivän ja lähipiirin lisäksi tässä voittaisi hoitohenkilökunnasta, työpaikoista ja kouluista lähtien ihan kaikki. Ja lopulta myös valtion kassa: terapiatakuun toteuttaminen maksaisi valtiolle aluksi 35 miljoonaa vuodessa, mutta se maksaisi itsensä takaisin moninkertaisesti vuosien saatossa, Alametsä kertoo, ja jatkaa:

– Sairauspoissaolojen ja muiden työelämäkustannusten menot pienentyisivät. On myös laskettu, että vuosittain arviolta 7500 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevaa voisi kuntoutua varhaisella hoidolla työelämään. Tämä yksinään tuottaisi noin 340 miljoonan vuosisäästön.

Luvut ovat Terapiatakuun asiantuntijoiden tekemiä arvioita, mutta ne luovat kuvaa suunnasta, mihin on tarkoitus edetä.

Mikään ei kuitenkaan ole vielä varmaa. Aloitteen tulevaisuus on nyt hallituksesta kiinni.

Allekirjoitukset on viety tarkastukseen, minkä jälkeen aloite lähetetään eduskunnan käsittelyyn. Prosessin aikataulu riippuu pian siis eduskunnan aikatauluista.

­­– Moni kansalaisaloite kuitenkin myös raukeaa, joten ei tätä taistelua ole vielä voitettu. Mutta meidän tehtävämme on nyt vain vakuuttaa kansanedustajat siitä, että tähän kannattaa satsata, Hytönen toteaa.

Lue lisää:

57 viestiä ennen psykoterapeutin myöntävää vastausta, huumetesteihin kuudeksi kuukaudeksi ilman hoitoa

Suomessa terapiaan hankkiutuminen kestää parhaimmillaan noin puoli vuotta, mutta voi venyä melkein kahteen vuoteen. Varsinkin, jos ei ole varaa hankkiutua kalliille yksityiselle vastaanotolle, ja tarvitsee hoitoonsa Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoite on tuoda hoitosuhde ihmisen ulottuville kuukauden sisällä ensimmäisestä terveyskeskuskäynnistä.

Lue täältä, mitä terapiatakuu käytännössä tarkoittaisi.

Kolme haastateltavaa kertoo, miltä nykyinen tilanne näyttää apua tarvitsevan silmin.

Elsa Pursion terapianhaku kesti kaksi vuotta: "Kieltävä vastaus alkoi tuntua itsestäänselvyydeltä"

Tamperelainen Elsa Pursio, 18, on vastikään aloittanut käynnit uuden terapeutin kanssa. Pursio kävi ennen sopivan psykoterapeutin löytymistä läpi prosessin, jonka keskellä meinasi toivo loppua.

Ensimmäisen kerran Pursion äiti alkoi etsiä tyttärelleen psykoterapeuttia alkuvuonna 2017. Masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivä Pursio oli tuolloin itse liian voimaton prosessin aloittamiseen. Äiti löysi sinnikkään etsimisen jälkeen kaksi terapeuttia, joilla oli tilaa.

– Menin kokeilukäynneille, mutta kumpikaan terapeutti ei tuntunut erityisen hyvältä. Tunsin painetta hoidon aloittamiselle, eikä minulla ollut voimia pitkittää prosessia. Valitsin sen, minkä koin pienempänä pahana, Pursio kuvailee.

Hän aloitti Kelan tukeman terapian toukokuussa 2018, mutta päätyi kuitenkin lopettamaan suhteen jo marraskuussa. Kuten intuitio osasi heti vihjailla, henkilökemiat eivät toimineet terapeutin kanssa.

Prosessi pysähtyi muutamaksi kuukaudeksi, kun Pursiolla ei ollut voimia aloittaa etsimistä alusta.

"Aloin olettaa, että sieltä tulee taas uusi kieltävä vastaus." Elsa Pursio

Helmi-maaliskuussa 2019 hän aloitti, tällä kertaa itse, terapeutin etsinnän. Hän kävi ensin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan psykoterapeuttien sähköpostilistat läpi, ja siirtyi sitten Kelan rekisteriin.

Pursio huomasi nopeasti mikä oli homman nimi: kukaan ei vastannut tai vastaus oli lyhyt ja kieltävä, usein jähmeän kohtelias automaattivastaus. Turhautuneena Pursio päätti käydä koko Tampereen alueen Kelan listan läpi.

– Siihen turtui hyvin nopeasti. Jos sain sähköpostin nimellä ”Kelan kuntoutuspsykoterapia”, oletin taas yhtä uutta kieltävää vastausta, Pursio toteaa, ja jatkaa:

– Jossain kohtaa aloin ilmoittaa viesteissä, monesko yhteydenotto on kyseessä. Aloitin sen varmaan 30 kohdalla, ja vastauksia rupesi vihdoin tulemaan.

Pursio uskoo, että juuri se pelasti tilanteen.

– Myöhemmin nykyinen terapeuttini on kertonut, ettei hänelläkään olisi oikeasti ollut tilaa. Viestini herätti hänessä kuitenkin sellaiset empatiat, että hän päätti yrittää sovittaa minut aikatauluunsa.

Pursio lähetti lopulta viestiä 57 Kelan listalla edes etäisesti mahdollisille vaihtoehdolle, ja sai kaksi myöntävää vastausta. Mukana luvussa oli myös tahoja, joissa työskenteli useita psykoterapeutteja samassa osoitteessa.

Pursio muistaa synkkänä ajan hetkeä ennen myöntävän vastauksen saamista.

– Se päivä, kun olin laittanut kaikille viestiä, oli todella rankka. Silloin olin lähellä ryhtyä itsetuhoiseksi. Olin käynyt läpi kaikki tahot, ja silti olin yksin. Tajusin mennä silloin johonkin netin tukevaan chattiin puhumaan, Pursio sanoo, ja pitää pienen tauon.

– Onneksi selvisin siitä. Itseni satuttaminen oli silloin tosi lähellä.

Siitä hetkestä meni noin pari viikkoa, ennen kuin Pursio sai myöntävän vastauksen.

Pursio kokeili niitä kahta terapeuttia, joilla oli tilaa. Hän olisi toivonut lisää valinnanvaraa.

– Ymmärsin siinä ensimmäisessä epäonnistuneessa terapiasuhtessa kantapään kautta, miten tärkeää hyvät henkilökemiat on.

Pursion terapeutti vaikutti hyvältä ensimmäisestä kerrasta lähtien, ja uusi terapiasuhde alkaa vihdoin tänä syksynä.

Pursio tietää, että on paljon ihmisiä, jotka ovat laittaneet enemmän viestejä, eivätkä ole vieläkään saaneet apua.

– Se on ihan hirveä ajatus, että olen tässä hyvässä tilanteessa. Ja mielestäni oma tilanteenikin on aika kamala.

Jenny Kasongon terapianhaku on vasta alussa: "Puhuin ongelmista ensimmäisen kerran lukiossa"

Helsinkiläisen Jenny Kasongon, 23, elämään on syksyllä tulossa paljon uutta. Hän aloittaa yliopistossa sosiaalitieteiden lukemisen, ja jos kaikki menee hyvin, saa aloitettua Kelan tukeman terapian haun.

Toive ja tarve päästä terapiaan eivät ole uusia asioita Kasongon elämässä. Hän on hakenut apua useamman kerran jo ala-asteelta lähtien.

– Ensimmäisen kerran kuitenkin uskalsin puhua kaunistelemattomasti ongelmistani vasta koulukuraattorille lukion kolmannella luokalla.

Hän ihmettelee nyt taaksepäin katsoessaan, miksei häntä silloin ohjattu minkäänlaisiin jatkotoimenpiteisiin.

– Kerroin silloin ihan kaiken, omasta menneisyydestäni ja ahdistuksen ja masennuksen oireista. Jotkin niistä asioista olivat oikeasti aika lastensuojelutapauksia.

Kasongo jäi ilman apua ja päätti lukion jälkeen, että haluaa lukemaan psykologiaa. Valintaan vaikutti halu ymmärtää ihmismieltä ja sitä kautta myös omia ongelmia.

– Se ajatus ei ehkä lähtökohtaisesti ollut kovin hyvä. Mutta kun apua ei annettu, halusin itse auttaa itseäni.

"Joudun luultavasti tekemään kompromissin terapeuttia valitessa." Jenny Kasongo

Alkoi neljän vuoden lukuprosessi, jolloin Kasongo piilotti ongelmansa suorittamisen alle.

Koulupaikka jäi joka vuosi parin pisteen päähän. Neljännen ja viimeisen kerran jälkeen pää ei enää pysynytkään kasassa, ja Kasongo tajusi tarvitsevansa nopeasti apua. Hän hakeutui yksityiselle psykoterapeutille.

Melko nopeasti kokeilukäynnillä Kasongo ymmärsi, että hänen ja terapeutin välillä oli ylitsepääsemätön filtteri.

– Pystyin kyllä puhumaan ongelmistani. Vaikeus piili siinä, että niissä on vahvasti mukana rasismi, ja asiat kuten vähemmistöstressi ja mikroaggressiot.

Asioiden sanoittaminen valkoiselle keski-ikäiselle miehelle tuntuikin todella vaikealta.

– Oli hämmentynyt fiilis siitä, että miten sanoitan asiat niin, että terapeutti ymmärtää minua, eikä minulle tule torjuttu tai väärinymmärretty olo. Silloin koin, että hän kyseenalaisti sitä, mitä olen kokenut.

Kokemuksen jälkeen Kasongo päätti taas sulkea ongelmansa mahdollisimman hyvin tietoisuudestaan. Hän aloitti syksyllä 2018 sosionomin opinnot ammattikorkeassa, mutta kaipasi edelleen yliopistoon. Kasongo päätti hakea Helsingin yliopistoon lukemaan sosiaalitieteitä, ja keväällä 2019 alkoi taas yksi uusi pääsykoeurakka.

– Kevät ja pääsykokeet laukaisivat pahan olon ja ongelmat taas pintaan.

Kasongo hakeutui silloin terveyskeskuslääkärille. 10 minuutin jälkeen lääkäri totesi, että hän tarvitsisi ehdottomasti apua.

Nyt Kasongo on odotustilassa. Hän on elokuun lopussa saamassa ajan psykiatrille, ja toivoo pääsevänsä aloittamaan Kelan tukeman terapeutin etsimisen.

Kasongo toivoo, että olisi saanut aikaisemmassa vaiheessa perusteellisempaa psykologista tukea ja keskusteluapua.

– Jos terapiatakuu olisi ollut voimassa, minulla olisi tässä kohtaa jo 7-10 kasvokkaista terapiaistuntoa alla. Se on oikeasti suuri ero.

Osa taakasta jää omille harteille

Kasongo uskoo, että joutuu luultavasti tekemään kompromissin omien toiveiden ja psykoterapeuttien tarjonnan välillä.

– Sen lisäksi, että haluaisin terapeuttini olevan perehtynyt rasismiin ja vähemmistökysymyksiin, haluaisin löytää henkilön, joka on itsekin rodullistettu. Mutta heitä on pääkaupunkiseudulla yhden käden sormilla laskettavissa, ja nekin tyypit tunnen aktivistipiireistä, Kasongo kertoo.

Hän toteaa, että olisi hienoa, jos useampi psykoterapeutti kouluttaisi itseään vähemmistökysymyksistä.

– Kysyntää on jo nyt huomattavasti enemmän kuin tarjontaa, ja markkinat tulevat vain kasvamaan, Kasongo toteaa.

Hän uskoo joutuvansa luopumaan joistakin kriteereistään oman terapeutin etsinnässä.

– Pidän sen mahdollisuuden auki, että kaikesta huolimatta terapeutin kanssa syntyisi tunne, että kaikesta voi puhua, eikä ainakaan perusasioita tarvitsisi selittää. Mutta oletusarvo on, että tiettyjen näkökulmien käsittely jää ihan kylmästi omille harteilleni. Ihan niin kuin moni asia on aina jäänyt.

Jokke Laaksosen terapianhaku kesti lähes kaksi vuotta: "Olin liian fiksu terapiaan"

Tamperelainen Jokke Laaksonen, 25,on ollut terapiassa nyt jo kaksi vuotta. Hoidon saaminen kuitenkin takkuili lukuisia kertoja ennen avun saamista.

Ensimmäiset masennuksen ja ahdistuksen oireet alkoivat Laaksosella 14-15–vuotiaana, jolloin hän myös haki ensimmäisen kerran apua. Masennukseen liittyi vahvat ahdistusoireet, ja pahimpina aikoina Laaksonen sai kymmeniä paniikkikohtauksia päivän aikana.

– Minulla on oireitteni taustalla seksuaalista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sitten on vielä koulukiusaamiskokemuksia ala- ja yläasteilta. Tämä on tällainen monen ainesosan soppa, Laaksonen kertoo.

Hän hakeutui ensimmäisen kerran kouluterveydenhuollon vastaanotolle 2009 ja seuraavan kerran matalan kynnyksen kriisikeskus Osviittaan. Kummallakin käynnillä Laaksosta kuunneltiin, ja käynnit toivat hetkellistä helpotusta.

– Minulle kuitenkin kerrottiin kummastakin paikasta muutaman käynnin jälkeen, että vaikutan niin fiksulta ja analyyttiseltä tyypiltä, että pärjään luultavasti itsekin ilman psykoterapiaa. En edes tiennyt että sellaista voi olla, liian fiksu terapiaan, Laaksonen ihmettelee jälkikäteen.

Hän jatkoi ilman hoitoa. Vuoden 2015 lopussa vointi romahti ja Laaksonen haki taas apua. Ammattikoulun terveydenhoitaja otti ongelmat tosissaan, ja ohjasi Laaksosen tuetun psykoterapian prosessin alkuun. Seurasi ajat lääkärille ja psykologille alkuvuodesta 2016.

"Kerrottiin, että olen kuluerä itselleni, valtiolle ja mahdolliselle terapeutilleni." Jokke Laaksonen

Tässä kohtaa Laaksonen teki virheen. Hän oli päättänyt edetä prosessissa rehellisesti, ja mainitsi lääkärille hoitaneensa masennusta ja pahaa oloaan päihteillä. Laaksonen selitti hakeneensa apua tuloksetta. Hän kertoi, että päihteiden käyttö auttaa unohtamaan hetkeksi jatkuvan pahan olon.

Alkuvuonna 2016 kokiksi opiskeleva Laaksonen lähti kouluvaihtoon Baskimaahan kahdeksi kuukaudeksi. Vaihdon aikana oli määrä saapua lähete psykiatrille.

Psykiatrista ei kuitenkaan kuulunut.

Vaihto tuli ja meni, ja Suomessa tovin odotettuaan Laaksonen päätti soittaa perään. Psykiatri totesi puhelimessa unohtaneensa soittaa asiasta, ja kertoi, että prosessia ei aiottu jatkaa. Päihteiden käytön vuoksi Laaksonen on liian suuri riski kaikille.

– Minulle kerrottiin, että olen kuluerä itselleni, valtiolle ja mahdolliselle terapeutilleni, ja todennäköisesti tulisin lopettamaan terapiani päihteidenkäytön takia.

