Jokilaakson pelastuslaitos Pohjanmaalla on pyytänyt virka-apua puolustusvoimilta yhä pahenevan tulvan torjumiseksi.

Pelastuslaitoksen mukaan tarkoitus on olosuhteiden salliessa varautua jääpatojen purkamiseen räjäyttämällä.

Virtaamien ja vesien maksimikorkeuksia ei kaikilta osin ole vielä pelastuslaitoksen mukaan saavutettu.

– Jäitä on liikkunut ja niitä on myös paikoillaan riskeiksi saakka. Tähän mennessä pelastuslaitos on suojannut alueella 11 rakennusta. Määrällisesti tapahtumia on ollut eniten Alavieskassa ja Pyhäjoella, Jokilaakson pelastuslaitoksen päivystävä päällikö Petteri Jokelainen kertoo pelastuslaitoksen tiedotteessa.

Tiedotteessa todetaan myös, että edelleen poikki menneiden teiden huomioiminen on aiheuttanut toimenpiteitä.

Valtatie 3 suljettu Kurikassa

Liikennevirasto kertoo, että valtatie 3 on suljettu Kurikan Jalasjärven kohdalla Etelä-Pohjanmaalla. Tulvavesi on noussut tielle noin sadan metrin matkalla. Liikenne ohjataan kiertotielle.

– Hyvää tässä tilanteessa on se, että juuri ennen tulvakohtaa ja sen jälkeen tiessä on rampit. Näin liikennehaittaa ei synny kovin paljon, kertoo päivystävä liikennekeskuspäällikkö Mika Jaatinen.

Tulvan arvioidaan kääntyvän Etelä-Pohjanmaalla laskuun viimeistään ensi yönä. Jaatisen mukaan tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä voi arvioida, milloin Kolmostiellä päästään jälleen ajamaan normaalisti.

Kolmostien lisäksi viisi pienempää tietä Etelä-Pohjanmaalla on suljettuna tulvavesien vuoksi. Ne sijaitsevat lähinnä Seinäjoen seudulla.

– Nämä ovat siis valtion tieverkon teitä. Niiden lisäksi varmasti myös kuntien ja yksityisteitä on suljettuina, tarkentaa Jaatinen.

Kelirikko aiheuttaa ongelmia

Tulvien lisäksi myös kelirikko on tuonut teille hankaluuksia. Illalla kello 19 paikkeilla oli lähes 300 soratielle eri puolilla Suomea määrätty painorajoituksia.

– Se on todella paljon, tämä on pahin tilanne moneen vuoteen. Kelirikkotiet on kuitenkin pystytty pitämään auki, kertoo Jaatinen.

Kyrönjoella avattiin tulvaluukkuja Etelä-Pohjanmaalla viime yön ja aamun vesisateet ovat nostaneet ainakin Kyrönjoen ja Lapuanjoen vedenkorkeutta.

Kyrönjoen tulvaluukkuja on ryhdytty avaamaan ja vettä päästämään pelloille Seinäjoella ja Ilmajoella. Kyrönjoen tulvahuippuja pyritään pienentämään myös johtamalla vettä alueen tekojärviin.

Edellisen kerran vettä johdettiin pengerretyille alueille Kyrönjoella viitisen vuotta sitten, huhtikuussa 2013.

Sen sijaan Lapuanjoella sade on nostanut vedenpintaa lähinnä joen latvoilla. Lapuanjoen varrella tulvaluukkujen avaaminen ei siis ole ollut tarpeen ainakaan tähän mennessä.

Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla tulvaveden ennakoidaan nousevan teille ensi viikolla, kertoo Jaatinen.

Lue lisää: Tulvaluukut avattiin Kyrönjoella Etelä-Pohjanmaalla – tulva katkaisi myös valtatien

– Liksa ei oo mikään leikin asia.

– Työ on tärkee, palkka on törkee.

– Missä näkyy arvostus? Palkassa.

Iskulauseet kaikuivat pitkin Helsingin keskustaa, kun vajaat 2 000 lastentarhanopettajaa ja heidän tukijaansa osoittavat mieltään jo toista kertaa lyhyen ajan sisään parempien palkkojen puolesta. Edellisen kerran parempaa palkkaa lastentarhanopettajille vaadittiin kuukausi sitten.

Ensi viikon perjantaina on aika siirtyä sanoista tekoihin.

Lastentarhanopettajat toimittavat tuolloin yhdessä rintamassa työnantajalleen palkankorotusesityksen. Kaikki Ylen mielenilmauksessa haastattelemat lastentarhanopettajat aikoivat osallistua tähän valtakunnalliseen kampanjaan.

Kampanjan ja lauantaisen mielenilmauksen takana on #Eileikkirahaa-kansanliike. Liikkeen mukaan siihen kuuluu noin 16 000 ihmistä.

Kansanliike: Vähintään 700 euron palkankorotus

Lastentarhanopettajien työ- ja virkaehtosopimusten mukainen minimipalkka on noin 2 300 euroa. Yksityiset maksavat kuukausipalkkaa usein tätäkin vähemmän.

#Eileikkirahaa-kansanliike vaatii kuukausipalkan nostamista vähintään 3 000 euroon. Liikkeen mukaan palkat ovat pysyneet lähes muuttumattomina 30 vuoden ajan samaan aikaan kun lastentarhanopettajien työmäärä ja vastuu ovat lisääntyneet.

Liike sai alkunsa, kun Yle uutisoi maaliskuussa pääkaupunkiseudun kuntien epävirallisesta sopimuksesta olla kilpailematta lastentarhanopettajien palkoilla. Kuntien henkilöstöjohtajat kiistivät väitteen myöhemmin.

Katso lauantain mielenilmaukseen osallistuneiden ajatuksia videolta.

Intian hallitus on hyväksynyt lapsen raiskaamisesta annettavan tuomion koventamisen. Mikäli maan presidentti ja parlamentti hyväksyvät hallituksen määräyksen, Intiassa saa jatkossa kuolemantuomion alle 12-vuotiaan raiskaamisesta. Myös vankeustuomioita pidennettiin.

Lisäksi päätöksessä vaaditaan, että lapsiuhreja koskevat oikeudenkäynnit on saatava päätökseen kahdessa kuukaudessa epäillyn pidätyksestä.

Parlamentilla on puoli vuotta aikaa hyväksyä hallituksen määräys, mutta epäiltyjä vastaan voidaan nostaa syytteitä jo hallituksen päätöksen perusteella.

Aiemmin Intiassa kuolemantuomio on voitu langettaa raaimmista murhista ja terroriteoista. Uutistoimisto AFP:n mukaan tuomioita pannaan kuitenkin täytäntöön harvoin. Viimeksi Intiassa on hirtetty kuolemaantuomittu vuonna 2015.

Viime aikoina useita tyrmistyttäviä tapauksia

Hallitus päätti asiasta Intiaa viime aikoina laajalti järkyttäneiden raiskaustapausten jälkeen. Yhdessä törkeimmistä tapauksista 8-vuotias tyttö raiskattiin ja surmattiin Jammu-Kashmirin osavaltiossa Pohjois-Intiassa.

Eri puolilla maata on järjestetty suuria mielenosoituksia, joissa on vaadittu rangaistusten koventamista. Protesteihin ovat kietoutuneet myös Intian etniset jännitteet, sillä Jammu-Kashmirin tapauksessa uhri oli muslimi ja syytetyt hinduja. Monet protestoijat syyttivät Intiaa hallitsevan hindunationalistisen puolueen olevan syytettyjen puolella.

Intiassa kovennettiin rangaistuksia naisiin kohdistuvista väkivaltarikoksista vuonna 2013, mutta rikosten määrä on silti ollut kasvussa. Tuolloin lakien tiukennukseen johtivat nuoren naisen joukkoraiskaus bussissa Intian pääkaupungissa Delhissä ja sitä seuranneet laajat mielenosoitukset.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Intiassa ilmoitettiin viranomaisille 40 000 raiskausta vuonna 2016, ja 40 prosentissa tapauksista uhri oli lapsi.

Pajalla tuoksuu keskittynyt tekemisen meininki. Radio soi vaimeana taustalla ja sen päällä hiljainen suhina, kun asiakkaan tilaaman taulunkehyksen reunoja hiotaan vesihiomapaperilla.

Olemme Helsingin Museokadulla Kultaus- ja kehysliike Virtasen tiloissa. Ikkunoista näkyy Töölön rauhallinen kadunpätkä. Välillä ovikello tuo uuden työn kehystettäväksi tai valmiin haettavaksi.

Virtasen 35-vuotisen uran suurimmasta urakasta sisään työtiloihin ei mahdu kuitenkaan kuin pieni osa. Takahuoneen työpöydällä lepää kolme ja puoli metriä korkea ja pari metriä leveä ikonostaasin oven puolikas. Toinen puoli heiluriovesta odottaa vielä työstöä.

– Tämä on pyhä ovi. Siitä mennään alttarille, eivätkä siitä saa mennä kuin vihityt papit.

Uspenskin katedraali täyttää tänä vuonna 150 vuotta

Kirkkosalin ja alttarin erottava ikonostaasi on niin iso, että pitää mennä aivan kirkkosalin takanurkkaan, jos haluaa sen kokonaisena valokuvaan. Aamuaurinko paljastaa, ettei vanha jaksa enää oikein loistaa. Läheltä pölyn, lian, halkeamat ja maalikerrokset erottaa jo selvästi.

Läheltä tosin erottaa myös, kuinka upea ja yksityiskohtainen 11 metriä korkea ja 25 metriä leveä puinen ikoniseinä on.

Kultaajamestari Harri Virtanen tutkii ja suunnittelee valtavaa korjausurakkaa tiiminsä kanssa tarkkaan. Apunaan hänellä on oman firman kultaaja Pekka Kilpeläisen lisäksi konservaattori Kimmo Oksanen, kultaajamestari Hannu Ivonen ja hänen poikansa, kultaaja Juuso Ivonen.

Virtanen itsekin on toisen polven yrittäjä. Hänen isänsä perusti yrityksen vuonna 1970.

– Olen aina sanonut, että olen siinä pohjamassan pölyssä kasvanut. Ensin tulin tienaamaan mopoon bensarahoja ja sitten vähän autoonkin. Vuonna -86 sitten jäin vakituiseksi.

Ikonostaasin korjauksen on määrä valmistua vuonna 2024. Suurin osa siitä pitää korjata paikan päällä telineiltä, koska se on liian suuri siirrettäväksi muualle. Kirkkoa aiotaan myös käyttää korjausurakan aikana normaalisti, jolloin seinän on hyvä olla paikallaan.

Oven kunnostus on kultaaja Pekka Kilpeläisen mestarityönnäyte

Nyt valtavan yli 250 m2 kokoisen ikonostaasin korjaus aiotaan tehdä kunnolla, eikä kuparisella paikkamaalilla, niin kuin joskus aiemmin on tehty. Tämä tarkoittaa valtavaa seitsemän vuoden urakkaa ja aitoa kultaa.

Töölössä Virtasen liikkeessä kultaaja Pekka Kilpeläinen on saanut ovenpuolikkaan keskiosan valmiiksi jo aiemmin. Ovi tulee olemaan hänen oma mestarintyönnäytteensä. Ero vanhaan, vielä kunnostamattomaan oven osaan, on kuin talven käytössä olleella autolla ennen ja jälkeen pesun ja vahauksen.

On pysäyttävää tutkia läheltä heiluriovia, joiden kautta on kuljettu kirkkosalista alttariin kohta sataviisikymmentä vuotta.

Pöydällä makaavassa ovessa näkyvät vuosikymmenten käytön jäljet. Puuornamentteja on halkeillut, siitä on irronnut osia, kultaus on likainen, melkein vihertävä, ja ovea on maalailtu vuosikymmenten aikana pronssimaalilla. Silti tekee mieli ottaa hattu pois päästä. Alkuperäistä upeaa käsityön jälkeä ei edes aika voi piilottaa.

Nyt Kilpeläinen jatkaa oven muiden osien puhdistusta. Hän sutii pienellä pensselillä keskittyneesti liisterin näköistä puhdistusainetta alttarioven koristeisiin. Jokainen kolo, kaarre, nurkka ja sentti puuornamentista putsataan, pyyhitään ja kunnostetaan. Hitaasti vuosikymmenten lian alta kuoriutuu esiin alkuperäisiä kerroksia.

Tarkoituksena on säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa. Lopulta uutta kultausta lisätään sinne, mistä vanha on kulunut pois. Kultaus on kuitenkin vasta viimeinen vaihe valtavasta urakasta. Ennen kultausta, puhdistamisen jälkeen, maalikerroksia pitää rapsutella ja hioa ja uudelleen kullattavat kohdat pohjustaa liituliimalla.

Kilpeläinen näyttää, miten pohjamaalia vaihtelemalla saadaan kultauksesta joko kiiltävää tai mattapintaista. Näiden eroilla korostetaan kullattavan esineen muotoja ja varjoja. Kiiltävien kohtien alle laitetaan polimenttia, eli punaruskeaa savea. Mattaosien alle puolestaan sellakkaa, englanniksi shell lac, joka on peräisin aasialaisen kerria lac -hyönteisen munakoteloista. Käytettävät menetelmät ovat hyvin vanhoja ja niitä käytetään nykyään pääasiassa enää antiikkiesineiden kanssa.

Lehtikulta on niin ohutta, ettei sitä pysty käytännössä edes mittaamaan

Kultaajamestari Virtanen kertoo, että Uspenskin kirkon alkuvuosikymmeninä kirkossa oli kosteusongelmia lämmityksen puutteellisuuden vuoksi ja ikonostaasi kärsi laajoja vaurioita, joita on sittemmin paikkailtu vähän sieltä täältä.

– Puu on myös halkeillut monista kohdin kosteusongelmien ja käytön vuoksi. Herkkien ornamenttien kiinnitykset ovat myös paikoin pettäneet. Nyt hyvin tehty kultaus kestää kuitenkin satoja vuosia, jos sitä hoitaa ja putsaa oikein.

Ikonostaasiin käytettävä kulta valmistetaan pienessä saksalaisessa Schwabachin kaupungissa. Kilpeläinen kertoo kullan kiehtovasta tekoprosessista.

– Ensin tehdas ostaa pankista kultahelmiä, joista sulatetaan pieni vajaan kilon painoinen harkko. Tätä harkkoa valssataan, eli tavallaan kaulitaan, uudestaan ja uudestaan, kunnes se on ohuempaa kuin ihmisen hius.

Valssauksen jälkeen ohuita kultalevyjä taotaan vielä tuntikausia ohuemmaksi tietokoneavusteisella vasaralla.

Lopullinen leikkaus sopivan kokoisiksi arkeiksi tehdään huoneessa, jossa huoneen kosteus on tarkkaan säädelty. Siellä lehtikulta asetellaan kultakirjan väliin. Kirjassa on tyypillisesti kaksikymmentäviisi 8x8 senttimetrin kokoista lehteä. Yhden valmiin kultalehden paksuus on vain 1/6000 millimetriä. Toisin sanoen niitä tarvitaan millin paksuiseen nippuun 6000 päällekkäin.

Yhden tällaisen äärettömän ohuen lehtikultalehden hinta on noin kolme euroa eli yhden neliömetrin kokoisen alueen kultaamiseen tarvittavan kullan hinta on 300-400 euroa. Painoa tällä neliömetrin peittävällä kultamäärällä olisi kuitenkin vain vähän yli 2 grammaa.

– Itse asiassa jos ottaisi lehtikultalehden palasen käteensä ja hieroisi käsiään yhteen, häviäisi kulta näkyvistä, niin ohutta ja haurasta se on. Vähän kuin puhkaisisi saippuakuplan, Kilpeläinen kertoo.

