Nelisenkymmentä ihmistä on kuollut rankkojen sateiden aiheuttamissa onnettomuuksissa Keniassa ja Tansaniassa. Keniassa ainakin 29 ihmistä kuoli, kun mutavyöryt veivät heidän asumuksensa mukanaan. Tansaniassa kymmenen hukkui, kun tulviva joki imaisi heidät matkaansa. Tansanian punaisen ristin mukaan on mahdollista, että uhreja on enemmänkin.

Rankkasateet ja tulvat ovat koetelleet itäistä Afrikkaa laajemminkin. Somaliassa kymmenettuhannet ovat joutuneet jättämään kotinsa sateiden ja tulvien vuoksi. Etelä-Sudanissa tulvavedet ovat peittäneet alleen kokonaisia kaupunkeja.

Itä-Afrikka kärsii säännöllisesti tulvista, jotka johtuvat Intian valtameren dipoli-ilmiöstä. Tänä vuonna tulvat ovat olleet poikkeuksellisen rajuja.

Myös mantereen toisella laidalla Kongon demokraattisessa tasavallassa kymmeniä ihmisiä on kuollut Kongojoen ja sen sivujokien tulvittua yli äyräittensä.

Romaniassa keskustalaisen Klaus Johanniksen odotetaan voittavan tämänpäiväiset presidentinvaalit. Johannis on ollut Romanian presidenttinä vuodesta 2014.

Tuoreita mielipidemittauksia vaalien tuloksesta ei ole, mutta asiantuntijat ennakoivat Johanniksen voittavan vastustajansa entisen pääministeri Viorica Dancilan selkeästi. Tammikuussa 2018 pääministeriksi valittu Dancila oli maan ensimmäinen naispuolinen pääministeri.

Dancilan hallitus kaatui lokakuussa parlamentin epäluottamuslauseeseen.

Johannis on luvannut lisäävänsä korruption vastaisia toimia sekä edistävänsä oikeuslaitoksen uudistamista. Maan peräkkäiset sosiaalidemokraattiset hallitukset ovat hidastaneet erityisesti oikeuslaitoksen reformia ja vieneet siltä itsenäisyyttä. EU on kritisoinut voimakkaasti nykyisen hallituksen toimia.

Presidentin valta Romaniassa on melko rajoitettu. Keskeisiä valtaoikeuksia ovat pääministerin ja joidenkin pääsyyttäjien valinnat.

Lue myös:

Romanialaiset jälleen kaduilla – mielenosoitukset suurimpia sitten Ceaușescun syrjäyttämisen

Romanian hallituskoalitio hajosi erimielisyyksiin presidenttiehdokkaasta

Italian rannikkovartiosto pelasti lauantaina 143 veden varaan joutunutta siirtolaista Lampedusan saaren edustalta. Pelastetut ovat kertoneet, että parikymmentä siirtolaista on kateissa. Kadonneiden etsintöjä on jatkettu.

Rannikkovartiosto kertoo lausunnossaan, että siirtolaiset olivat pudonneet mereen kymmenmetrisestä aluksesta. Heidät on viety Lampedusan saarelle.

Samaan aikaan Italia, Saksa, Ranska ja Malta ovat pyytäneet EU:n komissiolta, että se panisi Norjan lipun alla seilaavan Ocean Viking -aluksen osalta toimeen järjestelyn, jolla alukselle pelastetut 213 siirtolaista sijoitettaisiin EU-maihin.

Kyseiset maat sopivat syyskuussa väliaikaisesta järjestelystä, jossa Välimeren yli Italiaan ja Maltalle saapuvat siirtolaiset jaetaan eri EU-maihin. Vain kourallinen EU-maita on lämmennyt järjestelylle.

Ocean Viking on pelastanut viime päivinä yhteensä 215 siirtolaista kolmessa eri operaatiossa.

Lue myös:

Neljä EU-maata sopuun Välimeren yli tulevien väliaikaisesta jakojärjestelystä – Suomi mukana laatimassa järjestelyä, mutta ei sitoutunut vielä

Ocean Viking-pelastusaluksen matkustajat pääsevät Maltalla vihdoinkin maihin

Italialaistuomari määräsi Open Arms -pelastusaluksen otettavaksi haltuun ja päästi kyydissä olevat siirtolaiset Lampedusan saarelle

Välimereltä pelastetut ihmiset odottaneet merellä jo viikon pääsyä maihin – EU-komissiota pyydetään apuun

Olen joskus koettanut selittää lapsille, millainen on hyvä yhteiskunta. Olen pyytänyt heitä kuvittelemaan pyramidin ja että sen pohjalla ovat yhteiskunnan heikot: lapset, sairaat, vanhukset ja vammaiset. Sitten olen pyytänyt heitä kuvittelemaan, että heidän päällään on valtava määrä ihmisiä siinä järjestyksessä, missä heillä on rahaa tai valtaa määrätä toisten asioista. Mitä enemmän rahaa tai mitä enemmän valtaa, sitä korkeammalla he ovat.

Sitten olen korostanut, että heikot eivät ole pohjalla siksi, että me muut talloisimme heitä. Päinvastoin, me, jotka olemme heidän yläpuolellaan, ponnistelemme kaikin tavoin, että pohjalla olevilla olisi hyvä olla.

Olen pyytänyt heitä kuvittelemaan virran, joka alkaa pyramidin kärjestä. Se kiemurtelee kaikkien ihmiskerrosten läpi, haarautuu pohjalle ja kuljettaa mukanaan hyvää tahtoa. Mitä suurempi ja voimakkaampi on tuo virta, sitä parempi pohjalla on olla ja sitä hienompi on yhteiskunta.

Kiitolliset ihmiset tuovat yhteiskuntarauhan.

Sanon myös, että jokainen meistä viettää pohjalla osan elämästään; lapsena, vanhuksena, sairaana, kuolemaa tehdessä. Voimme siis ihan itsekkäistäkin syistä huolehtia, että pohjalla on hyvä olla.

Pohja on samalla perusta; se antaa yhteiskunnalliselle elämällemme merkityksen.

Puhun tästä lapsille, koska en itse ymmärtänyt tätä lapsena. Jos olisin ymmärtänyt, olisin ehkä suuntautunut elämässä toisin. Olisin nimittäin ajatellut rahaa. Olisin ponnistellut, että saisin aivan helvetisti rahaa. Paljon, paljon, paljon rahaa. Jos haluan oikeasti olla hyödyksi ihmisille pohjalla – oli pohja sitten globaali tai kotimainen – paras tapa olisi vain antaa rahaa.

Muistan elävästi vielä sen, kun Suomessa oli ensimmäisen kerran jaossa kymmenen miljoonan lottopotti. Kai se oli euroaikaa? Kavereiden kanssa juteltiin mitä tehtäisiin jos joku meistä saisi koko potin. En muista mitä kaverit sanoivat, mutta muistan mitä itse tein. Tein listan kaikista ystävistäni ja kuinka paljon antaisin heille rahaa. Ikuisille tyhjätaskuille antaisin enemmän, rikkaista perheistä tuleville vähemmän. Sain listaan puolensataa nimeä. Itselleni olisin tietenkin myös jättänyt jotakin.

Noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin olen edelleen tyhjätasku. Silti elättelen mielessäni fantasiaa, jossa minulla olisi valtavasti rahaa. Teen edelleen listoja. Kymmenen miljoonaa syöpätutkimukseen. Kymmenen tuhatta sairaalaklovneille. Satojatuhansia luonnonsuojelujärjestöille ja Unicefille. Ottaisin kehitysmaasta kummilapsen. Tänään laittaisin 20 euroa kahdellesadalle nigerialaiselle. He voivat ostaa kanoja tai kalaverkkoja ja voivat ponnistella pois köyhyydestä. Huomenna laitan 20 euroa kahdellesadalle pakistanilaiselle naiselle. Ylihuomenna ostaisin sadalle nepalilaiselle perheelle vuohen. Ostaisin kanssasuomalaisia pois velkavankeudesta. Maksaisin ukrainalaiselle ja afganistanilaiselle lapselle syöpähoidon. Heittäisin toimeentulotuen asiakkaalle pari tonnia.

Ei tarvitsisi maksaa takaisin.

Jospa voisi viettää päivänsä näin? Voisi oikeasti vaikuttaa ihmisten elämään. Vetää heitä ylös epätoivosta. Estää heitä suistumasta epätoivoon. Edistää yhteiskunnallista sopua. En tiedä voisiko päiviään viettää kunniakkaammin. On tyhmää olla toimittaja. On todella tyhmää olla tyhjätaskutoimittaja. Jospa voisi olla niin kuin vanhojen heimokulttuureiden Big Man. Kilpailla siitä, kuka antaa eniten pois.

Nyt joku kysyy, onko sinusta tullut jonkin sortin uusliberaali. Korvaat politiikan rahalla! Ai minkä politiikan. Sellaista politiikkaa ei ole. Eikä tule. Ei tule. Mietin siis pelkkää rahaa.

Luin internetissä hauskan jutun. Sen oli kirjoittanut mediaan, teknologiaan ja populaarikulttuuriin erikoistunut tietokirjailija Douglas Rushkoff. Hän oli ollut esitelmöimässä luksushuvilalla investointipankkiireille ja muille miljardin dollarin rahamiehille. Keskustelu alkoi ohjelman mukaisesti, mutta siirtyi nopeasti sivuraiteille.

Pankkiirit alkoivat kysellä, mikä olisi turvallisin paikka elää ilmastonmuutoksen vaikutusten iskiessä? Alaskassa vai Uudessa-Seelannissa? Eräs pankkiiri kertoi, että hänen maanalainen bunkkerinsa on jo valmis, mutta häntä askarrutti, kuinka hän säilyttää auktoriteettinsa turvallisuusjoukkoihinsa.

Turvallisuusjoukkoihin? He tiesivät, että romahdus on tulossa ja että he tarvitsevat silloin turvamiehiä suojelemaan itseään vihaisilta väkijoukoilta. Mutta miten he maksavat, jos raha menettää arvonsa? He suunnittelivat erilaisia ratkaisuja, kuten ruokavarastojen piilottamista erikoislukkojen taakse, turvajoukkojen varustamista kurinpitokaulapannoilla tai turvamiesten korvaamista turvaroboteilla.

Voi, sääliksi kävi miljardööriraukkoja. Siinä he istuvat kaikkine miljoonineen ja pelkäävät kuin pienet lapset, että leikki on pian ohitse. Tekee mieli sanoa, että miksi te tuhlaatte rahojanne avaruusmatkusteluun ja muihin pakokeinoihin? Miksi ette auta ihmisiä? Voisitte saada noilla miljardeillanne aikaiseksi niin paljon hyvää. Voitte vapauttaa ystävän velkavankeudesta. Voitte estää perheitä joutumasta kadulle maksamattomien vuokrien takia. Voitte maksaa guatemalalaisen lapsen leukemiahoidon Johns Hopkinsissa. Ja jos levitätte sellaista hyvää, teidän ei tarvitse pelätä vihaisia väkijoukkoja.

Köyhälle raha on kuin ahdistusta lievittävä lääke, joka leviää hitaasti elimistöön. Se tuo silmiin kyyneleet ja hyvän yön unen. Kiitolliset ihmiset tuovat yhteiskuntarauhan.

Näin pitkälle pääsin, mutta en pidemmälle ja ansaintalogiikka on kädestä suuhun.

Olen pian 50-vuotias. Tiedän, ettei taloudellinen tilanteeni tule tästä muuttumaan. Olen kuin isäni, hänkin kuoli varattomana. Vantaan kaupunki maksoi hautajaiset. Se, että kirjoitan tätä kolumnia Ylen sivuille – se on saavutukseni. Näin pitkälle pääsin, mutta en pidemmälle ja ansaintalogiikka on kädestä suuhun. Se huolettaa minua. Vanheneminen huolettaa minua.

Minulle kertyvä eläke on niin pieni, että minun on pakko työskennellä niin kauan kuin jaksan. Mutta mitä sitten kun en enää jaksa? Mitä jos hyvinvointivaltiota ei silloin enää ole? Voinko joutua kadulle? Voiko elämä olla niin armotonta?

Kuvittelen, että olen vanha mies ja kävelen yöllä kollegan ikkunan alta. Hän on ollut kolmekymmentä vuotta töissä lehdessä, jonne möin juttuni. Hän on saanut rahaa säästöön ja hänellä on hyvä eläke. Raahustan syyshämärässä muovikasseineni. Pian on täysin pimeää. Yö on armoton. Kollegan ikkunassa valo on keltainen ja lämmin.

Kuolenko jollekin sisäpihalle, vanha mies, roska-astioiden väliin, katukissan nuollessa sormiani?

Kuoleminen huolettaa minua myös. Mitä jos hyvinvointivaltiota ei silloin enää ole. Jos kuoleminen kestää; jos minulla on kipuja, jos lasken alleni, jos en kykene laittamaan itse vaippoja? Kuolenko jollekin sisäpihalle, vanha mies, roska-astioiden väliin, katukissan nuollessa sormiani?

Tällaisia minä oikeasti mietin. Rahaton on turvaton.