Laaksonen kysyi omalääkäriltä, mitä hän voi tehdä jatkaakseen. Lääkäri kertoi, että ainoa tapa jatkaa prosessia olisi kuuden kuukauden ajan puhtaiden virtsanäytteiden jättäminen, jonka jälkeen prosessia voidaan taas mahdollisesti jatkaa.

– Mainitsin tässä kohtaa edessä häämöttävän valmistumiseni. Lääkäri totesi, että se ei ole ongelma hoidon suhteen, Laaksonen kertoo.

Laaksonen jäi puoleksi vuodeksi täysin ilman minkäänlaista hoitoa, vaikka hänen tilansa oli kriittinen. Hän ymmärsi silloin, että oli pakko jatkaa, tai hän luovuttaisi kaikesta.

– Olin siinä pisteessä, että jos en olisi jatkanut prosessin kanssa taistelua ja lopulta saanut terapeuttia, olisin lopettanut elämäni. Sinä aikanakin yritin muutaman kerran tappaa itseni. Ilman läheisten tukea minua ei enää olisi, Laaksonen kertoo.

Vielä muutama aallonpohja

Laaksonen kävi kerran kuussa virtsaamassa purkkiin, ja selvisi kuuden kuukauden jakson yli. Hän soitti lääkärille, joka kertoikin hoitokontaktin loppuneen.

– Hän sanoi, etten ollut kirjoilla ja minun oli etsittävä uusi hoitokontakti. Se oli sama lääkäri, joka laittoi minut silloin näytteenottoputkeen.

Uutinen teki koko kuuden kuukauden virtsanäyteruljanssista yhdellä kertaa turhan.

– Se oli kuin isku kasvoihin. Sinä aikana olisin jo voinut etsiä jo apua muualta, hän toteaa.

"Liian moni ystävä ei koskaan saanut apua." Jokke Laaksonen

Laaksonen meni ensin työterveydenhuollon puolelle turhaan, kunnes hänet ohjattiin kunnallisen puolelle, missä hoito voitiin vihdoin aloittaa. Prosessi lähti eteenpäin ja kaikki näytti hetken menevän hyvin. Pian kuitenkin hoitokontakti uhkasi taas kerran katketa.

– Omalääkärini oli kirjoittanut tietoihini, että käytän päivittäin päihteitä. Sellainen ei siihen aikaan lainkaan pitänyt paikkaansa, enkä ollut kertonut mitään sellaista. Luulen, että lääkäri on purkanut ennakkoluulojaan punkkarin ulkonäöstäni tietoja kirjoittaessaan.

Maininta saatiin lopulta korjattua, mutta se pitkitti prosessia entisestään.

Tilanteen venyessä Laaksonen oli alkanut etsiä itsenäisesti terapeuttia. Hän halusi terapian alkavan nopeasti, kun luvat Kelan tukemaan terapiaan vihdoin tulisivat. Vaihteluna totuttuun kaavaan, Laaksosella kävi tuuri.

– Ensimmäinen terapeutti, jota kävin tapaamassa, sattui olemaan juuri sopiva henkilö minulle. Olen nyt käynyt jo kaksi vuotta keskustelemassa hänen kanssaan, ja elämänlaatuni on parantunut hurjasti.

Odotus kannatti

Laaksonen kokee, että terapia on mahdollistanut valtavasti asioita, joihin hän luuli ennen olevansa kykenemätön.

– Olen tällä hetkellä onnellisesti parisuhteessa, vihdoin päässyt opiskelemaan yliopistoon ja suhteeni vanhempiini on parempi kuin koskaan ennen. Olen pystynyt myös esimerkiksi käsittelemään sukupuolen kokemustani paremmin kuin ennen.

Laaksonen kertoo oireilevansa huomattavasti vähemmän. Kahden viime vuoden aikana hänellä on ollut kaksi masennusjaksoa, kun normi ennen oli noin viisi tai kuusi jaksoa vuodessa. Paniikkikohtaukset ovat lähes loppuneet, ja niiden hallitsemiseen on enemmän työkaluja.

– Ylipäätään, pystyn vihdoin olemaan toimintakykyinen yksilö tässä maailmassa. Pystyn vihdoin rakastamaan itseäni.

Häpeä ja suru eivät jätä rauhaan

Laaksonen näkee, että hoitoon pääsevät vain ne, joiden voimavarat riittävät avun hankkimiseen.

– Tunnen edelleen häpeää ja itseinhoa siitä, että olen saanut tämän terapian. Minulla on myös liian monta ystävää, jotka eivät saaneet apua, eivätkä ole täällä enää, Laaksonen sanoo.

Hän korostaa, ettei kukaan hae terapiaan huvikseen.

– Me puhutaan nyt ihmisistä, jotka voivat todella huonosti. Valtion velvollisuus on tukea heitä pysymään hengissä. En aio edes perustella miksi.

Laaksonen kritisoi myös terveydenhuollon mustavalkoista tapaa erottaa päihteiden käyttö ja mielenterveyden ongelmat eri leireihin.

– Edelleen vallitsee vahvana ajatus siitä, että ensin tulee päihdeongelmat, ja siitä seuraa mielenterveysongelmat. Se on täysin kestämätön tapa ajatella, ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen tajutakseen sen. Se on sellainen paketti, mikä kulkee käsi kädessä, ja meidän tulee myös purkaa sitä yhtenä.

Lue lisää:

”Ihmishenkiä pelastuisi” – kansalaisaloite haluaa muuttaa hoitoon pääsyä huomattavasti helpommaksi

Terapiatakuu-kansalaisaloite keräsi 50 000 nimeä ja etenee eduskuntaan

Bahama valmistautuu hurrikaani Dorian saapumiseen

Sääennusteiden mukaan hurrikaani Dorian iskee tänään Bahamasaarille. Bahaman pääministeri Hubert Minnisin mukaan jopa yli neljään metriin nouseva myrskytulva uhkaa yli 73 000 asukasta ja 21 000 kotia. Viimeisimpien ennusteiden mukaan Floridan niemimaa säästyisi pelätyltä täysosumalta hurrikaanin kulkiessa alkuviikosta pitkin Yhdysvaltain itärannikkoa. Mikäli ennusteet pitävät paikkansa, Dorian saapuisi Georgian sekä Etelä- ja Pohjois-Carolinan osavaltioihin keskiviikon ja torstain kuluessa.

Pietarilaisesta Antoninasta tuli aktivisti, kun jättitorni uhkasi pilata keskustan – "Haluan, että lapseni asuvat normaalissa kaupungissa eivätkä betoniviidakossa"

Euroopan korkein pilvenpiirtäjä kohoaa Pietarissa rapistuvien puutalojen keskellä, koska se ei kelvannut kaupunkiaan rakastaville pietarilaisille. Kamppailu Gazpromin tornin sijainnista osoittaa, että Venäjän vallanpitäjätkin taipuvat joskus mielenosoittajien edessä.

Meiju Niskalan äiti kuoli muistisairauteen – Siitä alkoi vyyhti, joka oli päättyä huonosti

Kulttuurivieras-sarja jatkuu kesätauon jälkeen. Esistystaiteilija Meiju Niskalan äiti kuoli muistisairauteen, mies jätti ja hän itse joutui psykiatriseen hoitoon. Onneksi naapurustosta löytyi ihania ihmisiä, jotka auttoivat Niskalan jaloilleen.

Maksaminen ja tilien käyttö on aina vaan turvallisempaa, mutta pysyvätkö vanhukset kehityksessä mukana

Pankkiasioiden hoidon pitäisi olla kahden viikon kuluttua entistä turvallisempaa. Mutta miten käy vanhusten tai muiden, jotka eivät osaa käyttää uusia ohjelmia tai laitteita? Finanssivalvonta huolestui asiasta ja kysyi pankeilta miten ne varmistavat kaikkien pääsyyn palveluihn.

Syyskuu alkaa lämpimänä

Tänään sunnuntaina on laajalti aurinkoinen ja lämmin päivä. Etelässä lämpötila kohoaa reiluun 20 asteeseen ja aivan pohjoisessakin päästään 20 asteen tuntumaan. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kolme metriä korkea ja neljä metriä syvä kalkkiuuni tupruttaa mustaa savua hämärtyvässä elokuun illassa. Lieskat loimuavat lähes 1000-asteisesta uunista ja polttoaukkojen lähellä tulee hiki.

Hikisiä ovat tulen ruokkijatkin. Kalkkiuunia on valvomassa ja puuta pesään jatkuvasti lisäämässä vähintään kaksi ihmistä yötä päivää.

Uunia lämmitetään pääasiassa koivulla ja arinoiden päälle mahtuu lepäämään vähän pidemmätkin tukkipuut.

– Kyllä tämä vaatii fyysisiä ponnisteluja ja pitää tietää, miten sitä puuta lisätään uuneihin. Kovin ronskikätinen ei voi olla, koska aina jos pää kolahtaa tuonne kutuvarveihin niin sieltä voi tippua arinoiden päälle isojakin kiviä. Malttia polttajille vain, toteaa mestariksikin tituleerattu, Vimpelin Hallapurolla asuva Esko Mäkelä, jonka ansiota polttotapahtuma ylipäänsä Vimpelissä on.

Kalkkiuuni sytytettiin lähes viikko sitten lauantaina. Uunissa palaa yli 60 000 kiloa kalkkia, joka kuljetetaan lopuksi Etelä-Suomeen ja käytetään lopulta muun muassa kalkkimaalina rakennusten julkisivuihin.

Kalkkikivet tapahtumaa varten lahjoitti kalkkiuunin lähellä sijaitseva kalkkitehdas Nordkalk.

Lisätuloja kalkinpoltosta

Kalkinpoltolla on Suomessa pitkä historia. Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaan mukaan kalkinlouhinta ja -poltto levisivät kivi- ja tiilirakentamisen yleistyessä Suomessa. Muurattuja tiili- ja kivirakenteita tunnetaan jo 1200-luvun jälkipuolelta alkaen.

Kalkinpolton jäännöksiä on paljon Paraisilla sekä Uudellamaalla, mutta niiden lisäksi tunnettuja kalkinpolttoalueita ovat Vimpeli ja Alajärvi Etelä-Pohjanmaalla. Kalkinpoltto toi monille pienille tiloille lisätuloja maatalouden ohessa.

Myöhemmin sylinteri- ja kehäuunit syrjäyttivät perinteiset kalkkiuunit, ja kalkinpoltto muuttui teolliseksi kolmivuorotyöksi. Vimpelissä perinteinen poltto jatkui kuitenkin vielä pitkään paikallisena ilmiönä.

Hallapuron kylällä itsekin asuva Paulus Mustajärvi halusi lähteä polttomieheksi siksi, että saisi sanoa joskus olleensa mukana näin perinteisessä tapahtumassa.

– Ei tämmöistä tapahdu ihan joka päivä. Viikko on tietysti lyhyt aika vuodesta ja elämästä, vaikka tässä meneekin myöhään ja jää vähille unille. Kyllä tämä on mukava nähdä ja kokeakin omin käsin, Mustajärvi sanoo.

Perinteen jatkajat

Vimpelin seudulla kalkkiuuneja on ollut kymmeniä, mutta esimerkiksi tämä Hallapuron uuni on kasattu, tai kudottu, niin kuin on tapana sanoa, vuonna 1990. Kalkkia siinä poltetaan nyt kolmatta kertaa, ja viimeksi se on sytytetty vuonna 1992.

Mäkelä ei ole varma, syttyykö kalkkiuuni enää tulevaisuudessa palamaan tällä kylällä. Sitä hän kyllä toivoisi, että hän voisi jakaa omaa tietoaan ja taitoaan nuoremmille sukupolville.

Samalla kylälllä asuva Paulus Mustajärvi voisi olla kiinnostunut oppipojan pestistä.

– Tässähän sitä koko ajan opitaan ja eihän sitä tiedä, mitä vuodet tuovat tullessaan. Onhan tämä vain prosessina aivan valtava, ja sitä pitäisi hioa niin omassa päässään kuin muutenkin tietona ja taitona, Mustajärvi pohtii tulen loimussa.

Viihteen monitaituri Jukka Virtanen on kuollut varhain sunnuntaiaamuna. Asian vahvistavat Ylelle Virtasen lähiomaiset.

Jukka Virtanen oli 86-vuotias. Hän kuoli pitkän sairauden uuvuttamana.

Virtanen oli monipuolinen ja lahjakas viihteen ammattilainen. Hän oli muun muassa television Levyraadista tuttu sanoittaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Hän vaikutti voimakkaasti muun muassa siihen, mille kansa nauroi television alkuaikoina 1960-luvulla. Virtanen työskenteli tv:ssä sekä ohjaajana, käsikirjoittajana että juontajana.

Alalle hänet kouli elokuvaohjaaja Erik Blomberg, jonka johtamassa elokuvatuotantoyhtiössä Virtanen työskenteli nuorena äidinkielen opiskelijana 1950-luvulla.

Virtanen oli taitava lyyrikko, jonka soljuvat ja usein tarinalliset tekstit nostivat monet käännöskappaleet uudelle tasolle. Hän oli taitava paketoimaan ajankohtaisia aiheita ja ilmiöitä sanoituksiinsa.

Esimerkiksi Kaj Chydeniuksen sävellykseen 1970-luvun lopulla tehty Minä kaipaan Espalle takaisin on yhä täysin ajankohtainen kappale siitä, miten nuoren aikuisen haaveet ja todellisuus harvoin kohtaavat.

Virtasella oli horjumaton tyylitaju myös humoristisissa kappaleissa. Simo Salmisen esittämä Pornolaulu on siitä hyvä esimerkki.

Virtanen oli 1970-luvun lopulla mukana perustamassa Uutta Iloista Teatteria yhdessä Lasse Mårtensonin, Jaakko Salon ja Marjatta Leppäsen kanssa. Hän käänsi ja riimitteli laulutekstejä myös musikaaleihin.

Koko kansan julkkis Virtasesta tuli jo 1960-luvulla ja asema vain vahvistui, kun hänet kiinnitettiin Levyraadin (MTV) isännäksi vuonna 1980. Virtanen johti musiikkiohjelmaa lähes 20 vuotta ja palasi ruutuun myöhemmin hieman toisenlaisissa merkeissä, Ylen Runoraadin vakituisena jäsenenä.

Virtanen ymmärsi tiimityön merkityksen. Yhdessä Aarre Elon, Matti Kuuslan ja Jaakko Salon kanssa Virtanen pokkasi arvostetun Montreux’n Kultaisen Ruusun musiikkiviihdeohjelmallaan Lumilinna vuonna 1965.

Hän käväisi välillä levytysstudiossa myös itse laulamassa humoristisia kappaleita, kuten Hanna ja Niilo sekä Perspirantti-Antti. Niiden suosio perustui Virtasen julkisuuskuvaan, ei lauluääneen.

Julkisuudessa suurimman osan elämästään elänyt Virtanen kertoi haastatteluissa avoimesti alkoholismistaan, masennuksestaan ja syövästään.