Kirkon sipuleissakin on vain yksi kerros kultaa

Uspenskin katedraalin katolla olevat sipulit on kullattu 2000-luvun alussa erikoistilauksena tehtaalta tilatulla "paksulla" lehtikullalla. Silloin tuhat 8x8 cm kultalehteä painoi “peräti” 22 grammaa nyt käytettävän normaalin 16 gramman sijaan.

Vaihtoehto lehtikullalle on polttokultaus, jolla Uspenskin sipulit alun perin maalattiin. Siinä on kyseessä kullan ja amalgaamin seos, josta poltetaan amalgaami pois. Menetelmän ongelmana on kallis hinta, vaikka lopputulos kestäisikin lehtikultausta pidempään.

Ulkotiloissa käytetään sisäornamenttien 23 karaatin lehtikullan sijaan puhdasta 24 karaatin kultaa. Se kestää paremmin luonnon mekaanisesti kultapintaa hiovia elementtejä, kuten jäätä, lintujen jätöksiä ja Helsingin katupölyä. Sisätiloissa käytettävän 23 karaatin kullan etu puolestaan on helpompi käsiteltävyys.

Kaupan kultamaalissa ei ole kultaa

Yksikään normaali kaupassa myytävä kultamaali ei pääse ammattilaisten mielestä lähellekään aitoa kultaa. Kultamaalissa väri saadaan kuparista, eli jos sattuisi näkemään esimerkiksi kullan värisen auton, on hyvin todennäköistä, että väri olisi itse asiassa pronssi, vaikka maalipurkin kyljessä lukisikin “gold”. Kilpeläinen sanoo, että aidossa kullassa valoheijastukset ovat aivan erilaiset.

– Kyllä kulta on loppujen lopuksi paras materiaali. Se on niin mukautuvaista ja joustavaa.

Kauanko kestää oppia kultaajan työ?

Toisen polven kultaajamestari Harri Virtaselle kysymys on helppo.

– Koko elämän! Vaikka minäkin olen tehnyt 35 vuotta näitä hommia ja Pekka kohta 30 vuotta, niin silti aina tulee uusia asioita eteen, joissa miettii miten hitsissä tämä on tehty. Millaisia sankareita oikein on ollut, että on osattu tehdä. Joka vuosi, viikko ja kuukausi tulee esiin asioita, joita katsoessa miettii, että ei vitsi kyllä sitä on vielä niin lapanen näissä hommissa.

Kilpeläinen nauraa vieressä.

– Tämmöisen ovenhan maalaisi pronssimaalilla parissa päivässä. Nyt tähän menee muutama sata tuntia. Pelkkään oven puolikkaaseen. Mutta sitten jos tätä oikealla tavalla puhdistaa eikä maalata päälle, niin se kestää satoja vuosia.

Armenian viranomaisten mukaan yli 70 mielenosoittajaa on otettu kiinni pääkaupungin Jerevanin kaduilta. Heidän joukossaan on viranomaisten mukaan kaksi henkilöä, joita on epäilty pommien rakentamisesta.

Tuhannet ihmiset sulkivat Jerevanin katuja lauantaina protesteissa, joissa vaaditaan vasta tällä viikolla valtaan astunutta pääministeriä eroamaan. Parlamentti nimitti maan entisen presidentin Serzh Sarkisianin pääministeriksi tiistaina.

Maassa toimeenpantujen uudistusten myötä pääministerin valtaa on lisätty presidentin kustannuksella. Sarkisianin vastustajien mukaan päätös tarkoittaa sitä, että hän voi nauttia vallasta loppuelämänsä.

Kansallinen turvallisuuspalvelu sanoo vanginneensa kaksi maan oppositioon kytköksissä olevaa henkilöä, joiden sanotaan valmistelleen pommien räjäytyksiä julkisilla paikoilla.

Lauantai-iltana noin 50 000 mielenosoittajaa kokoontui pääkaupungin keskustassa olevalle Tasavallan aukiolle.

Erosta keskustellaan?

Armenian mielenosoituksia johtavan Nikol Pashinianin mukaan hän tapaa tänään pääministeri Serzh Sarkisianin. Pashinian sanoi Facebook-sivullaan julkaistussa videossa, että hän tapaa pääministerin keskustellakseen pääministerin eron ehdoista ja rauhanomaisesta vallanvaihdosta. Hänen mukaansa tapaaminen on sovittu kello kymmeneksi aamupäivällä paikallista aikaa eli yhdeksäksi aamupäivällä Suomen aikaa.

Pääministerin toimisto ei ole vahvistanut tietoja. Mielenosoitukset pääministeriä vastaan ovat jatkuneet Armeniassa jo toista viikkoa.

Serzh Sarkisian tunnetaan Venäjä-myönteisenä johtajana. Armenialla on liittosuhde Venäjän kanssa, ja Venäjällä on maassa lentotukikohta. Armenia on taloudellisesti riippuvainen Venäjästä.

Lue lisää:

Armeniassa oppositio julistaa samettivallankumousta – Jerevanissa mielenosoituksia

TUKHOLMA Södermalmilla sijaitsevan kerrostalon ovessa lukee Arell ja Räms. Hyväntuulinen Arell avaa oven valoisaan läpitalonhuoneistoon, jossa voisivat asua tavalliset keskiluokkaiset svenssonit.

Kodista puuttuvat kaikenlaiset viittaukset isännän asemaan. Olemme sentään Ruotsin suurimman taidemuseon, Nationalmuseumin, entisen pääjohtajan kotona.

Yhdellä seinällä on ranskalaisen valokuvataiteilijan Bettina Rheimsin kookkaita mustavalkokuvia naisten alusasuihin pukeutuneesta transsukupuolisesta. Toista seinää koristavat ortodoksiset ikonit.

Arell on kääntynyt ortodoksiksi myöhemmällä iällään. Tukholman suomalainen ortodoksinen kirkko sijaitsee kivenheiton päässä, ja siellä entinen museonjohtaja käy rauhoittumassa.

Suomesta Ruotsiin yli kuusi vuotta sitten muuttanut Arell, 58, vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä.

Toista oli reilut viisi vuotta sitten. Silloin entinen miesystävä hakkasi häntä.

”Kävelin ovea päin”

Viitisen vuotta sitten Arell aloitti tavallisen työpäivänsä Ruotsin kansallismuseossa. Ensi töikseen hän tapasi museon johtoryhmän, eli keskeiset työtoverinsa.

He katsoivat ihmeissään Arellia, joka tuli kokoukseen silmät mustina.

– Nyt on vaikea ymmärtää sitä tilannetta, koska kukaan ei sanonut silloin mitään, Arell muistelee tilannetta hämmentyneenä.

Ainoastaan kaikkein lähimmät työtoverit uskalsivat kysyä myöhemmin asiasta, ja heille museonjohtaja kertoi törmänneensä oveen.

Muutettuaan Tukholmaan talvella 2012 Arell tapasi miehen, johon hän rakastui. Tämä oli yli kaksikymmentä vuotta Arellia nuorempi. Miehet muuttivat kesällä yhteen.

Ensimmäinen isku tuli syksyllä, ja Arellin laskujen mukaan miesystävä hakkasi hänet vuoden sisällä kuusi kertaa.

Kerran Arell joutui väkivallan seurauksena sairaalaan, kun kylkiluita oli mennyt poikki.

Alkoi itsesyytösten ja häpeän aika. Arell tajusi ensimmäisen lyönnin jälkeen, että suhde pitää lopettaa, mutta siitä ei tullut mitään.

Arell ajatteli, että väkivalta on vain tilapäistä ja menee ohi.

Väkivaltaiseksi muuttunut suhde päättyi vasta yli vuoden seurustelun jälkeen, kun Arellin miesystävä muutti opiskelemaan Kööpenhaminaan ja jäi kiinni pettämisestä.

Silloin Arell pani välit poikki.

Sitten alkoi tapahtua. Arellin väkivaltaisen ex-miehen ystävä soitti Arellille ja kertoi, että mies puhuu uhkaavasti Arellista. Ystävä vaati, että Arell ottaa hetimmiten yhteyttä poliisiin.

Miesten välinen parisuhdeväkivalta on tabu

Ulostulosta poliisille alkoi pitkä toipumisen prosessi, johon liittyi alussa paljon häpeää.

Parisuhdeväkivallasta kertominen tuntui erityisen vaikealta, koska kyse oli kahdesta miehestä. Asia on tabu.

On kiinnostavaa, että Ruotsissa media ei ole tarttunut aiheeseen, vaikka se on ollut tarjolla.

– Se ei sovi täällä kerta kaikkiaan kuvaan, Arell puuskahtaa.

Häneen kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta kertoi ensin suomenruotsalainen media.

Entinen museonjohtaja löytää syyn ruotsalaisesta yhteiskunnasta.

Se ei ole Arellin mukaan aivan sellainen kuin me suomalaiset luulemme: suvaitsevainen, ymmärtäväinen ja avoin.

– Ruotsalainen yhteiskunta ei ole sen kummempi kuin suomalainenkaan. Vaikeista asioista puhutaan täällä yhtä vähän, Arell sanoo.

Lisäksi hänen asemansa Kansallismuseon johtajana vaikutti asiaan.

Vanhojen kulttuurilaitosten ympärillä pyörii Arellin mukaan raharikas yläluokkainen eliitti, aristokraatit ja miljardöörit. Lisäksi kuningashuone on Arellin mukaan erittäin lähellä museota.

– Tällaisista asioista ei puhuta niissä piireissä.

Poliisikuulustelu aukaisi haavat

Arell luuli päässeensä parisuhdeväkivallan yli, kun suhde väkivaltaiseen mieheen oli päättynyt, mutta se ei ollut totta.

Poliisikuulustelu aukaisi kaikki mahdolliset haavat.

Kuulustelussa hän joutui käymään uudelleen läpi kipeät yksityiskohdat: Kuka löi ja milloin? Ja millä kädellä? Mihin lyönnit osuivat, ja mitä sen jälkeen tapahtui?

– Asioiden yksityiskohtaisuus oli raadollista. Silloin ymmärsin, että minun pitää saada puhua asiasta ammatti-ihmisen kanssa.

Siitä alkoi puolen vuoden mittainen terapia, jossa Arell kävi kahdesti viikossa.

Sinne hän löysi Rikosuhripäivystyksen kautta. Organisaatiolla oli erikseen asiantuntija, joka oli erikoistunut samaa sukupuolta olevien parisuhdeväkivaltaan.

– Olin epäilevä, mutta sain aivan loistavan naisterapeutin. Hän oli taitava, Arell kehuu.

Onnistuneesta terapiasta huolimatta parisuhdeväkivallan jättämä möykky ei lähtenyt Arellista.

Poliisikuulustelujen jälkeen hän joutui jännittämään, nostaisiko syyttäjä syytteen Arellin entistä miesystävää kohtaan. Aikaa kului melkein vuosi.

– Asia ei ollut minun päätettävissä. Piti vain odottaa, Arell sanoo.

Syyte nostettiin, painajainen syveni.

Kun poliisi kuulusteli Arellin entistä miesystävää, tämä väitti, että Arell oli hakannut häntä, eikä toisin päin.

Arell joutui taas poliisikuulusteluun, mutta pian kävi ilmi, ettei entisen miesystävän puheille ollut näyttöä.

Sekä poliisi että Arellin asianajaja kertoivat, että parisuhdeväkivaltatapauksissa tarina kääntyy usein toisinpäin, kun epäiltyä syyllistä aletaan kuulustella.

Oikeuden päätöksellä Arellin ex-mies passitettiin mielentilatutkimukseen ja diagnoosin jälkeen avohoitoon. Sen lisäksi mies sai yhdyskuntapalvelua sekä oikeudenkäyntikulut maksettavakseen.

Arell ei ole kuullut miehestä sen koommin. Oikeuden päätös tuli voimaan viime vuoden alussa.

– Kun seurustelimme, tiesin, että hän oli sairas, mutta en halunnut hyväksyä sitä, Arell toteaa.

Arellin ottamat selfiet päätyivät todistusaineistoksi oikeudenkäyntiin. Kuvissa hän poseeraa hakattuna. Selfiet hän otti alun perin selvittääkseen itselleen, voisiko töihin jo mennä, vaikka naama oli ruhjeilla.

– Nyt tiedän kokemuksesta, että menee ainakin pari kolme viikkoa ennen kuin mustelmat häviävät, Arell sanoo.

Oikeudenkäyntiin hän pyysi todistajaksi kollegansa Ruotsin kansallismuseosta.

Tämä kertoi tienneensä alusta asti, mistä Arellin mustelmissa oli kyse, vaikka työpaikalla ihmiset esittivät muuta.

”Suhteesta pitää lähteä heti”

Aurinko paistaa keittiön ikkunasta sisään, kun Arell keittää ruotsalaista suodatinkahvia.

Ikkunalauta on täytetty pienillä designesineillä.

Museonjohtajana uransa Suomessa ja Ruotsissa tehnyt Arell on poikkeuksellinen korkean tason virkamies, sillä hän on avannut yksityiselämäänsä julkisuudessa.

Arell kokee, että asemansa takia hänen on helpompi puhua parisuhdeväkivallasta kuin monen muun. Voisi kuvitella, että asia olisi juuri päinvastoin.

– Minulla on hyvä, taloudellisesti turvattu asema. Jos minä en uskalla kertoa tästä, niin kuka sitten uskaltaa, Arell kysyy.

Kun ensimmäiset jutut Arelliin kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta julkaistiin viime vuonna, moni vieras ihminen otti häneen yhteyttä. Heillä oli samanlainen tarina.

Arellin yllätykseksi myös lähipiiristä tuli yhteydenottoja.

– En itse ollut tiennyt niistä eli oma esimerkkini toimi juuri niin kuin toivoin, Arell sanoo.

Hän kannustaa parisuhdeväkivallan uhreja lähtemään suhteesta.

– Siitä pitää kävellä heti pois. Tilanne ei muutu takuulla ikinä paremmaksi. Väkivalta vain toistuu ja muuttuu yhä pahemmaksi, Arell toteaa.

Hän muistuttaa, että pitkään jatkunut väkivaltainen suhde voi alkaa tuntua normaalilta, koska oma kynnys ottaa iskuja vastaan madaltuu. Se on sairasta.

Arell haluaa esimerkillään osoittaa, että parisuhdeväkivallasta voi päästä ottamalla ohjat omiin käsiin. Helppoa se ei silti ole.

– Se oli elämäni tuskallisin asia. Sen ylipääsemiseen meni vuosia, Arell sanoo.

”Suomalaisen vaikea päästä sisään yhteiskuntaan”

Ruotsin kansallismuseon entisenä pääjohtajana Arelilla ei ole Ruotsissa hädän päivää. Hän voisi jäädä jo nyt eläkkeelle, mutta ei halua.

Hän tekee freelancerina töitä Fotografiskalle, Tukholman valokuvataiteen museolle, joka laajenee kovaa vauhtia maailmalle.

Arell tuottaa Fotografiskan uusiin museoihin näyttelyjä, jotka tehdään yhteistyössä tunnettujen ulkomaisten museoiden ja säätiöiden kanssa.

Kansallismuseon suomalaisena pääjohtajana hän joutui Svenska Dagbladetin silmätikuksi. Lehti nosti viime vuosina tämän tästä esiin Arellin toimintaan liittyviä epäselvyyksiä.

Ne koskivat museon sponsoriauton väärinkäyttöä, ystävien suosimista rekrytoinnissa sekä esimerkiksi matkabudjetin ylittämistä.