Yhtä asiaa vain en ymmärrä. Olen lukenut lehdistä useita juttuja ”helikopterirahasta”; että Euroopan Keskuspankki vain yhtenä päivänä lähettäisi jokaisen suomalaisen tilille esimerkiksi tuhat euroa. Se, mitä en ymmärrä, on näissä jutuissa haastateltujen taloustieteilijöiden mielipiteet. Heidän mielestään se on huono idea.

Miten niin huono idea? Olen täysin toista mieltä. Olenkohan koskaan kuullut parempaa ideaa?Arvon taloustieteilijöiden fantasiamaailmassa ei taida olla tilaa sille ajatukselle, millaista rahattoman on saada rahaa. Se on kuin olisi odottanut kuilun pohjalla ja pysynyt siellä hengissä skorpioneja syömällä ja vihdoin kuilun suulle ilmestyy joku joka sanoo, hei, mitä sinä siellä teet. Haluatko ylös? Se voi merkitä eroa elämän ja kuoleman, toivon ja epätoivon ja arvon ja arvottomuuden välillä.

Niin yksinkertaista se on. Maailman parantaminen. Painakaa lisää rahaa!

Jani Kaaro

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.

Aiheesta voi keskustella 24.11. klo 17.00 asti.

Lue myös:

Jani Kaaron kolumni: Nöyryytyksen tunne on miltei pahinta mitä on

Jani Kaaron kolumni: Miksi Jeffrey Epstein halusi jättää peniksensä perintökaluksi maailmalle?

SUMMA Kalsea ilma työntyy iholle marraskuisessa tihkusateessa. Kolme pitkään, neuvostomalliseen sotilasmantteliin pukeutunutta miestä seisoo suomalaissotilaille pystytetyn graniittikiven edessä.

– Meidän nykyään tuntemamme Suomi on ystävällismielinen maa, jossa käymme juusto-ostoksilla, eikä lainkaan se sama Suomi kuin vuosina 1939–40, Mihail Malyhin, 29, sanoo.

Noin viidenkymmenen opiskelijan ryhmä on tullut Summan kenttähautausmaalle, jonne on haudattu yli 200 rintamalla kaatunutta suomalaista. Oppaana toimiva Malyhin selittää opiskelijoille, miten Suomessa muodostettiin talvisotaan lähetetyt joukot.

Suomalaiset sotivat usein yhdessä kotikylänsä kasvattien kanssa, hän kertoo. Lapsuudesta tutut taistelutoverit muodostivat tiiviin ja taistelukykyisen joukon, mutta asiassa oli myös kääntöpuolensa.

– Kuvitelkaa, kun suuri ammus tuhoaa koko ryhmän ja pieneen suomalaiskylään lähetetään kerralla yli kymmenen kaatumisilmoitusta, Malyhin sanoo.

Opiskelijat kuuntelevat vakavina selostusta 80 vuoden takaisista tapahtumista. Jotkut heistä eivät ole koskaan aiemmin kuulleetkaan talvisodasta.

Neuvostoliitossa talvisodasta vaiettiin tai sitä pidettiin vähäpätöisenä rajakahakkana. Myöskään nyky-Venäjällä ei yleensä muistella toisen maailmansodan alkuaikoja, vaan kaikki huomio kiinnittyy vuoden 1941 kesäkuussa alkaneeseen vaiheeseen. Silloin Adolf Hitlerin johtama Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon.

Venäläiset tuntevat ajanjakson suurena isänmaallisena sotana. Sen kerrotaan päättyneen puna-armeijan urotyöhön eli natsi-Saksan kukistamiseen ja maailman vapauttamiseen fasismista. Monelle venäläiselle koko toinen maailmansota tarkoittaa vuosien 1941–45 taisteluita.

Harmaassa säässä värjötteleviä pietarilaisnuoria talvisota näyttää kuitenkin kiinnostavan.

Ilmoille kajahtaa marssilaulu, jossa Suomi-kaunotarta pyydetään ottamaan puna-armeijan sotilaat vastaan.

Kyse on tunnetusta neuvostoliittolaisesta propagandalaulusta, jossa puna-armeija esitetään suomalaisten työläisten vapauttajana.

Vaikka laulu on sota-ajalta, syrjäisellä hiekkatiellä marssiva joukko koostuu Pietarin polyteknillisen yliopiston opiskelijoista. He ovat nousseet sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan ehtiäkseen tutustumaan Pietarista vajaan sadan kilometrin päässä sijaitseviin taistelupaikkoihin.

Retken järjestää yliopiston sotahistoriallinen kerho Naš politeh. Sen aktiivijäsenet ovat pukeutuneet kierrokselle neuvostoaikaisiin varusteisiin ja kantavat mukanaan vanhoja Mosin-Nagant -kiväärejä.

Kerhon toiminta alkoi 15 vuotta sitten historiallisten taistelujen elävöittämisestä eli niiden esittämisestä uudelleen mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Nyt kerho etsii myös sotaesineitä taistelupaikoilta, esittelee niitä koululaisryhmille ja opettaa opiskelijoille historiallisia tansseja.

Kerhoa johtava Andrei Terterjan, 21, kiinnostui sodista setänsä jalanjäljissä jo lapsena. Sotahistorialliseen kerhoon hän lähti mukaan 16-vuotiaana, kun kerholaiset olivat tulleet kouluun kertomaan toisesta maailmansodasta.

Ydinvoimatekniikkaa opiskeleva Terterjan mukaan kerhon tehtävänä on kasvattaa nuoria isänmaallisiksi.

Niin sanotusta isänmaallisesta kasvatuksesta luovuttiin suurelta osin Neuvostoliiton hajottua, mutta nyt se on taas palannut venäläiseen opetukseen. Oppilaitosten yhteydessä on usein sotamuseo, jossa kerrotaan Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välisistä taisteluista – etenkin, jos koulu on ollut niissä mukana.

Venäjän johto on pyrkinyt viime vuosina nostattamaan vahvaan kansallistunteeseen pohjautuvaa isänmaallisuutta. Se on näkynyt niin vastakkainasettelun korostamisena Venäjän ja lännen välillä kuin sotilaallisen voiman rummuttamisena.

Kolmatta kertaa järjestettävään Naš politeh -kerhon retkeen talvisodan taistelupaikoille on tänä vuonna saatu presidentin apuraha. Osallistujia on nyt aiempaa enemmän, ja kerhon jäsenten lisäksi mukana on myös muita historiasta kiinnostuneita.

Tällä retkellä ei kuulla kiihkeitä puheita. Suurin osa osallistujista vaikuttaa tavallisilta parikymppisiltä korkeakouluopiskelijoilta. Monelle ilmainen matka saattaa olla tilaisuus lähteä kavereiden kanssa luontoon miljoonakaupungin ruuhkista.

Puheenjohtaja Terterjan arvelee retken suosion johtuvan myös siitä, että neuvosto-suomalaisesta sodasta – kuten talvisotaa on venäjäksi tapana kutsua – on alettu puhua viime vuosina hieman aiempaa enemmän. Pietarissa talvisodasta tiedetään joka tapauksessa enemmän kuin muualla maassa.

– Nuoret haluavat nähdä itse, millaiselta näyttää suomalaisten massiivinen Mannerheim-linja, jonka valtaaminen otti niin koville, Terterjan sanoo.

Kukkulan päältä levittäytyy usvainen suomaisema.

Retkeläiset kaivavat esiin taskulamppuja ja panevat kännyköistään valoja päälle laskeutuessaan alas kostean bunkkerin sisälle. Betonilattia on paikoin vesilätäköiden peittämä, ja seinistä törröttää ruosteisia raudoitustankoja.

Summan alueella sijaitsee Mannerheim-linjan jykevimpiä bunkkereita, niin kutsuttuja miljoonalinnakkeita. Ne saivat nimensä kalliista, yli miljoonan markan rakennuskustannuksistaan.

Jos venäläiset jotain talvisodasta tietävät, niin juuri Mannerheim-linjan.

Suomalaisten järeä puolustuslinja sai jo neuvostoaikana lähes myyttiset mittasuhteet. Kun Neuvostoliiton hajottua talvisodasta alettiin puhua vapaasti tiedotusvälineissä, Suomen pääpuolustuslinjan maine kasvoi entisestään.

– Meille kerrottiin, että se oli melkein yhtä laaja kuin maanalainen metroverkosto, Mihail Malyhin sanoo.

Oppaana toimiva pietarilainen Malyhin on valmistunut insinööriksi, mutta suomalaisten linnoituksista hän kiinnostui jo lapsena. Kun Malyhin oli 10-vuotiaana kesäleirillä Karjalankannaksella, hän repi housunsa paikalle jääneeseen piikkilankaan.

Nyt Malyhin on alkanut opiskella historiaa ja kertoo, kuinka vankoilla panssarikuvuilla varustetut ja taitavasti maaston muotoja hyödyntävät puolustuslinnakkeet yllättivät puna-armeijan. Ne tuntuivat sodan alkuvaiheessa ylitsepääsemättömiltä.

– Joulukuussa –39, kun puna-armeija yritti ensimmäistä kertaa rynnäköidä täällä Summassa eteenpäin, joukkomme eivät edes tajunneet, mistä päin suomalaiset tulittivat. Päällystöllä ei ollut ajantasaisia karttoja, Malyhin kertoo.

Konekivääripesäkkeistä ja tykkiasemista muodostuva Mannerheim-linja kulkee noin 140 kilometrin pituisena läpi Kannaksen Suomenlahdelta Laatokalle. Siihen kuului myös bunkkereita ja korsuja yhdistäviä juoksuhautoja ja kivenlohkareista rakennettuja panssariesteitä.

Sotahistoriallisen kerhon jäsen Anastasija Borzakovskaja, 23, tutkii järeän bunkkerin sammaloitunutta seinää. Hän kertoo tienneensä aiemminkin yhtä ja toista puolustuslinjasta, sillä siitä on puhuttu kerhossa. Omin silmin nähtynä asiat käsittää kuitenkin aivan eri tavalla, hän sanoo.

– Näiden rakennelmien massiivisuus tekee suuren vaikutuksen, ja se, kuinka merkittävä koko linja oli sodan kannalta, Borzakovskaja sanoo.

Talvisodan alussa Mannerheim-linja teki tehtävänsä, ja Suomi pystyi torjumaan Neuvostoliiton etenemisyritykset Kannaksella joulukuussa 1939. Suuret miestappiot kokenut puna-armeija keskeytti hyökkäykset tapaninpäivänä.

Ei ole ihme, että osa opiskelijoista kuulee taisteluista ensimmäisen kerran marraskuisella retkellä. Venäläisessä kouluopetuksessa talvisota mainitaan vain ohimennen.

Suomen lukiotasoa vastaavan 10. luokan historiankirjassa opetetaan, että neuvosto-suomalaisesta sodasta odotettiin nopeaa voittoa.

– Sodan luonteesta tuli kuitenkin pitkällinen. Suomen armeija teki ankaraa vastarintaa. Kahden kuukauden ajan puna-armeija ei pystynyt ylittämään vankkaa linnoitusjärjestelmää – Mannerheim-linjaa, Venäjän historia 10 -kirjan vuoden 2019 painoksessa kerrotaan.

Venäjän opetusministeriön suosittelema oppikirja toteaa yksiselitteisesti, että neuvostojohto teki päätöksen sodan aloittamisesta.

Historiankirjan mukaan sota alkoi sen jälkeen, kun Suomi kieltäytyi maiden välisen rajan siirtämisestä kauemmas Leningradista. Neuvostojohto oli huolissaan Leningradin turvallisuudesta ja tarjosi vastineeksi maa-alueita Karjalasta.

Tässä kohtaa historiankirjaa ei kuitenkaan mainita Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerien solmimaa Molotov-Ribbentrop-sopimusta, vaikka se käytännössä johti talvisodan alkamiseen. Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto sopivat Euroopan etupiirijaosta, mikä sinetöi neuvostojohdon aluevaatimukset Suomea kohtaan.

Sodan luonteesta tuli kuitenkin pitkällinen. Suomen armeija teki ankaraa vastarintaa. Venäjän 10. luokan historiankirja

Talvisodan vähäinen merkitys venäläisessä historiantulkinnassa tulee esille myös oppikirjan jakson päättävässä yhteenvedossa. Siinä toisen maailmansodan alkuvuodet esitetään rauhan ajaksi.

– Johdonmukaisen ja käytännönläheisen ulkopolitiikan ansiosta neuvostojohto onnistui pitkittämään lähes kahdella vuodella Neuvostoliiton sotaan liittymistä, historiankirja summaa ja kutsuu vuosia 1939–41 "rauhanomaiseksi lepotauoksi".

Venäjän johdon tulkinta talvisodasta on muuttunut neuvostoajoista, ja se muuttuu edelleen.

Presidentti Boris Jeltsin sanoi vuonna 1994 talvisotaa "Stalinin rikokseksi Suomea kohtaan". Vielä kymmenen vuotta sitten myös tuolloinen pääministeri Vladimir Putin piti Molotov-Ribbentrop-sopimusta "moraalittomana".