Hän oli futisfani ja innokas jalkapalloilija itsekin. Virtasen kunniaksi on nimetty jalkapallokenttä Jämsänkoskella, Virtasen synnyinpaikkakunnalla.

Näyttelijä Ville Virtanen on Jukka Virtasen poika.

Yle muistaa Jukka Virtasta monin tavoin. Muun muassa Radio Suomessa ja Yle Teemalla näin:

14.02 - 15.00 "Tuhansien kertomusten mies - Jukka Virtanen". Ohjelmassa kuullaan kertomuksia edesmenneestä viihteen moniosaajasta ja soitetaan Virtasen sanoittamia lauluja. Ohjelman juontaa Maria Jyrkäs.

17.15 - 18.50 "Jukka Virtanen muistoissamme". Kadonneen levy metsästäjät -ohjelman tilalla kuullaan tänään Jukka Virtasen muisto-ohjelma. Kuuntelijat voivat soittaa numeroon 0203-17600 ja kertoa omia muistojaan edesmenneestä viihteen monitoimimiehestä. Ohjelman juontaa Tero Liete ja Veli Kauppinen.

Yle Teema muistaa Jukka Virtasta torstaina 5.9. klo 22.25 lähtien kolmella ohjelmalla: kaikkien aikojen ensimmäinen Runoraati (2002), dokumentti Jukka Virtanen - kuriton mies (2008) ja Itse asiassa kuultuna - sarjan jakso Jukka Virtasesta (2012).

Katso myös:

Jukka Virtasella on paperimiehen sielu

Jukka Virtanen ja viihteen monet kasvot

Jukka Virtanen Arto Nybergin vieraana vuonna 2008

Kuuntele Virtasen haastattelu Elävästä arkistosta vuodelta 1992:

Miten minusta tuli minä, Jukka Virtanen

Dresden/Leipzig. Vastaus kysymykseen on aito hämmennys. Viisitoistavuotias lukiolainen Fenja Aey ei oikein käsitä, miksi tätä edes kysytään.

Ei, hänellä ei ole minkäänlaista itäsaksalaista identiteettiä. Ei, vaikka hänen juurensa ovat syvällä Dresdenissä, Saksin osavaltiossa maan itäosassa. Ayen vanhemmat ja isovanhemmat elivät Itä-Saksassa eli Saksan demokraattisessa tasavallassa DDR:ssä, hän ei.

Hänen elämänsä aikana on ollut aina vain yksi ja yhtenäinen Saksa.

– Ei ole mitään itää ja länttä erikseen, olemme kaikki samanlaisia, Aey sanoo Dresdenin keskustassa virittäessään iskulauselakanaa.

Jokaperjantainen ilmastomielenosoitus on alkamassa.

Aey on tietenkin oikeassa. On vain yksi Saksa.

Muurin murtumisesta on kulunut marraskuussa 30 vuotta. Mutta tänä kesänä Saksassa on jälleen alettu puhua Itä-Saksasta erillisenä yksikkönä.

Syynä ovat tämänpäiväiset osavaltiovaalit Brandenburgissa ja Saksissa, jotka ovat molemmat entiseen Itä-Saksaan kuuluneita alueita. Vaalien voittajaksi on nousemassa mielipidetiedustelujen mukaan maahanmuuttovastainen nationalistipuolue AfD eli Vaihtoehto Saksalle -puolue.

Mielipidemittausten mukaan AfD on molemmissa osavaltioissa saamassa 20–25 prosentin ääniosuuden.

Eliitti tulee lännestä

AfD:n nousu on saanut saksalaislehdistön listaamaan asioita, joissa itä vielä eroaa lännestä. Lännessä on keskimäärin suuremmat palkat kuin aiemmin Itä-Saksaan kuuluneilla alueilla. Idästä on muuttanut enemmän länteen kuin päinvastoin.

Maan eliitti on hyvin länsisaksalaispainoitteinen puhutaan sitten yritysjohtajista, korkeakoulujen johtajista tai hallituksen ministereistä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes puolet itäsaksalaisista tuntee itsensä ennen kaikkea itäsaksalaisiksi, kun taas lännessä länsisaksalaisen identiteetin sijaan valtaosa kokee olevansa vain saksalaisia.

Itäisessä Saksassa monella on tunne kakkosluokan kansalaisuudesta.

AfD on napannut tunteesta kiinni. Puolueen kampanjan pääviesti on ollut se, että vuoden 1989 vallankumousta ei viety koskaan loppuun ja että koko Saksojen yhdistysmisprosessi oli itäsaksalaisille epäreilu.

– Edelleenkään idän ja lännen elintasot eivät ole samalla tasolla eikä todellista mielipiteen vapautta ole. Se, joka ajattelee “eri tavalla”, joutuu samanlaisen painostuksen alle, jota Stasi harjoitti aikanaan, AfD:n kampanjasivulla kerrotaan.

AfD:n retoriikassa Saksan nykyinen demokraattinen nykyhallitus vertautuu DDR:n diktatuuriin. AfD:n mukaan nyt vapaata keskustelua rajoittaa liiallinen poliittinen korrektius.

Kenelle vuoden 1989 perintö kuuluu?

Saksan sosiaalidemokraattisessa SPD-puolueessa vaikuttava Wolfgang Thierse on silminnähden suuttunut. Häntä ärsyttää AfD:n kampanja suunnattomasti. Hän oli mukana vuoden 1989 demokratialiikkeessä kaatamassa DDR:n diktatuuria ja nyt tämä puolue yrittää varastaa perinnön omiin tarkoituksiinsa.

Demokratialiike taisteli vapauden ja avoimien rajojen puolesta – AfD on tätä vastaan.

– AfD haluaa päinvastaisia asioita, mitä me 1989 ajoimme, Thierse sanoo tapaamisessa toimittajien kanssa Berliinissä.

Ärsytystä saattaa tosin aiheuttaa sekin, että hänen oma puolueensa SPD:n kannatuksen ennustetaan jatkavan laskuaan myös sille aiemmin vahvalla alueella Brandenburgissa.

Entinen liittopäiväedustaja Thierse sanoo, ettei ole enää mitään Itä-Saksaa tai itäsaksalaisuutta. On erilaisia alueita. Brandenburgin ja Saksin suuret kaupungit kuten Postdam, Dresden ja Leipzig menestyvät. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa sen sijaan on enemmän ongelmia.

Sitä paitsi, populistipuolueen nousu ei ole itäsaksalainen ilmiö vaan koskee paraikaa koko Eurooppaa, Thierse sanoo. Eurooppa on keskellä dramaattisia muutoksia: Eurooppaan kohdistuu suuri muuttoliike, kansainvälinen kilpailu kiristyy ja ilmastonmuutos vaatii meitä muuttamaan elintapojamme.

Itäsaksalaiset kokivat jo 30 vuotta sitten järisyttäviä mullistuksia. Sen vuoksi moni idässä kokee uuden muutospaineen ahdistavana.

– AfD käyttää nyt tätä tunnetta hyväkseen, Thierse sanoo.

Venäjä-mielisyys saa kannatusta

DDR:n perintö näkyy myös muiden puolueiden politiikassa Saksin osavaltiossa. Osavaltion pääministeri Michael Kretschmer edustaa CDU-puoluetta, mutta yhdessä asiassa hän on AfD:n kanssa samoilla linjoilla.

Venäjä-politiikassa.

Helle paahtaa jo 33 asteen lukemissa, kun Kretschmer aloittaa yhden viimeisimmästä tilaisuuksistaan ennen sunnuntain vaaleja. Vierellä seisoo kampanjatukena CDU-puolueen puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer, mutta Kretschmer puhuu silti aiheesta, joka erottaa häntä ja emopuoluetta.

Hän haluaa eroon Venäjän-vastaisista pakotteista. Kretschmer tapasi Venäjän Vladimir Putinin kesäkuussa ja kutsui tämän vastavierailulle Dresdeniin. Paikka on Putinille tuttu, koska hän työskenteli Dresdenissä KGB:n lähettämänä 1980-luvulla.

– Olemme nostaneet Venäjä-kysymyksen esiin, koska asia on Saksille tärkeä ja koska meillä on asiasta erityinen mielipide, Kretschmer sanoo kampanjalavalla.

Vaikka Venäjän-viennin osuus on suhteessa pieni, pakotteet tuntuvat kipeämmin itäsaksalaisissa yrityksissä kuin läntisissä.

Demarivaikuttaja Thiersen mukaan Venäjä-mielisyys vetoaa itäsaksalaisiin äänestäjiin. DDR:n aikana oli kyllä Neuvostoliiton ohjeistama sortokoneista, mutta myös paljon kulttuurisia ja talousyhteyksiä tavallisiin venäläisiin.

Lisäksi Itä-Saksassa muistetaan lämpimästi Mihail Gorbatšovia, Neuvostoliiton viimeistä johtajaa, joka antoi itäsaksalaisille vapauden.

Kaikki tämä näkyy vielä 30 vuotta myöhemmin.

Sisäinen muuttoliike yhdistää Saksan

Mikä sitten yhdistäisi Saksan lopullisesti, jos 30 vuotta yhteiseloa ei ole riittänyt?

Thierse puhuu "suuresta sekoituksesta", maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Die Zeit -lehden mukaan vuosien 1989 ja 2017 välillä 4,8 miljoonaa ihmistä on muuttanut entisen Itä-Saksan alueelta muualle Saksaan. Samaan aikaan 2,9 miljoonaa on siirtänyt muuttokuorman entisen Itä-Saksan alueella ja Itä-Berliiniin.

– Muutos vie aikaa ja Saksassa on aina ollut suuria alueellisia kulttuurieroja, Thierse sanoo.

Idästä lähti erityisesti nuoria ja naisia, mikä osaltaan on vienyt tulevaisuudenuskoa itäisen Saksan taantuvilta alueilta.

Poismuuton tilalle ei aina haluta maahanmuuttoa.

Dresdenin paahtavassa helteessä kadunkulmassa kampanjoi kaksi päivää ennen vaaleja AfD:ta edustava Joachim Keiler.

Pöydällä on arabiankielisiä lappuja, joissa lukee lisäksi saksaksi "teitä tarvitaan kotimaassanne". Turvapaikanhakijat ja Angela Merkelin pakolaispolitiikka ovat edelleen Saksassa äänestäjiä vahvasti jakava vaaliaihe. Sekin nostaa AfD:tä.

– Äänestäjät ovat huolissaan turvallisuudesta ja maahanmuutosta, Keiler sanoo.

Hänen mielestään nyt CDU on alkanut omia AfD:n vaaliteemoja pelästyttyään puolueen nousua. AfD on Venäjä-mielinen ja Keilerin mukaan Kretschmer yrittää nyt Putin-kutsuillaan houkutella äänestäjiä takaisin. Toinen hänen mielestään omittu teema on sisäinen turvallisuus: Kretschmer on luvannut kampanjassaan Saksiin lisää poliiseja.

Keiler on itse kotoisin Baijerista ja muutti Dresdeniin Saksojen yhdistymisen jälkeen. Myös Brandenburgin AfD-johtaja ja AfD-johtaja lokakuussa osavaltiovaaleissa äänestävässä Thüringenissä ovat kotoisin Länsi-Saksan alueelta.

Jos AfD nappaa odotetun vaalivoiton Brandenburgissa, Itä-Saksa on jälleen äänestämässä itselleen länsisaksalaisia johtopaikoille. Idässä vaikuttava AfD-eliitti on myös jyrkästi oikealla.

Der Spiegel -lehti on paljastanut Brandenburgin AfD-johtajalla Andreas Kalbitzilla olleen yhteyksiä uusnatsitoimijoihin. Thüringenin AfD-johtaja Björn Höcke on puolestaan puolueen äärioikeistolaisen siiven johtohahmo.

Lukiolainen ei halua länteen

Dresdeniläislukioilaista Fenja Aeyta harmittaa se, miten hänen kotiosavaltionsa Saksin imago on julkisuudessa liitetty äärioikeistolaisuuteen.

– Yhtä lailla täällä on maailmalle avoimia ihmisiä, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Hänellä ei ole mitään aikomustakaan lähteä kotiosavaltiostaan läntiseen Saksaan.

– En tietenkään. Haluan jäädä tänne ja olla mukana kehittämässä Dresdeniä, Aye sanoo.

Ayen kaltaisia on nyt aiempaa enemmän. Alkuvuoden tilastojen mukaan muuttoliike idän ja lännen välillä on nyt kääntymässä. Ensimmäistä kertaa itään muutti enemmän ihmisiä lännestä kuin päinvastoin.

Lue lisää:

Berliinin lähiseudulla asuva 17-vuotias Lucie Halling soittaa yhä lankapuhelimella – Saksassa poliittinen kuilu repeää nyt kaupunkien ja reunaseutujen välille

Täytyy olla vähän kajahtanut, että ajaa 800 kilometriä pelkän kukan takia. Pietarsaarelainen puutarhuri Ari Vainionpää myöntää näin olevan.

Vainionpää kuuli muutama vuosi sitten valkokukkaisesta Pietarsaari-pelargonista. Se oli aikoinaan hyvin suosittu Ruotsissa ja sai siellä nimen Den Gamla Jakobstad. Sieltä paluumuuttaja toi sen Etelä-Suomeen ja antoi nimen Pietarsaari. Vainionpää löysi kasvin melkoisen salapoliisityön jälkeen lietolaisesta Ilmarisen puutarhasta.

– Soittelin kasvattajalle parin vuoden ajan ja hän lupasi antaa pistokkaan. Kun keväällä jälleen palasin asiaan, kasvattaja kertoi unohtaneensa ottaa pistokkaan, mutta lupasi vaivan palkaksi emokasvin.

Sen puutarhuri haki yhtenä sunnuntaipäivänä. "Toi pojan kotiin", kuten Vainionpää sanoo.

Pietarsaarelaisessa Aspegrenin pappilapuutarhassa on parin vuoden ajan on kerätty vanhoja pelargonilajikkeita. Kriteerinä talvipuutarhaan pääsemiseen on se, että kasvi on vanha ja sillä on nimi tai tarina. Yleensä se liittyy henkilöön, jolla kasvi on ollut tai paikkaan, mistä se on saatu.

Tyrvään Vienon tarina juontaa juurensa 1970-luvun Sastamalaan. Siellä punaisesta rönsyilevästä pelargonista otettiin pistokas, joka vietiin Vieno-mummon haudalle.

– Vuonna 1973 Sastamala oli Tyrvää, joten nimesimme pelargonin Tyrvään Vienoksi, puutarhuri Ari Vainionpää selittää.

Aspegrenin vanhus taas löytyi vöyriläisen navetan nurkasta.

Miehellä meni hermot

Aspegrenin puutarhassa on noin 100 erilaista pelargonia. Vanhimmat lajikkeet ovat 1700-luvulta. Suurin osa kukista on peräisin pietarsaarelaisen alan harrastajan Lena Granlundin kokoelmasta. Loput on hankittu itse tai saatu lahjoituksena.