Arell kuittaa väitteet olankohautuksella.

Hänen mukaansa Svenska Dagbladet nosti esiin sellaisia pieniä yksityiskohtia hänen toiminnastaan, joilla oli vain vähän tekemistä kokonaisuuden kanssa.

– Sitä paitsi mikään budjetti ei paukkunut yli, Arell puolustautuu.

Hän uskoo, että joku museon sisältä ruokki tarkoituksella juuri Svenska Dagbladetia Arellille epäedullisilla jutuilla.

– Täällä on aika vaikea päästä yhteiskuntaan sisään suomalaisena, Arell sanoo.

Hän viittaa verkostoihin, jotka Ruotsiin muuttaneilta suomalaisilta puuttuvat Ruotsissa: esimerkiksi koulu-, armeija - ja opiskelukaverit.

Lisäksi johtajan asema on Ruotsissa erilainen kuin Suomessa.

– Ruotsissa päätöksenteko on kollegiaalista, mutta johtajalla on vastuu. Jos jokin asia ei toimi, muut sanovat, että se oli johtajan päätös, Arell toteaa.

Arellin kuuden vuoden pesti Kansallismuseon pääjohtajana olisi voinut jatkua vielä kolme ylimääräistä vuotta, mutta Ruotsin hallitus ei jatkanut sopimusta.

Peruskorjatun, uudistetun museon avaa lokakuussa Ateneumin johtaja Susanna Pettersson, joka valittiin Arellin seuraajaksi.

– Vuosi lisää olisi ollut hyvä, jotta olisin päässyt avaaman museon. En tosin ole ollut koskaan pitkään töissä yhdessä ja samassa museossa, Arell toteaa.

Kuusi vuotta Ruotsin kansallismuseossa on ennätys Arellin uralla museonjohtajana.

Kahvit on juotu ja jossain vaiheessa Arellin aviopuoliso, graafinen suunnittelija Mattias Räms tulee kotiin.

Miehet tapasivat yli kolme vuotta sitten sen jälkeen, kun Arell oli jättänyt väkivaltaisen miesystävänsä.

Naimisiin Arell ja Räms menivät viime syksynä.

Arell on itse asiassa osa suurperhettä, sillä hänellä on kolme lasta avioliitosta suomalaisen naisen kanssa.

Se liitto kesti melkein 20 vuotta, kunnes Arell päätti alkaa elää yhdessä miehen kanssa.

Se tapahtui 1990-luvulla, kun Arell oli Turun taidemuseon johtaja.

Arell puhuu humoristisesti ja lämmöllä aviomiehestään.

Räms on minimalisti, eikä oikein pidä siitä, että Arell on täyttänyt keittiön ikkunalaudan pikkuesineillä.

Riitaa siitä ei kuitenkaan synny.

Väitös: Vauvaiässä koettu stressi jättää pysyvän jäljen aivoihin – voi aiheuttaa unettomuutta aikuisena

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan jopa lievä varhaislapsuudessa koettu trauma voi altistaa univaikeuksille ja masennukselle aikuisena. Helsingin yliopistossa tohtoriksi väitelleen Olena Santangelin väitöstutkimuksessa on havaittu, että varhaislapsuudessa koettu stressi jättää aivoihin pysyvän molekyylijäljen.

Kiasman ex-johtaja Berndt Arell meni töihin silmät mustana, kun miesystävä löi

Ruotsin kansallismuseon ja Kiasman entinen johtaja, suomalainen Berndt Arell löysi itsensä keskeltä parisuhdeväkivaltaa. Entinen miesystävä löi.

Nyt Arell kannustaa parisuhdeväkivallan uhreja lopettamaan sairaan suhteensa. Oma toipuminen vei vuosia, ja siihen tarvittiin sekä ystäviä että terapiaa.

Natsi-Saksa halusi Suoman lapsen – Norjan äitiyskodeissa piti synnyttää rotueliittiä

Suomalaisnaiset eivät olleet natsien ihailemaa "pohjoista rotua", mutta sodan lopulla hekin kelpasivat saksalaisten suunnitelmiin. Suoman tytär kuuli äitinsä tarinan vuosia myöhemmin.

Mitä tapahtuu Saudi-Arabiassa?

Saudi-Arabian pääkaupungissa Riadissa lähellä kuninkaallisia palatseja kuultiin voimakasta ampumista lauantaina illalla. Valtiollisen uutistoimiston mukaan maan turvallisuusjoukot ampuivat tilanteessa alas harrastekäyttöön tarkoitetun drone-kopterin. Sosiaalisessa mediassa tilanteesta levinneet videot johtivat spekulaatioihin vallankaappausyrityksestä. Maan hallitsijan, kuningas Salmanin kerrotaan olleen tapahtuman aikaan toisaalla pääkaupungissa.

Kymmeniä vangittu Armenian protesteissa

Armenian viranomaisten mukaan yli 70 mielenosoittajaa on otettu kiinni pääkaupungin Jerevanin kaduilta. Tuhannet ihmiset sulkivat Jerevanin katuja lauantaina protesteissa, joissa vaaditaan vasta tällä viikolla valtaan astunutta pääministeriä eroamaan.Lauantai-iltana noin 50 000 mielenosoittajaa kokoontui pääkaupungin keskustassa olevalle Tasavallan aukiolle.

Lännessä ja Lapissa sateita

Maan länsiosassa on puolipilvistä tai pilvistä ja monin paikoin tulee sadekuuroja. Päivälämpötila 5–10 astetta. Maan itäosassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa on selkeämpää ja poutaa. Päivälämpötila 2–7 astetta. Lapissa lähinnä lännessä paikoin heikkoa lumi- tai räntäsadetta. Päivälämpötila 0–5 astetta.

Lue lisää säätietoja täältä.

Etelä-Pohjanmaalla tulvatilanne on ennusteiden mukaan paikoin helpottumassa, kertoo johtava hydrologi Bertel Vehviläinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Vehviläinen arvioi, että ainakin Kyrönjoella vedenkorkeus on jo saavuttanut huippunsa.

– Kyrönjoella tulvavettä on ohjattu pelloille ja veden lasku on kohta alkamassa, koska nyt ei sada ja ilma kylmenee, sanoo Vehviläinen.

Lapuanjoella vesi ei näyttäisi tällä hetkellä nousevan niin korkealle, että sitä tarvitsisi ohjata pelloille. Mutta niin kauan kuin Kuortaneenjärven vesi nousee, tulvariski pysyy Lapuanjoella. Tulvaraja on ylittymässä Kuortaneenjärvellä. Ely-keskus kehottaa kaikkia matalalla olevien rantakiinteistöjen omistajia varautumaan siirtämään irtaimistoa ylemmäs.

Valtatie 3 on edelleen suljettu Kurikan Jalasjärven kohdalla Etelä-Pohjanmaalla. Kolmostien lisäksi viisi pienempää tietä Etelä-Pohjanmaalla on suljettuna tulvavesien vuoksi. Ne sijaitsevat lähinnä Seinäjoen seudulla.

Tulvavedet nousseet nopeasti pohjoisempana

Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa varoitetaan paikoin nopeasti nousevista tulvavesistä. Ely-keskuksen mukaan vedet voivat aiheuttaa vaaraa tai haittaa ranta-alueilla.

Kalajoki, Pyhäjoki ja Siikajoki ovat jo tulvineet viikonloppuna nostaen paikoin vettä pelloille ja teille. Myös rakennuksia on joutunut tulvaveden saartamaksi. Joet tulevat tulvimaan tänä keväänä tavanomaista pidempään.

Jokilaakson pelastuslaitoksen päivystävä päällikkö Petteri Jokelainen kertoi Ylelle puolenpäivän aikaan, että tulvavedet ovat kuitenkin jo kääntyneet paikoin laskuun.

Pelastuslaitos ei ole myöskään saanut yön aikana uusia tehtäviä tulviin liittyen. Tähän mennessä pelastuslaitos on suojannut alueella 11 rakennusta.

Pelastuslaitos on pyytänyt virka-apua puolustusvoimilta jääpatojen mahdollista räjäyttämistä varten. Räjäytyksiin ei kuitenkaan ole vielä minkäänlaista tarvetta, kertoo Jokelainen.

– Ihmishenkiä ja suuria massoja rakennuksia ei ole juuri nyt uhattuna. Luonnonkulkuihin puuttuminen räjäytyksillä ei ole muutenkaan ongelmatonta.

Ely-keskus on julkaissut nettisivuillaan oppaita talonomistajille siitä, miten suojautua tulvalta.

Lue tästä oppaasta miten suojata taloa. Lue tästä oppaasta miten toimia tulvan jälkeen.

Lue myös:

Pohjanmaalla on pyydetty jo armeijaa mukaan tulvan torjuntaan – jääpadot valmistaudutaan räjäyttämään

Tulvaluukut avattiin Kyrönjoella Etelä-Pohjanmaalla – tulva katkaisi myös valtatien

Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa tehdyssä itsemurhaiskussa kuolleiden määrä on noussut lähes 60:een. Maan terveys- ja sisäministeriöiden mukaan iskussa haavoittui lähes 120 ihmistä.

Isku kohdistui äänestäjien rekisteröitymispisteeseen läntisessä Kabulissa. Terroristijärjestö Isis on ilmoittautunut iskun tekijäksi. Isku tehtiin alueella, jossa asuu pääosin shiia-muslimeja.

Afganistanissa on viime aikoina perustettu rekisteröitymispisteitä lokakuuksi suunniteltuja parlamenttivaaleja varten. Niitä on uumoiltu pommi-iskujen mahdollisiksi kohteiksi.

Edellinen yhtä suuren mittaluokan isku Kabulissa tehtiin kuukausi sitten. Yli 30 ihmisen hengen vieneen itsemurhaiskun tekijäksi ilmoittautui Isis.

Tämän vuoden toistaiseksi tuhoisin isku Kabulissa tehtiin tammikuun lopulla. Yli 100 ihmistä kuoli, kun ambulanssi räjäytettiin tiukasti vartioidulla alueella, jolla sijaitsee muun muassa Kabulin pääpoliisiasema ja EU:n edustuston tiloja.

Uutista on päivitetty klo 15.57 ja klo 18.13: Uudet tiedot uhrien määrästä.

Viime vuoden marraskuussa Kotkan Sunilassa myytiin keittokomerollinen kaksio. Sen velaton hinta oli 9 500 euroa. Heinäkuussa yksiö keittokomerolla, kylpyhuoneella ja eteisellä lähti 18 000 euron hintaan. Tällä hetkellä kaupan on muun muassa 120-neliöinen huoneisto, jonka lähtöhinta on 49 000 euroa.

Se on ollut myynnissä jo useita vuosia, mutta ei ole mennyt kaupaksi.

Kaikki kiinteistöt ovat arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia.

– Minusta tämä on kauheaa. Helsinkiläiset kollegani eivät usko korviaan, kun sanon että Aallon taloista myydään asuntoja tällä hinnalla. He luulevat, että puhun käsirahoista, kiinteistönvälittäjä Merja Sundberg huokaa.

Keskimääräinen myyntiaika Sunilassa on yli nelinkertainen Kotkan keskiarvoon nähden. Sieltä on jatkuvasti myynnissä asuntoja, jotka eivät mene kaupaksi. Alue ei houkuttele asukkaita kuuluisasta suunnittelijasta huolimatta.

''Asukaskunta on sellaista, että moni ei halua alueelle''

Alvar Aalto sai 1930-luvulla tehtäväkseen suunnitella Sunilaan sellutehtaan ja sen ympäristöön asuinalueen tehtaan työntekijöille. Sunilan alue on Suomen suurin Aallon suunnittelema kokonaisuus.

1980-luvulla tehdas luopui asuinrakennuksista. Alue hajosi moneksi asunto-osakeyhtiöksi.

– Kotkan kaupunki osti asuntoja ja niihin sijoitettiin vuokralle ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuuksia päästä muualle. Tämä aiheutti sen, että alueesta tuli rauhaton, kiinteistönvälittäjä Petteri Ampuja toteaa.

Kiinteistönvälitystoimisto Merikotkan pesän myyntineuvottelija Tuula Ekin kokemuksen mukaan alueella on edelleen rauhattomuutta. Hänen mukaansa moni välttelee aluetta juuri asukkaiden vuoksi.

– Asukaskunta on sellaista, että moni ei halua alueelle. Yksi vuokralainen lähti juuri sen takia pois, kun siellä vain örvelletään. Hänellä oli ihan siisti asunto. Mutta kun yläkerrassa örvelletään ja alakerrassa örvelletään. Hänen olisi pitänyt astua käytävään sammuneen ihmisen päälle, jos hän olisi halunnut jatkaa portaita, Ek kertoo.

Ekin mukaan taloissa voi olla hyvinkin erilainen asukaskulttuuri. Osassa taloista on pääasiassa sijoitusasuntoja, jotka ovat vuokralla. Osassa omistajat asuvat itse.

– Yleensä vuokranvälityksessä on niin, että mitä parempikuntoinen asunto, sitä parempikuntoinen vuokralainen. Jotkin sijoittajat ovat niin piinkovia, että olkoon mikä rötiskö tahansa, kunhan sinne joku juoppo saadaan. Vanhan ajan duunarikulttuuri on myös jäänyt ihmisten alitajuntaan. Paikkakuntalaiset ajattelevat, että se kulttuuri haisee makkarakastikkeelle ja kaljalle.

‘’Kuin olisi olisi astunut 30-luvun sotaelokuvaan sisään’’

Alueen ensimmäiset asunnot valmistuivat vuonna 1937 ja viimeiset 1954.

– Kävin Sunilassa ensimmäistä kertaa kiinteistönvälittäjänä 20 vuotta sitten. Asunnot olivat saneeraamatta ja alkeellisessa, primitiivisessä kunnossa. Käytävälle mennessä tuntui kuin olisi olisi astunut 30-luvun sotaelokuvaan sisään. Muistan sen tunteen.

Asunnoissa on sittemmin tehty mittavia remontteja, mutta ne eivät Ekin mukaan kaikilta osin vastaa vieläkään nykyajan tarpeita.

– Keittokomerot olivat hirveän pieniä, kun asunnot rakennettiin. Ne ovat epäkäytännöllisiä ja niitä on aika vaikea saada nykyihmisen tarpeiden mukaisiksi. Vahvoja seiniä on vaikea mennä muuttamaan.

Tehtaan työntekijät asuivat aikanaan asemansa mukaan eri taloissa. Työnjohtajille ja insinööreille oli omat rivitalonsa, työläiset asuivat omissa asunnoissaan.

Alueella oli yleiset saunat, joissa moni perhe peseytyi. Osassa pienistä asunnoista on ainoastaan wc, eikä varsinaisia pesutiloja.

– Nykyihminen ei voi olla ilman suihkua. Joissakin asunnoissa on putkiremontin yhteydessä otettu suihkulle tila jostakin nurkasta. Ennen asukkaat ovat käyneet kerran viikossa saunassa.

Ek näkee yhtenä asuntojen arvoon vaikuttavana tekijänä myös sen, ettei niiden arkkitehtuuria aina kunnioiteta. Talojen ulkosivut ovat Museoviraston suojelemia, mutta asuntojen sisätiloihin saa tehdä muutoksia.

– Alkuperäisiä komeroita on revitty auki ja sinne on lätkitty jotain halpoja tilalle. Asuntoihin on pistetty jotain hirveää tekopaneelilevyä ja muovilattioita ja tällaista. Sitten ne ovat menettäneet arvokkuutensa.