Vuonna 2015 tulkinta oli jo muuttunut, kun Putin kutsui Hitlerin ja Josif Stalinin etupiirijaon takaamaa sopimusta tärkeäksi, sillä se takasi Neuvostoliiton turvallisuuden.

Tänä vuonna Venäjä julkisti ensimmäisen kerran Molotov-Ribbentrop-sopimuksen alkuperäisen version. Venäjän ulkoministeriö, valtiollinen media ja useat kärkipoliitikot ovat hehkuttaneet sitä neuvostodiplomatian voitoksi. Esimerkiksi presidentinhallinnon entinen päällikkö Sergei Ivanov sanoi, että venäläisten tulisi olla ylpeitä sopimuksesta.

Tihkusade taukoaa, kun pietarilainen opiskelijaryhmä jatkaa matkaansa nuoren mänty- ja koivumetsän läpi. Ilman täyttää loppusyksyn pistävä tuoksu.

Opiskelijat odottelevat vuoroaan, että saavat otettua valokuvia talveen valmistuvasta luonnosta.

Näillä samoilla seuduilla puna-armeija aloitti suurhyökkäyksensä helmikuussa 1940.

Kymmenen päivän ankarien taistelujen jälkeen se mursi Mannerheim-linjan ja sai suomalaisjoukot perääntymään. Lopulta Suomi suostui neuvostojohdon sanelemiin ankariin rauhanehtoihin.

Sota oli raskas myös venäläisille.

Puna-armeijan sotilaita kuoli ja haavoittui moninkertainen määrä suomalaisiin verrattuna. Retkellä opiskelijoille kerrotaan, että talvisota vei yhteensä vajaan 140 000 neuvostoliittolaisen hengen. Suomalaisia kuoli vajaat 26 000.

Neuvostosotilaat olivat varustautuneet huonosti sotaan, ja taistelujen lisäksi rivejä harvensivat myös jopa –40 asteeseen laskeneet paukkupakkaset. Andrei Terterjan Naš politeh -kerhosta sanoo, että sotilaiden paleltumia hoidettiin myös Pietarin polyteknillisella yliopistolla.

– Opiskelijat olivat mukana kehittämässä laitetta, jonka sähkömagneettisten säteilyn avulla paleltumia parannettiin. Sen kerrotaan pelastaneen monia ihmishenkiä, Terterjan sanoo.

Polyteknillisesta yliopistosta myös lähti joukko urheilijoita vapaaehtoisiksi rintamalle. Enemmistö sotilaista oli kuitenkin jo aiemmin palvelleita reserviläisiä.

Talvisodan taisteluihin osallistuneet neuvostosotilaat olivat pääosin kotoisin Leningradista ja sen alueelta. Venäjällä talvisota olikin tragedia ennen kaikkea nykyisin Pietarina tunnetun kaupungin ja sen lähiseudun asukkaille.

Kun ilta Summassa jo hämärtyy, opiskelijoiden ryhmä saapuu viimeiselle kohteelleen.

Venäläisnuoret hiljentyvät seisomaan neuvostosotilaille pystytetyn muistomerkin eteen Merkin hautausmaalle. Se on saanut nimensä tuhotun suomalaiskylän mukaan.

Tänne on haudattu yli tuhat lähialueelta löydettyä puna-armeijan sotilasta, joista lähes kaikki ovat jääneet tuntemattomiksi.

– Etsintätyöt jatkuvat. Kaatuneita makaa vieläkin näillä seuduilla, vaikka tapahtumista on aikaa jo 80 vuotta, Mihail Malyhin sanoo.

Vuosi sitten talvisodan alkamisen merkkipäivänä tänne haudattiin 48 neuvostoliittolaisen sotilaan jäänteet.

Malyhin ja kaksi muuta sarkatakkista miestä kohottavat talvisodassakin laajasti käytetyn sotilaskiväärimallin piiput ilmaan. He ampuvat kaatuneiden muistoksi paukkupatruunat.

Oikeustieteen opiskelija Marija Zavjavlovan, 20, tuntemukset retken päättyessä ovat ristiriitaisia.

Zavjavlova kertoo lähteneensä mukaan, koska halusi tietää enemmän lähialueen tapahtumista. Hän sanoo olevansa tyytyväinen, että on saanut tutustua talvisotaan ja pitää tärkeänä, että Venäjällä tiedettäisiin sodasta yhtä paljon kuin Suomessa.

Toisaalta kokemus oli myös epämiellyttävä.

– Kun alkaa tajuta, mitä täällä on tapahtunut, eikä siitä ole kovin kauan aikaa, tuntee epämiellyttäviä väristyksiä iholla saakka. Tällainen kierros auttaa tajuamaan asian sisintä myöten, hän sanoo.

Kenttäkeittiön eteen muodostuu nopeasti jono. Opiskelijoille jaetaan tattaripuuroa ja höyryävää teetä.

Nuotion ääressä lämmitellään kohmeisia käsiä. Kauempana olevat yrittävät pysyä liikkeessä välttääkseen kylmyyden.

Sotahistoriallisen kerhon vetäjä Andrei Terterjan kertoo olevansa tyytyväinen retkeen. Hänen mielestään oikeaan isänmaallisuuteen ei kuulu vihamielisyys toisia kansakuntia kohtaan. Historiaa tulee käsitellä rehellisesti ja monesta eri näkökulmasta.

– Isänmaallisuus ei ole sokeaa rakkautta omaa maata kohtaan, vaan se on myös historian tuntemista ja virheiden tunnustamista, Teterjan sanoo.

Oppaana toiminut Mihail Malyhin käy usein Suomessa pyöräilemässä ja kertoo olevansa iloinen siitä, että maiden suhteet ovat nykyään hyvät. Hän tietää silti, että talvisota on yhä arka aihe eikä ole varma, pitäisikö sitä enää sorkkia.

Suomalaisille kun talvisota näyttäytyy eloonjäämistaisteluna, vaikka venäläisten silmissä kyse on lähinnä puskurivyöhykkeen hankkimisesta suurkaupungin ympärille.

Asiasta kiinnostuneille pitää Malyhinin mielestä näyttää taistelupaikkoja, jotta he pystyvät itse muodostamaan mielipiteensä.

– Jotta he näkisivät, millaista on sotia suon tähden, Malyhin sanoo.

Maria Niskanen, 31, selaa koristeellisia kirjepapereita paperituotteiden erikoisliikkeessä Jyväskylässä. Hän on viime kuukausina herätellyt vanhaa lapsuuden harrastustaan uudelleen henkiin hankkien kaksi uutta kirjekaveria Suomesta.

– Käsin kirjoittaminen on aivan ihana tapa. Siinä alkaa ihan eri lailla ajatus juosta. Siinä keskittyy paremmin kuin muuten kirjoittaessa: ajatuksiaan miettii silloin syvällisemmin.

Niskanen huomaa käsin kirjoittaessaan pääsevänsä helposti vauhtiin: alkukynnyksen ylitettyään hän lähtee rustaamaan kirjettä oikein kunnolla. Jälkeenpäin lukiessaan kirjoittamaansa tekstiä, hän usein yllättyy itsekin sen sisällöstä.

– Joskus ihan alan nauraa itselleni, tällaistako kirjoitin. Ihan kuin myös oikeassa elämässä olisin saattanut sanoa samat asiat jollekin kasvotusten. Sitä ilmiötä ei tapahdu pikaviestintäalustoilla.

Kirjepaperien kysyntä on lisääntynyt ainakin osassa paperituotteiden erikoisliikkeissä. Jyväskyläisessä Harjun Paperissa kirjepapereita ostavat niin nuoret kuin vanhemmatkin asiakkaat. Liikkeessä uskotaan villityksen johtuvan innostuksesta käsillä tekemiseen.

Suomalaisessa kirjakaupassa toiveet kauniista kirjepaperiseteistä ovat lisääntyneet. Kirjakaupassa uskotaan sen liittyvän trendiin, jossa kynällä kirjoittaminen, tuunaus ja esteettiset asiat yhdistyvät.

Bujoilu eli bullet journal, kalenterin, muistivihon ja päiväkirjan yhdistävä ilmaisumuoto on ollut jo pitkään arkipäivää. Siihen erityisesti liittyvä laadukkaiden kirjoitusvälineiden kysyntä on ollut kasvussa. Monia ihmisiä kiinnostaa myös kauniit design paperituotteet.

Monella kirjeiden kirjoittamiseen hurahtaneilla on todennäköisesti ollut bujoharrastus ensin taustalla. Se mikä on bujoilusta opittu, tuodaan kirjepaperille tarrojen ja piirtämisen sekä eri askartelutapojen kautta.

Niskanen haluaa uskoa, että kirjeenvaihdon nousussa on kyse käsillä tekemisen lisäksi myös kyllästymisestä pinnallisuuteen ja kaipuusta syvällisempään yhteyteen.

– Tämä on vastavoima somelle: kirjeissä halutaan päästä pintaa syvemmälle. Käsinkirjoitetut kirjeet ovat henkilökohtaisempia ja tunteeltaan aidompia kuin koneella tai puhelimella kirjoitettu teksti, joka on paljon kylmempää ja kliinisempää.

Kirjeitse Saksasta Suomeen sydänystäviksi

Äänekoskelainen Raija Toivo, 59, on ollut 43 vuotta katkeamattomassa kirjeenvaihdossa saksalaiseen kirjekaveriinsa, Mariin. Heistä on tullut sydänystäviä. He ovat myös tavanneet toisiaan vuosien varrella pitkälti yli toistakymmentä kertaa.

Kirjekaveruus syttyi sattumalta.

Toivon postilaatikkoon Äänekoskella tipahti yllättäen koalakarhupostikortti Saksasta 1976. Saksalainen Mari oli saanut Raijan, siihen aikaan tyttönimeltään Liimatainen, osoitteen yhteisen tutun kautta. Mari pyysi koalakortissa Raijaa kirjekaverikseen. Raija oli silloin 16 ja Mari 14.

Henkinen yhteys löytyi tytöillä heti ensimmäisistä kirjeistä lähtien, ja ystävyys alkoi pikkuhiljaa syvetä.

– Aluksi kirjeissä oli ainoastaan tavanomaisia lyhyitä lauseita. Sitten alkoi tulla rohkeutta enemmän ja halua tietää toisesta lisää. Kirjeet muuttuivat avoimemmiksi, tunteet tulivat myös mukaan.

Ystävykset jakavat kirjeissä kaiken: ilot ja surut. Ainoastaan politiikasta ja uskonnosta ei kirjeissä puhuta - ne eivät kiinnosta kumpaakaan.

Kirjeet lensivät Suomen ja Saksan välillä tiuhaan. Ystävykset raapustivat tosilleen englanniksi kiivaimmillaan kaksikin kertaa viikossa. Joskus kirjeet saattoivat mennä ristiin. Kirjettä odotettiin molemmissa päissä yhtä malttamattomina, päiviä laskien.

Toivo on säästänyt kaikki kirjeet ja muistoesineet. Kirjekaverit lähettelivät myös paljon paketteja toisilleen. Kerran Raijalle tuli jopa näytteet Marin huoneen tapettivaihtoehdoista.

– Näissä vanhemmissa kirjeissä näkee, että kuoret on repäisty nopeasti auki. Sitä halusi niin kiihkeästi lukea heti sen kirjeen. Myöhemmät kirjeet on maltettu avata siististi veitsellä, Toivo naurahtaa.

Kirjeystävykset ovat varttuneet teineistä äideiksi tosiaan tukien.

Toivo lensi Marin häihinkin Saksaan. Heidän miehensä ovat myös löytäneet yhteisen sävelen perheiden toistensa luona tehtyjen vierailujen kautta. Miehiä yhdistää muun muassa kalastus.

Kirjekaveri kotisohvalla rupattelemassa

Maria Niskanen löysi molemmat uudet kirjekaverinsa netistä. Toisen hän keksi kaverihaku.fi -sivuston kautta ja toisen keskustelualustoilta.

Hän haaveilee rohkaistuvansa etsimään vielä yhden kirjeystävän myös ulkomailta. Siihen hän tulisi käyttämään Global Penfriends -sivustoa. Se on pitkäikäinen sivusto kirjeenvaihdon harrastajille.

Kirjeenvaihtoharrastuksen juuret ovat pitkät. Suomalainen koululaiskirjeystäväpalvelu, International Youth Service eli IYS aloitti toimintansa 50-luvun alkupuolella Turussa. 1993 sillä oli puolen miljoonan 10–20-vuotiaan yhteys- ja harrastustiedot 120 eri maasta. Se teki siitä Helsingin Sanomien mukaan maailman suurimman alallaan.

Vaikka IYS oli suomalainen palvelu, vähemmistö asiakkaista oli Suomesta, valtaosa tuli Isosta-Britanniasta, Ranskasta ja Italiasta. IYS lopetti toimintansa 2008, mutta sillä on edelleen kirjekaveri-ilmoituksia sisältävät fanisivut Facebookissa.

Niskanen laittoi retroharrastuksen uudelleen tulille alkamalla ensin kirjoitella Varsinais-Suomessa asuvalle naiselle, joka on häntä 20 vuotta vanhempi.