Lena Granlundin innostus pelargoneihin alkoi 16 vuotta sitten, kun hän sai ensimmäisen ruusunnuppupistokkaansa. Keräily jatkui, kunnes seinät tulivat vastaan. Tuolloin Granlundien kotona oli 360 pelargonia ja miehellä meni hermot.

– Innostus lähti käsistä ja iski hulluuteen asti. Meillä oli joka paikka täynnä pelargoneja: Vessa oli täynnä, apukeittiö, makuuhuoneet, saunanlauteet. Meillä ei saunottu talvisin, koska pelargoneja säilytettiin lauteilla.

Harrastus herätti myös ristiriitaa. Granlundin mies ei pitänyt pelargonien tuoksusta ja ehdotti, että kasvien määrä karsittaisiin puoleen, jotta koti tuoksuisi paremmalta.

Nyt Granlundilla on kotona enää 30 lajiketta. Pelargonien uusi koti löytyi Aspegrenin puutarhasta. Granlund ymmärtää, että kaikki eivät pidä kukkien tuoksusta.

– Peruskotipelargoni haisee suorastaan pahalta, mutta tuoksupelargonit taas hyvältä. Tohtori Vesterlund tuoksuu sitruunalle ja vähän ruusulle. Osa tuoksuu tärpätille. On myös pähkinäinen tuoksu.

Nuoret miehet kiinnostuivat

Pelargoni-innostus on tarttunut myös muihin. Aspegrenin puutarha järjestää kerran vuodessa pelargonipäivät, jolloin kasvista kiinnostuneet voivat hankkia pistokkaita ja saada tietoa.

Myös nimet ja tarinat kiehtovat.

– Pelargonin suosio kasvaa koko ajan. Erikoista on se, että nuoret kolmikymppiset miehet ovat innostuneet niistä, Vainionpää kertoo.

Lena Granlund pitää pelargoneista niiden monimuotoisuuden vuoksi. Lajikkeita on tuhansia. Kukkien lisäksi myös lehdet ovat kauniita.

Granlundin suosikki on Nimismies. Se löytyi, kun puutarhayhdistys vieraili Vespan kylässä Venäjällä. Kylän päällikön, nimismiehen, ikkunalla oli kasvi, jonka nimeä tulkki ei tiennyt. Seurue pyysi pistokasta, mutta sai koko kukan ja toiveen, että pelargonia kutsuttaisiin nimismieheksi. Ruotsissa kasvi tunnetaan nimellä nevesta, joka tarkoittaa morsianta tai miniää.

– Se on todella kaunis, pieni kääpiöpelargoni. Kukka on vaaleanpunainen ja maalattu kuin vesiväripensselillä. Värit vaihtelevat terälehdissä, Lena Granlund kuvailee.

Irina Björklund saapuu kuvauspaikalle, Turun Hirvensaloon, tyylikkäästi harmaantuneena ja seesteisenä. Tuntuu kuin maltillisen rauhanneuvottelijan rooli tekeillä olevassa suursarjassa olisi jo kasvanut kiinni häneen.

Hän vaikuttaa vilpittömästi ilahtuneelta saadessaan esittää itsensä ikäistä naista, joka edustaa tärkeää, humanitaarista sanomaa.

– Ajattelen, että rauhanneuvottelijat ovat nykyajan supersankareita – vain viitta puuttuu. Tässä roolissa saan kulkea maailmalla, pommit räjähtelevät ympärillä. Ja minä neuvottelen rauhasta maailman päättäjien kanssa.

Björklundiin on tehnyt vaikutuksen ajatus, että rauhanneuvottelijan elämä on sataprosenttisesti maailmanparantamista. Roolihenkilö on antanut pois kaiken muun, esimerkiksi mahdollisuuden rakkauteen ja perheeseen.

Miten rauhaneuvottelijan pää kestää jatkuvaa kauheuksien näkemistä ja lähes mahdottomia haasteita? Björklundin vastauksen voisi kuvitella tulevan Elisabeth Rehnin suusta.

– Noh, pitää vain ulkoistaa kaikki henkilökohtaiset tunteet.

Taustatyö tehtiin todellisten neuvottelijoiden kanssa

Sodasta ja väkivallasta on tehty paljon elokuvia ja draamasarjoja, mutta kukaan ei ole vielä näyttänyt, mitä rauhanneuvotteluissa tapahtuu. Niiden ovien taakse ei kameroita päästetä.

Tältä pohjalta Johanna Enäsuo ja Eriikka Etholen-Paju kehittelivät tarinan Peacemakeriin. Se on kymmenosainen draamasarja, joka kertoo kansainvälisestä, suomalaisvetoisesta rauhanneuvotteluryhmästä ja sen työstä maailman konfliktipesäkkeissä.

– Meitä ei kiinnosta ainoastaan se poliittinen peli, vaan myös neuvottelijat henkilöinä. Miten ihmiseen vaikuttaa se, että häntä tarvitaan vain silloin, kun maailman pahuus näyttäytyy, miettii tarinan toinen luoja ja sarjan tuottaja Johanna Enäsuo.

Suomalaiselle sarjalle aihepiiri istuu hyvin, ovathan Martti Ahtisaari, Pekka Haavisto ja Elisabeth Rehn maailmalla tunnettuja konfliktien ratkojia. Heidän nimensä pulpahtelevat pintaan vähän väliä tuotantotiiminkin puheissa.

Vaikka tarina on kuvitteellinen, ovat tekijät kuulleet paljon todellisten poliitikkojen, rauhanneuvottelijoiden ja kenttätyöntekijöiden kokemuksia. Tehtävien rankkuus ei ole jäänyt epäselväksi.

– Tilanteet, jotka olisivat meille muille hyvin epänormaaleja ja ahdistavia, ovat rauhanneuvottelijoille arkea, sanoo Enäsuo.

MRP Matila Röhr Productionsin ja Ylen yhteistuotantona tehtävä sarja on herättänyt jo nyt kansainvälistä kiinnostusta. Liekö yhtenä syynä se, että pohjoismaisista rikossarjoista on jo ylitarjontaa. Osansa voi olla silläkin, että Peacemaker tuo synkkien rikosdraamojen rinnalle omaa valoaan.

– Sarjassa kuljetaan kohti toivoa, vaikka konfliktit ovat rankkoja, toteaa tuottaja Enäsuo.

Vehreä Suomi vastapainona karuille konflikteille

Peacemakeria on kuvattu jo viisi kuukautta, lähinnä Kanariansaarilla ja Espanjassa. Noin 20 prosenttia kuvauksista sijoittuu Suomeen, pääasiassa Turkuun.

Sarjan tekijäporukka naureskelee kuvausten tauolla Turun Hirvensalossa, että säässä ei juuri huomaa eroa Espanjassa tehtyjen kuvausten jälkeen. Elokuun lopun helleviikko tuli kuin tilauksesta: vehreä ja kesäinen Suomi on tarinallisestikin tärkeä vastapaino konfliktialueen karuudelle.

Peacemakerin tekijöitä tuntuu innostavan erityisesti nainen rauhanneuvottelijana. Tarinan luojat ovat kumpikin itse naisia, ja he ovat havainneet, että rauhanneuvottelijoina nähdään toistaiseksi vähän naisia.

Johanna Enäsuo naurahtaa kysymykselle, kannustiko tanskalaissarja Vallan linnakkeen ja sen naispääministerin huikea suosio valitsemaan päärooliin naisen.

– Enemmän innostivat suomalaisten naisten kokemukset suurlähettiläinä maailmalla. He joutuvat tekemään hartiavoimin töitä osoittaakseen pätevyytensä ja pärjätäkseen miehisessä maailmassa.

Kurdinäyttelijä tuntee tarinan omakseen

Peacemaker-sarjassa tarkastellaan Turkin ja kurdien välistä konfliktia. Arka aihe – ja näyttelijäkunnassakin on ollut sekä turkkilaisia että kurdeja.

Tuottaja Johanna Enäsuo kertoo, että produktiossa on tullut vastaan kurdinäyttelijöitä, jotka ovat joutuneet kieltäytymään roolista poliittisen teeman vuoksi. Riskin ottaminen ei kannata, jos näyttelijän perhettä asuu Turkissa tai jos agentin mielestä näyttelijällä on Turkissa merkittävästi fanijoukkoa.

– Turkkiin tätä sarjaa ei varmaankaan tulla myymään. Poliittinen ilmapiiri siellä on tällä hetkellä niin tiukka.

Peacemakerin rauhanneuvotteluryhmässä on mukana myös ruotsalainen näyttelijä Kardo Razazzi, joka on itsekin kurditaustainen. Enäsuo kertoo, että käsikirjoituksen luettuaan hän halusi ehdottomasti mukaan, koska sarja on myös hänen tarinansa.

– Kardo on kiitollinen, että maailmalle kerrotaan, mitä Turkissa tapahtuu. Totta kai lämmittää, että hän kokee tarinan niin tärkeäksi, vaikka kerrommekin sitä ulkopuolelta.

Rauha vaatii usein myös uhrauksia

Draamasarjan teko on avannut monen tuotantotiimiläisen silmiä. Poliittinen peli on vielä hurjempaa, mitä osataan kuvitella. Sekä ohjaaja AJ Annila että tuottaja Johanna Enäsuo toistelevat, miten vaikeaa ratkaisujen etsiminen rauhanneuvottelutyössä voi olla. Moni päätös vaatii myös uhrauksia.

– Aikamoista vaihtokauppaa! sanoo Eräsuo.

Ohjaaja Annilan edellinen suuri työ oli Ikitie-elokuva, jossa seurattiin amerikansuomalaisia 1930-luvun Neuvostoliitossa. Historiallinen draama toi Jussi-palkinnon, ja nyt uusi ohjaustyö on kiinni vahvasti nykyajassa.

Peacemakeria voidaan katsoa kunnianosoituksena rauhanneuvottelutyölle ja sen vaatimille psykologisille taidoille.

– Täytyy olla lahjakas ja henkisesti voimakas ihminen, kun työskentelee niin isojen, vaikeiden ja surullisten ongelmien kanssa.

AJ Annila kertoo lukeneensa paljon Martti Ahtisaaresta kertovia kirjoja ja löytäneensä niistä myös kiinnostavia inhimillisiä ulottuvuuksia.

– Vaikka rauhanneuvottelijan työssä tarvitaan idealismia, niin kyllähän kyse on myös egosta. He lähtevät neuvottelemaan rauhaa, koska juuri heitä on kysytty. Siinäkin on draaman aihio.

Lue lisää:

Suomalainen draamasarja Peacemaker tähtää maailmanlaajuiseen jakeluun

Hongkongin liikenneviranomaiset keskeyttivät sunnuntaina junaliikenteen kaupungin kansainväliselle lentokentälle.

Aikaisemmin lentoasema ilmoitti sulkevansa yhden sen parkkipaikoista ja kehotti matkustajia käyttämään julkista liikennettä antamatta tarkempaa syytä.

Mielenosoitusten organisoijat ovat kannustaneet protestoijia tukkimaan lentokentälle johtavia teitä ja estämään junaliikenteen kulkua.

Joukkoliikennettä häiritsevien protestien on ollut määrä alkaa tänään kello kahdeksalta Suomen aikaa. Uutistoimisto Reutersin välittämällä videolla näkyy, miten joitain satoja mielenosoittajia on kerääntynyt paikallisen juna-aseman edustalle.

Samanlainen joukkoliikenteen "rasitustesti" yritettiin järjestään myös viime viikonloppuna, mutta se ei onnistunut houkuttelemaan tarpeeksi ihmisiä onnistuakseen. Kolme viikkoa sitten joitain lentoja jouduttiin peruuttamaan, kun mielenosoittajat valtasivat lentokentän lähtöaulan.

Tälle päivälle kaavaillut mielenilmaukset seuraavat lauantaina väkivaltaisiksi äityneitä protesteja.

Eilen osa mielenosoittajista heitteli poliisia kohti polttopulloja ja katukiviä. Poliisi hajotti itsehallintoalueen parlamenttitalon edustalla pidetyn protestin kyynelkaasulla ja vesitykeillä. Välikohtauksessa mahdollisesti loukkaantuneista ei ole toistaiseksi tietoa.

Hongkongin protestit ovat jatkuneet yli kolme kuukautta. Mielenosoittajat vastustavat Kiinan yrityksiä kaventaa Hongkongin itsehallintoa ja demokraattisia erivapauksia.

Lue lisää:

Sekasortoa Hongkongin keskustassa – Mielenosoittajat rakensivat palavia barrikadeja

Yle Uutisten tuore artikkeli pimeästä aineesta ja alkuräjähdyksestä herätti monen lukijan kiinnostuksen. Artikkelin keskusteluosiossa ja muualla netissä käydyissä keskusteluissa nousi esiin jatkokysymyksiä, joihin tutkija Tommi Tenkanen nyt vastaa. Yleisökysymyksiä on osin yhdistelty tai muuten muokattu.

1. Mitä oli ennen alkua? Jostain siihenkin on tultu. Voiko sieltä saada mitään tietoa?

Ei tiedetä, millainen havaittavan maailmankaikkeutemme alkutila oli – jos sellaista on ollutkaan. Toistaiseksi ei ole mahdollista sanoa, voiko alkutilasta edes periaatteessa saada mitään tietoa, vai jääkö se ikuiseksi arvoitukseksi.

2. Miten tyhjä voi paukahtaa? Jos kosminen inflaatio oli ensin, niin mikä sai sen liikkeelle?

Ei tiedetä, mikä käynnisti kosmisen inflaation, miten ja milloin se tarkkaan ottaen tapahtui, tai miksi se päättyi. Selitysvaihtoehtoja on useita ja ne kaikki sisältävät tietyt peruspiirteet, jotka pohjautuvat havaintoihin ja jotka siksi tekevät vaihtoehdon kosmisesta inflaatiosta uskottavaksi. On mahdollista, että myös ennen kosmista inflaatiota oli tapahtumia.

On mahdollista, että myös ennen kosmista inflaatiota oli tapahtumia.

3. Eikö inflaatio itse ole alkuräjähdys? Eli voisiko tämän tulkita niin, että oli kaksi alkuräjähdystä: ensin pimeän aineen, sitten tavanomaisen aineen ja energian?

Ei. Vaikka alkuräjähdyksellä yleisessä kielenkäytössä viitataan usein "ajan alkuun" eli hypoteettiseen alkusingulariteettiin, kosmologien keskuudessa on vakiintunut tavaksi viitata "kuumalla alkuräjähdyksellä" tilaan, jossa maailmankaikkeuden aine oli niin sanotussa lämpökylvyssä. Tästä lämpökylvystä kiehuivat esiin muun muassa kevyimpien alkuaineiden ytimet ja se jätti jälkeensä kosmisen mikroaaltotaustasäteilyn, jonka ominaisuuksia mittaamalla voimme sanoa näin tapahtuneen.

Kosmisen inflaation aikana maailmankaikkeus laajeni niin hurjasti, että aine ei pystynyt muodostamaan sellaista lämpökylpyä, joka kuuman alkuräjähdystilan aikana vallitsi. Lämpökylpy muodostui vasta kosmisen inflaatio päätyttyä.