Huono maine korvien välissä

Merja Sundberg katselee ympärilleen remontoidussa asunnossa, jossa Aalto näkyy ainoastaan alkuperäisissä ovissa. Kaikki pinnat on uusittu. Kiinteistönvälittäjä pitää mahdollisena, että juuri kunnostus voi olla esteenä ostajan löytämiselle.

– Alvar Aalto -henkeä on kahdenlaista. Osa haluaa, että sen pitää olla ihan aitoa. Toisten mielestä sisälle voi tehdä oman mielensä mukaan muutoksia, kunhan rappukäytävät ja ulkoasu ovat sitä vanhaa ja hienoa.

Sundberg arvelee myös palveluiden puuttumisen ja huonojen liikenneyhteyksien vaikuttavan alueen suosioon. Hänkin tunnistaa Sunilaan liittyvän negatiivisen maineen, mutta ei pidä sitä ansaittuna.

– Sunila on jäänyt tehtaanvarjoalueeksi. Se on kotkalaisten korvien välissä. Alueenahan tämä on todella ainutlaatuinen, ei tällaisia ole. Jossakin muualla on joku Alvarin kirkko tai kirjasto, mutta tämä on koko kaupunginosa. Tämä on ihan huippu, kunhan vain osattaisiin tehdä asialle jotain ja alueesta sellainen, että se herättäisi ihmisissä kiinnostusta.

Kuin taivaaseen olisi päässyt

Helsinkiläinen arkkitehti Rurik Wasastjerna vieraili ystävänsä luona Kotkassa parikymmentä vuotta sitten. Hän näki paikallislehdessä ilmoituksia Sunilan vapaista asunnoista ja ihastui alueeseen välittömästi.

– Hämmästyin siitä, kuinka tyylikkään näköisiä ja halpoja talot ja asunnot olivat. Helsinkiläisittäin ne tuntuivat ihan ihmeellisiltä. Kävin katsomassa aluetta ja totesin, että tämähän on mitä mainioin paikka asua.

Nyt Wasastjerna on kotkalaistunut ja asuttaa jo kolmatta asuntoaan alueella. Sunilaan muutettuaan hän perusti Pro Sunila -yhdistyksen, joka pyrkii vaalimaan Alvar Aallon perintöä ja huolehtimaan Sunilan alueesta.

– Havaitsimme aikamoisen ristiriidan sen välillä, mikä Sunila on historiallisesti ja rakennustaiteellisesti ja mikä on sen maine ja suosio varsinkin paikallisesti. 80-luvun murroksen jälkeen sosiaaliongelmaisia asukkaita ja häiriöitä oli käsitykseni mukaan jonkun verran. Tilanne on parantunut siitä, mutta maine viipyy, arkkitehti Rurik Wasastjerna toteaa.

Wasastjerna on perehtynyt alueen historiaan. Hänen mukaansa Sunila oli ennen vanhaan arvostettu asuinalue.

– Jotkut sen ajan asukkaat ovat verranneet Alvar Aallon suunnittelemaan asuntoon muuttamista taivaaseen pääsyyn. Työ- ja asuinoloja sekä kaikkea yhtiön tarjoamaa sosiaalitoimintaa arvostettiin hyvin paljon ja muistetaan kaiholla. Tämä oli äärimmäisen tiivis yhteisö, jossa järjestettiin esimerkiksi urheilutapahtumia. Täällä oli myös seuratalo, jonne kokoonnuttiin yhteisiin juhliin.

Wasastjerna pitää suurimpana syynä kysynnän puutteeseen yleistä tilannetta Kotkan asuntomarkkinoilla.

– Kyllähän se ristiriitaiselta tuntuu, että asuntojen hinnat ovat niin alhaalla, mutta syrjäseudulla sijaitsevalla alueella kysyntä ei välttämättä ole valtavan suurta.

Wasastjernan mielestä alueena Sunila sopisi etenkin lapsiperheille. Niille soveltuvia asuntoja on kuitenkin rajallisesti.

– Täällä on laajat, turvalliset maisemat ilman liikennettä. Lapset voivat juoksennella vapaasti. Ongelma on se, että täällä on paljon pieniä asuntoja, koska suurin osa asujista oli aikoinaan työväkeä.

Wasastjerna pitää Aallon arkkitehtuurin kunnioittamista tärkeänä, mutta sallii kuitenkin muutokset asuntoihin.

– Itse tein ensimmäisessä Sunilan asunnossani suuren aukon kahden huoneen välille. Katsoin, että Alvar olisi varmaan hyväksynyt sen, koska se teki tilan avoimemmaksi. Yksiöitä ja kaksioita voi myös yhdistää. Se on mahdollista tehdä niin, ettei asunnon ilme ja arkkitehtuuri kärsi. Toivomme, että niin tapahtuisi, ja isoja asuntoja voitaisiin tarjota enemmän.

Wasastjerna näkee alueen myös potentiaalisena matkailukohteena.

– Helsingissä käy valtavat määrät vierailijoita esimerkiksi Aallon omassa asunnossa, ateljeessa ja Finlandia-talossa. Sunila ei ole Helsingissä, mutta tänne on helppo tulla. Sunila ei ole vau-kohde eikä avaudu yhdellä silmäyksellä. Arkkitehtuuri on hienovaraisempaa, ja täällä täytyy vaellella ja sulatella.

Uutta pontta Japanista

Kehitysyhtiö Cursor pyrkii kasvattamaan Sunilan suosiota tekemällä siitä kansainvälisen matkailukohteen. Yhtiö lähtee markkinoimaan aluetta japanilaisille sijoittajille ja matkailijoille.

Alueelle suunnitellaan hotellia, ja myös alueen asukkaita toivottaisiin majoitustoimintaan mukaan airbnb-hengessä.

– Huoneistoissa voitaisiin kokea aito suomalainen matkailuelämys, mutta ennen kaikkea aito Alvar Aallon design, projektipäällikkö Noora Kiili toteaa.

Kiili näkee japanilaiset erityisen potentiaalisena matkailijaryhmänä, sillä suomalainen muotoilu kiinnostaa Japanissa.

– Japanilaiset matkailijat ovat suurin Alvar Aallon kotitalon ja ateljee-museon kävijäryhmä. Heitä käy Helsingin kohteissa jo suomalaisia enemmän.

Kiilikään ei pidä alueen sijaintia pääkaupunkialueen ulkopuolella ongelmallisena.

– Sunila sijaitsee vähän yli tunnin ajomatkan päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä, jonne kulkee lähes neljäkymmentä viikkoreittilentoa Japanin suurimmista kaupungeista.

Läheisen ihmisen menetys voi murtaa ja musertaa. Sängystä on vaikea päästä ylös, eikä kyynelten tulvaa voi estää. Vaikka tulevaisuuden ajatteleminen tuntuisi silloin mahdottomalta, on se väistämättä edessä.

Jokainen käsittelee surua omalla tavallaan. Toiset surevat hiljaisesti, toiset haluavat purkaa kaiken ulos. Jos lähipiiristä ei löydy ihmistä, joka kuuntelisi, ei yksin jäämistä tarvitse pelätä. Surun jakamista varten on perustettu erilaisia ryhmiä ympäri maata.

Moni on ne jo löytänytkin.

Kahdeksan vuotta sururyhmiä ohjannut Porin Teljän seurakunnan diakoni Tiina Kulha on huomannut, että ihmiset surevat läheisen kuoleman äärellä usein kaikki oman elämänsä surut kerralla. Joskus suruun voi sekoittua myös katkeruus.

Poissaolo herätti katkeruuden

Katkeruutta tuntee ainakin kokemäkeläinen Kirsti Kylä-Setälä. Hän ei anna itselleen koskaan anteeksi, että ei ollut läsnä miehensä lähdön hetkellä.

Kylä-Setälän mies syntyi napanuora kaulan ympärillä ja sai eliniän arvioksi vain 40 vuotta. Kun tuo rajapyykki täyttyi, koki hän elävänsä armonajalla vuosi kerrallaan. Armonvuosia kertyi 30. Siinä ajassa ajatus eliniän rajallisuudesta oli jo ehtinyt painua mielessä taka-alalle. Siksi kuoleman hetki tuli vaimolle suurena järkytyksenä vuonna 2013.

Kirsti Kylä-Setälä oli miehensä siskon kanssa matkalla Skotlannissa, kun tieto puolison kuolemasta tuli. Siltä matkalta hän ei muista mitään.

Aina, kun naiset olivat piilossa muiden ryhmämatkalaisten katseilta, he itkivät kahdestaan hotellihuoneessa. Muille he eivät kertoneet surustaan mitään. Naiset kulkivat ryhmän mukana lasittunein katsein nähtävyyksiä kierrellen. Jos muut olisivat tienneet, mitä heidän mielessään liikkui, eivät he olisi pysyneet kasassa. Kylä-Setälä pyysi Suomeen jääneiltä lapsiltaan, että isästä ei puhuta puhelimessa.

– Sanoin, että aloitetaan sureminen sitten vasta, kun tulen kotiin.

Kuolema tuli yllättävän nopeasti

Kari Kylä-Setälä eli elämänsä invalidina, joten sairaalareissut olivat hänelle tuttuja. Hän oli menossa jälleen yhteen leikkaukseen, kun raju ja sitkeä yskä iski. Keuhkot päätettiin kuvata.. Niistä löytyi yllätys, joka koitui hänen kohtalokseen.

– Keuhkoihin tuli jotain sellaisia kennoja. Niille ei oikein voinut tehdä mitään. Keuhkot vain tuhoutuivat, Kirsti Kylä-Setälä kertoo.

Tilanne eteni nopeasti. Noin kuukauden kuluttua diagnoosista aika oli jo loppunut. Kari Kylä-Setälän viimeiset viikot kuluivat nukutettuna teho-osastolla. Vaikka tiedossa oli, että parannuskeinoa ei ole, ei kukaan osannut varautua niin nopeaan kuolemaan.

Siitä jäi aika katkera olo, koska Kari kuoli jo ensimmäisenä matkapäivänä. Kirsti Kylä-Setälä

Kirsti Kylä-Setälä varmisteli vielä ennen matkalle lähtöä lääkäriltä, uskaltaako hän lähteä. Lääkäri uskoi silloin, että aikaa on vielä jäljellä.

– Hän sanoi, että lähde rauhassa, kyllä me sinun miestäsi sillä aikaa hoidamme. Siitä jäi aika katkera olo, koska Kari kuoli jo ensimmäisenä matkapäivänä.

Tunteet hukkuivat kiireeseen

Surun käsitteleminen oli vaikeaa, koska ensin piti päästä yli katkeruuden tunteesta. Käytännössä Kirsti Kylä-Setälä hukutti kaikki tunteensa.

Hän muistelee miehensä murehtineen juuri ennen sairaalaan joutumista, että kodin rikkinäinen katto pitäisi korjata. Tajuttoman miehensä sairaalavuoteen vieressä istunut puoliso vakuutteli ääneen, että huolta ei tarvitse kantaa. Hän varmistaa, että katto tulee korjattua.

Ja niin kävi. Kirsti Kylä-Setälä palkkasi miehet töihin ja huolehti, että ruokahuolto pelaa. Keittiössä vietettyjen viikkojen jälkeen hän keksi, että ikkunatkin pitäisi vaihtaa. Remonttipuuska keskeytyi vain hetkeksi, kun omasta terveydestä oli pakko huolehtia.

– Minulta leikattiin kilpirauhassyöpä, Kylä-Setälä kertoo kuin sivuhuomautuksena.

Kirje edesmenneelle puolisolle

Kiireisinä hetkinä puolison kaipuu ei ollut mielessä, mutta yksin kotona ollessaan Kirsti Kylä-Setälä itki. Muille hän ei oikein osannut suruaan näyttää. Hän pääsi tunteisiinsa kiinni vasta Kokemäen seurakunnan sururyhmässä.

Sinne hänet pyysi mukaansa ystävä, jonka mies oli kuollut puoli vuotta aiemmin.

Sururyhmässä Kylä-Setälä suri ensin muita. Hän koki, että monelle muulle puolison kuolema oli ollut järkyttävämpi paikka kuin hänelle, koska hän oli sentään ehtinyt valmistautua siihen 30 vuotta. Muille tilanne oli tullut eteen yllättäen.

Lopulta Kylä-Setälä päästi kuitenkin omankin surunsa pintaan. Hän ymmärsi, että suruja on erilaisia. Kyllä hänkin voi ääneen surra.

Käänteentekevänä kokemuksena hän pitää ryhmässä tehtäväksi annetun kirjeen kirjoittamista edesmenneelle puolisolle. Se tuntui aluksi kummalliselta, koska pariskunta ei ollut koskaan kirjoittanut kirjeitä toisilleen.

– Lopulta se oli kuitenkin hieno kokemus. Ajattelin, että tämä menee nyt tuonne ylös jonnekin.

Tuskaa ja huutoa

Sama tunne tuli sururyhmään kutsun esittäneelle ystävälle, Eeva-Liisa Vuolasaholle. Hän muistaa kirjoittamisen olleen ensin vaikeaa, mutta kun vauhtiin pääsi, ei siitä meinannut tulla loppua.

– Kun tytär soitti ja kysyi, mitä teen, kerroin kirjoittavani kirjettä isälle. Hän piti minua ensin outona, mutta pyysi sitten laittamaan terveiset itseltäänkin mukaan.

Haimasyöpä oli vienyt Vuolasahon miehen muutamassa viikossa, noin vuotta aiemmin. Suru lamaannutti jälkeen jääneen puolison täysin. Ajasta ennen sururyhmää hän ei paljoa muista. Hän muistaa vain kulkeneensa keittiön ja olohuoneen väliä huutaen tuskissaan niin kovaa kuin pystyi.

Vieläkin tuska vyöryy ajoittain yli, mutta ei enää niin vahvana. Kyyneleitä on silti vaikea pidätellä, kun ajatukset kääntyvät menneeseen.

– En ole vieläkään päässyt yli Jussin kuolemasta. Sururyhmä auttoi kuitenkin jatkamaan eteenpäin ja käsittelemään surun aiheuttamia tunteita. Sen jälkeen on ollut helpompaa, Vuolasaho kertoo.

Surun voi jakaa muiden kanssa

Sururyhmän tarjoama apu on kaikille erilaista. Joku käsittelee tunteitaan parhaiten puhumalla, joku kirjoittamalla tai vaikkapa musiikin avulla. Tunteiden jakaminen yhdessä vastaavan menetyksen kokeneiden kanssa on kuitenkin monelle kaikkein merkityksellisintä.

– Uskon, että surua on kevyempi kantaa sen jälkeen, kun sen on jakanut muiden kanssa, kertoo diakoni Tiina Kulha.

Seurakunnan sururyhmästä moni saa myös hengellistä tukea. Uskonasioita ei kuitenkaan tuputeta kenellekään ja myös kirkkoon kuulumattomat ovat Kulhan mukaan tervetulleita joukkoon.

Yritetään löytää pieniä valon pilkahduksia, jotka auttavat menemään eteenpäin. Tiina Kulha

Kulha ohjasi myös sitä ryhmää, johon kokemäkeläislesket osallistuivat. Nykyään hän tekee samaa työtä Porissa. Vaikka kokemukset ryhmistä ovat olleet erinomaisia, ei hän lupaa hokkuspokkuskonsteja surun selättämiseen. Ei surusta voi noin vain päästää irti. Sen kanssa voi kuitenkin oppia elämään.

Kulha kuvailee sururyhmää pieneksi, yhdessä tehdyksi matkaksi. Vaikka polut ovat erilaisia, on surussa aina jotain yhteistä.