– Hän kertoi omassa kirjeilmoituksessaan olevan mummoenergiaa tarjolla. Ajattelin sen rikastuttavan elämääni ihanasti: ehkä oppisin hänen kauttaan näkemään joitain asioita, joita en muuten näkisi.

Toinen Niskasen kirjekaveri asuu Inarissa Lapissa.

Kirjeiden kirjoittaminen ei tunnu Niskasesta vähääkään vaivalloiselta. Kirjeiden sisältö riippuu paljon siitä, kenelle hän kirjoittaa. Pääasiassa kirjeeseen kertyvä teksti on arkipäiväistä kertomista, samalla tavalla kuin kirjekaveri tulisi kotisohvalle niitä näitä juttelemaan.

– Kirjeen kautta tulee tunne kuin menisin hänen luokseen siinä paperilla ja kertoisin siinä kuulumisia. Se on henkilökohtaisempi ja aidompi tapa kommunikoida kuin kännykkää näpyttelisi.

Niskanen on myös varastoinut kaikki vanhat kirjeensä.

Kirjeenvaihto tuli hänen elämäänsä 90-luvulla. Niskasen äiti ehdotti 7-vuotiaalle Marialle, että hän alkaisi kirjoittamaan kirjeitä. 10 vuotta kirjeenvaihto oli iso osa Niskasen elämää.

Kirjepaperilla tuulahdus menneestä

Silloin tällöin Niskanen ottaa jälleen pinkan vanhoja kirjeitä esiin ja palaa menneeseen. Kirjeissä on kätkettynä pala Niskasen nuoruutta: paperilla selviää millainen hän on lapsena ja nuorena ollut.

– Nolottaa, mutta sillä lailla kuitenkin lämmöllä, että millainen 10-vuotias Maria on ollut. Luettelee suosikkibändejä ja paljastaa kenestä luokkalaisesta tykkää. Salaisuudet on jaettu niihin kirjeisiin, mitä ei välttämättä joka ikiselle livenä olevalle kaverille ole kerrottu.

Silläkin tavalla Niskanen kokee kirjeiden olevan henkilökohtaisempia kuin muunlainen tapa viestiä.

Kirjeenvaihto kehittää Niskasen mielestä kieltä ja rikastuttaa sanavaraston lisäksi koko elämää. Kirjeisiin ei hänen mielestään tule kirjoitettua niin vihamielisiä ajatuksia ja negatiivisia kommentteja kuin näkee usein sosiaalisessa mediassa olevan.

Myös kirjeen odottaminen on hänestä hyvästä, kun eletään somemaailmassa ja ollaan koko ajan tavoitettavissa. Niskasen mielestä kirjeissä on myös enemmän tunnetta, jota hymiöt eivät korvaa.

– Olen kait jollain tavalla vanhanaikainen. Siinä on ihan omaa tunnetta, kun asettuu aloilleen ja alkaa kirjoittaa kirjettä. Sitten pitää vielä odottaa sitä vastausta. Siinä kaikessa on jotain omalaatuista ja mukavaa tunnetta, mitä ei ole millään pikaviestintäalustoilla.

Raija Toivo on varastoinut kaikki vanhat kirjeet siististi pahvilaatikoihin ja tallentanut kirjeystävään liittyvät valokuvat kirjojen kansiin.

Toivon englannin kielentaito on kehittynyt kirjeitä kirjoittaessa. Jos he eivät ole Marin kanssa tienneet jotain sanaa englanniksi, he ovat keksineet sille oman sananansa. Toivo on opiskellut koulussa myös saksaa, muttei ole halunnut antaa Marille kirjeiden kirjoittamisessa kotikenttäetua.

Saksalaisen kirjeystävänsä ansiosta hän on lisäksi oppinut paljon vieraan maan kulttuurista. Hän on saanut myös paljon uusia ystäviä kirjekaverinsa kautta ja opetettua suomalaisia tapoja saksalaisille.

– Mari rakastaa korvapuusteja ja on oppinut leipomaan niitä. Heillä on Saksassa myös sauna ja he ovat oppineet suomalaisten lailla nauttimaan luonnosta. Mari ja hänen miehensä pitävät paljon Suomesta: he matkailevat mielellään esimerkiksi Lapissa.

Kirjeiden koristelu kirsikkana kakun päällä

Koristelu on iso osa Toivon ja Niskasen kirjeitä. He haluavat nähdä kirjeiden eteen vaivaa ja sujauttaa arjen piristyksiä mukaan kirjekuoreen.

– Kirje ei ole pelkkää tekstiä, vaan siitä näkee, että on panostanut siihen ihmiseen paperin kautta. Siinä tulee myös se henkilökohtainen osuus, jota ei todellakaan tapahtuisi pikaviestintäalustoilla, sanoo Niskanen.

Raija Toivo harmittelee, ettei löydä kauniita kirjepapereita Äänekosken kaupoista ja marketeista. Hän ei missään nimessä halua kirjoittaa kirjettä pelkälle valkoiselle paperille.

Hänen nuorempi siskonsa on hyvä piirtämään: hän on koristellut Raijalle valkoisia papereita kukin, eläimin, lumiukoin ja mitä erilaisimmin koristein. Toivo on monistanut siskonsa piirustuksia kirjepapereiksi.

– Olen todella kiitollinen siskolleni näistä piirustuksista. Valitsen kirjepaperin aina huolella riippuen kirjeen sävystä. Myös oikeanlainen postimerkki on tärkeä.

Toivolla on kaksi hyvää ystävätärtä Suomessa, mutta eniten hän on edelleen tekemisissä saksalaisen Marin kanssa.

Raija ja Mari pitävät yhteyttä viikoittain, joskus jopa päivittäin. Kirjeiden lisäksi he soittelevat ja laittavat viestiä somessa. Kirjeiden kirjoittaminen on harventunut, muttei hiipunut. Kirjeenvaihdossa ei ole koskaan ollut puolta vuotta pidempää taukoa.

Jossain vaiheessa Mari oli huolissaan heidän yhteyden katkeamisesta, mutta Toivo on aina tiennyt yhteydenpidon jatkuvan.

Seuraava riemukas jälleennäkeminen on suunnitteilla Saksaan ensi vuoden joulumarkkinoille. Ystävykset pyrkivät tapaamaan nyt vielä mahdollisimman paljon, kun jalat vielä kantavat.

Maria Niskanen ei ole pitänyt yhteyttä vanhoihin kirjekavereihinsa, mutta hänellä on toiveissa löytää heidät uudestaan.

– Minulla on sellainen kutina, että netin syövereistä saisin heidät saalistettua. Haluaisin taas uudelleen aloittaa heidän kanssaan kirjeenvaihdon. Se olisi aika ihana, jos se onnistuisi.

Voit keskustella aiheesta 24.11.2019 klo 17 saakka.

Hongkongissa äänestetään parhaillaan aluevaaleissa.

Kaupungissa vaikuttava protestiliike on kehottanut itsehallintoalueen asukkaita malttiin vaalien alla. Protestoijat toivovat, että vaalien tulos lähettää demokratiamyönteisen viestin sekä Kiinalle että Pekingin tukemalle Hongkongin hallinnolle.

Viranomaiset ovat uhanneet lykätä vaaleja, jos äänestyspaikoilla puhkeaa uusia protesteja, Britannian yleisradioyhtiö BBC raportoi.

Hongkongissa on 7,4 miljoonaa asukasta, joista 4,1 miljoonaa on rekisteröitynyt äänestäjiksi. Yleensä aluevaalien äänestysprosentti on jäänyt alhaiseksi, mutta tällä kertaa vaaleihin on rekisteröitynyt satojatuhansia uusia äänestäjiä.

Alustavien tietojen mukaan äänestysprosentti on nousemassa huomattavasti korkeammaksi kuin aikaisemmin. Äänestyspisteillä on nähty pitkiä jonoja, uutistoimisto Reuters kirjoittaa.

Yhteensä yli tuhat ehdokasta kamppailee 452 aluevaltuustopaikasta. Tällä hetkellä Kiinalle myötämielisillä puolueilla on hallussa enemmistö paikoista.

Demokratiaa tukevat ehdokkaat haluavat lisätä valtaansa aluevaltuustoissa, joilla on perinteisesti ollut jonkin verran vaikutusvaltaa itsehallintoalueen aluejohtajan valintaan. Protestoijat ovat vaatineet Hongkongin nykyisen hallintojohtajan Carrie Lamin eroa.

Pekingiä tukevat ehdokkaat ovat kannustaneet äänestäjiä ilmaisemaan vaaleissa kyllästymisensä kaupungissa jo pitkään jatkuneisiin levottomuuksiin, BBC kirjoittaa.

Lue lisää:

“En kertonut vanhemmilleni, miksi itkin” – Hongkongin yhä hurjemmiksi muuttuvat mielenosoitukset rikkovat perheitä ja jakavat kaupunkia

Toimittajalta: Milloin ne tankit tulevat? Tuskin seuraavaksi, sillä Hongkongin mielenosoitukset voisi lamauttaa muullakin tavalla

PIETARI Kello on vähän vaille yksitoista perjantaiaamuna, ja viimeiset tanssijat kiirehtivät sisään henkilökunnan ovesta. Baletin aamutunnit alkavat yhdeltätoista, ja Marko Juusela, 19, on ollut jo hyvissä ajoin harjoitussalissa, kuten aina.

Hän on ensimmäinen suomalainen, joka on kiinnitetty Mariinski-teatterin balettikuntaan, ja Pietarissa hänen tärkein tukijansa on presidentti Putinin ystävä.

Marko on harjoittelemassa useimmiten jo kymmeneltä, sillä hän haaveilee urasta Mariinskin solistitanssijana. Pesti teatterissa alkoi tänä syksynä.

Samassa talossa ovat työskennelleet venäläisen baletin maailmantähdet, Rudolf Nurejev (1938–1993) ja Mikhail Baryshnikov, ja Juuselalla on kaikki mahdollisuudet merkittävään uraan balettitanssijana. Ei hän muuten olisi jo näin pitkällä.

Juusela näyttää nuorelta gasellilta tehdessään harjoituksissa näyttävän hypyn. Se on baletin kielellä grand jeté, ja yksi solistitanssijoiden bravuureista. Siinä jalat ojentuvat ilmassa mahdollisimman komeaan spagaattiin. Hetken näyttää siltä kuin Marko leijuisi.

Silti aina on hiomisen varaa. Sen Marko näkee harjoitussalin peilistä.

– Tässä työssä pitäisi oppia työskentelemään ilman peiliä. Pitäisi tietää, miltä kehossa tuntuu, kun tekee kaiken oikein, Juusela sanoo.

Tiukat kotiintuloajat, baabuskat vartijoina

Syksyllä neljä vuotta sitten Marko seisoi isän, äidin ja isän venäläisen ystävän kanssa Vaganovan balettiakatemian aulassa.

15-vuotiasta Markoa oli vastassa täysi kaaos.

Hänet oli bongattu Vaganovaan Mikkelin kansainväliseltä balettileiriltä, ja nyt suomalaistanssijan piti kirjoittautua sisään kouluun.

Kaikki paikat olivat täynnä vanhempia, jotka saattoivat lapsiaan akatemiaan, eikä Juuselan iso matkalaukku mahtunut mihinkään.

Venäjän kieli täytti ilman, kun akatemian virkamiehet tutkivat dokumentteja, passeja, viisumeita, leimoja ja allekirjoituksia.

Isän venäläisen ystävän avulla Juuselat pääsivät eteenpäin ja asuntolaan, johon Marko majoittui.

Vaganova on sisäoppilaitos, jonka käytäviä baabuskat, eli “venäläiset mummot” vartioivat.

Yksi heistä esitteli Juuseloille taloa. Ja siinä on, mitä esitellä.

– Onneksi isän kaveri oli mukana. Kukaan ei puhunut englantia, enkä ymmärtänyt mitään, mitä baabuska kertoi.

Pietarin Aleksanterin teatterin takana oleva komea, uusklassinen rakennus on venäläisen baletin sydän. Sisäoppilaitoksen portaita ovat juosseet ylös ja alas myös Nurejev ja Vatslav Nižinski (1890–1950), venäläisen baletin merkittävä uudistaja.

Oppilaat asuivat kahden hengen koruttomissa huoneissa, joiden seinät oli maalattu keltaisiksi. Kapeiden sänkyjen välissä oli pieni kaapisto, ja sängynpeittona kuvioitu viltti.

Huonetoverit jakoivat vessan ja suihkun kahden muun oppilaan kanssa, ja koko käytävä käytti samaa keittiötä. Se ei ollut aina ihan helppoa. Sisällä ei saanut polttaa, eikä käyttää alkoholia.

Asuntolassa oli tiukat kotiintuloajat.

Sisällä piti olla kymmeneltä illalla, ja baabuskalle oli ilmoittauduttava, jos lähti ulos.

Välillä iski koti-ikävä.

– Kaipasin koiriani, perhettä, suomalaista ruokaa ja ruisleipää. Juustoja, maitoa ja voita. Ja irtokarkkeja. Venäjällä ei ole samanlaista valikoimaa, Juusela luettelee.

Hän herkistyy, kun puhe kääntyy perheen koiriin Naantalissa.