4. Tapahtuiko muun aineen synnyttänyt ”kuuma alkuräjähdys” laajentuneen maailmankaikkeuden joka pisteessä samaan aikaan?

Tarkoin kokein varmennetun yleisen suhteellisuusteorian mukaan aika on suhteellista, eli riippuu havaitsijoiden keskinäisestä liiketilasta ja paikallisesta painovoimakentästä. Käsitettä "samaan aikaan" ei ole olemassa. On myös tärkeä huomata, että "kuuma alkuräjähdys" ei ole hetki – aika-avaruuden piste –, vaan pitkä ajanjakso.

Jokainen maailmankaikkeuden alue kävi alkuräjähdyksen aikana kuitenkin läpi suurin piirtein samanlaiset kehitysvaiheet ja tietyissä koordinaateissa on mielekästä puhua esimerkiksi siitä, mitä tapahtui "ensimmäisen sekunnin" kohdalla.

On myös tärkeä huomata, että "kuuma alkuräjähdys" ei ole hetki - aika-avaruuden piste -, vaan pitkä ajanjakso.

5. Voiko ajatuksiasi liittää jotenkin teorioihin universumin syklisyydestä tai multiversumista?

Syklisyyteen en ota kantaa, sillä se riippuu siitä, miten ja miksi kosminen inflaatio alkoi ja tätä emme tiedä, mutta käytännössä kaikki kosmista inflaatiota tai sen loppuhetkiä kuvaavat uskottavat mallit johtavat luontevalla tavalla päätelmään multiversumin olemassaolosta.

Tällä tarkoitetaan sitä, että kosmisen inflaation aikana universumiin muodostui alueita, jotka eivät ole kausaalisessa yhteydessä toisiinsa. Kosmologit sanovat, että alueet sijaitsevat oman horisonttimme ulkopuolella niin kuin toinen manner sijaitsee meren takana. Ne ovat ikään kuin omia maailmankaikkeuksiaan, jotka yhdessä muodostavat "multiversumin".

6. Mitä ovat galaksit, joissa ei ole lainkaan pimeää ainetta? Miten sellainen on mahdollista?

Tämä on hyvä kysymys, sillä tyypillisesti galaksit muodostuvat juuri sinne, missä pimeää ainetta on paljon. Toistaiseksi on löydetty kaksi galaksia, joissa ei ole lainkaan pimeää ainetta. Tämä on avoin ongelma, jota tutkitaan aktiivisesti, mutta astrofysiikka on tyypillisesti monimutkaista.

Molemmat galaksit sijaitsevat suuremmassa galaksijoukossa, jonka jäsenten välinen dynamiikka on voinut repiä tähdet ja tähtienvälisen kaasun pimeästä aineesta erilleen. Kysymys voi olla vain hyvin erityislaatuisesta galaktisesta naapurustosta.

Toistaiseksi on löydetty kaksi galaksia, joissa ei ole lainkaan pimeää ainetta. Tämä on avoin ongelma.

7. Voisiko olla, että inflaatio olisi ollut edellisen epookin loppu, ja pimeä aine menneen maailmankaikkeuden lopussa yli valonopeudella lajenneen avaruuden auki repimiä mustia aukkoja?

Maailmankaikkeuden laajenemisella ei ole nopeutta, eikä mikään voi edetä yli valonnopeudella. Toisinaan kosmisesta inflaatiosta puhutaan tällaisena aikakautena, mutta todellisuudessa tämä on vain tutkijoiden epäonnistunut kuvaus siitä, että inflaation aikana havaittava horisontti pienenee. Mustille aukoille se tuskin tekee mitään, sillä ne ovat painovoiman paikallisesti yhteen sitomia otuksia, joihin horisontin muuttuminen ei vaikuta.

8. Jutussa mainitaan, että "... ensin tapahtui pimeän aineen synnyttänyt kosminen inflaatio. Sitä seurasi välittömästi kuuma alkuräjähdys, joka synnytti tavallisen aineen." Jotta asiat voisivat tapahtua järjestyksessä, niin voitaneen olettaa, että asioiden tapahtuessa aika on olemassa. Miten teoria suhtautuu aikaan? Onko aika mahdollisesti ollut olemassa jo ennen inflaatiota vai syntyikö aika inflaation yhteydessä?

Kosmologiaa kuvataan yleisellä suhteellisuusteorialla, joka on käytännössä joukko aika-avaruuden paikallista ja globaalia geometriaa kuvaavia yhtälöitä. Aika ei tässä ole riippumaton avaruudesta ja sen ainesisällöstä tai toisin päin. Mikäli esimerkiksi inflaation aikaisia tapahtumia haluaa kuvata yleistä suhteellisuusteoriaa käyttäen, aika-avaruudesta ei pääse eroon. Siinä mielessä aika tosiaankin on ollut aina olemassa.

Pimeälle aineelle kuvaavampi nimi olisi "painava mutta läpinäkyvä, toistaiseksi tuntematon aine" ja pimeälle energialle osuvampi nimi olisi "tuntematon asia, joka näyttää kiihdyttävän maailmankaikkeuden laajenemista tällä hetkellä".

9. Onko pimeällä aineella ja pimeällä energialla mitään tekemistä toistensa kanssa? Vain se, että molemmista tiedetään vähän?

Melko lailla juuri näin. Pimeälle aineelle kuvaavampi nimi olisi "painava mutta läpinäkyvä, toistaiseksi tuntematon aine" ja pimeälle energialle osuvampi nimi olisi "tuntematon asia, joka näyttää kiihdyttävän maailmankaikkeuden laajenemista tällä hetkellä". Kumpikaan ei siis ole varsinaisesti pimeää.

Niillä tuskin on tekemistä keskenään, vaikka silloin tällöin näkeekin tällaisen olettamuksen tekeviä laskelmia. Havainnot eivät kuitenkaan tue tätä mahdollista yhteyttä.

10. Kuvaako sana ”alkuräjähdys” huonosti prosesseja? Onko sille mietitty vaihtoehtoa?

Kieltämättä – ottaen huomioon, ettei alkuräjähdys ollut alku eikä räjähdys.

Alun perin termi "Big Bang" oli vain tähtitieteilijä Fred Hoylen keksimä pilkkanimi teorialle, jota hän ei kannattanut, mutta joka myöhemmin osoitettiin paikkansapitäväksi. Tutkijat ovat kuitenkin kääntäneet tämän vahvuudeksi ja termi on tänä päivänä niin vakiintunut ammattitutkijoidenkin kielenkäyttöön, että siitä tuskin ollaan lähiaikoina luopumassa.

Lue myös:

Kosmos - maailmankaikkeus viidessä minuutissa: Mitä on pimeä aine?

"Alkuräjähdys ei ollut alku eikä räjähdys" – suomalaistutkijan mukaan pimeää ainetta oli jo ennen alkuräjähdystä

Tosiasiassa hirvenmetsästys on alkanut jo puoliltaöin heti vuorokauden vaihduttua.

Uutisoimme asiasta virheellisesti kello 9:n tv- ja radiouutisissa.

Hirvijahdin alkaminen näkyy liikenteen onnettomuustilastoissa. Hirvenpyynti on alkanut syyskuun ensimmäinen päivä Lapissa, Kuusamossa ja Taivalkoskella. Koko maassa hirvenpyynti alkaa lokakuun puolivälissä.

– Hirvikolarionnettomuuksien määrä oikeastaan hyppää taivaisiin heti syyskuussa, Liikenneturvan Petri Niska sanoo.

– Nyt on vielä lehti puussa ja näkyvyys on heikompi kuin myöhemmin syksyllä. Kun hirvi säikähtää koiraa ja perässä olevaa jahtimiestä, niin se voi rynnätä hyvinkin äkkiä tielle, hän varoittaa.

Hirvi liikkuu luontaisesti aamun pikkutunneilla ja iltamyöhällä. Koiran kanssa lähdetään metsään näin jahdin alkuaikoina hyvissä ajoin kun on vielä viileää. Se tarkoittaa, että hirvet juoksevat aamulla juuri niihin aikoihin, kun liikennettä on eniten.

– Jos työmatkaa tekee aamusta aikaisin, niin kannattaa lähteä liikenteeseen pikkuisen aikaisemmin kuin normaalisti. Tämä siksi, että pystyy hirvivaroitusmerkkien alueella laskemaan nopeutta ja ajamaan muutenkin rauhallisemmin, Niska neuvoo.

Lapin metsissä liikkuu tänäkin syksynä hyvät määrät hirviä, vaikka kaatolupia on hieman vähennetty viime vuodesta. Kaatolupia on nyt 10 402, kun viime syksynä niitä oli 11 888.

Talvehtivia hirviä oli Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 19 000. Kun vielä lisätään vuotuinen vasatuotto, on hirviä liikkeellä paljon jahdin alkaessa.

Lapissa toistasataa kolaria vuodessa

Hirvikolareita tapahtui Lapissa viime vuonna 116. Niissä loukkaantui 10 ihmistä, ketään ei kuollut.

Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla hirvikolareita on tullut jo 57. Kun syksyn jahtiaika nostaa kolaritiheyttä, voi hyvällä syyllä olettaa, että tämän vuoden onnettomuusmäärä nousee yli viimevuotisen.

Paras turva autoilijalle on jatkuva valppaus.

– Hirvivaroitusalueet ovat luonnollisesti niitä paikkoja, missä pitää olla erityisen tarkkana. Mutta jahdin aikana hirvet juoksevat koiran edessä muuallakin, Suomen Riistakeskuksen hirvitaloussuunnittelija Ville Viitanen sanoo.

Hirvijahti pyritään yleensä suunnittelemaan niin, että sen paremmin hirvet kuin koiratkaan eivät liikkuisi kohti isompia teitä. Eläintä on kuitenkin vaikea ohjailla, se menee minne haluaa.

Jos tien lähellä näkyy punanuttuista jahtikansaa torrakot eli pyssyt olalla, on tilanteeseen parasta suhtautua vakavasti.

– Siinä kannattaa ehdottomasti nostaa kaasujalkaa. Metsästäjät eivät turhaan ole tien penkalla tai lähimetsässä. Sieltä voi hyvinkin todennäköisesti tulla hirvi ja koirakin perässä, tilanteessa pitää olla valppaana, Viitanen varoittaa.

Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella kello 22 saakka.

Lue myös:

48 hirveä kaatanut Esso on metsästyskoirien aatelia – matkustaa metsälle vanhassa ambulanssissa

Aurinko on hädin tuskin noussut, kun Kaarlo Huovinen menee herättämään poikansa Benjamin Forsbomin. Perheen kotitalo Lake Worthissa, Floridassa on suojattava hurrikaani Dorianin vuoksi.

Huovisen mukaan talo ”napitetaan”. Se tarkoittaa sitä, että rakennuksen joka ikinen ikkuna ja lasiovi peitetään suojapelleillä. Huovisen kotikadulla valtaosa taloista on jo ”napitettu”.

Isä ja poika saavat asennus- ja kantoavuksi 16-vuotiaan Benjaminin ystäviä. Nuorukaiset kiinnittävät pellit ikkunoiden eteen erityisiin kiskoihin akkuporakoneella tuossa tuokiossa.

– Nämä ikkunasuojat ovat viranomaisten hyväksymää mallia ja kestäneet oikein hyvin hurrikaanit, rakennusalalla työuransa tehnyt Huovinen kertoo kotitalonsa vehreällä pihamaalla.

Hurrikaaneja on pakko oppia sietämään

Huovinen on asunut Floridassa noin 40 vuotta ja ei ole pysynyt laskuissa, kuinka monta hurrikaania tai trooppista myrskyä hän on tuona aikana ehtinyt kokea.

– Jos täällä vakituiseen asuu, hurrikaaneja on pakko oppia sietämään. Ne ovat osa tätä niin sanottua paratiisiamme, Huovinen naurahtaa.

Tosin Huovinen on pannut merkille, että hirmumyrskyt ovat ensimmäisiin Floridan-vuosiinsa verrattuna olleet lisääntymään päin. Kesken hurrikaanikauden ikkunasuojia ei aina edes viitsi Huovisen mukaan ottaa heti alas, kun seuraava myräkkä voi tulla milloin vaan.

– Näyttää siltä, että hurrikaaneja on nykyään useammin. Ehkä se johtuu ilmastonmuutoksesta, Huovinen pohtii.

Tutkimus tukee Huovisen arkipäivän kokemusta. Ilmastonmuutoksen myötä lämpiävät merivedet kun tarjoavat hurrikaaneille entistä enemmän käyttövoimaa.

Talo pakettiin ja perhe evakkoon

Kaarlo Huovinen on oppinut kantapään kautta, että hurrikaanin lähestyessä pelkkä talon suojaaminen ei aina riitä. Pitää varautua myös itse lähtemään evakkoon. Tämän opetuksen Huovinen sai, kun perhe koki kodissaan ensimmäisen tuhoisan hurrikaanin jäljet.

– Aamulla talossa ei ollut sen jälkeen sähköjä, ei ilmastointia, eikä oikeastaan yhtään mitään. Onneksi löytyi paikka, mihin mennä ja sai lapsille ruokaa, Huovinen muistelee.

Hurrikaani Dorianin tieltä Huovisen perheen oli alun perin tarkoitus lähteä ajamaan lähes tuhannen kilometrin päähän pohjoiseen. Atlantassa, Georgian osavaltiossa asuva tuttavaperhe oli toivottanut hurrikaanievakot tervetulleeksi.

Huovinen päätti kuitenkin, että Atlantaan asti evakuoituminen ei ole tarpeen, kun lauantaina alkoi näyttää siltä, että Dorian kiertääkin Floridan aiemmin ennustettua kauempaa. Perheenisä sanoo tekevänsä sunnuntaina lopullisen päätöksen jättääkö kotinsa tällä kertaa.

Kotivaraa oltava viikoksi

Viranomaiset ovat teroittaneet, että vaikka Dorian ei suoraan Floridaan iskisikään, niin myrskytulvien ja -tuulen sekä rankkasateen aiheuttama vaara ei ole ohi.

Viranomaisohjeiden mukaan floridalaisten pitäisi varustautua ruoan, juoman ja muiden tarvikkeiden osalta niin, että selviävät vähintään viikon verran niillä.

Kaupoista ovat jotkut tuotteet loppuneet ihmisten varautuessa poikkeusoloihin. Huoltoasemilla on jonotettu bensiiniä, ja Kaarlo Huovinenkin kertoo saaneensa auton tankin yöllä täyteen bensaa.

– Nyt ei huoleta enää niin paljon. Autolla pääsee karkuun tarvittaessa. Mutta omaisuus huolettaa, jos maksettu talo jää tänne myrskyn kouriin, Huovinen sanoo.

Naapuri jää, Huovinen vielä pohtii

Huovisen vanhempien aikanaan ostama talo on kuitenkin selvästi lujaa tekoa. Hurrikaani Irene kahdeksan vuotta sitten kaatoi puun talon katolle, mutta siitä jäi talon päätylautaan vain pieni painauma.

Huovisen naapuri on jo päätöksensä tehnyt. Hän kaartaa kotipihaansa ja huikkaa, ettei aio lähteä minnekään. Hänen mielestään on jo selvää, että Florida selviää pelättyä vähemmällä.