– Sitä kokemusta yritetään vertaisten kanssa jakaa ja löytää pieniä valon pilkahduksia, jotka auttavat menemään eteenpäin.

Moni jatkaakin surun käsittelyä yhdessä ryhmäläisten kanssa ohjattujen tapaamisten jälkeen. Kun kipeät ja intiimit asiat on nostettu yhdessä pintaan, on niistä helpompi puhua jatkossakin.

Puhuminen auttaa

Puhuminen on ollut yksi Eeva-Liisa Vuolasahon tärkeimmistä tukipilareista surun keskellä. Vaikeimpien asioiden käsittely on jäänyt sururyhmään, mutta ovat ystävätkin jaksaneet kuunnella.

– Ystävät eivät aina ole tienneet, mitä sanoa, mutta heidän kanssaan olemme sitten päätyneet muistelemaan Jussia. Muistelemme vain kaikkia hyviä hetkiä. En minä mitään pahoja enää muistakaan, Vuolasaho toteaa.

Jussi oli hänen mukaansa hyväluontoinen ja auttavainen mies, joskin joskus vähän jääräpäinen. Hyvää muisteltavaa riittää.

Ystävät eivät aina ole tienneet, mitä sanoa. Eeva-Liisa Vuolasaho

Aktiivisella miehellä oli kylällä paljon ystäviä ja tuttavia. Hän pelasi curlingia, veti miesten jumppaa ja lenkkeili päivittäin – ihan viimeiseen asti. Siksi monen olikin vaikea käsittää äkillistä poismenoa.

– Moni ihmetteli ääneen, miten voi olla, että lehdessä oli risti-ilmoitus, kun juurihan he näkivät Jussin lenkillä, Eeva-Liisa Vuolasaho muistelee.

Hyvää yötä ja kauniita unia

Tieto syövästä tuli sattumalta. Eeva-Liisa Vuolasahon mieheltä löydettiin rutiininomaisessa 70-vuotistarkastuksessa ensin eturauhassyöpä. Se vaikutti rauhalliselta, ei kohtalokkaalta. Hän oli menossa sädehoitoon, kun lääkäri halusi keskustella. Sädehoitoja varten tehdyissä kokeissa kävi ilmi, että haima-arvot olivat hälyttävällä tasolla. Sovittiin, että sädehoito aloitetaan vasta lisäkokeiden jälkeen. Lisäkokeita ei kuitenkaan ehditty tehdä.

– Aloin kiinnittää hyvin pian kotona huomiota siihen, että Jussin vatsa kasvoi. Sen huomasi erityisen hyvin saunan jälkeen, Vuolasaho kertoo.

Jussi Vuolasaho ajoi itse sairaalaan tarkastettavaksi tiistaina. Viimeiset sanansa hän sanoi vajaata viikkoa myöhemmin.

– Meillä oli aina tapana sanoa nukkumaan mennessä hyvää yötä ja kauniita unia. Niin hän minulle sanoi sunnuntainakin. Ne olivat melko lailla viimeiset sanat, Eeva-Liisa Vuolasaho kertoo murtuen kyyneliin.

Viimeisinä päivinä Jussi Vuolasahoon ei saanut enää kontaktia. Torstaina hän kuoli.

Olen ajatellut, että minun olisi pitänyt jäädä silloin sairaalaan pidemmäksi aikaa. Eeva-Liisa Vuolasaho

Hänen vaimonsa ja tyttärensä olivat istuneet vuoteen äärellä, kuten muinakin päivinä, mutta eivät tienneet, että silloin olisi ollut aika hyvästellä. He olivat ehtineet kotiin asti, kun puhelu sairaalasta tuli.

– Olen ajatellut, että minun olisi pitänyt jäädä silloin sairaalaan pidemmäksi aikaa. Sitä jään ikuisesti harmittelemaan, Eeva-Liisa Vuolasaho kertoo.

Hän kävi vielä sairaalassa jättämässä hyvästit kuolleelle miehelleen, avasi televisiosta iskelmämusiikkia soittavan Harju & Pöntinen kanavan ja soitti sinne toiveensa. Viiden minuutin kuluttua rakas sävelmä Muistosi on mulle kallis soi olohuoneessa.

Suru helpottaa, vaikka ikävä jää

Vielä tänäkin päivänä Eeva-Liisa Vuolasaho istuu olohuoneen sohvalla ja katselee edesmenneen miehensä kuvaa. Jos hänellä on asiaa, sanoo hän sen ääneen. Aivan kuin Jussi sen vielä kuulisi.

Välillä tuntuu siltä, että kuuleekin.

– Nämähän ovat tällaisia henkimaailman juttuja, mutta olen sanonut Eeva-Liisalle, että onhan se Jussi sinua auttanut pilven päältä moneen otteeseen. Ihmettelin vain, missä Karin apu viipyy, Kirsti Kylä-Setälä kommentoi vierestä.

Hän sanoo ajatelleensa joskus näin, kun oli vaikeuksissa rappeutuneen kotinsa remontin ja sen aiheuttamien rahallisten ongelmien kanssa. Asiat kuitenkin järjestyivät lopulta.

Nyt ystävykset ovat jättäneet omakotitalot taakseen ja muuttaneet viereisiin kerrostaloihin Kokemäen keskustaan. He viettävät aikaa yhdessä ja porukalla muiden ystävien kanssa, leipovat ja harrastavat. Kylä-Setälä hoitaa myös säännöllisesti lapsenlapsiaan.

Miesvainaat muistuvat mieleen, kun selässä olevaa vetoketjua ei meinaa millään saada yksin kiinni tai kun porkkanat pitäisi raasta sämpylöihin. Se mikä ennen oli itsestään selvästi puolisoiden kontolla, on nyt jäänyt omiksi hommiksi. Se vaatii vielä totuttelua, mutta on päivä päivältä helpompaa.

Suru on muuttanut muotoaan. Kylä-Setälän pöytäkalenterissa lukee vielä: Kova ikävä.

Siitä huolimatta elämä jatkuu.

Musiikintutkija Olli Heikkinen myöntää, ettei asetu enää seuraamaan Euroviisuja kuten 1970-luvulla. Samoilla linjoilla on verovirkailija Petri Tuunainen, joka on seurannut viisuja jo vuodesta 1976. Silloin voiton nappasi Iso-Britannian Brotherhood Of Man kappaleella Save Your Kisses For Me.

– Täytyy myöntää, että kisa on paisunut liian valtavaksi ja maita on liikaa. Tulee ähky eikä noin suurta kappalemäärä pysty sulattamaan. Nykyään kaveriporukalla kuunnellaan kaikki ehdokkaat yhden päivän aikana. Sen päivän jälkeen lauluista tulee fiilis, että ei jaksa enää, Tuunainen kertoo.

Heikkisellä tuli samoja fiiliksiä, kun hän radio-ohjelmaa varten kuunteli kaikki kappaleet. Urakassa vierähti kolme tuntia.

Miehet istahtivat Euroviisujen ennakkostudion nojatuoleihin sen kunniaksi, että Mister Euroviisuksi tituleerattu irlantilainen kolminkertainen viisuvoittaja saapui esiintymään Tuunaisen kotinurkille Laukaan Peurunkaan 20. huhtikuuta. Tuunainen tietysti järjesti tapaamisen Loganin kanssa.

Olli Heikkinen on tullut tutuksi myös Radio Suomen musiikkiohjelmasarjasta Hitin kaava. Ohjelmissa analysoitiin hittikappaleet perusteellisesti pala palalta.

Kaksimiehisen viisuraadin tehtäväksi määriteltiin mestari Loganin menestyksen arviointi. Rinnakaistehtäväksi lankesi arvioida tämän kevään Euroviisujen vedonlyöntitilastojen kärkikolmikko.

Johnny Logan, 63, voitti Eurovision laulukilpailut vuonna 1980 ja 1987. Vuonna 1992 hän sävelsi ja sanoitti Linda Martinille voittokappaleen Why Me. Jos ruotsalainen Herreys ei olisi voittanut viisuja vuonna 1984 Diggi-loo Diggi-lei –hitillä, olisi Logan nelinkertainen voittaja.

Loganin ensimmäinen sävellys Linda Martinille 1984 kisoissa toi kakkossijan ja Martin hävisi Herreysille vain kahdeksalla pisteellä. Suomen pisteistä Loganin sävellyksen voitto ei jäänyt kiinni, sillä Suomi antoi Ruotsille kahdeksan ja Irlannille seitsemän pistettä.

Irlanti on ensimmäinen maa, joka on voittanut viisut kolme kertaa peräkkäin. Tähän mennessä Irlannilla on jo seitsemän voittoa.

Logan on ansainnut Mr. Eurovision -tittelin

Petri Tuunaisen mukaan Johnny Logan on ehdottomasti ansainnut Mister Eurovision -tittelin, jos joku täytyy nostaa esiin voittajista.

– Muistan kyllä Johnnyn ensimmäisen voiton What’s Another Year -biisillä. Tykkäsin siitä tosi paljon ja olin aivan varma, että se voittaa, Olli Heikkinen tunnustaa.

Suurin piirtein itkin, kun liian hidas kappale voitti. Petri Tuunainen

Tuunaisella syntyi vuoden 1980 kisoista aivan päinvastainen reaktio.

– Olin silloin 11-vuotias poikanen ja silloin minuun vetosivat kepeemmät rallit. Suurin piirtein itkin, kun liian hidas kappale voitti. Mutta sittemmin aika on kullannut muiston ja tykkään kappaleesta nyt tosi paljon.

Musiikintutkija Olli Heikkinen muistuttaa, että What’s Another Year on 32-tahtinen AABA-rakenteinen biisi.

– Samalla tavalla klassinen rakenne mitä esimerkiksi amerikkalaiset musikaalisäveltäjät käyttivät 20- ja 30-luvuilla todella paljon.

Suuri osa ikivihreistä iskelmistä, musikaali- ja elokuvasävelmistä on rakennettu AABA- eli sonaattimuotoon. Rakenteessa on kolme samanmuotoista A-säkeistöä. Säkeistö A1 aloittaa laulun tehokkaasti, A2 vie asiaa eteenpäin. Sen jälkeen seuraa muutos eli säkeistö B, jossa sävellaji, poljento tai molemmat muuttuvat. B-osaa seuraa jälleen laulun sanoman tiivistävä A-osa.

– Tällaisia kappaleita ei nykyisin enää tehdä enkä muista euroviisuissa kuulleeni AABA-rakenteista biisiä pitkään pitkään aikaan. Nämä ovat mennyttä maailmaa, vaikka vielä 1970-luvulla tehtiin paljon hittejä tällä kaavalla. Esimerkiksi Dannyn ja Armin Tahdon olla sinulle hellä, valaisee Heikkinen.

Portugalin 2017 voitto toi tuulahduksen menneiltä ajoilta

Petri Tuunainen arvioi, että ei ole mahdotonta voittaa AABA-kaavalla myös nykyisin.

– Tyylit voivat muuttua ja välillä voidaan palata vanhaan ja nostalgiseen, vaikka aika kaukaiselta ajatukselta se tuntuukin.

Heikkinen pohtii, että 70-luvun suosikkikaavalla ei enää menesty, mutta lieventää heti näkemystään.

– Viimevuotinen voittaja, Portugalin Salvador Sobralin esitys oli kyllä aika perinteinen fado-tyyppinen kappale.

– Sitä juuri ajoin takaa, välillä palataan kansalliseen tyyliin, Tuunainen komppaa.

Olli Heikkinen muistaa vielä Conchita Wurstin voittokappaleen Rise Like a Phoenix, koska se oli myös aika perinteinen, vähän kuin Bond-tunnari.

Johnny Loganin voittaessa toisen kerran Hold Me Now -hitillä vuonna 1987 Tuunainen oli jo paremmin viisukartalla.

– Aloin ymmärtää Loganin arvon ja balladina tämä on helpompi kuin What’s Another Year. Tajuntaan iskevä ja aika itseoikeutettu voittaja.

– Tämä on mahtiballadi, kuten edellinenkin. Iso liveorkesteri taustalla tekee tietysti paljon. Ja kapellimestari omasta maasta, Heikkinen arvioi.

Orkesteri katosi viisulavalta 20 vuotta sitten

Elävä orkesteri säesti laulajia viimeisen kerran 20 vuotta sitten eli 1998. Sen käyttö tuli hankalaksi osallistujamaiden määrän kasvaessa.

– En usko, että liveorkestereihin on palaamista, sillä se on kustannuskysymyskin. Tosin kisat maksavat varmaan tolkuttomasti nykyisinkin, Heikkinen pohtii.

Pitäisi sallia artistille mahdollisuus käyttää orkesteria tai taustanauhaa tai vaikka miksaten molempia. Johnny Logan

Euroviisukonkari Johnny Logan kaipaa edelleen mahdollisuutta käyttää myös liveorkesteria Euroviisuissa.

– Kun lavalla on elävät muusikot soittamassa, niin adrenaliini virtaa sekä soittajilla että artistilla. Hyvä orkesteri voi nostaa artistin uudelle tasolle. Pitäisi sallia artistille mahdollisuus käyttää orkesteria tai taustanauhaa tai vaikka miksaten molempia. Euroviisuista tulisi entistä tärkeämpi myös muusikoille eikä vain shown katsojille, Logan ehdottaa punaisella sohvalla Laukaan Peurungassa.

Logan itse ei aio enää pukeutua valkoiseen pukuun ja osallistua Euroviisuihin neljännen voiton toivossa. Viisukokemusta on kertynyt riittävästi ja se on antanut pohjan artistin pitkälle uralle. Ensi vuonna häneltä ilmestyy vahvasti irlantilainen levy, jossa häntä säestää satahenkinen sinfoniaorkesteri.

Nyt kilpaillaan esityksillä, ei lauluilla

Olli Heikkinen ja Petri Tuunainen kiteyttävät, että Loganin voittokaavaan kuului iso orkesteri, voimallinen balladi ja tunnepitoinen esitys, jota lähikuvat televisiossa tehostivat.

– Mielenkiintoista Euroviisujen kehityksessä on se, että kun kisaaminen alkoi vuonna 1956, niin silloin laulut kilpailivat. Linda Martinin esityksessä 1992 on vielä pönötystä, pistettiin parhaat päälle, laulettiin hieno laulu ja katsottiin mihin se riittää. Taustalla oli viisi taustalaulajaa. Nyt taustalaulajat ovat vaihtuneet aikalailla taustatanssijoihin ja kilpaillaan enemmän esityksillä kuin varsinaisilla lauluilla, Heikkinen havainnoi.

Petri Tuunainen muistuttaa, että perinteisiä balladeja kuulee toki edelleen viisukisoissa. Heikkinen muistaa samalla Serbian Molitva-balladin voiton vuonna 2007.

– Kyllä, Molitva oli hyvin perinteinen ja se voitti heti Lordin jälkeen varsin erilaisena kappaleena, kuin Hard Rock Hallelujah. Usein jäljitellään edellisen vuoden voittajaa, mutta eipä tule mieleen, että sillä konstilla olisi voitettu, Tuunainen toteaa.

Johnny Loganin mielestä Euroviisu-kappaleiden kansallisia elementtejä ei kannata kuitenkaan ryhtyä viisusäännöillä määräämään. Kansakunnilla pitää olla voimaa uskoa omaan kulttuuriin ja kykyä sisällyttää kappaleisiin musiikillisia erityispiirteitä.

– Esimerkiksi irlantilainen bändi The Corrs on menestynyt modernilla soundilla, jossa on vahva irlantilainen lataus. Ja irlantilainen tinapilli soi Titanic-elokuvan megahitissä My Heart Will Go on.