“En ymmärtänyt mitään”

Alku oli Vaganovassa hämmentävä. Tanssi luisti, mutta Juusela ei ymmärtänyt mitään, mitä tunneilla puhuttiin. Hän ei osannut sanaakaan venäjää.

Vaganova on yksi maailman arvostetuimpia balettikouluja. Se perustettiin vuonna 1738, eli yli 280 vuotta sitten. Historiaa riittää.

Tilannetta koulussa helpotti se, että Juuselan opettaja Ilya Novoseltsev tunsi Markon jo Suomesta, poikien balettileiriltä Mikkelistä. Hän poimi Markon Vaganovaan.

– Meillä oli yhteys. Hän tiesi, kuka olen ja miten tanssin.

Silti suurin osa asioista meni alussa sivu suun kielen takia.

– Ihmiset kertoivat, mitä piti tehdä, mutta en ymmärtänyt, mistä he puhuivat. Siitä alkoi venäjän kielen opiskelu, Juusela sanoo.

Suomen kansallisbaletin balettioppilaitokseen verrattuna Vaganovassa on paljon enemmän tunteja, ja oppilailta vaaditaan Juuselan mukaan enemmän.

Täyttä tanssimista voi olla jopa kahdeksan tuntia päivässä, ja liikkeet käydään läpi juurta jaksaen.

– Meille selitettiin paljon yksityiskohtaisemmin, miten baletin liikkeet toimivat, ja miten ne on tehty.

Opettajista tuli Vaganovassa “toisia vanhempia”, jotka auttoivat myös arjen pulmissa. Venäjällä asiat tehdään venäläisittäin, ja siinä on ulkomaalaisilla oppimista.

Vaganovassa opettajia teititeltiin, ja heiltä pyydettiin lupa, jos oppilas halusi sanoa jotain. Teitittely on muutenkin elinvoimainen osa venäläistä kulttuuria.

Palaute oli Vaganovassa suoraa, ja joskus Juuselasta tuntui, että se meni överiksi.

Opettajat pyysivät oppilaita korjaamaan liikkeen saman tien, jos se meni huonosti.

– Mutta kukaan ei ikinä sanonut minulle mitään todella pahaa, Juusela sanoo.

Opettajien lisäksi baabuskoilla on merkittävä rooli akatemiassa. He pitävät kodinomaista henkeä yllä.

– He juttelivat meille kaikenlaisista mukavista asioista.

Juusela puhuu “venäläisistä mummoista” lämmöllä.

– He ottivat meidät nopeasti omakseen, antoivat karkkeja ja tulivat katsomaan esityksiämme, Juusela sanoo.

Tosi-tv-julkkis tukena

Pietarissa jo neljä vuotta asunut Juusela on turkulaisen Raija Lehmussaaren balettikoulun kasvatti.

Venäjällä Juuselan uraan on vaikuttanut voimakkaimmin Nikolai Tsiskaridze.

Eikä hän ole kuka tahansa persoona.

Georgialainen Tsiskaridze, 45, on yksi Venäjän rakastetuimpia balettitanssijoita, joka teki uransa Moskovan Bolšoi-teatterin ensitanssijana.

Tätä nykyä hän on Vaganovan balettiakatemian rehtori.

Sen lisäksi Tsiskaridze on presidentti Putinin ystävä, joka monen muun kulttuurivaikuttajan tavoin tuki julkisesti Krimin valtausta vuonna 2014.

Tsiskaridze on myös tosi-tv-sarjoista tutuksi tullut julkkis, ja hänen kanssaan Marko vaihtaa aktiivisesti viestejä puhelimella.

Juusela puhuu Tsiskaridzestä kunnioituksella. Georgialainen opetti häntä Vaganovassa kahden viimeisen vuoden aikana. Kurssin valmistujaisjuhla oli viime heinäkuussa.

– En ole koskaan tavannut ketään toista opettajaa, joka ottaa oppilaansa niin lähelle, Juusela toteaa.

Georgialainen tietää Markon mukaan baletista kaiken.

Opettajana hän on kannustanut Markoa tutustumaan muihin taidemuotoihin, kuten kuvataiteisiin, sillä Pietari on täynnä kiinnostavia museoita. Hän on auttanut Juuselaa myös ymmärtämään venäläistä kirjallisuutta ja Venäjän historiaa.

Tsiskaridze on kertonut Juuselalle jopa omasta elämästään. Ja Juusela hänelle omastaan.

Kun Juusela tanssi ensimmäisen kerran tänä syksynä Mariinskissa, Tsiskaridze istui katsomossa.

Opettaja ja oppilas tapasivat esityksen jälkeen.

– Hän halasi ja pussasi otsalle ja sanoi olevansa todella iloinen puolestani, Juusela toteaa.

Nurejev juoksi näillä käytävillä

Koristeelliset kaakelit halkeilevat kapeiden käytävien lattioilla Mariinskissa, jonka takatiloissa näkyvät historian kerrokset. Talo avattiin vuonna 1860. Juusela kiiruhtaa tänä syksynä harjoituksista toiseen, sillä uusien tanssijoiden on otettava talon klassikkoteokset nopeasti haltuun.

Itse asiassa hän juoksee.

Samoja sokkeloisia käytäviä kuin Nurejev ja Baryshnikov Neuvostoliiton aikana. Silloin puhuttiin Kirovin baletista.

Ohjelmistossa on muun muassa Sylvia, Prinsessa Ruusunen ja Joutsenlampi, ja tanssijoiden pitää pystyä hyppäämään lennosta mihin tahansa esitykseen.

Mariinskissa balettikuoro (corps de ballet) saa tietää useimmiten vain päivää ennen, missä teoksessa he huomenna tanssivat.

– Suurin osa ajasta menee nyt töihin, Juusela sanoo.

Hän on päässyt tekemään Mariinskissa jo muutaman pienen roolin: paašipojan Bahtšisarain suihkulähteessä ja nuken Pähkinänsärkijässä.

Vapaa-aikaa ei juuri ole, ja Juusela sukkuloi Mariinskin ja teatterin asuntolan väliä. Sinne hän muutti kesäloman jälkeen.

Mariinskin asuntola on Krjukovin kanavan varrella, kivenheiton päässä teatterista.

Vaganovassa opettajat ja baabuskat pitivät oppilaista huolta, nyt Markon on pärjättävä omillaan.

Hänellä on Mariinskin asuntolassa oma huone, jonka päätyyn mahtuu sänky poikittain. Tilaa jää vielä kapealle pyykkien kuivaustelineelle. Naapurihuoneessa asuu Vaganovasta tuttu espanjalainen opiskelutoveri, joka tuli Pietariin Madridista. Nyt he ovat työtovereita.

Nuoret miehet jakavat yhteisessä eteisessä olevan erillisen suihkun ja erillisen vessan. Solun keittiö on käytävän päässä.

Mariinskin asuntolassa asuu myös tähtiä, ja Juusela tietää, että heillä on tilaa aivan toisella tavalla, mutta juuri nyt oma huone asuntolassa käy suomalaistanssijalle, sillä vuokra on nimellinen.

Marko haaveilee omasta asunnosta.

– Se olisi kiva jossain kohtaa, mutta ei tämäkään huono ole, kun saan tänne lisää kalusteita.

Yöpöydällä odottaa Vankileirien saaristo

Juuselan työpäivät Mariinskissa alkavat aamulla yhdeltätoista ja päättyvät puoliltaöin, jos illalla on esitys. Töitä tehdään kuutena päivänä viikossa.

Joskus nuoret tanssijat lähtevät yhdessä ulos syömään esityksen jälkeen, ja silloin paikalle ilmestyy usein myös faneja. Tai Tsiskaridze. Hän tapaa silloin tällöin entisiä oppilaitaan.

Venäjällä balettitanssijat kuuluvat taiteen eliittiin, ja heitä palvotaan aivan toisella tavalla kuin Euroopassa.

Juusela uskoo, että hänen tulevaisuutensa balettitanssijana selviää kolmen vuoden sisällä. Ja juuri nyt hänestä tuntuu, että Pietarista alkaa tulla hänen kotinsa. Se on vielä tähän asti ollut Naantalissa.

Nähdäänkö tanssijalupaus Suomen kansallisbaletissa?

Siihen Marko ei vastaa, mutta hän miettii mahdollisuuksiaan Keski-Euroopassa, jos ura ei Mariinskissa etene.

Ja tänä iltana hän käy Pietarissa nukkumaan todennäköisesti myöhään.

Yöpöydällä on venäläisiä klassikoita, kuten Saatana saapuu Moskovaan ja Vankileirien saaristo.

– Koetan saada kiinni siitä, mitä en vielä tiedä venäläisestä kulttuurista.

Ja ennen kuin Marko nukahtaa, hän miettii, mitä voisi tehdä huomenna harjoituksissa paremmin.

Marko Juusela, 19, kiinnitettiin ensimmäisenä suomalaistanssijana Mariinski-teatteriin Pietariin – "Yksi unelma on toteutunut"

Kaverukset Isto Ilomäki ja Markus Pieniluoma Tampereelta ovat tasaväkisiä kilpakumppaneita: eroa heillä on vain sadasosasekunteja kun ajetaan moottoripyörällä lähes 300 kilometrin tuntinopeutta. Kuulostaa vaaralliselta ja siltä se tuntuukin. Ajo tapahtuu kuitenkin sisätiloissa.

Ilomäen kilpailijanimi e-urheilussa on Ikaros, mutta Pieniluoma tyytyy pelaamaan omalla nimellään.

– Mutta olen kyllä hurjapää, hän kuitenkin muistuttaa.

Kysymys on e-urheilusta eli elektronisesta urheilusta. Yleensä se vaatii tarkkaa sorminäppäryyttä, ja haasteet hienomotoriikassa jättävät lajin ulkopuolelle. Tilanne on nyt muuttumassa.

Luontaiset vaistot peliin

Ilomäki ja Pieniluoma osallistuivat Suomen ensimmäisiin Special eSports SM-kisoihin, jotka pidettiin Apuvälinemessujen yhteydessä Pirkkalassa marraskuussa. He saivat kokeilla erityisryhmille suunniteltuja pelejä.

Laitteita on kehitellyt eXerium, joka on tamperelainen start up -yritys. Sen tarkoituksena on tuottaa pelejä, joitten tehtävänä on aktivoida keskivartaloa ja muutenkin saada ihminen liikkumaan pelatessaan.

Kisoissa oli valittavana kolme vaihtoehtoa: Road Racing eli moottoripyörällä ajo asfalttiradalla, tarkkuuslento lentokoneella tai Tuubiryntäys, jossa väistellään kovaa vauhtia lähestyviä esineitä. Reaktionopeutta koetellaan näissä kaikissa.

Hurjastelua ja vaaran tunnetta

Pelien tuomiseksi myös vammaisten ulottuville on perustettu Special eSports -verkosto. Se on syksyn mittaan järjestänyt karsintoja Joensuussa, Jyväskylässä, Järvenpäässä, Kuopiossa, Oulussa, Seinäjoella ja Tampereella.

Ilomäelle ja Pieniluomalle on erityisesti ollut mieleen moottoripyörällä hurjastelu. Oikeaakin moottoripyörää ohjaillaan kallistelemalla ja niin myös tässä. Pelituoli taipuu ja kallistelee kun näytön kuva liikkuu. Kurvin lähestyessä pyörän kallistaminen tapahtuu ikäänkuin vaistomaisesti. Vaaran tuntu on ilmiselvä, joten jännitystä piisaa.

– Siinä aivan kuin itse istuisi moottoripyörän selässä, kuvaa Markus.

Alunperin laitteet suunniteltiin kuntoutukseen, mutta pian huomattiin muutkin hyödyt.

– Nämä soveltuvat myös kilpailuvälineiksi, sanoo Janne Lähdekorpi. Hän on Suomen Kuntoutusvälineet Oy:n eli eXeriumin kehitysjohtaja.

Pelien kehittely alkoi vuonna 2003. Tavoitteena on ollut, että peliä olisi helppo käyttää.

–Tämä malli madaltaa kynnystä pelata, mutta se sopii myös ei-vammaisille, huomauttaa Lähdekorpi.

Paikallaan istuminen ei siis ole enää pelaajan helmasynti.

– Keskivartalon liike pumppaa ravinteita liikkeelle. Tätähän pelataan selkärankaa liikuttamalla, mikä on ihmiselle hyvin luonnollinen tapa liikkua, selvittää Lähdekorpi.

Pelien passivoivasta vaikutuksesta ovat olleet huolissaan muutkin kuin liikunnanopettajat. Liikkumaan pistävä peli voisi olla osa ratkaisua.

– Tämä sopii myös vaikka välituntiliikunnaksi, kun koululaiset muutenkin pelaavat, visioi Lähdekorpi.

Markkinointia ulkomaillekin

Lähdekorpi näkee kehon avulla tapahtuvalla pelaamisella hyvät mahdollisuudet vaikka vientituotteena.

– Sähköinen urheilu on nousussa ja esteettömyys siinä on valtti. Tähtäin onkin asetettu ulkomaille vaikka kotimaassakin käyttöä olisi, arvioi hän.