Kaarlo Huovinen sen sijaan pitää vielä mahdollisena, että perhe lähtee. Mutta silloinkaan ei sen kauemmaksi kuin Floridan niemimaan toiselle puolelle. Huovisen mukaan alueella riittää motellia ja hotellia ja autossakin voi tarvittaessa nukkua.

– Nyt se on fifty-fifty, lähdetäänkö vai jäädäänkö, Huovinen tuumii.

Lue lisää:

Bahama valmistautuu hurrikaani Dorianin saapumiseen

Saudi-Arabian johtama koalitio ilmoitti sunnuntaina tehneensä ilmaiskuja huthikapinallisten sotilaskohteita vastaan Kaakkois-Jemenissä.

Huhtikapinallisten mukaan iskut osuivat Dhamarin kaupungissa sijaitsevaan vankilaan surmaten ainakin 52 ihmistä, uutistoimisto AP raportoi.

Väitteitä kuolonuhreista ei ole pystytty vahvistamaan riippumattomista lähteistä.

Uutistoimisto Reutersin haastattelemat asukkaat Dhamarissa kertovat, että yön aikana kaupunkiin tehtiin kuusi ilmaiskua. Heidän mukaansa yksi kohteista oli kaupungissa toimiva pidätyskeskus.

– Räjähdysten äänet olivat voimakkaita ja niitä seurannut ambulanssien ääni jatkui aamunkoitteeseen asti, haastateltava kuvailee Reutersille.

Saudi-koalition mukaan ilmaiskulla tuhottiin Dhamarissa sijainnut ohjusten ja droonien varasto.

Hyökkäys on viimeisin käänne pitkään jatkuneessa Jemenin konfliktissa.

Saudi-Arabia johtaa sunnimuslimien liittoutumaa, joka on pyrkinyt vuodesta 2015 lähtien palauttamaan Jemenin johtoon länsimaiden tukeman hallinnon. Huthikapinallisten liittolainen on Iran, Saudi-Arabiaa tukee länsimaista muun muassa Yhdysvallat.

Jemenin konfliktissa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä neljän vuoden aikana.

Lue lisää:

Jemenin hallinnon joukot kertovat vallanneensa Adenin takaisin

Pelastakaa lapset Jemenissä: Seitsemän kuoli ilmaiskussa sairaalaan, joukossa neljä lasta

Laulaja ja viihdeartisti Marjatta Leppäsen surutyö on kestänyt pitkään. Se alkoi hiljalleen jo siinä vaiheessa kun hän huomasi, että ystävän voimat alkavat hiipua sairauden uuvuttamana.

Leppänen oli Jukka Virtasen pitkäaikainen ystävä ja työtoveri. Vuosien saatossa hän oppi tuntemaan itsevarman Virtasen.

– Hän oli itserakas ja tykkäsi puhua itsestään. Hän kehui itseään koko ajan, mutta rakastettavalla tavalla. Hän myönsi sen ja nauroi sille itsekin.

– Se olikin Jukassa parasta. Hänessä oli jotain niin rakastettavaa, ettei hänestä voinut olla pitämättä.

Jukka Virtanen oli perustamassa Uutta Iloista Teatteria yhdessä Lasse Mårtenssonin, Jaakko Salon ja Marjatta Leppäsen kanssa 1970-luvulla.

Leppänen listaa osan Virtasen saavutuksista: musikaalikäännökset, loistavat laulu- ja näytelmätekstit.

– Nerohan se Jukka oli.

"Jukalla oli terävä huumori"

Sanoittaja, musiikintuottaja ja laulaja Ilkka Vainio oli Jukka Virtasen perhetuttu ja ystävä.

Vainio vastaa Ylen puheluun Oulusta Rockfutis-tapahtumasta. Siellä edesmennyttä, innokasta jalkapalloilijaa on muisteltu useaan otteeseen. Hänen muistokseen järjestettiin myös hiljainen hetki.

Ilkka Vainiolla on omien sanojensa mukaan ollut kaksi oppi-isää. Toinen oli oma isä Juha Vainio ja toinen Jukka Virtanen.

Vainion mielestä Jukka Virtanen oli kaikkien aikojen paras sanoittaja.

– Jukka osasi elää. Ihmisenä hän ei ollut turhan tärkeä. Hän oli rakastettu ja ainutlaatuinen ihminen ja persoona, jolla oli myös terävä huumori.

Vainio muistuttaa, että Virtanen oli yksi merkittävimmistä suomalaisista viihteentekijöistä.

Hänelle on jäänyt erityisen lämpimästi mieleen teatteriesitys Albatrossi ja Heiskanen, joka pohjautui Juha Vainion teksteihin. Jukka Virtanen käsikirjoitti ja ohjasi sen. Näytelmä on kiertänyt useiden teattereiden ohjelmistossa.

Vainio tapasi Virtasen viimeisen kerran muutama kuukausi sitten.

– Aina kun erosimme toisistamme, sanoimme lopuksi "Banzai". Se on japanilainen taisteluhuuto, joka tarkoittaa, että ei anneta periksi.

– Sanoimme niin myös kun tapasimme viimeisen kerran.

"Virtasen elämänmyönteisyys teki vaikutuksen"

Toimittaja Minna Joenniemi oli Jukka Virtasen ystävä. He tekivät yhdessä Ylen Runoraati-ohjelmaa vuodesta 2002 kymmenen vuoden ajan.

– Jukka oli utelias ja ihailtavan monipuolinen: suuri yleisö tunsi hänet viihdemiehenä, mutta Runoraadissa hän paljasti olevansa kiinnostunut myös nykyrunoudesta. Hän oli suvereeni sanataiteilija, jonka kanssa työskentely oli hauskaa.

Joenniemi kertoo oppineensa Virtaselta paljon.

– Kun leikkasin tv-ohjelmaa, hän opetti, että virheet pitää säästää myös ohjelman lopulliseen versioon. Se pitää tietenkin paikkansa myös elämässä: epätäydellisyys on sallittua.

Mieleen on jäänyt myös Jukka Virtasen elämänmyönteisyys.

– Sellainen hän oli kaikenlaisista terveyteen liittyvistä vastoinkäymisistään huolimatta. Hän oli lämmin ja helposti lähestyttävä ihminen, Minna Joenniemi sanoo.

"Hänessä oli sellainen aseistariisuva nallemaisuus olemuksessaan"

MTV Oy:n entinen ohjelmajohtaja Tauno Äijälä muistaa Jukka Virtasen vahvana persoonallisuutena, josta paistoi läpi lämmin ihminen ja uteliaisuus. Se johti kaikkeen siihen, mitä hän luovan taiteen alueella teki.

– Ei taida olla muuta kuin pianonsoitto, mitä hän ei harrastanut. Kaikkea muuta hän teki ja oli hyvä tekemisissään, Tauno Äijälä sanoo.

Äijälä muistelee, miten Virtanen oli miltei 20 vuotta Levyraadissa ja teki kaikenlaisia yksittäisiä ohjelmia ja isojen tilaisuuksien juontoja. Sitten oli The Joulukalenteri eli tanskalainen formaatti, jonka käsikirjoitusten pohjalta Virtanen rakensi suomalaisen version ja esiintyi siinä itsekin.

– Jukasta täytyy sanoa se, jos ajatellaan näitä merkittäviä viihdenimiä Spede, Jukka, Arska Elo ja Ere Kokkonen, niin sekä Pasanen että Virtanen aloittivat radion viihdepuolella. Se oli Ajanviete silloin nimeltään, Äijälä muistelee.

Jukka Virtanen tuli Yleisradioon töihin ja oli yhtiössä vuoteen 1967 saakka, kunnes heittäytyi freelanceriksi. Hän rikkoi samalla siinä rajoja, sillä Yleisradion ja Maikkarin välisissä perussopimuksissa oli myös sellainen lause, ettei saa käyttää toisen yhtiön merkittäviä esiintyjiä.

Jukka Virtanen oli teki suvereenisti töitä kaikille kanaville.

– Vaikka hänellä oli radioviihteen tausta, niin esimerkiksi Katapultti-nimiseen ohjelmaan hän keräsi Mölli Keinosesta alkaen porukan, joka ei tavalliselle viihdetoimittajalle olisi tullut mieleenkään. Että jääkiekkoilijasta tehdään tähti siihen aikaan 70-luvulla, Äijälä muistelee.

– Hänen kanssaan ei oikein saanut riitaa aikaiseksi, koska hänessä oli sellainen aseistariisuva nallemaisuus olemuksessaan. Pahahan siinä oli riidellä eikä ollut oikein aihettakaan.

Virtanen on itse kertonut julkisuudessa, että hänellä oli masennuskausia. Hyvin taitavasti hän sijoitti viikkojenkin kestävät kaudet eri produktioiden väliin. Koskaan ei käynyt niin, että masennuskausien takia joku tuotanto olisi peruuntunut tai sitä olisi siirretty.

– Se oli aina, kun Jukka oli ollut kadoksissa, vaikka ei hän missään kadoksissa ollut vaan kotonaan, niin hän tuli takaisin tekemään jotain uutta juttua. Hän käveli käytävällä ja ilmesty huoneeni ovelle ja sanoi: Terve, mä ilmoittaudun. Nyt olen taas hyvässä kunnossa ja tästä jatketaan.

Yle Teema muistaa Jukka Virtasta 5.9. näyttämällä kolme tv-ohjelmaa: Runoraati (2002), Jukka Virtanen - kuriton mies (2008) ja Itse asiassa kuultuna (2012).

Lue myös:

Viihteen monitaituri Jukka Virtanen on kuollut

Kokki Jasmin Vilén pyörittelee kaarinalaisen juhla- ja pitopalvelun keittiössä kesän somehittiä "murhakeksejä" tuleviin juhliin.

Vilén pääsi palkkatuetun työn jälkeen oppisopimuskoulutukseen Kavalton tilalle.

– Kokin ammattitutkinto keskeytyi aiemmin, mutta nyt minä suoritan sitä taas. Olen ollut tyytyväinen tähän hommaan, hän iloitsee.

Hän uskoo, että palkkatuki auttoi työllistymisessä.

– Kokeilin yli puoli vuotta hakea myös töitä, mutta ei se onnistunut.

Vilén oli mukana paikallisen työpajan toiminnassa, kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta tukijaksoon.

Palkkatukea voivat saada työttömät, joiden on vaikea löytää työtä pitkän työttömyyden, matalan koulutuksen, sairauden tai vamman vuoksi. Osa palkkakustannuksista korvataan työnantajalle, koska työntekijä vaatii usein enemmän perehdytystä ja ohjausta.

Yrittäjä Taija Kavalton mielestä tuki vähentää myös pelkoa pienille yrityksille kohtalokkaasta virherekrytoinnista.

– Saat työntekijän tänne edullisesti niin sanottuun pitkään työhaastatteluun, jolloin hän voi näyttää kykynsä. Hänen ei tarvitse olla valmis hommaan, vaan osoittaa se, että on halukas kehittymään ja oppimaan ja myöskin, että sitä kehitystä tapahtuu, Kavalto sanoo.

Ihmelääkkeeksi nostettu palkkatuki työllistää vain vähän

Hallitus on nostanut palkkatuen yhdeksi keskeiseksi keinoksi, jolla työllisyysaste nostetaan tavoiteltuun 75 prosenttiin.

Ylen tietojen mukaan kolmikantaiselta, työnantajien, työntekijöiden ja virkamiesten työryhmältä tulee alkuviikolla ehdotus hallituksen odottamista työllisyystoimenpiteistä. Listalla ovat palkkatuen muutokset.

Palkkatukeen käytetään tällä hetkellä noin 230–250 miljoonaa euroa vuosittain. Hallitusohjelmassa on kirjaus 18 miljoonan euron lisärahoituksesta vuodessa.

Työnantajat ovat arvostelleet palkkatuen byrokratiaa. Tästä syystä tukirahaa on jäänyt aiempina vuosina käyttämättä satoja miljoonia euroja.

Hallitus aikoo yksinkertaistaa tuen ehtoja ja nopeuttaa maksatusta. Uuden verkkopalvelun kautta työnantaja ja työtön saisivat tukipäätöksen, ja ehkä jopa löytäisivät toisensa.

Kuulostaa hyvältä? Kyllä. Ongelma on vain se, että tutkimusten mukaan palkkatuen työllisyysvaikutukset ovat vähäiset.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtaja Antti Kauhanen kertoo, että yrityksiin suuntautuva palkkatuki auttaa työttömiä työllistymään jonkin verran palkkatukijakson jälkeen.

– Vaikutus ei ole suuri. Puhutaan keskimäärin muutamasta työkuukaudesta vuodessa. Sen sijaan julkiselle sektorille tai yhdistyksiin kohdistuva palkkatuki ei auta työllistymään, tutkija sanoo.

Kauhasen mukaan ero johtuu siitä, että julkisella puolella tuetut työttömät ovat vaikeammin työllistettäviä kuin yrityksiin päätyvät työttömät.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yritysten osuus palkkatuetusta työstä on noin 40 prosenttia. Suurin osa palkkatuetuista työttömistä työllistyy julkiselle ja kolmannelle sektorille: valtiolle, kuntiin, järjestöihin ja erilaisille yhdistyksiin.

Kauhanen sanoo, että lopullinen tavoite ei olekaan näiden ihmisten työllistyminen avoimille työmarkkinoille, vaan tavoitteet ovat enemmän sosiaalisia. Katkaistaan hetkeksi ihmisen työttömyys ja tarjotaan mielekästä tekemistä.

– Olisi ehkä syytä miettiä, onko palkkatuki oikea keino heidän työllistymisen tukemiseen, vai tarvittaisiinko jotain muuta sen lisäksi tai tilalle. Mikä olisi sopiva palvelupaketti näille ihmisille? Kauhanen sanoo.

Palkkatuki-Tinder ei innosta yrittäjää

TE-keskus päättää aina tapauskohtaisesti työttömälle ja työnantajalle myönnettävän palkkatuen ajan ja määrän.

Palkkatukijakson pituus ja työnantajalle maksettavan korvauksen osuus riippuu työttömän työkyvystä ja työllistymien vaikeudesta. Tällä hetkellä osuus vaihtelee 30 ja 100 prosentin välillä palkkakuluista.

Esimerkiksi vajaakuntoisen pitkäaikaistyöttömän on mahdollista saada palkkatukea julkiselle puolelle jopa koko enimmäispalkan verran. Tuetun palkan maksimimäärä on tänä vuonna 1 400 euroa kuukaudessa.

Kavalton tilalle työllistettyjen ihmisten korvaus on ollut keskimäärin 60 prosenttia palkkakustannuksista, Taija Kavalto kertoo.

Etlan Antti Kauhanen kannattaa SAK:n ja EK:n ehdotusta palkkatuen osuuden nostamisesta 70 prosenttiin palkkakustannuksista, erityisesti vaikeasti työllistyvien kohdalla. Taija Kavaltokin mielestä idea on hyvä.