Hard Rock Yllätys

Jotain perikansallista, mutta samalla yleiseurooppalaista yhdistelmää tarjosi Suomen voittokappale Hard Rock Hallelujah Lordin esittämänä vuonna 2006.

Olli Heikkinen ei uskonut Lordin menestykseen eikä edes katsonut viisuja, vaan naapurikanavalta elokuvaa.

– Käänsin välillä viisuille ja katsoin että, ei oo totta! Suomi johtaa euroviisuja! Kahtatoista pistettä rupesi tulemaan enemmänkin. Silloin tein jotain, mitä en yleensä koskaan tee eli tilasin taksin pihaan ja ajelin juhlimaan kaupungille. Oli se sen arvoista.

– Minä olin hillitymmin kotivastaanottimen äärellä, enkä millään uskonut Lordin voittoon. Kyllähän siinä tunnelma kohosi kattoon enkä voinut nukkua koko yönä, Petri Tuunainen muistelee.

Eurovision laulukilpailu on jokakeväinen ilmiö ja samalla maailman suurin suorana lähetettävä musiikkishow. Tänä vuonna kisaan osallistuu yhteensä 43 maata. Viisukisa on katsojamäärältään suurin ei urheilua sisältävä tv-ohjelma. Esimerkiksi Tukholman viisukisoja vuonna 2016 seurasi BBC:n mukaan 240 miljoonaa katsojaa Euroopassa ja myös muualla maailmassa.

Israel, Tsekki ja Bulgaria vedonlyönnin kärjessä

Kansainvälinen Eurovision Song Contest on suuri spektaakkeli, kun mukaan lasketaan kaikkien maiden esikarsinnat, tv-, radio- ja nettikanavien ennakkoesitykset sekä varsinainen finaalirumba – tänä keväänä tuo rumba on 8.–12.5. Lissabonissa, Portugalissa. Ja aina kun kisaillaan, niin vedonlyönti kukoistaa. Kymmenet vedonlyöntitoimistot järjestävät verkossa lukuisia viisuvetoja.

Kaikkien voittajavedonlyöntien koostelistalla kärkikolmikossa ovat pari viikkoa ennen kisaa Tsekki, Bulgaria ja selvänä ykkösenä Israelin Netta Barzilain räväkkä esitys Toy.

Petri Tuunainen ei nostaisi kärkolmikkoon Tsekkien Mikolas Josefin kappaletta Lie To Me, mutta lisää, että euroviisut voivat aina yllättää.

– En tunnista tsekkiläisiä tai itäeurooppalaisia soundeja tuosta lainkaan. Energinen nuori poika on ja svengaava kappale. En missään vaiheessa huomannut milloin kertosäe tuli.

Musiikintutkija Olli Heikkinen pohtii, että vedonlyönnin kärkikolmikon biiseissä kuulee hyvin voimakkaana tänä päivänä suosittujen rythm’n’bluesin ja räpin vaikutuksen.

– Kuulostaako tsekkiläiseltä? No ei kuulosta, mutta eiväthän tekijätkään enää yleensä ole siitä maasta mistä kappaleen esittäjä on. Herääkin kysymys, että mitä ja ketä nämä sitten edustavat. Suomenkin euroviisun tekijät ovat nyt ruotsalaisia.

Ollin ja Petrin suosikkina Bulgaria

Vedonlyöntikakkosena olevan Bulgarian kappaleen Bones esittää ryhmä Equinox. Olli Heikkinen ja Petri Tuunainen nostavat kumpikin peukkua kappaleelle. Livevideon nähnyt Heikkinen pitää yhtyettä taitavana.

– Tämä on hieno biisi ja toivon, että tämä voittaa. Tässä on saatu aikaan kaunis melodia, mikä nykyisin ei ole itsestäänselvyys. Taustat kuulostavat hyvin simppeleiltä, mutta itse asiassa siellä on paljon kamaa. Rytmisiä elementtejä ja efektejä. Jouset eivät enää yleensä vedä pitkää linjaa, Heikkinen analysoi ja lisää, että kärkikolmikon ero Johnny Loganin viisuhitteihin on erittäin suuri.

– Minun korvissa tämä kuulostaa isosti tuotetulta. Bulgarian kappaleessa on jopa mieleen jäävää perinteisempää euroviisuainesta. Muutaman kuuntelun jälkeen kuulostaa ihan miellyttävältä ja tämä voi sijoittua hyvin korkealle, Tuunainen kiteyttää.

Tämän hetken vedonlyöntiykkönen, Israelin Netan äänekäs Toy puolestaan hämmentää molempia nojatuoliviisuilijoita.

– Nykyisin pyritään hittibiiseissä saamaan joku koukku aikaiseksi ja tässä ne olivat kummalliset äänet. Siinä on se vaara, että menee överiksi ja rupea ärsyttämään. Tämä ei ilmeisesti ärsytä, kun killuu vedonlyöntitilastoissa ylivoimaisessa kärjessä, Heikkinen tuumii.

– Siinä tuli kotkotusta koko rahalla. Onkohan minusta aika mennyt pahasti ohi, kun minulle tämä ei avaudu ollenkaan. Tämä erottuu vahvalla outoudellaan ja mukana on myös ajankohtainen #metoo –efekti, joka on voinut ennakkohypetystä nostaa, Tuunainen aprikoi.

Saara Aalto edustaa uutta valintatapaa

Olli Heikkisen ja Petri Tuunaisen viisu-urakka on viimeistä viisua vaille valmis. Jäljellä on Suomen edustuskappale Monsters Saara Aallon esittämänä. Pari viikkoa ennen Euroviisuja Monsters roikkuu vedonlyöntien yhteislistalla sijalla 13. Saaran Euroviisumatkaa UMK-finaalista Lissabonin kisaan seurataan tarkasti Ylen kanavilla.

Suomen viisuedustaja valittiin tänä keväänä täysin uudella tavalla. Ensin kutsuttiin solistiksi Saara Aalto ja sitten hänelle tehtailtiin kansainvälisellä tuella kolme ehdokasbiisiä. Niistä voiton vei kansainvälisen raadin ja yleisön äänillä Monsters.

– Valintatapa oli minusta hyvin pirteä uudistus, sillä UMK oli polkenut paikallaan jo pidempään. Sieltä ei ole mitään menestystä noussut, joten uudistusta kaivattiin, Tuunainen toteaa.

Olli Heikkinen hehkuttaa Saara Aaltoa loistavaksi esiintyjäksi, joten siitä ei ainakaan menestys jää kiinni.

– Kappaleesta tulee mieleen Ruotsin euroviisuvoittaja Loreen ja Euphoria –biisi.

– Ei riitä muistikuvat taaksepäin, että milloin olisin ollut näin ylpeä Suomen edustajasta. Saara on tosi monipuolinen ja loistava laulaja. UMK:n finaaliesitykseen verrattuna toivon, että viisuesitys paranisi, koska UMK-veto oli enemmän taaksepäin menoa, Tuunainen kommentoi.

Saaran lavashow uusiksi Lissabonissa

Petri Tuunaisen toiveeseen on jo vastattu, sillä UMK-finaalin jälkeisen ryöpytyksen johdosta Saara Aallon lavashow on päätetty uudistaa täysin. Uudesta esityksestä ei ole kerrottu ennakkoon muuta kuin, että se nähdään ensi kertaa Lissabonin semifinaalissa 8. toukokuuta.

Tuunainen olisi valmis lähettämään Saaran Lissaboniin tuoreimman promootiovideon kikalla. Videolla Saara esittää Monstersin itseään pianolla säestäen ja vaihtaen laulun edetessä esityskieltä yli 30 kertaa.

– Sehän on aivan huikea versio, kun Saara laulaa jokaisella euroviisukielellä. Tämä tuo hänelle paljon lisää pisteitä.

Johnny Logan muistuttaa, että Euroviisuissa on aina ollut oleellista näyttävä show, jossa käytetään tuoreinta teknologiaa ja hyödynnetään monia keinoja esityksen toteutuksessa. Kisan luonteen muuttumisesta Logan on huolissaan.

– Kuuluisuuden tavoittelu ei ollut minun päämääränä kisoissa, vaan enemmänkin Irlannin edustaminen hienolla kappaleella. Nyt esityksiin tungetaan liikaa elementtejä ja biisit jäävät usein pahasti varjoon. Se on melko surullista, koska sen pitäisi olla olla laulukilpailu, ei tietokonekilpailu.

Helmet erottuvat isosta massasta

Petri Tuunainen myöntää, että kehitys on ollut Johnny Loganin arvion suuntaista ja viisuhelmet ovat osallistujamaiden kasvusta huolimatta vähenemässä.

– Mutta taas puolustaakseni: onhan siellä ollut tosi huippujakin kappaleita, kuten Conchita Wurstin Rise Like a Phoenix, jossa on todella voimaa. Ja Portugalin viime vuoden voitto ja sitä edellinen Ukrainan voitto toivat takaisin alkuperäistä ideaa luottaa kansallisiin aineksiin. Olisi todella hieno suuntaus, jos uskallettaisiin yhä enemmän laulaa omilla kielillä.

Nythän Rybak on kisassa mukana taas. Olli Heikkinen

Olli Heikkinen nostaa kansallista aineksista vielä esimerkiksi yhdeksän vuoden takaisen norjalaisen Alexander Rybakin voiton Fairytale –kappaleella.

– Kyllä sitä kansallisillakin kaavoilla voitetaan. Ja nythän Rybak on kisassa mukana taas, Heikkinen muistuttaa.

Lisää aiheesta:

Seuraa myös Suomen sivua Eurovision virallisella verkkosivustolla

Hitin kaava selvittää euroviisuvoittoainekset

Kaikkien aikojen alkuperäiset Suomen Euroviisu-hitit

Khomdram Gambhir Singh, 66, elätti itseään katulaulajana ja kerjäämällä Länsi-Intian Mumbaissa. Paikallinen valokuvaaja kuvasi laulua YouTube-videolle, jolla oli kauaskantoiset seuraukset.

Lokakuussa julkaistulla videolla Singh laulaa vanhaa Bollywood-elokuvalaulua ja mainitsee olevansa kotoisin luoteisesta Manipurin osavaltiosta. Siellä, noin 3 300 kilometrin päässä sijaitsee pikkukaupunki nimeltä Imphal.

Imphalissa video päätyi mutkien ja naapureiden kautta Khomdram Kulachandra Singhin käsiin. Tämä hämmästyi: laulaja näytti hänen kadonneelta veljeltään, josta perhe ei ollut kuullut 40 vuoteen.

– En voinut uskoa silmiäni, kun veljenpoikani näytti videon minulle. Olimme menettäneet toivomme hänen [Singhin] näkemisestään elossa, hän kertoi The Hindu -lehdelle.

Sukulaiset liikuttuivat kyyneliin

Singhin henkilöllisyys varmistui Mumbain poliisin ja vanhojen valokuvien avulla, kertoo The Logical Indian -lehti. Poliisi auttoi etsinnöissä, ja perhe haki Singhin Mumbaista. Kaupunkilaiset auttoivat keräämään matkarahat.

Koskettava jälleennäkeminen tapahtui Imphalissa torstaina.

Intialaismedian ja uutistoimisto AFP:n mukaan sukulaiset puhkesivat kyyneliin ja kukittivat Singhin seppeleellä. Lentokentällä oli vastassa myös paikallisia ihmisiä tervetulokyltteineen.

Osassa kylteistä luki "Kiitos, poliisi" ja "Kiitos, YouTube".

– Unelmamme on toteutunut, veli Khomdram Singh sanoi AFP:n mukaan.

Pakeni onnetonta avioliittoa

Khomdram Singh on entinen sotilas ja vanhin kuudesta sisaruksesta. Hän lähti Imphalista vuonna 1978 ollessaan 26-vuotias. Hänen mukaansa syynä oli onneton avioliitto.

Perhe ei sittemmin kuullut Singhistä. Tämä ei ole kommentoinut medialle, miksi ei ottanut perheeseensä yhteyttä.

– Yritin kovasti tulla takaisin kotiin, mutta minulla ei juuri ollut vaihtoehtoja, hän sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Tapaus on herättänyt huomiota Intiassa. Sekä poliisi että YouTube-videon tehnyt valokuvaaja Firoze Shakir ovat saaneet ihmisiltä kiitosta.

Shakir seurasi viestipalvelu Twitterissä Singhin matkaa perheensä luo. Tviitissä alla Singh nousee Imphalin-koneeseen.

– Tarina on toivonsäde. Jos video voi muuttaa ihmisen elämän, tätä suurempaa ihmettä ei voi olla, Firoze sanoi the Logical Indian mukaan.

Oulun yliopistossa 1960-luvulta 1990-luvulle saakka vaikuttaneen ortotopologi Aapo Heikkilän tarinaa siirretään valkokankaalle.

Muun muassa valeopettajana ja valepsykiatrina toiminut haapaveteläinen maatilan poika Aapo Heikkilä nousi uransa huipulle itse kehittämällään pseudotieteellä, ortotopologialla. Heikkilä alkoi toimia oppialansa "dosenttina" pian sen jälkeen, kun oli istunut luonnontieteiden luennoilla Oulun yliopistossa vuonna 1958. Varsinaisena opiskelijana hän ei kuitenkaan yliopistossa ollut.

Vaikka Aapo Heikkilä parodioi tiedettä, hän onnistui vakuuttamaan olemuksellaan ja persoonallaan yliopistoyhteisön puolelleen, ja hänelle järjestettiin yliopistolta jopa oma työhuone – kemian laitoksen siivouskomerosta.

Ryhmäluennoista isojen salien vetonaulaksi

Oulun yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen järjesti kemian professorina toimiessaan tutkimusryhmälleen kaksi kertaa vuodessa Aapo Heikkilän "dosenttiluennon". Samanlaisia luentoja pidettiin myös muissa tutkimusryhmissä.

Myöhemmin ylioppilaskunta otti Aapon asian omakseen ja varasi myös isoja luentosaleja ortotopologian luentoja varten. Niiden saaman suosion siivittämänä Heikkilälle sateli kutsuja myös muihin yliopistoihin esittelemään ortotopologiaa.

– Hänen kautta ihmiset saivat mahdollisuuden nauraa itselleen, Lauri Lajunen toteaa.

Suosiosta kertoo sekin, että luento nousi jopa tv-uutisten aiheeksi.

Tosin aivan kaikkia Heikkilän edesottamukset eivät miellyttäneet.

– Varsinkin sen jälkeen, kun Heikkilä oli noussut valtakunnallisiin uutisiin, jotkut professoreista pohtivat, onko tämä nyt se ainoa asia, josta Oulun yliopistoa tehdään tunnetuksi, Lajunen muistelee.

Tieteisromaanista parauniversumin teoria

Aapo Heikkilällä oli tapana liikkua yliopistolla ja jutella ihmisten kanssa. Samalla hän imi myös ideoita ikioman tieteenalansa kehittämiseen.

– Muistan, kun olin lukenut tieteisromaanin, jossa oli parauniversumi eli luonnonlait olivat toisin päin. Sanoin sitten Aapolle, että siinä olisi hänelle hyvä tutkimusaihe.

Aapon kautta ihmiset saivat mahdollisuuden nauraa itselleen Lauri Lajunen

– Aapo innostui, ja koko kesän hän kirjoitti kuulakärkikynällä omia kaavojaan, joissa oli viisin–kuusinkertaista integraalia ja intra- ja ultrafiltteriä ja moniulotteisia kuvia. Syksyllä hän sitten toi sen tutkimuksena minulle ja totesi, että tässä se on, Lauri Lajunen kertoo.