Moottoripyöräkokemus on innostanut uusiin suorituksiin Ilomäkeä ja Pieniluomaa, jotka ovat muutenkin innokkaita tietokoneen äärellä viihtyjiä.

– Yleensä pelaaminen on hankalaa, mutta näillä laitteilla se onnistuu, sanovat Ilomäki ja Pieniluoma yhteen ääneen.

– Ei sen väliä miten pärjää, mutta reilulla pelillä mennään. Mutta kuitenkin kärkeen on aina päästävä, sanovat Ilomäki ja Pieniluoma

Pieniluoma voittikin moottoripyöräkisan finaalissa kultaa ja Ilomäki sai hopeaa.

Esteettömyydessä vielä tehtävää

Saavutettava e-urheilu on vielä matkansa alussa. Nyt käytettävissä olevat pelit ovat lähinnä kuntoutukseen suunniteltuja.

– Kuntouttavien laitteiden käyttö on ihan hyvä asia, mutta varsinaisia saavutettavan e-urheilun välineitä ei vielä markkinoilla juurikaan ole, huomauttaa liikuntabiologi Aapo Räntilä. Hän toimii Suomen elektronisen urheilun liitossa valmentajana ja kouluttajana.

– Tavoitteena olisi, että kaikki pääsisivät pelaamaan eikä tarvitsisi katsoa, onko henkilö esimerkiksi pyörätuolissa tai muuten esteellinen. Markkinoita kehittyneille saavutettavan e-urheilun välineille olisi kyllä olemassa, uskoo Räntilä.

– Tiedetään, että esimerkiksi Microsoftilla on peli rajoittuneille pelaajille, mutta se lienee prototyyppiaseella.

Halu pelata e-pelejä elää kuitenkin kovana, eikä istuminen pyörätuolissa ole mikään este. Innostus on tiettävästi johtanut omintakeisiin ratkaisuihin.

– Jotkut ovat ratkaisseet nämä ongelmat omatoimisesti, tietää Räntilä.

– On tehty virityksiä vaikkapa hiiren käyttöön, mutta kaupallisiin tuotteisiin asti ne eivät tietenkään näy, hän sanoo.

Ravintolassa ei käy käteinen.

Urheiluravintola O'Learys vasta-avatussa kauppakeskus Triplassa halusi kokeilla jotain uutta. Se jätti käteisen kokonaan pois. Maksaa voi kortilla ja ehkä tulevaisuudessa mobiilimaksulla.

Kysytäänpäs asiakkailta.

Lounasaika on alkamassa ja ravintola täyttyy nopeasti keltatakkisista rakennustyöntekijöistä. Asiakkaita kortilla maksaminen ei tunnu haittaavan.

Helsinkiläinen Omar Mekhane ei edes aluksi huomannut, että ravintolassa käy vain kortti.

– Ei tämä minua haittaa. Itse maksan yleensä mobiilimaksulla, en edes kortilla enää niin paljoa, sanoo parikymppinen Mekhane.

Vaikka kortti- ja mobiilimaksaminen yleistyvät kovaa vauhtia, noin kymmenen prosenttia suomalaisista maksaa edelleen pelkästään käteisellä. Suomen rahaviranomainen pelkää nyt, että nämä suomalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan, jos seteleillä ja kolikoilla ei voi tulevaisuudessa enää maksaa ostoksiaan.

Yksi asiakas on kääntynyt pois, kaikki muut ovat olleet ihan ok tämän kanssa. Jone Salmela, ravintolapäällikkö, O'Learys

O'Learys on ollut nyt auki kuukauden. Ravintolapäällikkö Jone Salmelan mukaan kokemus käteismaksusta luopumisesta on ollut hyvä.

Tarjoilijoiden työ on nopeutunut, kun ei tarvitse enää laskea vaihtorahoja. Kulut ovat pienemmät, kun yritys ei maksa pankille käteisen tallettamisesta tai vartiointifirmalle rahojen noutamisesta. Edes kassakaappia ei enää tarvita.

Myös tiskin toisella puolella käteismaksuttomuus on otettu hyvillä mielin vastaan – ainakin pääsääntöisesti.

– Yksi asiakas on kääntynyt pois, kaikki muut ovat olleet ihan ok tämän kanssa. Osa tietty kummeksuu hieman, sanoo Salmela.

Käteismaksuttomia putiikkeja vielä vähän

O'Learysin lisäksi Triplassa on myös muutama muu kahvila, joka on luopunut käteisestä. Ympäri vuorokauden auki olevassa K-kaupassa ei voi maksaa käteisellä yön tunteina, turvallisuussyistä.

Käteisestä kokonaan luopuneita kauppoja ja ravintoloita on Suomessa vasta kourallinen, kerrotaan Kaupan liitosta sekä matkailu- ja ravintola-alaa edustavasta Marasta.

Syksyllä avattiin Lappeenrannan opiskelijakampukselle ensimmäinen käteismaksuton ruokakauppa. Muuten kolmella isoimmalla vähittäiskaupan ketjulla ei ole suunnitteilla uusia käteismaksuttomia kauppoja.

Maran varatoimitusjohtajan Veli-Matti Aittoniemen mukaan liitolla ei ole virallista kantaa käteisen käyttöön, mutta hän näkee kortti- ja mobiilimaksamisen yleistymisessä hyviä puolia.

– Käteisen käsittely on nykyään yrityksille hankalaa ja kallista, kun pankkien palvelut ovat supistuneet. Harmaa talous vähenee, kun kortti- ja mobiilimaksusta jää aina jälki, sanoo Aittoniemi.

Pioneerimaihin Ruotsiin ja Norjaan verrattuna Suomi tulee hieman jäljessä. Ruotsissa on jopa julistettu tavoitteeksi päästä joku päivä kokonaan eroon käteisestä.

Peruspalvelut pitäisi saada käteisellä

Pitäisikö seteleistä ja kolikoista päästä meilläkin eroon? Suomen Pankin mukaan ei.

Pelkästään käteistä käyttäviä ihmisiä on noin kymmenen prosenttia suomalaisista ja määrä hupenee tasaisesti, sanoo maksujärjestelmistä vastaava osastopäällikkö Päivi Heikkinen Suomen Pankista.

Keitä he ovat? Vanhuksia, maahanmuuttajia, maksuhäiriöisiä, tietosuojastaan tarkkoja sekä lapsia. Osalla voi olla fyysisiä ominaisuuksia tai oppimisvaikeuksia, joiden takia digitaalinen maksaminen ei onnistu.

– Suomessa on ihmisiä, jotka tarvitsevat käteistä. Siksi on tärkeää, että myös käteisellä voi osta palveluita ja tuotteita. Erityisesti silloin, kun on kysymys arkipäivän elämälle tärkeistä asioista, sanoo Heikkinen.

Heikkinen ei näe ongelmallisena, että isossa kauppakeskuksessa Helsingissä muutama ravintola luopuu käteismaksusta. Läheltä löytyy varmasti ruokapaikkoja, joissa käteinen käy.

Mutta entä jos paikkakunnan ainoa apteekki tai ruokakauppa lopettaisi käteisen vastaanoton? Heikkisen mukaan se asettaisi osan asukkaista eriarvoiseen asemaan. Silloin Suomen Pankki joutuisi puuttumaan asiaan.

– Tällaisessa tilanteessa joutuisimme aika vakavasti miettimään, että voidaanko näin toimia, sanoo Heikkinen.

Jopa sähköisen maksamisen mallimaassa Ruotsissa on noustu pienimuotoiseen kapinaan käteisen käytön puolesta, kirjoittaa BBC. Nyt naapurissa pohditaan, pitäisikö pankkeja velvoittaa käteisen vastaanottamiseen ja tarjoamiseen (Sveriges Riksbank).

Norjassa ja Tanskassa lainsäädäntö velvoittaa ottamaan vastaan käteismaksuja. Suomessa näin ei ole, mutta asiakkaalle on kerrottava selkeästi hyväksytyt maksuvälineet.

– Suomessa ei ole vielä tarvinnut ottaa sääntelyllä kantaa käteiseen. Jos lieveilmiöitä syntyy, meidän pitäisi olla valmis reagoimaan, sanoo Heikkinen.

Heikkinen muistuttaa, että käteinen on ainoa toimiva maksuväline, jos tietoverkot kaatuisivat koko maassa.

Vaikka lounastauolla oleva rakennustyöntekijä Omar Mekhane on tykästynyt mobiilimaksamiseen, ei hän luopuisi kokonaan käteisestä.

– Vanhemmat ihmiset käyttävät edelleen käteistä. On se hyvä, että käteinen on vielä maksuvaihtoehtona, vaikka sen käyttö varmasti vähenee, Mekhane pohtii.

Lue lisää:

Opiskelijat saivat oman ruokakaupan keskelle kampusta – laajat valikoimat pitsaa ja olutta, joita ei voi ostaa käteisellä

Pankkikortti korvaa käteisen lapsillakin: kortti hankitaan yhä nuoremmille, kun vanhempien lompakoista ei käteistä enää juuri löydy

Helsingin Sanomat: Osassa Clas Ohlson -myymälöitä ei voi maksaa lainkaan käteisellä: ”Tähän suuntaan ollaan selvästi menossa kaupan alalla”

Talouselämä: Suomi laahaa Pohjoismaiden perässä myös mobiilimaksamisessa – Peräti 76 prosenttia suomalaisista ei maksa puhelimella kivijalassa

Ensimmäinen balettitanssija Suomesta aloitti työt Mariinskissa Pietarissa

Naantalista kotoisin oleva Marko Juusela, 19, on Pietarin arvostetun Mariinski-teatterin ensimmäinen suomalaistanssija. Hän aloitti työt teatterissa tänä syksynä. Juusela muutti Pietariin 15-vuotiaana, kun hänet oli bongattu Vaganovan balettiakatemiaan Mikkelin kansainväliseltä balettileiriltä. Tukenaan Juuselalla on Pietarissa paikallinen tosi-tv -tähti, joka on myös Putinin ystävä.

Ravintola luopui käteisestä eivätkä asiakkaat olleet moksiskaan – Suomesta löytyy kuitenkin vielä ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia käteisestä

Ravintola O'Learys uudessa Triplan kauppakeskuksessa Helsingissä luopui käteisestä. Sen seurauksena työ on nopeutunut, kun ei tarvitse laskea vaihtorahoja. Myös rahaa säästyy, sillä yritykset maksavat pankille käteisen tallettamisesta.

Vaikka kortti- ja mobiilimaksaminen yleistyvät kovaa vauhtia, noin kymmenen prosenttia suomalaisista maksaa edelleen pelkästään käteisellä. Suomen rahaviranomainen pelkää nyt, että nämä suomalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan, jos seteleillä ja kolikoilla ei voi tulevaisuudessa enää maksaa ostoksiaan.

Talvisota on venäläisille tuntematon – siksi pietarilaisnuoria viedään retkille Mannerheim-linjalle

Monelle venäläiselle koko toinen maailmansota tarkoittaa vuosien 1941–45 taisteluita. Venäjän johto on pyrkinyt viime vuosina nostattamaan vahvaan kansallistunteeseen pohjautuvaa isänmaallisuutta.

Kolmatta kertaa järjestettävään Naš politeh -kerhon retkeen talvisodan taistelupaikoille on tänä vuonna saatu presidentin apuraha. Ylen kirjeenvaihtaja kävi seuraamassa, miten talvisota kiinnostaa pietarilaisnuoria.

Hongkongissa äänestetään aluevaaleissa – Viranomaiset ovat uhanneet lykätä vaaleja, jos protesteja syntyy

Kiinan itsehallintoalueella Hongkongissa äänestetään parhaillaan aluevaaleissa. Viranomaiset ovat uhanneet lykätä vaaleja, jos äänestyspaikoilla puhkeaa uusia protesteja, kertoo BBC. Protestiliike onkin kehottanut asukkaita malttiin vaalien alla. Protestoijat toivovat, että vaalitulos antaa demokratiamyönteisen viestin sekä Kiinalle että Pekingin tukemalle Hongkongin hallinnolle.

Idässä ja etelässä voi olla aurinkoista

Sunnuntaina maan etelä- ja keskiosassa pilvisyys on vaihtelevaa. Etenkin idässä ja etelässä voi olla paikoin aurinkoista. Maan pohjoisosassa pilvisyys on runsasta ja päivän aikana sadealue leviää lännestä. Enimmillään Pohjois-Pohjanmaalla voi kertyä lunta 5–10 cm. Rannikolla sateet ovat osin vettä, kun taas pohjoisessa sateet voivat olla paikoin jäätäviä.

Lue lisää Ylen sääsivulta.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partosen ohje kirkasvalolampun käyttäjille on yksinkertainen.

– Jos haluaa virkistyä, käyttää kirkasvaloa ja harrastaa kuntoliikuntaa. Jos ei halua, ei käytä eikä liiku.

Todellisuudessa asia ei ole aivan näin simppeli, mutta sinnepäin. Moni saa kirkasvalosta apua kaamosoireisiin ja sitä voidaan käyttää myös kaamosmasennuksen hoidossa.

– Kirkasvalolla voi lievittää kaamosoireita tehokkaasti, mutta säännöllisyys on avain siihen, että kirkasvalosta on hyötyä, Partonen toteaa.