Suurin osa uusista työpaikoista syntyy Suomessa juuri pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Sen sijaan Kavalto ei innostu toisilleen sopivan työnantajan ja työntekijän yhdistävästä palkkatuki-Tinderistä, vaikka byrokratian helpottaminen on tervetullutta.

– Minulla on ollut parhaat kokemukset pajatoiminnan kautta tulleista ihmistä. He ovat työskennelleet siellä jo jonkin aikaa ja ammattilaiset pystyvät arvioimaan, kuka soveltuu mihinkin työhön, Kavalto kertoo.

Työnantaja ei hamua tukia, vaan on liikkeellä tositarkoituksella

Kavalton tila on työllistänyt kymmenen vuoden aikana viisi ihmistä palkkatuella. Heistä kolme on jatkanut yrityksen palveluksessa.

Ensi keväällä eläköityvälle työntekijälle palkkatuki mahdollisti alanvaihdoksen viisikymppisenä. Työttömäksi jäänyt lentoliikennevirkailija Pirjo Määttä-Lehtinen etsi vuosikymmen sitten paikkaa, jossa hän saisi työskennellä ihmisten kanssa.

– Palkkatuki antoi minulle mahdollisuuden tutustua työhön ja työnantajaan kunnolla. Onnistuuko tämä työ, kun olin sen ikäinen kuin olin. Hyvin siinä sitten kävi, hän hymyilee.

Sen verran hyvin kävi, että Määttä-Lehtinen aikoo jatkaa eläkkeelläkin keikkahommia yrityksen tilaisuuksissa. Kesän viikonloput ovat täynnä häitä ja syntymäpäiväjuhlia, ja "joka paikan höylälle" on käyttöä.

Pito- ja juhlapalvelun lisäksi Kavalton tila pyörittää paikallisen metalliyrityksen lounasravintolaa. Yrittäjäparikunnan ohella yritys työllistää vakituisesti viisi henkeä ja parinkymmenen hengen joukon keikkatyöntekijöitä.

Yritykseen olisi ollut mahdollista palkata työntekijä ilman palkkatukeakin, mutta silloin rekrytointia olisi pitänyt miettiä todella tarkkaan.

– Juuri näitä henkilöitä en olisi palkannut meille suoran työnhaun kautta töihin. Kaikkien kohdalla on ollut jokin pieni asia, mikä on ollut esteenä heidän työllistymiselleen. Se voi olla kielitaito, arkuus, ikä tai sairaus. Nuorten kohdalla voi olla kyse elämänhaluttomuudesta tai saamattomuudesta, ei saa asioitaan järjestykseen, Kavalto sanoo.

Kavalto painottaa, ettei hänen yritykseensä palkata ketään sillä ajatuksella, että otetaan tilalle aina uusi tuettu työntekijä tukijakson loputtua.

– Otetaan sillä ajatuksella, että meillä olisi mahdollista tulevaisuudessa tehdä hänen kanssaan töitä, hän toteaa.

Päivitetty 16.20 Ylen tieto kolmikantaisen työryhmän alkuviikolla valmistuvasta työllisyysesityksestä.

Lue lisää:Työllistämisrahaa jäämässä 150 miljoonaa euroa yli – Miksi valtion raha ei kelpaa yrityksille?

Ranskassa viranomaiset jatkavat eilisen veitsihyökkäyksen tutkintaa.

19-vuotias mies kuoli ja kahdeksan ihmistä haavoittui, kun veitsellä ja paistihaarukalla aseistautunut mies hyökkäsi ihmisten kimppuun bussipysäkillä Villeurbannen kaupungissa Lyonin lähellä eilen lauantaina puoli viideltä Suomen aikaa.

Uhriluku on täsmentynyt, aiemmin puhuttiin yhdeksästä haavoittuneesta. Kolme uhreista on kriittisessä tilassa.

Hyökkääjä pakeni läheiselle metroasemalle, mutta ohikulkijat ja Lyonin liikennelaitoksen työntekijät ottivat hänet kiinni.

Epäillyn kerrotaan olevan 33-vuotias afganistanilainen turvapaikanhakija. Hän oli äskettäin saapunut Lyoniin, jossa hän asui vastaanottokeskuksessa.

Teon taustoja selvitetään

Teon motiiveista ei ole selvyyttä. Ranskan kansallinen terrorisminvastainen syyttäjänvirasto seuraa tilannetta mutta ei ole ottanut tutkintaa johtoonsa.

Uutistoimisto AP:n viranomaislähde kertoo, että mies oli antanut poliisille ristiriitaisia lausuntoja mutta hyökkäys ei vaikuta liittyvän terrorismiin.

Lyon Capitale -lehti kertoo, että miehellä ei ollut kiinniotettaessa henkilöpapereita ja hän kertoi aluksi useita eri henkilöllisyyksiä tutkijoille.

Le Parisien -lehti puolestaan kirjoittaa miehen kertoneen tutkijoille, että hän oli kuullut ääniä, jotka käskivät häntä tappamaan. Lehti kertoo miehen kuluttaneen merkittäviä määriä huumeita, alkoholia ja energiajuomaa.

Ranskan oikeistopopulistisen Kansallisen liittouman johtaja Marine Le Pen kirjoitti Twitter-tilillään, että löyhä ja naiivi maahanmuuttopolitiikka uhkaa vakavasti ranskalaisten turvallisuutta.

– Tämä on klassinen äärioikeiston reaktio, kun se yrittää käyttää dramaattista tapahtumaa hyödykseen, Villeurbannen pormestari Jean-Paul Bret kommentoi Le Penin lausuntoa RTL-radiokanavalle.

Bret kiitti rohkeudesta ohikulkijoita ja liikennelaitoksen työntekijöitä, jotka ottivat hyökkääjän kiinni.

Itäisessä Saksassa Brandenburgin ja Saksin osavaltioissa äänestetään vaaleissa, jotka saattavat horjuttaa liittokansleri Angela Merkelin hallitusta.

Merkelin kristillisdemokraattien ja hänen hallituskumppaniensa sosiaalidemokraattien odotetaan menettävän kannatusta oikeistopopulistiselle AfD-puolueelle.

Äänestyspaikat sulkeutuvat kello 19 Suomen aikaa, ja silloin on odotettavissa ovensuukyselyiden tuloksia.

Maahanmuuttovastainen AfD on kyennyt saavuttamaan vahvan aseman entisen Itä-Saksan alueella.

Puolue on hyödyntänyt Merkelin pakolaispolitiikan nostattamaa vastustusta ja hiilikaivosten sulkemisen aiheuttamaa epätoivoa.

Lue lisää entisen Itä-Saksan tunnelmista: Tunne itäsaksalaisuudesta elää yhä – vuoden 1989 perinnöstä tuli vaaliase Saksassa

SPD saattaa jopa lähteä hallituksesta

Vaalein suurimmaksi häviäjäksi on veikkailtu sosiaalidemokraatteja. Puolue kärsi pahoja tappioita Euroopan parlamentin vaaleissa, ja kansallisen tason mielipidekyselyissä sen kannatus on ennätysalhaalla, 15 prosentissa.

Puolue on johtanut Brandenburgia Saksojen yhdistymisestä asti.

Nyt mielipidekyselyt ennustavat sille 22 prosentin ääniosuutta, vain yhtä prosenttiyksikköä enemmän kuin AfD:lle. Tappio AfD:lle olisi erittäin vakava takaisku SPD:lle.

Se saattaisi nostattaa puolueessa vaatimuksia kävellä ulos Merkelin hallituskoalitiosta, varsinkin jos lokakuiset Thüringenin osavaltiovaalit sujuvat puolueen kannalta yhtäläisen huonosti.

Aiheesta aiemmin:

Tunne itäsaksalaisuudesta elää yhä – vuoden 1989 perinnöstä tuli vaaliase Saksassa 31.8.2019

Berliinin lähiseudulla asuva 17-vuotias Lucie Halling soittaa yhä lankapuhelimella – Saksassa poliittinen kuilu repeää nyt kaupunkien ja reunaseutujen välille24.8.2019

Saksan demarijohtaja eroaa – huoli hallituksen kohtalosta kasvaa 2.6.2019

Analyysi: Tubettaja sai Saksan suurimman puolueen puheenjohtajan pois tolaltaan – hallitus horjuu surkean eurovaalituloksen jälkeen1.6.2019

Puolassa muistetaan tänään 80 vuotta sitten syttyneen toisen maailmansodan alkuhetkiä.

Muistotilaisuudet alkoivat varhain aamulla Wieluńin kaupungissa. Saksan ilmavoimat pudottivat kaupunkiin sodan ensimmäiset pommit kello 4.40 aamulla 1. syyskuuta 1939.

Muistotilaisuus alkoi samalla kellonlyömällä. Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier pyysi Puolalta anteeksiantoa Saksan hirmuteoista Puolassa.

– Kumarran Wieluńin uhrien edessä. Kumarran Saksan tyrannian puolalaisten uhrien edessä. Ja pyydän teiltä anteeksiantoa, Steinmeier sanoi sekä saksaksi että puolaksi.

Puola kärsi joitakin toisen maailmansodan pahimmista kauhuista. Lähes kuusi miljoonaa puolalaista kuoli sodassa. Heistä yli puolet oli juutalaisia. Natsi-Saksa perusti keskitys- ja tuhoamisleirejään miehitetyn Puolan alueelle.

Puola on edelleen vaatinut Saksalta korvauksia sodan tuhoista. Saksan hallitus katsoo, että asia on jo ratkaistu.

Steinmeier: Me emme unohda

Presidentti Steinmeier vakuutti Puolassa, että saksalaiset eivät unohda historiaansa.

– Saksalaiset tekivät nämä rikokset ihmisyyttä vastaan Puolassa. Kuka tahansa, joka kutsuu niitä vain menneisyyden asioiksi tai väittää kansallissosialisten iljettävän terrorihallinnon Euroopassa olleen vain alaviite Saksan historiassa, langettaa päälleen tuomion, Steinmeier lisäsi myöhemmin Puolan presidentin Andrzej Dudan seurassa.

Steinmeier vaikutti viittaavan muun muassa Saksan oikeistopopulistisen AfD-puolueen johtajan Alexander Gaulandin taannoiseen lausuntoon, jossa tämä luonnehti natsien 12-vuotista hallintoa "linnunpaskan" kaltaiseksi tahraksi muuten kunniakkaassa Saksan historiassa.

Uudet jaot varjostavat

Puolan pääministeri Mateusz Morawiecki ja EU-komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans osallistuivat muistotilaisuuteen Westerplatten niemimaalla, jossa käytiin sodan ensimmäinen taistelu saksalaisten hyökkääjien ja puolalaisten puolustajien kesken.

Keskipäivällä Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Puolan hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jarosław Kaczyński osallistuivat muiden Euroopan johtajien kanssa muistotilaisuuteen Varsovassa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oli perunut tulonsa hurrikaani Dorianin takia.

Muistotapahtumia varjostavat Euroopan uudet jakolinjat.

Krimin miehityksen takia Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ei ollut kutsuttu, toisin kuin 10 vuotta sitten.

Puolan presidentti viittasi puheessaan Venäjän toimiin Georgiassa ja Ukrainassa.

– Viime aikoina olemme nähneet imperialististen pyrkimysten paluun Eurooppaan, yrityksiä muuttaa rajoja voimatoimin, hyökkäyksiä muita valtioita vastaan, maiden viemistä, kansalaisten orjuuttamista, Andrzej Duda sanoi Varsovassa.

Pence ja Steinmeier eivät viitanneet muistopuheissaan Venäjään.

Toinen maailmansota (1939–1945) on ihmiskunnan historian verisin konflikti, eikä sen uhrimääristä ole täysin kiistattomia lukuja.

Noin 50–56 miljoonan ihmisen arvioidaan kuolleen väkivaltaisuuksissa ja lisäksi 19–28 miljoonaan ihmisen arvioidaan menehtyneen sotaan liittyviin nälkään ja tauteihin.

1960-LUKU: TV SUKUPOLVIKOKEMUKSENA

Syyskuussa kaksi järkälettä täyttää pyöreitä. Matti Rönkä syntyi Outokummussa rintamamiestalon kammarissa 9. syyskuuta 1959. Samaan aikaan toisaalla otti ensi-askeleitaan myös Yleisradion tv-uutiset, joka myöhemmin teki pojasta tunnetun koko valtakunnassa.

Röngän isä oli autonkuljettaja ja äiti koulutukseltaan tarkastuskarjakko, joka päätyi kyläpostin hoitajaksi. Kodissa vallitsivat jälleenrakentamisen arvot. Kirjastossa käytiin ja Suomen kuvalehteä tilattiin. Ilmapiiri oli toiveikas, eteenpäin pyrkivä.

Outokumpu oli Matin syntymän aikaan urbaani teollisuuspaikkakunta keskellä maaseutua. Televisiot hankittiin kirkonkylän kaikkiin huusholleihin samoihin aikoihin. Röngän kotona vuosi oli 1964 tai 1965.

– Se hetki, kun meille tuli televisio, on varhaisimpia muistoja. Televisio oli merkiltään Murphy ja helvetin huono. Siitä oikein vitsailtiin, että “nämä yökohtaukset ovat hyviä”. Siinä oli se klassinen vika, että kun tv:n sammutti, keskelle kuvaruutua jäi pitkäksi aikaa valopiste, Rönkä muistelee.

Kun Neil astui kuuhun, studiossa kessuteltiin

Rönkä kasvoi lapsuutensa maailmassa, jossa tv oli hänen sukupolvelleen itsestäänselvä, mutta tarjonta vähäistä. Sitä, mitä tuli, imettiin innostuneesti.

Elämä oli epätasa-arvoista sen suhteen, kuka pääsi kouluttautumaan ja kuka ei.

– Kotona oppi siihen, että kun tapaa ihmisen, hänen lahjoistaan tai kyvyistään ei voi tehdä päätelmiä.

Rönkä antaa esimerkin: Pienessä mökissä saattoi asua betoniraudoittaja, joka joi viikonloppuisin kaksi pulloa viinaa, mutta lainasi kirjastosta venäläisiä klassikoita.

– Oli ristiriitaisuutta ja sivistysharrastusta. Kuulostaa setäpuheelta, mutta sen ajan henkeen kuului eteenpäin meneminen, vaurastuminen ja itsensä kehittäminen.

Röngän perhe asui Puijon ja Kolin linkkitornien rajalla. Antenni oli suunnattu kohti Kolia, mikä tarkoitti, että Röngät näkivät vain ykköskanavan. Sieltä välitettiin muun muassa Neil Armstrongin ensiaskeleet kuun pinnalla vuonna 1969. Tapahtuma jäi 9-vuotiaan Matin mieleen.

– Se oli se ihmetys, että taivaalta tulee kuvaa. Sitten oli se vakavien miesten Kuustudio, jossa poltettiin tupakkaa.

1970-LUKU: KEKKONEN ON YKKÖNEN

Outokummussa oli Euroopan suurin kuparikaivos, johon ihmiset viittasivat “yhtiönä”. Röngän perhe ei ollut missään tekemisissä “yhtiön” kanssa.