Youtubessa julkaistulla vuonna 1988 valmistuneella opiskelijoiden tekemällä videolla Aapo Heikkilä selitti ortotopologian koostuvan yleisistä ilmiöistä sekä matematiikasta, kemiasta ja fysiikasta.

– Se on semmoinen kansainvälinen nimitys tuosta olevaisesta. Orto tarkoittaa 'oikeaa' ja topos on 'paikka' ja logos tarkoittaa 'oppia', Aapo Heikkilä selvitti tieteenalansa nimen taustoja.

Viihdettä vai parodiaa?

Ortotopologia oli Aapo Heikkilän kehittämä näennäistiede, varjotiede, pseudotiede tai epätiede. Taiteen ja yrityshistorian puolella sitä voisi rinnastaa kuvataiteilija Alvar Gullichsenin 1980-luvulla kehittämään Bonk-taiteeseen, jossa kuvitteellisia koneita ja laitteita valmistaa kuvitteellinen suuryritys. Bonk-aate vetää yhä anjovissähkön voimalla.

Ortotopologia oli samalla myös viihdettä ja huvia, joka kokosi yliopiston salit täyteen kuuntelijoita, jotka seurasivat hymyssä suin, kuinka ortotopologian dosentti selitti mitä kummallisimpia elämän ilmiöitä matemaattisten kaavojensa avulla.

Ortotopologi ei vältellyt erikoisimpiakaan tutkimuskohteita. Laskelmia voitiin tehdä vaikkapa siitä, mikä on tontun pään koko tai miten sininen enkeli selviytyy para-avaruudessa.

Aapo Heikkilästä elämäkerran kirjoittanut Oulun yliopiston maantieteen emeritusprofessori Olavi Heikkinen on todennut, että ortotopologia suuntautui tieteenä para-avaruuden ilmiöihin.

– Aapo Heikkilä käytti taitavasti hyväkseen sitä, että hän oli ortotopologian "dosentti", mutta silti hän oli hirveän sydämellinen ihminen, Lauri Lajunen sanoo.

Elokuvasta tulossa enemmän tarina kuin dokumentti

Humpuukitieteen tekijästä kertovan elokuvan käsikirjoittaja on raahelainen Tomi Tuikkala. Hän on aiemmin ollut käsikirjoittamassa esimerkiksi Itse valtiaat -sarjaa Ylelle. Elokuvan tuottaa oululainen Klaffi Tuotannot.

Elokuvan alkuperäisidea on Lauri Salovaaran, joka esitteli sen tuottaja Kimmo Paanaselle. Tomi Tuikkala puolestaan sanoo vakuuttuneensa aiheesta heti sen jälkeen, kun hän oli perehtynyt Aapo Heikkilän elämäntarinaan.

Vaikka Aapo Heikkilän elämässä riittää aineksia hyvinkin monipolviseen kertomukseen, Tomi Tuikkala haluaa kirjoittaa Aapo Heikkilästä ennen kaikkea tarinallisen elokuvan, joka on silti uskollinen esikuvalleen.

Se on semmoinen kansainvälinen nimitys tuosta olevaisesta. Orto tarkoittaa 'oikeaa', ja topos on 'paikka' ja logos tarkoittaa 'oppia'. Aapo Heikkilä

– Tavoitteena on luoda sellainen elämänmyönteinen tarina, jossa olisi jotain samaa henkeä kuin esimerkiksi Forrest Gumpissa tai Prinsessa -elokuvissa, Tuikkala kertoo.

Vuonna 1931 syntynyt Heikkilä menehtyi junassa sairaskohtaukseen huhtikuussa 1993 ollessaan luentomatkalla Helsinkiin. Hänen kuolemastaan tulee sunnuntaina kuluneeksi 25 vuotta.

Aikansa ilmiö

Ortotopologia syntyi Oulun yliopiston alkutaipaleen aikana, jolloin yliopisto oli nykyistä selvästi pienempi yhteisö. Myös aika oli toisenlainen. Tänään samanlaisen ilmiön synty olisi Lauri Lajusen mielestä vaikeaa.

– Yliopistojen toiminta ja kulttuuri ovat muuttuneet niin paljon. Silloin esimerkiksi professorikunta oli paljon yhtenäisempi ja kaikki tunsivat toisena. Tänään he joutuvat vain puurtamaan niska limassa siellä omalla tontillaan, eivätkä kaikki varmasti edes tunne toisiaan, Lajunen sanoo.

Armeniassa poliisi on opposition mukaan ottanut kiinni sen johtajan Nikol Pashinjanin, joka mobilisoi maassa kärjistyneitä mielenosoituksia. Poliisin mukaan Pashinjan ja kaksi muuta oppositiopoliitikkoa on vain "viety väkisin" laittomasta mielenosoituksesta.

Pashinjan istuu Armenian parlamentissa, jonka jäseniä ei voi Armenian perustuslain mukaan pidättää ilman parlamentin hyväksyntää.

Mielenosoittajat vaativat pääministeri Serž Sargsjanin eroa.

Neuvottelut loppuivat lyhyeen

Pashinjan ja Sargsjan tapasivat sunnuntaiaamulla neuvotellakseen, mutta tapaaminen loppui lyhyeen. Sargsjan käveli ulos suorana televisiossa lähetetystä neuvottelusta tiukan sanailun jälkeen.

– Tulin keskustelemaan erostasi, Pashinjan sanoi tv-kameroiden edessä Sargsjanille.

– Tämä ei ole vuoropuhelua, vaan kiristystä. Neuvon sinua palaamaan lain puitteisiin, muutoin kannat seuraukset, Sargsjan vastasi.

Tämän jälkeen Pashinjan vakuutti, että mielenosoitukset voimistuvat. Uutta protestia kaavaillaan tiettävästi sunnuntai-illaksi.

Armenian parlamentti valitsi Serž Sargsjanin pääministeriksi tiistaina ilman vastaehdokkaita. Aiemmin hän toimi 10 vuotta maan presidenttinä. Nykyinen presidentti on nimeltään Armen Sarkissian.

Perustuslain uudistus vuonna 2015 siirsi valtaa presidentiltä pääministerille.

Mielenosoittajat ovat suivaantuneita muun muassa korruptioon, taloustilanteeseen ja eliitin vaikutusvaltaan.

Uutista on päivitetty klo 15.14: Täydennetty yksityiskohtia.

Lisää aiheesta:

Protestit jatkuvat Armeniassa: 70 vangittu, mukana kaksi pommiepäiltyä – Oppositio sanoo keskustelevansa pääministerin kanssa vallanvaihdosta tänään

Armeniassa oppositio julistaa samettivallankumousta – Jerevanissa mielenosoituksia

Tämän ei pitänyt olla mahdollista.

Hilda, päivälleen 22 kuukautta, istuu syöttötuolissaan ja mutustelee tyytyväisenä kasvislihasosetta, jota äiti Saara Tolonen lusikoi hänen suuhunsa.

Kesäkuussa 2016 kukaan ei uskonut, että Hilda selviää hengissä. Saara muistelee kauhun hetkiä blogissaan Sinä olet ihme näin:

”Yöllä saimme kromosomitestin tulokset, joissa varmistui trisomia 18. Vauvalle annettiin elinaikaa parista päivästä pariin viikkoon. Olo oli musertunut… Järjestimme ristiäiset, hätäkasteen, jossa mukana olivat lastemme lisäksi molemmat mummot ja teho-osaston henkilökunta. Tyttö sai nimekseen Hilda Aino Lyydia. Perheenjäsenet kävivät hyvästelemässä Hildan".

Hildalla on trisomia 18 eli Edwardsin syndrooma, kromosomihäiriö, joka voi johtaa kuolemaan jo kohdussa. Elävänä syntyneistä trisomialapsista jopa 90 prosenttia menehtyy ensimmäisen elinvuoden aikana.

Ennusteen mukaan Hildan ei pitäisi olla elossa. Eikä ainakaan pystyä syömään ja kannattelemaan päätään.

– Sano kiitos, Hildan äiti Saara Tolonen kehottaa pyyhkiessään tyttärensä suupieliä.

– Kii, sanoo Hilda ja räpyttelee pitkiä, taipuisia ripsiään.

Lääkäri kehotti tekemään abortin

Saara kertoo kuulleensa sanottavan, ettei trisomialapsilla ole lainkaan aivotoimintaa. Tai, että he ovat kaikki sokeita ja kuuroja.

– Hilda todistaa, ettei todellakaan ole mikään aivoton tyttö. Hän kuulee ja näkee. On järkyttävää, että alussa ei uhrattu ajatustakaan sille, että Hilda voisi elää, Saara sanoo.

Ensimmäinen shokki tuli rakenneultrassa, kun Saara oli 20. viikolla raskaana. Sikiö oli pienikokoinen ja päässä näkyi kystia. Neuvolassa epäiltiin trisomia 18:aa tai Downin oireyhtymää, mutta varmuutta asialle ei saatu.

Lääkäri ehdotti lapsivesipunktiota ja huomautti, että raskauden keskeytyksen voi tehdä vielä viikolla 24.

– En suostunut edes juttelemaan abortista. Se ei ollut meille vaihtoehto, Saara sanoo painokkaasti.

Viikot kuluivat. Sitten magneettikuva näytti, että sikiön kystat ovat poissa ja aivotoiminta on normaalia.

Kuusihenkiseen uusperheeseen odotettiin lopulta tervettä tyttöä.

Viisi kuukautta myöhemmin Saara aloitti bloginsa Sinä olet ihme. Hän kirjoitti näin:

“Olen onnellinen, ettemme tienneet Hildan kromosomipoikkeavuudesta raskausaikana. Olen nimittäin kuullut, että kohtalotovereiltani on sikiön huonon ennusteen vuoksi lopetettu raskauden ylimääräiset tutkimukset, synnytyksessä ei ole tullut sektio kyseeseen ja jopa sydänääniä ei ole seurattu synnytyksen aikana. Siinä vaiheessa lääkäreitä on kiinnostanut vain ja ainoastaan äidin fyysinen hyvinvointi, vauvasta viis!”

Teho-osastolla kerrottiin elvytyskiellosta

Hildan synnytys käynnistettiin 38:lla raskausviikolla kesäkuussa 2016. Vauva painoi syntyessään vain 2080 grammaa ja oli 43 cm pitkä.

– Hän oli ihan hetken vatsani päällä. Ehdin tarkistaa, että kädessä ei ole Downin syndroomaan viittavaa nelisormipoimua. Sitten Hilda vietiin pois, tutkittavaksi. Olin edelleen siinä uskossa, että se tehdään pienen koon vuoksi ja että vauva on terve, Saara muistelee lähes kaksi vuotta myöhemmin.

Seuraavana päivänä Hildalta otettiin verikoe päästä. Iltaan mennessä oli selvillä, että tytöllä on trisomia 18.

– Lääkäri antoi eliniän ennusteeksi kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Samalla kerrottiin, että näissä tapauksissa laitetaan myös elvytyskielto. Emme me osanneet sitä vastustaa. Me uskoimme, kun meille sanottiin, että Hilda kuolee, Saara kertoo.

Kului päivä, toinenkin. Hilda eli ja hengitys vahvistui. Kuudentena päivänä perhe pääsi kotiin.

Ensimmäinen etappi: kaksi viikkoa

Ensimmäinen etappi saavutettiin, kun tyttö täytti kaksi viikkoa.

– Tavallaan se oli pelottavaa, mutta sitten tuli oivallus: Hei, Hilda ei kuollutkaan, ehkä hän elää tästä vielä vähän pidempään, Saara hymyilee.

Aluksi Hilda sai Saaran pumppaamaa äidinmaitoa nenämahaletkun kautta. Kuukauden kuluttua sitä siirryttiin nauttimaan pullosta.

– Suurimpia hetkiä matkan varrella on olut, kun Hilda pääsi kokonaan nenä-mahaletkusta eroon. Hänen ei koskaan pitänyt oppia syömään, ja niin letku vaan lähti kokonaan pois.

Silti alku oli hankalaa: Jokainen pöpö tiesi paluuta sairaalaan, taudin ensimmäisestä päivästä viikkoon tai kahteen. Yöt olivat repaleisia ja perheen muut lapset antoivat leikeissään nukeille ja nalleille lisähappea.

– Kerroimme jo raskausaikana lapsille, että Hilda saattaa kuolla. Tällä hetkellä lapset eivät enää kauheasti kysele asiasta. Paitsi, jos Hildalle tulee joku tauti – silloin he saattavat kysyä, että kuoleeko Hilda tähän nyt, Saara kertoo.

Elvytyskiellosta perhe pääsi eroon vasta puolen vuoden taistelun jälkeen laatiessaan Hildalle hoitotahdon. Saara uskoo, että kielto vaikutti muun muassa siihen, että Hildan sydänkontrollit evättiin.

– Meille sanottiin aina, että elvytyskielto ei tarkoita mitään ja vain viimeiset teho-hoidot ovat poissuljettuja. Mutta meidän kokemuksemme on, että se eväsi paljon asioita, hoitoja, tutkimusta ja kuntoutusta matkan varrella, Saara harmittelee.

Hurraahuutojen paikka: Yksivuotispäivä

Ensimmäinen vuosi huipentui, kun tapahtui se, mitä ei koskaan pitänyt tapahtua. Hildan yksivuotispäivää juhlittiin kesäkuussa 2017. Saara riemuitsi myös blogissaan:

“Tänään on päivä, jota en vuosi sitten uskonut näkeväni. Tänään on ilon ja hurraahuutojen paikka, sillä kaikille niin rakas ilopilleri Hildamme täyttää tänään kokonaisen vuoden. Hilda on vuodessa kolminkertaistanut painonsa ja kasvanut parikymmentä senttiä pituutta.... Hän tuntee, hän näkee, hän kuulee. Hän on arvokas. Hän on täydellinen!”

Syntymäpäiväjuhlien jälkeen on tapahtunut paljon.

– Hildan ensimmäinen sana oli isä. Kun kello lähestyy neljää, Hilda alkaa hokea ”Isä, isä”. Sisäinen kello kertoo, että isä tulee kohta kotiin. Hilda on isän tyttö, Saara nauraa.

Kun Hilda ensimmäisen kerran sanoi äiti, Saara purskahti itkuun.

– Se oli niin lämmin tunne sydämessä, ettei sitä pysty sanoin kuvailla, hän muistelee.

Rakkaus, ilo, tyytyväisyys, Saara luettelee suurimmat asiat, mitä Hilda on perheelle antanut.

– Sitä hän on meille opettanut, iloa pienistä asioista, katseista, kosketuksesta ja sylistä. En halua ajatella aikaa, kun Hildaa ei enää ole, Saara sanoo.

– Silti mietin välillä, miten kauan Hilda elää. Mutta enemmän ajattelin sitä, mistä kaikesta hän jää paitsi. Joskus suren, etten koskaan tule hoitamaan Hildan lapsia, hän pohtii.

Moni vertaistukiryhmän lapsi kuollut

Saara on saanut paljon tietoa, vertaistukea ja apua trisomialasten vanhempien Facebook-ryhmästä.

Hildan elinaikana lähes kaikki muut ryhmän trisomialapset ovat kuolleet.

– Kaksi Hildaa vanhempaa lasta ovat elossa, muistaakseni kuusi- ja nelivuotiaat, Saara kertoo. Blogissa hän pohtii asian kääntöpuolta:

“Kun Hilda syntyi lähdin etsimään tietoa trisomiasta. Harvassa olivat ne lähteet, joissa kerrottiin asian tästä laidasta: siitä, että trisomia 18 ihmisiä ensinnäkin elää ja että he elävät ihan hyvää elämää. Aluksi uskoin lääkäreiden tietävän paremmin. Mitään toivoa ei annettu.”