Sisäinen kello jätättää

Pimeän talven keskellä moni käyttää kirkasvaloa jo säännöllisesti.

Partosen mukaan paras aika oleskella kirkasvalossa on kello 05-10 välillä esimerkiksi puolen tunnin ajan. Valossa pitäisi olla mielellään ainakin viitenä aamuna viikossa, suunnilleen samaan aikaan.

Ihmisen sisäinen kello synnyttää vuorokausirytmiä, säätelee unirytmiä, vireystilaa, hormonituotantoa ja esimerkiksi verenpainetta. Partosen mukaan se pyrkii syksyllä ja talvella jätättämään muutamia minuutteja joka päivä.

Kirkasvalo saa kellon pysymään lähellä 24 tunnin aikataulua, missä meidän on sinniteltävä ulkoisen kellon vaatimuksesta.

– Kun sisäinen kello pysyy aikataulussa, nukutaan paremmin ja toimintatarmoa riittää paremmin. Myös ateriarytmistä kiinni pitäminen on helpompaa.

Kirkasvalon säännöllinen käyttö saattaa auttaa myös iltavirkkua paremmin käyntiin aamulla. Partosen mukaan noin puolet ilta- ja aamuvirkkuudesta tulee perimästä ja toinen puoli ympäristön vaikutuksesta.

– Jos saa aamulla valoa silmiin, iltavirkusta tulee hieman enemmän aamuvirkun oloinen.

• Unirytmiä voi säätää myös liikunnan avulla – kaikki on kiinni ajoituksesta

Kirkasvalokahvilasta virtaa aamuihin

Seinäjoella toimi nyt mielenterveysviikolla kirkasvalokahvila. Aamupalalle ja kirkasvalojen äärelle viihtymään sai tulla kuka vaan ehti. Tarjolla oli juttuseuraa, kaverikoiria siliteltäväksi, joogaa ja vaikka hierontoja.

– Meillä on muutama kirkasvalolamppu täällä, ja ihan hyvin on ollut kävijöitä, sanoo kahvilassa päivystänyt opiskelijapastori Aila Orsila Seinäjoen seurakunnasta.

Kahvilan saaman palautteen mukaan osa asiakkaista koki, että tuokio kirkasvalossa piristi pimeänä aamuna. Aila Orsila toivoo, että lampuista – ja aamupalasta sekä seurasta – oli kävijöille sekä iloa että hyötyä.

• Sisäisen kellon ja arjen epätahti on iso terveysriski – löytyykö nopeasta verikokeesta apua?

Marraskuusta tammikuuhun

Ensimmäiset kaamosoireet voivat ilmaantua jo lokakuussa. Marraskuusta tammikuuhun on kaamosoireiselle vaikeaa aikaa, mutta helmikuun loppupuolella oireet alkavat helpottaa usein jo ilman kirkasvaloakin.

Timo Partonen vinkkaa kirkasvalolaitteen hankintaa harkitseville, että erityisesti laitteen hoitoetäisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota.

– Joidenkin laitteiden osalta hoitoetäisyys, miltä etäisyydeltä laite antaa 2500 luxia, voi olla hyvinkin lyhyt.

Lisäksi, jos tuntuu, että kirkasvalo häikäisee, laite kannattaa sijoittaa yläviistoon tai sivulle niin, että valo tulee silmiin epäsuorasti.

• Älä sotke unirytmiäsi – käytä kirkasvalolamppua harkiten

Postin työriidan sovitteluun on otettu lisäaika noin kello 17.30 saakka, sanoi valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala tiedotusvälineille kello 15 jälkeen. Lisäajasta kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Piekkala kertoi antaneensa osapuolille sovintoehdotuksena TES-umpisolmuun. Osapuolten pitää antaa vastauksensa kello 17.30 mennessä. Samaan aikaan mennessä osapuolten pitää antaa vastauksensa selvitysryhmän laatimaan ratkaisuehdotukseen, joka koskee kiistaa 700 pakettilajittelijan tilanteesta.

Riidan osapuolten piti antaa vastaus TES-umpisolmun sovintoesitykseen kello 15 mennessä.

Riitapukarit aloittivat sovittelun valtakunnansovittelijan toimistolla tänään kello 10. Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan johdolla yritetään saada sopu varsinaiseen pääriitaan: umpisolmuun menneisiin TES-neuvotteluihin PAU:n (Posti ja logistiikka-alan unionin) uudesta työehtosopimuksesta.

Ennen tapaamista myös osapuolten edustajat ehtivät antaa lyhyet kommentit medialle. Molemmilla on erilainen näkemys siitä, kuinka kauan vielä menee, ennen kuin sopu itse TES-neuvotteluihin saadaan kasaan.

Työnantajapuolta edustavan Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto sanoo, että auki on enää muutamia oleellisia kysymyksiä.

– Varsinaisen työehtosopimuksen osalta on ollut jo pitkään tilanne, jossa on muutamia kysymyksiä auki. Eivät ne mitään helppoja kysymyksiä ole, mutta olen arvioinut niiden olevan viimeisteltävissä kohtuullisessa ajassa, Aarto sanoo.

– Toivon mukaan lähitunteina, Aarto täsmentää.

PAU:n mukaan ei voi arvioida, kuinka pitkällä neuvotteluissa ollaan. PAU:ta on hiertänyt pitkään varsinaisesta työehtosopimuksesta erillinen asia: Postin aiemmin tekemä 700 pakettilajittelijan siirto toisen TES-sopimuksen piiriin, mikä periaatteessa ei liity PAU:n TES-neuvotteluihin.

– On vaikea ottaa kantaa siihen, kuinka pitkällä neuvotteluissa ollaan. Kun yksikin asia on auki, niin kaikki on auki, PAU:n puheenjohtaja Heidi Nieminen sanoo viitaten 700 pakettilajittelijan kohtaloon.

Postiriita on kahden eri kiistan soppa

Koko postiriidassa on siis oikeastaan kyse kahdesta erillisestä riidasta. Kello 10 yritetään ratkoa siis itse PAUn alaisten postilaisten seuraavaa työehtosopimusta.

Kello 15 puolestaan osapuolten pitäisi antaa vastauksensa eilen laadittuun ratkaisuehdotukseen. Kyseinen ehdotus koskee kiistaa 700:n pakettilajittelijan tilanteen osalta, jotka on jo siirretty halvemman työehtosopimuksen piiriin.

Eilen annetun ratkaisuehdotuksen laati erillinen selvitysryhmä, johon kuuluvat työmarkkina-asiantuntija Jukka Ahtela, SAK:n ex-puheenjohtaja ja entinen työministeri Lauri Ihalainen, EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen sekä Palvelualojen ammattiliiton PAMin entinen puheenjohtaja Ann Selin.

PAUn puheenjohtaja Nieminen piti lauantain edelleen tiukasti kiinni siitä, että 700 pakettilajittelijan työehtoja ei heikennetä.

Mikäli sopua ei tänään synny, huomenna alkaa useita tukilakkoja jotka vaikuttavat muun muassa meriliikenteeseen, lentoliikenteeseen ja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen. Voit katsoa kaikki tukilakot täältä.

PAU ilmoittaa keskiyöhön mennessä, jatkuuko sen oma lakko.

Finnair perui lentoja mahdollisen tukilakon vuoksi

Helsingin Sanomien mukaan Finnair on perunut yhteensä 24 lentoa sunnuntai-illalta ja maanantaiaamulta Ilmailualan unionin IAU:n maanantaiksi suunnitteleman tukilakon vuoksi.

Tukilakko vaikuttaa Finnairin lentoihin, vaikka Postin riitaan saataisiin ratkaisu sunnuntaina.

Finnairin mediasuhteiden johtaja Päivyt Tallqvist kertoo Helsingin Sanomille, että jos postilakkoon ei saada sopua, niin yhtiö joutuu perumaan 300 maanantain lentoa.

Juttu päivittyy.

Lue lisää

PAUn Nieminen: Selvitysryhmä antoi ehdotuksensa – vastaukset sunnuntaina klo 15 mennessä

Analyysi: Demarit sähläsivät Postin työriidan – pelastavatko työmarkkinakonkarit Rinteen hallituksen selitysten suosta?

Loppuuko kaupoista kohta olut? SEL: "Tämä vaikuttaa osaan panimoalan tuotteista" – Listasimme postilakkojen uusimmat vaikutukset

Kasvien kerrosviljelystä odotetaan maailmanlaajuisesti nousevaa trendiä. Myös avaruusmatkat voisivat hyötyä keinotekoisesta kasvuympäristöstä.

Ensimmäiset nykymuotoiset kerrosviljelmät rakennettiin kymmenkunta vuotta sitten. Suosituinta kerrosviljely on Aasian suurissa kaupungeissa niin Japanissa, Kiinassa kuin Taiwanissakin, joissa maapinta-alasta on pulaa. Euroopassa kerrosviljelyssä ollaan alkutaipaleella.

Kasvihuone Mars-lennolle?

Kerrosviljelyssä kasveille luodaan keinotekoinen kasvuympäristö. Siksi se on mahdollista sijoittaa mihin vain, jopa avaruuteen. Pitkälle viedyissä visioissa kerrosviljelykontti voitaisiin ottaa mukaan Mars-lennolle.

– Kyllä se teoriassa on mahdollista ja teknisestikin se varmasti onnistuu. Painoton tila ja uv-säteily tuovat uusia haasteita. Ne pitää tietysti ratkaista. Se kyllä tiedetään jo, mitä kasvi tarvitsee kasvaakseen, sanoo HAMK Bion tutkijayliopettaja Teo Kanniainen.

Onko Nasa sitten ollut jo kiinnostunut kerroskasvatuksesta? Siihen Teo Kanniainen vastaa, ettei vielä ja hymähtää, että yhteydenottoa odotellaan.

Kasvatusolot täysin säädettävissä

Lepaalla Hämeen ammattikorkeakoulun eli HAMK:n käytössä on kuusimetrinen merikontti. Sen sisälle on rakennettu kolme kerrosta kasvatustasoja ja niiden yläpuolelle aallonpituudeltaan säädettävissä oleva led-valaistus. Valaistuksen lisäksi kontin sisällä voidaan säätää muun muassa lämpötilaa ja kosteutta.

Vuorokauden voi säätää esimerkiksi vain 20 tunnin mittaiseksi.

Lepaan kerrosviljely on tilaustyö, johon liittyvä koulutus on Suomessa täysin uutta. Ensimmäinen erä salaatteja on jo saatu kasvatettua ja tulokset ovat lupaavia. Kasvit ovat kasvaneet hyvin täysravinneliuoksessa valon punaisen ja sinisen aallonpituuden alla.

Sopii parhaiten salaateille ja yrteille

Teo Kanniainen sanoo, että salaatit ja yrtit soveltuvat parhaiten kerrosviljelyyn, mutta tutkimusmielessä kiinnostavia ovat myös väriaineita tuottavat kasvit. Perunoita konttiviljelyyn tuskin kannattaa ottaa, mutta esimerkiksi terveiden mansikantaimien kasvatukseen olosuhteet sopivat, esittelee Teo Kanniainen.

Lepaan yhden kasvatuskontin hinta on yli 50 000 euroa.

Lue myös: Hylkiikö Mars tutkimuslaitetta? Punainen planeetta sylkäisi pintansa alle kaivautuneen laitteen ulos

Irakissa ainakin viisi ihmistä on saanut surmansa ja noin 70 haavoittunut viikonlopun levottomuuksissa.

Vakavin välikohtaus sattui Etelä-Irakissa sijaitsevassa Nasiriyahin kaupungissa myöhään lauantai-iltana, kun turvallisuusjoukot avasivat tulen kohti protestoijia surmaten kolme ihmistä.

Mielenosoittajat olivat vallanneet Nasiriyahin kolme keskeistä siltaa, kun turvallisuusjoukot päättivät käyttää kovia panoksia, uutistoimisto Reuters raportoi.

Myös Bagdadissa väkivaltaisuudet jatkuivat lauantaina.

Uutistoimisto AP:n mukaan Irakin pääkaupungissa kaksi protestoijaa kuoli ja yli 20 loukkaantui, kun turvallisuusjoukot ampuivat mielenosoittajia kohti kumiluoteja ja kyynelkaasua.

Ainakin 340 ihmistä on kuollut ja tuhansia on loukkaantunut sen jälkeen, kun levottomuudet Irakissa alkoivat lokakuun alussa. Protestoijat ovat vaatineet laajalle levinneen korruption kitkemistä, lisää työpaikkoja sekä parempia peruspalveluita öljyrikkaaseen maahan.

Lue lisää:

Irakin kovia kokeneilla sunnialueilla hallituksen vastaisia mielenosoituksia seurataan sivusta – Pelko pitää väestön kurissa toistaiseksi

Yle Bagdadin mielenosoituksissa: Irakilaiset haluavat poliitikot vaihtoon – ja vihdoin hyvän elämän

Helsingin Sanomat kirjoittaa kulttuurineuvos, kirjailija Veijo Baltzarin, 77, manipuloineen, lähennelleen ja kontrolloineen teatteriyhteisöönsä kuuluneita alaikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia.