– Isän ja äidin ainoita ohjeita oli, että käykää koulua. Monttuun ei pidä mennä. Kaivosmiehen ammatti oli todella ankara, eikä monikaan päässyt nauttimaan eläkettä.

Oli selvää, että Rönkä valitsee opintien. Nuoruutta varjosti kuitenkin isän kuolema. Matti oli vain 13-vuotias, kun isä menehtyi sairastettuaan vuoden vakavasti.

– Vaikka pärjäsimme taloudellisesti, ja oli turvallista, se löi leimansa. Minulla ja veljelläni oli taju ja tietoisuus, että äidillä on tiukkaa ja jokaisen pitää hoitaa hommansa. En muista, että minulla olisi ollut mitään murrosikää. Siihen ei ollut varaa.

Kekkonen sai kaivosmiehet poraamaan

Röngän teini-ikä 1970-luvulla oli kahtiajaon ja kylmän sodan aikaa. Suomen kansalaiset luovivat “kaksoistietoisuudessa” suuren ja mahtavan naapurissa.

– Neuvostoliitto oli propagandassa sitä ja tätä ja samaan aikaan puhuttiin, miten neuvostovaltuuskunta oli vieraillut Outokummun kaivoksella, eikä ollut uskonut, että parkkipaikan autot ovat kaivosmiesten autoja.

Luoviminen ja kaksoistietoisuus liittyivät oleellisesti Urho Kekkoseen. Rönkä muistaa tasavallan presidentin vierailun Outokummussa 1970-luvun alussa. Ihmisiä oli sankoin joukoin paikalla ja kaivosmiehet porasivat kilpaa.

– Kekkonen oli karismaattinen. Se presenssi! Hän tiesi, kuinka asetutaan ja oli täydellisen tietoinen siitä, millaista imagoa hän pitää yllä tuulitakissaan tai kalastuskamppeissaan.

Savolaisuus synnytti Röngässä toimittajan

Koulun tai suvun juhlissa Rönkä oli se, joka juonsi ja puhui, kirjoitti ja esiintyi. Lukiossa hän alkoi haaveilla toimittamisesta. Syyksi Rönkä arvelee savolaista sukuaan.

– Savolaisuuteen kuuluu kyvyttömyys sitoutua vahvasti. Vahva uskonnollisuus tai poliittisuus eivät sovi. Savolaiset ovat aina vähän: Voi se olla näin, mutta voi se olla noinkin.

Rönkä pitää itseään myös tietynlaisen poliittisen liturgian ja valheen aikana kasvaneena ihmisenä. Siksi hän alkoi vieroksua ääritotuuksia.

– Toimittajan ammatti on ammatti, jossa ei voi, eikä saa sitoutua voimakkaasti mihinkään. Se on suuri etuoikeus ja se viehätti jo nuorena.

Rönkä pääsi ylioppilaaksi 1978, kävi armeijan, muutti pääkaupunkiin ja alkoi opiskella Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä.

1980-LUKU: SUOMI AVAUTUU

1980-luvulla journalismi voi hyvin, mediatalot laajensivat ja ihmisiä tarvittiin tekemään uutisia. Rönkä meni kesätöihin Lehtikuvan kuvatoimittajaksi vuonna 1981.

Toimitus oli Ludviginkadulla samoissa tiloissa Helsingin Sanomien kanssa. Hississä saattoi törmätä legendaariseen lehdenkustantaja Aatos Erkkoon. Erkon isosisko, Patricia Seppälä, johti Lehtikuvaa.

– Seppälä oli erittäin määrätietoinen rautarouva, jota kutsuttiin Patiksi. Hieno hahmo, joka poltti Winston-Salem-savukkeita jatkuvasti. Hänellä oli pieni koira, jota sihteeri ruokki.

Panssarrrri kerrrrsantti pärisytti

Lehtimieheksi Rönkä opiskeli Sanomien toimittajakoulussa vuosina 1982–1983. Samalla kurssilla vaikutti muuan Jari Tervo, joka oli Röngän sanoin itsetietoinen, boheemi runoilija, eikä pitänyt kynttiläänsä vakan alla.

– Että jos oli kirjoitusharjoituksia, ei tullut itselle mieleen, että oonpa näppärä kirjoittaja, Rönkä nauraa.

Koulun kurssi kävi tutustumassa myös Yleisradioon 1983, samana vuonna, jolloin Pasilan maamerkki, Ylen linkkitorni rakennettiin.

Pihalla Arvi Lind esitteli kuvausryhmän ja pyysi jotakuta antamaan näytteen toimittamisesta. Rönkä halusi kokeilla.

– Esiinnyin ja puhuin. Muistan, miten Arvi sanoi, että “vähän siinä oli sellaista panssarrrri kerrrrsanttia liikaa”. Kun jännitti, ärrät pyrkivät ulos terävinä.

Toimittajakoulun jälkeen Rönkä teki töitä lehdissä ja paikallisradiossa, kunnes päätyi MTV:n palvelukseen sijaisankkuriksi vuosiksi 1987–1990.

Röngällä oli 1980-luvulla ruuhkaisaa. Hän teki töitä, urheili, valmensi, perusti perheen, sai pari lasta, Oton vuonna 1987, Reetan 1989 ja yliopisto-opinnot valmiiksi. Perhe kasvoi vuonna 1997 nelivuotiaalla adoptiopoika Iljalla.

Juuri tulleen tiedon mukaan Tšernobylskissa...

Vuosikymmenestä Röngälle jäi mieleen erityisesti Kekkosen taakan alta pääseminen.

– Silloin alettiin elää parlamentaarista elämää valtiosäännön mukaan, eikä presidentti määrännyt kaikesta. Samalla suuntauduttiin hiljalleen kohti länttä, kun Neuvostoliiton savijalat alkoivat murtua.

Vuonna 1986 jalat olivat vielä tukevasti paikoillaan. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus sattui 26. huhtikuuta. Pohjoismaissa mitattiin kohonneita säteilyarvoja, mutta niiden syytä ei tiedetty. Lähteeksi arveltiin Neuvostoliittoa.

Vasta kaksi päivää myöhemmin naapurin uutistoimisto TASS tiedotti, mitä oli tapahtunut.

– Tapaus paljasti jälleen Neuvostoliiton kaksi- tai kolmikerroksisen todellisuuden, peittelyn ja valehtelun.

1990-LUKU: NEUVOSTOLIITTO MURENEE

Vuosi 1990 toi Röngän Yleisradioon. Tv-uutisissa avautui “ison satraapin”, uutispäällikön paikka, johon valittiin vasta 30-vuotias Rönkä. Hän joutui tiukan paikan eteen 1994. Estonia upposi 28. syyskuuta. Silloin piti olla Röngän vapaapäivä.

Niinpä hän luki edellisenä iltana kirjaa ja siemaili kaikessa rauhassa Johnny Walker -viskiä. Aamulla soi puhelin. Pasilasta kysytään, voisiko Rönkä sittenkin tulla vetämään päivän ja illan uutisvuorot.

– Tulin Pasilaan. Se on jäänyt minulle mieleen. Täällä oli aivan hiljaista. Ei vihelletty. Ei laulettu. Radiot eivät soineet. Tavallisesti tähän touhuun kuuluu ammatillisen etäisyyden ottaminen. Kaikesta lasketaan karkeaa leikkiä, mutta silloin oli aivan hiljaista.

Rönkä kertoo katsoneensa jokin aika sitten tuon illan pääuutislähetyksen uudelleen. Röngän mielestä se on journalistisena tuotoksena hurja.

Lähetyksessä haetaan kuvaa ja tietoa eri puolilta, ollaan läsnä ja mukana muun muassa helikoptereissa, jotka nostavat ruumiita.

– Mutta ennen kaikkea Estonia on jäänyt minulle mieleen sen hiljaisuuden takia. Se oli ensimmäinen suurkatastrofi, joka tuli niin lähelle, että siihen saattoi samastua. Kaikki olivat olleet ruotsinlaivalla ja osasivat asemoitua tilanteeseen.

"Olemme parhaita suruviestin toimittamisessa"

Rönkä kertoo, miten Estonian kaltaiset “hirmutapahtumat” uutisoidaan. Ensin kerrotaan yksityiskohdat. Sitten siirrytään omaisiin. Seuraavaksi syyllistetään viranomaiset.

– Kun katastrofi on tarpeeksi suuri, se kulkee vajaan viikon kaavalla. Siihen kuuluu kollektiivinen surutyö, joka päättyy muistotilaisuuksiin ja yhteisiin surujuhliin.

Röngän mielestä uutisten tekijöille on helpotus, että on työkalut. Ne ovat kuin suojahaarniska, joka etäännyttää. Paradoksi on tämä:

– Silloin, kun tapahtumat ovat kauheimmillaan, työ on parhaimmillaan. Silloin tämä kone toimii sellaisena kuin se on viritetty. Kaikki muut päivät ovat harjoitusta. Meidän ammatitaitomme on sitä, että olemme parhaita suruviestin toimittamisessa.

2000-LUKU: HAJAANNUS, TERRORI, SEKAVUUS

2000-luvulle tultaessa media alkoi kipuilla ja Rönkä pohtia uravalintaansa. Hän oli saanut olla hyvien aikojen päällikkö.

– Minulla oli puolensataa alaista, muutaman kymmenen miljoonan budjetti, rintamamiestalo laajennettu, oli moottoripyörä ja koira. Arvelutti, haluanko olla huonojen aikojen saneeraava pomo.

Rönkä kertoo, että Ylen käytävillä tulee päivittäin vastaan ihmisiä, jotka hän on palkannut taloon. Ketään ei ole tarvinnut erottaa.

– Samaan aikaan näköpiirissä oli se, että lindin arvit ja polttilan evat alkavat lähestyä eläkeikää ja kaivataan riittävän harmaaksi ehtineitä, uusia ankkureita. Ajattelin, että siinä olisi yksi mahdollisuus: Palaisin ruutuun.

Ja niin Rönkä teki. 2000-luvun alusta lähtien hän on ollut yksi Ylen legendaarisista ankkureista.

2000-luvulla kypsyi myös päätös ryhtyä kirjoittamaan romaaneja. Niistä ensimmäinen, Tappajan näköinen mies, ilmestyi 2002. Sen jälkeen Viktor Kärppä -dekkareita julkaistiin parin vuoden välein. Niitä on syntynyt kaikkiaan kahdeksan, viimeisin tänä vuonna.

– Ensimmäisessä kirjassa Viktor Kärppä on kolmekymppinen, naista kaipaava kiihkeä nuori mies. Viimeisin romaani päättyy hänen 50-vuotispäiviinsä, jolloin hänellä on lukulasit ja perhe.

"Äkkiä näet, miten kone iskeytyy torniin"

2000-luku on jäänyt Röngälle mieleen kansainvälisen sekasorron aikana. Siihen liittyy myös New Yorkin terrori-isku syyskuun 11. vuonna 2001.

– CNN-kanava oli täällä useilla ihmisillä päällä. Yhtäkkiä näet, miten kone iskeytyy torniin. Meillä oli tv:ssä käynnissä suora lähetys eduskunnan istunnosta ja kynnys sen keskeyttämiseen oli suuri. Siksi kesti, ennen kuin pääsimme kanavalle. Ei kukaan käsittänyt, mistä siinä oli kysymys.

Rönkä kuvailee hämmennystä tapahtumien edessä. Käytiin sotaa New Yorkissa ilman, että sotaa oli julistettu. Iskettiin satunnaisesti ilman mitään sääntöjä.

Rönkä pitää toimittajan ammattia siitä kiitollisena, että hämmennyksenkin hetkellä työssä on sapluuna, jonka mukaan toimitaan.

– Sitä miettii, että seuraava lähetys on tuohon aikaan: Mitä uutta tietoa saamme? Kuka sen kertoo? Miten saamme lähetyksen poikkeamaan edellisestä?

2010-LUKU: VIHA, KYYNISYYS, TOIVOTTOMUUS

2010-lukua Rönkä luonnehtii vihan ja toivottomuuden vuosikymmeneksi. Aikaa määrittää väkivalta, joka on levinnyt Eurooppaan ja Suomeen.

Lista on koruton: Utoyan iskut Norjassa 2011, Charlie Hebdo -lehden toimitukseen kohdistuneet iskut 2015 Pariisissa, Nizzan isku 2016, Turun kauppatorin puukotukset 2017.

– Moni asia on yhtäläinen 1930-luvun kanssa. Mikään maailmanpalo tai suursota ei ole syntynyt ilman etnistä tai uskonnollista vastakkainasettelua – ja nyt en ota kantaa siihen, kuka on syypää – tämä on vain toteamus, että näin on.

Rönkä puhuu myös ajalle ominaisesta tahallisesta väärinymmärtämisestä, maalittamisesta ja trollaamisesta.

Rönkä oli ankkurina viime sunnuntain uutislähetyksessä, jossa kerrottiin Porvoon poliisiampumisten kiinniotoista. Sen jälkeen hän sai palautetta.

– Siinä viitattiin vitsikkäin sanankääntein, että olen mustasta miehen sukuelimestä tykkäävä vihervasemmistolainen suvakki. Se meni jo niin överiksi.

Rönkä kertoo, että säännölliset leimauskampanjat tuntuvat epäreiluilta. Ne sattuvat.

– Vaikka olisi näin vanha, monet asiat kokenut ja paatunut, se tuntuu pahalta.

Tiukan paikan tullen kokeillaan totuutta

Valemedioista ja valeuutisista huolimatta Rönkä luottaa journalismin tulevaisuuteen.

– Olen kasvanut anglo-amerikkalaiseen liberaaliin journalismiin, joka nojaa keskinäiseen uutiskilpailuun ja lievään konfliktitilanteeseen vallan kanssa.

Rönkä ei ole niitä kiimaisia toimittajia, jotka uskovat, että se on totuus, mitä tässä nyt kerrotaan. Hän ajattelee olevansa kuin piispa tai kardinaali, joka tietää, että jumalaa ei ole olemassa, mutta joka ajattelee, että kirkko on hyvä systeemi.

– Tiedän journalismin vajavaisuuden, mutta en keksi parempaa tapaa kertoa monipuolisesti asioista kuin keskenään kilpaileva vapaa media.

Tämä asia Rönkää korpeaa: Koskaan ei ollut yhtä paljon tarjontaa kaikkialta maailmasta yhtä helposti. Ja koskaan se ei ole kiinnostanut yhtä vähän.

– Ihmiset pääsevät vapaasti valitsemaan – ja se on ihana asia – mutta he valitsevat väärin.

Uutisankkuri on huolestunut, mutta ajattelee, että pakko on luottaa.

– Se on se vanha ohje, että tiukan paikan tullen kokeillaan totuutta. Muuta mahdollisuutta ei ole.

Katso myös:

Harri Palmolahden dokumentti Viiden vuosikymmenen ikkuna, joka sukeltaa journalismin ja Ylen Tv-uutisten historiaan.

Lue myös:

Kirjailija ja uutisankkuri Matti Rönkä: "Jos joku sanoo olevansa hyvä isä, hän valehtelee"