Pikkuveli lähes saman kokoinen

Neljä kuukautta sitten Saara ja Jukka Toloselle syntyi kuopus, Iisak. Hilda ja pikkuveli ovat tällä hetkellä lähes saman kokoisia ja viihtyvät vierekkäin.

– Iisak on tuonut kehitystä myös Hildalle, joka on hyvin empaattinen. Jos Iisak itkee, Hilda kääntyy aina veljen puoleen ja alkaa silittää häntä, Saara sanoo.

Tamperelaisesta uusioperheestä on tullut kahdeksanhenkinen. Hildan ja Iisakin hoidossa auttavat Anton, 10, Samuel ja Iida, 8, ja Daniel, 6.

Hilda voi tällä hetkellä hyvin. Hän saa fysioterapiaa ja sydäntutkimuksissa on selvinnyt, että alkutaipaleella sydämessä havaitut reiät ovat umpeutuneet.

– Hän on koko perheen silmäterä. Hilda huomataan aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään henkeä uhkaavia asioita, mihin Hilda kuolisi. Hän kehittyy omalla tavallaan, mutta kehittyy koko ajan, Saara hymyilee.

Tällä viikolla tapahtuu taas pieni ihme:

“Hilda ja minä sairastuimme eilen oksennustautiin. Täytyy kyllä sanoa, että Hilda on ollut paljon reippaampi, kuin minä... Hilda on ollut hereillä ollessaan pääsääntöisesti iloisella tuulella, mutta nukkunut normaalia enemmän. Kuume nousi 39 asteeseen. Nyt näyttää siltä, että olemme voiton puolella. Toivottavasti muu perhe selviää ilman tautia. Iloitsen siitä, että vältyimme sairaalakeikalta, jota pelkäsin etukäteen.”

Lue Saara Tolosen blogi täältä.

Perjantai: Kehitysvammaiset. Vieraina malli Maija Mattila, Pertti Kurikan nimipäivien basisti Sami Helle sekä kansanedustajat Kristiina Salonen ja Simon Elo. Nyt Areenassa.

Lue myös:

Elli-enkelin elämä oli arvokas: "Miksi vanhemmille tyrkytetään aborttia?"

Ranskassa turisten suosiossa oleva Mont Saint-Michelin luostarisaari on evakuoitiin sunnuntaina. Viranomaiset evakuoivat saaren varotoimena sen jälkeen, kun erään miehen kerrottiin uhanneen hyökätä poliisia vastaan.

Poliisilähteen mukaan miehestä tuli ilmoitus turistioppaalta ja useilta muilta ihmisiltä. Poliisi ilmoitti iltapäivällä, että saarelle on turvallista palata. Poliisi jatkaa miehen etsintää läheisissä kaupungeissa.

Poliisi jäljitti uhkailijaa valvontakameroiden perusteella, mutta kun hänen jälkensä katosivat, viranomaiset päättivät evakuoinnista. Saarelle ei päästetty turisteja ja hotellit tyhjennettiin.

Unescon maailmanperintökohteisiin kirjattu kalliosaari sijaitsee Normandian rannikolla. Se on Ranskan suosituin turistikohde Pariisin ulkopuolella. Siellä vierailee vuosittain yli miljoona ihmistä.

Uutista on päivitetty klo 18.04: Saari avattiin jälleen iltapäivällä, eikä etsittyä miestä löytynyt.

Keskiamerikkalaisessa Nicaraguassa keskiviikkona alkaneet eläkeprotestit näyttävät yhä kärjistyvän. Uusin käänne nähtiin myöhään lauantai-iltana, kun mielenosoituksista raportoinut toimittaja ammuttiin kesken suoran verkkolähetyksen. Tapaus sattui maan itärannikolla Bluefieldsin kaupungissa.

Verkkopalvelu Facebookissa käynnissä olleessa lähetyksessä toimittaja Angel Gahona lähestyi Bluefieldsin kaupungintaloa, kun yhtäkkiä kuului laukauksen ääni ja Gahona romahti maahan.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Gahona kuvasi parhaillaan mielenosoittajien ja poliisin yhteenottoa. Gahonan kollegan Ileana Lacayon mukaan Gahona kuoli matkalla sairaalaan. Ampujasta tai hänen motiivistaan ei ole toistaiseksi tietoa.

Mielenosoituksissa on kuollut useita ihmisiä. Tiedot määrästä vaihtelevat eri lähteissä: Uutistoimisto AFP:n mukaan kuolleita on 11. Uutistoimisto AP:n mukaan paikallinen ihmisoikeusjärjestö kertoo kuolleita olevan ainakin 26. Nicaraguan Punaisen ristin tiedossa kuolleita on kuusi, mutta järjestön edustaja kertoo uutistoimisto Reutersille, että Punaisella ristillä ei välttämättä ole tietoja kaikkialta maasta.

Kymmeniä ihmisiä on loukkaantunut ja pidätetty. Toimittajat ovat kertoneet, että heidän työskentelyään on pyritty estämään, ja esimerkiksi torstaina neljän yksityisen tv-kanavan lähetykset katkaistiin.

Eläkkeitä leikataan ja eläkemaksuja korotetaan

Nicaraguan presidentti Daniel Ortega ja hänen hallituksensa ovat uudistamassa maan eläkejärjestelmää. Tarkoitus on paikata 76 miljoonan dollarin vaje sosiaaliturvajärjestelmässä.

Hallitus päätti keskiviikkona leikata eläkkeitä ja nostaa eläkemaksuja. Sadat eläkeläiset alkoivat osoittaa mieltään uudistusta vastaan saman tien eri puolilla Nicaraguaa. Pian mukaan liittyi tuhansia opiskelijoita ja yksityisen sektorin työntekijöitä.

Lauantaina Ortega lupasi neuvotella vielä yksityisen sektorin kanssa uudistuksista. Suurin työnantajajärjestö ilmoitti kuitenkin, ettei se neuvottele ennen kuin "poliisiväkivalta loppuu".

Ortega on sanonut uskovansa, että mielenosoituksia tukevat Yhdysvalloista rahoituksensa saavat hallituksen vastaiset järjestöt. Ortega on ollut vuodesta 2007 toista kertaa presidenttinä. Ensimmäisen kerran Ortega nousi valtaan 1979 vasemmistolaisten sandinistien sissijohtajana ja johti maata vuoteen 1990 asti.

Myös Suomen nicaragualaiset osoittivat mieltään

Sunnuntaina Nicaraguan suurlähetystön edustalle Helsingissä kokoontui pieni joukko Suomessa asuvia nicaragualaisia osoittamaan mieltään Nicaraguan nykyistä hallintoa vastaan. Mielenosoittajat sytyttivät suurlähetystön portille myös hautakynttilöitä viime päivinä Nicaraguan mielenosoituksissa henkensä menettäneiden muistolle.

Yksi Nicaraguan suurlähetystön ulkopuolelle kynttilän sytyttäneistä oli nicaragualainen toimittaja Shirlene Green. Hän kertoi Ylen ruotsinkielisille uutisille olevansa Nicaraguassa ammutun toimittajan Angel Gahonan entinen kollega.

– Tein vuosia töitä Angelin kanssa kotimaassani. Angelin viimeinen viesti meille toimittajille oli, että hän oli todella turhautunut ja väsynyt Nicaraguan tilanteeseen ja hän aikoi kertoa koko maailmalle, mitä Nicaraguassa tapahtuu. Ja niin hän teki, muistelee Green kollegaansa.

Uutista on päivitetty klo 16.15: Lisätty loppuun tiedot Suomen nicaragualaisten mielenilmauksesta.

Saksan sosiaalidemokraattinen puolue SPD on valinnut uudeksi puheenjohtajakseen odotetusti Andrea Nahlesin. Hän toimii tällä hetkellä SPD:n liittopäiväryhmän puheenjohtajana.

Nahles sai kaksi kolmasosaa äänistä, kun SPD:n puoluekokous äänesti puheenjohtajasta sunnuntaina Wiesbadenissa Frankfurtin kupeessa.

47-vuotias Nahles on toiminut aiemmin muun muassa puoluesihteerinä sekä Saksan edellisen hallituksen työministerinä. Hän on ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja SPD:n 154-vuotisessa historiassa.

Vastaehdokkaana oli Tanskan rajalla sijaitsevan pikkukaupungin Flensburgin pormestari Simone Lange.

Hallitusvääntö hajotti rivejä ja syrjäytti Schulzin

Puolue haki uutta nousua ennen viime syksyn liittopäivävaaleja EU-politiikasta kotiutuneen Martin Schulzin johdolla. Vaaleissa SPD:n äänisaalis jäi kuitenkin historiallisen alhaiseksi ja puolue oli jäämässä oppositioon.

Konservatiivien, liberaalien ja vihreiden hallitusneuvottelujen kariuduttua SPD kuitenkin taipui repivän kampanjoinnin jälkeen uudestaan hallitusyhteistyöhön Angela Merkelin johtamien konservatiivien kanssa.

Hallitussopu saatiin vielä Schulzin johdolla aikaan, mutta ministeriveivaus johti lopulta helmikuussa hänen eroonsa puheenjohtajan paikalta. Schulzia seurasi väliaikaisena puheenjohtajana sittemmin valtiovarainministeriksi nimitetty Olaf Scholz.

Maaliskuun alussa SPD hyväksyi jäsenäänestyksessä lähdön yhteishallitukseen Merkelin kanssa. Hallitustaipaleen jatkoa vastusti erityisesti puolueen vahva nuorisojärjestö, joka on vaatinut kovaan ääneen puolueen uudistamista.

Uudella puheenjohtajalla Andrea Nahlesilla on siis työsarkaa SPD:n yhdistämisessä ja kannatuksen nostamisessa. Viime aikaisissa mielipidekyselyissä puolueen kannatus on madellut alle 20 prosentissa vain hieman edellä oikeistopopulistista AfD:tä. Suurimpana puolueena kyselyissä on edelleen liittokansleri Angela Merkelin johtama CDU.

Lue lisää:

Saksan uudet ministerit julki – perheministeriksi nousee Berliinin ongelmallisen trendialueen pormestari, terveysministeriksi Merkel-kriitikko 9.3.2018

Analyysi: Euroopassa huokaistiin helpotuksesta – Saksa saa uuden hallituksen ja EU:n uudistaminen voi alkaa 4.3.2018

Viiden kuukauden hallituspaine laukesi Saksassa: Demarit lähtivät taas Merkelin kelkkaan 4.3.2018

Analyysi: Saksan demarijohtaja Schulzin ura politiikan huipulla on ohi – Vain kahdessa päivässä hallitusneuvottelujen voittajasta tuli ministerisalkun menettänyt hylkiö 9.2.2018

Yrityksen tiloissa on laari toisensa perään täynnä C-vitamiinia. Marjaöljytuotteita valmistavan Aromtechin Tornion tiloissa tyrniä on jatkojalostettu jo 20 vuoden ajan. Yritys on mukana myös marjan tutkimustyössä.

– Meidän lähestymistapamme on, että kaikki on tutkittua, mutta luonnollista. Tyrniöljy on yksi niistä tehoaineista, joita meidän tuotteissa käytetään. Toki on muita lääkinnällisiin valmisteisiin sopivia tehoaineita, sanoo Aromtecin toimitusjohtaja Helena Korte.

Tyrniöljyä sisältäviä terveystuotteita ovat esimerkiksi silmäsuihke ja naisten limakalvojen kuivuuden hoitoon tarkoitettu voide.

.

Tehtaan raaka-aineen tarve on valtava. Vaikka tyrni kasvaa Suomessa luonnonvaraisena ja erilaisia viljelyhankkeita on vireillä, se ei pelkästään riitä. Marjaa hankitaan Tornioon villinä ja luomuna kahdeksasta maasta.

– Laskimme tehtaanjohtajan kanssa, paljonko meidän raaka-aine on muutettuna tuoreiksi marjoiksi, jos se levitetään tuohon pihalle. Saimme vastaukseksi 200 jalkapallokentällistä marjaa. Aikamoinen määrä, Korte toteaa.

Uutta tietoa löydetään koko ajan

Suomessa on tehty yliopistotasoista tutkimusta tyrnistä jo 1990-luvulta alkaen. Tyrnissä riittää silti edelleen löydettävää.

– Yliopistomaailmassa tutkitaan edelleen kiivaasti tyrnin koostumusta. Siitä on löytynyt uusia mielenkiintoisia sokereita ja vastaavia, mitä tutkitaan. Sitä mukaa kun analyysimenetelmät kehittyvät, marjasta löydetään uutta tutkittavaa, sanoo tyrnistä väitellyt Aromtechin tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Petra Larmo.

Turun yliopiston elintarvikealan emeritusprofessori Heikki Kallion mukaan useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että tyrnimarjalla on terveyttä ylläpitäviä vaikutuksia.

– Uusimpana on ymmärrys siitä, että tyrniöljy vähentää esimerkiksi kuivasilmäisyyden oireita niin suun kautta nautittuina kapseleina kuin suoraan silmiin käytettävänä suihkeena, Kallio sanoo.

Hän on kuitenkin varovainen lausunnoissaan, mitä tulee erilaisten tuotteiden markkinoimiseen.

– On tärkeää muistaa lainsäädännön vaatimukset ja rajoitukset tyrnituotteiden valmistuksessa ja markkinoinnissa. Sekä elintarvike- että lääkelainsäädännön keskeisiä tehtäviä on kuluttajansuojelu turvallisuuden ja epäasiallisen mainonnan osalta. Biologiset vaikutukset kulkevat omia teitään näiden säännöstöjen rajapinnalla, Kallio huomauttaa.

Tyrneissä on eroja

Elintarvikealan emeritusprofessori Heikki Kallio sanoo ravintosisällöissä olevan huomattavia eroja eri alkuperää olevien tyrnien välillä.

– Teollisia tuotteita valmistettaessa alalajien, lajikkeiden ja kasvupaikan aiheuttamat erot on otettava huomioon. Muun muassa Lapin viljelmillä fenolisten yhdisteiden ja C-vitamiinin määrät ovat korkeammat kuin vastaavilla lajikkeilla, joita viljellään eteläisessä Suomessa, Kallio toteaa.

Aromtechin tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Petra Larmo sanoo, että yhtiössä tämä on tiedossa.

– Me vakioimme sen monissa kliinisissä kokeissa näytetyn vaikuttavan koostumuksen, vaikka raaka-aine tuleekin eri puolelta maailmaa ja eri kasvuympäristöistä.

Lääkinnällisten tuotteiden saaminen markkinoille on ollut yhtiölle iso projekti.

– Ensin piti hankkia valmius, jotta saamme valmistaa Medical Device-luokan tuotteita. Ulkopuoliset auditoijat käyvät tarkistamassa raaka-aineen ja lopputuotteen laadun. Kliininen näyttö pitää olla ennen tuotteen päätymistä markkinoille, Larmo sanoo.

Pieni osa yhtiön liikevaihdosta tulee kosmetiikkatuotteista, joita yhtiö ei itse jatkojalosta. Torniossa uutettua tyrniöljyä saattaa siis kulkeutua jonkun ihmisen meikkipussissa takaisin Lappiin.

– Kosmetiikkapuolella meillä on erilaisia siemenöljyjä ja muita kasviuutteita, jotka leviävät ympäri maailmaa suurien kosmetiikkabrändien tuotteisiin. Niissä tuotteissa ei sitten Aromtech enää näykään, vaan tuotteissa lukee esimerkiksi, että sisältää mustikansiemenöljyä, toimitusjohtaja Korte kertoo .