Lehti haastatteli juttua varten kahdeksaatoista tyttöä ja nuorta naista, joilla on omakohtaista kokemusta Baltzarin kanssa työskentelystä. Helsingin Sanomien mukaan haastateltavien kertomukset ovat yhdenmukaisia.

Useat kokivat, että harjoituksissa Baltzaria tuli miellyttää, jos halusi päästä tämän suosioon tai saada merkittäviä rooleja.

Haastateltavat kertovat, että Baltzar houkutteli nuoria asumaan kotiinsa. Lehden mukaan Baltzar myös vaati tyttöjä tekemään pesäeroa perheisiinsä ja eroamaan poikaystävistään. Kirjailija valikoi lähelleen erityisesti nuoria naisia, jotka tulivat vaikeista taustoista.

Helsingin Sanomien mukaan Baltzar kieltäytyi haastattelupyynnöstä elokuussa.

Helsingin käräjäoikeus vangitsi Baltzarin torstaina todennäköisin syin törkeästä ihmiskaupasta epäiltynä.

Lue lisää

Kulttuurivaikuttaja Veijo Baltzar vangittu epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta

Ainakin 24 ihmisiä on saanut surmansa matkustajakoneen syöksyttyä maahan Kongon demokraattisessa tasavallassa Keski-Afrikassa. Asiasta kertoivat viranomaiset uutistoimisto Reutersille.

Onnettomuus tapahtui sunnuntaina lähellä Goman kaupunkia maan itärajalla.

Koneessa oli miehistön lisäksi ainakin 17 matkustajaa.

Paikallisen lentoyhtiön Busy Been operoima lentokone putosi asutusalueelle pian lähdön jälkeen, paikallisen kuvernöörin Carly Nzanzu Kasivitan toimisto tiedottaa. Matkustajakoneen oli määrä lentää Gomasta noin 250 kilometrin päähän Benin kaupunkiin.

Lento-onnettomuudet ovat verrattain yleisiä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Niitä selittävät muun muassa koneiden heikko kunto ja löyhät turvallisuuskäytännöt, uutistoimisto Reuters kirjoittaa.

Yhdelläkään paikallisella lentoyhtiöllä ei ole tällä hetkellä lupaa toimia Euroopan unionin alueella.

Keski-ikäisellä suomalaismiehellä on todettu viime perjantaina tuhkarokko Hyvinkään sairaalassa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin mukaan hän oli ennen sairastumistaan matkustanut ulkomailla, eikä hänen rokotustaustastaan tuhkarokkoa vastaan ole varmuutta.

Sairastunut mies on tällä hetkellä osastohoidossa ilmaeristyksessä, mutta hän on mahdollisesti altistanut viime perjantaina eli 22. marraskuuta päivystyksessä asioineita.

Hyvinkään sairaalan erikoissairaanhoidon päivystyksessä ja yhteispäivystyksessä viime perjantaina aamulla ja iltapäivällä asioineita kehotetaan tarkistamaan, onko oma rokotussuoja kunnossa.

Hus arvioi, että tuhkarokolle altistuneita olisi useita kymmeniä. Altistuneet potilaat ja henkilökunta on saatu viikonlopun aikana kartoitettua. Tartunnanriski altistuneilla on erittäin vähäinen, mutta tuhkarokko on yleisesti ottaen hyvin tarttuva tauti.

Tuhkarokkoon sairastuneen ensioireita ovat korkea kuume, silmätulehdus ja hengitystieoireet.

Viime torstaina myös Kanta-Hämeen keskussairaalassa todettiin tuhkarokkotapaus.

Lue lisää

Kanta-Hämeen keskussairaalan tuhkarokkotapauksen takia annettu lisää rokotuksia – kaksi kotikaranteenissa

Kanta-Hämeen keskussairaalassa on todettu tuhkarokkotapaus – altistuneita jopa 80

Keskustan pitkäaikainen, istuva kansanedustaja Antti Rantakangas on kuollut tapaturmaisesti perjantaina 22.11.2019 Helsingissä, tiedottaa puolueen eduskuntaryhmä. Rantakangas oli 55-vuotias.

Rantakangas ehti istua eduskunnassa kuusi kautta. Hän toimi keskustan varapuheenjohtajana vuosina 2003–2010 Matti Vanhasen ollessa puolueen johdossa. Tällä eduskuntakaudella Rantakangas oli valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja sekä tulevaisuusvaliokunnan jäsen.

Rantakangas syntyi Pulkkilassa ja kasvoi Haapavedellä. Rantakangas valittiin eduskuntaan Oulun vaalipiiristä vuonna 1999.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen esittää surunvalittelunsa.

– Meitä on kohdannut järkyttävä uutinen. Työtoverimme ja pitkäaikainen puoluetyön uurastaja, kaikkien meidän hyvä ystävämme on menehtynyt.

– Esitän Keskustan eduskuntaryhmän ja Suomen Keskustan puolesta osanottomme Antti Rantakankaan omaisille ja läheisille ja toivon heille voimia kohdata tämän suuren surun.

– Vetoan tiedotusvälineisiin, että ne kunnioittaisivat Antti Rantakankaan perheen yksityisyyttä tällä surun ja järkytyksen hetkellä.

Pakollinen pysäyttäminen eli STOP-merkki on niin tuttu, että pienikin lapsi tuntee sen. Näin uskoo ainakin Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen.

– Jotenkin olettaisi, että aikuisetkin ymmärtävät, mitä se tarkoittaa, pohtii Heiskanen.

Liikenneturva tutki hiljattain, miten hanakasti autoilijat noudattavat pakollinen pysähtyminen -merkkiä. Siinä Liikenneturvan liikennelaskijat tarkkailivat eri puolilla Suomea risteyksiä, joissa on STOP-merkki.

Havaintoaikana STOP-merkin ohi ajoi liki 4 500 henkilöautoa. Niistä 29 prosenttia eli noin joka kolmas ajoi risteyksen ohi pysähtymättä.

Suuri vaara

Ylikonstaapeli Pertti Karvonen on kollegoineen saapunut valvomaan liikennettä Lappeenrannan keskustan tuntumaan Kivenkadun ja Lentäjäntien risteykseen.

– Punainen Toyota. Jätti pysähtymättä, kertoo Karvonen radiopuhelimellaan sadan metrin päässä olevalle kollegalleen.

Puolen tunnin havaintoaika tukee hyvin Liikenneturvan tutkimusta. Noin joka kolmas ajaa tässäkin risteyksessä vauhdikkaasti risteyksen läpi, vaikka STOP-merkki velvoittaa pysähtymään.

– Kymmenestä autosta kolme jättää pysähtymättä. Se on tosi huono luku, kun kaikkien pitäisi pysähtyä, huokaa Karvonen.

Tässä risteyksessä näkyvyys erityisesti oikealle on lähes olematon. Siksi risteykseen on laitettu STOP-merkki kertomaan pakollisesta pysähtymisestä.

– Tuohon pylvääseen on laitettu kaikki mahdolliset merkit, että autoilijat osaisivat varoa. Sen lisäksi tiehen on maalattu pysäytysviiva. Siitä huolimatta aika moni autoilija jättää pysähtymättä.

Jalankulkijoita ja pyöräilijöitä saapuu risteävän tien nurkalla olevan rakennuksen takaa tiuhaan tahtiin. Jos auto ei risteykseen pysähdy, on törmäämisen vaara suuri.

– Tässä on erittäin huono näkyvyys. Ainoa mahdollisuus nähdä pyöräilijät ja kävelijät on, että autoilija pysähtyy.

Karvonen tarkentaa, että pelkkä pysähtyminen ei riitä.

– Pysähtyminen on vain yksi osa suoritusta. Autoilijan pitää tehdä havainto, ettei oikealta tai vasemmalta ole tulossa ketään. Pään pitää kääntyä, sanoo Karvonen.

Pysäytysviivan kohdalla

Pakollinen pysähtyminen koskee kaikkia ajoradalla liikkuvia kulkuneuvoja. Autoilijoiden lisäksi siis myös esimerkiksi polkupyöräilijöiden ja mopoilijoiden on noudatettava STOP-merkkiä.

Varsinaisesti missään ei ole määrätty, kuinka kauan auton tulee olla pysähdyksissä. Riittää, että on pysähtynyt ja on ainakin hetken liikkumatta.

Lähes aina STOP-merkin yhteydessä tiehen on maalattu myös pysäytysviiva, jota ennen pysähtymisen on viimeistään tapahduttava. Tieliikenneasetuksen mukaan STOP-merkillä itse asiassa osoitetaan, että risteykseen tai tielle tuleva ajoneuvo on pysäytettävä pysäytysviivan kohdalle.

Jos pysäytysviivaa ei ole, on kulkuneuvo pysäytettävä välittömästi ennen risteävää tietä sellaiseen kohtaan, josta on mahdollisimman hyvä näkemä risteävälle tielle.

Ylikonstaapeli Raimo Väisänen Kaakkois-Suomen poliisista korostaakin näkemäaluetta eli sitä, mitä kulkuneuvon kuljettaja näkee. Jos näkemäalue on huono, silloin on ehdottomasti pysähdyttävä jo STOP-merkin kohdalle.

Toisinaan pysäytysviiva on vasta STOP-merkin jälkeen ja välissä voi olla suojatie. Silloin kuljettajan on muistettava ensin antaa tietä suojatiellä meneville. Jos näkemäalue on hyvä ja näkee, ettei suojatielle ole tulossa ketään, voi suojatien ohi ajaa pysähtymättä.

Pysähtyä täytyy vasta suojatien jälkeen tulevalle pysäytysviivalle. Kahta kertaa ei siis välttämättä tarvitse pysähtyä.

– Toki saa pysähtyä sekä STOP-merkin että pysäytysviivan kohdalla, sanoo Väisänen.

Pertti Karvonen muistuttaa, että jokaisen auton on pysähdyttävä erikseen. Jos jonossa on kaksi autoa peräkkäin, ei siis riitä, että pysähtyy edellä olevan auton kanssa samaan aikaan.

Jokaisen autoilijan tulee tehdä havainto turvallisesta liikkumisesta risteykseen.

– Jos esimerkiksi tässä risteyksessä pysähtyy viisi tai kymmenen metriä aikaisemmin, ei pysty näkemään oikealta tulevaa liikennettä tuon vieressä olevan rakennuksen takia.

Kunnon sakot

Pakollinen pysähtyminen -merkkejä on laitettu risteyksiin, jotka on todettu vaarallisiksi. Niissä onnettomuuden vaara on suuri, jos autoilija ei pysähdy ja katso ympärilleen.

Siksi rikkeestä on määrätty annettavaksi sakkorangaistus. Rikesakolla ei selviä.

– Siitä tulee aina päiväsakkoja, kertoo ylikonstaapeli Pertti Karvonen.

Poliisi myös arvioi rikkeen vakavuutta.

– Jos tulee kovalla nopeudella ja pää ei käänny, on sakko suurempi. Jos hiljentää, pääsee vähän halvemmalla. Yleensä saa yhdeksän päiväsakkoa, kertoo Karvonen.

Tavanomainen sakko Karvosen kokemuksella on 9 x 40 euroa eli 360 euroa.

– Sen verran säästää, kun pysähtyy sekunniksi, sanoo Karvonen.

Karvosen esimerkissä ihmisen nettopalkka eli käteen verojen jälkeen jäävät tulot ovat 2 700 euroa kuukaudessa. Oman sakkosi määrän voit laskea poliisin sakkolaskurista.

Jos STOP-merkin ohi pysähtymättä ajanut aiheuttaa onnettomuuden, nousevat kustannukset ja onnettomuuden aiheuttamat kärsimykset mahdollisesti niin isoiksi, ettei niitä voi rahalla edes korvata.

Ylikonstaapeli Pertti Karvosen kokemuksen mukaan ihmiset kuitenkin yleensä oppivat yhdestä sakosta.

– Ihmiset ovat usein ajatuksissaan, eivätkä huomaa STOP-merkkiä. Toisinaan ihmiset ovat mielestään pysähtyneet. Siksi meillä usein on videokamera, jolla tilanne tallennetaan ja voidaan näyttää kuljettajalle.

Merkillä syynsä

Pakollinen pysähtyminen -liikennemerkin viesti on ehdoton. Sen tarkoitus on taata kaikille liikkujille turvallinen matka. Noin 35 prosenttia ihmisistä on Liikenneturvan kyselyn mukaan joutunut vaaratilanteeseen, kun toinen autoilija on ajanut STOP-merkin ohi pysähtymättä.

Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen ihmetteleekin autoilijoita, jotka jättävät pysähtymättä.

– Ihmiset kokevat, että jos näkymä on hyvä, ei tarvitse pysähtyä. Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että oli niin liukasta ja siksi ei uskaltanut pysähtyä. Monesti näkee myös sitä, että melkein pysähtyy.

Heiskasen mielestä tiellä kulkevien pitäisi muistaa, että STOP-merkit ovat paikoillaan hyvästä syystä.

– Ne ovat paikkoina sellaisia, joissa kannattaa pysäyttää auto ja tarkkailla muuta liikennettä.